The Final Frontier albumikeskustelu

[Hevari]

Siinä 15:35 kohdilla jumittu joo. Smithillä oli jotai sanottavana ja nyt se jää ikuiseksi arvoitukseksi.

[Pertti Keinonen]

Levyn teksteissä kiitetään The Killer Crewta ja mukana on yksi suomalainen nimi: Antti Saari. Tunteeko kukaan miestä ja mitä hän puuhailee?

[Karpaasi]

^Q/A-osiossa Osiris vastasikin jo, että bändin Lighting Tech -jäsen on kyseessä.

[darealjyra]

Nyt kun takana on x-määrä kuunteluja takana niin voisi jotain oikeata kommenttiakin sanoa levystä. Ei tämä hyvällä tahdollakaan ole vielä hallussa kokonaisuutena, kovin on vaikeita biisejä nämä muutamat loppupään biisit omaksua. Levyn kovin osio on tällä hetkellä ehdottomasti Mother Of Mercy-The Talisman, vaikka Coming Home ehkä hieman notkahtaa ideaköyhyytensä takia, mutta nostaa itsensä tas pystyyn kauniiden laulumelodioiden takia.

Satellite 15 - intro on edelleenkin täyttä paskaa, onhan sieltä Smithin kynästä ennenkin varsin mitäänsanomatonta kakkaa lähtenyt muttei tällaiseen ole koskaan alennuttu. Eihän tämä kotona haittaa kun sen voi helposti napsaista pois levyltä pienellä editillä, mutta esim. automatkoilla täytyy kuunnella tai yrittää kelailla vaihdoskohtaan. TOIVOTTAVASTI ei kuulla albumirundilla keikan avauksena.

The Final Frontier on tällainen takuuvarma Maiden-rockeri, jollaisia Smithilla on ollut viime vuodet varmaan pöytälaatikko täynnä, odottaen aina uuden levyn nauhoituksia . Ei mitään yllättävää, ei mitään uutta, mutta jotenkiin se vain toimii. Etenkin kertsi jää soimaan päähän.

El Dorado kuulostaa keikan jälkeen levyltä aika pliisulta, onhan tuo selkeästi aika voimaton ja ponneton, mutta voi jumalauta kun livenä toimi! Pre-chorus ja kertsi on loistavia, mutta muuten en tässä levyversiossa noista matalista säkeistöistä välitä. Soolot on aika kehnoja myös, ideaköyhää menoa oikeastaan kaikilta kepittäjiltä.

Mother Of Mercy räjäytti potin jo ensi kuuntelulla, ja räjäyttää sen edelleen. Kummallista, miten ton kuraintron säveltäjä on samalle levylle ollut säveltämässä tällaisen biisin, puhumattakaan myöhemmästä Starblindista. Bruce vetää aivan sairaan hyvin, ja toi biisin teemamelodia on aivan jäätävän hieno, tyyliltään jotain mitä en ole Maidenilta tottunut kuulemaan. Levyn ensimmäinen 5/5-biisi.

Coming Home alkaa erikoisilla kitarajutuilla, jotka ei nyt ihan sovi mielestäni biisiin, mutta siinähän ne menee. Bruce laulaa aika haikeasti, ja laulut pelastaakin tän biisin aika täysin. Sävellyksenä samaan koppaan Out Of The Shadowsin kanssa, slovari tehty samoista aineksista, joita tämäkään levy ei olisi välttämättä edes kaivannut.

Isle Of Avalon alkaa aivan helvetin siistillä introlla, jota jotkut ovat jo moittineet turhaksi Harris-introksi. Jotenkin tuntuu siltä, että osa porukasta dissaa Harrisin introt ihan pelkästään sen takia, että niitä löytyy paljon, jolloin jää nämä helvetin hienot palatkin ns. "pureskelematta", esim. tämän biisin intro, joka on ehkä tunnelmallisinta koko tällä levyllä. Vasta myöhemmin tajusin, että tänkin biisin väliosa menee 7/4-tahtilajissa, niinkuin Starblindinkin väliosa menee. Hienoa, että bändi on keksinyt näinkin helpon kikan tuomaan väriä niihin tavanomaisiin väliosan sooloiluja kompanneisiin sointukiertoihin. Brucella on tässäkin biisissä helvetin hyvät laulumelodiat, ja kertsi on aivan helvetin jäätävää parhautta! Toinen 5/5-biisi levyltä.

