The Final Frontier albumikeskustelu

[thingummywut]

Moni tuntuu linkittävän Isle of Avalonin romaaniin Mists of Avalon. Onko tähän joitain muita perusteluja kuin sama aihepiiri (Avalonin saari)? Itse en ole Mists of Avalonia lukenut, mutta jos biisin innoittajana tosiaan on kyseinen teos, niin pitää lisätä tämä luettavat-listaan.

[Jerky]

Se on kyllä jännä ilmiö miten mielipiteet vaihtelee Maidenin kohdalla piiseittäin eri kuuntelijoilla uuden levyn ja koko uran kohdalla. Jonkun paras on toisen sysipaska ja päinvastoin. Harva piisi on kenellekään yhdentekevä. Samoin joku levy on yhdelle paras ja toiselle huonoin.

[asa]

Satellite 15
Erikoinen aloitus levylle. Paljon hyviä ideoita, mukavan synkkä ja painostava, mutta tässä muodossaan aivan liian pitkä, ja vaihto ekasta osasta tokaan osaan töksähtää pahemman kerran. Toimivan intron olisi saanut:
a) 0:00-2:31 välinen osa, tietysti erilaisella ja jämäkämmällä lopulla
b) 2:32-4:36 välinen osa, lähtien Brucen laulusta
c) jonkunlainen lyhennelmä noista kahdesta edellisestä.
Intro olisi luultavasti vielä parantunut entisestään, jos se olisi nauhoitettu vielä paremmilla saundeilla, Smithin demon sijaan. Jollakin olisi pitänyt olla munaa suitsia Steven älynväläys laittaa sellaisenaan levylle. 7

Final Frontier
Parilla erilaisella riffillä toteutettu perusrockeri, joka ekalla kuuntelulla jätti pettyneen olon: ”Tässäkö tämä nyt oli?” Useammalla kuuntelulla on löytynyt lisää tarttumapintaa, Smith kannattelee biisiä taustalla kuuluvilla hienoilla kitarakuvioillaan. Kärsii hieman Can I play with madness syndroomasta, eli liian kovassa seurassa, varsinkin aloitusbiisinä. Levyn huonoimpia vetoja. 8-

El Dorado
Tämän biisin olisi ehdottomasti pitänyt olla aloituskappalle FF:n sijaan. Kuvitelkaa heti intron päälle: rumpufilli, ja kunnon ryminä päälle. Biisi on täynnä hienoja riffejä, ja B-osa suorastaan nerokas, jonka kruunaa Daven oktaavi-melodia. Erittäin raskasta! Kertsi lässähtää hieman upean B-osan jälkeen, ja olisin kaivannut kertsin lauluun stemmoja, tai edes oktaavia matalampaa lauletun stemman huomattavasti kovemmalle, nyt se hukkuu liiaksi taustalle. C-osa ennen sooloja on hyvä, vaikkakin aika perusratkaisu nykymaidenissa, näitä löytyi AMOLADILTA ja muista tämänkin levyn biiseistä. Smith leipoo maukkaan soolon, upealla saundilla. Daven ja Janickin soolot peruskauraa, ei paljoa muisteltavaa jälkikäteen. 9-

Mother of Mercy
Huh. Nyt ollaan nerokkuuden lähteellä. Tässä biisissä ei yksinkertaisesti ole mitään huonoa tai ylimääräistä. Jokaikinen nuotti on kohdallaan. Laulumelodiat ovat silkkaa mannaa korville. C-osa ja siitä sooloon siirtyminen herättää fiboja Brighter than a thousand sunista: ” All nations are rising,
Through acid veils of love and hate, Cold fusion and fury…” kohdasta. Kertsissä on yksi raskaimpia Maiden riffejä ikinä, eikä minua ainakaan häiritse Brucen korkea laulu. Kun lauletaan Armon äidistä ja kuoleman enkelistä, niin tuleekin huutaa kuin syötävä! Smith heittää jälleen upeasti rakennetun soolon, juuri sillä laadulla jonka vain H osaa. 2000-luvun Maidenin paras kappale, ja virkistävän tuoretta Maidenia. 10+


Coming Home
Hienon alkuriffin jälkeinen säkeistö on paljon velkaa Out of the shadowsille . Upea laulumelodia B-osassa 0:56 alkaen saa niskakarvat pystyyn. Tässäkään biisissä ei ole yhtään huonoa riffiä, alusta loppuun silkkaa nautintoa. Mukava bluesjuoksutus Davelta, jonka jälkeen H heittää levyn parhaan soolon. Uskomattoman tunnelmallinen soolo, upeaa! Jälleen kerran ei ihan niin tyypillistä Maidenia, mutta silti tunnistaa sekunnissa Maideniksi. 9½

