Mitkä biisit kyllästyttävät ja mitkä vasta avautuvat sinulle

[Moonchild93]

2 minutes to midnight on uudelleenavautumassa. Prodigal son avautui, ja se on miljoona kertaa parempi kuin journeyman. Loiiiiistava soundi, loistavat riffit ja sopiva basso. myös avautui vähän aikaa sitten twilight zone. di'annon huudot tuo samanlaiset fiilikset kuin infinite dreamsin huuto kohta.

[Summerganon]

2 Min. to Midnight on puoliuudelleenavautumassa.. Ei sillä etten olisi sitä varsinaisesti koskaan unohtanutkaan, mutta ei ole pitkiin aikoihin sytyttänyt samalla lailla kuin vielä vuosi sitten. Myös Be Quick or be Dead uudelleenavautui ja samaa sanon myös The Fugitivestä. Back in the Village on ollut jo jonkin aikaa rankingissani The Duellistsin edellä Powerslavesta puhuttaessa, eli se on myöskin avautunut.

Kyllästyttää.. 2 Min. to Midnight Harvinaisen kaksipiippuinen juttu tuo biisi.

[Varjis]

Rakastan kitaramelodioita ja varsinkin Maidenin sellaisia, ja nyt avautuikin The Loneliness of the Long Distance Runner aivan eri tavalla. Varsinkin se introriffi jämähti nyt päähän. Ei häiritse Brucen 'yliyrittäminenkään' nyt oikeastaan enää lainkaan kuten SIT-arvosteluuni kirjoitin. Upea biisi, eikä todellakaan ole teennäinen, Stevelle vaan terveisiä !

Ärsyttämään ei niinkään vaan alkaa kyllästyttämään Judas Be My Guide. Introriffi on sen verran hidas, että kaipaisin siihen jo vähän vauhtia. Mutta nyt varmaan kun sen jättää soittolistassa muutaman kerran kuuntelematta niin sekin alkaa taas toimia.

[nickorules]

Still Life on avautunut ihan uudella tavalla. Ainahan se on ollut Piece of Mindin top viidessä, mutta nyt se saattaa olla ykkönen, kun Revelations kärsii hitaasta temposta ja Trooper, niin loistava kappale kuin onkin, alkaa hiukan kyllästyttää.

Run to the Hillsiä en enää oikein jaksa kuunnella.

[A.Kivi]

Still Life on avautunut ihan uudella tavalla..

Oikein!
Jos et ole vielä kuullut Maiden Englandin live-versiota kyseisestä herkusta, niin suosittelen sitä sulle lämpimästi.
Nyt et syö, etkä nuku, ennenkuin tämä asia on järjestyksessä.

[nickorules]

Still Life on avautunut ihan uudella tavalla..

Oikein!
Jos et ole vielä kuullut Maiden Englandin live-versiota kyseisestä herkusta, niin suosittelen sitä sulle lämpimästi.
Nyt et syö, etkä nuku, ennenkuin tämä asia on järjestyksessä.

http://www.youtube.com/watch?v=OgeC1LIIpYs" onclick="window.open(this.href);return false;

Jeesh. Olisi ollut vaan kiva, jos niissä Nightmares-kohdissa olisi ollut toinen ääni. Nyt ei tullut kylmiä väreitä.

Ja eikun hakemaan välipalaa ja sitten päikkäreille .

[A.Kivi]

^On se nykyään helppoa. Toista se ol´80-luvun lopulla, kun joutui käyttämään kaikki rahansa, aikansa ja sosiaalisen verkoston suomat mahdollisuudet, että sai kuullakseen Maidenin uusimman maksisinkun...

[Vekkuli]

...paitsi, että Bruce sössii voksuissa. Vituttaa kuin pientä oravaa kävyn ollessa jäässä itseä tuo, sen verran harvinainen biisi livesetissä kuitenkin, eikä taida muilla virallisilla liveillä ollakkaan.

Still Lifen ja To Tame a Landin kun saisivat nostettua takaisin keikoille mukaan, mutta jotenkin epäilen että toiveeksi jää. Luultavasti jäävät ikuisesti post-80-luku keikkojen harmillisen suureen "Maidenin hyödyntämätön biisihistoriapotentiaali"-ryhmään, monien muiden esim. SiT:n hienouksien lailla.

[Summerganon]

Nuo 7th tourin Still Lifet ovat muuten tosiaan mahtavia. Live@Wembley

On se kumma, kun eivät viitsi sitä soittaa enää, vaikka varmasti olisi Brucestakin mukava laulaa näitä kultaisen ajan helmiä.