Starblind on yksi Maidenin parhaita biisejä koskaan, ja 2000-luvun paras biisi jaetulla sijalla Dance Of Deathin ja The Legacyn kanssa. Tässä biisissä vain kaikki toimii, biisi oli jo heti ekalla kuuntelulla todella tuore ja raikas, etenkin kokeellisten rumpukomppien ja teknisempien sovitusratkaisujen takia. Jos tätä ei tule livenä albumirundilla, bändi kusee itsensä kintuille ja ampuu sen jälkeen vielä itteään jalkaan. Kertsi on tässäkin biisissä aivan saatanan kova, ja väliosa on yksi Maidenin hienoimpia koskaan. 5/5, helposti.

The Talisman ja The Legacy-fibat vähenevät joka kuuntelulla, onhan toi nyt ihan erilainen intro. Perussäkeistö tässä biisissä on ehkä vähän muun biisin varjoon jäävä, mutta Brucen laulumelodiat pelastavat (jälleen). Säkeistöjen välissä tuleva melodia on ihan hassu, muttei suinkaan parasta mitä Gersin kynästä on lähtenyt. On hienoa, että tän levyn biiseissä on rikottu biisien peruskaavaa, kuten tässäkin biisissä kertsejä on melkeinpä kaksi, noi alussa tulevat(ovatko sitten tavallaan prechoruksia), sekä tuo myöhemmin tuleva, mikä menee Brucen osalta vitun korkealta. Kylmät väreet. Soolo-osio on ainoa heikko osa tässä biisissä. Olisin Gersiltä miehen taidot tietäen odottanut jotain muuta kuin hidasta venyttelyä ja huiluääniä, tuohon kun olisi lähtenyt miehen signatureöljyinen bendishredsweep-soolo aika maukkaasti. Tuo kertsi vain toimii aika jäätävästi tässäkin. 4½/5

The Man Who Would Be King on vielä aukeamatta täysin. Alku on pirun kaunis, ja se olisi vaatinut ehkä hieman erilaisen biisin, ehkä jopa siitä olisi se slovari kannattanut ennemmin tehdä? Sen jälkeen lähtevä nostatusjuttu tuntuu ainakin tässä vaiheessa aika turhalta. Perussäkeistöt ovat myös aika tylsän olosia, nin taustalta kuin Brucelta. Väliosa on tässä biisissä Maidenilta jotain ihan ufoa, niinkuin hyvässä mielessä . Tollaista en olisi nimittäin uskonut koskaan kuulevani Maidenilta. Aika siisti juttu. Muuten paha sanoa biisistä muuta, kuin että eipä vielä ole iskenyt.

When The Wild Wind Blows olikin sitten alkujaan suurin pettymys tältä levyltä. Rimen kanssa samoille viivoille hypetyksessä nostettu biisi ei lunastanut odotuksia (vaikkei Rime todellakaan ole lähelläkään Maidenin parasta biisiä...), mutta kyllähän tuo tuolta vähäsen jo alkaa nostelemaan päätään. Toi päämelodia on aivan helvetin haikea, mutta sitä toistetaan ihan liikaa biisissä. Muutenkin jotain variaatioita melodioihin ja lauluun olisi kaivannut. 3 ja puolen minuutin kohdalla lähtevä melodia ja säkeistö on aivan täydellinen tunnelmaltaan, jo pelkästään sen takia biisi on parantanut huimasti lähtökohtaan nähden. Tämäkin on kyllä vielä avautumatta kokonaisuudessaan.

Eli loppupää on vielä hieman usvassa, mutta muuten levy alkaa maistumaan enemmän ja enemmän. Kuitenkin tämä pikku-Caesar näyttäs jo tässä vaiheessa vahvaa peukkua ylöspäin, eli kokonaisuus kyllä toimii, ja noi pikkufibat(noh, neljä minuuttia kuraa heti levyn alkuun... ) unohtuvat noiden hyvien rinnalla. Toimii.

