Albumikeskustelua ja äänestys: Brave New World

[Karpaasi]

Minä olen aina pitänyt The Nomadia levyn rakastaa/ei rakasta -biisinä. Itsehän yritin itsesuggestiolle pitää siitä, mutta paska kappalehan se loppujen lopuksi oli. Bruce kuulostaa meikäläisestä todella rasittavalta (varsinkin herran isä siinä kertosäkeessä! NOOOOOOMAAAAAAAAAAAD!!!!) , ja itämäinen tunnelma on tehty To Tame the Landin ja The Pilgrimin kaltaisissa biiseissä reilusti paremmin. Thin Line Between Love and Hatesta olen aina pitänyt todella paljon: lopun kitarointi on itselläni sellainen kliimaksi, että on usein tullut kuunneltua iltamyöhään kappaletta. Oli itse asiassa pitkään yksi bändin suosikkikappaleistanikin ja nykyäänkin, vaikka Maiden välillä rasittaakin, diggailen tästä biisistä.

[nickorules]

The Wicker Man
Nopea singlebiisi, kivoja rumpuosuuksia. Melodiset osat ovat hyvin tehtyjä.
4,5

Ghost of the Navigator
Lempparini levyltä. Monipuolinen ja vaihteleva, etenkin kertosäkeen nopea osa on loistava. Hullu soolo.
5

Brave New World
Ei meinannut aluksi aueta, mutta nyt menee. Hieno kertosäe, ja vielä hullumpi soolo kuin edellisessä. Ehkä hiukan ylipitkä.
4

Blood Brothers
Kaunis kappale. Jouset sopivat yllättävän hyvin tähän. Kertosäkeessä tekee mieli laulaa mukana.
4

The Mercenary
Sitten melko nopea kappale. Muuten hyvä, mutta kertosäe on liian pitkä. Soolot!
3,75

Dream of Mirrors
Palkitsee kärsivällisen kuulijan. Muutamia hyviä asioita tästä löytyy (the dream is true...), mutta ainakin minuutin liian pitkä.
3,5

The Fallen Angel
Erikoinen kappale. Kertosäe on yksin bändin parhaita. Soolo-osa on hyvä. Kertosäkeen kitaralinjat koristavat kivasti kertosäettä.
4,25

The Nomad
Koskaan eivät tälläiset kappaleet ole minuun iskeneet.
1,5

Out of the Silent Planet
Kummallinen singlevalinta. Ihan kuunneltava kuitenkin, mutta ei sitä tempoa pidä niin paljon biisissä vaihtaa melko nopea-hidas-nopea-hidas-tyyliin.
3,25

The Thin Line Between Love and Hate
Aivan käsittämättömän aliarvostettu kappale. Loistava sävellys. Ja sooloennätys (5 kappaletta).
4,5

Ka. 3,825.

[beast in black]

Paljon pisteitä The thin line between love and hatelle?

[reptile]

The Wicker Man
Nopea singlebiisi, kivoja tuplapedaaliosuuksia. Melodiset osat ovat hyvin tehtyjä.
4,5

Paitsi, että Nicko ei soita tuplapedaalilla kyseisessä kappaleessa. Ainoa biisi, missä on käyttänyt, on Face In The Sand.

[Osiris]

The Wicker Man
Nopea singlebiisi, kivoja tuplapedaaliosuuksia. Melodiset osat ovat hyvin tehtyjä.
4,5

Paitsi, että Nicko ei soita tuplapedaalilla kyseisessä kappaleessa. Ainoa biisi, missä on käyttänyt, on Face In The Sand.

Nicko hoitaa soitot yhdellä pedaalilla, kun muut vetelevät kahdella.

[Symbolic]

The Nomad
Koskaan eivät tälläiset kappaleet ole minuun iskeneet.
1,5

Ai minkälaiset? Ei ainakaan mun mielestä Maidenilla ole yhtäkään samanlaista biisiä kuin (sairaan kova) The Nomad.

[nickorules]

The Nomad
Koskaan eivät tälläiset kappaleet ole minuun iskeneet.
1,5

Ai minkälaiset? Ei ainakaan mun mielestä Maidenilla ole yhtäkään samanlaista biisiä kuin (sairaan kova) The Nomad.

Etniset ja eeppiset (To Tame a Land, Powerslave).

[nickorules]

The Wicker Man
Nopea singlebiisi, kivoja tuplapedaaliosuuksia. Melodiset osat ovat hyvin tehtyjä.
4,5

Paitsi, että Nicko ei soita tuplapedaalilla kyseisessä kappaleessa. Ainoa biisi, missä on käyttänyt, on Face In The Sand.

No niinpä tekee. Itse jos yhdellä tätä soitan, saan vaan oikean jalan kipeäksi. Ja rytmi menee perseelleen.

[Varjis]

Jaahas, siirrytäänpä sitten Brucen paluulevyn pariin.

