Paras levyn lopetus biisi?

[OsmaGunner]

Jepjep, IrMa vaan kehiin viimeisenä, vaikka se nyt ei mun suosikkeihin kuulukaan. Eikös siinä olisi sopivasti kolme kertaa tuo "Won't you come in to my room..." + kertsi. Paul vetää ekana, sitten Blaze ja lopuksi Bruce.

Veikkaisin kyllä että viimeisellä keikalla on hyvinkin joitain spesiaalijuttuja, juuri noiden ex-jäsenten mukanaoloa, yms. Tai voisihan sitä vetää vaikka neljä iltaa jossain Hammersmithilla ja jokaisena iltana jotain erikoista. Paul -ilta, Blaze -ilta, yms. Steve haluaa aivan varmasti jonkun tuollaisen päätöksen hienolle uralle.

Siitä neljän DVD:n setti, niin avot

[Balalenzon]

Keskustelu mennyt mielenkiintoiselle suunnalle. Itselleni varmaan kaikkein ihanteellisimmat Maidenin jäähyväiskiertueen kolme viimeistä biisiä menisivät näin:

Bändi on juuri vetänyt Iron Maidenin viimeistä kertaa ja painunut pukuhuoneeseen. Areenallinen yleisöä ei kuitenkaan ole vielä kylläinen metalliannoksestaan ja huutaa lisää. Maiden saapuu vielä viimeiselle encorelle urallaan. Nicko paukauttaa pari kertaa lautastaan ja kumauttaa kelloa. Hallowed Be Thy Name vedetään encoren ensimmäisenä biisinä. Ja komeasti bändi sen vetääkin, kokoajan tiedostaen, että viimeisiä viedään.

Tämän tiukan rykäisyn jälkeen, Adrian "Äijä" Smith hymyilee hetken yleisölle ja lähtee veivaamaan Wasted Yearsin alkutilutusta. Koko bändi liittyy pian mukaan ja screeneillä pyörii parhaimpia hetkiä 80-luvulta, niin keikoilta kuin musiikkivideoiltakin. Brucen kailottaessa "Don't waste your time always searching for those wasted years", kostuvat kovimmankin pitkätukan silmäkulmat. Jotain kaunista on päättymässä, mutta muistot kultaisista vuosista jäävät ikuisesti elämään. Kesken Smithin upean soolon, Eddie astelee viimeistä kertaa lavalle ja pistää pystyyn kunnon shown.

Wasted Years päättyy ja ilmassa on odotusta. Bruce tervehtii yleisöä ja esittelee bändin, sekä kertoo kyseessä olevan viimeinen keikka Iron Maidenin nimellä, ikinä. Dickinson kiittää kaikista yhteisistä vuosista ja jakaa mikkiä muillekin yhtyeen jäsenille, antaen heidänkin sanoa hyvästinsä. Huuto yltyy entisestään kun Vääpeli Harris ottaa mikin ja kyyneleet silmissä jättää kaikille faneille omat jäähyväisensä. Sitten Bruce ottaa mikin takaisin ja kertoo bändin vetävän nyt viimeisen kappaleensa koskaan ja sanoo sen myötä hyvää yötä. Nicko kilauttaa pari kertaa lautasta ja...

Bändi aloittaa The Thin Line Between Love And Haten. Screenillä alkaa taas pyöriä pätkiä Maidenin parhaista hetkistä. Surumielinen keskiosa on viimeinen niitti ja pian koko yleisö itkee yhteen ääneen toistensa olkapäillä. Myös koko bändi on selkeästi liikuttunut. Viimeinen nuotti vaimenee. Bändi poistuu lavalta. Hetken pimeys ja Monty Pythonin Always Look On The Bright Side Of Life alkaa soimaan kaiuttimista. Valot syttyvät. Ilmassa on liikutuksen ja kaipauksen, mutta myös eteenpäin siirtymisen ja yhden ajan päättymisen, fiilis.

Liikutuin kun vaan luin tota.

[Ipe]

Siitä neljän DVD:n setti, niin avot

Yksi Blue-ray -levy riittää.

[Salamalla ratsastaja]

Viperin sepustus kuulosti muuten kyllä passelisilta, mutta itse tekisin myös tälläisen pienen lisäyksen:

Bändi poistuu lavalta. Hetken pimeys ja Monty Pythonin Always Look On The Bright Side Of Life alkaa soimaan kaiuttimista. Valot syttyvät. Ilmassa on liikutuksen ja kaipauksen, mutta myös eteenpäin siirtymisen ja yhden ajan päättymisen, fiilis.