[Fender]

Levyn teksteissä kiitetään The Killer Crewta ja mukana on yksi suomalainen nimi: Antti Saari. Tunteeko kukaan miestä ja mitä hän puuhailee?

Tästä äijästä olisi muuten hauska saada duunattua jonkinnäköinen haastattelu, mikäli mr. Saareen jonkinlaista yhteyttä saa/hän on halukas sellaisen antamaan. Olisi mielenkiintoista tietää lisää siitä, minkälaista Maidenilla on olla töissä ja ennen kaikkea miten hän on siihen vakanssiin päätynyt. Ei paskempi jobi ollenkaan...

[Varjis]

3. kuuntelua takana ja biisit siirretty iTunesin levyltä mistä on sitten mukavampi kuunnella.

Ja pistetäänpä tähän: Meikäläisen asteikolla kyllä Maidenin TOP5 -levyissä. Koko ajan paranee biisit kun kuulemisia tulee lisää.

Ja se ykkösbiisi on edelleen The Man Who Would Be King. Intro on jo itsessään hieno, mutta kun se loppuu ja väliin jää pieni tauko, jää odottamaan tulevaa. Ensimmäisen kerran kun kuulin olin kusta housuuni, eikä ole kaukana nytkään. Nickon rummut ovat loistavat, ja tod.näk. Daveyn soittama kitaramelodia on TÄYDELLINEN. Kitarariffien kulku on loistava, mutta kun Nickon rummut feidautuvat sisään ei yksinkertaisesti voi jotain vapauttavan fiiliksen tunnetta estää. Bruce laulaa upeasti. Kyseessä yksi Maidenin loistavimmista kappaleista!

Lisätäänpä tähän vielä että Isle of Avalon on myös nousemassa yhdeksi meikäläisen suosikeista. Kertosäe on loistava, ja varsinkin lopussa vähän No More Liesin kaltainen kitarafilli on todella hieno!

When The Wild Wind Blows taas sisältää kenties Maidenin koskettavimmat ja parhaat sanat. Luin niitä kappaleen mukana, ja siskokin meni hiljaiseksi mukanani kun kuunneltiin yhdessä. Mutta löytyy musiikillisestikin biisistä hetkensä, etenkin kun kappale varsinaisesti lähtee käyntiin Brucen 'have you seen what they said...' kohdan myötä.

np. Starblind

[Pertti Keinonen]

^OK, kiitos paljon Karpaasille sinne ylös päin jonnekin! Tulee niin aika paljon viestejä koko ajan niin ei pysy noissa väkäsissä kartalla

Albumista vielä, että miten ihmeessä tältä voi jättää jotain biisiä soittamatta keikoilla? Introa kait käytetään pakosta ja koskaan ei ole ekaa biisiä jätetty soittamatta eli ne ovat aika safetyssä. El Dorado, voiko jättää pois nyt kun sitä on jo veivattu? Upposi ihan älyttömän hyvin kansaan Porissa. Äitin Armo tulee satavarmasti, Coming Home ja Alkemisti ehkä jäävät pois, jos jotain täytyy valita, koska loppulevy on niin dominoiva. Kuvitelkaa, miten yleisö käyttäytyy Avalonin introssa. En usko, että halleissa on yhtään ihmistä, joka ei taputtaisi siinä kohdassa. Starblind, ehkä koko levyn paras kappale, ei millään jää pois setistä. King on hiinä ja hiinä. Wild Wind, ei kai sen jättämistä pois setistä kukaan voi edes ajatella?

[Varjis]

Wild Wind, ei kai sen jättämistä pois setistä kukaan voi edes ajatella?

Paitsi onko kenties jo vähän liian pitkä? Tai no, onhan nyt Sign of the Crossia ja Marineriakin vedetty. Sitä vaan jos on noin pitkiä biisejä paljon niin keikka venyy ihan hiton pitkäksi . No mitäs väliä sillä.

