The Final Frontier albumikeskustelu

[Terminator X]

Edit: Niin ja toi 22 Acacia Avenue on yksi huonoimmista biiseistä, mitä Maiden on tehnyt. Järjettömän tylsä ja mielikuvitukseton. Muistaakseni Murrayn biisi? No, ei Davekaan voi aina onnistua

Taitaa olla Adrian Smithin biisi. Murray ollut tekemässä loistavaa Total Eclipseä, joka omasta mielestäni on nykyään yksi Maidenin parhaista.

Aika hyvältähän tämä uusi levy kuulostaa. Vielä ei täysin aukene, mutta parhaana tällä hetkellä tuo Daven The man who would be king. Biisihän sisältää muuten myös yhden parhaista Maiden-melodioista. Kyse siis siitä väliosista löytyvästä vähän iloisemman kuuloisesta melodiasta, joka tulee vaan kerran koko biisissä

Ja jos vielä heikointa miettisin tässä vaiheessa niin Isle of Avalon voisi sellainen olla. Menee noiden hiljaisten osien kestot ja "tunnelman kasvatus" niin överiksi, että ei vaan jaksa koko biisiä kuunnella.

[Imperator]

Mä lähen menee täältä!

np. "No prayer for the dying"

[Blindman]

Invaders ja Gangland ovat luvattoman heikkoa kamaa Maiden-asteikolla, eikä se iänikuinen Run to the Hills kestä kuuntelua. Ilman Hallowed Be Thy Namea,Children of the Damnedia, The Prisoneria ja 22 Acacia Avenueta levy pistää aina haukotuttamaan.

Näin. Välillä suorastaan vituttaa levyn yliarvostaminen legendaarisimpien heavy-metal-albumeiden joukkoon. 666:n, Run To The Hillsin ja Halloweedin ansiosta levyä pidetään legendaarisena, mutta kokonaisuutena albumi ei todellakaan kannan Toisena esimerkkinä Fear Of The Dark. Yksittäiset biisit toimivat, mutta muutama totaalinen filleri siellä välissä latistaa fiiliksen.

Asiaan. The Final Frontier se vaan kuulostaa paremmalta ja paremmalta. Starblindkin aukesi, ja paljastui mainioksi progressiiviseksi huippubiisiksi. Rohkea veto, jotain todella erilaista ja täysin uutta Maidenia iänikuisten ja loppuunkulutettujen maneereiden sijaan.
Jotkut ovat kritisoineet levyn kitarasoundeja, mutta mielestäni soundit ovat erittäin kunnossa. Monissa riffeissä vähemmän särjetyt soundit kuulostavat mahtavalta. Ja hatunnosto Smithille, joka nosti kyllä roimasti osakkeitaan tämän uutukaisen myötä. Herran sävellykset kuulostavat todellakin paremmilta kuin pitkiin aikoihin.

[Weezer]

Jotkut ovat kritisoineet levyn kitarasoundeja, mutta mielestäni soundit ovat erittäin kunnossa. Monissa riffeissä vähemmän särjetyt soundit kuulostavat mahtavalta. Ja hatunnosto Smithille, joka nosti kyllä roimasti osakkeitaan tämän uutukaisen myötä. Herran sävellykset kuulostavat todellakin paremmilta kuin pitkiin aikoihin.

Juuri näin!

Väitän, että on Smithin ansiota, että levy nousee fiiliksiltään paikoitellen klassisten levyjen tasolle.

Myös pointtisi kitarasoundeista on kohdallaan. Kitarasoundit poikkeavat viime vuosien yliajetun geneerisista soundeista, jotka ovat olleet paperikloonattuja levystä toiseen. Lisäksi levyltä löytyy useita eri kitarasoundeja, eli kaikkia osia ei ole tuupattu vain sillä ensimmäisellä eteen tulleella soundilla.

[p_perkele]

Nyt kun on jo vähän enemmän kuuntelukertoja takana, niin voi rehellisesti sanoa että kyllä The man who would be king menee itsellä ykköseksi. Hieno tunnelma koko biisin ajan ja hyvät kitaramelodiat. Tottakai myös When The Wild Wind Blows menee kärkikastiin, mutta sitä on jo nyt hehkutettu liikaa. Ehjältä paketilta levy kyllä vaikuttaa ja varmasti tulee vielä parantumaan kun saa lisää kuunteluja.
Silti haluan kritisoida myöskin noita introja. Jotenkin tuntuu että tietyistä biiseistä häviää potku kokonaan alkukikkailuiden ja hidastelujen aikana. Eihän Rimessakaan pimputella puolta päivää ja on silti maidenin kovimpia biisejä. Eikä myöskään tätä esiinny When the wild wind blowssa. Että en oikein tiedä mitä tästä ajattelisi.
Mutta kokonaisuus ratkaisee ja itse kyllä musiikillisesti tykkään.

