Halford

[scorpions]

HALFORD: 'Made Of Metal' Album Details Revealed

Rob Halford, will release its new album, "Halford IV - Made Of Metal", on September 27 (Europe).

Produced by Roy Z. and recorded during 2009 and 2010, "Made Of Metal" features 14 new songs penned exclusively by Rob Halford.

Commented Halford: "It has been a long wait for the global HALFORD fan base, and of course I'm very pleased to return with 'Halford IV - Made Of Metal' this September. It is probably the most personal release of my solo career in terms of my writing and performances.

"'Halford IV - Made Of Metal' hits hard on many musical and emotional levels. I'm certain it will be recognized as one of the band's best releases, and I'm looking forward to performing the new tracks this year and reconnecting the HALFORD band with its legions of metal fans."

"Halford IV - Made Of Metal" track listing:

01. Undisputed
02. Fire and Ice
03. Made Of Metal
04. Speed Of Sound
05. Like There¹s No Tomorrow
06. Till The Day I Day
07. We Own The Night
08. Heartless
09. Hell Razor
10. Thunder and Lightning
11. Twenty-Five Years
12. Matador
13. I Know We Stand A Chance
14. The Mower

HALFORD's new NASCAR-themed, animated-music video, "Made Of Metal", created by London-based animator Dean Wright, will debut on September 13. A 54-second teaser clip for the animated video can be seen below.

Halford - Made of Metal (Video Teaser)
http://www.youtube.com/watch?v=FCSu4ISa ... r_embedded" onclick="window.open(this.href);return false;

Also available is performance footage of "Made Of Metal", filmed on July 24, 2010 at the Heavy MTL festival at Parc Jean-Drapeau in Montreal, Quebec, Canada.

http://www.youtube.com/watch?v=kENvIG-N ... r_embedded" onclick="window.open(this.href);return false;

[The Prisoner]

^ Ja kyllä muuten toimii!!! Posti toi tänään. Uusin Halford ON perkeleen hyvä! Nopeita biisejä, tarttuvia kertsejä. Soundit on jotenkin hiukan kevyemmän puoleiset (verrattuna aikaisempaan) ja biisit kuulostavat paikoin hiukan vanhalta priestilta ja jossain vaiheessa oli kuulevinani Maidenia ja Helloweeniakin(!). Ainakin mulle toimii kuin metrinen halko. Jos nyt jotain nillittämistä hakee niin soundit ois saanu olla raskaammat.
Biiseiltään tämä on jotain ihan muuta kuin esim. Crucible. Luonnehdinta voisi olla Resurrection meets Sin after Sin.

[Iron Constable]

^Sait kiinnostumaan. Jos ei ole mitään viitteitä Cruciblesta, tilanne on hyvä.

[Jukka]

Miten on voinut mennä koko julkkaripäivä ohi? Huomenna äkkiä kaupoille.

[Siren]

Iteltäkin mennyt ihan ohi koko levyn julkaisu
Pakkohan tämä on ostaa jo tuon Prisonerin kommentin ja Nimibiisin perusteella

Sait kiinnostumaan. Jos ei ole mitään viitteitä Cruciblesta, tilanne on hyvä.

Mitä Mitä... Luenko oikein että täällä ei tykätä tuosta Cruciblesta. Tuohan on vitun kova levy, vaikka tuntuukin aika kesyltä Resurrectioniin verrattuna

[asa]

Toi videobiisi oli ainakin silkkaa köpöpaskaa, joten en nyt odota kummia tältä levyltä. Täytyy kuulostella ennen kuin hankin.

[Iron Constable]

^^Cruciblea voi verrata ns. King-Kong paskaan. Tämä paska tappoi Elviksen. On sellainen jöötti, ettei sula millään.

[Siren]

^^Cruciblea voi verrata ns. King-Kong paskaan. Tämä paska tappoi Elviksen. On sellainen jöötti, ettei sula millään.

Suli ekalla kerralla ja sulaa edelleenkin

Tulipas yhtäkkiä tämmönen mieleen, että: Onko Halford käynyt koskaan Soolobändinsä kanssa Suomessa (Siis ihan Halfordina)

[Hese]

Toi videobiisi oli ainakin silkkaa köpöpaskaa, joten en nyt odota kummia tältä levyltä. Täytyy kuulostella ennen kuin hankin.

