Motörfuckinghead

[jarmila]

Ja kuka täällä ketään haukkumaan siitä, että ei ole kaikki maailman hyviä orkestereita vielä ehtinyt tsekkaamaan. Paitsi Maidenia, heh heh !

Rooma 2007 Lemmy lämppäs hienosti Irmaa lauteille. Oli hieno reissu sekin todella. Hail to Kilmister

[Jussi K]

Heittäkää levyjä jotka ovat tutustumisen arvoisia, eli selkeästi parhaat!

Overkill
Ace Of Spades
1916
Sacrifice
Inferno

Siinä on sekaisin levyjä eri aikakausilta. Sanoisin, että tuosta saa aika hyvän käsityksen bändistä. Tuosta voisi vielä laajentaakin, mutta noita minä suosittelisin.

Edit: Hammeredista vielä, että sitä ennen ilmestynyt We Are Motörhead ja seuraajansa Inferno ovat huomattavasti parempia. Heikoin uudemmista levyistä.

Hammeredilla on kuitenkin avauksena yksi tämän vuosituhannen parhaista biiseistään, bändille melkein liian melodinen Walk a Crooked Mile.

Orgasmatronilla laajentaisin tuosta ekana, kuten sanoit, mutta myös ysäriä korvaisin sitten (olkoonkin että Sacrifice on aika omaperäinen valinta*) 1992 March Ör Diella ja 1993 Bastardsilla. Huippukamaa, faneilleenkin aliarvostettuja koska sisältävät juuri tätä tarttuvaa Motörheadia mistä ainakin itse pidän.

*imo pari-muutama hyvää kuten seuranneilla Overnight Sensationilla ja Snake Bite Lovellakin. WAM on kyllä myös samaa tasapaksu-sarjaa mulle, Inferno taas todella virkeä levy, varmastikin viimeinen hyvä kokonaisuutensa sillä nämä kaksi viimeisintä Kiss Of Death tai Motörizer eivät liian hyviä ole kyllä olleet. Uudelta The Wörld Is Yoursilta on samanmoiset odotukset...

[Sulo]

Eihän tuo "Walk a Crooked Mile" -biisi ole edes kovin kummoinen, hehhe... No okei uudella Motörhead -skaalalla ns. vitun hyvä biisi, ellei jopa sitten paras, vaikkakin noin yleisellä hevi(rokki) -mittakaavalla tuo kitarakuvio on aika banaalia. Mutta jos vertaa johonkin Ace of Spades -levyyn, niin mieli voisi olla vähän toisenlainen.

Jos minulta kysytään, niin parhaat aloitus levyt voisi olla Bomber, Ace of Spades sekä Orgasmatron. Kovin - ja ensimmäisenä levynä kannattaa tsekata yksi NIISTÄ livelätyistä, nimittäin No Sleep, joka on kylläkin hyvin hittipitoinen, mutta tässä tapauksessa sekä varmaan ihan muutenkin se on ihan hyvä juttu. Mutta kannattaa varmaan ensin tsketa kaverin suosittelemat levyt ennemmin kuin ei-niin tuttuvan, jos hän tuntee makusi paremmin, eikä tehdä päätöksiä edellämainuttujen perusteella. Jos ei reptilen latomat levyt nappaa, niin jos aikaa ja vaivaa riittaa, tsekkaa ihmeessä nuo mainitsemani.

[Kusmar Rotten]

Jahas, parin viikon päästä (la 11.12) tulee todistettua Motörheadin ja Doron keikka münchenissä. Saa nähdä vetääkö Lemmy ja Doro jonkun dueton. Ovat kumminkin levyttäneetkin parit duetot.

Ei voi olla ihan paska keikka tolla kattauksella. Mukana myös grand magus.

[WhiteRabbit]

Ei jumaleissön että on kova lätty! Matsku on sopivan tasaista, soundi on todella raskas ja Mickey Dee on paras rumpali, ikinä missään milloinkaan!

BORN TO LOSE!

[Jussi K]

Mulla tuli eriävä mielipide mieleen kun The World Is Yoursin pari kertaa kuulin: puuduttaa melkein yhtä pahasti kuin edelliset Motörizer ja Kiss Of Death.

Seuraava albumi voi olla jotakin erilaista:

On the possibility of the next MOTÖRHEAD release being a covers album :

Phil: "I had the idea to do an acoustic album. We might also do a cover album. Our next album might be this album of cover. We've done loads of these. We've done 'Cat Scratch Fever', we've done 'Shoot 'Em Down' by TWISTED SISTER, 'Hellraiser' by OZZY OSBOURNE, 'God Save The Queen' by the SEX PISTOLS, we got 'Rockaway Beach' by the RAMONES and more. But this album is just an idea for the future, we don't know yet what's going to be on it."