[Xolair]

Albumia kuunnellessa tuota Waildi Windiä nyt tullut höristeltyä enemmän ajatuksella, ja kyllähän siitä joitain hienoja, jopa erinomaisia kohtia löytyy. Varsinkin biisin aloittava melodia on itse asiassa aika hemmetin kaunis. Tuota seuraavasta melodiasta olen myös lopulta alkanut tykätä, vaikka toisaalta vähän siinä rajoilla ollaan (Harrisin ennalta-arvattavan sointukulun takia). Brucen laulu on zipaleessa tunnelmallisen kuuloista, etenkin matalalta laulettaessa. Siellä miehen parhaus nykyisin eittämättä piilee. Onhan tässä vetäisyssä niitä maittavia kitarakuvioita, mutta edelleen se viimeinen kliimaksi tai huipentuma puuttuu. Lyriikat ovat tunnelmaltaan hyvät mutta täytyy myöntää että jotkin kohdat kuulostavat ankeilta, nimenomaan riimittelyltään.

Muista kappaleista mm. Talisman on nostanut osakkeitaan. Ainoat asiat mitkä biisissä välillä häiritsevät ovat Brucen aavistuksen liian korkealta laulaminen ja Gersin vinguttaminen. Edellisen älppärin Gers-asteikolla erinomaisen 1000 Suns -soolon jälkeen mies tuntuu nyt tekevän tuollaista... no, vingutusta. Waildi Windissä on sentään jotain yritystä, muuten mies taas vaihteeksi sooloilee aika karmeasti ja Talismanin kuuden minuutin kohdalla tuleva kohta on jo suorastaan Gers -kliseinen. Mutta, tämä on taas minun mielipiteeni. Isle of Avalon kuulostaa makealta, mutta pieni pitkittämisen maku siitäkin alkaa nousta esille joten vitosta ei välttämättä näillä näkymin sille tule. Starblindin annan muhia hamaan tulevaisuuteen. TMWWBK ei taida olla Daveyn parhaimpia sävellyksiä, mutta sen intro syntikkoineen pelastaa jo paljon.

Ja sitten Brucen laulannasta: miehen äänessä alkaa nykyisellään olla sellainen kireä sävy jota ei voi olla huomaamatta parissa biisissä. Toisaalta esim. Talismanissa ne ”Westward the tide” –kohdat menevät mielestäni aika kivuttomasti niinkin korkealta. Outoa vaan että jo kohtuullisen saavutettavissa nuoteissa on jonkin verran sitä kireyttä, esimerkkeinä Starblind, Alkemisti ja Avalonin kertsit. Ei tarpeeksi ottoja, huono tuottaja vai onko miehen ääni oikeasti alkamassa rappeutumaan? Onneksi Coming Home taas on sellainen veto mieheltä että sitä jotain sentään irtoaa, ja koko albumin laulumelodiat edustavat parhainta Dickinsonia pitkään aikaan. Vaikkei ääni aina venykään.

Saahan nähdä horjuuko AMOLAD:n vankka johtoasema reunionin jälkeisessä listassa. Näillä näkymin se on sinällään mahdollista, mutta aika näyttää kuinka paljon nämä TFF:n biiseissä kuuluvat kierätykset alkavat nakertaa. Ja se WTWWB mietityttää kaksijakoisuudellaan.

[Justice]

Tänään kun taas kuuntelin levyn, niin täytyy sanoa, että se hetken huuma on laskeutunut.
Viimeiset kolme biisiä on vasta sitä, mitä mitä sen kuuluiskin olla.
Eka biisi on niin naurettava, kuka jaksaa 5minuuttia kuunnella jotain rumpukoneita?
Sit vielä se hirvee rääkyminen "the final frontier."
El Dorado nostaa kyl kokoajan osakkeitaan, mutta samalla MoMin kertosäe alkaa kuulostaa sitten niin hirveältä, että huhhuh.
Nyt rupes sitten toi Starblindin infinite dreams kohdat häirittemään sen verran, että kaikki hohto katos siitäkin.

