Helloween / Kiske

[Hese]

Bonuspiisit ovat kyllä tältä levyltä sen sijaan onnistuneita (kolme neljästä kuultuna), Aiming High:n olisin kyllä ite laittanut oitis levylle. I'm Free toimii kans ihan hyvin, kuten myös Faster We Fall.

Nuo muut kyllä olisivat levylle kelvanneet mutta mielestäni Faster We Fall on ansaitusti B-puolena. Aiming High haiskahtaa hivenen Eagle Fly Freeltä.

Nämäkään biisit eivät sisällä numetallia. Editor's notes!

[-Victoria-]

Pussy whipped!

Kun yksi sormi osoittaa toista, niin kolme osoittaa itseä vai miten se meni...

Enemmän hienoja melodioita olisin kaivannut, välillä on liikaa tuota puuroutuvaa tuplabasarimäiskettä, vaikka kyllä tästä Helloweenin tunnistaa, mutta parempaankin olisi pystytty. Semmosen 3-/5 tähteä tälle kai sit tulee, koska bändillä on kuitenkin sen verran tunnearvoa mulle, vertailukohtana Gamma Rayn uusin, jolle annoin keväällä 3/5.

Onhan esim. Better Than Raw mainittu näissä keskusteluissa, ja kyllä mä samoja elementtejä näissä levyissä tunnistankin, mutta ei tältä löydy esim. Hey Lord!:n tai Midnight Sunin kaltaisia ralleja. Esim. Midnight Sun on mulle niin Helloweenia kuin voi vaan olla, kaikki elementit on tunnistettavissa.

Ok, onhan se hyvä että bändi hakee uusia linjoja eikä samoja kaavoja toisteta aina, mutta ehkä mun makuuni uudella levyllä oli hieman enemmän huonoja/persoonattomia hetkiä mitä aiemmin. Hienoa jos muille tämä upposi täysin, se kertoo siitä ettei bändin ajat ole vielä ohi, ja se on hienoa

Olet aivan oikeassa, näistä asioista olen itsekin pitkälti samaa mieltä. Plussat Helloweenille menee tosiaan siitä, että bändi on todella monesti uskaltanut tehdä omasta peruslinjastaan poikkeavia levyjä. Sellaisia ovat esimerkiksi vaihtoehtorokkia muistuttava Chameleon, eeppinen Keeper III, akustinen Unarmed ja tämä uusin.

Deriksen aikakauden levyistä iloisinta ja pirteintä tavaraa edustaa ehdottomasti Master Of The Rings. Samaan kategoriaan uppoaa myös Time Of The Oath, joka kuitenkin yritti osittain rakentaa eeppisempää otetta hommaan. Rabbit Don´t Come Easy on myös positiivinen levy, mutta materiaalinsa suhteen ehkä Deris-kauden sekalaisin levy. Päällimmäisenä mielessä on kuitenkin HHJJ, kun tuota kuuntelee. Positiivisia tapauksia kaikki.

Parivaljakko Better Than Raw ja Dark Ride edustavaa synkempää Helloweenia, joissa sovitukset ovat rankempia ja aggressiivisempia, näistä kahdesta Better Than Raw on se synkempi tapaus, Dark Ridella on kuitenkin omat hilpeät hetkensä ja levy kompastuu enemmän pariin todella heikkoon biisiin.

Uusimmista Keeper 3 on kunnianhimoisempi ja eeppisempi viritys kuin Gambling With The Devil, omalla tavallaan myös valoisampi ja hillitympi. Gamblingia pidän melodisuudestaan huolimatta hieman saman synkistelyn jatkumona, joka vallitsi Better Than Raw:lla ja Dark Ridella.

Helloweenin suhteen on ehkä väärin puhua raskaudesta, pikemminkin on kyse siitä, kuinka paljon on käytetty duuria ja tarttuvia melodioita, etenkin laulumelodioissa, tai vaihtoehtoisesti rankempaa sovituksellista lähestymistapaa. Tämä jakaa omasta mielestäni levyt kuten edellä olen esittänyt.

Loistavaa tekstiä! Tuossa oikeastaan kiteytyy se, mitä itsekin ajattelen Helloweenin tuotannosta.

Ja niitä bonusbiisejä en ole kuullut, joten niitä en osaa kommentoida.
P.S. "Sisältää nu metallia" on eri asia kuin "kuulostaa nu metallilta"...

[Hese]

P.S. "Sisältää nu metallia" on eri asia kuin "kuulostaa nu metallilta"...

Kyllä rouva äidinkielenopettaja.

[Hammer]

Täsmälleen samaa mieltä. Erittäin hyvin kirjoitettu.
Onneksi en ole mielipiteeni kanssa yksin, vaan on yksi sielunkumppani, joka jakaa tämän karmaisevan pettymyksen kanssani.

Pussy whipped!

Muuhun tekstiin en jaksa taaskaan kommentoida mitään.

