Albumikeskustelua ja äänestys: A Matter Of Life And Death

[Harhama]

Kyllä Bruce siinä tosiaan hokee Lucifer. Tapasin miehen bäkkärillä viime vuonna ja äänitysten yhteydessä bändi oli kuulemma pitänyt mustan messun, sillä aikaa kun Nicko kävi syömässä.

No niimpä. Minäki uskon. Söiköhän Nicko pitsaa.. mutta ei. Ite en kuule mitään Lucifer-kuiskailuja siinä alussa, saati koko kappaleessa.

[Varjis]

Iron Maiden - A Matter of Life and Death
Pakko tämä on arvostella, kun niin palava halu on. Vähän myöhässä tämä tulee, mutta tulkoon Voi sitten olla joissakin biiseissä hehkutusta ehkä liikaakin

1. Different World
Avausraita, ja sanon suoraan että on minulle legenda, joka kolahti heti ekalla kuuntelukerralla. McBrainin alkuhuuto tuo heti kylmät väreet, vaikka tuntuukin joskus että se on lähinnä koominen. Sitten intro: sopivan rankka ja monipuolinen kitarariffi, jonka jälkeen Bruce aloittaa laulun (komeasti, kuinkas muuten). Ensimmäisen säkeistön jälkeen tulee taas tuo upea riffi, ja Bruce laulaa jälleen uuden säkeen, jonka jälkeen tulee loistava kertosäe, joka on niin ikään Dickinsonin juhlaa: hän laulaa niin korkealta kuin matalaltakin tarttuvan komeasti, ja tavoittaa korkeat äänet vaivatta. Soolo on yhtä Adrianin juhlaa täppäyksineen, jonka jälkeen kuullaan taas kertosäe, ja outro. Uskomatonta Maiden, jälleen kerran! 5-

2. These Colours Don't Run
Hieno kitaraintro kestää melkein minuutin, kunnes Nicko alkaa rummuttaa ja kappale saa kuin uuden rytmin, ja Maiden tekee sen tuttuun tapaan: tyylillä. Dickinsonin laulu on jälleen upeaa heti ensimmäisillä riveillä: it's the same in every country, when you say you're leaving.
Kertosäettä ennen rytmi tuntuu muuttuvan taas hieman, ja Dickinson laulaa sen hienosti. Sooloa ennen kuullaan vielä pieni välikohta, jonka jälkeen soolo räjähtää käyntiin, hienosti soitettuna. Sen jälkeen kuullaan vielä kertosäe ja vauhti ja volyymi hiljennetään outroon. Näin alkuun kuultu kaksi todella laadukasta kappaletta! 5-

3. Brighter Than A Thousand Suns
Aluksi tämä ei uponnut minulle millään, mutta vaati vain paljon kuunteluja, niin ne omat suosikkibiisit yleensä löytyy. Hidas, hyvä intro, ja Brucen we will feel the PAIN OF HE'S BEGINNING (vai miten se nyt menikään, en juuri muista) karjaisu loppuun tuo lisää voimaa kitaroihin, ja raskas hyvä riffi vyöryy päälle. Säkeissä ihan hyvä tunnelma. Kertsissä ehkä vähän turhaa toistoa, mutta Bruce hoitaa ne hienosti. Tämän jälkeen hyvät soolot ja sitten laukataan! C-osa aivan pirun hieno! Brucen laulukin kohdillaan. Tämän jälkeen paikoitellen vähän paikallaan junnaavaa ja toistoa, mutta kuitenkin hyvää jatketta kahdelle edeltäjälleen. 4½

4. The Pilgrim
Biisi alkaa Nickon rummuilla, jonka jälkeen tulee hieno kitarariffi, joka toistetaan kahdesti, ja kappale lähtee käyntiin. Dickinson laulaa säkeen taas komeaan tyyliin, mutta kertosäe ja sitä edeltävä pre-chorus ovat vähän väkisin laulettuja. Soolo on kuitenkin taattua Maiden laatua, vaikkakin vähän lyhyt. Lopuksi tulee jälleen introsta tuttu kitarariffi. 3½

5. The Longest Day
Parempaa biisin aihetta saa hakea, ja Maiden oli päättänyt saman tien että tästä kipaleesta tehdään aiheensa arvoinen legenda. Upea intro, jonka jälkeen Bruce aloittaa kertomaan synkästi sotatarinaa, samalla volyymin ja miehen äänen voimistuessa, jonka jälkeen uskomaton kertosäe räjähtää käyntiin, ja Dickinson laulaa sen kauniimmin kuin koskaan aikaisemmin. Tarttuvampaa kohtaa saa hakea: how long, on this longest day, 'til we finally make it trough.
Tämän jälkeen tulee jälleen uusi säe, ja jännitys kasvaa koko ajan, kunnes toinen kertosäe räjähtää taas käyntiin. Tämän jälkeen alkaa rankempi kohta, jonka jälkeen kuulemme uskomattoman 'ensimmäisen' sooloon, jonka jälkimmäinen osa on mielestäni jopa nostalginen. Tämän jälkeen tulee unohtumaton 'tykkitulen' kohta, joka räjäyttää pankin totaalisesti. Ilman muuta biisin mieleenpainuvin kohta, jonka jälkeen alkaa 'kakkossoolo', ensimmäisen tapaan todella upea, jonka jälkeen Dickinson laulaa kertosäkeen viimeisen kerran upeaan tyyliin, ja lopuksi intro kuullaan uudestaan outrossa. The Longest Day on kiistatta unohtumaton Maiden legenda! 5

6. Out of the Shadows
Longest Dayn jälkeen kuullaan rauhallisempaa menoa balladimaisen Out of the Shadowsin tahtiin. Biisi alkaa hienosti rummuilla ja kitaroilla, kunnes hidas kitarariffi alkaa, jonka päälle Dickinson laulaa mukavan rauhallisesti. Kertosäe on edellisen kappaleen tapaan yhtä Brucen loistoa, korkealta ja kovaa, ja nuotilleen oikein. Jälleen rauhallinen normi säe, jonka jälkeen kertosäettä lauletaan mielessään taas silmät kiinni nauttien. Tämän jälkeen alkaa hieno kitarasoolo, ei liian nopea kappaleen tyyliin sopien, ja kertosäettä lauletaan taas. Sitten alkaa hieno interlude (?) kitaroineen, jonka jälkeen noustaan taas kauniiseen kahteen kertaan toistettuun kertosäkeeseen, ja kappale päätetään Dickinsonin sanoihin A man who casts no shadow has no soul kitaroiden soidessa taustalla. Jälkeenpäin tähänkin kuitenkin on alkanut kyllästyä. 4-