When the wild wind blows paras biisi. Sitten Talisman ja seuraavana Murrayn biisi.
Toivottavasti seuraavalla levyllä Smith vähän miettis noita riffejään.

[Emeritus]

Coming Home on mun mielestä ihan mukiinmenevä. Huomattavasti parempi kuin edellislevyn vastaava biisi, jonka nimeä en nyt muista.

Out Of The Shadows? Jotain samaa olen itsekin kuulevinani; vähän tulee mieleen joku Kill Devil Hillin ja Out Of The Shadowsin ristisiitos. Parempi kuin Shadows, mutta jääden silti melkoisesti mahtavasta Hillistä. Silti Uutukaisen parempaa osastoa. Mieluusti kuulisin keikalla. Mieluusti vielä niin että hyvä osa yleisöstä osaa sanat ja hoilaa mukana.

Niin, mitäs tästä viimeisestä korpimaasta... maanantaina polki kusti levyn Thehutista. Useampaan kerran on nyt tullut pyöriteltyä, ja tähän mennessä fiilikset ovat ehkä hieman hienoisen pettymyksen puolella, ei tosin uskalla vielä antaa minkään sortin lopullista tuomiota.
Satellite 15:n mollaajiin en yhdy, mutta sitä en kyllä oivalla että miksi on laitettu nimibiisin kanssa samaan läjään.
Mother Of Mercyn introsta tulee heti ne Maiden-fiilikset että nyt on tulossa perinneosastoa. Säkeistöt rullaavat hyvin ja biisi toimii pääosin oikein hyvin, mutta ne paljon mainitut kertsit pilaavat kokonaisuutta luvattoman paljon. Coming Homesta mainitsinkin jo yllä. Tykkään.
The Alchemistista tosiaan tuleekin mieleen joku Man On The Edge, mutta valitettavan välähdyksenomaisesti, paikoitellen. Jäänyt tähän saakka vielä jotenkin hahmottomaksi biisiksi. Ei osaa sanoa oikein mitään. Paitsi ehkä sen että Brucen samanniminen kappale vie kyllä voiton jos vertailemaan lähdetään. Isle Of Avalon ja Starblind ovat vielä jääneet jotenkin vieraiksi, jälkimmäinen tosin vähän parempana näistä. Kehittyvät takuulla lisäkuunteluilla, mutta pakko myöntää että petyin näihin kahteen kaikkien näiden hehkutuksien lukemisen jälkeen. The Talisman alkaa taas sillä nyky-Maidenin tavaramerkki-introlla. Iskee kuitenkin ihan mukavasti jahka pääsee vauhtiin. Albumin parempaa puoliskoa tosin ehdottomasti. Pituutta olisi kyllä voinut tosin ehkä hiukan karsia, saman messagen olisi varmaan saanut menemään johonkin kuuteenkiin minuuttiin biisin juurikaan kärsimättä. The Man Who Would Be Kingissä tulee taas niitä pään nyökkimään pistäviä vanha-kunnon-Maiden -viboja. Pitkä biisi, intro tuttua kauraa, mutta hyvä veto silti, levyn parhaimmistoa.
Mutta ei ole When The Wild Wind Blowsia turhaan kehuttu! Aivan mahtava biisi. 3:40:n kohdalta alkaa koko levyn paras osuus? Väittäisin näin.

Vähän kummastuttamaan jäi levyn äänimaailma. Ihmeen tunkkaista paikoin. Enkä nyt ole kaipailemassa mitään Andy Sneap -kliiniä läpsyttelyä, vaan semmoista selkeää ja kuulasta, mutta kuitenkin orgaanista samalla olematta mutaista. (lue. Martin Birch... )

[Siren]

Satellite 15:n mollaajiin en yhdy, mutta sitä en kyllä oivalla että miksi on laitettu nimibiisin kanssa samaan läjään.

Koska muuten kaikki skippaisivat sen melko varmasti

[AntiSmuli]

Ihteäni ei ole tuo S-15 intropläjäys häirinnyt mitenkään, ei edes sen yltiömäinen pituus. Nostaa pikemminkin vain kivat fibat niskavilloihin, kun levyä alkaa kuunteleen alusta. Ja tekee vaan mieli ajatella miten tuo toimii livenä, jos S-15... The Final Frontierilla startattaisiin seuraavan rundin keikkoja. Kelpuuttaisin aivan täysin.