1. The Wicker Man
+ Intro ja Nickon rummut. Meno heti päällä!
+ Bruce
+ Kertosäe. Your time will come...
+ Soolo
+ whooh-oh, whooh-oh, whooh-oh...
Kyllä Maiden on vahvimmillaan juurikin avausraitojen kanssa. Se on lähes aina levyjen TOP3:ssa! 5

2. Ghost of the Navigator
+ Intro. Vähän 'alakuloinen' ja toimii. Kuulostaa upealta, näitä vaan lisää!
+ Nickon rumpujen tullessa mukava rytmi.
+ Bruce
+ Janickin soolon jälkeinen laukkakohta. Sitä odottaa aina niin innolla ja kun se räjähtää käyntiin, ei voi olla nostamatta suupieliään. Komiaa!
Liveklassikko. Loistava!5

3. Brave New World
+ Intro
+ Dying swans... Bruce laulaa todella hyvin.
+ Intron jälkeen Nickon rummut ja meno vauhdittuu.
+ Kertsi. Bruce vauhdissa!
+ SOOLO. Ilman muuta Maidenin parhaimpia sooloja!
+ Lopetus
Nimikkokappale ei petä. 5

4. Blood Brothers
+ Intro (no se on aina plussana) .
+ Introriffin toistuttua tulevat 'korkeat' kitarat.
+ Bruce normisäkeissä. Lisäksi tähän samaan tulee säkeiden lopussa kitaroiden ja rumpujen voimistuminen.
+ Kertsi (TAAS!) Yltää jälleen Maidenin parhaimmistoon.
Harris näyttää taas yksinsäveltämistaitojaan. Ikä ei taitoja ruostuta! 5-

5. The Mercenary
+ Saman tien asiaan. Hiiteen hitaat lurittelut
+ Pituus. Ei liian pitkä, koska edellä olevista 3 on ollut yli kuusiminuuttisia, joten välillä tekee hyvää kuunnella vähän lyhyempiä makupaloja.
+ Kertosäe
+ Soolo
+ Soolon jälkeinen kohta.
Ohhoh, tämän piti alunperin saada vähemmän pisteitä kuin edelliset, mutta nyt yhtäkkiä avautui kun kuuntelin 4+

6. Dream of Mirrors
+ Dream is trueeee...
+ Kohta suunnilleen kohdassa 3:10. Bruce laulaa U-P-E-A-S-T-I!
+ Kohta 5:48, kun tahti vaihtuu nopeaksi.
+ Soolo
- Intro. Nyt se menee valitettavasti miinuksen puolelle, nyt ei nappaa jostain syystä.
- Pituus. Olisi parempi lyhyempänäkin.
Toinen jo joka aukesi :O En tainnut olla Maiden-tuulella kun viimeksi näitä kuuntelin... 4½

7. The Fallen Angel
+ Arvatkaa mikä: intro
+ Rytmi normisäkeissä
+ Soolo
- Kertosäe ei oikein nappaa.
- Tylsähkö
Jää lopulta vähän tasapaksuksi, mutta ei jää paljoa edeltäjiensä tasosta. 4-

8. The Nomad
+ Intro on melko hyvä.
+ Oikein 'aavikkotuntuinen' kohta introrytmien jälkeen.
+ - Hidas kohta. Se on ihan hyvän kuuloinen, mutta kuolettavan pitkä.
- 2:28 Brucen laulu. Jälkimmäinen kohta nyt vielä menee, mutta se nousu alussa ei iske kyllä oikein yhtään.
- Pituus.
Pituus vie paljon pisteitä. 4-

9. Out of the Silent Planet
+ Intro
+ out of the silent planet, out of the silent planet we are...
+ Nopeus. Rytmi on loistava.
+ Brucen laulu ylipäänsäkin. Se on levyn parasta!
+ Soolo
Hyvä vauhtipala. Kova päännosto pitkän The Nomadin jälkeen! 4½

10. The Thin Line Between Love and Hate
+ Nopeampi kohta intron jälkeen.
+ Soolo
- Pituus
- Lievä mitäänsanomattomuus. Jotenkin tuntuu melko perus Maiden-rallilta.
Ei kovin hyvä eikä huono, mutta ihan kelpo päätösraita levylle. 4-


Keskiarvo: 4,425, joka pyöristetään 4,4:ään. Todella kovasta albumista on kyse, ja saundit ovat todella tiukat!

[Hevari]

Kuunneltuani Uutta uljasta maailmaa, sanoisin että kyseessä on upea albumi, muttei kuitenkaan täydellinen. Levyn avaa loistava aloitusraita The Wicker Man loistavalla riffillä ja levyn lopettaa erilaisia mielipiteitä jakanut The Thin Line Between Love and Hate, erinomainen biisi mielestäni. Ainoat heikohkot kipaleet mitkä eivät meikäläiseen iske, ovat The Mercenary (liiallisen kertosäen takia, ei joskus jaksa kuunnella loppuun) sekä The Fallen angel. Ei sen enempää perusteluja, tällainen pieni huono arvio vain. Enivei, loistava levy mutta silti AMOLAD sekä DoD vievät voiton.

[Summerganon]

5. The Mercenary
+ Saman tien asiaan. Hiiteen hitaat lurittelut
+ Pituus. Ei liian pitkä, koska edellä olevista 3 on ollut yli kuusiminuuttisia, joten välillä tekee hyvää kuunnella vähän lyhyempiä makupaloja.
+ Kertosäe
+ Soolo
+ Soolon jälkeinen kohta.
Ohhoh, tämän piti alunperin saada vähemmän pisteitä kuin edelliset, mutta nyt yhtäkkiä avautui kun kuuntelin 4½

10. The Thin Line Between Love and Hate
+ Nopeampi kohta intron jälkeen.
+ Soolo
- Pituus
- Liveä mitäänsanomattomuus. Jotenkin tuntuu melko perus Maiden-rallilta.
Ei kovin hyvä eikä huono, mutta ihan kelpo päätösraita levylle. 4-

Mercenary 4½ ja albumin kenties paras biisi 4-. Höh.

