The Final Frontier albumikeskustelu

[overkill]

Ihan ulkomusiikillisena kommenttina, bonusten pistäminen nettiin ei ole ollenkaan kuluttajaystävällistä.

Itsekin ihmettelin ratkaisua kun uutukaista x:n kuoresta kaivelin. Eihän ne extrat edes toimi moitteetta eli haastattelu jää kesken. Lisäksi mission edition peltiloota on ihan harvinaisen ruma ja tyylitön, ei edes maiden logoa missään. Kaiken kaikkiaan tuntui että sai huonomman version kuin normaali, ei näin.

Toisin sanoen ihan turha vaihtoehto kuluttajalle koko mission edition, normi cd-olis riittänyt cd-formaateista.

Normi CD-pakkaus on paljon siistimpi... haen sen sitten kun tätä saa alennusmyynnistä 7,90 €.

Näin siis ulkomusiikillisena kommenttina, eipä vaikuta levyn tunnelmallisuuteen matkalla Avalonin saaristoon

Samaa mieltä kyllä tässä. Viime levyn "limited edition" oli vielä tyylikkäästi toteutettu, mutta tämä ei oikein miellytä. Voi olla että itekkin joutuu siis tavallisen version vielä ostamaan...

[Riivinrauta]

Kuuntelukertoja takana reilut 10, joista 5 tänään

Ensimmäistä kertaahan kuulin levyn torstaiyönä, ja jo silloin intro Satellite 15 iski oikein hyvin. Sanoitus huokuu massiivista epätoivoa, ja I AM HERE-huuto on niin karmaiseva että sitä muistellessakin iskevät kylmät väreet. Final Frontier on ihan toimiva perusbiisi, oikke hyvä mutta ei vedä vertoja suurimmalle osalle Maidenin aloitusbiiseistä. El Dorado oli ensikuunnelmalta aika perusbiisi, mutta joka kuuntelulla se kasvoi paremmaksi, ja nyt se on mielestäni todella hyvä kappale. Varsinkin livenä toimii todella hyvin, ainoaa miinusta alun turhasta räminästä. Mother of Mercy räjäytti täälläkin potin ensikuuntelulla: Juuri tällaista on odotettu. Sanoitukset ja tunnelma ovat loistava, mutta uskomaton kertosäe se tämän biisin tähtiin vie. Coming Homesta en aluksi löytänyt mitään muuta hyvää kuin kitarasoolot, mutta sanoitusten hahmottamisen myötä aloin ymmärtää tätäkin biisiä paremmin. Edelleen mielestäni levyn huonoin. Kuulostaa liikaa Brucen soolotuotannolta eikä introriffi sovi biisiin ollenkaan. The Alchemist kuulosti aluksi huonolta Man on the Edge-kopiolta, mutta hyvinhän tämäkin maistuu useamman kuuntelun jälkeen. Olenko ainoa, joka kuulee säkeistössä Back in the Villagen? Isle of Avalon oli ensikuuntelulla ylipitkä ja tylsä, mutta se saattoi vain johtua väsymyksesta ja viimeisen biisin odotuksesta... Useamman kuuntelun jälkeen huomasin sen erittäin toimivaksi, välitön klassikkohan sekin on. Viimeistään tässä vaiheessa huomaa, että levyn ehkä parasta antia ovat Brucen mutkikkaat ja toimivat laulumelodiat. Starblindhan oli lempparini jo ennen kuin olin kuullut El Doradoakaan, majesteettinen biisi pre-choruksella, joka iskee meikäläiseen vain niin voimalla että ihan liikutun siitä. The Talisman jatkaa samalla linjalla, tästäkään biisistä ei löydy muuta kuin kehuttavaa. Janickilla on tosiaankin putki päällä. The Man Who Would Be Kingistä ei jäänyt aluksi mitään päähän, niin paljon silloin väsytti. Intron tilulilu ei kuulosta oikein Maidenilta, mutta hyvä se silti on. Jälleen kerran loistava kertsi, mutta sanoituksilta olisin odottanut enemmän. When the Wild Wind Blowsin suhteen olivat odotukset niin korkealla, että aluksi olin hyvin pettynyt. Intro on kuitenkin aivan uskomaton, ja kun lyhyen hiljaisuuden jälkeen musiikki lähtee kunnolla käyntiin, on tunnelma niin uskomaton että tähän asti joka kerralla on meikäläisellä noussut hymy perseeseen asti. Kuitenkin, kun toisen kerran sanotaan "When the wild wind blows", tunnelma hyytyy ja tuntuu aika puiselta outroa lukuunottamatta. Tähänkin pätkään sai rutkasti sisältöä surullisten sanoitusten myötä.