Prodigal Son on viimein avautunut minulle ihan kunnolla. Brucen laulamana voisi olla myös mielenkiintoinen. Myös Drifter nostaa vähän päätään, mutta aika keskinkertainen se kuitenkin on. Beast Over Hammersmith -versio on paras kuulemani versio tästä. Muutkin Killersin kappaleet tuntuvat koko ajan vain paremmilta. Toki ne tunnetuimmat+Purgatory ovat aina iskeneet, mutta Innocent Exilekin alkaa taas innostaa vähäsen.

[Disciple_]

Melkeen koko Brave New World on vasta nyt alkanut kunnolla avautumaan. Joo, on The Wicker Man, Ghost Of The Navigator iskenyt heti ensikuuntelusta lähtien, mutta loppulevy on jäänyt vähän unholaan. Esim. Blood Brothers. Aivan mahtibiisi. Varsinkin Sonispheressä oli ihan tappoa.

[nickorules]

Only the Good Die Young ja Moonchild ovat alkaneet iskemään.

Mikähän kyllästyttää... Ei mikkään nyt.

Offina sanon, että Brucen A Tyranny of Souls on helvetillisen kova biisi.

[nickorules]

Face in the Sand. Kappaleessa upea tunnelma ja Nickon tuplapedaalikomppi ei anna armoa.

Can I Play With Madness joutunut totaalikyllästymisen kohteeksi.

[Ghost Of The Gator]

Alexander The Great on alkanut vihdoin avautumaan,7 vuoden Maidenin kuuntelun jälkeen.

These Colours Don't Run alkaa kyllästyttämään,jotenkin levyversio ei potki yhtä hyvin kuin livenä...no,onneksi löytyy bootleggiä 2006 kiertueelta

[Tolppanen]

No Prayer For The Dying. On muuten kova levy, josta en ole aiemmin niin paljoa perustanut. Kun biisilistaa tarkastelee läpi, ei mukana ole oikeastaan yhtään huonoa biisiä. Hooks In You on hieno, mukavan svengaava ja kevyt rocki-biisi. The Assasinia olen aiemmin dissannut minkä olen kerennyt. No, ei se nyt niin paska ole, ihan kelpo loppujen lopuksi. Tuohon kertsiinkin päässyt paremmin sisälle.

Samoin toinen aikalainen Fear Of The Dark tuntuu nykyään paljon paremmalta kuin joskus. Olen pitänyt sitä vain keskinkertaisempana, jolla on muutama loistava, pari hyvää ja puolet paskoja biisejä. Eihän se näin ole. Levyn ainoa todellinen heikko lenkki on The Apparition. Chains Of Miserykin on ollut niillä rajoilla, tykkäänkö vai en, mutta viime aikainen kuuntelu on nostanut senkin biisin plussan puolelle.

[Hatebreeder]

Mitäs tohon lisäämään? Vaikka Fear of the Dark arvostelun lopussa taisin muutaman negatiivis-sävytteisen sanasen sanoa, niin kyllä se, ja eteenkin No Prayer on alkanut avautumaan. Eteenkin jälkimmäinen lähentelee täydellisyyttä, hemmetin kovia vetoja.

[Varjis]

Face in the Sand. Kappaleessa upea tunnelma ja Nickon tuplapedaalikomppi ei anna armoa.

Kyllä! Itsellenikin aukesi vähän aika sitten, samoin seuraava kipale levyltä, Age Of Innocence.

Kyllästyttämään on alkanut AMOLADin The Pilgrim. Onhan se hieno mutta ei se oikein enää nappaa.

[\../Juho\../]

Face in the Sand. Kappaleessa upea tunnelma ja Nickon tuplapedaalikomppi ei anna armoa.

Kyllä! Itsellenikin aukesi vähän aika sitten,

Sama täällä. Nyt on tullut biisiä tykitettyä oikeen kunnolla viimeset pari päivää. Mikään ei oikeen kunnolla kyllästytä mutta esim. Wildest Dreamin kuuntelu on nyt alkanu hiipumaan

[nickorules]

Face in the Sand. Kappaleessa upea tunnelma ja Nickon tuplapedaalikomppi ei anna armoa.

Kyllä! Itsellenikin aukesi vähän aika sitten, samoin seuraava kipale levyltä, Age Of Innocence.

Kyllästyttämään on alkanut AMOLADin The Pilgrim. Onhan se hieno mutta ei se oikein enää nappaa.

Age of Innocence on kyllä hieno kappale, suosittelen opettelemaan soittamaan kitaralla, sopivan haastava.

The Pilgrimia en taida olla kuunnellut pariin kuukauteen, joten kai se minuakin tympii. Run to the Hillsia en ole kuunnellut pitkään aikaan, eikä kummemmin huvitakaan.

