Dream Theater

[nickorules]

^Maidenilta saisi laatukeikan biiseistä, joita ei livenä ole soitettu, mutta tuossahan on viidesosa DT:n keikasta (nehän soittavat päälle kolmen tunnin keikkoja).

[S.R.]

Ahas, onkos Portnov jättänyt Dream Theaterin???

http://www.mikeportnoy.com/forum/m2585154.aspx" onclick="window.open(this.href);return false;

Wednesday September 8th 2010

I am about to write something I never imagined I'd ever write:

After 25 years, I have decided to leave Dream Theater....the band I founded, led and truly loved for a quarter of a century.

To many people this will come as a complete shock, and will also likely be misunderstood by some, but please believe me that it is not a hasty decision...it is something I have struggled with for the last year or so....

After having had such amazing experiences playing with Hail, Transatlantic and Avenged Sevenfold this past year, I have sadly come to the conclusion that I have recently had more fun and better personal relations with these other projects than I have for a while now in Dream Theater...

Please don't misinterpret me, I love the DT guys dearly and have a long history, friendship and bond that runs incredibly deep with them...it's just that I think we are in serious need of a little break...

Dream Theater was always my baby...and I nurtured that baby every single day and waking moment of my life since 1985...24/7, 365...never taking time off from DT's never-ending responsibilites (even when the band was "off" between cycles)...working overtime and way beyond the call of duty that most sane people ever would do for a band...

But I've come to the conclusion that the DT machine was starting to burn me out...and I really needed a break from the band in order to save my relationship with the other members and keep my DT spirit hungry and inspired.

We have been on an endless write/record/tour cycle for almost 20 years now (of which I have overseen EVERY aspect without a break) and while a few months apart from each other here & there over the years has been much needed and helpful, I honestly hoped the band could simply agree with me to taking a bit of a "hiatus" to recharge our batteries and "save me from ourselves"...

Sadly, in discussing this with the guys, they determined they do not share my feelings and have decided to continue without me rather than take a breather...I even offered to do some occasional work throughout 2011 against my initial wishes, but it was not to be...

While it truly hurts for me to even think of a Dream Theater without Mike Portnoy (hell, my father named the band!!), I do not want to stand in their way...so I have decided to sacrifice myself and simply leave the band so as to not hold them back against their wishes....

Strangely enough, I just read an interview that I recently did that asked me about the future of DT and I talked about "always following your heart and being true to yourself"...sadly I must say that at this particular moment, my heart is not with Dream Theater...and I would simply be "going through the motions", and would honestly NOT be true to myself if I stayed for the sake of obligation without taking the break I felt I needed.

I wish the guys the best and hope the music and legacy we created together is enjoyed by fans for decades to come...I am proud of every album we made, every song we wrote and every show we played....

I'm sorry to all the disappointed DT fans around the world...I really tried to salvage the situation and make it work...I honestly just wanted a break (not a split)...but happiness cannot be forced, it needs to come from within....

You DT fans are the greatest fans in the world and as you all know, I have always busted my ass for you guys and I hope that you will stay with me on my future musical journey, wherever it may lead me....(and as you all know my work ethic, there will surely be no shortage of future MP projects!)

Sadly...

Your fearless ex-leader and drummer,

MP

[AntiSmuli]

Mitä on Dream Theater ilman Portnoyta? Tuskin mitään. Aika harvassa on ne bändit missä rumpali on näin isossa keula-asemassa kuin Dream Theater, niin lavalla kuin pr-hommissa ym.

[Pepetopo]

Tätä harmillista uutista en olisi osannut odottaa, saatika toivonut näkeväni ikinä, vaan siinä se seisoo...
Ihmetyttää tosin vähän muiden bändin jäsenien asenne, jos vaihtoehdot olivat pieni tauko tai uuden rumpalin etsintä, eivätkö äijät tosissaan tajua mitä päästivät käsistään, vai onko jotain mitä ei vielä olla kerrottu? Jokatapauksessa, jää nähtäväksi miten DT voi tästä jatkaa eteenpäin ilman että koko musiikillinen ilmaisu muuttuu.

[av]

No ei huhhuh! Saa nähä pystyykö muu bändi hoitamaan hommat kun Portnoy on käytännössä hoitanu kaiken tähän asti, toki toivon että pystyy mutta en laske sen varaan, Scenes levysoittimeen än yy tee nyt...