7. The Reincarnation of Benjamin Breeg
Rautapedon sanoin (arvostelu alempana) toimi Porin Sonispheressä aivan sairaan hyvin, kun luontoäiti toi sumun Kirjurinluodolle Daveyn fiilistellessä introa. 2 minuutin hujakoilla alkavat nyrkit puida ilmaa! Hieno raskas fiilis läpi biisin, ja hyvät soolot. Loppupäässä myös hienoja melodioita.4½

8. For the Greater Good of God
Harris rakensi neljästä suosikkisoinnustaan taas hienon biisin! Brucen alun upea laulu suorastaan kutsuu laulamaan mukana! Pian kohdan or some that would believe, a holy war winner jälkeen alkaa sitten semmoinen meno että ei voi kuin ihailla. Kertsi ei toimi niin hyvin kuin säkeet, mutta väliosa on loistava ja hyvät soolot kaikilta. Lyhyesti virsi kaunis, ansaitsee arvosanaksi 5-.

9. Lord of Light
Levylle tyypilliseen tapaan alkaa tämäkin kappale hiljaa kitaroilla, jonka päälle Dickinson laulaa salaperäisesti there are secrets that you keep. Reilun puolentoista minuutin kohdalla alkaa monimutkainen mutta erittäin komea riffi, johon McBrain yhtyy rummuilla, ja Bruce alkaa yllättävän hyvin laulaa vaikeahkoa kohtaa kitaran tahdissa, mutta selviytyy (yllätys yllätys ) loistavasti. Kertosäkeessä tahti hidastuu hieman, ja hieman vajaan 4 minuutin kohdalla tulee hitaampi osa. Soolo ei ole minusta ihan yhtä hyvä kuin muissa kappaleissa, mutta taattua Maidenia sekin. 4+

10. The Legacy
Intro on aivan liian pitkä, mutta lopun fiilistely ja sanoitukset tuovat Legacylle suurta plussaa. Bruce laulaa loistavasti läpi biisin. Gers onnistui onneksi typistämään akustista introaan TFF:ään. 4

Keskiarvoksi saadaan 4, 375 eli noin 4,4. Eli todellakin hyvä levy AMOLAD todellakin on.

Päivitetty: 21.10. -10

[nickorules]

Osiris voi jättää tämän väliin.

Different World
Perushyvä levyn avaaja. Kertosäe on aivan loistava. Adrianilta vahva soolo.
4,5

These Colours Don't Run
Tästä tykkäsin aluksi ehkä eniten, ennen kuin muut biisit avautuivat. Introsta ja suvantokohdasta en erityisemmin tykkää, muuten vahva biisi. For the passion, for the glory...
4

Brighter Than a Thousand Suns
Nyt päästäänkin levyn parhaaseen ja koko bändin Top 5-kappaleeseen. Nimensä vastakohta, äärimmäisen rankkaa menoa. C-osa on aivan jumalallinen. Toimii täydellisesti. Tämä pitää soittaa Porissa.
5

The Pilgrim
Tämäkin on hyvä. Muuten toimii, mutta se etnistyylinen osa ei oikein skulaa.
4

The Longest Day
Alku nostaa tunnelmaa hienosti. Instrumentaaliosan alkuriffi on aivan pirun hieno. Bruce vetää välillä hienolla raivolla (A choking death ENTAARS HELLS GATES! ). Hyvät lyriikat. Kertosäettä toistetaan liikaa.
4

Out of the Shadows
Introsta osaisi odottaa erilaista biisiä. Hyvä rauhallinen biisi. Soolo on aika ärsyttävä, onneksi on niitä kitarafillejä. Jotenkin muistuttaa hiukan Wasting Lovea. A man who casts no shadow, has no soul.
4,25

The Reincarnation of Benjamin Breeg
Sinänsä jännä singlevalinta, että käynnistyy vasta 0.50 kohdilla ja rummut tulee mukaan vasta kahden minuutin kohdalla. Nicko on kyllä välillä aivan liekeissä. Raaka C-osa on aivan nerokas. Ja se soolo! Alku vie hiukan pisteitä.
4,25

For the Greater Good of God
Ei iske ihan muiden tasolla, vaikka ei ole mitenkään huono. C-osa on hyvä, vaikka se Pirates of the Caribbean-pätkä ihmetyttää. Kivaa soolottelua.
3,5

Lord of Light
Brighterin ohella progressiivisin kappale. Alkaa vähän tylsästi. Mutta sitten tulee se pään räjäyttävä kohta. Raskas efektoitu kohtakin on hyvä. Kertosäkeestä en niin paljon tykkää. Taas sellainen eeepinen soolottelu. Bruce ei ole minusta tässä parhaimmillaan.
4

The Legacy
Rummut tulee vasta kolmen minuutin kohdalla=ylipitkä intro, vaikka se alku onkin ihan hyvä. Mutta kappale sisältää yhden parhaista riffeistä ikinä (5.30). Välillä on ihan ihme taustalaulua.
4

Yksi vahvimpia kokonaisuuksia, mitä bändi on koskaan tehnyt. Ka. 4,15.

[Varjis]

Osiris voi jättää tämän väliin.

Muuten mielestäni ihan hieno arvostelu! Todellakin Maidenin parhaimpia tuotoksia, kun itsekin pääsisin kiinni BTATS:iin niin olisi aika maaginen kokonaisuus. Porissa vaan mun puolestani vaikka koko albumi! No ei ihan sentään

[Suotana]

Porissa vaan mun puolestani vaikka koko albumi! No ei ihan sentään

AMOLAD turnee oli tota varten . Ja mahtava turnee olikin.

[nickorules]

Osiris voi jättää tämän väliin.

Muuten mielestäni ihan hieno arvostelu! Todellakin Maidenin parhaimpia tuotoksia, kun itsekin pääsisin kiinni BTATS:iin niin olisi aika maaginen kokonaisuus. Porissa vaan mun puolestani vaikka koko albumi! No ei ihan sentään

Dänks. Tosin kyllä sinulla tuo sana näyttää olevan paremmin hallussa kuin minulla, mitä olen lukenut.

[Varjis]

Tosin kyllä sinulla tuo sana näyttää olevan paremmin hallussa kuin minulla, mitä olen lukenut.

Köh köh... no on joskus vähän pitänyt heittää sanan säilää (vai miten se sanottiin).