The Alchemist
Alkumelodia kuullostaa ihan ARIALTA, mikä ei tietenkään ole lainkaan huono asia. Kunnon rockeri, joka starttaa kerrankin ilman mitään irrallista ja ylimääräistä akustista introa, joita levyllä on ihan tarpeeksi. Tokan riffin sävellajien nostoista tulee selkeästi Man on the Edge-mielleyhtymä, vaikkei biiseillä muuten mitään yhteistä olekaan, ehkä nopeaa rumpukomppia lukuun ottamatta. Minuutin kohdalla tulee riffi kuin suoraan X-factor jämälaarista, eikä oikein sovi muuten niin hienoon biisiin. Kertsissä erittäin hienot kitaramelodiat taustalla, mukava huomata että kolmea kitaraa on kerrankin hyödynnetty paremmin. 9

Isle of Avalon
Alussa selkeitä Longest day kaikuja, jopa hieman ACDC-maisia riffejä. Jäätävän upea tunnelma. Hienon intro-nostatuksen jälkeen 2.53 kohdassa lähtevä B-luokan riffi lässäyttää tunnelman, eikä lunasta alun tuottamia odotuksia. Onneksi biisi on kuitenkin muuten hyvä kyseistä riffiä lukuun ottamatta. Outoa epämaidenmaista groovailua ja jammailua ajassa 4.20, joka ei oikein täysin istu biisiin, vaikka ihan OK muuten onkin. Hyvä biisi, joka kärsii yhdestä huonosta riffistä, ja pienestä sovituksellisesta kömpelyydestä. 8½

Starblind
Biisin intro on täysin tarpeeton, olisi ollut parempi lähteä asiaan suoraan riffistä kohdassa 0:49. Säkeessä hieno riffi, jonka pilaa kömpelö ja töksähtelevä rumpukomppi, joka groovaa kuin yksijalkainen norsu lasimurskan päällä. Ehdottomasti menevämpi komppi olisi ollut tarpeen ,kun tahtilajikin on ihan perus 4/4. Kertosäkeessä (prechorus?) hieno ja yllättävä sävellajin vaihto, josta tosiaan herää Infinite Dreams mielleyhtymä. Kertsin jälkeen Smith loihtii taas taustalla hienoja fillejä/sooloja, jotka entisestään nostavat tunnelmaa. Starblind on vähän rakennettu samankaltaisesti kuin Pachendale, taukoineen päivineen. Tokan kertsin jälkeen ”osa vaihtuu”, ja Smithin soittaman riffin jälkeen soolon taustalla on samanlainen komppi kuin Pachendalen soolon aikana. Smithin soolo ei ole ikimuistoinen, melko turhake oikeastaan, harvinaista sinänsä. Dave vie tämän ”kaksinkamppailun helposti”. Ihan OK biisi, jonka kompastuskivi on hölmö rumpukomppi. 8


The Talisman
Akustinen alku, kaikuja The Legacysta. Samankaltaista atonaalisuutta soinnuissa, mikä kiehtoo ainakin minua. Ei ainakaan tylsää ja tyypillistä voimasoinnun näpyttelyä, ála vaikka Dance of Death tai The Clansman. Alun jälkeen biisi räjähtää (kirjaimellisesti! Hienoa dynamiikkaa!) käyntiin hienolla riffillä, joka tuo mieleen Dion parhaimmillaan. Ensimmäinen E C G D sointukierto bongattu, joskin ehkä onneksi eri sävellajissa (D Bb F C), ja ai ai että kuulostaakin nannalta! Kitarajipot ja stemmat sävyttävät kuluneen sointukulun saaden sen kuulostamaan tuoreelta. Biisissä hyvä kitaramelodia joka voisi olla yhtä hyvin Virtual XI albumilta. Westward the tide –kohta ottaa korvasta todella pahasti, nyt mennään aivan liian korkealle. Miksei Brucea laulatettu koko ajan samanlailla kun viimeisessä kertsin toistossa (8:33 alkaen)? Kuulostaa aivan helvetin paljon munakkaammalta, kun Bruce muuttaa melodian matalammalle. Siinä olisi tuottajalle ollut taas käyttöä. Kuuden minuutin kohdalla Nicko vetelee parasta soittoa vuosikausiin, hienoja fillejä! Ja 6.47 alkaen Maiden vetää kaikkien aikojen groovaavimman riffin/kompin!!! Nickon haamunuotit virveliin ovat aivan uskomattomat, jumalauta että lähtee! Jälleen kerran helvetin hyvä biisi Janickilta, joka toimii hyvin kokonaisuutena ilman että osaset töksähtelevät yhteen, vaikka onkin moninaisesti polveileva kappale. 9½