Kun kerrankin löytyy levy, josta olen vaimon kanssa peräti samaa mieltä, niin sitten heitellään kaikenmaailman säälittäviä pussy whipped -kommentteja kun ei parempiin argumentteihin pystytä. Perusteluita ja kommentteja kaipailisin, enkä turhanpäiväistä naljailua. Kun vertaillaan vaimon musamakua omaani, niin silmiinpistävää on kuinka paremmalle puoliskolleni Keeper II edustaa Helloweenia parhaimmillaan. Itse pidän Keeper II:sta Helloweenin tuotannon kolmanneksi heikoimpana levynä, jolta löytyy lähinnä ainoastaan I Want Out. Abigail edustaa -Victoria-:lle Kingin heikoimpia tekeleitä, kun taasen itselleni se on bändin toiseksi paras (ellei paras) levy. Niin, eikä tuo vaimoni perusta erityisemmin edes Iron Maidenista. En näe mitään syytä mielistellä ketään, kun on kyse musiikista

.

Mielenkiintoisia kirjoituksia. Osa näyttää hakevan musiikiltaan syvempää merkitystä, kuin eräät. Musiikki yleensä muuttuu huonomman kuuloiseksi, kun sitä analysoidaan ja kategorisoidaan liikaa. Näin ilmeisesti tässäkin tapauksessa.

Olen muuten samaa mieltä, että musiikki muuttuu usein huonomman kuuloiseksi liian tiukan analysoinnin jälkeen. Mutta oletko ajatellut, että kategorisointi ja analysointi voivat olla myös tulosta siitä, että yritän vain keksiä syitä siihen mikä siinä 7 Sinnersissä mättää? Jos levy olisi kuulostanut hyvältä (edusti se sitten mitä tyyliä tahansa), niin en olisi ruvennut pohtimaan niin tarkasti mihin kategoriaan levyn musiikin sijoittaisin. Tykkään kyllä jostain nu metal -henkisestäkin kamasta. Esimerkkeinä vaikkapa jotkut Faith No Moren hip hop -henkiset biisit ja lukuisat Disturbedin kappaleet. Nämä bändit kuulostavat minun korviini hyvältä, joten edes se nu-metal henki ei häiritse. Helloweenin uutukaisella se soundimaailma häiritsi aika pahasti, kun biisitkään eivät kuulostaneet hyvältä. Haluaisin kovasti pitää tästä 7 Sinnersistä, mutta kun ei vain kolahda.

Vaikka Better than Raw on Helloween-levyksi hivenen raskaampi, niin synkkyyttä en löydä siitä nimeksikään. The Time of the Oath on jo pelkästään nimikkorallinsa ansiosta synkempi, The Dark Ridesta puhumattakaan. Levy, joka sisältää Hey Lordin, Lavdate Dominvmin ja I Canin ei voi olla synkkä. Myönnän, että joissain muissa biiseissä voi olla jotain synkempiä/melankolisia hetkiä, mutta onhan The Dark Ride kuitenkin kokonaisuutena synkempi (etenkin seuraavat biisit: Escalation 666, The Departed [Sun Is Going Down], I Live For Your Pain, We Damn the Night ja The Dark Ride).

[AntiSmuli]

Jahas, mielenkiintoisia kommentteja ja varsin ristiriitaisia ja eroavaisia mielipiteitä. Kyllähän tämän topikin kahden viimeisen sivun myötä alkaa tuo uusi 7 Sinners poltteleen aika rajusti. Huomenna duunien jälkeen illaksi kuunteluun, niin eiköhän tuosta jonkinlainen mielipide saada muodostettua.

Se ainakin on jo varma, että Who Is Mr. Madman on kova kuin mikä ja paranee vaan. Are You Metal jäänyt tubesta paljon vähemmälle kuuntelulle. Toki musiikkivideo nyt oli aika raju.

[Iron Constable]

7 SINNERS

Parin suht keskittyneen kuuntelun jälkeen fiilikset ovat seuraavat, skaalalla 4-10 :

Where The Sinners Go
- Aika yhdentekevää läpsyttelyä, avausraitana levyn heikoin biisi. Oli kuitenkin parempi jo toisella kuuntelulla, joten ei mitään katastrofia tästä, vaikka vähän sinne tänne roiskitulta tämä salaatti kuulostaakin, 6½.

Are You Metal?
- Helloweenin asteikolla melkoista rypistystä ja "rankkaa" kamaa. Perusbiisi on ok, soolokohta nostaa koko biisin hieman paremmalle tasolle, vaikka kauheasti paukkuukin sitä ennen. Hakee, hakee, 7

Who Is Mr. Madman?
- No nyt lähtee kunnolla. Kyllä tässä biisissä on ihan perinteiset Helloween-elementit koossa ja biisi on kokonaisuutenakin mainio ralli, lähes kiitettävä. Onhan tässä toki Perfect Gentlemanin jatkona perinteitä vaalittavana, kertosäe on sitä ihtiään, 8½

Raise The Noise
- Hyvin jatkuu, räväkkä alku jalostuu hyväksi biisiksi, jossa tempokin pysyy aisoissa. Kaikki elementit ovat hienosti kohdillaan, edellisen biisin se jokin tästä puuttuu, mutta erittäin lähelle päästään. Edellisen levyn kuuloista, kovasti, huilusoolo hämmästyttää, 8+

World Of Fantasy aka Men Behaving Badly
- Alun skittateema on aivan suoraan Huonosti Käyttäytyvien miesten tunnarista, piste. Tahallista ? Fiilis nousee siis heti sfääreihin ja aika hyvin pysyy läpi kappaleen, nyt ollaan levyn parhaimmiston lähteillä. Biisin taustat mukavat avarat noihin muutamaan muuhun täyteen ahdettuun biisiin nähden, 9-