[Hevari]

Krapulan vaikutuksen alaisena kirjoitettu arvostelu tästä niin loistavasta albumista, virheitä ja muuta sotkua saattaa mahtua mukaan joten ei kannata ihmetellä taitaa olla meikäläisen ensimmäinen Vähän pidempi arvostelu, joten toivottavasti tein kohtuullista työtä
Different World

McBrainin huudon jälkeen polkaisee alkuriffi käyntiin, muistuttaa jopa himpunverran DoDin avausraitaa. Bruce aloittaa laulun hienosti ja tämä hienous kestää koko biisin ajan. Loistavan kertosäkeen jälkeen potkaistaan riffi päälle ja sitten ponkaisee esiin Adrianin soolo, ja soolo se vasta onkin. Viimeisen kerran kertsi ja ja siinä se sitten on. AMOLADIN ilmestyttyä tämä biisi teki heti vaikutuksen, joten annan

4½

These Colours Don't Run

Hitaalla ja erittäin upealla introlla alkava TCDR on perseitä potkiva. Sotaan lähtöön ja perheen hyvästelemiseen liittyvä biisi on elementissään yksi upeimmista sotateoksista mitä Maiden on kirjoittanut, jonka kruunaa perkeleen loistava kertosäe. Olisi ollut upeaa todistamassa biisi livenä 2006 Hartallilla. Toisen kertsin jälkeen pistetään melodioita päälle ja sitten ponkaisee soolot, jotka ovat vallan mainioita, ei siitä sen enempää. Soolojen jälkeisen huudatuskohdan jälkeen kertosäe ja riffi viimeisen kerran päälle ja kappale on sitten siinä. Ensikuuntelun jälkeen kun ostin AMOLADIN, biisi iski aivoihin kuin aivokuume. Pisteet siis

4½

Brighter than a Thousand Suns

Kirkkaampi kuin tuhat aurinkoa. Levyn toiseksi paras biisi. Atomipommista ja sen kauhuista kertova biisi ponkaisee mystisellä ja uhkaavalla introlla. Tunnelmaa parhaimmillaan. Nicko ponkaisee rummut oikeuksiinsa Brucen vokaalien jälkeen ja sitten ponkaisee se niin perkeleen raskas kitarariffi. Siinä sitten vokaaleja ja riffiä sekoituksena ja sitten kertosäe hiljaisen kitaran saattelemana. Kuten jotkut ovat täällä sanoneet, vähän pakotetulta, korkealta laulettava kertosäe pistää Brucen äänihuulet koetukselle. Sitten Adrianin soolo ja sitten laukkakomppia päälle. "All nations are rising..." saa kylmät väreet kulkemaan niskaa pitkin. Tämän niin upean kohdan jälkeen pistetään Gersin upea soolo, pieksee Smithin soolon mennen tullen. Mies on parantanut huomattavasti mutta mitä se sitten livenä onkin... No joo Sitten tulee riffiä ja kertosäettä, ehkä tuota jälkimmäistä vähän liikaakin, mutta tämän annan anteeksi. "Holy Father we have sinned...", niin upea biisi kun on kyseessä, annan

5

The Pilgrim

Aloitetaan mistör McBrainin rumpuintrolla jonka jälkeen tulee hieno kitarariffi. Bruce laulaa hienosti ja kaikki muukin toimii. Sitten tulee kertosäe joka myös toimii hienosti, silti biisi ei ole levyn aivan parasta antia. Soolo ei saanut mitään kovia viboja päälle, mutta hienohan tuokin oli. Ei taida oikein olla enempää sanottavaa, levyn heikoin kun on kyseessä. Annetaan silti

3½

The Longest Day

Normandian maihinnoususta kertovat biisi alkaa uhkaavalla introlla. Hiljaista bassoa ja Dickinsonin vokalisointi tuovat tunnelmaa, ja tuntuu siltä kuin itse olisi taistelussa mukana, maihinnousualus lähestyy rantaa ja niin poispäin. Sitten räjähtää todenteolla. "Sliding we go...", ei jumalauta. Kylmät väreet menevät väkisin kun rummut pauhaavat ja kitarat soivat. Kertosäe on AMOLADIN parasta antia, vaikka välillä tuntuukin liialliselta toistolta, riippuu olotilasta. Sitten tuodaan säkeistöjä ja kertosäettä toistamiseen, ja ai että kun toimii. Väliosa on niin saatanan kova ettei MITÄÄN RAJAA. Soolot tuovat lisätunnelmaa joita ei lakien mukaan pitäisi skipata. Vielä melodioita päälle ja kertosäe, jonka jälkeen biisi lopetetaan hiljaisesti kuten myös alkoikin. Ehdottomat

5

Out of the Shadows

Fiilistelevän ja erittäin kauniin alun jälkeen polkaisee Bruussi vokaalinsa päälle. Pitää myös huomioida mistör Murrayn pieni fiilistelysoolo akustisen kitaran aikana. Ai että, tulee mieleen jonkinverran Journeymanin säkeistöt. Kertosäe ponkaa päälle joka muistuttaa jonkinverran Dickinsonin soolouran Tears of the Dragonia. Vielä vedetään säkeistöjä ja kertosäe, joiden jälkeen tulee Smithin upea ja todella tunnelmallinen kitarasoolo, ja taas kertosäettä tämän jälkeen. Hieno balladi

4

The Reincarnation of Benjamin Breeg

Sinkkubiisinä tunnettu Breeg käynnistyy synkällä introlla. Kaksi minuuttia kestävä hiljainen osuus luo oivasti epätoivoista tunnelmaa. Kahden minuutin kohdilla räjähtävä riffi ei petä. Raskas kuin kasa rautaa. Loistavien sanoitusten saattelemana biisi vie kertosäkeeseen, jota saatetaan toistaa ehkä liikaakin tai sitten se on kuuntelijassa vikana Väliosuus loistavine melodioineen vie Daveyn hienoon perusvarmaan sooloon joka saatteleee kuuntelijansa loppuun. Vielä vähän hiljaista bassottelua ja kitaraa niin se on sitten ohi.