[Emeritus]

Satellite 15:n mollaajiin en yhdy, mutta sitä en kyllä oivalla että miksi on laitettu nimibiisin kanssa samaan läjään.

Koska muuten kaikki skippaisivat sen melko varmasti

No shit, Sherlock. Joo, aivan selviö hommahan tuo on, mutta ihmettelen silti. Itse en välttämättä edes ko. introa skippailisi jos tahtoo kuunnella albumikokonaisuutena; ei se minusta läheskään niin susi ole kuin on annettu ymmärtää. Itse asiassa aika hyvin ajaa sisään niihin Final Frontierin tunnelmiin, mutta yhtenä jööttinä levylle laittaminen... ei terve... Ides Of Marchilla kestoa 1:46 ja laitettu levylle erilliseksi raidaksi. Satellite 15 taas reilut 4 minuuttia, nivoutuu Final Frontieriin about yhtä hyvin kuin Wrathchild Idesiin, ja laitettu silti yhteen pötköön.

[p_perkele]

Ihteäni ei ole tuo S-15 intropläjäys häirinnyt mitenkään, ei edes sen yltiömäinen pituus. Nostaa pikemminkin vain kivat fibat niskavilloihin, kun levyä alkaa kuunteleen alusta. Ja tekee vaan mieli ajatella miten tuo toimii livenä, jos S-15... The Final Frontierilla startattaisiin seuraavan rundin keikkoja. Kelpuuttaisin aivan täysin.

Livenähän tuo voi olla täysin eri asia. Jos ei muuten niin nousee se odotus vielä vähän ylemmäs. Mutta näin levyltä en kyllä jaksa oikein ymmärtää tätä ratkaisua..

[QazKFD]

Löytyyhän vaikkapa Powerslavelta sellainen klassikko kuin Back In The Village

No ei se mun mielestä ole edes pahin notkahdus, kuten vaikkapa aivan turha Losfer Words. Juuri näiden raidan, kahden turhuuksien takia ei Powerslave, eikä edes se Number of the Beast voi kertakaikkiaan olla Maiden-rankingin korkeimmalla sijalla.

Niin ja toi 22 Acacia Avenue on yksi huonoimmista biiseistä, mitä Maiden on tehnyt.

Taitaa olla Adrian Smithin biisi.

Harris / Smith tosiaan tämän häärännyt, mutta kyseessähän ei missään tapauksessa ole yksi huonoimmista, pikemminkin päinvastoin!

[Asator]

Melko kiitettävästi on levy pyörinyt itsellä soittimessa viime päivät, alusta loppuun ja täytyy todeta että kyllähän toimii. Tosin toimi mulle AMOLAD:kin joten miksi ei tämä sitten. Levyn heikoin biisi (IMO) on tällä hetkellä nimikappale, ei sekään täysin kuraa ole mutta ei aiheuta samalla tavalla säväreitä kuin eeppisemmät Isle of Avalon, Starblind, The Talisman, Man who would be King ja When the wild wind blows. Näistä varsinkin The Talismanin intro on jotain aivan mahtavaa, siinä voi tosiaan nähdä sielunsa silmin ihmiset nousemassa laivoihin, aistia tunnelman ja sen aikakauden meiningin. Todella hieno biisi ja loistavat lyriikat. Kauas ei jäädä muissakaan, Isle of Avalonin keskivaiheen sooloilut.. Loistavan kuuloista, eikä ne hiljaiset kohdatkaan tunnelmaltaan jätä kylmäksi saati muut mainitsemani kappaleet. Uskaltaisin sanoa The Talismania jopa parhaimmaksi kappaleeksi tällä levyllä. Satellite 15 ja TFF ja näistä TFF on varmaan sellainen perus Maiden rock biisi jollainen löytyy joka levyltä 2000-luvulla. Toki täytyy sanoa että sitä parempia aloitusbiisejä on aiemmilla levyillä, The Wicker man ja Different world. Ok musaa, ei aiheuta suurempia intohimoja puolesta taikka vastaan. Takaisin TFF levyyn, Mother of mercy, The Alchemist sekä Coming home toimii myös hienosti, El Doradosta tykkäsin jo ensi kuulemalta, raikas tuulahdus uutta Maideniä.