Toisaalta meninpä itse lätkäisemään Dream of Mirrorsille vain 3½ ja Mercenarylle täydet... Ja olen mennyt antamaan päätösbiisille typerän 4,75:sen. Ei näin, ei ollenkaan näin... hölmö minä. Pitää joskus muokkailla tuota.

[Varjis]

Ei näin, ei ollenkaan näin... hölmö minä. Pitää joskus muokkailla tuota.

Muokkaamisesta puheen ollen taitaa olla aika muokkailla omaani parempaan kuosiin, kun on muutamalla biisillä meikäläisen mielipiteet muuttunut aika paljonkin.
Ja tietty löytyy aina kauheasti noita kirjotusvirheitä. Pitäis kyllä esilukea aina oma arvostelu ja korjata kirjotusvirheet saman tien.

[Summerganon]

Eilen kuuntelin pitkästä aikaa BNW:n, iltahämärän pimentämässä nurkassa, pöytälampun valossa. On se tunnelma vain upea! Nimibiisi, The Wicker Manin pre-chorus jne... tunnelma huipussaan. Jotenkin nuo sounditkin on niin jylhät. The Thin Line Beetween Love & Hate toimii aina niin upeasti! I will hope, my soul will fly jne. taustalaulun kanssa on silkkaa parhautta.

Että tällaista. On ollut kuuntelussa nyt näitä omia suosikkilevyjä vähän vastapainona viime viikkojen kovalle TFF-luukutukselle. Siitäkin on tosin muodostumassa ainakin joillain osa-alueille yksi suosikeistani, mutta jotenkin tuntuu vaan niin virkistävältä pistää BNW:tä tai SSOASS:nia soimaan.

[Metal Heart]

Jaahas...

The Wicker Man - 5/5

Loistava kappale, suoraan taulua päin menoa. Ei erikoisempia kommervenkkejä...

Ghost of the Navigator - 4,5/5
Melko vaikea kappale päästä sisälle, ja en voi antaa täysiä pisteitä. Mutta hienoa fiilisten vaihtelua, välillä Bruce kuulostaa vihaiselta, välillä tuskaisalta, välillä surulliselta, välillä määrätietoiselta ja välillä toiveikkaalta...

Brave New World - 3,5/5

Hyvä kappale, muttei loppujen lopuksi sen enempää. Mukavaa tunnelmointia, varmasti livenä melko hieno.

Blood Brothers - 5/5

Jossain arvostelussa (siis oikean kriitikon tekemässä) kuulin tätä kutsuttavan levyn huonoimmaksi - ei helvetti! Siis kyseessähän on täydellinen herkistellen sinfonista metallia lähentelevä progepala...

The Mercenary - 4/5

Ensimmäinen kappale jonka levyltä kuulin, ja iski heti. Voitte siis kuvitella ällistykseni, kun levyn lopulta kokonaisuudessaan käsiini sain (toinen kuulemani kappale oli ollut The Wicker Man ). Tuli vähän shokkina tuo progeilu!

Dream of Mirrors - 4,5/5

En alun perin päässyt tähän millään käsiksi, mielestäni alku oli aina rasittava (ja on yhä), mutta kun opin soittamaan sen pianolla, ärsytys lievittyi. Oma suosikki levyltä, mutta täysiä pisteitä en voi antaa tuon intron takia

The Fallen Angel - 3/5

Ja levyn kolmas suoraviivainen biisi. Ei muuten mitenkään erikoinen, mutta kertsi on hieno!

The Nomad - 4,5/5

Alun perin en sietänyt tätäkään, mutta onpahan hieno kappale! Kertsi kusee ja paikoitellen Bruce muutenkin, mutta välivaihe on erittäin hieno.

Out of the Silent Planet - 5/5

Ei suosikki, mutta täydellisyys on aina täydellisyyttä.

The Thin Line Between Love And Hate - 5/5

Tuo UFO:n mieleen. Alun perin ei mennyt tämäkään, mutta kuten monet muutkin Maiden- biisit, autossa MP3:lla kuuntelu auttoi - etenkin tuo kertosäe nro 2 on todella hieno, on siinä Brucella keuhkot!

Elikkä levy on varteenotettav progeilu, joka kannattaa hommata fanittamisen alkuvaiheessa, koska levy auttaa pääsemään nyky-Maideniin käsiksi. Soundeiltaan vähän tylsän nykypäiväinen, mutta musiikiltaan virkistävän uudistunut, hieno kokonaisuus. Ei ole läheskään paras Maidenin levy, mutta melko lähellä.