The man who would be king
Kaksijakoinen biisi. Alku on ihan kaunis, mutta silti toivoisin että kappale olisi lähtenyt suoraan tolkuttoman hienolla riffillä, joka alkaa kohdassa 1:36. Hieman tökkii kun Nickon haitsuniskut on jätetty taustalle, tulee jotenkin demomainen/amatöörimainen fiilis. Pieni kauneusvirhe, joka lienee suurimmaksi osaksi omassa päässäni. Alun hienon nostatuksen jälkeen tulee taas melko mitäänsanomaton säkeistöriffi, joka taas lässäyttää kohonneen tunnelman. Muutoin biisi on ihan onnistunut, muutamia oikein hienoja melodioita löytyy. Tosin väliosa 3:58-4:59 on ylivenytetty, ja ensimmäisen kierroksen jälkeen slidekitaran ideat alkavat loppumaan, ja loppujen lopulta suoltavat ihmeellistä epävireistä sontaa, jossa kai lienee haettu jotain itämaista juttua, mutta kuulostaa vaan kauhealta. Biisi jää vain ”ihan OK” kategoriaan. 8+

When the wild wind blows
Ja sitten on taas päästetty Steve yksin irti. Biisin alku on tylsää kliseiden pyöritystä Clansmanin hengessä, trademark by S. Harris. Näitä on kuultu jo aivan tarpeeksi, ja vaikka ihan OK onkin, niin biisi ei mielestäni yksinkertaisesti kaipaa sitä. Mutta kun homma lähtee käyntiin Nickon virvelifillistä, niin loppu onkin silkkaa magiaa! Tästä olisi mielestäni voinut aloittaa suoraan, ja jättää yli kahden minuutin turhan ”teostomaksujen venytys kohdan” pois (tosin tämä biisi tuskin hirveästi soi radiossa tai TV:ssä). Harriksen biisiksi yllättävän innovatiivinen, ja erilainen, vaikka on niissä melodioissa selvää X-factor/Virtual XI kytköksiä, voisivat olla kummalta levyltä tahansa. Mutta riffikynä on ollut kyllä hienossa terässä, varsinkin 6:44 alkavassa riffissä. Tykkään mielettömästi kun Brucea on laulatettu matalammassa rekisterissä, ihan helvetin porno meininki! Tää homma svengaa ihan perkeleesti, jos olisin strippari, niin heittäisin tausta musiikiksi heti! Puolet biisitä on upea, ja toinen puolisko klisehöttöä. Toivottavasti Steve joskus palaisi maanpinnalle sieltä paisutteluproge-planeetalta, ja tekisi normaalimittaisen hevituuttauksen, johon selvästi olisi vielä rahkeita, joskaan ei haluja. 8


Ensikuuntelun pettymyksen jälkeen levystä kasvoi useammalla kuuntelulla albumi, joka lunastaa suuret odotukset helposti. Keskiarvoksi näyttäisi tulevan about 8,5, jota tietty entisestään pudottaa hölmö intro. Uskon vakaasti, että useammalla kuuntelulla levylle vakiintuu kelpo 9 keskiarvo. AMOLADISTA on menty vielä askel eteenpäin, eikä tyydytty maalailemaan pelkästään vanhoilla pensseleillä. Levy on sopiva sekoitus Brave new Worldin ja AMOLADIN tunnelmia, ennakkoon hehkutettua Somewhere in Timea en tästä juurikaan löydä. Ehkä Smithin kitarajutuissa, ja varsinkin saundissa hieman kyllä .
Nähtäväksi kestääkö biisit ajan hammasta kuten AMOLAD, vai käykö kuten DoD:ille, joka alkuinnostuksen jälkeen ei ole jaksanut enää innostaa niin paljoa tai usein. Brucea on laulatettu pääasiallisesti maltillisesti, eikä raukkaparan tarvitse revittää rekisterin rajoilla koko aikaa, mikä rasittaa hieman AMOLADILLA. Saundien puolesta on askel hieman parempaan suuntaan, joskin toivoisin edelleen että Maiden vaihtaisi suosiolla jo Cavemanin tuotannon pätevämpään nappien vääntäjään. Varsinkin rumpusaundit jäävät onnettoman tuhnuisiksi ja pahvilaatikkomaisiksi.
Lyriikkapuolta en ole oikeastaan ehtinyt muutamaa alkusilmäystä enempää ottamaan haltuun, mutta toivoisin että hommat jätettäisiin suosiolla Brucelle. Harris pyörittelee samoja teemoja, ja suoltaa ihan liikaa tekstiä kappaleeseen. Sitä on mahdotonta sovittaa laulettavaksi ilman että se kuulostaa hätäiseltä puheripulilta.

UP THE IRONS!

[Rautapeto]

Vaikka olenkin joistain jutuista aika eri mieltä (Esimerkiksi olen ainakin vielä sitä mieltä, että Starblindin rumpukomppi on hieno), niin täytyy todeta, että olihan hieno levyn läpikäynti, asa! Näitä huolella rakennettuja analyyseja on hienoa lukea. On mukavampi olla eri mieltäkin, kun toinen on jaksanut perustella näkemyksensä.

[Pertti Keinonen]

Moni tuntuu linkittävän Isle of Avalonin romaaniin Mists of Avalon. Onko tähän joitain muita perusteluja kuin sama aihepiiri (Avalonin saari)? Itse en ole Mists of Avalonia lukenut, mutta jos biisin innoittajana tosiaan on kyseinen teos, niin pitää lisätä tämä luettavat-listaan.