Jotain levyn tarttuvuudesta muuten kertoo se, että kappaleet jää soimaan päähän. Olen aina tykännyt Maidenin pitkistä biiseistä, paljon erilaisia kohtia kappaleissa, melodioita, tunnelmia tempon vaihdoksia jne. Siinäpä on varmaan syy siihen, että järkäleet AMOLAD sekä TFF on meikäläiseen kolahtanut niin hyvin. Kuten aiemmin kirjoittelin, on mukavaa kun kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua ja siihen 3-5 min muottiin puristettua kamaa, sitä saa kuunnella radiosta ihan tarpeeksi.

[Summerganon]

Tänään kun taas kuuntelin levyn, niin täytyy sanoa, että se hetken huuma on laskeutunut.
Viimeiset kolme biisiä on vasta sitä, mitä mitä sen kuuluiskin olla.
Eka biisi on niin naurettava, kuka jaksaa 5minuuttia kuunnella jotain rumpukoneita?
Sit vielä se hirvee rääkyminen "the final frontier."
El Dorado nostaa kyl kokoajan osakkeitaan, mutta samalla MoMin kertosäe alkaa kuulostaa sitten niin hirveältä, että huhhuh.
Nyt rupes sitten toi Starblindin infinite dreams kohdat häirittemään sen verran, että kaikki hohto katos siitäkin.

When the wild wind blows paras biisi. Sitten Talisman ja seuraavana Murrayn biisi.
Toivottavasti seuraavalla levyllä Smith vähän miettis noita riffejään.

Minusta Smith on pistänyt tälle levylle kehiin ihan hyviä riffejä ja muutenkin antanut kynän sauhuta. Jos Mother Of Mercyn melodiat, jotka kuuluvat rumpujen taustalla "Solider of war"-kohdan jälkeen ovat Smithin käsialaa, niin vau. Aloitusbiisi ei ole ehkä niin kummoinen, mutta voin hyvin kuvitella Smithin veivaamassa noita riffejä lavalla innostuneen näköisenä.

Tänään naksahti jotain. Isle Of Avalon parantui entisestään ja The Man Who Would Be King tuntui paljon paremmalta kuin aiemmin, muttei vielä täydelliseltä. Olen alkanut pitämään The Alchemistista, ne sanat yhdistettynä melodiaan vain toimivat niin pirun hyvin: "My dreams, of empire for my frozen queen..."

Ja Starblindhan on silkkaa mahtavuutta. Okei, myönnän, että Infinite Dreams tulee mieleen, kun asiaa väkisin ajattelee, mutta parhautta koko biisi silti. Ja Bruce.. herranjestas. Siis mitenkään muuta bändiä, varsinkaan Smithin ja Harrisin osuutta sävellyksessä väheksymättä, mutta jotenkin minulle tulee tätä kuunnellessa mieleen Bruce. Tuntuu ihan, että Bruce on tällä kertaa heilunut kuin hullu selittäessään ideoitaan Smithin vääntäessä omia juttujaan mukaan. Harris sitten väänsi tämän kai kasaan. Kovimpia biisejä ikinä.

[Hammer]

Löytyyhän vaikkapa Powerslavelta sellainen klassikko kuin Back In The Village

No ei se mun mielestä ole edes pahin notkahdus, kuten vaikkapa aivan turha Losfer Words. Juuri näiden raidan, kahden turhuuksien takia ei Powerslave, eikä edes se Number of the Beast voi kertakaikkiaan olla Maiden-rankingin korkeimmalla sijalla.

Samoilla linjoilla, vaikka diggaankin Losfer Wordsista hitusen Back In The Villagea enemmän. Molemmat kuitenkin varsin keskinkertaisia vetoja. Nuo kaksi pois, niin levy nostaisi aivan älyttömästi osakkeitaan.