[QazKFD]

Sitä vaan jos on noin pitkiä biisejä paljon niin keikka venyy ihan hiton pitkäksi .

Ei veny, sillon soitetaan vaan vähemmän kappaleita.

[Captain Edward]

Loistavaksi albumia kehuttiin ja loistava albumi sieltä tuli.

Nyt on pari kertaa pyöritelty levy soittimessa ja kokonaisuutena on kyllä erittäin kova. Intro toimii omalla kohdalla ihan pirun hyvin ja todennäköisesti livenä viellä paremmin. Tosin en toivo että alottaisivat keikan nimi biisillä. Pistäisivät jossain keskivaiheilla Satelite 15 pyörimään ja TFF siihen perään (toive ajattelua).

Coming Home on uusi Out Of The Shadows, mutta hyvin onnistunut sellainen. Varsinkin tuo alun progempi riffittely iskee ja lujaa.

The Alchemist on tällä hetkellä ehkäpä se levyn ainoa heikompi biisi. Biisissä on kyllä erittäin hyviä ideoita, mutta jotain jää vaan puuttumaan. Toisin kuin biiseissä kuten Futureal, Man On The Edge. Tämä ehkä korjaantuu kuuntelulla.

Loput viisi biisiä ovatkin sitten pelkkää murhaa. Parhaaksi levyksi Seventh Sonin jälkeen en lähtisi viellä julistamaan, löytyyhän siltä väliltä tämän hetkisessäni Maiden TOP-5 oleva levy The X Factor (kyllä, jopa The Unbeliever, joka kaikessa outoudessaan on nerokas biisi).

Kokonaisuutena levy on kyllä parhautta ja Maidenin viellä yhden levyn vaativasta toisesta värisuorasta se kirkkain timatti. No ehkä pienet Maiden lasit päässä, mutta...Up The Irons

[Jukka]

Tilanne alkaa selkiytyä. Ehdottomat kärkiviisut ovat Coming Home ja Starblind,The Alchemist heti siinä kannoilla. The Man Who Would Be King ja ja The Talisman eivät kokonaisuutena jaksa kantaa, mutta pääosin rautaa. Muuten sitten onkin melkein missä järjestyksessä tahansa katsottuna sitä samaa 2000-luvun Maidenia, mitä tässä nyt on se 10 vuotta tarjoiltu. Avalonin väliosa kitaroineen on LOISTAVA yksityiskohta, mutta muuten kappale ei oikein tuunu koskaan lähtevän mihinkään suuntaan.

Summa summarum: Levy sisältää Maidenin 2000-luvun parhaat vetäisyt, mutta kokonaisuutena jää valitettavan keskinkertaiseksi. Olisin kaivannut paljon rohkeampia irtiottoja Starblindin tyyliin, nyt käsissä on oikeastaan sitä samaa liian tuttua ja liian turvallista.

[Beast Doctor 661]

Eka ajattelin: "Mitä vittua nää äijät soittaa"? Sitten tajusin kolmannella kuuntelu kerralla, että on aika jälkeen 2000 ja ennen sitä ja paluuta menneeseen varsinaisesti ei ole! Levy avautuu vähän kerrassaan ja sanon, että jos joku pettyi pahasti, niin uskokaa pois se ei avaudu heti ja oma asenne kans kuntoon?! Levy oli mulle henk. koht. Ekaks karvas pettymys, mutta sitten tajusin kun kuuntelin, että Wau, täähän on ihan uudenlaista, tyyliin hyvä kun tekevät oikeasti erilaisimman, oudoimman vedon (ajattelen edelleen niin) mitä ovat urallaan tehneet! Levy on erittäin hyvä. Silti en voi antaa vanhoja koulu arvosanoja käyttäen kuin 8 1/2 keskiarvoksi, mutta toivon että jokainen ymmärtää, että vanhan liiton "hevi jäärältä" tää on positiivisessa "hengessä" annettu arvosana ja lopuksi sen kummemmitta analysoinneitta sanon että kun on kyse uudesta Maidenistä levy on ehkä PARAS KOSKAAN MUKAANLUKIEN VUOSI 2000 ILMESTYNYT LEVY. KANSITAITEISTA JA SANOTUKSISTA TÄYDET 10 1/2. YEAH... LET`S KEEP ON ROCKIN....