Luin tuon järkäleen (about 900 sivua) ja jäi aika ristiriitainen fiilis. Melkoista fantasialentoa, kuin suoraan esim. joku Dickinsonin seuraavan teemalevyn pohjateos. Olikin tosi iso yllätys, että teksti on Harrisin käsialaa. Papittaret, jumalattaret, neitsyet, ritarit, kuolleet henget ja muut veijarit vääntävät uskon asioista. Magiaa, noitumista, erotiikkaa rautaisannos mukana. Koska opus oli niin helvetin pitkä, sitä tuli luettua välillä aika pienissäkin pätkissä ja kokonaisuus vähän jäi hahmottamatta eikä aina tekstikään ollut niin kovin kiinnostavaa. Melkein voisi sanoa, että ellei olisi tiennyt Maidenin uuden albumin yhden biisin pohjautuvan tähän teokseen, niin en olisi loppuun päässyt ikinä. Kannattaa silti kokeilla!

Edit: jäi mainitsematta, että kyllähän tuosta opuksen lukemisesta etukäteen varmasti sellainen vaikutus oli itse biisin kuunteluun ekoilla kerroilla etenkin, että aivan huikea fiilis oli kuunnellessa ja erittäin helppo oli nähdä silmissään intron aikana usvan takaa veneen tulevan noutamaan Avaloniin sinne pääseviä papittaria. Ehdottomasti yksi suosikkibiiseistäni ja toivottavasti tulee livenä, koska voin kuvitella uppoavan yleisöön melko hyvin, jos vielä kaupan päälle osataan hiukankin käyttää tehosteita kuten valoja, savua, lieskoja ja jopa pommia.

[thingummywut]

Moni tuntuu linkittävän Isle of Avalonin romaaniin Mists of Avalon. Onko tähän joitain muita perusteluja kuin sama aihepiiri (Avalonin saari)? Itse en ole Mists of Avalonia lukenut, mutta jos biisin innoittajana tosiaan on kyseinen teos, niin pitää lisätä tämä luettavat-listaan.

Luin tuon järkäleen (about 900 sivua) ja jäi aika ristiriitainen fiilis. Melkoista fantasialentoa, kuin suoraan esim. joku Dickinsonin seuraavan teemalevyn pohjateos. Olikin tosi iso yllätys, että teksti on Harrisin käsialaa. Papittaret, jumalattaret, neitsyet, ritarit, kuolleet henget ja muut veijarit vääntävät uskon asioista. Magiaa, noitumista, erotiikkaa rautaisannos mukana. Koska opus oli niin helvetin pitkä, sitä tuli luettua välillä aika pienissäkin pätkissä ja kokonaisuus vähän jäi hahmottamatta eikä aina tekstikään ollut niin kovin kiinnostavaa. Melkein voisi sanoa, että ellei olisi tiennyt Maidenin uuden albumin yhden biisin pohjautuvan tähän teokseen, niin en olisi loppuun päässyt ikinä. Kannattaa silti kokeilla!

Edit: jäi mainitsematta, että kyllähän tuosta opuksen lukemisesta etukäteen varmasti sellainen vaikutus oli itse biisin kuunteluun ekoilla kerroilla etenkin, että aivan huikea fiilis oli kuunnellessa ja erittäin helppo oli nähdä silmissään intron aikana usvan takaa veneen tulevan noutamaan Avaloniin sinne pääseviä papittaria. Ehdottomasti yksi suosikkibiiseistäni ja toivottavasti tulee livenä, koska voin kuvitella uppoavan yleisöön melko hyvin, jos vielä kaupan päälle osataan hiukankin käyttää tehosteita kuten valoja, savua, lieskoja ja jopa pommia.

On siis perusteita olettaa, että biisi pohjautuu tähän? Onko tästä jotain faktoja?

[Viper]

^Rautapetohan laittoi lyriikkaketjuun juttua uusimmasta Soundin haastattelusta, missä Harris kertoo kysyneensä Smithiltä, että mitä sielunmaisemia tälle kappaleesta tulee sanoitusten aihepiiriä ajatellen, ja tämä oli vastannut Avalonin saari. Tokihan kyseinen saari on varsin yleistä mytologiaa Briteissä, joten vaikea tuosta on enempää päätellä. Mitä kuitenkin itse olen sanoituksia tulkinnut, niin Morgane tuntuu olevan niissä isossa roolissa (ei mitenkään nimellisesti, mutta hahmona kuitenkin), samoin kuin Zimmer Bradleyn kirjasakin. Ja luulisi Harrisin tehneen jonkin verran taustatyötä kappaleen sanoituksiin liittyen, eri asia toki onko Mists sitten ollut yksi innoituksen lähteistä. Onhan Avalonista paljon muutakin kirjallisuutta.