[Flanker]

Mulla tuli eriävä mielipide mieleen kun The World Is Yoursin pari kertaa kuulin: puuduttaa melkein yhtä pahasti kuin edelliset Motörizer ja Kiss Of Death.

Mjah, minusta kyllä Kiss of Death on vallan kelpo alpumi. Mötorizerissa sen sijaan taisteluväsymys kuultaa jo pahasti läpi. Jos tämä uusi olisi KoD-tasoa niin senhän voisi jopa hankkia.

[Salamalla ratsastaja]

Mulle Kiss of Death on kyllä aina ollut yksi Motörheadin parhaita. Ihan helmi! WAMista Infernoon on 2000-luvun levyt mulla vähän huonosti hallussa, mutta helvetin kova saa kyllä levy olla jos KoDia vie. Hyvällä tavalla hieman erilainen Motörhead levy ja God Was Never On Your Side on varmaan parasta mitä on koskaan tehty .
Niin, ja se kansi on Motörheadin hienoin!

[Flanker]

Mulle Kiss of Death on kyllä aina ollut yksi Motörheadin parhaita. Ihan helmi! WAMista Infernoon on 2000-luvun levyt mulla vähän huonosti hallussa, mutta helvetin kova saa kyllä levy olla jos KoDia vie. Hyvällä tavalla hieman erilainen Motörhead levy ja God Was Never On Your Side on varmaan parasta mitä on koskaan tehty .

Exactamundo. Onko Moottöripää vetänyt tuota biisiä livenä? Kyseessä on bändin historian hienoimpia kappaleita, miksei se kuulu settien vakiokalustoon??

[Salamalla ratsastaja]

Mulle Kiss of Death on kyllä aina ollut yksi Motörheadin parhaita. Ihan helmi! WAMista Infernoon on 2000-luvun levyt mulla vähän huonosti hallussa, mutta helvetin kova saa kyllä levy olla jos KoDia vie. Hyvällä tavalla hieman erilainen Motörhead levy ja God Was Never On Your Side on varmaan parasta mitä on koskaan tehty .

Exactamundo. Onko Moottöripää vetänyt tuota biisiä livenä? Kyseessä on bändin historian hienoimpia kappaleita, miksei se kuulu settien vakiokalustoon??

Kai niitä "pakollisia" hittejä on jo tuossa tuotannossa niin paljon, ettei harvinaisislle helmille jää juurikaan tilaa. Onhan sitä kritisoitu, että "viimiset viis vuotta samalla setillä menty" tms. Kieltämättä sääli. En nyt voi/jaksa todistaa millään, mutta melko varmasti uskaltaisin sanoa, ettei ole edes oman levynsä kiertueella kuulunut settiin tää GWNOYS.

[overkill]

^ Eipä ole soitettu ei. Be My Babea ja One Night Standia ovat tainneet lähinnä tuolta levyltä soitella.

Ja uudesta levystä: ihan hyvähän se taas on. Aika samaa tasoa edellisen kanssa. Eli kyllä Kiss of Deathista ja etenkin Infernosta jäädään mutta toimii silti! Avauskaksikko ja Brotherhood of Man ovat etenkin lämmittäneet (joulu)mieltä.

[nickorules]

Huh, nyt on tullut tähänkin bändiin tutustuttua, ja on kyllä todella kovaa kamaa. Toistaiseksi olen vaan kuullut aika perusbiisejä, mutta parhaiten iskevät Overkill, Ace of Spades, (We Are) The Road Crew, Rock Out ja uudelta levyltä Born to Lose.

Seuraavalla levykauppareissulla mukaan luultavasti mukaan lähtevät Overkill ja Ace of Spades.

Nyt tajuan, mistä Metallica nappasi Eb-vireen. Pitääkin etsiä Metallican versio Overkillista.

[Pertti Keinonen]

Uutukainen ei ihan yllä edellisten tasolle, mutta ihan hieno paketti Classic Rockin erinomaisen lehdykän kanssa on taas ulostettu. Matsku on ehkä hiukan tasapaksua biker rokettirollia ja selvät hitit puuttuvat ja olisin mielelläni yhden slovarinkin ottanut, mutta näillä on mentävä. Kaivoin vanhat Motörhead levyt esiiin uuden innoittamana ja pienet moottorpiä-viikot menossa tässä etenkin, kun naaras kerkesi pakkaamaan kaikki muut levyt muuttolaatikoihinkolme viikkoa ennen muuttopäivää.

