Albumikeskustelua ja äänestys: No Prayer For The Dying

[Emeritus]

Joo siis niistä pitäisi tulla debyyttialbumin Eddie-pärstä. Kun levyt sitten laittaa niin, että Donny on vasemmalla laidalla ja debyytti oikealla, pitäisi sen kuvan näkyä selkämyksissä. Toki systeemin voi kääntää niin, että debyytti on vasemmalla, mutta silloin selkämyksen pitää olla "seinään päin". Toki niissä voi olla jotain virheitä, että väärä kuvanpätkä on päätynyt väärään levyyn yms, en ihmettelisi yhtään.

No katos perhanaa, sehän oikeasti toimii kun ne laittaa juuri noin! Tosin samoin kuin Indy edellä mainitsi, Doningtonin selkämysgrafiikka on sama kuin killersissä. Kaiken lisäksi tuo asettelujippo toimii ainoastaan tuossa Donington-IrMa -järjestyksessä, kotelon saranapuoli ulospäin. Kuka muuten edes laittaa levyt kronologiseen järjestykseen noin päin? Minusta vanhemmat on vasemmalla....
Toisella puolella taustojen järjestys on sitten päin helvettiä ja osassa vielä ylösalaisin(!). Ei ole VOINUT olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä tuo kunnolla...
Vrt. juuri nuo Megadethin remasterit, homma toimii niin kuin pitää, ja molemmin päin.

[-Victoria-]

No katos perhanaa, sehän oikeasti toimii kun ne laittaa juuri noin! Tosin samoin kuin Indy edellä mainitsi, Doningtonin selkämysgrafiikka on sama kuin killersissä. Kaiken lisäksi tuo asettelujippo toimii ainoastaan tuossa Donington-IrMa -järjestyksessä, kotelon saranapuoli ulospäin. Kuka muuten edes laittaa levyt kronologiseen järjestykseen noin päin? Minusta vanhemmat on vasemmalla....
Toisella puolella taustojen järjestys on sitten päin helvettiä ja osassa vielä ylösalaisin(!). Ei ole VOINUT olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä tuo kunnolla...

Tää on aiheuttanut myös allekirjoittaneelle levyhyllyperfektionistille päänvaivaa (hyllyssäni bändit ovat aakkosjärjestyksessä ja levyt siten, että vanhin vasemmalla & uusin oikealla) ja todella olen minäkin ihmetellyt, miksi tuollainen "takakansikuva" on ylipäätään tehty, jos se ei sitten toimikaan kunnolla. Ratkaisuni on, että olen laittanut levyt kronologiseen järjestykseen vasemmalta oikealle siten, että Eddien kuva on väärinpäin. Muuta ratkaisua en ole vielä tähän mennessä keksinyt...

[nickorules]

Kaiken lisäksi tuo asettelujippo toimii ainoastaan tuossa Donington-IrMa -järjestyksessä, kotelon saranapuoli ulospäin. Kuka muuten edes laittaa levyt kronologiseen järjestykseen noin päin? Minusta vanhemmat on vasemmalla....
Toisella puolella taustojen järjestys on sitten päin helvettiä ja osassa vielä ylösalaisin(!). Ei ole VOINUT olla niin ylitsepääsemättömän vaikeaa tehdä tuo kunnolla...

Minullakin on aikajärjestys vasemmalta oikealle, paitsi Maiden, joka menee siis arabialaisittain, ja The Final Frontier on eri hyllyllä (pienet hyllyt).

Kaiken lisäksi Eddien vasen silmä on ylempänä kuin oikea.

Vrt. juuri nuo Megadethin remasterit, homma toimii niin kuin pitää, ja molemmin päin.

En ole kokeillut toisin päin, mutta luotan nyt sinuun.

Ja minä en tätä enää jatka.

[Euronymous]

Noniin, tämänki taidan analysoida omalta osaltani. Eli minulle henk. koht. tämä levy on yksi parhaimmista (en tiedä miksi). Fiilis on vaan niin hyvä kun näitä biisejä kuuntele, vaikka ne ei ole aivan yhtä hyviä ku kasari-Maideni. Eli asiaan...

Tailgunner 4
Tämä on ihan hyvä aloitusbiisi. Teemaltaan sama kuin Aces High, mutta ei todellakaan yhtä hyvä. Tykkään soundeista paljon, varsinki lätkybasarista ja tomareista. Kitaroissakin on huonesoundia riittävästi Peruskipale.

Holy Smoke 4
Tykkään tästä biisistä jostain kumman syystä. Soundit ovat täsäkin hyvät. Kappalehan on hyvin pirteä ralli, jota voi kuunnella milloin tahansa. Musavideo on vaan ihan hirveä...

No Prayer for the Dying 5
Levyn parhaimmistoa. Ei pahaa sanottavaa. Alussa on rauhallinen melodia, kevyellä rumpukompilla varustettuna. Säkeistöt jatkuvat rauhallisesti ja sitten aletaan päästä vauhtiin. Soolot menevätkin sitten melkoisissa nopeuksissa. Hyvä biisi

Public Enema Number One 4
Alkuhuudon jälkeen alkaa nopea tykitys. Bruce sylkee asiansa räkäisesti ja raspilla. Kertsi on aivan loistava. Sitten väliosaan ja soolon. Oijoii. Kappale päättyy kertsiin ja Nicko huutaa jälleen jotakin...

Fates Warning 3
Itse en välitä tästä kappaleesta, tulee aika usein skipattua tämä kappale. Mutta ihan kelpo biisitä on kyse...

The Assassin 4
Biisi alkaa suhteellisen nopeasti, rumpujen ja basson säksättäessä taustalla. Alkuun kitarat vetää puhtaalla soundilla sointuja ja sitten tulee melodia. Säkeistöt kulkevat läpi oudon hyvän kompin saattelemana. Kertsi on aika kökkö mutta silti kohtuullinen Soolot ovatkin sitten hyviä.