Ihan hyvä levy, ei huono muttei mikään loistava. Biisejä voisi karsia muutaman pois niin saisi huomattavasti paremman kokonaisuuden tästä. Tämä jää kyllä kaupan hyllyyn ja odotellaan sitä uutta Priestiä.

[Finnish Eddie]

Itsellä pari kuuntelua takana ja ihan toimivaa kamaa enimmäkseen tämä uusi Halford. Okei ei ihan Resurrectionin tasoista mutta aika lähelle kuitenkin päästään . Melodiaa enemmän kehissä (jos vertaa Crucibleen) ja etenkin Priest-tyyppisiä melodioita. Jotkut biisit ovat lähestulkoon kuin Sin After Sin ja/tai Stained Class-levyltä pois jätettyjä biisejä (noin tyylillisesti). Rob säästelee ylärekisteriäänkin oikeastaan viimeistä biisiä (The Mower) varten ...

[Iron Constable]

Kieltämättä tuo nimibiisi on aika heikko, aika ihmeellinen sillisalaatti. Muut kuullut biisit ovat kohtalaisia, tai verrattain hyviä. Ihan vielä ei ole täysillä vakuuttanut. Soundit ovat noissa kuunnelluissa olleet jotekin köykäiset, ei ole oikein ollut tarvittavaa munaa. Nyt ollaan kuitenkin musiikillisesti enemmän siellä, missä Halford on kotonaan, askel on oikeaan suuntaan, vaikkei mistään Resurrectionista voida puhuakaan.

[Jukka]

Muutaman koebiisin jälkeen on vähän päälleliimatun oloista matskua. Kotikentällä kuitenkin ollaan, mutta kyllä vähän sellainen "nyt tehdään heviä" -meininki sieltä paistoi läpi. Soundipolitiikka ei ole läheskään esim Resurrectionin tai edes Cruciblen tasoa. Pitää ottaa koko levy haltuun, ennen kuin uskaltaa lopullista arviota antaa.

[Joonasmän]

Yhteen asiaan olen kiinnittänyt huomiota jo vuoden ajan ja pakko sanoa että nyt olen viimeistään varmistunut asiastani. Rob Halford laulaa vihdoinkin täysin uusilla tuulilla ja aivan mahdottoman hyvin!
Ei mikään ihme että miestä arvostetaan niin perkeleesti vokalisoinnin suhteen, sillä kaverihan on aivan tajuttoman kov vielä 59 iässäkin aivan mahtava ja tuonut siihen vielä iän myötä uutta livelaulamiseensa, nimittäin ITSEVARMUUTTA!
En haluaisi olla psykologi, mutta mikäli olen oikein eri lähteistä lukenut niin Halfordhan olisi kärsinyt perhanasti nimenomaan oman identtiteettinsä vuoksi -80 luvulla ja ainakin minusta näytti siltä että se heijastui myös lavalla. kaveri oli niin pirun jäykän oloinen ja laulaminenkin livenä oli kruuna/klaava veikkausta. Itse paljon priestin livejä katsoessani äijän suurin ongelma noina huonoina päivinä oli se että laulu oli pahimmillaan täysin munatonta, ärsyttävää kitinää tai muuten vain meni päin vittua. Parhaimmillaan hän oli juuri se minä päivänä kaikki tuntee hänet, eli: THE METAL GOD.

Uuden Priestin myötä tilanne oli vähän myös pikkuisen sama, mutta nyt näytti enemmänkin siltä että herra olisi ollut vähän pettynyt touhuun, eikä se ollut aina ihan aidon oloista ja energistä se laulaminen ja oleminen.

Nyt olen katsonut näitä uusia pätkiä ja monia keikkoja niin olen päätynyt tulokseen: Mies tuntuu ottavan koko jutusta enemmän irti kuin koskaan! Mies ärjyy kuin King Kong, Huutaa kuin hullu, ylärekisteri on todella vihaisen kuuloinen ja se on saanut karheutta lisää ääneensä joka alueelle. Eritoten murinat on niin vakuuttavat! Ei ole monen artistin ominaisuus.
Lavashowkin on saanut uusia piirteitä hepulta.