Mitä tästä nyt voi sanoa? Maidenin parhaita levyjä ikinä.

[Pepetopo]

Viikonlopun ahkeran kuuntelun jälkeen viitsin minäkin jo vähän kommentoida tätä uutukaista.
En tiedä onko vika minussa vai missä, mutta en vain saa levyn selkeästä loistavuudesta huolimatta karistettua mielestäni tunnetta, että jotain jää puuttumaan.
Siinä missä mm. AMoLADin biisit jäivät levyn kuuntelun jälkeen päähän soimaan uskomattoman pitkiksi ajoiksi, eivät FF:n kappaleet tunnu jäävän edes osittain mieleen vaikka kuinka yrittää kuunnella ja keskittyä. Jokainen biisi tuo armottoman fiilislatauksen alkaessaan, mutta etenkin näissä pitemmissä kappaleissa soitossa ei tunnu tapahtuvan mitään niin erikoista ja tajunnanräjäyttävää, että esim WTWWB:n puoliväli jäisi mitenkään mieleeni. Tämä on sääli, sillä ko. teoksen alku ja loppu ovat tunnelmallisempaa ja sanalla sanoen parempaa kuunneltavaa kuin mikään pitkään aikaan.

Toivon syvästi, että tilanne muuttuu kuuntelukertojen myötä, sillä tällä hetkellä levyn kuuntelu jää tavallaan harmittamaan; tiedostan biisien toimivuuden ja mahtavuuden, mutten tunnu millään saavan niistä samanlaista otetta kuin aiemmilla Maiden -levyillä. Tällaista pakettia ei haluaisi heittää hukkaan!

[loudrunner]

Juu-u. Kylläpä kova levy putkahti ulos Neidon epäpyhästä kohdusta.
Nousee melkeinpä 2000-luvun kovimmaksi rykäisyksi, ei siitä pääse mihinkään. Pannaanpas pientä analyysiä:

Itseäni tuo intro hieman hämmensi, sitä seurannut The Final Frontier ei ehkä myöskään vielä herättänyt toiveita loistoalbumista. Mutta ihan ok zipale, ehkä tuo "The Final Frontier "-hokeminen rupes jossakin vaiheessa ärsyttämään.

El Dorado senkun paranee kuuntelu kuuntelulta. Kaksi kertaa (Toronto + Pori) livenä kuultuna voi sanoa että toimii huomattavasti paremmin keikalla kuin levyllä. Näinköhän jää pysyvämmäksi live-vedoksi? Biisin sanat toimivat myös oikkei hyvin näinä taloudellisen kurimuksen / kusetuksen aikoina.

Mother of Mercyn rauhallisemmen aloituksen jälkeen säkeistössä on tosi toimiva riffi. Tuli jopa Diomaisia viboja??
Pre-chorus ei ole mielestäni mikään ihmeellinen, muuten helkkarin hyvä veto.

Coming Homessa loistava riffi alussa! Tuo power-balladimainen tunnelma hieman alussa kaiveli, mutta biisihän paranee kuuntelu kuuntelulta. Säkeistön loppuosasta tulee sointuineen/melodioineen hieman Brighter than... mieleen.