Run Silent Run Deep 5
Tämä biisi on melko täydellinen. Intro alkaa rauhallisesti ja sitten säkeistö alkaa yhtäkkiä ja hyppää silmille. Bruce sanoo sanottavansa jälleen räkäisesti ja raspisesti. Kertsi menee sitten jo korkeammalta. Lyhyt väliosa ja soolo. Kelpo sooloilua poijjilta. Soolon loppuun kiva stemmamelodia ja jälleen säkeistö ja kertsi. Lopussa lyhyt melodia ja kertsi vielä kitaralla ja laululla.

Hooks in You 3
Kiva rallattelu poppikertsillä. Levyn ainoa Adrianin ennen Maidenista lähtöään tekemä biisi on kuitenki n aika kehno. Mutta nopeus ja jotkin koukut pelastavat aika paljon.

Bring Your Daughter... To the Slaughter 4
Toimii erityisesti keikoilla huudatusbiisinä. Säkeistöt nostattavat tunnelmaa kohti kertsiä. Toisen säkeistön ja kertsin jälkeen tulee lyhyt bridge, joka johtaa biisin kohti Janickin räkäistä kitarasooloa. Loppuun vielä rymistelyt ja se on siinä.

Mother Russia 5
Hyvä, mutta yllättävän lyhyt lopetusbiisi Maidenin mittapuulla. Sanoja on vähän, joten kappale painoittuu enimmäkseen soittoon. Soolojen jälkeen pari säkeistöä ja biisi (ja levy) loppuu intron melodiaan.

KA: 4.1

Tilanne:
Omat arvostelut:

Sevent Son of a Sevent Son 5
Somewhere in Time 4.75
Piece of Mind 4.4
AMOLAD 4.4
Powerslave 4.25
No Prayer for the Dying 4.1
The Number of the Beast 4
Killers 3.6
Fear of the Dark 3.58
Dance of Death 3.54
The X Factor 3.36
Iron Maiden 3.2
The Final Frontier 3
Brave New World 2.9
Virtual XI 2.87

[scorpions]

Iron Maiden live 1990 pro shot
This was originally a TV documentary but i cut out the interviews because those were in Japanese language so there you go 4 live songs from no prayer on the road:

1. Tailgunner
2. Wrathchild
3. Public Enema Number One
4. Hallowed be thy name

http://www.youtube.com/watch?v=AgwOFFFq ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

http://www.youtube.com/watch?v=DhAWlbj8 ... ure=relmfu" onclick="window.open(this.href);return false;

[Summerganon]

Kummasti on tämä albumi taas kasvanut. Tai noussut taas kuunteluun.

Tailgunner potkii tauon jälkeen taas oikein mukavasti, nimibiisi on yhä mainioi kuin aina ennenkin ja Public Enema, Fates Warning ja Run Silent, Run Deep ovat taattua tykitystä. Bring Your Daughter.. to the Slaughteria kuulisi mielellään livenä vielä, vaikka sitten vaihtoehtona esim. Sanctuarylle.

Ja tuo Mother Russia on nostanut toimivuusosakkeitaan, mutta on myös aika ajankohtainen veisu tietyllä tapaa. Venäjän enemmän tai vähemmän demokraattiset vaalit nostavat taas tuon "can you be happy, now your people are free?" -kysymyksen ja pohdinnan ilmaan.

[Salamalla ratsastaja]

Mmm... Itsekin juuri tovi sitten kuuntelin tämän pitkästä aikaa. Eihän tässä oikeasti ole muuta vikaa kuin hätäisesti kyhätty kokonaisuus. Biisit ovat yksittäisinä lähes kaikki jotakuinkin onnistuneita. Tietystikään kahden edeltävän linjaa halunneet eivät tykkää tästä, mutta yksinkertaisempana ja rockimpana Maidenina NPFTD on läjä hyviä viisuja. Ongelmana tässä on se, että kaikki biisit noudattavat hyvin pitkälti samaa rakennetta, joka johtaa siihen, että levy soljuu kokonaisuutena toisesta korvasta ulos.

Materiaalin yksipuolisuus on oikeastaan aika hämmentävää, kun ottaa huomioon levyn harvinaisen monipuoliset säveltäjäkrediitit. Ainoastaan kaksi kymmenestä biisistä on yksin Harrisin säveltämiä. Murrayn harvinaista herkkuakin on jopa kahden kappaleen verran. Tosin, tällä levyllä ne eivät erotu vahvimmiksi biiseiksi. Biiseistä huomaa, että ideana tämän "paluu juurille" levyn olisi voinut toteuttaa vielä paljon paremmin, mutta jostain syystä lopullinen toteutus on vähän lässähtänyt. Liekö Smithin lähdön syytä? Vaikka Run To The Hills -biografian olenkin lukenut, ei nyt mieleen muistu minkälaista draamaa liittyi silloin tämän tuiki tärkeän Maiden-kitaristin lähtöön.

Ja Mother Russia tosiaan on hyvä biisi. Ei sen mielestäni ole tarkoituskaan olla samassa eepossarjassa Alexander The Greatin ja Hallowed Be Thy Namen kanssa vain, koska se on laitettu levyn viimeiseksi biisiksi. Hienoja melodioita, ja levyn parhaimpia sooloja. Ehkäpä lyriikat ovat vähän...epämaidenmaiset, mutta mainio biisi kaikki tyynni!

[reptile]

Biiseistä huomaa, että ideana tämän "paluu juurille" levyn olisi voinut toteuttaa vielä paljon paremmin, mutta jostain syystä lopullinen toteutus on vähän lässähtänyt. Liekö Smithin lähdön syytä? Vaikka Run To The Hills -biografian olenkin lukenut, ei nyt mieleen muistu minkälaista draamaa liittyi silloin tämän tuiki tärkeän Maiden-kitaristin lähtöön.

Ei Smithin lähtöön sen kummempaa draamaa liittynyt, oli vaan kyllästynyt Maideniin ja massiivisiin kiertueisiin. Eli jokseenkin samoin kuin Bruce myöhemmin, halusi tehdä jotain muuta välillä.