Keskiarvo = 4,4

Eli tällä hetkellä keskiarvot (ja jälleen kerran muistutukseksi, keskiarvo ei kerro sitä kuinka hyvä albumi on. Mutta olen huomannut, että mielestäni Maidenin levyt pitäisi kenties ostaa siinä järjestyksessä kuin ne keskiarvoissa ovat, tottumisen ja sisäänpääsemisen takia):

Piece of Mind 4,6
Brave New World 4,4
Somewhere in Time 4,3
Killers 4,0
The Number of the Beast 3,9

[nickorules]

Ghost of the Navigator - 4,5/5
Melko vaikea kappale päästä sisälle

Kummaa, itse pidin kappaletta jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen yhtenä levyn parhaista ellenpä jopa parhaana.

[Rautapeto]

Out of the Silent Planet - 5/5

Ei suosikki, mutta täydellisyys on aina täydellisyyttä.

Arviosi ovat mukavaa luettavaa, mutta nyt olet niin eri linjoilla kuin minä, että on pakko kysellä perusteluja. Miksi OotSP on täydellinen? Tuntuu aika hämmentävältä, että täräytät sille viisi pistettä.

Elikkä levy on varteenotettav progeilu, joka kannattaa hommata fanittamisen alkuvaiheessa, koska levy auttaa pääsemään nyky-Maideniin käsiksi. Soundeiltaan vähän tylsän nykypäiväinen, mutta musiikiltaan virkistävän uudistunut, hieno kokonaisuus. Ei ole läheskään paras Maidenin levy, mutta melko lähellä.

On kyllä aika kaukana Maidenin parhaasta. Tämän levyn "varteenotettava progeilu" on suurimmaksi osaksi "luotaantyöntävää sekoilua". Jos proge tarkoittaa vain sitä, että huonosti toisiinsa sopivia osia ladotaan peräkkäin, niin sitten se on osuva kuvaus.

On silti aina jännä kuulla, kuinka ennakkoluulottomasti ja haltioituneesti jotkut, etenkin nuorimmat fanit suhtautuvat Maidenin 2000-luvun levyihin. Eihän tämäkään huono ole ja osa on helkutan hyviäkin, mutta ei nämä nyt vaan millään paini samassa sarjassa kuin 1980-luvun klassikot.

[Metal Heart]

Ghost of the Navigator - 4,5/5
Melko vaikea kappale päästä sisälle

Kummaa, itse pidin kappaletta jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen yhtenä levyn parhaista ellenpä jopa parhaana.

Sehän vaihtelee, milloin mikäkin iskee kellekin. Paitsi että tällä levyllä lähes kaikki iskee jossain vaiheessa kaikille. Mutta minulle taas esim. The Clansman tai Sign of the Cross iskivät ensimmäisellä kerralla, mitä ei varmaan kaikille tapahdu. Sen sijaan esim. Revelationsia tai The Final Frontieria (kappale) piti kuunnella aika monestikin.

Ja tuohon Rautapedon viestiin:
1. Out of the Silent Planets ei ole mun suosikkeja (niinkuin taisin mainitakin), mutta en löydä siitä mitään mistä sakottaa pisteitä - tämä on todella hämmentävää itsellekin. Eli tuo sama kommentti kappaleiden pistemääriin kuin noihin keskiarvoihin.
2A. No mullehan "Different World" oli ensimmäinen kappale joka Maidenilta oikeasti iski, samoin tuo "The Mercenary".
2B. Enkä sanoisi että olen nämä levyt ottanut vastaan ennakkoluulottomasti, tähänkin olen vasta viime aikoina päässyt käsiksi.

Sitten loput onkin mielipidekysymyksiä.

[Summerganon]

On silti aina jännä kuulla, kuinka ennakkoluulottomasti ja haltioituneesti jotkut, etenkin nuorimmat fanit suhtautuvat Maidenin 2000-luvun levyihin. Eihän tämäkään huono ole ja osa on helkutan hyviäkin, mutta ei nämä nyt vaan millään paini samassa sarjassa kuin 1980-luvun klassikot.

Tämä johtunee ainakin osittain siitä, ettei nuorimmilla faneilla, kuten esimerkiksi minulla ole niin vahvoja tunnesiteitä kasarilevyihin, tai edes The X-Factoriin, jota monet arvostavat ainakin siitä syystä, että se oli ensimmäisiä fanituksen aikana ilmestyneitä levyjä.

Tottahan se on, että kun kuuntelen Somewhere In Timen tai Seventh Sonin, tulee sellainen olo, että nämä ovat täydellisyyttä. Piece Of Mindista taas tulee sellainen lämmin fiilis. Tuolloin vielä nuoren bändin "voiman" tuntee siinä todella hyvin.

2000-luvun levyt eivät ole yhtä eheitä ja mm. soundi ja sovituspuolella on paljon jopa omituisia ratkaisuja, mutta jotain niissä silti on. Esimerkiksi Brave New World ei ole täydellinen levy, mutta siitä suorastaan huohkaa uhoa ja joitakin loistavia ideoita. Se onkin itse asiassa samaan aikaan nyky-Maidenin huono ja hyvä puoli: ideoita on, mutta niiden jalostus ja hiominen jää vähän puolitiehen ja syntyy El Doradon ja The Alchemistin tapaisia vetäisyjä, joissa on ideaa ainakin sanoituksen ja tunnelman puolella, mutta toteutus jää vähän sellaiselle "mennään studioon jammailemaan" -asteelle. Nerokkaita yksityiskohtia ja sellaista ei juuri löydy, eikä kummastakaan biisistä saa millään niitä fiiliksiä, joita vaikka Moonchild tai Lord Of The Flies saavat aikaan.