Kuten jo varmaan joku muukin lienee todennut, The Alchemist muistuttaa aika paljon Man on the edgeä - ainakin kompiltaan. Omasta mielestä lätyn heikoin lenkki. Ei oikeastaan tarjoile mitään mielenkiintoista. No, tulipahan sanottua.

Nyt rupee potkimaan kasseille - ja kovaa! Isle of Avalon Aivan loistava riffi alussa. Bruce vetää helvetin hyvin tunteella tuon alun (no, loputkin kyllä). Tulee hieman SSOTSS -väliosa tuosta alun haitsusihkutuksesta mieleen. No näitä assosiaatioitahan voi kuka tahansa vetää mistä vaan...
Biisi kasvaa kertakaikkisen mahtavasti koko ajan, kunnes 2:55 räjähtää. Perkule mulla lensi cd-vihkonen nurkkaan ekalla kuuntelulla ja pakkoliikkeenomainen viuhtominen alkoi välittömästi käsillä ja ropalla. Voi vaan kuvitella miten toimisi livenä.
Tuossa 4:20 paikkeilla alkoi tulla jo progemaisia piirteitä kehiin. Tiukat soolot siihen vielä päälle niin a vot! Mahtavuutta.
Kertsi aivan loistava. 10/10

Ihanuus senkun jatkuu. Starblindin kohdalla alkaa jo tuntumaan siltä, että ei perkele mikä levy! Kiesus mikä riffi lähtee. Säkeistö on totaalista hallintaa. Sama ilmiö toistuu kuin edelläkin: öpaut 4:20 kohdalla taas enemmän tai vähemmän progemainen osuus. Eipä haittaa, diudidiu. Tuossa 5:25 kohdalla aivan sairaan hyvä väliosa. Sen jälkeinen hiljaisempi osuus hieman tupsahtaa kuin tyhjästä??
Kokonaisuutena äärimmäisen kova kipale. Hjuva hjuva!

No sanotaan se nyt heti alta pois: Legacy. Sehän siitä nyt tuli mieleen alussa. The Talismanin kohdalla Brucen fraseeraus alussa toi mieleen jonkun vanhan merikarhun harrrrr! Fisushotteja vaan lisää kehiin.
2:25 kohdalla napsaistiin taas oksat pois, ja gauhia poljento lähti taasen kehiin. Bruce vetää yhtä nuottia kyllä helvetin korkealta säkeistössä, samoin nuo Westward... -kiljaisut hujahtaa pirullisen korkealta. On se hurja. Mitenköhän mahtaa livenä toimia jos aikovat vetää tätä biisiä?
En tiedä, jotenkin tässä biisissä mennään jo painovoiman lakeja uhmaten vokaalien osalta. Ei yhtä tiukka veto kuin kaksi edellistä mutta kelpo rallihan tämäkin.

The man who would be kingin melankolisesta alusta tykkäsin kovasti. Liinamaan Pirkko napsauttaa ysin. Hieno tunnelma.
Säkeistöstä tuli vahvat vibat The thin line between... suuntaan, joka on myös Murray/Smith -tuotantoa.
Tuo kohdassa 4:00 alkanut osa tulee kyllä täysin puun takaan, aika harvinainen rytmi Maidenilta.
Ehkä tää biisi poikkeaa jonkin verran tunnelmaltaan muista levyn kipaleista. Melkein tipahtaa pahnan pohjalle juuri ennen The Alchemistia.

Where the wild wind blows - liekö biisin nimi keksitty Etelä-Amerikan kiertueella tavallista tulisemman aterian jälkeen?
No niin, sanoituksiltaan yksi parhaimpia Maidenin biisejä. Istuu kuin nyrkki silmään tälle historian kirjan sivulle.
Tuosta alkuriffistä vaan tuli vaivaannuttavasti mieleen..... Joan Osbornen "One of us". Joo heitelkää biojätteillä vaan, mutta ei maha mittää. Kauhea mielleyhtymä
Mutta siis, ei ehkä melodioiltaan / sovitukseltaan mikään masterpiece mutta sanoma ehtaa rautaa. Lyhyempikin versio olisi saattanut toimia. Ei voida verrata loistaviin eepoksiin kuten Rime of ... , Alexander... , Seventh son... jne.