[Dark Rider]

Mä ostin tuon Final Frontierin ''mission editionin'' ja laitoin sen koneeseen niin ei perkele oo mitään extroja!! Siinä tuttuun tapaan kysellään kun laittaa minkävaan levyn koneeseen että : mediaplayer:kopioi Cd-levystä musiikkia koneeseesi , toista cd-levy , ja sitten toista levy eri ohjelmilla kuten winamp, realplayer ... Miten on kaikki ne jotka ovat kyseisen paskan ostaneet , että miten te pääsette näkee ne extrat?Mitä pitää tehä vai onko se mun levystä kiinni? Kaiken lisäksi mä ostin sen tampereelta joten en pysty palauttaa sitä kun asun vaasassa

Muuten oon kuunnellut tätä levyä ja on muuten loistavaa! Potkii perseelle ja lujaa Jokapäivä on ollut kuunnellussa ennenkun meen kouluun ja kun tuun sieltä takas niin heti levy pyörii Jos on Maidenin viimenen levy niin kyllä jää varmasti kaikille faneille tästä koko tuotannosta makeamaku ikuisesti

On muuten kaiken lisäksi tuon ''editionin'' kotelo aika mitäänsanomaton , mutta hyvä puoli on siinä ettei mee helposti rikki niinkuin tuppaa menee itellä yhest kaatumisesta jonkun Maidenin kotelo mäsäks.

[\../Juho\../]

Miten on kaikki ne jotka ovat kyseisen paskan ostaneet , että miten te pääsette näkee ne extrat.

Tuonne ja levy sisään

[Iron Constable]

Mielenkiintoista polveilua myös vanhoihin levyihin. 666:n dissaajia ihmettelen, levyn nuoruuden into peittää alleen pienet epäkohdat, oikeasti levyllä on vain kaksi keskinkertaisempaa biisiä, eli Invaders ja Gangland. Loput ovat sitä ihtiään. IMO, korostetaan nyt sitä, kun tuntuu joitakuita tyylini häiritsevän. Mielipiteitä ihmiset, ovat kuin persereikä, kaikilla. Yrittäkää muistaa.

Tämän uutukaisen Alchemistin parjausta hieman ihmettelen, myös. Kappaleen alku on ehkä eniten verta kohauttava kohta tällä levyllä, biisissä on muutamia osioita ja kohtia, jotka häiritsevät, mutta pääosin kyseessä on mielestäni suht mainio menopala, johon sulautuvat omassa mielessäni niin Brucen The Magician kuin Maidenin Tailgunner ja pieniä tuulahduksia kahden ensimmäisen levyn raaemmista äänimaailmoista.

Levyä on veivattu lisää, parhaillaan vyöryy taustalla Isle Of Avalon. Suurimmat epäkohdat voi tiivistää aika helposti:

1. Alkuintro, paskaa
2. Brucen kireät vokaalit siellä missä ovat, vaiva on ollut olemassa jo pitkään, vrt. AMOLAD
3. Pitkät ja levyn dynamiikkaa vesittävät introt
4. Kierrätetyt ideat, sama idea hieman eri kuorrutuksella, toistuu turhan usein

Kokonaisuus alkaa nousta veden pinnalle ja levy tuntuu hiljalleen, Maidenilta. Suurin pettymys on AMOLADin yllätysmomentin toinen käyttökerta, olisin toivonut bändiltä enemmän iskevyyttä paisuttelun sijaan, mutta mitäpä tuosta tämän jälkeen enää itkemään, itse tekevät valintansa.

Jollakin tavalla se fakta, että tämän normiversion lehdykässä ei ole entiseen tapaan kuvia soittajista erikseen, ainoastaan taustavaloinen kuva bändistä, jossa Bruce moikkaa, tai vaihtoehtoisesti pyytää alieneita pysymään lestissään, tuo minulle mieleen viimeisen tervehdyksen faneille. Tämä oli tässä. Tavallaan en panisi pahakseni. Nykyinen tie on kuljettu totaalisen loppuun, paluu juurille tehtiin jo v. 1990, mitä on siis jäljellä.

Kunniakas vetäytyminen, kun vielä ollaan vetreinä huipulla ja muutamat soolot ennen lopullista eläkettä. Suits You, Sir.

[Dark Rider]

^^ Kiitos paljon! Olipa vähän erinlainen tapa johon on ite tottunut Onpa tyhmä olo että ehdinkin tässä näin inistä vaikka oli ihan yksinkertanen juttu kysessä , mutta kiitti!

[Papli]

Nyt rupes sitten toi Starblindin infinite dreams kohdat häirittemään sen verran, että kaikki hohto katos siitäkin.