Long Live The King
- Taadaadaada, tuo ekojen riffien jälkeen tuleva jykevämpi kohta tuo mulle mieleen jotain perinteistä, olisko Priestin Breaking The Lawn riffi vähän lyhennettynä ja muokattuna, on se. Ooo-ooo-ooo lauluakin, ihan vähän. Edellisiin verrattuna jotain puuttuu, liikaa rypistystä ja siitä vähän sakkoa, 8-


The Smile Of The Sun
- Hieno intro ja intron jälkeinen nostatus, pistää odottamaan vaikka mitä. Valitettavasti Andin aloitus tappaa intensiteetin osittain ja biisi on loppuun asti samaa keskinkertaista toistoa. Ei parhaimmasta päästä Helloween-slovareita, vaikka sinällään ihan pikkunäppärän toimiva biisi onkin, 7½

You Stupid Mankind
- Mahtipontinen aloitus, pitää ollakin kun ihmiskunnasta puhutaan…Muuten biisi ei missään vaiheessa nouse tarvittavaan lentoon, kertosäkeenkin ollessa vähemmän innostava. Nyt lähennytään Dark Riden heikompaa materiaalia, mikä ei välttämättä ole hyvä asia, Plussa tulee kitarasoolosta, 7+

If A Mountain Could Talk
- Kestonsa puolesta toinen levyn hieman massiivisemmista järkäleistä, joka alkaa erittäin tehokkaasti ja mielenkiintoisesti. Eikä ole jatkossakaan moittimista, kuulostaa siltä mitä tältä bändiltä odotankin, perussäkeistö on kovin tutunkuuloinen, kaikuja tällä kertaa Rabbitin tienoilta, 8½

The Sage, The Fool, The Sinner
- Aloitus ennen kertosäettä ei välttämättä ole ihan ykkösluokkaa, mutta jotenkin kertosäkeen jälkeen biisi vie mukanaan ja biisissä oleva omalaatuinen tunnelma alkaa viehättää, taitaa olla Weikathin sävellys, ainakin biisin fiilikset ovat aivan sellaiset, 8+

My Sacrifice
- Mitäs tämä on ? Ihmeellisen kaksijakoinen biisi heti alusta, erittäin mielenkiintoinen toteutus ja äänimaailma. Etenkin tässä biisissä Andi Deris kuulostaa kovemmalta kuin aikoihin. Alas viritetyt kitarat auttavat läpi levyn, mutta silti, ääni on kunnossa, biisin lopussa tulee mielleyhtymä Freedom Callin suuntaan, 8+

Far In The Future
- Levyn mammutti, vaikkakin Helloweenin mittapuulla aika vaatimaton vajaat 8 minuuttia. Levyn ainut biisi, jolla tavoitellaan eeppisempiä sfäärejä bändin ilmaisussa, Keeperit hiipivät mieleen kuunnellessa, kyllähän tämä kokonaisuutena hiipii levyn kärkinelikkoon, hieno biisi ja bonus pienistä kelttisävyistä, 8½

Täysosumat levyltä puuttuvat, mutta hyviä ja lähes kiitettäviä biisejä on tarpeeksi, että voidaan puhua onnistuneesta kokonaisuudesta. Toisaalta myös totaaliset flopit loistavat poissaolollaan. Kaikkiaan hyvin tuoreen kuuloinen levy jolla Helloween jälleen kerran osoittaa kansalaisrohkeutta, eikä jämähdä tuttuun ja turvalliseen. Ehkä nyt kun on todistettu, että bändi osaa/jaksaa olla rankka ja säälimätön meitä faneja kohtaan vielä vanhoilla päivilläänkin, olisi aika seuraavaksi tehdä iloinen melodiapommi ja räjäyttää pankki vanhojen aikojen malliin?

Hienoja kitarajuttuja on juuri ja juuri riittävästi, soittopuolella shown varastaa suorastaan raivokas rumpali Dani Löebl ja Andi Deris aukoo suutaan ehkä paremmin kuin koskaan. Toistan vielä, että alhaalla möyrivät kitarat saavat Andin kuulostamaan tavallista paremmalta, tämä jos mikä on fiksu veto, koska musiikki kuitenkin toimii. Tämän levyn ennustan kuuntelujen myötä parantavan arvosanojaan, niin tapahtui jo tällä arvostelukuuntelullakin pari aikaisemman jälkeen.

Tässä vaiheessa levy löytää itsensä jostain tuotannon keskivaiheilta, Better Than Rawn ja Dark Riden välimaastosta.

PS. Bonusbiisi I´m Free olisi ollut sitä levyn parempaa osastoa, aivan lähellä parasta…

[Hese]

Where The Sinners Go
- Aika yhdentekevää läpsyttelyä, avausraitana levyn heikoin biisi. Oli kuitenkin parempi jo toisella kuuntelulla, joten ei mitään katastrofia tästä, vaikka vähän sinne tänne roiskitulta tämä salaatti kuulostaakin, 6½.

Itse suhtaudun että kyseessä on pelkkä intro, varsinaisena biisinähän tuosta ei ole juuri mihinkään.

Tässä vaiheessa levy löytää itsensä jostain tuotannon keskivaiheilta, Better Than Rawn ja Dark Riden välimaastosta.