Yleisiä havaintoja:
- Bruce vetää kyllä helvetin hyvin koko levyn, propsit sille
- Keeeeeviiiiiiiiin!!! Missä vitussa ne Seventh sonnin tasoiset rumpusoundit luuraa???
Ihme pahvilaatikkosoundit tomeissa ja snare outo tuhnu.
- hieman biisejä tiivistämällä levystä olisi saanut huomattavasti toimivamman (alkuintroja lyhyemmiksi esmes)

Kokonaisuutena kuitenkin himpuran kovan levy. Jeah!

edit: näppihäröjä korjailtu

[metal invader]

Levy on nyt kuunneltu kolmeen kertaan vauhdilla 1 kuuntelu per päivä, enkä vieläkään oikein uskalla hehkuttaa levyä aivan samalla tavalla kuin muutamat muut. Kuitenkin tässä on ilmeisesti käynyt samalla tavalla kuin Somewhere in Timen ensikuunteluiden kanssa; biisit tuntuvat mielenkiintoisilta, siellä täällä muutamia loistavia kohtia (westward the tide!), mutta mitään suuria tunteita ei tunnu sen enempää heräävän. Kuitenkin olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että SiT on Maidenin paras tuotos, joten tässä levyssä on ilmeisesti potentiaalia...

Kannesta vielä sen verran, että nyt ollaan menty perse edellä ojaan. Levyn tunnelma ja oikea, syvällisempi teema eivät nimittäin kohtaa ollenkaan kannen avaruusmörköilyn henkeä. Levyn kappaleissa tuntuu olevan enemmänkin kyse "matkasta" sekä jonkin lopullisen hetken tai asian saavuttamisesta (El Dorado, Coming Home, When the Wild Winds Blow,...) kuin pelkästä scifi-seikkailusta. AMOLADin kansi sentään vihjasi jotakin levystä tankkeineen ja luurankoineen, mutta nyt kannen ja levykokonaisuuden suhde on lähes olematon.

Ja kompit muuten sille väitteelle, että tuo peltiboksi on saatanan epätyylikäs, "toivoo´höynäytetty kuluttaja´".

[Tumppa]

Vasta kolme kertaa olen levyn kuunnellut läpi, kunnolla vain kerran (= kuulokkeet päässä lyriikoita lueskellen, muuten taustamusana), mutta kyllä tämä on aikalailla täydellisesti avautunut. TMWWBK alkaa kuulostamaan kerta kerralta paremmalta ja vaikkei se levyn parhaimmistoon ylläkään, niin hyvän biisin Dave on saanut taas väsättyä.

Tuo peltiboksi ei tosiaan mikään kaikista hienoin ole ja extratkaan eivät mitään erityisiä ollut. Onneksi tuo maksoi vain pari euroa enemmän kuin perusversio, niin ei tarvinnut paljoa pettyä.

[Fender]

Tuosta alkuriffistä vaan tuli vaivaannuttavasti mieleen..... Joan Osbornen "One of us". Joo heitelkää biojätteillä vaan, mutta ei maha mittää. Kauhea mielleyhtymä

Sietäisit kyllä todellakin hävetä !! Vaikka kyllähän tuossa kolme samaa nuottia soi.

[Jukka]

Tuosta alkuriffistä vaan tuli vaivaannuttavasti mieleen..... Joan Osbornen "One of us". Joo heitelkää biojätteillä vaan, mutta ei maha mittää. Kauhea mielleyhtymä

Sietäisit kyllä todellakin hävetä !! Vaikka kyllähän tuossa kolme samaa nuottia soi.