Mutta siellä on silti sitä jotain: Brighter Than A Thousand Suns, The Thin Line Between Love & Hate, Dance Of Death, Starblind... kun tuollaisia pistetään yhä kehiin, osoitta se, että vielä niitä ideoita riittää ja jos oikein yrittää, saadaan niistä vaikka mitä irti... Joku arvostelija totesi TFF:stä jotain tähän suuntaan. "olennaista ei ole se, millaisia tarinat ovat, vaan se, että niitä on jäljellä." (<-saattaa heittää pahastikin). Totta osittain, jättäähän se aina elämään toiveen ja ajatuksen siitä, että ehkä ensi kerralla osutaan nappiin, mutta olisi tavattoman hienoa, jos uusiin biiseihin saataisiin sellaista paloa, kuin 80-luvun mestariteoksiin. Kun 2000-luvultakin löytyy Dance Of Deathin ja Paschendalen tapaisia mestariteoksia, en oikein suostu uskomaan, etteikö se olisi mahdollista.

Meni taas jaaritteluksi, jossa ei pointtia välttämättä ole, mutta 2000-luvun levyissä minua ja muita nuoria faneja luultavasti kuitenkin kiehtoo se, miten paljon niissä on potkua pinnan alla. En tarkoita, että vanhemmat fanit ovat ruttunaamoja tai jotain, mutta me nuoremmat emme löydä uusista levyistä niin paljon valitettavaa, koska me vain suhtaudumme niihin todella vahvasti fiilispohjalta. Vaikea selittää... tai sitten meistä ei vain löydy sitä tarpeeksi kriittistä silmää.

Kai tätä voisi verrata siihen, että lelukeräilijä ostaa figuurin jota on kovasti toivonut ja nauttii suuresti sen hiplaamisesta ja hyllylle laittamisesta, mutta kuitenkin lapsi saa siitä sitä jotain, kenties paljon enemmän irti.

Tuo vertaus saattaa ehkä vähän halventaa joitakuita, joten... öh, ehkä on parempi että lopetan nyt, ennenkuin alan kuulostaa vielä höperömmältä.

[nickorules]

Out of the Silent Planet - 5/5

Ei suosikki, mutta täydellisyys on aina täydellisyyttä.

Arviosi ovat mukavaa luettavaa, mutta nyt olet niin eri linjoilla kuin minä, että on pakko kysellä perusteluja. Miksi OotSP on täydellinen? Tuntuu aika hämmentävältä, että täräytät sille viisi pistettä.

Lähes jokaisella kappaleella on faninsa, eikä se OotSP mikään huonokaan ole. Tai no, jos löydätte jonkun, joka pitää Dream Theaterin You Not Me-kappaleesta, siis jonkun muun kuin Desmond Childin, kertokaa minulle. Tai no, on se ihan jees, en skippaa.

Off(topic) tekee selvää jälkeä!

[Rautapeto]

Meni taas jaaritteluksi, jossa ei pointtia välttämättä ole, mutta 2000-luvun levyissä minua ja muita nuoria faneja luultavasti kuitenkin kiehtoo se, miten paljon niissä on potkua pinnan alla. En tarkoita, että vanhemmat fanit ovat ruttunaamoja tai jotain, mutta me nuoremmat emme löydä uusista levyistä niin paljon valitettavaa, koska me vain suhtaudumme niihin todella vahvasti fiilispohjalta. Vaikea selittää... tai sitten meistä ei vain löydy sitä tarpeeksi kriittistä silmää.

Tuo oli vallan mainio jaaritus! Se on totta kai luonnollista, että niihin levyihin, jotka ovat uusia silloin, kun tutustut bändiin, kiintyy aivan eri tavalla kuin johonkin, joka ilmestyi 25 vuotta sitten - jolloin et tiennyt bändistä mitään tai ollut edes olemassa. Samalla tavalla minulle The X Factor on tärkeä. Myös uudet levyt ovat tärkeitä, koska ne ovat jotain, mitä saa odottaa, joihin saa tutustua samaan aikaan kuin muutkin ja joiden jälkeen saa alkaa arvailla, mitä soitetaan livenä. Uusien levyjen kanssa saa elää aivan eri tavalla kuin vanhojen. Ne ovat tärkeitä, vaikka ne eivät olisikaan aivan saman tasoisia kuin jotkin 20-30 vuotta vanhat teokset. Ja tällä en sano, etteivätkö ne voisi olla jopa parempia.

Ei siinäkään ole mitään vikaa, että joku diggaa enemmän BNW:tä kuin jotain Maidenin kasarilevyä. Ovathan ne joka tapauksessa erilaisia. Minä olen tällaisessa tapauksessa kuitenkin äärimmäisen utelias kuulemaan, miksi joku pitää jotain OotSP:ia täydellisenä biisinä, kun itse olen sitä mieltä, ettei se ole järin kaksinen biisi.

Eikä tässä voi kuin kadehtia niitä, jotka ovat saaneet odottaa jotain Seventh Sonia aikanaan kuin kuuta nousevaa.

[QazKFD]

Blood Brothers - 5/5
Siis kyseessähän on täydellinen herkistellen sinfonista metallia lähentelevä progepala...