Tuota voi sitten jossitella vaikka maailmaan tappiin, että olisiko levy (tai myöhemmät levyt ilman häntä) ollut sen parempi(a) Smithin kanssa. Toki vahvan biisintekijän menetys vaikutti varmasti.

[Necromancer]

No Prayer For The Dying on meikäläisen ikäinen ja hyvin on aikaa kestänyt. Jos Maidenin tuotanto esitettäisiin aikajanana, liikutaan nyt myöskin niillä vuosiluvuilla jolloin aletaan käydä läpi viimeisiä meikäläiselle tärkeitä Maiden-albumeita. Siksipä päätin tänään postata tähän mennessä tekemäni levyarviot alkaen debyytistä. Fear Of The Darkin ajattelin vielä väsätä ennen kuin postaan, mutta tätä arviota väsätessäni kello näyttää sen verran paljon että urakkani jääköön tauolle juuri syntymävuoteni kohdalla.

No Prayer For The Dying on sellainen albumi, jota en oikeastaan koskaan ole pitänyt kovin ylivertaisena, mutta jolta silti löytyy huippubiisejä. Piti oikein ottaa uudelleen kuunteluun pitkän tauon jälkeen tätä väsätessä ja aiempia arvioita postaillessa.

1. Tailgunner: 4
2. Holy Smoke: 4
3. No Prayer for the Dying: 4
4. Public Enema Number One: 2.5
5. Fates Warning: 1.5
6. The Assassin: 3
7. Run Silent Run Deep: 5
8. Hooks in You: 2.5
9. Bring Your Daughter... to the Slaughter: 4
10. Mother Russia: 3

KA: 3.35

Iron Maiden: 4.10
Killers: 3.80
The Number Of The Beast: 4.25
Piece Of Mind: 3.45
Powerslave: 3.85
Somewhere In Time: 4.55
Seventh Son Of A Seventh Son: 4.25
No Prayer For The Dying: 3.35

[Krugbit]

Aika siirtyä 90-luvulle, uusi vuosikymmen tarkoitti Maidenin kohdalla myös huomattavaa musiikillista suunnanmuutosta. Käydäänpä sitten itse asiaan.

Tailgunner

Reipas perusrokkibiisi kärkeen. Alussa on hyvää riffittelyä. Itselleni tuli tuosta alusta vähän mieleen Gates of Tomorrow, samantapaista sävelkulkua sieltä erottuu. Maidenin tuotannossa on toki muitakin vastaavia tapauksia. Säkeistöt rullaavat mukavasti ja niissä on kappaleen aiheeseen sopiva intensiivinen tunnelma. Kertosäe ei ole mikään huippu, mutta kelpo. Kertsin jälkeen tuleva riffittely on biisin paras kohta ja se kerrataankin vielä soolon jälkeen. Soolokohdan komppiosuus on onnistunut (ensimmäisestä soolosta tulee vähän mieleen Wrathchild) mutta soolot itsessään eivät ole niin hyviä. Menevä avausbiisi joka täyttää hyvin paikkansa mutta ei kuitenkaan pärjää aiempien levyjen vastaaville Invadersia lukuun ottamatta. 4

Holy Smoke

Duurissa kulkeva kappale, jonka hyökkäävät sanat luovat pientä kontrastia iloisen meiningin kanssa. Kappaleena tämä on vähän renkutus mutta Bruce vetää kyllä hyvin. Hän kuulostaa siltä että oikeasti tarkoittaa sitä mitä laulaa. Soolokohta on lähinnä nopeuskilpailua ja erityisesti Gersin soolo on melkoista sekoilua. Se kuitenkin oikeastaan sopii kuvaan sillä itselleni tämä on vähän sellainen "perseilykappale", eikä pelkästään musiikkivideon takia. Esimerkiksi pääriffi on hyvin epätyypillistä Maidenia. Video on omasta mielestäni ihan hauska ja sopii kappaleeseen. Ja kuinka monella hevibändillä olisi pokkaa tehdä samanlainen? 3

No Prayer for the Dying

Hyvä biisi ja miten se pilataan. No, ei ehkä täysin pilata mutta siihen päästään kohta. Kappaleen alkupuoli on loistava. Pääriffi on hieno ja Brucen tulkinnassa on sanoituksiin sopivaa tuskaa. Kertosäe on instrumentaalinen, mikä on vähän poikkeava ratkaisu, mutta tässä tapauksessa erittäin toimiva. Kaikki on hyvin siihen asti kun soolo alkaa. Mutta se soolo. Mahdollisesti huonoin Maidenin tuotannossa. Kitaristit soittavat aivan mitä sattuu ja kuulostaa siltä, että ainoa tavoite oli soittaa mahdollisimman nopeasti. Lisäksi komppiosuus on jotenkin kummallinen eikä sovi kohtaan mitenkään. Asiaa vielä korostaa se, ettei tällainen soolo muutenkaan sovi tällaiseen kappaleeseen. Soolon jälkeen kaikki on kuitenkin taas hyvin ja Bruce pyytää epätoivoisesti Jumalalta vastausta erinäisiin asioihin. Kappale loppuu tyylikkäästi pääriffiin. Vaikka mieli tekisi antaa tälle täydet pisteet niin järkyttävästä soolokohdasta menee puolikas piste. 4,5

Public Enema Number One

Hilpeä alkuhuudahdus (Nicko?) ja kappale käynnnistyy hienolla riffillä. Sanoitukset ovat jälleen kantaaottavat mutta tämä on tunnelmaltaan selvästi vihaisempi kuin Holy Smoke. Säkeistöt ovat aika voimakkaat ja kuulostavat uhkaavilta. Kertosäe taas on itselleni pieni pettymys. Meno jotenkin lässähtää hienon säkeistön jälkeen. Johtuu pitkälti kertsin lauluosuuksista jotka ovat mielestäni jokseenkin epäonnistuneet. Väliosa toimii ja soolokohta on levyn parhaita, tosin siihen ei ainakaan tähän mennessä paljoa vaadita. Ei klassikkoainesta mutta hyvätasoinen kappale kuitenkin. 4