[womenintheuniform]

Nyt tuli kyllä niin puskista kun vain voi Vaikka en DT:stä ole viime aikoina hirveästi enää välittänyt niin aina on tullut luultua että nimenomaan Portnoy = DT. No mutta, älkää nyt metalli puritistit suuttuko, mutta Avenged Sevenfoldin uusin levy hakkaa kyllä imo aika helposti Black Clouds & Silver Liningsin joten ainakin hyvässä bändissä jatketaan.

[nickorules]

PERKELEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kuka tilalle? Gavin Harrison? Vitsi vitsi.

Nyt laitan Awaken soimaan ja muistelen miten hieno bändi DT oli.

Perkele, tämähän on siis sama, kuin Harris jättäisi Maidenin tai Hetfield Metallican. Odottelen, että joku saatanan taukki kertoo, että tämä on vitsi.

Hei perkele, eikös Derek Sherinian osannut soittaa rumpuja?! Ei, se olikin John Petrucci.

http://en.wikipedia.org/wiki/Nightmare_Cinema" onclick="window.open(this.href);return false;

Harvemminpa minun lempibändeistä minun fanitusaikana on jäseniä vaihtunut, ainut taitaa olla Megadethin basistin vaihdos LoMenzosta Ellefsoniin, ja sehän oli ehdottomasti plussaa.

^No ei tarvii olla edes kovin hyvä voittaakseen Black Cloudsin, vaikka en tuota A7X:N (menikö se lyhenne noin) levyä ole kuullut.

[QazKFD]

Aikamoinen pommi tosiaan. Eikös Portnoy vastaa biisien tekemisestäkin aika tavalla, kuinkahan se(kin) mahtaa vaikuttaa jos tuosta tosiaan jatkavat normaalisti? No, eipä ole tullut kyllä vuosiin seurattua ko. aktia, joten tuskinpa alan nytkään!

[Hammer]

Todella puun takaa tuli tämä uutinen. Vaikea kuvitella Dream Theaterin rumpuihin ketään muuta kuin Portnoyta. Onneksi ehdin sentään näkemään bändin livenä Mr. Portnoyn kanssa.

[Risto Malinen]

Todella puun takaa tuli tämä uutinen. Vaikea kuvitella Dream Theaterin rumpuihin ketään muuta kuin Portnoyta. Onneksi ehdin sentään näkemään bändin livenä Mr. Portnoyn kanssa.

Itse voisin kuvitella rumpaliksi vaikka Terry Bozzion. Itseasiassa omasta mielestäni rumpalointi jopa paranisi, mutta entäs ne muut asiat. Ei se olisi enää DT.

[Finnish Eddie]

No voihan hemmetti . Ensin kuolee Dio ja nyt Mike portnoy jättää erään kaikkien aikojen lempibändini rumpupallin tyhjäksi ... Aika dramaattinen vuosi tämä 2010 tuntuu olevan. No aikansa kutakin ja toivottavasti Mike löysi mieleisensä "kodin " Avengedistä... Nyt sitten spekuloimaan kuka ottaa "pomon" vastuun bändissä ja kuka ottaa rumpukapulat kouriin seuraavalle levylle/kiertueelle... Terry Bozzio tai Mike Mangini? Joku never-heard (kuitenkin ammattimies)?

[Rautapeto]

Tästä uutisesta huomaa, mihin hälläväliä osastoon Dream Theater on vajonnut meikäläisen tutkassa. Uutisen jälkeen saattoi vain kohauttaa olkiaan.

Mulla on kyllä kaikki bändin levyt, mutta viimeisen 10 vuoden aikana niitä on hommannut enemmän tottumuksesta kuin todellisesta kiinnostuksesta. 90-luvun puolella bändi jaksoi vielä innostaa, mutta jälkeenpäin on huomannut, että bändi ei ole ollut oikein mitään Kevin Mooren lähdön jälkeen. Ilmeisesti bändi menetti siinä todella tärkeän biisintekijälenkin, koska myöhemmin bändillä on ollut suuria vaikeuksia tiivistää ilmaisuaan mihinkään tolkulliseen muotoon. Biisit vaan venyy ja paukkuu, kunnon koukkuja ei löydy ja tilulilu seuraa toistaan.

Olen silti hiukan yllättynyt. Olisin kuvitellut Dream Theaterin ennemmin kaatuvan siihen, että kaikki jäsenet tippuvat Portnoyn ympäriltä pois ja lopulta hän lyö hanskat naulaan, kun ketään vanhoja kavereita ei enää ole mukana. Ei sen näin päin pitänyt mennä.

Portnoyn lähdön jälkeen ei tarvitse enää ostaa noita levyjä edes tottumuksesta. Se ei ole enää Dream Theater.

Tai no, otetaanpa sen verran takaisin, että voihan niitä tsekata uteliaisuudesta: "mitä tämä nyt sitten muka on olevinaan?"