No minä nyt en hirveästi näe syytä tässä tapauksessa hävetä

[QazKFD]

Muuten aika lahjakkaasti väistit mun alkuperäisen kysymyksen siitä poseriksi haukkumisesta. Meikäkin on POSERI sillä perusteella, etten pidä "The Final Frontieristä"?

Minä en väistänyt yhtään mitään, sillä se "poseriksi haukkunut" mies oli joku aivan muu kuin minä. Tässä tapauksessa asa. Palautteet sinne!

PS. asankin viestin teksti oli kirjoitettu jo 23. heinäkuuta 2008, joten ei se kovin ajankohtainen tähän keskusteluun oikeastaan ole

[Imperator]

Hehe, sori - en kattonut kuka kommentoi alunperin: Asalla oli muistaakseni kanssa joku Pentagram-avatar, joten miehet meni sekaisin. Ja HEI: "The Talisman" alkoi tänään kuulostaaa tänään hieman paremmalta, samoin se paljon haukkumani levyn loppupuoli.. voipi olla, että tässä sentään kutosen yli menee lopulta keskiarvo.

Asalta kuulisin mielellään vuoden 2008 ANTI-"A Matter of Life and Death"-posereista lisää palautetta. Ajankohdasta viis: 2008 on kuin viime syksy. Onko tuosta edellisestä Maiden-levystäkin miltei 4 kokonaista vuotta aikaa...? Hurjaa!

[asa]

Asalta kuulisin mielellään vuoden 2008 ANTI-"A Matter of Life and Death"-posereista lisää palautetta. Ajankohdasta viis: 2008 on kuin viime syksy. Onko tuosta edellisestä Maiden-levystäkin miltei 4 kokonaista vuotta aikaa...? Hurjaa!

Mitäpä siitä, jos joku ei tykkää? Ei se ole minulta pois. Itse diggaan edelleenkin AMOLADISTA hullun lailla.

[Flanker]

Mielestäni ylivoimaisesti Maidenin huonoin levy, eikä se siitä kyllä mihinkään tule muuttumaan lisäkuunteluiden jälkeen.

Hah! Sori, mutta ajatuksiesi sivuuttaminen alkaa jo siinä vaiheessa, kun toteat Dance of Deathin olevan todella hyvä levy! Levyhän olisi todella hyvä jos se olisi neljän biisin EP. Mutta näin sitä ajatukset eroaa, olihan sekin hieno ja tuore tullessaan, mutta ei siitä nyt jumalauta hyvää saa edes yrittämällä, edes kaksi kiistatonta instant-classic -vetoa ei auta hilaamaan kokonaisuutta kuiville. Kyllä se auttamatta on joko viimeisellä tai toisiksi viimeisellä sijalla Maidenin kataloogissa.

Dance of Death >>>> No Prayer, X-factor, Virtual XI, FotD. Killersin ja BNW:n kanssa on vähän siinä ja siinä...

Niin kerta.

[Flanker]

No johannyt. Mun mielestä näissä aineksissa mitä levylle on saatu, olis ollut potentiaalia jopa todella kovaks paketiks, jos vaan olis vähän vähemmän poukkoilua ja enemmän tiivistämistä. Mutta kuten tosiaan sanoin, katellaan ja kuulostellaan rauhassa. Mulla ei ainakaan oo mitään hinkua viskoa arvosanoja mihkään suuntaan vielä vähään aikaan.

Meikähän nyt ei ole levyltä vielä edes kuullut kuin pari rallia (huomenna levykauppaan) mutta arvelin jo kauan etukäteen että Maiden jatkaa AMOLADin linjoilla hyvine ja huonoine puolineen. Mikä on ihan ok, hyvä levyhän se oli ja progehevi uppoaa meikään, mutta ehkä olisi toivonut vähän railakkaampaakin menoa välistä tai rohkeampaa uudistumista.