4

For the Greater Good of God

Bassoilulla alkava rauhaisa alku saattaa kuuntelijansa Brucen kauniiseen lauluun jonka kautta sitten pärähtää rummut ja triokitarat soimaan. Kappalehan miettii, Harrismaisen kliseisesti elämän tarkoitusta ja uskonnon nimeen tappamista, mutta ei se vaan jumaliste petä. Päinvastoin."Please tell me now what life is". Niin uskomatonta kuin olla ja voi. Melodiat ovat Loistavat. Kertosäettä toistetaan muutaman kerran perään, ehkä joidenkin mielestä liiallista toistoa mutta joku siinä oudosti viehättää. Sitten tulee väliosuus, jonka aikana Dave vetää ihan okei - soolon, ei nyt mitään kovin hienoa. Sitten vielä melodioita ja lopuksi kertosäettä. Ja niin tämä niiiiin loistava kappale saatetaan päätökseen Dickinsonin vokalisoinneilla. Harris ei petä. Levyn paras

5

Lord of Light

EpäMaidenmaisella introlla alkava kappale luo hienon synkkää tunnelmaa. Bruce liittyy mukaan. 1:38 kohdalla alkava, Smithin raskas riffi pistää Valon herran oikeuksiinsa. Lucifer on biisin teema "Lucifer was just an angel led astray" ja sitten tulloo upea kertosäe. Tämän jälkeen rauhaisaa kitararointia ja vokalisointia jonka jälkeen pauhaa Smithin upea soolo. Kertosäe vielä perään ja biisi saatetaan loppuun Hallowedmaisella lopetuksella. Loistava loistava biisi

4½

The Legacy

Gersin upea, klassikkoainesta sisältävä biisi kärsii hiukan liiallisesta alun pituudesta. Biisi starttaa hiljaisella akustisella kitaralla ja Bruussin vokalisoinneilla. Vasta 1:30 kohdilla alkava akustisen rämpyttäminen tuo tunnelmaa mutta taitaa kestää liikaa. Sitten tuodaan kitaroinnin jälkeen rummut ja vitun raskas riffi esille. Bruce aloittaa "You lie in your death bed now"... Jonkinverran säkeistöjä ja 5:30 kohdilla alkava väliosuus on loistava. Janick pistää tämän jälkeen yhden parhaimmista sooloistaan päälle ja vetää loistavasti. After that, tuodaan levyn parhaimmat säkeistöt esille:

"We seem destined to live in fear
And some that would say Armageddon is near
But where there's a life while there's hope
That man won't self destruct"

Kylmät väreet tulevat väkisin. Biisi saatetaan upeiden kitaramelodioiden saattelamana loppuun. Akustinen soi ja niin tämä upea levy on saatettu päätökseen.

5-

Mitä voin sanoa, 2000-luvun paras Rautaneito albumi. Saa nähdä vetääkö Final Frontier paremmaksi, ensi viikolla sitten...

EDIT: Ja kyllä TFF vetää hitusen paremmaksi.

[Rautapeto]

Kierros alkaa olla lopuillaan, mitä nyt voisi sitten jossain vaiheessa tempaista vielä TFF:stä arvion. Pääsen pitkästä aikaa kuuntelemaan tuota levyä, koska mulla oli "sääntönä" itselleni, että palaan siihen vasta, kun olen saanut tämän arvostelukierroksen käytyä läpi. Aloitin debyytillä aivan elokuun lopussa, joten lähemmäs parin kuukauden tauko tässä ehti olla. Pari viikkoa sitten ratkesin kerran ja kuuntelin TFF:n samana iltana pari kertaa...

Toinen "sääntö" oli se, että annoin itselleni luvan jäädä kuuntelemaan kutakin levyä niin monta kertaa kuin ne jaksoivat viehättää. Moni levy pyörähti soittimessa useammankin kerran.

Tästä Maidenin koko studiotuotannon läpikäymisestä on herännyt monen moisia ajatuksia ja olenkin ajatellut, että jossain vaiheessa voisin naputella vielä jonkinlaista yhteenvetoa. Mihinkähän viestiketjuun sen sitten lykkäisi - vai loisiko sille oman? Se ei siis olisi mikään "parhaat levyt" -tyyppinen listaus, vaan enemmänkin koko tuotannon analyysi. Siinä voisi yrittää hakea jotain laajoja kaaria ja arvioista nousevia toistuvia pointteja... No, katsotaan nyt, kirjoitanko oikeasti mitään tuollaista, alkaa kuulostaa vähän suureelliselta. Otetaan nyt ainakin ensin tähän tämä yhden kiekon arvio:

A Matter of Life and Death

DoD herätteli muutamalla biisillään toiveita vielä paremmasta ja täytyy sanoa, että sitten kun AMoLaD ilmestyi, fiilis oli aika hyvä. Aivan Montségurin veroista liveraivoa ei studiossa oltu tällä kertaa saatu narutettua, mutta materiaali on tasavahvaa ja meininki hyvä. Parasta on, että levy on vain kasvanut tässä neljän vuoden aikana. Pidän kiekosta nyt vielä enemmän kuin ilmestyessään.

Different World

Vähän samantapainen kevyt avausralli kuin edellisen levyn Wildest Dreams, mutta minusta tämä on silti näistä kahdesta selkeästi parempi biisi. Laulusävel koukuttaa ja sekä bridge että kertsi ovat erittäin hyvät. Steven sanoituskin on ihan hyvä. Tavallaan se pitää sisällään kuluneita latteuksia, mutta minusta sitä ajatusta, että me kaikki näemme maailman hieman eri tavalla, ei sanota ollenkaan tarpeeksi usein ääneen. Ja sekin on niin yleisinhimillistä, että aina sitä miettii, että tuon kun vielä saavutan, niin sitten asiat ovat paremmin... Steve on lyönyt yhteen ehkä kasan onnenkeksiviisauksia, mutta niiden yhdistelmässä on viisautta. Ai niin, sanoinko jo, että biisi on hyvä? 4

These Colours Don't Run

Tämä vaikutti pitkään hyvin keskinkertaiselta ja perusturvalliselta Maiden-biisiltä. Kuulemani livevedot ovat kasvattaneet biisin arvoa. Tämä on nimenomaan hyvä laulu, koska tässäkin laulusävelet vetävät mukaansa niin säkeistöissä, bridgessä kuin kertsissä. Pitkä instrumentaaliosa venyttää biisiä, mutta ei mitenkään liiaksi. Löytyy kunnon temponvaihdos kertosäkeeseen ja woo-ooo-melodiajollotukset. Joo-o, perusvarmaa Maidenia ja sitä vain ja ainoastaan positiivisessa mielessä. 4,5