[Edward Mannerheim]

Lieneekö lähdön syynä Portnoyn läheinen suhde viinaksiin vai mikä, mutta aika puskista uutinen tuli. DT ilman Portnoyta? Juu ei kiitos. LaBrie on aina välillä ollut lähdössä enkä olisi moisesta käänteestä ollut moksiskaan, itse asiassa olisi ollut mielenkiintoista kuulla jotakin parempaa laulajaa DT:n keulilla.

DT olisi ehkä korkea aika pistää telakalle. Viimeiset kymmenkunta vuotta ovat olleet hajuttomia ja mauttomia, homma on mennyt pahasti sinne soitinrunkkauksen puolelle, erityisesti kiippariosasto on aivan mitäänsanomatonta tiluttelua. Ukot voisivat ottaa vauhtia biisintekoon uusista bändikavereista, eiköhän tuo DT-koulu ole jo koluttu läpi.

Pistin juuri eilen tuon uuden A7X:n levyn tilaukseen lähinnä Portnoyn takia, mielenkiintoista kuulla minkälaista shittiä kyseinen levy oikein onkaan. Olipahan ajoitus.

[Rautapeto]

Pistin juuri eilen tuon uuden A7X:n levyn tilaukseen lähinnä Portnoyn takia, mielenkiintoista kuulla minkälaista shittiä kyseinen levy oikein onkaan. Olipahan ajoitus.

Siinä levyllä on ihan "mielenkiintoisia juttuja". Eikö noin pidä sanoa, kun ei voi ihan täysin tunnustaa pitävänsä siitä...? Vierastan siinä muuten eniten Portnoyn rumpalointia. Sen kyllä kuulee, kuka siellä kannuttelee. Ehkä siinä on vähän sitäkin, että ehdin tutustua myös A7X:n edelliseen levyyn ja siinä rummuttelu oli kyllä erittäin pätevää - mutta vähemmän huomion varastavaa.

[Karpaasi]

Tuskinpa tällä paussilla on loppupeleissä niin väliä, todennäköisesti bändi tekee vain ironmaidenit, eli hankkivat jonkun tuuraavan rumpalin ja julkaisevat pari erilaista (/huonoa) albumia, jonka jälkeen Portnoy tulee takaisin. Sitten onkin kysymys, minkälaista musiikkia tämän comebackin jälkeen bändi tekee.

Itseäni ei nyt hirveästi kiinnosta vaikka kokonaan hajoaisivat. Images & Wordsin, Awaken sekä Scenes from a Memoryn lisäksi ei ole materiaali hirveästi napannut, varsinkaan tällä vuosituhannella.

[Jeeves]

Ensin kuolee Dio ja nyt Mike portnoy jättää erään kaikkien aikojen lempibändini rumpupallin tyhjäksi ... Aika dramaattinen vuosi tämä 2010 tuntuu olevan.

Joo, on tämä on kyllä dramaattista. Paha valita kumpi on pysäyttävämpää, kaikkien aikojen heavyvokalistin kuolema vai kohtalaisen hyvän progemetalliyhtyeen miehistönmuutos.

No joo. Enpä ole bändin juttuja seuraillut, mutta silti jotenkin todella puskista tuli kyllä. Eipä kyllä liikuta juuri suntaan tai toiseen itseäni, ei oikein DT jaksa napata. Vaikka kyllähän se Images & Words on aika ajoin ihan kiva pyöräyttää läpi.

[av]

Oikea mies rumpalin paikan täyttämään olisi kyllä Thomas Lejon, tyylitajua ja härpäkettä riittää vaikka kokonaiselle mantereelle! http://www.youtube.com/watch?v=59eX8dwD ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

[nickorules]

Lieneekö lähdön syynä Portnoyn läheinen suhde viinaksiin

Käsittääkseni mies on ollut noin kymmenen vuotta kuivilla.

erityisesti kiippariosasto on aivan mitäänsanomatonta tiluttelua.

No joo välillä, mutta pätevä mies se Rudess on. Mutta olisi ollut mukava nähdä, minne oltaisiin Derekin kanssa menty.

Ja kitarapuolelta nuo Petruccin soolot ovat olleet paikoin merkityksetöntä tilua (The Dark Eternal Night). Ei ole enää ollut mitään Under a Glass Moonin tai Lines in the Sandin kaltaisia mestariteoksia.