Kaverin kanssa ollut paljonkin puhetta kyseisestä teoksesta, luvannut lainatakin luettavaksi (sillä ehdolla etten hajota ). Tässä mielessä itselleni oli varsin positiivinen yllätys lukea Maidenin uuden albumin kappalelistaa.

Erityisesti kirja kiinnostaa siltä kannalta, että Morganesta tehdään positiivinen kuva, ja kuvata, miksi tästä tuli Arthurin vastustaja (toisin kuin suurimassa osassa Arthur-mytologiaan liittyvissä pop-kulttuuritöissä, niissä tämä on yleensä vain pahis, sen takia että on noita). Ylipäätään olen aina ollut kiinnostunut pahishahmoista, erityisesti näiden motivaatioista. Toinen syy, miksi kirja kiinnostaa, on ilman muuta sen feministinen standpoint.

[nickorules]

Seuraavan levyn päätöskappale: "The Flagellant".

"The Flagellant in the band...



...It is MEEEEE."

Sitten vaan pillit pussiin ja eläkkeelle.

Joo, pelkästään Steven laulama biisi! Adrian sai jo omansa, vaikka ei studioalbumilta löydy.

[wossikka]

Ainakin voidaan lopettaa spekuloini siitä tuleeko vielä uutta materiaalia pitkäsoiton muodossa. Steve viittaa Soudin jutussa juuri tuohon vanhaan kommenttiinsa 15 albumista, josta sitten on tehty (vääriä) johtopäätöksiä. Kun 2012 menee kuulemma pitkälle huilatessa niin siitä voi alkaa laskemaan milloin seuraava albumi tulee. Joko veikkauskisa pystyy?

[t.Q]

Ai miten niin 2012 menee huilatessa? Milloinkas Maiden on viimeksi pitänyt kokonaisen välivuoden..? Tuskin aloittavat nytkään.

[Hammer]

Vaikka olenkin joistain jutuista aika eri mieltä (Esimerkiksi olen ainakin vielä sitä mieltä, että Starblindin rumpukomppi on hieno), niin täytyy todeta, että olihan hieno levyn läpikäynti, asa! Näitä huolella rakennettuja analyyseja on hienoa lukea. On mukavampi olla eri mieltäkin, kun toinen on jaksanut perustella näkemyksensä.

Samaa mieltä. Hienoa tekstiä asalta!

[QazKFD]

Milloinkas Maiden on viimeksi pitänyt kokonaisen välivuoden..? Tuskin aloittavat nytkään.

Tuskin tulee täyttä välivuotta, viimeksi hiljaista oli vuonna 2002 jolloin vetivät Brixtonissa muutaman keikan. Täydet välivuodet taasen taitavat olla 1997, 1994 ja 1989.

[OsmaGunner]

Kun 2012 menee kuulemma pitkälle huilatessa niin siitä voi alkaa laskemaan milloin seuraava albumi tulee. Joko veikkauskisa pystyy?

Toivottavasti ainakaan bändin laulusolisti ei jää lepäämään laakereillaan, if you know what I mean..

[t.Q]

Minun veikkaukseni vuodelle 2012 sisältää sanat "Maiden" ja "England"

[Imperator]

...Final Frontier
Parilla erilaisella riffillä toteutettu perusrockeri, joka ekalla kuuntelulla jätti pettyneen olon: ”Tässäkö tämä nyt oli?” Useammalla kuuntelulla on löytynyt lisää tarttumapintaa, Smith kannattelee biisiä taustalla kuuluvilla hienoilla kitarakuvioillaan. Kärsii hieman Can I play with madness syndroomasta, eli liian kovassa seurassa, varsinkin aloitusbiisinä. Levyn huonoimpia vetoja...
UP THE IRONS!

Varmaankin ainut asia, josta olen edes osittain samaa mieltä kanssasi, koska aloitusbiisiksi, The Final Frontier on... HUONO. Sillä erotuksella kuitenkin, että "Tässäkö tämä nyt oli?"-fiilis ei oikein missään kohtaa levyä meinaa pudota pois minun harteiltani. Sanokaa sanoneeni, että olen hullu jos alan tätäkin levyä pitämään yhtenä parhaista. HUOM! Se on kuitenkin teoriassa (ei käytännössä) mahdollista, koska vuoteen 2005 asti "Virtual XI" oli mielestäni se yksi huonoimmista... Melkoisten fanilasien läpi kirjoitettu arvostelu noin muuten. Toki hyvät perustelut olivat jokaiselle arvosanalle, mutta kun vertaa aikaisempien levyjen biiseihin on aivan käsittämätöntä, että nämäkin kappaleet pääsevät kasin tai ysin yli. Can I play with madness on keposeen parempi biisi, kuin mikään The Final Frontierin biisi. Eikä tämä todellakaan ole mikään vitsi, kuten tiedätte. Tykkään siis SSOASS-levystäkin enemmän kuin sinä, vaikka väitätkin sen olevan Iron Maidenin paras? No ei vaineskaan, en kuitenkaan ala menemään tuolle sektorille, sillä taitaa tulla muuten turpiin. Sinänsä hauskaa, että Maidenin fanit jaksavat väitellä siitä mikä levy on paras (tai huonoin!). Vähän kuin lapset_ "We are the Doom's children, children of the damned we are". Enkä tällä kirjoituksellani pyri osoittamaan sitä, että olet väärässä vaan ainoastaan sitä, että välillä se Iron hämmästyttää Maiden kummastuttaa pientä kulkijaa. Sen verran moneen lähtöön on meitä. Mulla on kuitenkin jotenkin sellainen viba, että seuraavasta Maiden-levystä (jos sellainen tosiaan tulee) saattais tulla kova. Eikä mikään semikova, vaan KOVA. Kunhan nyt eivät enää lähde studioon puolivalmiiden ideoiden kanssa liikenteeseen ja näin kiireessä hosuen. Ehkä välitän jonkun Asan mielipiteestä muutenkin 5% enemmän ku muiden. Siksi tämä avautuminen. Jälleen kerran.