[Summerganon]

Minulle The Pilgrim on alkanut kolista kovemmin kuin aikoihin tässä loppusyksyn mittaan. Vähän sama juttu kuin The Fallen Angelissa: siinä on sellainen pirun jytisevä tunnelma ja asennetta. The Pilgrim on myös todella "tiukka" biisi. Siinä missä lähes kaikki lyhyemmät biisit 2000-luvulta sisältävät sellaisen perus-Maidenmelodisen suvantovaiheen (mikä ei toki ole huono juttu!), The Pilgrim pysyy raskaassa menossa koko kestonsa ajan. Säkeistöt ovat mahtavia ja Bruce tulkitsee hienosti aina kertsin korkeaan kohtaan asti, joka kyllä lähtee komeasti myös.

[Tolppanen]

Jumalauta.. Täällä fiilistelen yksinäni omalla koneella ja kittaan kaljaa. Kyllä sanon, että pienessä kännissä No Prayer For The Dying kuulostaa aivan jumalattoman kovalta. Onhan tuo biisi aiemminkin avautunut, mutta oikeesti kun kaljoissaan kuuntelee tuota yksin omalla koneellaan.. "There are times when I've wondered.. And times when I've cried.." Kyllä on perkele hieno kappale. Hienot lyriikat, todella hienot melodiat. Omalla tavallaan jotenkin aivan helvetin kaunis biisi, omalla karulla tavallaan. Kyllä varmaan tiiätte mitä meinaan.

[nickorules]

Jumalauta.. Täällä fiilistelen yksinäni omalla koneella ja kittaan kaljaa. Kyllä sanon, että pienessä kännissä No Prayer For The Dying kuulostaa aivan jumalattoman kovalta.

Täällä toimii ilman oluttakin .

Saa nähdä miten upea kappale on sitten parin vuoden päästä, kun saa juoda.

[Riivinrauta]

^Ei sitä luvalla juoda

[Hatebreeder]

^Tulihan se sieltä

Mutta jos vanhemmat ei tykkää juomisesta, niin paha sitä on kotona juoda, ja bileissä harvemmin No Prayer For The Dyingia kuulee.. luulisin, en pyöri bileissä

[Tolppanen]

Joo, ei oikein bilemusaa ole. Riippuu tietysti aivan porukasta, eivät kaikki tykkää "jump-jump-jump"-bassopopista, rock-henkisissä bileissä kuunnellaan varmaan enemmän rockia ja metallia.

Kyllähän se tottakai toimii selvinpäinkin, tuli vaan hieno fiilis eilen.

[Tolppanen]

Tääläkin tulee tuplaa, no minkäs teet, kellään näköjään ollut mitään asiaa tuon viime postauksen jälkeen.

Pakko sanoa, että koko Virtual XI levy. Tässä viime aikoina ollut yksi eniten soitossa olleita Maiden albumeita. Ja ruvennut ihan tosissaan toimimaan, omaksikin yllätykseksi. Levyllä on oikeastaan vain yksi kehnohko biisi, Don't Look To The Eyes Of A Stranger. Tuo ei oikein sytytä millään asteella, Maidenin keskitasoa hieman huonommalla puolella.

Sen sijaan kaikkien parjaama ja täällä yleisesti vihattu The Angel And The Gambler on ihan kelpo ralli. Vetäkää vaan turpiin, mutta tämä on meikäläisen rehellinen mielipide. Pakko myöntää tosin, että lopun hokeminen menee aivan överiksi, ei sentään 22 kertaa yhden kappaleen aikana tarvitse toistaa kolmen lauseen kertosäettä. Muuten sitten toimii, hyvä rokkaava fiilis ja hammondit eivät häiritse oikeastaan tippaakaan. Soolot ovat kappaleen ehdottomasti paras osuus, mainiota rokc-tyylitajua. Paras versio tuosta biisistä on se reilu neljäminuuttinen, mutta kyllä tuota kokopitkääkin jaksaa kuunnella ainakin niihin lopun toistoihin asti.

Muista biiseistä sen verran, että olen saanut myös uudet suosikit When Two Worlds Collidesta ja The Educated Foolista. Futureal on aina ollut minusta yksi parhaita Maidenin levynavaajia ja The Clansmanista olen myös aina pitänyt, kuuluu Maidenin eepokset kategoriaan. Como Estais Amigos on oikein hieno ja tunnelmallinen fiilistely ja Lightning Strikes Twice on hyvää Maidenin keskitasoa nopeissa ja lyhyissä biiseissä.

Eipä tuon perusteella siis jää paljoa moitittavaa levystä. Aliarvostettu, mainettaan selvästi parempi lätty. Aiemmin oli minullakin jotain asennevammoja albumia kohtaan, liekkö sitten olen liikaa mukautunut muiden mielipiteisiin ja jättänyt tahallaan levyn kohtuuttoman vähälle arvostukselle. Ei siis todellakaan Maidenin parhaimmistoa, älkää sentään väärin käsittäkö, mutta ei siltikään automaattisesti mikään huonoin. Ihan täysverinen kilpailija Maidenin kirkkaimpien helmialbumien jälkeen muiden "vain" hyvien kanssa.