[Iron Constable]

^Jep. Portnoy on alkoholisti, ollut jo pitkään kuivilla ja aktiivinen tekijä AA-ympäristössä. Eiköhän tuosta pitkähköstä statementista ole aika helposti luettavissa, että halusi tehdä välillä muuta ja pistää Dream Theaterin telakalle siksi aikaa, mutta se ei muille sopinut.

Astui sivuun omasta bändistään kuin Tolkki ikään, muut jatkavat ja Portnoy toteuttaa itseään muualla. Herra on kuitenkin vasta 43v, joten olen valmis hyppäämään niiden kelkkaan, jotka ennustavat yhteenliittymistä vaikkapa 4-6 vuoden kuluttua Kuten IM ja eräs Dickinson...

[Finnish Eddie]

^ Näin muuten voi ollakin että Mike pitääkin vähän "sapattivapaata" jonkin vuoden ja tekeekin comebackin kun saanut akut ladattua muissa hommissa ... Tällävälin DT vääntää pari(?) levyä toisella rumpalilla. Toivokaamme että näin kävisi ...

[nickorules]

Huh, oli tuo Train of Thought kyllä todella kovaa kamaa, rikkoo bändin kovan kolmikon Images-Awake-Metropolis ja tekee siitä nelikon.

Endless Sacrifice on ehdottomasti levyn paras biisi, minulle ennestään tutuin oli jo ennen kuuntelua. Täydellistä lukuunottamatta sitä Rudessin pelleilykohtaa. Muista biiseistä kovimmat ovat Honor Thy Father ( ), Stream of Conciousness ja As I Am. Vacantin aikana jouduin liikutuksen valtaan, kun mietin vielä biisin tarinaa. Yksi heikompi biisi on, This Dying Soul, joka jää AA-sarjan heikoimmaksi osaksi.

Petruccin soolot ovat salamannopeaa tilua, mutta tuolloin niissä oli vielä joku roti (*köh* The Dark Eternal Night *köh*). As I Amin ja Stream of Conciousnessin soolot ovat loistavia, ne kuulostavat oikein mietityiltä (viitateen tuohon yskäisyyn).

Muutenkin levy toimii hyvin synkkinä syyspäivinä, mutta kesällä en usko toimivan ollenkaan.

Yksi juttu pistää vähän mietityttämään: Mikä ihmeen bossa nova-kohta on laitettu In the Name of Godiin?

Onneksi olen ennestään kuullut toisen ostoksen Falling Into Infinityn, se olisi tämän jälkeen iso pettymys. Sillähän on kolme vitosen biisiä (Peruvian Skies, Lines in the Sand, Just Let Me Breathe), mutta vastapainona on You Not Men ja Anna Leen kaltaista täytettä. Ei se silti huono levy ole, mutta heikoin 1990-luvun tuotos.

En mielellään sanoisi parasta DT:n levyä, mutta jos on pakko, se on Awake.

[IndianaJones]

Tuo Anna Lee on vähän kaksijakoinen biisi ainakin itselleni. Toisaalta vaikuttaa tyhjänpäiväiseltä lällystelyltä, mutta toisaalta mieleen hiipi häivähdys Beatlesin tapaista tunnelmaa, jota harvoin mielestäni muilta bändeiltä löytyy. Samoin pieniä samankaltaisuuksia vetäisin Pink Floydiin päin. Tietyllä tapaa aika mauton biisi, mutta nuo pienet yhtäläisyydet ja tunnelmat luovat siitä kappaleen, jonka loppujen lopuksi kuuntelee ihan mielellään. Just Let Me Breathe taas ei kovinkaan hyvältä biisiltä vaikuta, vähän samaan ö-mappiin sijoittaisin kun Burning My Soulinkin.

Ruvennut pikkuhiljaa toimimaan paremmin kokonaisuutena Falling Into Infinity muutenkin. Välillä tulee jopa tarve kuunnella levy. Saa nähdä tuleeko joskus jopa hyllyyn asti hommattua, sen verran hienoja tunnelmallisimmat kohdat ovat vielä tälläkin levyllä.

[nickorules]

Just Let Me Breathe taas ei kovinkaan hyvältä biisiltä vaikuta, vähän samaan ö-mappiin sijoittaisin kun Burning My Soulinkin.

Nyt olen eri mieltä. Just Let Me Breathessa on se meno ja meininki, mikä tekee siitä hienon. Pääriffin potkaistessa liikkeelle pää ja varpaat lähtevät molemmat automaattisesti mukaan. Räpätty kertosäekään ei haittaa, se itse asiassa sopii kappaleeseen. Samoin tuo kakkossoolo, missä kitara ja koskettimet liruttavat vuorotellen, on varsin hauska.

Burning My Soul on siis raskas ja tummasävyinen kappale. Ei parasta DT:tä, mutta varsin menevä kipale silti.