Jatka niin pitkään kun voit Halford! M

[Journeyson]

Tulipas yhtäkkiä tämmönen mieleen, että: Onko Halford käynyt koskaan Soolobändinsä kanssa Suomessa (Siis ihan Halfordina)

Ei ole. Priestin Defenders Of The Faith -kirjan loppusivuilla on Priestin kiertuepäivien lisäksi kaikki Halfordin soolobändinsä kanssa heittämien keikkojen aikataulut alusta asti eikä Suomea näy joukossa.

Itselläni vielä uusi Halford kuulematta, ennakkomaistiaisista The Mower ja Made Of Metal kuultu, joista jäi ristiriitaiset fiilikset: Made Of Metal on melkoisen toimiva biisi, mutta The Mower melkoista sontaa; ei minkäänlaista tarttumapintaa saati toimivia koukkuja.

Voisihan tämän vaikka jouluksi hankkia hyllyyn, katsoo sitten tarkemmin.

[Edward Mannerheim]

Halford - Undisputed

"Undisputed heavyweight champion of the world "????

Jäätävät "lyriikat" ja vielä jäätävämpi melodia tossa kertsin kohdassa. Juustoissakin on näköjään eroja, enpä olisi uskonut näkeväni sitä päivää kun tulee ikävä lohikäärme- ja sankaritarinoita. Onneksi Rob on sentään tehnyt perinteisen rakkauslaulun omalle kullalleen.

Kirjoittaako Vesa Keskinen Halfordin lyriikat? Tekeekö Juutaspappi seuraavaksi teemalevyn Aku Ankan seikkailuista?

[Jussi K]

Tiedä häntä; mutta Till The Day I Die, Matador & aiemmin tuttu The Mower olivat positiivisesti esiinnousseita biisejä uudelta levyltä. Lisää kuuntelua

[Finnish Eddie]

Muuten, mistäköhän Suomi(?)-iskelmästä on nyysitty tuo Matadorin melodia ? Hirveän tutun kuuloinen mutta ei vaan tule mieleen mikä biisi... Sattumaako vai cover-versio jostakin ?

[The Prisoner]

^Huomasin täsmälleen saman! Enkä vaan saa biisiä päähäni...

Sanoitukset uudella Halfordilla on kyllä aika juustoisia välillä mutta ei häiritse kun en normaalisti juurikaan sanoille painoarvoa anna. Biisin musiikillinen anti on se tärkeämpi ja se fiilis minkä se antaa. Jos esim. Manowarin sanoja tarkemmin miettiie niin ei myötähäpeältä voi välttyä. Vaan sehän ei olekaan itse tarkoitus (mulla). Manowarkin on parhaiden joukossa!

Sanoisinko että sanat 25-30%, musa 70-75%.

[Late]

^ ja ^^: Puff-lohikäärme tulee ainakin itselleni mieleen tuosta.

On kyllä itsekin myönnettävä, että nuo muutamat urheiluaiheiset lyriikat (Undisputed, nimikko ja Matador) aiheuttavat vieläkin pientä närkästystä ja oudoksuntaa, mutta turha sen on antaa liiaksi vaikuttaa kuunteluelämykseen. Toisaalta levyllä on myös hienoja sanoituksia, kuten 25 Years, joka kertoo Halfordin päihdeongelmista 80-luvulla. Jos Rob halusi nyrkkeilystä ja Nascarista kirjoittaa, niin olkoon, ja jos lyyrinen ulosanti vaikutti näinkin positiivisesti itse musiikkiin, niin sehän on vain plussaa.

Made of Metalei ihan heti aiheuttanut riemunkiljahduksia, mutta nyt parin-kolmen kuuntelukerran jälkeen kyllä toimii. Levyhän on tyyliltään melko monenkirjava, perus heavya, hard rockia ja The Mower loppujen lopulta ainoa raskaampi biisi. Ja Metal Godin laulanta yllätti meikäläisen suuresti: esim. Hell Razorhan on suoraan kuin Stained Classilta. Jos omia lempikappaleita luettelisin, niin Undisputed, Fire and Ice (joka oman tulkinnan mukaan kertoo rakkaudesta musiikkiin), Rock Hard Ride Free-kappaletta muistuttava There's No Tomorrow ja Hell Razor. Cruciblen ja Resurrectionin mahtavuuteen tämä ei yllä, mutta se kertoo enemmän niistä levyistä kuin tästä. Todella hyvä levy.