Korjataan sen verran että tuotannon parhaimmasta päästä kyseisten levyjen kanssa.

[Jussi K]

Kauheasti viestejä yhdessä vrkssa ketjuun mutta hienosti huomiota kaikkein parhaalla bändillä!

MUTTA ylihuomenna saa jo käydä ostamassa 7 Sinners -digipakia! Mistähän sitä tuon poimisi matkan varrelta mukaan, kun pitäisi Tampereelta taittaa tänne kotio tietä.

VITUT sitä saanut; Swampin kautta lähdin puolenpv jälkeen tien päälle ja olisihan tuota passannut autossa luukuttaa sen 6 h ajan mutta kuulemma tehtaalla digin toimitusvaikeuksia > tukkurinsa ei ollut saanut ollenkaan ja ruotsikin syönyt suomen levykiintiötä itselleen. Myöhemmin tällä viikolla heidän mukaansa regulaaria saatavissa ja LP:tä, mutta eiväthän ne olisi kelvanneet nytkään kun on bonaria tarjolla. Vihtu, no huomenna täältä paikallisista käyn tsekkaamassa sitten, kunhan ehdin Hyvinkäältä takas

Vertailut The Dark Riden & Gambling With The Devilin risteytyksestä ovat kyllä lupaavia.

En tiedä mitä levyjä sinä olet kuunnellut mutta kaikki Deris-ajan Helloween levyt ovat kaikki olleet raskaita niin kuin on tämäkin. Poikkeuksena ehkä Better Than Raw.

Hääh, sehän se vasta raskas (siihenastisista ja tälle bändille ylipäätään) onkin ja osittain juuri siksi (ml. heikoilla olleet biisi-ideat; Andin, Macken & Grapowin samanaikaisten soololevyjen parhaat jutut olisivat pelastaneet p a l j o n) niin huonokin. Siis Helloween-albumiksi.

Osa biiseistä on myös sataprosenttista kikkelipoweria tyyliin päättömät tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

Hääh pt. II -juuri sellaistahan sen pitääkin olla

edit: Voihan raskas & mukaraskas... oliko tuossa viereisessä laatikossa luotipäähän-hymiötä?

Gamblingia pidän melodisuudestaan huolimatta hieman saman synkistelyn jatkumona, joka vallitsi Better Than Raw:lla ja Dark Ridella.

Tämä taas oli oikein (l. samanmielisesti) kirjoitettu! Yhteyksiä löytyy epävir. trilogian aiempien osien tapaan parista todella heikosta kappaleesta, The Bells Of Seven Hells & I.M.E.

[Symbolic]

^ Sama juttu Swampin kanssa mulla tänään. Vituttaa. Tosin odotus palkitaan ja innolla tosiaan odotan, kun sen verran ristiriitaista kommenttia on tähänkin ketjuun tuosta uutukaisesta tullut.

[Pentelesh]

Nyt on viikon ajan joka päivä kuunneltu levy läpi ainakin kerran ja kyllä tästä itselleni on muodostunut paras Helloween levy sitten The Time Of The Oathin. Erittäin tasainen kokonaisuus, jossa ei oikeastaan ole yhtään hutia, mutta kuten konstaapelikin kirjoitti; "ei yhtään kunnon täysosumaakaan". Siinä missä kaikilla TTOTO:n jälkeisillä levyiltä on löytynyt poikkeukset 3-4 kappeletta, jotka aiheuttavat itselläni "seuraava biisi nyt" -toiminnon ruumiissani, ei tällä levyllä edes Where The Sinners Go -kappaleen kohdalla tapahdu tätä.

Mielestäni vireen laskeminen viimeisimmillä Helloween levyillä, eli käytännössä Sachsan liittymisen jälkeen, on piristänyt bändin soundia kovastikkin ja tuonut Andin äänestä esiin uusia sävyjä sekä myös uusia vahvuuksia. Se, että bändin yleissoundi on kliininen ja saattaa kuulostaa samalta kuin jonkun toisen nu-metal bändin saattaapi myös johtua lukuisista yhtäläisistä väline-sopimuksista; kitarat, vahvistimet, efektit. Charlie Bauerfield näyttäisi taas olevan tuottajana ja eikös tuottajalla ole kuitenkin aika kovasti sormet pelissä soundin suhteen, kuten myös miksaajalla (nimeä en nyt löytänyt)? Todentotta en kyllä itse saa tästä levystä oikeastaan mitään nu-metal vaikutteita irti; minulle nu-metal on aina edustanut bändejä kuten Korn ja Limp Bizkit. Samanlaista hyppy/pumppu/skeitti komppia ei muistaakseni tältä levyltä löydy.

En ole taas pitkään aikaan ollut näin kovassa "hypessä" Helloweenistä ja nyt kyllä tulevaa keikkaa odotetaan erittäin innoikkaasti. Harmi että keikka on keskellä viikkoa, ja vieläpä kultsalla, mutta aina ei voi voittaa. Toivottavasti paikan akustikaatti ei pääse pilaamaan keikkaa; eli illan miksaajat osaavat hommansa.

This message was written by Victim of Faith who was born on Walls Of Jericho. He is the man who Follows The Sign to The Twilight Of Gods at Halloween. His heart beats by the bass drum of Dr Stein, drives Steel Tormentor and his business cards title is "Perfect Gentleman". Your Dark Ride has begun...