[nickorules]

Ikinä en ole ymmärtänyt tuota Learning To Liven hehkutusta. Mun mielestä se on levyn ylivoimaseseti paskin biisi. Siinä ei kertakaikkiaan ole oikein mitään mielenkiintosta.

Eli johtuuko tämä hehkutus sen takia koska muutki hehkuttaa( eli KULT) vai löytääkö täällä joku sit oikeastikki siitä biisitä joain mainitsemisen arvoista?

Varoitus:viesti sisältää tilastolöpinää ja rankkausta.

Täh, kyllä se nyt on levyn neljänneksi paras. Noussut arvoasteikossa, kun Metropolis ja Under a Glass Moon eivät enää niin sytytä. Ovat silti edelleen top kympissä.

Mainitsemisen arvoista on muun muassa Myungin lyriikat, kahvimainoskitarasoolo ja woo-oo-oo. Muutenkin kappaleen instru-osa on parhautta. Tykkään myös outrosta.

Muutenkin nyt on fanitusta jo sen verran takana, että uusia biisejä aukeaa ja jotkut eivät oikein enää innosta. Lines in the Sand on pompannut hurjasti arvoasteikossa, brassailen nyt, että kitarasoolo menee lähes kokonaan. Muita tuollaisia nousseita kappaleita ovat Erotomania, Innocence Faded, The Great Debate ja Forsaken, joka ei ensi kuulemalla iskenyt yhtään, mutta kun kesällä laitoin soimaan, yllätyin, että miten se olikin näin kova.

Tein top 30-listan kappaleista (matikan tunnilla, trigonometriaa...), postaan vain top kympin ja poistan edellisen.

1.Lines in the Sand
1.Endless Sacrifice
3.The Glass Prison
4.Pull Me Under
5.Metropolis pt.1: The Miracle and the Sleeper
6.Under a Glass Moon
7.Scarred
8.Lifting Shadows off a Dream
9.Peruvian Skies
10.A Change of Seasons

Yllätyin vähän, että Falling into Infinityltä oli kolme (e:nyt kaksi) kappaletta, yhtä monta kuin Imagesilla, mutta vain Hell's Kitchen mahtui näide lisäksi isolle listalle (28.). Imagesilta oli kaksi muuta, Learning to Live (13.) ja Take the Time (26.). Awakelta oli kuusi kappaletta, eli eniten.

Laitetaan vielä albumiranking (sijat 4-5 vaihtelevat).

1.Awake 5-/5
2.Images & Words 4,5/5
3.Metropolis pt.2: Scenes from a Memory 4,5/5
4.Train of Thought 4+/5
5.Falling into Infinity 4+/5
6.Six Degrees of Inner Turbulence 3,5/5
7.When Dream and Day Unite 3,5/5
8.Systematic Chaos 3+/5
9.Black Clouds & Silver Linings 3-/5
10. Octavarium 3-/5

Pitäisi ehkä tehdä nick Octaforumiin, niin ei tarvitsisi kiusata teitä näillä. Tosin se on ilmeisesti kuollut pystyyn.

E:Arvosanat lisätty ja sijoituksia muokattu. Kukaan ei huomannut, että debyytin nimi oli kirjoitettu väärin!

[Wasted]

^ Itse en kyllä ymmärrä, miten kukaan voi sijoittaa Black Clouds & Silver Linings -albumin bändin heikoimmaksi. Minulle se on ihan parhaimmistoa. Varsinkin kaksi viimeistä biisiä on sellaista melodisuuden juhlaa, ettei mitään rajaa, ja hienosti rakennettuja kappaleita, vaikka pituutta onkin melkoisesti. A Nightmare to Remember on myös oiva, mahtipontisten soundien sävyttämä avausbiisi ja Rite of Passage on suoraviivaisempaa Dream Theateria parhaimmillaan. Eikä ne kaksi muutakaan kappaletta hassumpia ole.

Falling Into Infinity on kyllä kokonaan kuulemistani levyistä ylivoimaisesti huonoin, vaikka toki silläkin on helmensä. Hyvin vaisu albumi kuitenkin kokonaisuutena. Kaikki muut kuulemani ovatkin itse asiassa erittäin hyviä.

Learning to Live oli ensimmäinen kuulemani kappale bändiltä ja kuuluu edelleenkin suurimpiin suosikkeihini. Ei esim. Pull Me Under tai Under a Glass Moon pääse lähellekään. Itse asiassa nuo eivät minusta muutenkaan erotu bändin laadukkaasta repertuaarista sen kummemmin.