Tässä vaiheessa elämänsä kovimman keikan todistaneet Maiden-fanit luulevat sen olevan siinä, mutta valot sammuvatkin uudestaan, ja kaijuttimista kuuluu:
"My son.. ask for thyself another kingdom"... ja Alexanderin eeppinen kitaraintro käynnistyy. Kovin biisi ikinä päättyy luonnollisestikin huikean vedon jälkeen helvetillisiin pyroihin.

Tämän jälkeen voisi vaikka kuolla ja mennä hymy huulilla helvettiin.

Joo. Ei elämä oo elämisen arvosta ilman Maidenia... Ehkä kuitenkin vois siirtyä näistä asioista keskustelemaan tonne Maidenin lopetustopicciin...

[Varjis]

Ilman muuta Alexander the Great. Loistava tunnelma koko biisin ajan, ja kun kappale räjähtää käyntiin siinä 1:25 kohdalla, ei kerta kaikkiaan pysty olemaan paikallaan. Brucen laulu on parasta koko levyllä, aihe on loistava, riffit ja kertosäe molemmat Maidenin parhaimmistoa. Kaikki vain täsmää.

Pientä haastetta antavat Hallowed Be Thy Name ja Fear of the Dark.

[Disciple_]

Hallowed Be Thy Name (tai Rime Of The Ancient Mariner). HBTN on kuulunut lemppareihin alusta saakka. Aivan maaginen kappale, varsinkin livenä todella toimiva. ROTAM on kaikessa eeppisyydessään upea teos.

[misa95]

Hallowed Be Thy Name ehdottomasti.Upea,lähes täydellinen biisi.Sanoitukset ovat mielenkiintoiset.Toisena tulee Alexander the Great.

[Tumppa]

Hallowed Be Thy Name ja Alexander the Great. Mahdotonta sanoa, kumpi noista päättää levyn paremmin, kun molemmat ovat sen verran upeita biisejä.

[maidenisti74]

Vaikea kyllä sanoa kun niitä on niin paljon,mutta jos pitää valita niin se on sitten The Rime of the ancinent mariner. Se on todella vahva ja hieno biisi,ei edes pelkästään biisi vaan monumentti. Myös Alexander the great on upea.

Yleensä aina Maidenilla on levyn lopetusbiisinä ollut joku pitkä eepos,mutta Seventh son of seventh sonilla tuo kaava rikottiin laittamalla pitkä eepos levyn keskelle. Levyn päätösbiisinä oli lyhyempi Only the good die young. Mutta tuo kyseinen biisi on hieno biisi lopettaa levy ja ehjä kokonaisuus. 7th sonia ei olisi voinut kuvitella päätösbiisinä.

[\../Juho\../]

Hallowed tuo on ollut jo pitkään. On vaan niin kova biisi joka toimii levyllä ja livenä ja jonka kuunteluun ei kyllästy. WTWWB ja ATG antavat haastetta. Varsinkin ensin mainitsema.

[Daelos]

Kyllä se varmaan olisi Alexander the Great, eeppisin biisi ikinä! "his name struck fear into hearts of men"... Hallowed be thy Name on tietysti kanssa ihan kuningas, mutta ei ihan aleksanterin veroinen

[Hammer]

Tämän hetken kärkikolmikko on:

1. Hallowed Be Thy Name
Itse kyllä tykkään siitä Lappiksen ja muutamien muiden vähättelemästä laahaavammasta levyversiostakin aivan älyttömästi, vaikka livenä Hallowed on liki poikkeuksetta vielä kovempaa kamaa. Nimenomaan livetilanteessa itselleni jopa se maailman paras biisi. Sanat meinaavat loppua tätä mestariteosta ylistäessä. Simply perfect.

2. Alexander the Great
3. When the Wild Wind Blows

[Xolair]

Nykyisellään Rime of the Ancient Mariner iskee parhaiten näistä lopetusbiiseistä. Kun oikein sitä ajattelen, niin voisin jopa sanoa että kyseessä aikalailla täydellinen eepos sävellykseltään, lyriikoiltaan. Mitään en vaihtaisi, myös se about keskikohdalla tuleva suvantokin on oikeassa mielentilassa jotain aivan tajunnanräjäyttävää parhautta. Ja se kiihdytys joka kulminoituu Brucen rääkäisyyn... my god. Vaikea löytää mitään yksittäistä hienoutta, kuten sanoin niin kaikki tässä on parhautta.

[Euronymous]

Only the Good Die Young on se paras levynlopetus maailman parhaimmalle levylle. En perustele, kuunnelkaa