Eikä siinä mitään, aika harva varmaan lopulta rankkaa Iron Maiden-albuminsa yks yhteen samaan top 15 järjestykseen. Kaiketi se on tämä fanien kirjo, joka pitää koko touhun elossa. IRON MAIDEN BE THY NAME!

Ps. Huomasin, että en ole poseri enää, joten näemmä olen kaikista erimielisyyksistä huolimatta tämä Rat in the Cellar on löytänyt tiensä Rautaneidon pers...eikun perheeseen

[Imperator]

Paaaljon mielenkiintoisempia sovituksia, levy kantaa alusta loppuun (jopa haukuttu levyn päätösbiisi on kovempi kuin mikään "Where the Wind blows my ass".)

Heh, The Unbeliever nyt on kiistatta pahimpia ripuleja mitä levylle on ikinä päässy. Maidenin ulkopuolellakin! Ja kuten Karpaasi sanoikin, enemmän se The X Factor ikävä kyllä on epä-Iron Maidenia kuin tämä uusi, hyvä levy tosin siitä huolimatta.

Miten niin kiistatta???

Minä ja se toinen heppu kiistämme

np. The Sign of the Cross (tunnelmallinen kohta ekan kertsin jälkeen. Nickon jämäkintä ja makeinta rumpujen soitteloa sitten Piece of Mind-albumin)

[Hammer]

Melkoisten fanilasien läpi kirjoitettu arvostelu noin muuten.

Yhtä lailla kuin sinun arviosi oli "progehtavan-Maidenin" -antifanilasien läpi kirjoitettu. Musiikki voi sitä paitsi kuulostaa mahtavalta jopa ilman, ah, niitä aina niin ihania fanilaseja.

Sinänsä hauskaa, että Maidenin fanit jaksavat väitellä siitä mikä levy on paras (tai huonoin!). Vähän kuin lapset_ "We are the Doom's children, children of the damned we are". Enkä tällä kirjoituksellani pyri osoittamaan sitä, että olet väärässä vaan ainoastaan sitä, että välillä se Iron hämmästyttää Maiden kummastuttaa pientä kulkijaa.

Heavy onkin aikuisten vakavaa musiikkia, jota kuunnellaan nenä kurtussa. Lapsenmielinen väittely on loppupeleissä monesti aika kovaa kamaa, kunhan näkemykset on edes jossain määrin perusteltuja. Meidän isi on vahvempi kuin teidän isi.

Paaaljon mielenkiintoisempia sovituksia, levy kantaa alusta loppuun (jopa haukuttu levyn päätösbiisi on kovempi kuin mikään "Where the Wind blows my ass".)

Heh, The Unbeliever nyt on kiistatta pahimpia ripuleja mitä levylle on ikinä päässy. Maidenin ulkopuolellakin! Ja kuten Karpaasi sanoikin, enemmän se The X Factor ikävä kyllä on epä-Iron Maidenia kuin tämä uusi, hyvä levy tosin siitä huolimatta.

Miten niin kiistatta???

Minä ja se toinen heppu kiistämme

np. The Sign of the Cross (tunnelmallinen kohta ekan kertsin jälkeen. Nickon jämäkintä ja makeinta rumpujen soitteloa sitten Piece of Mind-albumin)

Minä lienen se toinen heppu. The Unbeliever rules!

[Jerky]

Melkoisten fanilasien läpi kirjoitettu arvostelu noin muuten.

Yhtä lailla kuin sinun arviosi oli "progehtavan-Maidenin" -antifanilasien läpi kirjoitettu. Musiikki voi sitä paitsi kuulostaa mahtavalta jopa ilman, ah, niitä aina niin ihania fanilaseja.

Sinänsä hauskaa, että Maidenin fanit jaksavat väitellä siitä mikä levy on paras (tai huonoin!). Vähän kuin lapset_ "We are the Doom's children, children of the damned we are". Enkä tällä kirjoituksellani pyri osoittamaan sitä, että olet väärässä vaan ainoastaan sitä, että välillä se Iron hämmästyttää Maiden kummastuttaa pientä kulkijaa.