Fates Warning

Parempi biisi kuin muistinkaan. Kappale alkaa tunnelmallisella introsoololla, itselleni tuli mieleen Déjà Vun alku. Siitä jatketaankin sitten taas tiukalla riffittelyllä. Tässä kappaleessa parasta ovat instrumentaalit, lauluosuudet eivät yllä samalle tasolle. Säkeistöissä ei tosin kylläkään ole mitään vikaa, mutta kertosäe on jälleen kappaleen suurin ongelma. Kuulostaa jotenkin väkinäiseltä. Ensimmäinen soolo on aika lailla perustilutusta mutta sitä seuraava melodia ja toinen, lyhyt soolo ovat hyviä. Voisinpa melkein sanoa että aika läheistä sukua edelliselle. Kappaleilla on koko lailla samat vahvuudet ja heikkoudet. Kestokin on melkein sekunnilleen sama. Ja veikatkaapa arvosana... 4

The Assassin

Ei kuulu omiin suosikeihini. Intro on kohtalainen ja säkeistöissä on yritystä mutta siihen se melkein jääkin. Kertosäe on Maidenin huonoimpia. En oikein tiedä pitäisikö sille itkeä vai nauraa. Soolokohtakin on aika epäonnistunut, loppuosan Gers-kikkailut ovat tosin ihan hauskat. Kertsiä lukuunottamatta ei kyllä herätä suuria tunteita. Tämä kappale vain olla möllöttää siellä muiden seurassa. 2

Run Silent Run Deep

Vähän samaa aihepiiriä kuin edellinen kappale mutta tällä kertaa toteutus on paljon onnistuneempi. Lauletut osuudet ovat tällä kertaa biisin vahvin puoli. Sekä säkeistöissä että kertsissä on hyvä meininki ja uhkaava tunnelma. Soolo sen sijaan on aika yhdentekevä. Mutta sitten taas soolon jälkeinen melodia on hyvä. Lopetus ei ole ihan parhaasta päästä. Ymmärrän kyllä että ideana on ollut lopettaa biisi samaan tyyliin kuin se aloitettiin mutta introkaan ei varsinaisesti ole loistava. Nyt tuli aika runsaasti kritiikkiä mutta kappaleen hyvät puolet kuitenkin takaavat että kokonaisuus jää reilusti plussan puolelle. 4

Hooks in You

Tasapaksu ja yhdentekevä kappale. Varsinkin säkeistöt ovat kyllä sellaista tasaista mössöä josta ei jää oikein mitään mieleen. Kertosäe on siedettävä mutta ei mitenkään erikoinen. Väliosa on ihan kohtalainen ja biisin paras kohta. Se myös riittää nostamaan tämän ylös ihan pohjapisteiltä. 2

Bring Your Daughter... To the Slaughter

Kappale starttaa vähän Can I Play with Madness -tyylisellä lyhyellä riffillä, joka johtaa vähäeleiseen säkeistöön. Tästä kyllä jotenkin huomaa että kappale on alun perin sävelletty kauhuelokuvaa varten. Mutta säkeistöt toimivat, Bruce laulaa pahaenteisesti, basso jyskyttää taustalla ja kitaristit soittavat niukkoja mutta tehokkaita kuvioitaan. Kertosäkeestä taas en erityisemmin perusta. Soolo ei ole mikään ihmeellinen mutta sitä seuraava kohta on, jos nyt ei kuitenkaan ihmeellinen niin ainakin selvästi parempi. Vaikka totesin äsken etten pahemmin pidä kertsistä niin tämä hiljainen sitä muistuttava kohta kyllä toimii. Sen jälkeinen nostatus viimeiseen kertosäkeeseen on myös hyvä, erityisesti pidän taustalla soivasta kitaramelodiasta. Lopetus kuulostaa hiukan hätäiseltä. Ihan heti ei arvaisi että kaikista Maidenin singleistä juuri tämä on ainoa brittilistan ykkönen. Tosin tätä on ilmeisesti myyty selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Run to the Hillsiä. 3,5

Mother Russia

Tekisi kyllä mieli sanoa Seventh Son of a Seventh Son II. Tämä on tehty täysin samaan muottiin. Kaikki mahtipontisuus ja jylhyys kuorotaustoineen on kuin suoraan Seventh Sonista. Rauhallisista osuuksista tulee heti mieleen Seventh Sonin väliosa ja erityisesti nostatus siitä loppusooloon. Sooloissakin on yritetty jotain samanlaista kuin Seitsemännessä pojassa. En sano että se olisi huono asia, hyvää ideaahan kannattaa kierrättää. Ja onhan tämä kuitenkin luonteeltaan, tai ainakin sanoiltaan erilainen kappale kuin Seventh Son. Ensin mietin että pitäisikö vähentää pisteitä kopioinnista mutta kyllä minä tätä kuitenkin kuuuntelen ihan mielelläni joten mitä turhia. Merkillepantavaa on myös että tämä on viiden ja puolen minuutin kestosta huolimatta levyn pisin kappale, mikä on itse asiassa Maidenin lyhyysennätys tässä sarjassa. 4,5

Päättöarvioinnin aika ja keskiarvoksi tulee 3,55 eli selvästi heikoin tähän asti. Ei tämäkään toki huono levy ole mutta ei vain yllä samalle tasolle 80-luvun kanssa. Loppujen lopuksi kuitenkin aika tasainen kokonaisuus kun ei tässäkään ole kuin kaksi oikeasti turhaa biisiä. Yleistaso ei kuitenkaan sitten riitä tuota korkeammalle. Levyllä on monta hyvää biisiä mutta ei oikein yhtään joka todella räjäyttäisi pankin. Nimikkoraita yltää kyllä lähelle.