[Pertti Keinonen]

Onko teidän mielestä tyhmää perustaa omaa aihetta käsittelemään pelkästään uuden albumin lyriikoita? On meinaan osa sen verran sekavaa tekstiä, että kaikki ei oikein aukea ja tarvittaisiin vähän jeesiä...

[S.R.]

Onko teidän mielestä tyhmää perustaa omaa aihetta käsittelemään pelkästään uuden albumin lyriikoita? On meinaan osa sen verran sekavaa tekstiä, että kaikki ei oikein aukea ja tarvittaisiin vähän jeesiä...

Hyvä idea, kannatan.
Kiinnostavaa lukea tai kenties itsekin vois yrittää kirjoitella jotain tulkintoja uusista kappaleista ja toki parempi on että erillinen topic olisi aiheelle ettei tarvitse täältä albumin omasta topicista niitä etsiä.

[The_Air_Raid_Siren]

Itsekin pidän käytännössä 80-luvun ja 2000 -luvun Maidenia eri bändeinä ja hyväksyn sen tosiasian. Rakastan The Number of the Beastin kappaleita ja soundia, mutta ymmärrän ettei niihin aikoihin ole paluuta ja pidän kovasti myös 2000 -luvun matskusta. Sitten uusimmasta levystä. Olisiko ollut aineksia parempaakin? Toki. Nautinko nykyisestä lopputuloksesta silti? Aivan helvetisti!

Pienenä summauksena, TFF ja El Dorado ovat helposti toimivia simppeleitä kappaleita jotka eivät saa kylmiä väreitä aikaiseksi, mutta puolustavat paikkaansa raskaamman loppupään vastapainona. Kaikkien hehkuttamasta Mother of Mercysta en ole vielä saanut ihan hirveästi kicksejä itse aikaiseksi. Hyvä biisi, mutta ei levyn parasta antia. Coming Home toimii hemmetin hyvin ja The Alchemist on mukava kevyempi välipala ennen raskaampaa levyn loppuosaa. The Alchemist tosin on kappaleena melko köykäinen ja Bruce kantaa sitä aivan täysin. Isle of Avalon on todellinen mestariteos ja avaa huikean putken levyllä. Starblind on toinen todellinen Jackpot. Brucen tulkinta, intron jälkeinen riffi, riffittely säkeistöjen taustalla ja kappaleen väliosa, totaalista parhautta. The Talisman ei ole aivan napakymppi, mutta silti todella hieno biisi ja Bruce kantaa myös sitä hienosti harteillaan vaikka muuten elementit eivät ihan timanttiliigaan riittäisikään. The Man Who Would Be Kingin alku näyttää Brucen tulkinnan herkempää puolta, aivan uskomattoman kaunista. Jälleen säkeistöjen taustalla hienoja kitarajuttuja ja väliosa jonka Dave on varmaan säveltänyt pienissä oluthuuruissa, varsin mielenkiintoinen veto Maidenille. Paikoin hieman puuduttava kappale, mutta hyvä vetäisy silti. Levyn päätösraita ei ole vielä oikein päässyt lentoon. Hienoja kohtia löytyy kuten alku sekä ihon kananlihalle saava säkeistö "He sees the picture on the wall, falling down, upside down, He sees a teardrop from his wife, rolling down her face, saying grace", mutta jotain repäisyä silti olisi kappaleen keskivaiheille kaivannut jotta todelliseen lentoon olisi päästy.