Heavy onkin aikuisten vakavaa musiikkia, jota kuunnellaan nenä kurtussa. Lapsenmielinen väittely on loppupeleissä monesti aika kovaa kamaa, kunhan näkemykset on edes jossain määrin perusteltuja. Meidän isi on vahvempi kuin teidän isi.

Paaaljon mielenkiintoisempia sovituksia, levy kantaa alusta loppuun (jopa haukuttu levyn päätösbiisi on kovempi kuin mikään "Where the Wind blows my ass".)

Heh, The Unbeliever nyt on kiistatta pahimpia ripuleja mitä levylle on ikinä päässy. Maidenin ulkopuolellakin! Ja kuten Karpaasi sanoikin, enemmän se The X Factor ikävä kyllä on epä-Iron Maidenia kuin tämä uusi, hyvä levy tosin siitä huolimatta.

Miten niin kiistatta???

Minä ja se toinen heppu kiistämme

np. The Sign of the Cross (tunnelmallinen kohta ekan kertsin jälkeen. Nickon jämäkintä ja makeinta rumpujen soitteloa sitten Piece of Mind-albumin)

Minä lienen se toinen heppu. The Unbeliever rules!

I'm the new number two. You are number six.

[Hammer]

Hyvä, että näitä The Unbeliever diggareitakin rupeaa ilmaantumaan. Hitaasti, mutta varmasti.

[Planeettapää]

The Unbeliever diggari ilmoittautuu Onhan se hieman oudohko biisi, joten ei varmaan uppoakaan perusdiggareille mutta minä koen sen vain vahvuudeksi.

[QazKFD]

^ No täällä ollaankin jo kauan tunnettu olevan jotain aivan muuta kuin perusdiggareita, joten ehkä olet oikeassa.

Mitä teihin tulee, hankkiutukaa hoitoon!

[asa]

Melkoisten fanilasien läpi kirjoitettu arvostelu noin muuten.

Eikös fanilasit tarkoita varauksetonta ja kritiikitöntä suitsutusta? Siten en allekirjoita tuota väitettä, sillä olen antanut kritiikkiä, silloin kun se on on ollut mielestäni paikallaan. En ole katsellut arvostelujani muista levyistä, enkä muista mitä niille olen antanut, mutta yritin olla arvostelussani rehellinen. olen pyöräyttänyt levyn nyt 15+ kertaa läpi, ja arvosanat ovat saattaneet saada "alkuhuuma-lisää". Aika kertoo kestääkö levyn biisit kuuntelua yhtä hyvin kuin esim AMOLAD.

Ei sille vaan mahda mitään, mutta kai se on hyvä merkki kun huomaa viheltevänsä tai hyräilevänsä uuden levyn biisejä, ja edelleenkin odotan malttamattomana että pääsen sen soittimeen laittamaan.

[IndianaJones]

On se hassua, miten automaattisesti on kuuden tuuman Maiden-lasit päässä, jos sattuu pitämään 2000-luvun tuotoksista. Mielestäni uuden levyn hehkutukset ovat ihan ansaittuja, vaikken itse levystä vielä olekaan innostunut samalla lailla kuin kahdesta edellisestä Maiden-tuotoksesta. BNW on mulle eri juttu, kun en albumin aikoihin vielä niin paljoa Maidenia kuunnellut, että levyä olisi odotettu kuin kuuta nousevaa.

Erinomaisen hyvin on porukka osannut pitää ensihuuman aisoissa heitellessään kommentteja uutukaisesta, johtui se sitten levyn hitaasta avautumisesta tai ihan tietoisista päätöksistä. Varsinkin vähääkään pidemmissä pohdinnoissa en yhdessäkään ole huomannut että levyä kehuttaisiin maasta taivaisiin vain sen takia että sattuu olemaan jonkinmoinen fanipoika-asenne päällä. Lyhyemmissä ja aivan ensimmäisiä kuuntelukertoja koskevissa postauksissa näkyy selkeämmin tämä mustavalkoisuus, mutta se nyt lienee täysin ymmärrettävää. Kuitenkin parikin henkilöä jotka haukkuivat levyn sysipaskaksi parin kuuntelukerran jälkeen ovat hitaasti taipuneet myöntämään että kyseessähän onkin ihan kohtuullinen levytys.

Ja ei, levystä ei ole pakko pitää, tietenkään. Olisihan se silti mukavaa, jos he, jotka albumista saavat vaikka mitä irti, saisivat myös keskustella albumista ilman jatkuvia "fanipoika!"-huutoja. Mielestäni kun levyä parjaavatkin ovat saaneet esittää mielipiteensä suhteellisen rauhallisissa merkeissä.