Suosittelen myös Halfordilta Cruciblen uudelleenjulkaisua ja Live in Anaheim-konserttitaltiointia. Itse kerran Cruciblen normiversion (muistaakseni v. 2005) kuulleena en hirveästi levystä muistanut, paitsi heikohkot soundit. Tällä remasterilla on saatu äänimaailma kyllä niin kohdalleen, että kyllä kolisee. Kappaleet helvetin kovia, brutaali asenne ja sanoituksetkin jotain ihan muuta kuin lazerluoti-osastoa. En kyllä kerta kaikkiaan voi ymmärtää, mikä tuossa levyssä ihmisiä niin häiritsee.

Live in Anaheim on taas toisaalta ässä DVD, jossa Rob on elämänsä kunnossa. En ole koskaan kuullut yhtä hyvää liveversiota Painkilleristä laulujen osalta! Mukana myös dokumentti Crucible-levyn teosta ja 4 bonuskappaletta Tokion keikalta.

Halford - Painkiller Live in Anaheim

[Edward Mannerheim]

Sanoitukset uudella Halfordilla on kyllä aika juustoisia välillä mutta ei häiritse kun en normaalisti juurikaan sanoille painoarvoa anna. Biisin musiikillinen anti on se tärkeämpi ja se fiilis minkä se antaa. Jos esim. Manowarin sanoja tarkemmin miettiie niin ei myötähäpeältä voi välttyä. Vaan sehän ei olekaan itse tarkoitus (mulla). Manowarkin on parhaiden joukossa!

Sanoisinko että sanat 25-30%, musa 70-75%.

Tämä on juuri oikea lähestymistapa, joka itselläkin on kyllä käytössä. Jostakin syystä kiinnitin tällä kertaa sanoituksiin heti huomiota, liekö selvällä ulosannilla syynsä moiseen. Mutta joo, ei Halford ja tuhannet muutkaan muusikot mitään kovin lahjakkaita sanoittajia ole, turha näistä on sen enempää välittää. Tosin aika monen bändin tuotokset voisivat jäädä kuuntelematta jos englanti olisi äidinkieli, nyt kielen "eksoottisuus" antaa paljon anteeksi. Eikös jotain Teräsbetoniakin (entäs Hevisaurus?) pidetä puoliksi vitsinä vaikka sanoitukset ovat lähestulkoon suoraan Manovaarin ja muiden sankareiden kynästä...

[Iron Constable]

^No Teräsbetoni on silkkaa korniutta a'la Manowar, mutta Hevisaurus toki silkkaa lastenmusiikkia etenkin sanoituksiltaan, ei ehkä niinkään musiikiltaan, joka on perin pätevän tarttuvaa poweria.

Täytyy tutustua tuohon Live In Anaheimiin, kun kerran noin kehutaan. Uutta levyä täytyy vielä makustella, ei ole edelleenkään ihan vakuuttanut, vaikka parasta antiaan onkin vuosiin.

[Iron Constable]

Tykkäsin kyllä uudesta Halfordista, kun sain viimein albumin kuunneltua kokonaisuudessaan. Vaikka mukana on hieman heikompaakin matskua, kappalejärjestys on aika toimiva ja heikompia tekeleitä ei satu peräkkäin. Erittäin monipuolista tavaraa mukana ja ainakin 1/3 biiseistä on erittäin kovia, toinen mokoma ihan kohtuullisia. Ei paha, ollenkaan. Viimeisenä tullut The Mover oli laulun suhteen todella kovaa kamaa, hattu päästä.

Lukaisin tuossa tuoreen haastiksen Robilta, sieltä pisti silmään seuraava kommentti teleprompterin käytöstä.

Well, I use a teleprompter now too because I do so many things. I can't remember. I wish I was like my mate Bruce Dickinson and could do everything, but I need that safety blanket.

Rehellinen ikääntyvän miehen kommentti. Respect.

[Iivis]

^ Juuh, muistan myös toisen haastattelun missä mainitsi, että 80-luvun huumeiden käytön takia muisti mennyt niin helvetin huonoksi. Rehellinen kommentti sekin .

[Jussi K]

Niin, jotka oli siitä tulkittuna nyt päälle parinkymmenen vuoden jälkeen jättänyt. Hence the song 25 Years; uudella albumilla ihmekään jos Robilla vähän motoriikka prakannut, joku toinen olisi delannut, lyhyemmässäkin ajassa.

edit:

Ultimate-Guitar.com: In what ways is "Made Of Metal" the most personal release of your solo career?