Tässä kuussa, ilmeisesti parin viikon päästä, pitäisi tulla kauppoihin tupla DVD dokkari Lemmystä.

[Flanker]

Moni on varmaan tämän jo nähnytkin, mutta pistetään kuitenkin. Lemmy vierailevana tähtenä Foo Fightersien uudella videolla. Videossa ei ole kyllä pienintäkään järkeä, ihan hauska silti: http://www.youtube.com/watch?v=ebJ2brErERQ

Wörld is Yoursikin on tullut ostettua ja mielipide on muodostettu. Noudatan samaa rataa kuin valtavirta: eli avausbiisi on taas hyvä, kakkosbiisikin, mutta sitten tulee tosi tylsää filleriä. Lisäksi jotkut biisit ovat jopa liian pitkiä, eiväthän ne nyt ole "Iron Maiden 2000-luvulla" -pitkiä, mutta tosi simppelille rokkibiisille se neljä ja puoli minuuttiakin on liikaa. Onneksi suorastaan eeppisesti jyräävä Brotherhood of Man pelastaa albumin loppupuolen, tulee ihan Sacrifice mieleen. Kyllä Lemmyltä vielä nykyäänkin klassikkobiisejä irtoaa, joskin harvakseltaan. Jos Motörizeriltä ja WIY:ltä keräilisi parhaat biisit niin niistä saisi hyvän albumin.

[Iron Fist]

The World Is Yours jatkaa valitettavasti Motörizerin hengessä. Pari hyvää kipaletta (Born to lose, Brotherhood of man) , loput pitkälti täytemateriaalia. Pistää miettimään, josko Lemmy säästelee sille tulevalle soololevylle/erilaiselle Motörhead-projektille todelliset helmet. Tästä levystä jää sama maku kuin edellisestä, studiossa on vaan pistetty kiireellä raskasta materiaalia narulle, mutta sisältöä ei oikein kappaleista tahdo löytyä. Kovasti kaipaisin edes muutamaa hiukan vaihtelevampaa kappaletta. 1916 parhaimpana esimerkkinä sisälsi 11 hyvinkin erilaista biisiä, kuin näillä parilla viimeisellä on menty siitä mistä aita on matalin. Lemmyllä ei myöskään tunnu lyriikoissa olevan enää muuta aihetta kuin tämä ”maailma ei ole enää niin kuin ennen, me kuollaan kaikki”-tilitys.

Elokuvakin tuli katsottua. Hienoa että tällainen tehtiin, vaikkakaan ei siinä aiheesta täyttä potentiaalia irti saatu. Jos on elämänkerran lukenut ja Lemmyn uraa muutenkin seurannut, on elokuva aika ennalta arvattava. On silti mukava tutustua miehen elämänvaiheisiin ja vanhoihin bändikavereihin ihan kuvankin kanssa. Kuuluisa veitsikokoelma ja pieni vuokrakaksiokin näytetään.

Ikävämpää tällaisissa dokumenteissa on ilmeisesti pakolliset matelevat ja siirappiset ylistyspuheet. Sen vielä ymmärtää että Slashin tai Hetfieldin kaltaiset rock-ikonit voisivat lyhyesti kertoa omia kokemuksiaan ja saamiaan vaikutteita Lemmystä ja Motörheadista. Mutta kun sinne kameran eteen tarvitsee raahata tusina jotain turhaa ja tuntematonta tupakkaa polttavaa tatuoitua rasvalettiä lausumaan viisauksiaan ”Lemmy on Jumala… Ilman Motörheadia minun bändiäkään ei olisi... Motörhead soittaa lujempaa kuin muut…”. Enemmän olisin tahtonut kuulla mestaria itseään äänessä.