Seventh Son of a Seventh Son 4,63
Somewhere in Time 4,56
Powerslave 4,13
Piece of Mind 4,11
Iron Maiden 4,06
The Number of the Beast 4
Killers 3,85
No Prayer for the Dying 3,55

[BlackBart]

Viikonloppusoturit-podcastin innoittamana tuli kaivettua No Prayer For The Dying levyhyllystä soittimeen. Edellisestä kuuntelukerrasta on jo pidempi tovi kulunut muiden Maiden-albumien sammuttaessa suurimman janon.

Ennen levyn uudelleenkuuntelua olen pitänyt ihan hyvänä hevilevynä, mutta yhtenä Maidenin vähiten kuuntelua kestävänä albumina. ’’Paskinkin Maiden-biisi on parempi, kuin 95% muiden bändien koko tuotannosta’’-ideologia pätee siis tietyllä tavalla. Mielestäni Maiden ei ole tehnyt yhtään läpeensä surkeaa tuotosta, toiset ovat vain vähän parempia. Itselleni No Prayer For The Dying ei ole koskaan ollut mikään kohokohta bändin uralla tai itselleni mitenkään erityisen rakas ja tärkeä levy.

Albumin kansitaide ei ole terävintä kärkeä ja onkin omalla listallani heikoimpana albumin kansitaiteena Dance Of Deathin ja Virtual XI kanssa. Itse en ole suuri fani aikaisempien töiden muokkauksille ja kajoamiseen, mutta täytyy sanoa, että omaan silmääni 1995 (oikea vuosi?) remasteroidun cd-version kansi on omaan silmääni miellyttävämpi. Jo albumin kannen pelkistetty ilme kertoo, ettei uutta 7th Sonia ole nyt tulossa, vaan ollaan hakemassa pelkistettyä ’’farkku-soundia’’.

Aloituskappaleena toimiva Tailgunner on toimiva rocker, joka itselleni kyllä toimii. Ilmataistelu-kuvasto sopii erinomaisesti, joka on todettu jo aikaisemmin (Aces High) ja myös tulevaisuudessa (Death Or Glory). Kappaleen soundeihin olisin kaivannut hieman raskautta. Yksi omista suosikeistani Maidenin lyhyt rokkausbiisi-kategoriassa. Arvosanaksi antaisin 4-

Seuraava kappale Holy Smoke taitaa olla yksi vihatuimpia Maiden-veisuja ainakin Brucen ekalta kaudelta, ja ymmärrän kyllä miksi. Maiden-kontekstista pois ottaen kappale on ihan hauska ja menevä, josta kuuluu hauskanpito. Maiden-biisinä tämä tuntuu liian perusrokilta ja unohdettavalta biisiltä. Lyriikat ovat mielestäni loistavat ja kuvaavat 80-luvun televankelisti-ilmiötä hyvin. Biisistä julkaistu video kertoo myös paljon. Kivaa hassuttelua ja rokkausta, muttei mitään tajunnanräjäyttävää. Arvosanaa antaessani ajattelen nyt biisiä Maiden-lasit päässä ja annan 2.

Oma suosikkini levyltä No Prayer For The Dying aloittaa tyylikkäällä melodisella leadilla ja säkeet mennään rauhassa fiilistellen. Itse olen mieltänyt tämän tavallaan seuraaavan levyn Afraid To Shoot Strangersin sisarbiisiksi samankaltaisen kappalerakenteen vuoksi. Oma suosikkini biisissä on lopun crescendo-tyylinen ’’God gave me the answer to my…’’-huudot. Ei perinteinen kappale, mutta itselleni tämä on noussut levyn vahvimmaksi, joka ansaitsee arvosanaksi 4,5.

Tästä alkaa tasaisten ja Maiden-mittapuulla keskinkertaisten biisien putki, jonka aloittaa Public Enema Number One. Itselleni kappaleesta tulee hyvin palapelimainen olo, jossa intro, säkeistöt ja kertosäe ovat kirjoitettu erikseen ja liimattu myöhemmin kasaan. Säkeistöt ja kertsit ovat ihan ok, mutta tuntuvat väkinäisiltä ja biisistä puuttuu flow kokonaan. Enemmän sovitusta olisi tähän kaivannut. 3

Fates Warning kärsii samasta edellisen biisin kanssa. Kertsi ihan hyvä, mutta jotenkin kokoon liimatulta tuntuva biisi, josta puuttuu henki. Sanoituksen maailma pohtii omaan silmääni täältä iäisyyteen lähtemistä ja suuremman voiman ohjailua. Kertsi varmaan paras asia biisissä, eikä sekään aivan priimaa ole. 3-

Vinyylin toinen puoli alkaa siitä, missä edellisellä puolella jäätiin The Assassin-kappaleen muodossa. Itselleni on jäänyt fiilis, että tematiikkansa puolesta tässä on haettu tietyllä tavalla uutta Trooperia Kylmän Sodan aikaan jääden kuitenkin valovuosien päähän esikuvastaan. Säkeistöjen rumpukomppi on kiinnostava ja parhaimpia asioita tässä biisissä. Sanoitukset ovat suhteellisen tylsät ja kertsi tylsää toistoa tarjoamatta varsinaista koukkua. Selkeä täytebiisi 2.