Pekellä oli muuten mielestäni aika osuva piikki arvostelussaan Starblind-kappaleen kohdalla, itselleni ainakin tulee pahimmista nillittäjistä juurikin samantapainen mielleyhtymä.

Joo, ei mulla muuta, hienosti on porukka kirjoitellut näkemyksiään, niin puolesta kuin vastaankin. Tätä tämän foorumin parhaimmillaan pitäisikin olla.

[Imperator]

Ottakaa se ärsyttävä renkutus pois mun päästä! Oikeesti, voi kun joku PMMP:n biisi soisi ennemmin päässä kuin se Final Final Frontier (10. biisi). Tuli muuten todella mieleen tuosta Where the wild wind blowssista joku Suomi-rock. Ei niinkään mikään proge-rock. Tai ihan minkämaalainen muu vain, mutta sellainen radio rock. Vaikka just U2. Enkä ole koskaan pitänyt siitä bändistä, vaikka onkin Maidenin tapaan ns. stadion bändi. Oli niillä muistaakseni se yksi ihan velmu Bat Man-biisi, mutta muuten "kuulematta paskaa"-osastoa.

Mutta kyllä se EL DORADO välillä jaksaa jauhaa takaraivossa, joten tuossa biisissä on potentiaalia minullekin. Diggailen kyllä tavallaan monista muistakin ideoista, joita The Final Frontierilta löytyy, ja kuten sanottua jopa 3-4 biisiä on alusta loppuun hyviä, mutta sitten löytyy aina liikaa turhuuksien turhuutta. Varmaan joku ajattelee just samalla tavalla The X Factorista? No kuuntelin sen jälleen kerran tänään ja kyllä täytyy sanoa, että hyvää teki. Tussilla piirsin aika isolla The X Factor mun nahkatakin selkään sen kunniaksi. Ei kellään ois The X Factor-hihamerkkiä, ylimääräistä? Mun oma on hukkunut! Virus tai joku muu siisti kävis kanssa. Miten The X Factor voi olla huono, kun se on aikansa merkkiteos? Ei mikään hevibändi tehnyt hyviä levyjä vuonna 1995 (paitsi Dissection ja Nifelheim).

Diggailin siitä, että Steve Harris ja Dave Murray luetteli heidän proge/Jethro Tull-vaikutteensa ja kertoivat niistä Soundista. Muutenkin hyvä haastattelu. Kyllä ne tuntuu tietävän mitä tekevät, mutta vois nyt vähän hevimpää meininkiä ens kerralla, OK? Kuitenkin pari edellistä oli sentään hevialbumeita. Tää uus on siinä rajoilla. On kai siinä jotain heviä, mutta aika paljon "jatsiakin". Kai mun pitäis tykätä, kun oon progemiehiä, mutta tykkään enempi niistä hippiajan, eli 1960-1970-luvun progesoundeista. Olihan se aika makeeta varmaan kyhäillä joitain 19 minuutin mammuttibiisejä silloin aikanaan. Vähän vastapainoa jollekin rock'n'rollille.

Vaihdetaanko paikkaa välillä?

[Imperator]

2000-luvusta ja Maidenistä:

Minä pidän Dance of Death-levystä. Mielestäni se oli paras näistä 2000-jotain levyistä.

1990-luvusta pidän, koska kuuntelin musaa silloin nuorena ja 1980-luvusta pidän, koska musa oli silloin parhaimmillaan.
Sen logiikan mukaan, että olin 11v ja kuulin ekana "Fear of the darkin", pitäisi 1990-luvun olla mulle parasta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Tajusin hyvin nopeasti, että kovimmat levyt Maiden teki jo aikaisemmin. The X Factorista ja Virtualista aloin pitämään (täysillä) vasta sitten hieman myöhemmin... kun olin kypsyneempi ja hevit oli koluttu a:sta ö:hön. Ö-kirjaimella alkava heavy-yhtye anyone?

Kuka oikeesti voi väittää naama pokkana, että Iron Maiden-merkkinen bändi tai oikeestaan ihan mikä tahansa kasariyhtye voisi levyttää jotain yhtä hyvää vuonna 2010, kuin aikanaan?

Saxon onnistui siinä 2001, Blitzkrieg onnistui siinä vielä 2002, Iron Maiden/Aria 2003 ja Manilla Road 2005... mutta sen jälkeen on ollut alamäkeä tuolla sektorilla. 2005 oli viimeiset "järjettömän kovat" Iron Maiden-keikat mulle. Vaikka onhan ne parempia kuin juuri kukaan muu olleet sen jälkeenkin. Ainoastaan Manilla Road ja pari muuta ovat onnistuneet pääsemään livebändinä Maidenin tasolle. Maiden on siitä paha bändi, että heidän tekemisiään ei pysty vertaamaan mihinkään muuhun kuin heihin itseensä. Siksi 2010-luku on huonointa aikaa Maidenille, 2000-luku vähemmän huonoa, 1990-luku hyvää ja 1980-luku parasta (ei mennä nyt sinne 1970-luvulle...).