Heh, eikä puutu kuin sinfoniat ja progressiivisuus! Ajan saatossa itekkin oon kyllä pystynyt jo tästäkin pitämään, soolo-osuus lähinnä nostaa pisteitä, mutta ei siltikään IMO lähelläkään 5/5 pisteitä, ei ainakaan omissa kirjoissa.

Arviosi ovat mukavaa luettavaa, mutta nyt olet niin eri linjoilla kuin minä, että on pakko kysellä perusteluja. Miksi OotSP on täydellinen? Tuntuu aika hämmentävältä, että täräytät sille viisi pistettä.

Samaa ihmetellään täälläkin, tai no, ihmettelen koko levyn kauttaaltaan saamia pisteitä, koska itelle kyseessä on Maiden-asteikolla lähes rimanalitus. Biisit jotka edes lähestyvät 5/5-leimaa ovat levyn avauskaksikko, muut enemmän tai vähemmän turhaa tauhkaa.

Mutta, kaikille tuntuu olevan diggaajansa.

[Rautapeto]

No niin, kun Metal Heart lämmitteli BNW-topikin taas vauhtiin, täältä jyrähtää minultakin taas uutta arviota. Tämä on nyt tällainen puoliksi ynseä töytäys.

Brave New World

Uskoni Maideniin alkoi horjua Virtual XI:n jälkeen, mutta uutinen Brucen ja Adrianin paluusta palautti toivon. Odotin uutta levyä jännityksen ja pelon sekaisin tuntein. Olisiko kaikki taas paremmin? Mitä jos homma ei enää toimisikaan? No, kun levy sitten ilmestyi, se oli aika paha pettymys. Se oli ihan jees, mutta ei oikein sitä mitä odotin. Kai halusin sen olevan selkeämmin paluu vanhaan hyvään aikaan. Soittihan Adrian Maidenissa viimeksi bändin parhaalla levyllä Seventh Son. Sen sijaan BNW tuntui monilta osin jatkavan 90-luvun levyillä esiin nousseita heikkouksia kuten turhan yksinkertaisia kertosäkeitä, toistoa, kehnoja biisirakenteita ja -sovituksia.

The Wicker Man

Lentävästi liikkeelle. Tätä biisiä tulee oikeastaan kuunneltua pelkästään Adrian Smithin instrumentaaliosan taidonnäytteen takia. Muutenkin tämä on ihan hyvä veto, mutta ei mikään tajunnanräjäyttäjä. Kertosäkeen pohjan tilulilulilu-kitara onnistuu ärsyttämään edelleen. Se menee melkein heviparodian puolelle. 3,5

Ghost of the Navigator

Kerrassaan hieno biisi. Hyvä teksti, hieno laulusuoritus, rullaavaa riffittelyä, hienoja melodioita. Biisi soljuu upeasti eri osien tunnelmista toiseen. Gers soittaa hyvän soolon ja sen jälkeinen "juoksukohta" tehoaa. Pituudestaan huolimatta tässä ei vielä ole ylimääräistä. Biisin vaihtelevat osat soljuvat hienosti eteenpäin. Tässä tulee sellainen fiilis, kuin olisi väistämättömästi mukana laivamatkalla - joka ei pääty koskaan. Pääsin nyt niin hyvään tunnelmaan, että pamautan täydet pisteet. Tämä levy ei kuitenkaan niitä liiemmin saa... 5

Brave New World

Kertosäkeen simppeli toisto rasitti minua vuosikaudet. Oikeastaan tämä biisi on alkanut toimia mulle vasta tänä vuonna. Kuuntelin tätä ennen Porin keikkaa pari kertaa ja se naksahti. Keikalla kuuleminen nosti tämän suosikikseni.

Kertosäe on tosiaan simppeli, mutta taustan kitarat ovat aivan maagiset. Livenä ne kyllä kärsivät liian nopeasta tahdista. Soolot sointuvat biisiin hyvin ja perään tulee nyky-Maidenin parhaita triplakitaramelodioita. Varsinaiset säkeistöt ovat kauniita. 4,5

Blood Brothers

Steve Harris ja isän aave. Biisin perussäkeistöt eivät kauheasti nappaa mukaansa ja kertosäe on taas sellainen yksinkertaisuus, että hoh-hoijaa. Ensimmäisen ja toisen kertosäkeen väliin jäävä säkeistö on kummallisen lyhyt. Se häiritsee joka kerta... Nickon komppi ja ylipäätään biisin rytmiikka on jokseenkin epäonnistunut. Vähän vähemmilläkin basarin iskuilla olisi pärjätty.