Aikoinani mietin, että Run Silent Run Deep on todella aliarvostettu biisi, joka ansaitsisi livesoittoa. Nyt uudelleen kuunneltuna jää todella laimeaksi veisuksi. Kappale kärsii samoista jutuista, kuin aikaisemmat kappaleet. Osat tuntuvat pakotetuilta yhteen ilman mitään hyvää flow’ta. Kertsin rallatus jää kyllä mieleen, mutta se ei vielä tee kappaleesta loistavaa. Sanat ovat kyllä kivasti rakennettu. 3-

Adrian Smithin ainut levylle päätynyt biisi ennen lähtöä Hooks In You on hauska rokkeri, mutta sanoitukset tuntuvat juuri pakotetulta menneisyyden vertausten haulta (number 22…). Kertsin melodia ja soinnut kuulostavat hyvin vahvasti Smithin kynänjäljeltä ja ovatkin parasta tässä biisissä. Biisi on kuitenkin itselleni levyn heikoimpia hetkiä selkeästi. 2

Bring Your Daughter… To The Slaughter ei ole tyypillisimpiä Maiden-ralleja, mutta yksi parhaimpia rokkereita bändin katalogissa. Brucen vokaalit säkeistöissä luovat juuri oikean tunnelman biisiin, joka oli alun perin Nightmare On Elm Streetin soundtrackilla Brucen sooloveisuna. Kertsi on toimiva ja koukuttava huudatuskertseineen. Lopussa tempon laskiessa ja munkkikuoron hoilatessa päästään kunnolla tunnelmaan. Vaikka ei suosikkibiisejäni ole Maidenilta, voisin kuvitella tämän toimivan livenä hyvin. 4

Maiden on päättänyt lähes aina levynsä eeppisesti ja tämä levy ei tee poikkeusta. Mother Russia lainaa perislaavilaisia melodiakulkuja vahvasti ja onnistuu luomaan hyvin kylmän maiseman biisiin Siperian tyyliin. Sanoitukset kuvaavat Venäjän historiaa ja moni asioista pätee vielä nykypäivänäkin. Kappaleessa on potentiaalia, mutta jota ei valitettavasti saada käytettyä hyvin. Biisi kärsii liikaa samojen ideoiden toistamisesta. Toisto toimii tiettyyn pisteeseen saakka, mutta liikaa käytettynä se vie kaiken elämän kappaleesta. Ei huono biisi, muttei parhaimpia eeppisiä biisejä Maidenin historiassa. 3+

No Prayer For The Dying on ihan toimiva levy, joka tosin kärsii liian köyhästä sovittamisesta ja kappalemateriaalista. Jonkun muun bändin tekeleenä voisi saada ihan hyvänkin arvosanan, mutta Maidenin katalogissa jää selkeästi muiden varjoon. Ihan lähipäivinä en varmaankaan tule palaamaan tähän levyyn, mutta oli jälleen kiva kuunnella läpi tuoreilla korvilla.

KA: 3

[On the worlds hands]

Hellurei ja hellät tunteet! Venetsialaisviikonlopun ja ennen kaikkea alati kasvavan Maiden-huuman (syyn tietänette miksi) vuoksi on aika arvioida seuraava lätty. Tätä puntaroin jonkin aikaa No Prayerin ja Virtual Elevenin välillä, mutta päädyin ensin mainittuun, koska Virtual minulta vielä näin viidentoista vuoden fanituksen jälkeenkin puuttuu levyhyllystä Pyrin tekemään korjauksen siihen mennessä kun ko lätyn laitan piinapenkkiin. Kotiläksyjä taas hieman tehty, eli levyä kuunneltu viikon verran aktiivisesti.

Pieni pohjustus lyhyesti: Maiden palasi tammikuussa 1990 yhteen vuoden mittaisen sapaattivapaan jälkeen intoa täynnä uutta levyä kirjoittamaan. Steve Harris innostui Brucen uudesta soololevystä niin, että halusi Maidenin palaavan juurilleen punkmaiseen suoraviivaiseen rock n rolliin, minkä puolestaan pitkäaikainen kitaristi Adrian Smith näki askeleena tai useampana taaksepäin. Kolmen viikon pikaisen kirjoitusprosessin päätteeksi yhtye kaavaili äänittävänsä albumin Steven kotistudiossa, jolloin Smith löi jarrut pohjaan. Muutama päivä kului, ja Smith ei enää kuulunut yhtyeeseen. Tilalle hälytettiin Brucen sooloalbumilla edelliskesänä työskennellyt Janick Gers, joka ei levyn kirjoitukseen osallistunut siitä johtuen, että kaikki kappaleet olivat jo valmiita. Äänitykset taisivat jopa alkaa seuraavana päivänä. Klikatkaa linkkiä, niin saatte yksityiskohtaisen selosteen tapahtumista: https://maidenrevelations.com/2015/01/2 ... e-1990-91/

1. Tailgunner

Aces High -tyyppinen avaus, joka tekee selväksi, että hienostunut syntikka-epiikka on ohi ja räkäinen rock on tullut tilalle. Sen huomaa toki jo vilkaisemalla kappaleiden pituuksia; venytetyin veisu kattaa viisi ja puoli minuuttia.

Kappale kasvaa hiljalleen eteenpäin, mutta sanat jäävät melko pliisuiksi. Väliosa sooloineen hieman epätyypillinen muuhun kappaleeseen nähden, mutta toimii jokatapauksessa kohtalaisesti. Kohtalaisen mitäänsanomaton ralli, mutta ei nyt ihan kamalakaan. 2,5

2. Holy Smoke

Vekkuli kohtuu nopeatempoinen ralli josta on myös julkaistu aivan must-see musavideo kappaleesta huokuu selvät vaikutteet Dickinsonin soololevystä. Kappalehan, ellen aivan hakoteillä ole, kritisoi valepappeja ynnämuita uskonnon nimissä rikastumisen tarkoituksena operoivia päsmäreitä, jotka kusettavat ihmisiä Herran nimissä. Ei ole Jumalan suunnitelma tällainen pelleily, ja oikeutetusti Dickinson ei säästele sanojaan siitä mitä mieltä hän on kyseisistä hermanneista. Oikeastaan parhaan kuvauksen kappaleen ytimestä saa, kun kuuntelee Brucen puheen tammikuulta -91 https://www.youtube.com/watch?v=YMemHDbxGjc
Pidän säkeistä (ei kassit) paljon eikä kertosäekään huono ole. Ainoa mikä hieman närästää on tuo suvantovaihe ennen sooloa, eikä Janickin soolo mikään kummoinen ole. Kaiken kaikkiaan kappale kuitenkin rullaa mukavasti loppuun saakka. 3