Brighter than a Thousand Suns

Tässä herättää huomiota vaikea tahtilaji ja perusriffien raskaus. Käy jopa mielessä, että onko näiden riffien takana tosiaan se sama Adrian Smith, joka on tehnyt vaikkapa Wasted Yearsin... Myös biisin keskellä tulevassa rytyytysosassa (jossa laulu alkaa "Bury your morals and bury your dead...") ihmettelee, että mistäs tällainenkin raskas vaihde löydettiin. Biisissä toistetaan sen nimeä, mutta taustalla tapahtuu koko ajan. Biisi kasvaa aina näissä kohdissa eikä hokemisfiilistä pääse tulemaan. Brucelta taas vahva teksti, ja erityismaininta Steven bassosovitukselle. Erittäin hienoa soittoa läpi biisin. Kai tämä on jo moderni klassikko? 5

The Pilgrim

Onneksi väliin ammutaan nopeampi kiskaisu, ettei mene ihan kivireen vetämiseksi. Vaikka tämä on biisinä erilainen kuin Montségur, samanlainen vaikutus on lähellä. Montségur on ehdoton suosikkini Maidenin 2000-luvun tuotannossa. Tämä ei kuitenkaan ihan nouse samanlaiseen lentoon. Olen alusta saakka ihmetellyt biisin aloittavaa ja lopettavaa osaa, joka kuulostaa aika irralliselta ja kömpelöltä. En oikein tiedä, olisiko säkeistöön voinut ampua suoraan, mutta tästä aloituksesta en ole kovin innostunut. Samoin toisto lopussa tuntuu täysin turhalta. Muuten biisi onkin rautaa. Etenkin bridge ja kertosäe vakuuttavat. Pidän myös kovasti "itämaisesta" kohdasta, jossa siinäkin kuuluu vuosimallin 2006 Maidenin raskaus. 4,5

The Longest Day

Sotatunnelmia rakennetaan taas, ja biisi maalaa heti vahvoja mielikuvia: monotoninen basso ja komppikitara tuovat mieleen tasaisesti jyskyttävän veneen moottorin. Brucen säkeet maalaavat maiseman taustan päälle. Maihinnousualukset ovat matkalla. Eeppisenä sotakuvauksena tämä biisi ei räjäytä tajuntaa samalla tavalla kuin edellisen levyn Paschendale, vaan toimii hienovaraisemmin. Selkeä biisirakenne saa aikaan vahvan väistämättömyyden tunnun: hitaasti mutta lopulta varmasti Liittoutuneet murtautuvat natsien linjojen läpi.

Kertosäe on itseään toistava, mutta sisältö perustelee ratkaisua: miehet miettivät kerta toisensa jälkeen, kuinka pitkään tätä helvettiä on vielä kestettävä, ennen kuin pääsemme vihollislinjojen läpi. Ja päivä on tosiaan varmaan tuntunut "pisimmältä". Sotilaiden päässä pyörivä yksi ja sama ajatus rinnastuu alun veneiden (eli kitaroiden) yksitoikkoiseen tahtiin: miehetkin toimivat kuin koneet, muuten hirveää tehtävää ei pystyisi täyttämään.

Instrumentaaliosa on ihan helvetin hieno. Siinä vaiheessa, kun helvetti todella pääsee irti, sanoilla on vaikea muotoilla sodankäynnin hirvittävyyttä - mutta onneksi instrumentein kuvauksen voi viedä vielä asteen pidemmälle. Nickon rummutus tuo mieleen tykistökeskityksen. Steven basso möyrii eteenpäin kuin telaketjuilla. Kitaramelodiat kuvaavat välillä väsyneiden miesten toivon pilkahduksia, ja Adrianin ja Daven kitarasoolot seulovat miesten lihat irti luista. 5

Out of the Shadows

Brucen balladi on biisinä jokseenkin yhdentekevä, mutta levyllä se on toki tärkeä hengähdyspaikka pitkien raskaiden teosten välissä. Biisi on ihan hyvä, mutta Maidenin biisiksi ehkä vähän turhan tavanomainen slovari. Bruce on tehnyt tältä kuulostavia biisejä ennenkin etenkin sooloillaan. Kokonaisuutena biisi kärsii minusta siitä, ettei siinä ole mitään siltaa säkeistöjen ja kertsin välissä. Sävellys vaikuttaa vähän kulmikkaalta. Kertosäe itsessään ei häikäise. Se on aika tavanomaista Brucen vetelyä. Biisi on kuitenkin alusta loppuun miellyttävää kuunneltavaa. Kitarat soivat hienosti ja etenkin instrumentaalinen väliosa helisee mukavan ilmavasti. 3

The Reincarnation of Benjamin Breeg

Ketä kiinnostaa, kuka on Benjamin Breeg? Sanat tai markkinointikikkana syötetty taustatarina eivät ole tämän biisin kiinnostavimmat elementit. Onpahan vaan hyvä Maiden-biisi, joka tuntuu aina vain kasvavan joka kuuntelulla. Biisin intro toimi aivan yliluonnollisella tavalla Porin Sonispheressa. Luonto vyörytti erikoisefektinä sumun, joka tuki täydellisesti Daven rauhallista tunnelmointia. Tuon jälkeen introsta on saanut levyltäkin aika kovat sävärit. Ja jos on Adrian saanut riffikoneensa jauhamaan, niin ei Davekaan ihan huonoja rakennusaineita tarjoile. Biisi jyrää eteenpäin, ja kitarat esittelevät hienoja kuvioita koko biisin matkalla. 4,5

For the Greater Good of God

Steve Harris kierrättää musiikillisia ja lyyrisiä lempiteemojaan ja onnistuu rakentamaan kelpo teoksen. Perussäkeistöjen laulumelodia on minusta upea ja vetää väistämättä laulamaan mukaan. "Please tell me now what life is" -säkeellä alkava osa on hieno kertosäe - vai onko se pre-chorus, bridge vai miksi sitä pitäisi kutsua? No, oli mikä hyvänsä, hieno on. Kitarat soittavat siihen taustalle eeppistä kuviota. Sen sijaan biisin nimen hokema ei ihan kauheasti iske. Laulumelodia on aika kummallisen kuuloinen. "God" töksähtää siihen loppuun rumasti. Kitaramelodiakin on tuollaista viiden sentin kelttimukaelmaa. Instrumentaaliosassa räimitään taas sitten oikein kunnon meiningillä, vaikkakaan kitarasoolot eivät lähde aivan sellaiseen lentoon kuin toivoisi. Sen jälkeen vedetyt kertsit ovat jo liiallista toistoa. Alkaa tuntua siltä, ettei Harrisin sävellyskynästä tule enää täysosumia. 4

Lord of Light

Tämä biisi on jotain aivan muuta kuin Harrisin veivailut. Biisi vakuuttaa tiheällä tunnelmalla, jota tukee hyvin rakennettu äänimaailma. Niin kitaroissa, laulussa kuin rummuissa on käytetty tehokkaasti efektejä hyväksi. Dickinsonin teksti on hieno ja hän tulkitsee sitä väkevästi. Musiikillisesti tämä on haastava biisi, joka ei missään kohdassa lähde kosiskelemaan kuuntelijaa. Silti tästäkin löytyy niinkin perustavanlaatuinen Maidenin tavaramerkki kuin laukkakomppi, joka toisaalta on Maidenin nykytuotannossa aika harvinainen ja piristävä poikkeus.