Kitarasoolon jälkeen alkava instrumentaaliosa melodioineen on kyllä hieno. Biisi nousee aivan uuteen lentoon ja polveilee hienosti loppua kohti. Myös "When you think that we've used all our chances" säkeellä alkavassa lauluosuudessa on hyvä fiilis. Lopussa kertosäekin saa uutta voimaa, kun sen taustalle nostatellaan enemmän meteliä. Steve on tavoitellut hienoa tunnelmaa ja löytääkin sen biisin toisella puoliskolla, mutta aivan onnistuneena en voi tätä pitää. 3,5

The Mercenary

Hell yeah, Palkkasoturin perushevi toimii. Tekstistä tulee mieleen Predator-leffa. Onko sitä haettukin? Joku varmaan osaa vahvistaa, mikäli näin on. Kertosäettä hoetaan tarpeettoman pitkään, mutta ei rasittavuuteen asti. Kertsin säkeiden lopussa on taas sellaiset kitarat, jotka vievät sopivasti huomion tylsistä säkeistä. Soolo-osat toimivat ja niiden jälkeen tulee taas hyvä kitaramelodia. Tämähän on melkein kuin klassista Maidenia. Paluussa kertsiin on kai tuottajan sormenjälki kuultavissa: kaikki muu feidataan pois ja vain Nicko lyö, sitten Bruce alkaa laulaa ja vasta sen jälkeen bändi tulee takaisin sisään. Pidän tästä pienestä jiposta, vaikka se kuulostaa miltei liialliselta kikkailulta Maidenin levyllä. 3,5

Dream of Mirrors

Teksti herättää jälleen kerran kysymyksen, onnistuuko Steve Harris koskaan nukkumaan kunnon yöunia... Biisinä tämä on aika erikoinen veto. Tässä on ikään kuin lyöty yhteen modernin Maidenin hidas biisi vanhan ajan laukkavetoon. Tuloksena ei ole eeppinen teos, vaan turhaan pitkitetty sekoilu.

Onhan tässä paljon hyvää: Hitaassa osassa Brucella on tilaa tunnelmoida. Kertosäe toimii. "I only dream in black and white" on vahva säe. Laukkaosassa tulee hieno kitaramelodia. Paljon on sitten huonoakin: Intro on aika kummallinen. Laukkaan lähtö on jotenkin kovin väkinäinen. Saman kertosäkeen vetäminen nopeampana laukkaosassa on todella huono idea. Ehkä tämä olisi kannattanut suitsia lyhyemmäksi fiilistelybiisiksi ilman laukkaa. 2,5

The Fallen Angel

Kuittaan tämän täytebiisinä. Mukavaa että mukana on tällaisia lyhyempiäkin vetoja, ja perusbiisi on ok, joskaan ei onnistu koukuttamaan mukaansa. En tiedä, miksi tämä ei iske. En saa syystä kiinni tällä kuuntelulla, mutta kun ei niin ei. Ja taas: heti ekalla kerralla kertosäe toistetaan tarpeettomasti. 2,5

The Nomad

Dave on innostunut aika simppelistä riffistä - ja saanut Steven mukaan. Tässä on ihan mukavaa vanhemman Maidenin henkeä, mutta musiikilliset ideat ovat turhan kepoiset. Jos nyt yhtään tunnen miesten kädenjälkeä, niin perusosien riffit ovat Daven tekosia ja pitkä instrumentaalinen fiilistely Steven työtä. Jälkimmäinen kuulostaa ihan hyvältä, mutta se on ansassa todella heikossa biisissä. Jos haukuinkin Blood Brothersin rytmipohjaa, niin täytyy vastapainoksi sanoa, että tämän biisin rytmiikkaa pelastaa paljon. 2,5

Out of the Silent Planet

Ei helvetti, tämä levy vain huononee koko ajan mitä pidemmälle päästään. Tämä biisi on taas aivan kamala sekamelska. Voitaisko biisin nimeä hokea heti introssa yhtään enempää? Instrumentaaliosassa Gersin kitaranvingutus on jotain ihan hirveää. Perussäkeiden laulu kyllä toimii ja laukkaava kertosäe vetää mukaansa - siinä on hienot kitarat taustalla. Mutta kertsin jälkeen päästäänkin taas hokemaan... ja se kitaramelodia hokeman taustalla rasittaa. Jälleen olisi vain pitänyt päättää, mikä tässä on se varsinainen pihvi ja leikata läskit pois. Eikä hetkellinen tyylitajun materialisoituminen olisi yhtään haitannut. 2

The Thin Line Between Love and Hate

Aivan käsittämätön sekamelska tämäkin. Perussäkeet suoraviivaista rokkia, joka ei nappaa niin yhtään. There's a thin line... laulusovitus ei innosta. I will hold... kohoaa ihan hienosti, mutta on jotenkin aivan väärässä seurassa tämän hässäkän keskellä. Montako välisooloa tarvitaan? Tuntuu myös, että biisin eri osat seuraavat toisiaan täysin mielivaltaisessa järjestyksessä.

Varsinaista biisiä seuraava instrumentaaliosuus menee jamittelun puolelle. Ja sitten kun biisin luulee jo loppuvan, se lähtee uudestaan konttaamaan eteenpäin. Joo, toki täällä loppupuolella on ihan kivan kuuloista soittelua, mutta se kaikki tulee aika kamalan biisin päätteeksi. Ei tämä biisi jätä edes jossittelun varaa. Näistä aineksista ei olisi saanut hyvää tiivistämälläkään. 1

Yhteenveto:

Onpahan kaksijakoinen levy. Eka puolisko on tiukka ja tokalla puoliskolla taso laskee kuin lehmänhäntä. Jotenkin erityisen harmillista on se, että tuolla loppupuolellakin on ihan hyviä ideoita ja biisin osasia, mutta biisikokonaisuudet ovat ihmeellisiä räpellyksiä. Tämä levyn toka puolisko on varmasti Maidenin huonoin viiden biisin suora koskaan. Tässä levyssä on paljolti välityön makua. On vähän kokeiltu kaikenlaista, mutta vielä ei ole löydetty uutta yhteistä linjaa. Sekin pistää korvaan, että pitkiä biisejä on vaikka kuinka, mutta oikein missään ei ole Maidenin eeppisyyttä. Kunnon Maiden-eepoksessa on draaman kaari ja se polveilee vaivatta alusta loppuun. Näissä on vain kasa erilaisia osia, joita on soiteltu peräkkäin.