Itse olen yrittänyt näitä ns "Infinite dreams kohtia" kuunnella..mutta.., vaikka niistä jotain yhtäläisyyksiä löytyykin, niin ei ainakaan omaan korvaani tule Infinite dreams ollenkaan mieleen.
En olisi niitä pieniäkään yhtäläisyyksiä löytänyt luultavasti ikinä ellei osa porukasta olisi niitä mainostanut. Ehkäpä sitten oma sävelkorva ei ole niin tarkka kuin joillain täällä.

[Peke]

Mitä sillä nyt on väliä jos joku kohta biisistä muistuttaa toista biisiä, ei aiheuta näppylöitä ainakaan minulla. Näiden Maiden levyjen kanssa kun on kasvannut 11 vuotiaasta pikkupojasta liki nelikymppiseksi, niin onhan noita samoja melodian pätkiä havaittu monissakin biiseissä. En nyt ole asiasta vielä kiukun aihetta löytänny. Kuunnelkaapas vertauksen vuoksi vaikka koko Deep Purplen tai Rainbown tuotanto tai minkä vaan pitkän linjan bändin, aina siellä uudemmissa biiseissä joku riffi taikka melodia muistuttaa vanhaa klassikkoa.

Toiseksi minusta Frontier ei edusta mitenkään samaa linjaa kuin edeltäjänsä, vaikka pitkiä introja on molemmissa, niin biisien tunnelma ja varsinkin skittasovitukset on ihan eri sfääreissä.

Jotenkin Frontier maalaa mieleen Somewhere In Time ja Seventh Son maisemaa. Tässäpä olisi hyvä vihje tulevaa settilistaa varten. Uusien biisien rinnalle sopisi erinomaisesti parhaat palat Somewhere ja Seventh levyiltä.

Lappis ja Weezer.... Kiitos.... hienoa settiä siellä aikaisemmin

[QazKFD]

666:n dissaajia ihmettelen, levyn nuoruuden into peittää alleen pienet epäkohdat, oikeasti levyllä on vain kaksi keskinkertaisempaa biisiä, eli Invaders ja Gangland. Loput ovat sitä ihtiään.

Juu, ei täällä ainakaan dissattu, huomautettiin vaan, että epätasainen on sekin. Ja itsekin sen tavallaan sanoit, kaksi kahdeksasta on kumminkin neljännes.

3. Pitkät ja levyn dynamiikkaa vesittävät introt

Kuinkas ne introt nyt sitä dynamiikkaa vesittävät? Eikös voimakkuuden ja jopa tyylin vaihtelut nimenomaan ole sitä itseään? Vai tarkoitatko, että kaipaisit toisenlaista dynamiikkaa? Mun mielestä introt osuu tällä biisijärjestyksellä ihan jopa kohilleen, koska useimmat biisit loppuvat räväkämmästä kohdasta, joten on tavallaan johdonmukaista, että sen ~7-9 minuutin matkan jälkeen taas otetaan hetki happea.

Toiseksi minusta Frontier ei edusta mitenkään samaa linjaa kuin edeltäjänsä, vaikka pitkiä introja on molemmissa, niin biisien tunnelma ja varsinkin skittasovitukset on ihan eri sfääreissä.

Kyllä, tämä on jo selvää tässä vaiheessa. Molemmat äkkiseltään katottuna samanmoisia, kymmenen raitaa ja päälle 70 minuuttia, mutta kyllä ihan perussävystä lähtien kaikki on tällä levyllä toisin. Kuuntelin itse asiassa A Matter of Life and Deathin tänään ja kyllähän kontrasti on melkoinen jo yksilötason suorituksista lähtien. AMOLAD:sta huokuu jotenkin selkeä määrätietoisuus ja dramaattisuus heti parin ekan biisin jälkeen, vaikka ei olla vielä edes tavallaan materiaalin terävimmällä huipulla. Tällä uudella taas fiilis on heti toisenlainen. Tavallaan... kypsempi ja polveilevampi. Biisien sisällä heitetään ihan ihmeellistä vaihdetta välillä sisään (The Man Who Would be King esim.) ja muutenkin jo melodiaosastolta lähtien ollaan vähän "hilpeämmässä" meiningissä välillä. Varmalla rauhallisella otteella.