Adrianin kitarasoolon loppuun tulevat pitkät ujellukset ovat minulle biisin kohokohta. Biisi ei ole sellainen itsestäänselvyys, joka saisi nostamaan nyrkkinsä välittömästi pystyyn, mutta väkevä tunnelma kietoo joka kerta pauloihinsa ja saa kuuntelemaan tätä herkeämättä alusta loppuun. Haluaisin kuulla tämän vielä joskus uudelleen keikalla. 5

The Legacy

Vielä loppuun lisää hieman erilaisen kuuloista Maidenia. Alun lastenlorumainen laulu on mainion mielipuolisen kuuloinen. Kun alun lauluosa on laulettu, akustiset kitarat rakentavat hienoa verkkoa ja väliin särökitaralla roimittavat iskut ovat suuren kuuloisia. Tunnelma on huikea. Kun laulusäkeistöt tämän jälkeen lähtevät käyntiin, tiheä tunnelma hiukan laskee. Akustiset kitarat toimivat edelleen hyvin bridgessä. Kertosäe on hiukan erikoisen kuuloinen - eikä se ole edes kertosäe siinä mielessä, että sitä toistettaisiin missään vaiheessa myöhemmin... Kitarasoolon jälkeen tulee hienoa kitaraosaa ja biisin parhaat laulusävelet, mutta sävellyksen punainen lanka pääsee katoamaan. Biisi kuulostaa koko ajan hyvältä, mutta se ei minusta rakenna loogista jatkumoa alun lastenlorusta lopun laulusäkeisiin. 4

Yhteenveto:

Tämä levy on Maidenin 2000-luvun mestariteos - ei täydellinen, mutta silti perhanan hyvä. Tasavahvan levyn kuunteleminen alusta loppuun käy työstä, mutta on myös vaikea osoitella, mitä levyltä olisi pitänyt jättää pois - ja se on hyvä merkki se. Biisien arvosanat ovat ehkä vähän tylsä rivi, mutta minkäs teet, kun melkein kaikki ovat todella kovia vetoja? Levy kuulostaa myös aika tarkasti tehdyltä, vaikka aika haipakkaa tämäkin muistaakseni äänitettiin ja lyötiin kasaan.

Kolmen kitaristin raskas riffikone on löytänyt uomansa. He eivät ehkä rakentele kovin hienosyisiä yhteiskuvioita, mutta kyllä tässä silti kolmen kitaristin läsnäolo kuuluu. Edellisellä DoD-levyllä oli toisaalta kitarasoolojen määrä päässyt hiukan käsistä, mutta tällä tilanne rauhoittuu. Nyt ei ole kuin yhdessä biisissä (FtGGoG) soolot kaikilta kolmelta.

Adrian Smith on päässyt tälle levylle jälleen täyteen vauhtiin säveltäjänä. Miehellä on sormensa pelissä kaikissa levyn vahvimmista biiseistä. Hän on selvästi myös löytänyt uusia virikkeitä säveltäjänä. Eipä tällaisia riffejä tai eeppisiä koukeroita häneltä vielä 80-luvulla juuri kuultu. Steve Harris on sen sijaan jäänyt täysin vanhojen pakkomielteidensä vangiksi, vaikka kyllähän hänkin aina välillä naksauttaa palaset oikein mojovasti kohdalleen - ainakin jos muut tarjoavat sävellyksen raaka-aineet. Ja soittohan tuntuu edelleen sujuvan.

Nicko oli etenkin alkuunsa soittajista suurin yllätys. Varsin tanakan ja aktiivisen kuuloista paukuttelua. Etenkin The Longest Dayn ja God-biisin instrumentaaliosissa hän takoo isolla kädellä. Sittemmin on toisaalta osunut korvaan, että joissain biiseissä hän toistaa aika orjallisesti samoja fillejä kerta toisensa perään. Hyvä tatsi hänen rytminpidossaan silti on. Rumpusounditkin ovat osuneet minusta aika hyvin kohdilleen.

Ylipäätään levyn soundit ovat aika eheät ja onnistuneet kaikkien instrumenttien kohdalla. Kokonaisfiilis on sopivan tummasävyinen. Hiukan kuivakka kokonaissointi sopii ihan hyvin nyky-Maidenin studiolivevetoihin. Bruce laulaa ja ennen kaikkea tulkitsee vahvasti läpi levyn. Äänen pahimmat kireydet on saatu paremmin siloiteltua kuin vaikkapa uusimmalla TFF-levyllä.

Kokonaisfiilis on niin hieno, että ylöspäin pyöristäminen keskiarvon kohdalla on vain reilua: 4,35 -> 4,4. Sillä mennään Powerslaven rinnalle, olkoonkin, että kasariklassikko sai aikanaan hiukan vahvemman keskiarvon ennen pyöristystä. Joka tapauksessa AMoLaD on Maidenin hienoin levy 80-luvun tällä puolen ja olen vilpittömän iloinen, että jätkät ylsivät tähän vielä joidenkin huonompien vuosien jälkeen.

Kaikki kiekot:

Seventh Son 4,5
Somewhere in Time 4,5
Powerslave 4,4
AMoLaD 4,4
Piece of Mind 4,1
The X Factor 4

TNotB 3,6
Dance of Death 3,5
Iron Maiden 3,3
No Prayer 3,3
Fear of the Dark 3,2
Virtual XI 3
Brave New World 3

Killers 2,9

[Varjis]

^Hienoa tekstiä jälleen kerran! On kyllä näiden myötä hienoa olla porilainen (no hehheh, olin sitä kyllä ennenkin).

Ja taas ihan ikään kuin sattumalta vilkaisin omaa arvosteluani ja naurahdin. Niin ne mielipiteet muuttuu.