Anyhoo, pelkoni on ollut että uusi levykin tulee kärsimään DODin ja AMOLADin puutteista eli kunnon tuotannon ja viimeistelyn puuttumisesta ja juttujen perusteella näin taitaa olla? Fanithan ovat syytelleet tuotannon puutteista Shirleytä mutta syypää lienee itse bändi. Sekä AMOLAD että DoD olisivat olleet todella kovia tekeleitä jos olisi vähän viitsitty viilata biisejä ja ihan raitojakin pitempään. Bändi on ollut selvästi tyytyväinen siihen että on saanut aikaan hyviä melodioita ja sanoituksia ja sehän se toki tärkeintä on, mutta tietty arvostelukyvyn puute poikiin on iskenyt välistä kun kuuntelee hiukan vajanaisiksi jääneitä laulusuorituksia, joskus tarpeettoman oloisia ja jopa itseparodioivia introja, liikaa kertosäkeen toistoa ja etenkin DoDin kohdalla myös ankeita soundeja (remasterointia joskus tälle plz?).

Hiomaton timantti on toki parempi kuin vaikka kuinka kiiltäväksi jynssätty p*ska, mutta asia on ärsyttävä sikäli että todellinen klassikkotaso näillä uusilla levyillä olisi bändillä ollut vain ihan viitseliäisyydestä kiinni.

Miltäs ne soundit muuten FF:n kohdalla yleisesti kuulostavat? Itse en ole mikään kultakorva, mutta DoDin tunkkaiset soundit ärsyttivät pahasti. AMOLAD oli sentään tästä askel ylöspäin mutta parantamisen varaa olisi ollut paljon.

[QazKFD]

asia on ärsyttävä sikäli että todellinen klassikkotaso näillä uusilla levyillä olisi bändillä ollut vain ihan viitseliäisyydestä kiinni.

Tää oli hyvin sanottu. Tosin omalla kohalla koskee vaan tätä viimeistä levyä, koska aiempi menee sellaisenaan (no, pari sen levyn korkeasta normitasosta notkahtavaa biisiä) ja aiemmilla, esim. DoD:lla on yksinkertaisesti huonoja biisejä. Mutta katotaan nyt jahka saa lisää kuuntelua alle, voihan sitä käydä niinkin, että tämän(kin?) fanipoikailee mestariteokseksi sellaisenaan!

[Flanker]

asia on ärsyttävä sikäli että todellinen klassikkotaso näillä uusilla levyillä olisi bändillä ollut vain ihan viitseliäisyydestä kiinni.

Tää oli hyvin sanottu. Tosin omalla kohalla koskee vaan tätä viimeistä levyä, koska aiempi menee sellaisenaan (no, pari sen levyn korkeasta normitasosta notkahtavaa biisiä) ja aiemmilla, esim. DoD:lla on yksinkertaisesti huonoja biisejä.

DoD olisi tosiaan ollut parempi levy jos pari-kolme heikompaa rallia olisi sieltä karsittu. Itse en enää oikein edes muista miltä Wildest Dreams kuulostaa kun skippaan sen jokakerta...Joskus vähemmän on enemmän. Vielä kun Steve hoksaisi tämän myös biisinteossa ja saksisi pari kertosäkeen poistoa sieltä täältä pois, esim. Journeyman on sinänsä hyvä biisi mutta liian pitkä verrattuna siihen mitä se tarjoaa.

[prowler]

Laitanpa jotain mietteitä uudesta levystä, kuunnellut nyt 4 kertaa läpi.

Voi isäkissan vittu näitä hitaita introja, maidenin 2000-luvun vitsaus. Eikö biisejä voisi polkasta vauhdilla liikkeelle? Reilusti vaan karsimista ja kipaleet käyntiin nopeammin. Biisejä myös pitkitetään lähes loputtomiin, osa biisien osista ei tunnu sopivan yhteen keskenään.