[Planeettapää]

...parista todella heikosta kappaleesta, The Bells Of Seven Hells & I.M.E.

Pah, levyn paskimmat biisithän on ylivoimaisesti As Long As I Fall, Can Do It, sekä juustoinen Final Fortune, joka nyt tosin on edellämainittuihin verrattuna "ihan menettelevä". Tätä jaksan toitottaa aina kun siihen saan tilaisuuden mutta eri 2-CD versioiden bonusbiisit Find My Freedom, See The Night ja Never Surrender olisi pitänyt laittaa oikealle levylle noiden aiemmin mainittujen tilalle, ihan vitun hyviä biisejä! Näillä muutoksilla olisi oikeastaan lähes täyden kympin levy!

[-Victoria-]

...parista todella heikosta kappaleesta, The Bells Of Seven Hells & I.M.E.

Pah, levyn paskimmat biisithän on ylivoimaisesti As Long As I Fall, Can Do It, sekä juustoinen Final Fortune, joka nyt tosin on edellämainittuihin verrattuna "ihan menettelevä".

Heh, mun mielestä niin As Long As I Fall kuin I.M.E.:kin ovat oikein hyviä biisejä ja edustavat ko. levyn ja ehkäpä jopa koko Deris-aikakauden parhaimmistoa.

[Karpaasi]

Pah, levyn paskimmat biisithän on ylivoimaisesti As Long As I Fall, Can Do It, sekä juustoinen Final Fortune, joka nyt tosin on edellämainittuihin verrattuna "ihan menettelevä".

Can Do It menee sinne Get It Up -läppälinjalle, mutta nuo kaksi muuta kappaletta ovat täyttä laatua. Itselle heikoimmat biisit ovat Heaven Tells No Lies sekä Kill It. Ensin mainitusta päätösbiisistä en saa mitään irti, toisaalta en pitänyt myöskään My Life for One More Dayn melodioistakaan, vaikka se parempi kappale onkin. Gambling with the Devil on muulta materiaaliltaan sellaista 8-9+ arvoista matskua, helmenään Falling to Pieces ja Dreambound.

[Jussi K]

Pah, levyn paskimmat biisithän on ylivoimaisesti As Long As I Fall, Can Do It, sekä juustoinen Final Fortune, joka nyt tosin on edellämainittuihin verrattuna "ihan menettelevä".

Can Do It menee sinne Get It Up -läppälinjalle, mutta nuo kaksi muuta kappaletta ovat täyttä laatua. Itselle heikoimmat biisit ovat Heaven Tells No Lies sekä Kill It. Ensin mainitusta päätösbiisistä en saa mitään irti, toisaalta en pitänyt myöskään My Life for One More Dayn melodioistakaan, vaikka se parempi kappale onkin. Gambling with the Devil on muulta materiaaliltaan sellaista 8-9+ arvoista matskua, helmenään Falling to Pieces ja Dreambound.

Ei jumalauta; Heaven Tells No Lies on suurinpiirtein Gamblingin paras hetki (Final Fortunen melodiatäydellisyyden kanssa). Sinkuista mie tykkään yleensäkin, hyvin valitsevat, mutta myös noista mainituista Weikin "läppäbiiseistä" -hyvää meininkiä pitää Helloweenilla ollakin. Ja parempia nuo ovat kuin Rise And Fall, saman sedän aiempi 'läppä'. Samaten My Life for One More Day on ehkä jopa se suurin suosikki The Legacyllä.

Saschan biisit tällä uudella tuntuivat ensikuuntelun jälkeen turhan moderneilta, joten ehkä niistä on virusvaikutuksella peräisin tuo pariskunnan nurinakin (yhden myspace-kuuntelun jälkeen?). Esimerkiksi World Of Fantasy (paras! -toisella biisillään Macke ei onnistu ihan niin hyvin vaikka hyvä tuo Mountainkin on), I'm Free, tai Weikin biisit eivät kuulosta miltään muulta kuin ainaiselta Helloweenilta. Ihan hyvässä vieläpä!
En myöskään onnekseni huomannut The Smile Of The Sunissa mitään progesävyjä, vaan todella hyvän Pink Cream 69:mäisen (Deris-era) kappaleen. Long Live The King oli vähän b-puolimainen jonka olisi voinut jättää (4?) bonuksien seuraksi. Päätöseepoksesta en myöskään saanut vielä kiinni, mutta tunnelmallisesta Not Yet Today-introstaan sentään jo. Lisää kuuntelua!

Tätä jaksan toitottaa aina kun siihen saan tilaisuuden mutta eri 2-CD versioiden bonusbiisit Find My Freedom, See The Night ja Never Surrender olisi pitänyt laittaa oikealle levylle noiden aiemmin mainittujen tilalle, ihan vitun hyviä biisejä! Näillä muutoksilla olisi oikeastaan lähes täyden kympin levy!

Find My Freedomista olet oikeassa, suorastaan WOJ:mainen mahtava rytistely joka vakuutti heti. See The Night on vähän so-so, johan japsibonus (neljä ylimääräistä tuolla edelliselläkin näemmä) We Unitekin sen hakkaa, myöskin nopeana biisinä. Never Surrender on Gerstnerin huonoin kappale bändille, ihme kuraa. Missä ovat sellaiset helmet kuten Open Your Life tai The Invisible Man? M E L O D I A A

[Haba]

^Paljon hyvää asiaa, mutta Never Surrenderin dissaus pisti silmään. Mun mielestä helevetin kova repäisy, melodinen pommi ja vähän erilaista Helloweenia. En nyt tiedä, olisiko sopinut Gamblingin pirtaan, mutta kuitenkin mainio biisi, jossa stemmat ja kitarointi loistavat.