[IndianaJones]

^^ Jälleen mielenkiintoista luettavaa Rautapedon arvostelu, kiinnostaa miljuuna kertaa enemmän tällainen vähän syväluotaavampi analyysi kuin monen viljelemä kappaleen läpikäyminen. Eiköhän suurin osa tällä laudalla tiedä miten biisit menee, mielenkiintoisempaahan se on kertoilla tunnelmia ja peilata kappaleita teksteihinsä kuin selostaa rakennetta. Pelottavan samankaltaisia ajatuksia löytyy myös omasta pääkopasta, kun tätä levyä lähtee tarkastelemaan, eli kerrankin menee ajatukset todella paljon yksi yhteen. BNW-arvostelussa oli montakin kohtaa, jotka ihmetyttivät suuresti, mutten kehdannut pienestä provosoitumisen tunteesta johtuen hirveästi lähteä omia "totuuksia" laukomaan. Nyt sitten AMOLADin kohdalla pystyisin melkein tuollaisenaan allekirjoittamaan tekstin.

Ja tuotannon läpikäynti kuulostaa hyvältä idealta, semmoisia on aina mukava lukea mistä tahansa bändistä joka vähääkään kiinnostaa. Maidenin kohdalla ei vissiin rautaneidossa tällaista kauheasti ole harrastettu, tai ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen. Muiden bändien topikkeihin on kyllä moni raapustanut mielenkiintoisia läpileikkauksia yhtyeiden urasta ja tällä tavoin löytää itsekin monia kehityskaaria, mitä ei aikaisemmin ollut ajatellutkaan.

Varmaan pitää ihan tosissaan ruveta contextillä tikkaamaan ajatuksia kokoon Maidenin katalogista, saisipahan päivityksen yläaste-aikaiseen Maiden-esitelmään, jossa levyt tuli jotenkuten kahlattua läpi.

[Varjis]

saisipahan päivityksen yläaste-aikaiseen Maiden-esitelmään, jossa levyt tuli jotenkuten kahlattua läpi.

Helkutti kun en 7. luokalla keksinyt tehdä Maidenista esitelmää, mutta jos tilaisuus vielä tulee niin käytän sen.

[QazKFD]

Helkutti kun en 7. luokalla keksinyt tehdä Maidenista esitelmää, mutta jos tilaisuus vielä tulee niin käytän sen.

Ite tein ysillä tutkielman Maidenista, se oli koko äidinkielen päätyö ysin keväällä. Sain 9½!

Varmaan pitää ihan tosissaan ruveta contextillä tikkaamaan ajatuksia kokoon Maidenin katalogista, saisipahan päivityksen yläaste-aikaiseen Maiden-esitelmään, jossa levyt tuli jotenkuten kahlattua läpi.

Tässä on samaa ajatusta pyöritelty itekkin jo jonkin aikaa, tavallaan nää Rautapedon jutut on vahvistanu ajatusta, kun taas ne on myös toisaalta pistänyt ajatuksille takapakkiakin, koska ilmaisukyvyissä on melkosesti eroa ja jos nyt heti kaverin perään kiskois ajatukset kiekoista, niin vertailua syntyis jopa väkisin!

[Imperator]

Riemukas toteamus: että on tämä nyt reippaasti parempi kuin SE. Arvosana olisi vahva kolmonen (3) kuitenkin. Tippunut alkuinnostuksen jälkeen kyllästymisen myötä, mutta veikkaan, että voisin taas alkaa kestokuuntelemaan tätä.

Niin kuuntelin AMOLAD:n tänään ja toivoin, että tämä olisi edelleen uusin Iron Maiden-albumi. The Pilgrim, Brighter... ja varsinkin Out of the shadows sisältävät ärsyttäviä osioita, mutta varsinkin For the greater good of god (levyn X-Factorein biisi?), Legacy ja These Colours Don't Run rulettavat. Different World kanssa kova pelin avaus, tykeimpiä avausbiisejä. Eli parempi kuin toistaiseksi uusin Aria (eli "Armageddon"), mutta toivottavasti Aria yltää uusimmallaan pian ilmestyvällä albumillaan parempaan suoritukseen kuin Maiden. JUU, ja ennen kuin vikistään, että miksi näitä kahta pitää vertailla keskenään, niin totean että kyseessä on kaksi lempibändiä, niin tulee seurattua (ja samalla hieman vertailtua) näiden tekemisiä. Ei niillä muuta yhteistä olekaan, paitsi että Maiden varasti Venäjältä melodiat ja riffit!... hahaha, eiku Arialla oli vain samat vaikutteet kuin Maidenillä, eli Purple, Uriah Heep, Jethro Tull, jne.

Ps.Sori, että poikkesin hieman kaavasta mutta en näe nyt syytä biisikohtaiseen ANALyysiin ja itseasiassa olen saattanut joskus sellaisen tehdäkin (ei pysty muistamaan...) ((joka tapauksessa mielipide on nyt hiukean eri kuin v. 2006))

[Pertti Keinonen]

Tästä Maidenin koko studiotuotannon läpikäymisestä on herännyt monen moisia ajatuksia ja olenkin ajatellut, että jossain vaiheessa voisin naputella vielä jonkinlaista yhteenvetoa. Mihinkähän viestiketjuun sen sitten lykkäisi - vai loisiko sille oman? Se ei siis olisi mikään "parhaat levyt" -tyyppinen listaus, vaan enemmänkin koko tuotannon analyysi. Siinä voisi yrittää hakea jotain laajoja kaaria ja arvioista nousevia toistuvia pointteja... No, katsotaan nyt, kirjoitanko oikeasti mitään tuollaista, alkaa kuulostaa vähän suureelliselta.

Olet nähnyt paljon vaivaa ja selvästi näkee, että kirjoitat työksesi. Tuli mieleen, että olisiko sinulla kiinnostusta pienellä muokkauksella tehdä levy-arvioistasi kolumnit-osastolle tuonne etusivulle kirjoituksia levyittäin? Kyllä ne tänne foorumin puolelle voi laittaa siitä huolimatta niin immeiset voivat kommentoida tarinoita, mutta etusivulla ne olisivat ikään kuin tallella ja aina helposti luettavissa. En haluaisi sekoittaa niitä Kallion analyyseihin, koska tyyli on niin erilainen (toista samanlaista ei ole vielä tullut vastaan ) ja hän keskittyy enemmän sanoitusten merkityksiin.

[Rautapeto]

Kuittaan tässä kerralla monta viestiä!