Maidenin tavaramerkki 80-luvulla, mieleenjäävät melodiat ennen/jälkeen sooloja, eipä niistä ole kuin muisto vain. Laulumelodiatkin välillä melko ontuvia, sanoja työnnetään joka kipaleeseen sivutolkulla, tässäkin vähempi olisi minun makuun parempi.

Saundit ihan ok, rumpusaundit vähän mitäänsanomattomat, kitaroissa voisi jotenkin olla metallisempi meininki, menee ehkä tuonne rock osastolle jopa.

Sitten biiseistä, The Alchemistille plussaa että edes yritetään nopeaa rokkeria, ok biisi.Oikeastaan vain nickon monotoninen komppi pilaa tätä. Mother of mercy ja Starblind ehkä miellyttävät tällä hetkellä eniten. Pitää kuunnella lisää, jospa se siitä aukeaisi vähän enemmän. Tällä hetkellä taistelee Blazen aikakauden levyjen kanssa häntäpäässä.

[Imperator]

Asalta kuulisin mielellään vuoden 2008 ANTI-"A Matter of Life and Death"-posereista lisää palautetta. Ajankohdasta viis: 2008 on kuin viime syksy. Onko tuosta edellisestä Maiden-levystäkin miltei 4 kokonaista vuotta aikaa...? Hurjaa!

Mitäpä siitä, jos joku ei tykkää? Ei se ole minulta pois. Itse diggaan edelleenkin AMOLADISTA hullun lailla.

Hyvä. A Matter of Life and Death:hän on mustakin hyvä. Oli itse asiassa pakko kuunnella tänään, ihan vertailumielessä. Ja kyllä! Kuten muistinkin... paaaaljon parempia biisejä, kuin The Final Frontierilla. No ei se mitään: Kyllä yksi levy viidestätoista "sietääkin" olla huono. Nimittäin mulla ei ole mitään No Prayer for the dying, Fear of the Dark, X-Factor ja Virutal XI ysäreitä vastaan. Päin vastoin, sanoisin, että kokonaisuutena 90-luku oli reilusti tasokkaampi Maideniltä, kuin 2000-luku. Saas nähdä tän 2010-luvun kanssa... taitaa paukut olla jo aika lopussa sävellyspuolella(?) Livebändinähän Maiden todisti edelleen olevansa erittäin kovassa vedossa, ettei sen puoleen. Jos ois pakko valita, että mitä biisejä The Final Frontier-tourilla soisi soivan, heitetään tähän nyt tällainen semi-realistinen / noh utopistinenhan tämä lista on:

viewtopic.php?f=1&t=3994&p=296280#p296280" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jeeves]

Aika selvästi kolmeen ryhmään jakautunut itsellä nämä biisit:

Mitäänsanomattomat:
- Satelite 15... The Final Frontier **½
- Coming Home ***

Ihan hyvät biisit. mutta levyn tasoon nähden hieman väliinputoajat:
- El Dorado ***½
- The Alchemist ***½

Loistavat:
- Mother Of Mercy ****½
- Isle Of Aavalon ****
- Starblind *****
- The Talisman ****½
- The Man Who Would Be King ****½
- When The Wind Wind Blows ****½

Olisi Maidenin kovimpia, jos sisältäisi vain nuo kuusi viimeksi mainittua loistobiisiä, laskeskelin että noin 50 minuuttinen olisi noilla kuudella biisillä. Niitäkin saisi mun puolesta vähän tiivistää sieltä täältä, jolloin levystä olisi tullut ~40-45 min.

No joo, ihan turhaa jauhamista ja toiveajattelua, mutta noilla kuudella biisillä levy olisi ihan uskomattoman kova, helposti 5/5 -klassikkokamaa. Todella kova toki näinkin eikä edelleenkään millään tavalla pettymys, päinvastoin.

[Jerky]

Dance of Deathihan on parasta Maidenia sitten 80-luvun, ja oletettavasti viimeinen levy, joka missään muodossa yritti pitää kiinni klassisemmasta Maidenin hevi-soundista ennen näitä kahta uudempaa semi-progesynkistelyä.