3. No Prayer For The Dying

Noniin, tästä löytyy sitä vanhaa kunnon Maidenia kauniine melodioineen, vauhdikkaine väliosineen (tuo mieleen Hallowedin) sekä kitarasoolojen vuorottaisine ilotulituksineen. Tietynlainen Hallowedin kakkososa (ja Afraidin edeltäjä), siinä missä Tailgunner oli jatkumoa Aces High:lle. Aliarvostettu ja on tämä albumin paras biisi. Pituutta olisi ehkäpä voinut olla lisääkin, mutta menee se näinkin. 4,5

4. Public Enema Number One

Kryptisestä nimestään huolimatta mahtavan vauhdikas ralli, jonka mukana on mahdoton olla eläytymättä. Yhteiskunta saa jälleen osansa Maiden-leiriltä, ja kappale on valitettavasti kohtalaisen ajankohtainen nykypäivänäkin. Sanoitus ehdotonta Maiden-eliittiä. Tunnelma kohdallaan, menee suoraan asiaan eikä turhaan venytetty. 4

5. Fates Warning

Tästä en aiemmin pitänyt, mutta on tässä muutaman vuoden tauon jälkeen ehdottomasti hetkensä. Kaunis hidas intro Dave Murrayn tavaramerkki-tyyliin, josta biisi soljuu miellyttävän jouhevasti etiäpäin. Sanat nyt hieman lapselliset, mutta yllättävän koukuttavat silti. Liekö tätä jopa haettu, mene ja tiedä. Soolo-osuus melodioineen uskomatonta mannaa korville. Olisi tämän livenä voinut kyllä soittaa. Albumin top-5 viisi kappale kuitenkin. 3,5

6. The Assassin

Killersin jatko-osa? Sanoitus tulee jo esiin kappaleen nimestä, palkkamurhaaja varjostaa saalistaan. Kappaleessa on mukavan ahdistava tunnelma josta tykkään, Steven basso murisee etualalla jylhästi kuin merkkinä siitä, ettei uhrilla ole toivoa. Melodiat ja soolot sopivat kappaleeseen yllättävän mainiosti, Janickin soolo ei nyt mitään kovin helmeilevää, mutta uskon että sopii paljon paremmin kuin Adrianin ikuisiksi ajoiksi toteutumatta jäävä versio. Ainoa mikä tässä närästää suuremmin on kertosäkeen silkka paskuus. Mitäpä sitä kiertelemään. 3,5

7.Run Silent, Run Deep

Hidas, uhkaava intro jatkuu samanlaisena raskaana ja ahdistavana koko kappaleen. Meri-aiheisista, oivaltavista sanoista tykkään, jälleen ovelaa Dickinsonmaista piikittelyä havaittavissa. Tämä muuten oli muistaakseni tituuleerattu Brucen toimesta aikoinaan Maidenin huonoimmaksi biisiksi, lähdettä en nyt valitettavasti (vieläkään) muista. Ei tämä kyllä ihan niin huono ole. Ennen viimeistä säkeistöä oleva melodia muunmuassa estää sen. Tykkään myös Brucen levylle tyypillisestä räkäisestä ja karheasta laulusta. Ainoa mikä tässä on hirveetä tuubaa, on outro. Täysin tarpeetonta tunkea se väkisin mukaan. 2,5

8. Hooks In You

Adrian Smithin viimeinen sävellys ennen lähtöään päätyi levylle. Tämä on albumin keskeistä tyyliä edustavaa perus rock n rollia lehmänkelloineen, kliseisine rääkäisyineen sekä kieroine koukkumaisine riffeineen. Soittipa herra H tätä aikoinaan The Untouchables -yhtyeen kanssa ysärin alkuvuosina. Sanoitus, ellen väärin muista, ottaa vaikutteita Brucen peruuntuneista kaupoista, kun kiikarissa olleen talon katossa roikkui ties mihin sadomasokistisiin leikkeihin tarkoitettuja vempeleitä. Ei siitä sen enempää. Kaiken kaikkiaan roimasti heikompi versio 2 Minutesista, mutta ei nyt ihan pelkkä floppi. Mainittakoon, että jatkoa Charlotte the Harlot -saagalle. Jatko-osien teemalevy? 2,5


9. Bring Your Daughter...To The Slaugther

Brucen noin parissa päivässä hutaisema hittisingle jonka piti alunperin päätyä hänen ensimmäiselle sooloalbumilleen, mutta Steve Harris vaati, että biisi on Maidenin. Sanoitus, nojoo, nopeasti kyhätty, ja riffitkin melko kliseisiä, mutta on tässä silti jotenkin jännä ja karun tarttuva tunnelma. Ainoa biisi albumilta, joka on jokseenkin jäänyt myöhemmin elämään, biisi on esitetty livenä kahdella Brucen soolokiertueella, sekä neljällä Maidenin kiertueella. Mainittakoon, että Maidenin ainoa listaykkös-single. 3

10. Mother Russia

Albumin päättävä viisiminuuttinen minieepokseksi tarkoitettu kappale ottaa mallia Alexander the Greatista, mutta ei yllä läheskään samalle tasolle. Sanoitus ottaa kantaa 80-90 luvun taitteessa kaikkien huulilla olleeseen Neuvostoliiton tilanteeseen. Sävellys tälle albumille kohtalaisen erilainen, mutta pliisuhko. Täytyy sanoa, että en kovin hyvänä kappaleena tätä pidä, vaikka ei nyt ihan täydellinen epäonnistuminenkaan ole. 2,5


Ja näin on jopa meikäläisen standardeilla suoraan sanottuna juosten kustu ja laiska arviointi saatu päätökseen, liekö Trooper-oluen puuttumisella osansa... Pahoittelut siitä. Tosin jotkut voivat sanoa, että juosten kustua oli myös albumin tuotanto. Keskiarvoksi muodostui 3,15. Ihan ok, mutta Maidenin standardeilla heikohko. Se ei suinkaan tarkoita, että itse albumi olisi heikko. Jos tämä olisi jonkun aloittelevan yhtyeen debyytti, olisi kyseessä varsin kelvollinen lopputuotos. Ei yhtään täyden vitosen biisiä, muttei myöskään ainuttakaan totaalista floppia.