Halford: Just lyrically. Being a lyricist has been my main job with all of these years with PRIEST. Having the luxury of a solo band, and part of the reason for having a solo band, is just to talk about things that I wanna talk about as a lyricist and as a musician. There are some personal stories on "Made Of Metal", like "Twenty-Five Years". "Twenty-Five Years" is about my problems with drugs, which I've stopped doing now after twenty-five years. Again, there are songs about trust and relationships. They're just a little bit more intimate lyrically than the lyrics I'm mostly associated with.

[Jussi K]

Tuplaposti, mutta lainaanpa juuri itseäni messulaudalta, melkein-uutukaisesta:

Hyvä levy selkeästi ja paranee edelleen kuuntelukertojen myötä."Heartless" biisissä ei uskoisi Robilla olevan ikää 59 , kuulostaa todella nuorelta."Till the Day I Die " rouhii hienosti."Hell Razor" taas uusi tone äänessä ja Stained Class -albumi tulee mieleen.Täällä ainakin viehättää osittainen paluu 70-80 lukujen soundimaailmaan.Tuppaa nykyään uudet julkaisut olemaan totaalisen kompressoituja " laulu+ja sitten muut" - kahden instrumetin vetoja.
Varsin Bueno!

Yllätti positiivisesti viimevuotisen kausikamaluuden jälkeen. Tuo Till The Day I Die taitaa olla IV -Made Of Metalin paras biisi ja Matador tulee hyvänä kakkosena, säkeistöjen melodiat ovat todella mieluisia meikälle. Olihan siellä muitakin toki, lisää kuuntelua ja katsotaan asettuuko jopa Resurrectionin rinnalle, eihän sielläkään kaikki mitään ässäkappaleita olleet. Ja samaan tapaan Crucibleltakin löytyy helmensä.

Tähän jos päivitän, edellissivun kehujen (mm. nimim. exciter) jälkeen ja kun tässä on ehtinyt Made Of Metalia kuuntelemaan, niin pitää sanoa että ehdottomasti omistamisen arvoinen levy on kyseessä. Siis jos olet vähääkään Priestin tai Robin soolokaman ystävä.

Cruciblen yleinen tasapaksuus (muutamasta hyvästä raidasta huolimatta) ja oikeastaan vähän samasta 'samasta puusta' -rakenteesta johtuen jopa Resurrection ovat takanapäin: tämä on todella monipuolinen albumi! Löytyy vähän kaikkea, sekä erityisesti onnistuneella suorituksella. Mietin jotain 25 Yearsiakin tänään autossa kuunnellessani, miten sen vokalisoinnit voi milloin vain laittaa jonkin muun JP:n slovarihelmen, kuten Turn On Your Lightin tai Before The Dawnin kanssa samalle viivalle. Jotenkin tässä ei kuulosteta nyt väkinäiseltä, kuten viimeisimmällä Priestillä paikoin. Vapautumista, rentoutta & paikoin jopa sitä (useasti hoettua) 70-luvun Judas Priestin henkeä löytyy kappaleista. Mowerin dissaajiin en yhdy, sillä rauhallisen, puhtaan ym. hengen jälkeen olisin ollut raskaasti pettynyt, jos Halfordin laulamalla levyllä ei tällaista kurkunkuritus-biisiä olisi ollut ollenkaan matkassa. Thunder And Lightning (nwobhm-tuplakitaraharmoniat vievät ajatukset tittelin lisäksi Thin Lizzyn suuntaan, mikä on aina hyvä asia), Fire And Ice & Hell Razor ovat liittyneet noiden yllämainittujen helmien joukkoon parhaimpina; vaikkei tällä oikeastaan yhtään _huonoa_ edes ole! Tuo avaus/sinkku Undisputed on varmaan se heikoin ja noloin. Mutta enpä olisi uskonut Robilta jo kokonaisuutena puuduttavan ed. studiotäyspitkän, kamalien digi-kokoelmien & remasterien uusien täkybiisien (mm. Fetish, tai Drop Out) ja vuodentakaisen joululevyn jälkeen näin hyvää julkaisua tulevan!