[Flanker]

Kyllä, tämä on jo selvää tässä vaiheessa. Molemmat äkkiseltään katottuna samanmoisia, kymmenen raitaa ja päälle 70 minuuttia, mutta kyllä ihan perussävystä lähtien kaikki on tällä levyllä toisin. Kuuntelin itse asiassa A Matter of Life and Deathin tänään ja kyllähän kontrasti on melkoinen jo yksilötason suorituksista lähtien. AMOLAD:sta huokuu jotenkin selkeä määrätietoisuus ja dramaattisuus heti parin ekan biisin jälkeen, vaikka ei olla vielä edes tavallaan materiaalin terävimmällä huipulla. Tällä uudella taas fiilis on heti toisenlainen. Tavallaan... kypsempi ja polveilevampi. Biisien sisällä heitetään ihan ihmeellistä vaihdetta välillä sisään (The Man Who Would be King esim.) ja muutenkin jo melodiaosastolta lähtien ollaan vähän "hilpeämmässä" meiningissä välillä. Varmalla rauhallisella otteella.

Nyt on muutama kierros levylle annettu ja täytyy yhtyä mielipiteisiisi melko pitkälle. Vaikka levyt ovatkin monessa suhteessa hyvin samanlaisia, puuttuu Final Fronttierilta se AMOLADin synkkyys ja eräällä tavalla järkälemäinen tunnelma (FF:n syntikat osaltaan hälventävät tuota synkkyyttä). FF on vaihtelevampi ja progempi levy, hiukan BNW:n suuntaan ehkä vaikka biisien tyyli onkin lähempänä AMOLADia. Se on sitten molempi parempi kummasta tykkää. AMOLAD tuntui välistä hiukan puuduttavalta synkkine tunnelmineen vaikka biisimateriaali oli ehkä yleisesti vahvempi. FF ei vaikuta samalla tavalla "jauhavalta".

Kyllä uskaltaa jo sanoa että tämä on hyvä levy. Suurin puute on Bruce joka ei kertakaikkiaan pysty laulamaan kaikkia biisejä kunnolla. Todella harmi. Lisäksi levyltä puuttuu nopea kappale. Talismaani on oikeastaan lähimpänä sellaista ja siksi se kuulostaakin pirun hyvältä kun se lähtee vetämään. Viimeinkin vähän menoa! Levyn alkupuolen lyhyemmät biisit ovat ihan jees, mutta ne kulkevat samalla puolivauhdilla kuin koko edellinen albumi. Tällä haavaa turhimmalta kappaleelta vaikuttaa Alkemisti, josta en edes muista miten se menee vaikka kaikki muut biisit ovatkin jo takaraivossa.

[Flanker]

Mielenkiintoista polveilua myös vanhoihin levyihin. 666:n dissaajia ihmettelen, levyn nuoruuden into peittää alleen pienet epäkohdat, oikeasti levyllä on vain kaksi keskinkertaisempaa biisiä, eli Invaders ja Gangland. Loput ovat sitä ihtiään.

NOTBin dissaus johtuu vain huonosta kappalejärjestyksestä, joka vääristää ihmisten perseption levystä, niinkuin selitin toisessa ketjussani...

Jollakin tavalla se fakta, että tämän normiversion lehdykässä ei ole entiseen tapaan kuvia soittajista erikseen, ainoastaan taustavaloinen kuva bändistä, jossa Bruce moikkaa, tai vaihtoehtoisesti pyytää alieneita pysymään lestissään, tuo minulle mieleen viimeisen tervehdyksen faneille. Tämä oli tässä. Tavallaan en panisi pahakseni. Nykyinen tie on kuljettu totaalisen loppuun, paluu juurille tehtiin jo v. 1990, mitä on siis jäljellä.

Kunniakas vetäytyminen, kun vielä ollaan vetreinä huipulla ja muutamat soolot ennen lopullista eläkettä. Suits You, Sir.

En usko että lopettavat levyntekoakaan, kun tuntuu että suosio vaan jatkuu ja kiertueet vetävät jengiä kuin pipoa. Tosin jos odottavat taas sen 4 vuotta seuraavan levyn kanssa niin ikää alkaa tietty olla jo mittarissa melko paljon. Saapa nähdä jaksavatko silloin vielä?? Siitä olen samaa mieltä että tämä 2000-luvun musiikillinen kehitys on saavuttanut lakipisteensä. Jos Maiden tekee vielä levyn niin se saisi olla samanlainen 'cocktail' kuin Priestin Angel of Retribution, eli pikkuisen nostalgisesti kaikkia menneitä aineksia ja tyylejä, terve ja kiitos kaloista!