Olen samaa mieltä DODista. Uudesta en voi vielä sanoa lopullista tuomiota, mutta ei sillä kyllä Paschendale, New Frontier, Montsegur tai oikeastaan minkään muun DOD piisin tasoisia piisejä löydy. Olisi mielenkiintoista editoida TFF piiseistä turha pituus pois ja jättää esim. keskimäärin 1,5 sooloa / piisi. Voisi nämäkin toimia paremmin.

Parhaita piisejä tähän mennessä on El Dorado, Coming Home, When the Wild Wind Blows ja The Final Frontier (ilman tyhmää introa).

[darealjyra]

Viime yönä tuli kuunneltua When The Wild Wind Blows kolme tai neljä kertaa putkeen. Hienoista avautumista siis havaittavissa. Vedän takaisin ekan kuuntelun jälkeisen kommentin lyriikoiden kehnoudesta, ovathan ne vieläkin teknisesti aika kököt, mutta sopivat tarinaltaan kyllä biisin tunnelmaan aika osuvasti.

[Asator]

Täytyy nyt taas kommentoida uutta levyä, pari kertaa tässä taas tullut kuunneltua läpi. On tämä vain mahtava levy, huikea kokonaisuus. Vaatii melkoista kuuntelua muutenkin nämä Maidenin 2000-luvun levyt että rupeavat toimimaan, mutta sehän on mukava kun levystä saa irti koko ajan enemmän kuuntelukertojen myötä, toisin kuin radiossa soitettavasta paskamusasta. Ei kaiken tarvii olla valmiiksi purtua..

Satellite 15 introkin on ruvennut toimimaan yhä paremmin, varsinkin siinä vaiheessa kun laulu tulee mukaan. Kaikki biisit tuntuu paranevan koko ajan ja levy kuulostaa paremmalta ja paremmalta. Hitto, että tykkään tästä levystä.

[QazKFD]

DoD olisi tosiaan ollut parempi levy jos pari-kolme heikompaa rallia olisi sieltä karsittu.

Niin... ja Montségur, Gates of Tommorrow, New Frontier ja Face in the Sand Age of Innocencestä oon jollain perverssillä tavalla digannut aina, mutta eipä sekään mikään voittajahevonen todellakaan ole.

Maidenin tavaramerkki 80-luvulla, mieleenjäävät melodiat ennen/jälkeen sooloja, eipä niistä ole kuin muisto vain.

Tota mietin itekseni eilen, missä on se rohkeus käyttää sitä melodiaa kun sen kerran keksii. Kunnolla vaan esille ja kitaramelodioissa puoletkin tehosta voi hakea toiston kautta, toisin kuin vaikkapa kappaleen nimen toistamisessa...

Laulumelodiatkin välillä melko ontuvia, sanoja työnnetään joka kipaleeseen sivutolkulla, tässäkin vähempi olisi minun makuun parempi.

Tässä oon kyllä eri mieltä, laulumelodiat on mun mielestä kautta linjan hyvinkin kunnossa. Oikeestaan koko levyn hyvyys tuntuu nojaavan säkeistön hyvyyteen biisien sisällä. Lyriikoita on kyllä aivan hemmetisti, se on totta.

[Justice]

Onko muut huomannu, että Starblind kuulostaa ihan joltain Maidenin biisiltä...
2:20 ->
Ja sitte 3:40 ->

Ei perhana ku sais päähän mikä biisi...

[Hese]

Onko muut huomannu, että Starblind kuulostaa ihan joltain Maidenin biisiltä...

Aika jännä huomio

[QazKFD]

Onko muut huomannu, että Starblind kuulostaa ihan joltain Maidenin biisiltä...

Aika jännä huomio

Tyly kuitti!

Infinite Dreamsia tuossa porukka oli kuullut täältä lukemani perusteella ainakin?