Vaikka Smith pääsee esittelemään taitojaan heti avausbiisissä, hän on muuten vielä aika näkymätön hahmo tällä levyllä. No, ehkä joistain kitarakoristeluista saa kiittää häntä. Sen sijaan Bruce palaa ryminällä. Hän laulaa hyvin läpi levyn ja lisäksi hänet on mainittu ensimmäisenä kaikkien kolmen parhaan biisin tekijöissä. Kyllä biisien laulusävelistä huomaakin, että kuningas on palannut. Näin järjestyksessä arvioituna Brucen paluu saa Blazen laulumelodiat kuulostamaan entistäkin kömpelömmiltä.

Soundeiltaan levy on tehokas, joskin jotkut yksittäiset asiat tuppaavat häiritsemään. Steven basso kolisee käsittämättömän lujalla esim. Wicker Manissa. Joissain biiseissä (esim. Dream of Mirrors) taas virveli on aivan liian pinnassa.

Mielipiteeni tästä levystä on selvästi vain erinapaistunut ajan myötä. Pidän levyn parhaista biiseistä yhä enemmän, ja levyn heikoimmat hetket ärsyttävät vielä enemmän kuin alkuunsa.

Keskiarvoksi tulee 3,05. Se on hiukan vähemmän kuin oli Virtual XI:n pyöristämätön keskiarvo 3,0625. Koska pyöristin sen tylysti alaspäin, pyöristän tämänkin. Silläkin uhalla, että näitä tasalukemia alkaa olla liikaa. Eli tasan 3 on lopputulos.

Kaikkien arvioideni keskiarvot:

Seventh Son 4,5
Somewhere in Time 4,5
Powerslave 4,4
Piece of Mind 4,1
The X Factor 4

TNotB 3,6
Iron Maiden 3,3
No Prayer 3,3
Fear of the Dark 3,2
Virtual XI 3
Brave New World 3

Killers 2,9

[Karpaasi]

Hyvä arvostelu Rautapedolta, vaikka en olekaan aivan samaa mieltä. The Nomad ja Fallen Angel edustavat levyn turhakkeita, siinä missä minusta taas The Thin Line Between Love and Hate on mainio tunnelmapala, vaikkakin jos olisin ollut potentiaalinen pitkän linjan fani levyn ilmestyessä, se olisi voinut aiheuttaa "mitä vittua?" -fiiliksiä. Tässä äskettäin parjattu Out of the Silent Planet on taas sellainen peruskolmosen Maiden-biisi: soolo/välisoitto rokkaavat ja säkeistöt ovat hyviä, mutta kertsi ampuu itseään jalkaan oikein urakalla. Suurimmaksi osaksi levy on kuitenkin minusta mainio: Ghost of the Navigator, Wicker Man, Brave New World, Blood Brothers ja Thin Line edustavat sitä parhaimmistoa.

Ja mikä vaivaa The Nomadissa? Neliminuuttisena instrumentaalina biisi toimisi helvetisti paremmin: ei tarvitsisi kuunnella Brucen beduiinijoikailuja ja jotakuinkin rasittavia laulumelodioita, jotka ovat ehdottomasti kappaleen huonoin puoli. Instrumentaaliosio taas toimii todella hyvin.

[nickorules]

Soundeiltaan levy on tehokas, joskin jotkut yksittäiset asiat tuppaavat häiritsemään. Steven basso kolisee käsittämättömän lujalla esim. Wicker Manissa. Joissain biiseissä (esim. Dream of Mirrors) taas virveli on aivan liian pinnassa.

Minä taas olen huomannut, että The Fallen Angelissä, kun rumpukomppi lähtee mukaan, basso jytisee aivan järjettömän lujaa.

[Summerganon]

Jälleen hyvä arvostelu Rautapedolta. Olen kyllä monista biiseistä ihan eri mieltä, varsinkin The Thin Line Between Love & Haten arvosana suorastaan yllätti, mutta se perusteltiin hyvin. Ylipäätänsä hyviä huomioita oli todella paljon ja niille tuli nyökkäiltyä, vaikka pidän koko albumista todella paljon. The Thin Linen välisooloista kyllä ihan asiaa ja kuten sanoin, huomiot olivat erittäin hyviä eikä tästä tullut sellaista "mitä tuo nyt selittää, ei se noin mene" -fiilistä. Malliesimerkki siitä, että vaikka olisi itse ihan eri linjoilla albumin suhteen, voi arvostelu olla silti mainio.

Out Of The Silent Planetista olen kyllä täysin samaa mieltä: hyvä perussäkeistö ja hienosti laukkaava kertosäe (ja ah, ne kitarat siinä taustalla...) lähtevät todellakin lentoon, mutta sitten alkaa se "out of the silent planet we are"... voi jeesus, ei näin.