Lemmystä löytyy muutamia aika kummallisia ristiriitaisuuksia. Oma isä oli perheensä hyljännyt mulkku, mutta kun Lemmy taas itse ei ole nähnyt koskaan toista poikaansa ja toisenkaan elättämiseen eikä kasvatukseen juurikaan osallistunut, onkin kyseessä tässä tapauksessa hauska vitsi. Toisaalta mies on useaan otteeseen arvostellut television reality-sarjoja turhaksi roskaksi, missä näytetään ihmisten nukkuvan. Siltikin asia on eri jos nukkuja on Phil Campbell ja ohjelma käsittelee itse Lemmyä. Enkä suostu uskomaan miehen juovan oikeasti tuollaista määrää Jack Danielsiä 65-vuotiaana diabeetikkona. Jotenkin haiskahtaa sellainen tietty tietoinen imagonrakennus ja tarkoituksellinen liioittelu. Tämä tietenkin on esiintyvälle artistille ihan sallittuakin, mutta kun Lemmy hyökkäilee samasta asiasta niin kärkkäästi muita ihmisiä kohtaan. Toiset esittävät juovansa ainoastaan vettä ja syövänsä pelkkiä kasviksia. Toiset taas muka juovat pari litraa viskiä aamusta alkaen ja kiipeävät illalla hyvinkin selväjärkisenä lavalle. Eiköhän molemmat ole kuitenkin tietyllä tapaa roolinsa vankeja, jotka esittävät enemmän tai vähemmän sitä mitä yleisö odottaa. Ei sillä että vertaisin Lemmyä tasavertaisena mihinkään Idols-pelleen, mutta ei hän itseään voi täysin ympärillä olevan viihdebisneksen yläpuolellekaan nostaa.

[Flanker]

Ikävämpää tällaisissa dokumenteissa on ilmeisesti pakolliset matelevat ja siirappiset ylistyspuheet. Sen vielä ymmärtää että Slashin tai Hetfieldin kaltaiset rock-ikonit voisivat lyhyesti kertoa omia kokemuksiaan ja saamiaan vaikutteita Lemmystä ja Motörheadista. Mutta kun sinne kameran eteen tarvitsee raahata tusina jotain turhaa ja tuntematonta tupakkaa polttavaa tatuoitua rasvalettiä lausumaan viisauksiaan ”Lemmy on Jumala… Ilman Motörheadia minun bändiäkään ei olisi... Motörhead soittaa lujempaa kuin muut…”. Enemmän olisin tahtonut kuulla mestaria itseään äänessä.

Tuo makeilu tuppaa itseäkin ärsyttämään tällaisissa projekteissa...kai siinä lähdetään siitä että melkein kaikki katsojat ovat tosifaneja jotka haluavat kuulla kun heidän ylijumalaansa ylistetään joka taholta. Flight 666:kin oli pieni pettymys tältä osin...kiertue-elämän todellisuus ei oikein tullut esille hehkutuksen alta.

Enkä suostu uskomaan miehen juovan oikeasti tuollaista määrää Jack Danielsiä 65-vuotiaana diabeetikkona. Jotenkin haiskahtaa sellainen tietty tietoinen imagonrakennus ja tarkoituksellinen liioittelu. Tämä tietenkin on esiintyvälle artistille ihan sallittuakin, mutta kun Lemmy hyökkäilee samasta asiasta niin kärkkäästi muita ihmisiä kohtaan. Toiset esittävät juovansa ainoastaan vettä ja syövänsä pelkkiä kasviksia. Toiset taas muka juovat pari litraa viskiä aamusta alkaen ja kiipeävät illalla hyvinkin selväjärkisenä lavalle. Eiköhän molemmat ole kuitenkin tietyllä tapaa roolinsa vankeja, jotka esittävät enemmän tai vähemmän sitä mitä yleisö odottaa. Ei sillä että vertaisin Lemmyä tasavertaisena mihinkään Idols-pelleen, mutta ei hän itseään voi täysin ympärillä olevan viihdebisneksen yläpuolellekaan nostaa.

Näinhän se on...se "keeping it real" tai "true metal" on pohjimmiltaan vain yksi itsekorostuksen muoto. Tämä on yksi syy miksi pidin Diosta, hän osasi olla tähti tarvitsematta koko ajan duunata imagoaan julkisuudessa. Lemmy on silti meikäläisen kirjoissa toki pahimpien julkisuushuorien yläpuolella (Ozzy/Sharon, Mötley Cruen tyypit yms).

[Bruusbruus]

Yhdyn edellä oleviin. Ensin uusimmasta levystä: tuntuu, että bändi saapastelee studioon ilman ainuttakaan ideaa jolloin ei voi syntyäkään kuin pastisseja aiemmasta tuotannosta. Eli ei tuo uusi levy sykähdytä mihinkään suuntaan kuten ei ole aiemmatkaan enää pitkään aikaan sytyttäneet. Ehkä hyvää on se ettei uusimmalta löydy ainuttakaan Ace of Spades mukaelmaa, kyllähän niitä jo toki tarpeeksi onkin.