Until the next time, have a good sin... ja Senjutsua odotellessa...

1.The Number of the Beast: 4
2.Killers: 3,5
3.Iron Maiden: 3,5
4. Dance of Death 3,5
5. Fear of the Dark 3,25
6. No Prayer For The Dying 3,15

[Lane]

Tässä arvioni kolmannella kotimaisella (toivottavasti ymmärtänette...), jonka kirjoitin joulupäivänä 2003.

After two more epic albums ('Somewhere in Time' [1986] and 'Seventh Son of a Seventh Son' [1988]) Iron Maiden had two paths: to keep it epic and big or take a step or two backwards, towards their roots. The path the band chose to take was backwards. 'No Prayer...' is far more rocking take on NWOBHM (new wave of British heavy metal) than many of the band's albums before it, actually.

This "rocking vibe" is best noticed on more straight song material. Some of the songs are more hard rock than heavy metal, maybe. And the album sounds more simple. There's some guitar synth, yes, but overally the sound is like in a live situation. There are songs, that could've been really, really big, but the decision was to keep it down-to-earth. Memorable choruses also make this the most listener friendly album from Maiden. The soundwise this is very interesting, more intimate affair than a couple of previous records. I like the way this sounds, I couldn't think this with a mammoth production anyways. Sometimes, folks, less is more, as you should know. Play loud! And on vinyl this really does rule, because it sounds more organic with all sounds that vinyl makes.

Previous album's 'Can I Play with Madness' was more rocking track, so it kinda prophecised what was to come. 'Tailgunner' opens the game, being a cousin of 'Aces High'. It tells a tale about bombers. A catchy song, a good opener, but not as good as its cousin. I do not like solo part too much. 'Holy Smoke' is a rock song about TV preachers and such clowns. Definitely a catchy song, but it was also a bit disappointing when I first heard the song and saw video. The title song is an absolute beauty with sad melodies and it harks back to previous album's 'The Prophecy'. A timeless classic. The more straight sound makes the song sound fragile, at least its first 2 minutes, before launching into a heavy metal gear.

This album has some parts I don't really get. One of them is a laugh on the beginning of 'Public Enema Number One'. First guitar lead melody isn't very good, but when the song truly begins, it is one bloody great metal song with another catchy chorus! I mean, the heavy riff after lead-in is just magnificent. 'Fates Warning' is my favourite song on this album. After atmospheric lead-in, the riffs you are going to hear are simply amazing. And those sad melodies under Mr. Dickinson's vocals, wow!!! This is one of the band's best songs ever, in my opinion. I did almost shit my pants when I heard this for the first time. 'The Assassin' is on the other side of the spectrum. I just don't like the song very much, it's one of the band's worst songs in my ears. It has kind of Eastern sounding melody, which I don't like. But it is also quite different song, in many ways (as a composition and how it's played). Chorus has annoying backing vocals.

Second war theme is on 'Run Silent Run Deep', a song about submarine war. Another Eartern sounding song, it's hard to be explained... Not my favourite. 'Hooks in You' continues the story of Charlotte the Harlot. It is one of Maiden's most hard rock -influenced songs. Sounds like it could be on Bruce Dickinson's debut solo album. 'Bring Your Daughter... To the Slaughter' was composed by Mr. Dickinson for 'Elm Street' movie. Steve Harris wanted it and here it is. The song with a good drive and a live classic. 'Mother Russia' sounds very Russian for the most of its duration. The song itself is a Maiden epic cut to little over 5 minutes. It is the album's most progressive song with many parts and advancing style. The song prophecised the band getting more prog, which they did on next albums.

I don't have to say anything about these guys handling their instruments, professionals as they are. It's all just very well balanced, nothing getting on other's way too much. Nicko McBrain's drumming might sometimes be simpler, but it's the vibe that matters. Adrian Smith left before this and Janick Gers (to me, best known from Bruce Dickinson's 1st solo album) stepped in. This might also be one of the reasons why this sounds more of a rock album. Or who knows, because Mr. Smith has put out some rock albums himself after departing from the band?!

Bruce Dickinson's vocals are quite rough every now and then. I remember me and my friend speculating over this matter. One of our speculations was, that Bruce had started to smoke a lot, hah!!! Well, as written before, this is more organic affair. Of course most of his singing is clean, but there's some croaking (read: more aggressive, dirty) stuff, too. "Croaking" is too strong word for what I mean, though... Just a bit different than before. Lyrics are sarcastic on many occasions, especially the songs about war and soldiers, "heroes". "Nail that Fokker, kill that son". 'Holy Smoke' is targetted towards stupid people following preachers and fake Messiahs.

Cover artwork is not so great anymore. Derek Riggs's paintings seemed to get more simpler, like he painted them in a hurry. Just check out some after this... The cover's not bad, not even close. It fits well into the album's vibe. Kinda getting aggressive again. Maybe it's because there's no additional Eddie pics, just the band posing in a graveyard. Am I being picky, maybe, heh?!?! It's the music that matters, but great artwork is a part of Iron Maiden's releases, in my opinion. Lyrics are printed, of course, on the vinyl bag. This is just a normal vinyl sleeve. At least there's no any PhotoShop art... Paintings rule!

You should know that I'm a huge fan of the band, so take a note while reading this review (or read it again, heh). I remember this album being quite tough to get into, at least partly. Over the years different songs have sounded the best, but I am sure, that 'Fates Warning' is my favourite now and will always be. Maybe?! Who knows? This is a rare occasion, when just one track feels the best... This could hint towards not-that-good song material, but no, because my faves have changed many times during 12 years. This is another great (not strong enough word) album from the greatest band ever, but still it doesn't climb to top positions in my list. A minor classic, definitely. Another album from Iron Maiden, that will be positively remembered after decades. I can see myself talking about it down at a boring pub (Finnish crap music playing) when I'm sixty-or-something and arguing with people how good 'No Prayer...' actually was. And is.

8+/10