7 Sinnersiin on nyt muutaman hyvän kuuntelun saanut alle ja johan toimii! Vielä eivät ihan kaikki kappaleet ole muotoutuneet selväksi päässä, mutta onha kyllä kova kokonaisuus. Vaikea verrata muihin levyihin, mutta ei tämä nyt kaukana kyllä ole napakympistä, tosin en muuta odottanutkaan ! Bonaribiisitkin uppoavat hyvin, tällä hetkellä ehkä parhaiten kolahtelevat Madman, World Of Fantasy, You Stupid Mankind ja My Sacrifice. Vaikea kuitenkaan mitään biisiä on nostaa jalustalle tai mitään biisiä dissata.

En kyllä ymmärrä, jos tästä ei löydä tuttua ja turvallista Helloweenia, melodiaa on koko ajan pinnassa niin lauluissa ja kitaroissa, ja synat tukevat välillä hienosti. Toki mukaan mahtuu myös epätavallisempia riffejä, kuten vaikkapa Long Live Kingin aloitus, mutta eipä niissäkään nyt mitään ihmeellistä tai luontaantyötävää mun mielestä ole. Hyvä merkki, kun koko ajan tekee mieli kuunnella lisää. Sanoituksista tällä hetkellä pieni miinus, ainakaan ekalla keskittymisellä en niistä hirveästi saanut irti. Varsinkin Andin kirjoittamat muutamat latteudet (esim. Are You Metalissa tai Long Live The Kingissa, vaikka toki aika julistavia biisejä molemmat ovat ) vähän ihmetyttävät. Mutta nämä ovat ainakin mulle pikkujuttuja. Mutta Sonylle iso keskari sanoitusten puuttumisesta kansivihkosta.

[AntiSmuli]

En kyllä ymmärrä, jos tästä ei löydä tuttua ja turvallista Helloweenia, melodiaa on koko ajan pinnassa niin lauluissa ja kitaroissa, ja synat tukevat välillä hienosti.

Täysin samaa mieltä. Kovia biisejä on vaikka millä mitalla, eikä mikään biisi ole läpeensä paskakaan, vaikka aluksi saikin lukea aika rajua dissausta. Enkä näistä saundeistakaan löydä mitään napistavaa. Kovat ja vahvat saundit, sopii juuri nyky-Helloweeniin. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli, että levyllä ei ole ainuttakaan täysin powermetalmaista tuplabasari-rykäystä alá Gamblingin The Saints. Soitin myös eilen illalla Gambling With The Devilin läpi ja vielä on vaikea sanoa kumpi on kovempi.

Madmanin lisäksi koviten kolahtaa World Of Fantasy, The Smile Of The Sun ja The Sage, The Fool, The Sinner.

Myöskin pisti mietityttään tulevan kiertueen settilista, että mitä tältä levyltä päätyy settiin. Saatika mikä tulee oleen startteribiisi, jos tältä levyltä jokin siihen valittaisiin. Vaikka tuskimpa, eipä niin tehty Gambling-tourillakaan, vaikka Kill It olisi ollut imo ehkä kovin startteribiisi ikinä.

[-Victoria-]

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli, että levyllä ei ole ainuttakaan täysin powermetalmaista tuplabasari-rykäystä alá Gamblingin The Saints.

If a Mountain Could Talk?

Taas kun tuota levyä kuuntelin, täytyy sanoa, ettei arvosana tuosta 2/5:stä ole miksikään muuttunut. Laskin äsken biiseille antamieni arvosanojen keskiarvon, joka on tällä hetkellä 2,15/5. Paras biisi, Raise the Noise, saa 3/5. Täytyy jossain vaiheessa kirjoittaa vielä tarkempaa biisikohtaista analyysiä. Edelleen minä kuulen levyllä bändiltä itseltään kuulostavia hetkiä vain yhden siellä ja toisen täällä. Vieläkin soundi ja erityisesti kitarat kuulostavat numeltamaisen modernilta. Sen lisäksi asia, joka häiritsee levyllä aivan liikaa, on Derisin vokaalit. Tähän asti olen pitänyt häntä kohtalaisen hyvänä laulajana, mutta tällä levyllä lauluraidat kokonaisuudessaan ovat melkoisen hirveitä. Vihaan Kiskeä, mutta oikeastaan hänkin olisi ehkä parempi kuin 7 Sinnersin vokaalit.

[Haba]

^Mielipiteet menee kyllä aikamoisen ristiin, Raise The Noise on Are You Metalin kanssa täälläpäin heikointa, tai vähiten parasta, kamaa levyltä. Mutta kerro toki, mikä tekee Derisin laulusta niin hirveää? Tai miten se erityisesti eroaa vaikkapa Gamblingin lauluista? Parissa kohtaa toki on aika kireää ja olisi voinut miettiä sävelkulkuja vähän eri tavalla, mutta muuten meikälle uppoaa laulut ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.