Jälleen mielenkiintoista luettavaa Rautapedon arvostelu, kiinnostaa miljuuna kertaa enemmän tällainen vähän syväluotaavampi analyysi kuin monen viljelemä kappaleen läpikäyminen. Eiköhän suurin osa tällä laudalla tiedä miten biisit menee, mielenkiintoisempaahan se on kertoilla tunnelmia ja peilata kappaleita teksteihinsä kuin selostaa rakennetta.

Minäkin olen vain oman näkökulmani vanki. Koska en ole muusikko itse, kuten aika moni foorumilla tuntuu olevan, minun on turha lähteä analysoimaan sävelkulkuja tai riffejä tarkemmin, kun ymmärrykseni niistä on sellaista "no tää kuulostaa hyvältä" ja "tää ei niin toimi" -tasoa. Pakko sitten fiilistellä sillä tavalla kuin pystyy.

Sanoin varmaan aikaisemminkin, että mun mielestä tärkeintä näiden arvioiden kirjoittamisessa on olla rehellinen itselleen. Sillä tavalla niistä on eniten iloa muillekin, mutta eipä se olekaan ihan helppoa. Äkkiä sitä alkaa vääntää omaa näkemystään johonkin suuntaan muiden mielipiteiden takia. Se on melkein alitajuista. Mutta kun oman näkemyksensä pystyy rehellisesti hahmottamaan, sitten olisi vielä hyvä pystyä esittämään perusteluja, jotta muutkin saisivat mielipiteistä jotain irti. Perustelut ovat sitä tärkeämpiä mitä enemmän poikkeaa "yleisestä mielipideilmastosta".

Tässä on samaa ajatusta pyöritelty itekkin jo jonkin aikaa, tavallaan nää Rautapedon jutut on vahvistanu ajatusta, kun taas ne on myös toisaalta pistänyt ajatuksille takapakkiakin, koska ilmaisukyvyissä on melkosesti eroa ja jos nyt heti kaverin perään kiskois ajatukset kiekoista, niin vertailua syntyis jopa väkisin!

Älä ala hannaamaan! Sinäkin olet sen verran noita innokkaita nuoria kirjoittajia kyykyttänyt heidän arvostelujensa epäjohdonmukaisuuksista, että nyt olisi aika näyttää, miten homma oikein hoidetaan.

Olet nähnyt paljon vaivaa ja selvästi näkee, että kirjoitat työksesi. Tuli mieleen, että olisiko sinulla kiinnostusta pienellä muokkauksella tehdä levy-arvioistasi kolumnit-osastolle tuonne etusivulle kirjoituksia levyittäin?

Tota, näin nopeasti vastaten vahva ehkä, miksipä ei. Täytyy vähän miettiä, mitä niille pitäisi tehdä, ennen kuin niitä pykäisi tuonne näkyviin. Kovin nopeita liikkeitä on turha odottaa!

Mullakaan ei ole mitään halua sekoittaa omia raapustuksiani Kallion analyyseihin. Mutta jotenkin meidän pitäisi saada kasvatettua painetta, että hän kirjoittaisi lisää tekstejä!

[maidenisti74]

Noissa Rautapedon arvosteluissa ja analyyseissä saattaisi olla ainesta jopa kirjaksi!

Siitä voisi tulla sellainen jossa keskityttäisiin musiikkiin ja sovituksiin.

[Rautapeto]

^ Joo, mä ryhdyn tohon sitten vanhoilla päivilläni...

[Hatebreeder]

Ei sillä, että Rautapedolta ei juttu luistaisi tai mitään, mutta mitä hyötyä on lukea kirja joka pohjautuu vain jonkun tyypin mielipiteisiin kappaleista? Analyysit on eri asia, mutta niistähän onkin jo tehty kirja, ja soittannalliseen kerrontaan lukisin enemmin vaikka nuottikirjaa.

[Varjis]

Helkutti kun en 7. luokalla keksinyt tehdä Maidenista esitelmää, mutta jos tilaisuus vielä tulee niin käytän sen.

Ite tein ysillä tutkielman Maidenista, se oli koko äidinkielen päätyö ysin keväällä. Sain 9½!

Tilaisuuteni tuli ja käytin. Kerrankin kirjoitelmani on pidempi kuin 1 konsepti, nimittäin tästä sitä tekstiä irtoaa!

[QazKFD]

Kerrankin kirjoitelmani on pidempi kuin 1 konsepti, nimittäin tästä sitä tekstiä irtoaa!

Ite taisin rustata 15-20 väliin. Käsin

[AntiSmuli]

Muistaakseni ihtekkin tein, olisiko ollut 8. vai 9. luokalla, Maidenistä jonkin sortin esitelmän. Sellainen muistikuva, että hyvä arvosana tuli, mutta 9-luokalla myöskin tuli tehtyä Sentencedistä powerpoint-esitelmä, ja täys 10 irtos.

[Varjis]

Kerrankin kirjoitelmani on pidempi kuin 1 konsepti, nimittäin tästä sitä tekstiä irtoaa!

Ite taisin rustata 15-20 väliin. Käsin

Näinhän ne tehdään nykyäänkin, ainakin meillä. Ja hommaa ei todellakaan helpota se, että itsellä on tapana kirjoittaa paksulla lyijykynällä, ja kun olen vasuri ja kirjoitetaan vasemmalta oikealle niin onnistun aina suttaamaan kirjoittamani tekstin.

No, jos vielä tehdään joku PowerPoint -esitys niin kattoo sitten kieltääkö opettaja tekemästä samasta aiheesta uudestaan.

Lopetan OT:n tähän...

[QazKFD]

Ja hommaa ei todellakaan helpota se, että itsellä on tapana kirjoittaa paksulla lyijykynällä, ja kun olen vasuri ja kirjoitetaan vasemmalta oikealle niin onnistun aina suttaamaan kirjoittamani tekstin.

Täysin sama

[nickorules]

Helkutti kun en 7. luokalla keksinyt tehdä Maidenista esitelmää, mutta jos tilaisuus vielä tulee niin käytän sen.

Ite tein ysillä tutkielman Maidenista, se oli koko äidinkielen päätyö ysin keväällä. Sain 9½!

Tilaisuuteni tuli ja käytin. Kerrankin kirjoitelmani on pidempi kuin 1 konsepti, nimittäin tästä sitä tekstiä irtoaa!

Tein enkkuun Megadethistä kirjallisen esitelmän koneella, joka ei harmikseni päätynyt seinälle.

Mutta minäkin taidan sitten kokeilla. Jos vaikka se äikkä nousisi ysiin .