Lemmy-dokumentti on ihan hupaisaa katsottavaa, mutta eihän siitä mitään uutta ilmene. Pari fanipoikaa on päässyt mestariaan kuvaamaan ja tosiaan haastattelemaan näitä Lemmyn ylistäjiä enemmänkin. Nämä Dave Grohl yms. haastattelut ovatkin dokkarin puuduttavinta antia, onneksi ne voi hyppiä yli. Ja kyllähän Lemmy on hahmo, tiettyä imagoa vain on yritettävä pitää yllä esimerkkinä juuri tämä Jack Daniels ja Coke. Lemmy on roolihahmo kuten Suomessa vaikka joku Hynynen, tuskin häiskä oikeasti on roolihahmonsa mukainen.

Hauskinta katsottavaa ja varsinkin kuunneltavaa on Fast Eddie Clarken haastattelu, on ne olleet aikoja. Mutta mitähän kuuluu Philthy Animal Taylorille? Viimeisin näkemäni pätkä kertoi Ace of Spadesin teosta, mutta ei siinäkään kerrottu mitään miehen nykyisistä tekemisistä.

[Ironmaiden82]

Innostuin tutustumaan tähän bändiin ja täytyy ihmetellä, miksi en ole aikasemmin tutustunut. Eilen ostin paikallisesta marketista 1916/March Ör Die, kun sai kympillä. Pari kertaa kuunnellut nyt molemmat ja parhaat biisit tällä hetkellä I´m so bad ja Angel City. Sitten March levystä toi Bad Religion ja Jack The Ripper

Täydennystä seuraa lähipäivinä, kun Levykaupassa oli hyvässä tarjouksessa osa levyistä. Tilaukseen lähti Overkill/Ace Of Spades/Iron Fist sekä Orgasmatron

Sikäli jos ja kun (luulisin) kyseinen bändi vielä tulee Suomeen joskus, niin kyllähän sinne on mentävä

[The Prisoner]

According to a posting on the Facebook page of Tim Butcher, MOTÖRHEAD leader Ian "Lemmy" Kilmister's longtime bass tech and "right-hand man," former MOTÖRHEAD guitarist Michael "Würzel" Burston died earlier today (Saturday, July 9). He was 61 years old.

Before joining MOTÖRHEAD in 1984, Burston had been a corporal in the Army, serving in Germany and Ireland with the 1st Battalion of the Gloucestershire Regiment, and had played in the bands BASTARD and WARFARE. Joining another relatively unknown guitarist, Phil Campbell, they played together at a MOTÖRHEAD audition, and both were taken on.

Burston acquired the nickname Würzel while in the Army, being compared to the character Worzel Gummidge due to his scarecrow-style hair and bumpkin-like manner. Lemmy reportedly demanded that Würzel add an umlaut to the "U" in his name, for "heavy metal effect."

Würzel can be heard on the following MOTÖRHEAD albums:

* No Remorse (1984)
* Orgasmatron (1986)
* Rock 'n' Roll (1987)
* Nö Sleep at All (1988)
* The Birthday Party (1990)
* 1916 (1991)
* March ör Die (1992)
* Bastards (1993)
* Sacrifice (1995)

Würzel left MOTÖRHEAD in 1995.

For the past couple of years, Burston has played with a new band called LEADER OF DOWN, which last month headlined the main stage at the U.K. fundraising music festival "Never Mind The Bullocks" in aid of Midlands Air Ambulance.

Würzel joined MOTÖRHEAD on stage on November 28, 2009 at the Hammersmith Apollo to perform the band's classic song "Ace Of Spades". Video footage of his appearance can be seen below.

[antero_]

Motörhead Helsinkiin ja Tampereelle joulukuussa.

http://www.imotorhead.com/tour.cfm" onclick="window.open(this.href);return false;

[SPD10]

Heh, kellehän mä tuossa taannoin puhuin, että kyllä Motörhead tulee Suomeen taas joulukuussa, ainahan ne täällä käy siihen aikaan Mutta mikäs siinä, vois ehkä lähteä tsekkaamaan. Tampere osuis lauantaille, sopis mulle varsin hyvin.

[WhiteRabbit]

Jos kerran Motörhead tulee Tampereelle niin totta helvetissä pitää mennä katsomaan.

[Make#34]

Pitäsköhän korkata Mötöhead neitsyys ja lähteä keikalle Hesaan

[S.R.]

Vois kyllä lähteä tsekkailemaan Motörheadia kun viime keikasta on jo tovi (v. 1999).
Keikkapaikoista ehkäpä tuonne Tampereelle sitten mieluummin tulee lähdettyä, saapi nähdä kun päästään lähemmäksi ajankohtaa.

[AntiSmuli]

Hyvä, kelpaa. 2006 Qstockin jälkeen ei ookkaan tullut hyvää tilaisuutta, eli Tampereelle nyt