[-Victoria-]

^ Juu, no kuten jo aiemminkin mainitsin, itse laulumelodiatkin ovat melkoisen epäonnistuneita ja mielikuvituksettomia. Sen lisäksi Derisin ääneen on hiipinyt sellainen ärsyttävä nenä-ääninen sävy, joka toki on ollut läsnä jo muutamissa Gamblingin biiseissä ja live-esiintymisissä, ja kyseinen sävy löytyy melkeinpä jokaisesta 7 Sinnersin biisistä. Lisäksi olen aiemmilla levyillä pitänyt Derisin matalista vokaaleista, mutta 7 Sinnersillä ne ovat oudon karheita ja melodiattomia (enkä tarkoita laulumelodiaa, vaan sitä, että matala ääni itsessään on oudon melodiaton).

[Jussi K]

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli, että levyllä ei ole ainuttakaan täysin powermetalmaista tuplabasari-rykäystä alá Gamblingin The Saints. Soitin myös eilen illalla Gambling With The Devilin läpi ja vielä on vaikea sanoa kumpi on kovempi.

Madmanin lisäksi koviten kolahtaa World Of Fantasy, The Smile Of The Sun ja The Sage, The Fool, The Sinner.

Myöskin pisti mietityttään tulevan kiertueen settilista, että mitä tältä levyltä päätyy settiin. Saatika mikä tulee oleen startteribiisi, jos tältä levyltä jokin siihen valittaisiin. Vaikka tuskimpa, eipä niin tehty Gambling-tourillakaan, vaikka Kill It olisi ollut imo ehkä kovin startteribiisi ikinä.

Samat suosikit itsellänikin pääpiirteissään; Long Live The Kingin voi taas jo tuomita levyn huonoimmaksi joka olisi (taas) voitu korvata jollain ulkopuoliseksi jääneellä kuten I'm Freellä. Tai jopa vähän ohukainen Faster We Fall (ostettu mp3, jumaliste) olisi myös parempi, yhtä vauhdikaskin. Myöskään Far In The Future ei ole onnistunut vakuuttamaan, mutta ainahan noita 1-2 jää tosiaan per Helloween-levykin vähintään muiden alapuolelle. Eikä tuo huonosti ole 11 kappaleen (+ 2 "intron") joukosta ollenkaan. Hyvä saldo jää. Kukas nuo kaksi puuttuvaa (Come Rain Or Shine, Aiming High) -ämpäriä voisi muuten lähettää?

Piti ihan tarkistaa Göteborgin bootlegistä, että milläs sitä silloin 3 v. sitten aloitettiinkaan mutta Halloweenhan se tietysti oli. Ei mikään huippuhetki itselleni kun kuitenkin edeltäneestä kesäkiertueesta oli tuoreessa muistissa, olisi voinut jäädä sen spektaakkeliksi ja tehdä tuolla rundilla tilaa parillekin lyhemmälle biisille. Jospa nyt olisi nuo niin uudemmat kuin vanhemmatkin varttihirmut jätetty naftaliiniin ja tuotaisiin napakoita helmiä settiin!
Before The Warin paluu? Twilight Of The Gods (ed. March Of Timen tyyliin) KOTSK-helmenä Andin repertuaariin?? Secret Alibi 1. kertaa livenä??? We Damn The Night? Steel Tormentor? Open Your Life? My Life For One More Day? Number One?

edit: Settilistaihmettelyyn vielä sellainen lisäys, notta kyllähän bändi on järjiltään jos ei älyä ottaa World Of Fantasya mukaan. Tuo kertsin koukku on kuin tehty luomaan hurmosta livenä, kuulen jo sukseen mielessäni

Ja en nyt muista tässä enää, kuka yhdisti 7S:iä MOTR:iin mutta bändi ainakin linkittää uutuutta vuoteen '94 -ring päätteisillä soittajakrediiteillä.

[King Of Fools]

Before The Warin paluu? Twilight Of The Gods (ed. March Of Timen tyyliin) KOTSK-helmenä Andin repertuaariin?? Secret Alibi 1. kertaa livenä??? We Damn The Night? Steel Tormentor? Open Your Life? My Life For One More Day? Number One?

edit: Settilistaihmettelyyn vielä sellainen lisäys, notta kyllähän bändi on järjiltään jos ei älyä ottaa World Of Fantasya mukaan. Tuo kertsin koukku on kuin tehty luomaan hurmosta livenä, kuulen jo sukseen mielessäni

4 biisiä pitäisi olla uudelta levyltä. Toivon tosiaan että World of fantasy olisi yksi niistä. Keeperiltä tulee yksi Andin kanssa esittämätön biisi, joka on Hansenin käsialaa. Toivotaan myös että neljä uutta biisiä on setissä vielä parin ensimmäisen keikan jälkeenkin. Ja toivon että suurin osa Keeper materiaalista jätettäisiin soittamatta uudemman tai sitä vanhemman materiaalin tieltä

7 Sinners menee korkealle minun listoilla. Time of the Oathin jälkeen yksikään Helloween levy ei ole herättänyt näin suurta innostusta. Eikä yksikään ole ollut näin vahva kokonaisuus. Selkeitä hittejä = king for a 1000 years ym ei löydy, mutta vahvoja biisejä kuitenkin. Jopa b-raidat on kovia. Aiming High piti tapojeni vastaisesti ostaa Itunesista, kun sitä ei miltään fyysiseltä levyltä löydy.

Jos jotain heikkoa niin ilmeisesti Andin tulevalle(?) soololevylle menossa ollut Where the sinners go vaan ei avaudu millään ja Raise the noise jää muita heikommaksi vaikkei huono ole sekään.

Nohin geneerisyys ja nu-metal puheisiin vähän palatakseni. On Helloween ollut aiemminkin raskas ja itse pidän Dark Ridea synkempänä ja raskaampana, kuin mitä uusi levy on. Tai kuunnelkaa vaikka Gorgar tai Phantoms of Death Walls Of Jericholta. Ne vasta "geneeristä" on.

[AntiSmuli]

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli, että levyllä ei ole ainuttakaan täysin powermetalmaista tuplabasari-rykäystä alá Gamblingin The Saints.

If a Mountain Could Talk?

Noh, ehkä korkeintaan tuo, nyt kun virkistää mieltä tuolla biisillä taas. Siltikään biisissä ei liikuta samanlaisissa sfääreissä kuin mitä The Saintsissa.

Saanko muuten mielenkiinnosta kysyä, että kun olet jo aika vahvasti tuonut esille ettet pidä tästä levystä, niin minkä takia haluat vielä tehdä ihan biisikohtaisen arvostelun levyn huonoudesta? Meinaan vaan, että ihteä ei ainakaan nappaisi tehdä syvempää arvostelua, varsinkaan biisikohtaisesti, mikäli levy on täysi nolla.

Mutta anna tulla vain. Dissausarvosteluja on kieltämättä yhtä mukava lukea, aina välillä, kuin hehkutusarvosteluja.

Levyn päivitystä sen verran, että edellinen mainitsemani kärkikolmikko pitää edelleen. Are You Metal nostaa hiukan osakkeita ja jumbosijoilla Raise The Noise (sry) ja Where The Sinners Go.

[Jussi K]

Keeperiltä tulee yksi Andin kanssa esittämätön biisi, joka on Hansenin käsialaa.

No tuohan ei jätä paljoa vaihtoehtoja: joko I'm Alive tai mainitsemani Twilight Of The Gods. Toivon jälkimmäistä, mutta tuurillani (ja Andille helpompana laulettavana esim. aloitusbiisinä, kun kerran haluavat niin yllättää nykyään) se on kuitennii I'm Alive

Phantoms Of Death on muuten WOJ:n paras biisi Vaikka sitten laskettaisiin tältä jatketulta CD-kompilaatioltakin.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli, että levyllä ei ole ainuttakaan täysin powermetalmaista tuplabasari-rykäystä alá Gamblingin The Saints.

If a Mountain Could Talk?

Noh, ehkä korkeintaan tuo, nyt kun virkistää mieltä tuolla biisillä taas. Siltikään biisissä ei liikuta samanlaisissa sfääreissä kuin mitä The Saintsissa.

Tuoko Mountain se nyt on sitten se "osa biiseistä"?

Osa biiseistä on myös sataprosenttista kikkelipoweria tyyliin päättömät tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

[King Of Fools]

Phantoms Of Death on muuten WOJ:n paras biisi Vaikka sitten laskettaisiin tältä jatketulta CD-kompilaatioltakin.

Samaa mieltä ja voisi hyvin olla uudella mukana uudella levyllä. Minun korvaan siinä on paljon yhtäläisyyksiä 7 sinnersin biiseihin.

[-Victoria-]

Saanko muuten mielenkiinnosta kysyä, että kun olet jo aika vahvasti tuonut esille ettet pidä tästä levystä, niin minkä takia haluat vielä tehdä ihan biisikohtaisen arvostelun levyn huonoudesta? Meinaan vaan, että ihteä ei ainakaan nappaisi tehdä syvempää arvostelua, varsinkaan biisikohtaisesti, mikäli levy on täysi nolla.

Missä vaiheessa olen sanonut, että levy on täysi nolla? 2/5 edelleen, kuten olen jo useaan otteeseen sanonut. Ja senkin sanoin aiemmin, että koska Helloween on tunnearvobändi, annan levylle armosta lisäkuunteluja (monen muun bändin vastaavan levyn jätän ilman useampia kuunteluita). Siksipä kiinnostaa ihan kovastikin kuunnella levy vielä ajatuksen kanssa ja kirjoittaa ylös ajatukset kaikista biiseistä. Monissa levyn biiseissä on sekä hyviä että aivan karmeita hetkiä, ja kokonaisuus tulee itsellenikin selvemmäksi, kun erittelen, miksi levy ja biisit saavat juuri tietyn arvosanan.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli, että levyllä ei ole ainuttakaan täysin powermetalmaista tuplabasari-rykäystä alá Gamblingin The Saints.

If a Mountain Could Talk?

Tuoko Mountain se nyt on sitten se "osa biiseistä"?

Osa biiseistä on myös sataprosenttista kikkelipoweria tyyliin päättömät tuplabasarilätkytyskaahaukset, joista en ole koskaan pitänyt ja joita pidän oikeastaan raskaan musiikin vastakohtana.

Heh, tuo oli tosiaan ainoa biisi, joka on alusta loppuun kikkelipoweria. Mutta on niitä osioita muissakin biiseissä - niistä tarkemmin sitten siinä tulevassa biisikohtaisessa arviossani.