Muutama keskinkertaisempi rykäisy ja jokunen heikohko sovitusratkaisu, vastapainoksi pari kolme timanttista veisua ja joitain erittäin hienoja hetkiä. Sanoisin, että tämä levy on vahvasti Brucen. Joistain hienoista kitarajutuista huolimatta levy olisi ilman Brucen tulkintaa melko harmaata massaa, mutta silloin kun muut elementit eivät riitä kantaa Bruce kappaleita harteillaan ja kun ne riittävät nostaa Brucen tulkinta biisit vielä aivan toisiin sfääreihin. MP3 -kuuntelulla Starblind oli aivan suvereeni ykkönen, mutta tänään kun sain haettua aidon spessun kaupasta ja kuunneltua bookletin kanssa vetäisi Isle of Avalon kärkeen. Aivan järjettömän hienot laulumelodiat ja tulkinta Brucelta. Rakastan myös tuota tapaa jolla kappale välillä rakentelee tunnelmaa varoen ja hyökkää sitten lentoon Brucen loistaessa kertosäkeissä.

[nickorules]

Kun en jaksanut perjantaina valvoa, niin odottelen ja kuuntelen sitten, kun saan levyn CD-muodossa käsiini.

The Alchemist oli kyllä kova. Kuulostaa Man on the Edgen, The Mercenaryn ja Megadethin The Disintegratorsin ristisiitokselta.

Ja nimibiisi on soinut päässä aika paljon.

"I'm stranded in space
I'm lost without trace
I have no hopes of coming back"

vai miten se nyt oli.

[Capitano]

Monen vuoden arvuuttelun ja odottelun päättyminen oli play-painikkeen painalluksen päässä.. Noin.. myönnän että luulin levypakkaamon masiinoiden sylkäisseen väärän tuotteen koteloon. Se luulo haihtui ensimmäiseen kitaravalliin, Maidenhan se siellä, mutta mitä on tapahtumassa? Mieli on jo kirkastunut ajan myötä, kuten aina, kuinka saatoinkin jälleen kerran epäillä. Mutta ajassa muutama päivä taaksepäin ja ensimmäiseen kuuntelukertaan. Ensimmäisen biisin jälkeen oli hivenen typertynyt olo jota koitin Eldoradon aikana häätää loitommas sielustani. Enkä siihen kyennyt , en ennen kuin koitti Starblindin aika. Toki tajuntaan jäi otteita sieltä täältä, mutta se oli tällä kertaa se "portinavaaja" uuteen levyyn, loppu levyn suhteen olinkin jo varsin vastaanottavainen, ja luja usko siihen että kyllä se siitä iloksi muuttuu. Ja näin on todellakin käynyt. Joka ikinen kerta vuodesta -87. Tottahan Maiden on muuttunut vuosien saatossa, vai sanottaisiinko mieluummin kypsynyt? Vielä en pysty tätä minun mielestä vahvaa pakettia purkamaan osiin saati analysoimaan kunkin teknisiä suorituksia, sen saavat valistuneemmat arvioida näkemyksensä mukaan. Maiden menee eteenpäin ja ainakin minulle kutsu seurata on vastustamaton. Vielä viimeinen sana tältä erää: Starblind.

[QazKFD]

Kun en jaksanut perjantaina valvoa, niin odottelen ja kuuntelen sitten, kun saan levyn CD-muodossa käsiini.

Odottelet siis mitä? Levy on jo kaupoissa! Ollut siitä eilisestä asti, kuinka tämä valvominen tähän liittyy?

[nickorules]

^Radio Rockin keskiyön ensisoitto. Isle of Avalonin kohdalla alkoi nukuttaa.

Levy on tilattu, mutta ei ole vielä tullut.

[Siren]

Mitä tätä nyt olen kaksi päivää kuunnellut niin sen verran sanon että tämä menee Maidenin kolmen parhaan levyn joukkoon, ja Pieksää aika helposti edellisen loistolevyn AMOLADin. Tällä levyllä on kyllä Brucen laulu parhaimmillaan sitten vuosiin.
Ei ole huonoja biisejä tähän albumiin eksynyt ollenkaan, ja se paljon haukuttu introkin on todella hyvä. Parhaiksi biiseiksi ovat jo osoittautuneet Lopetus nelikko joista varsinkin StarBlind ja Talisman on aivan huikeita biisejä. When The Wild Wind Blows on sekin loistava lopetusbiisi, mutta ei kyllä ainakaan vielä ole noussut alkuhypetyksen arvoiseksi.

Tässä on paljon petentiaalia nousta Iron Maidenin parhaaksi levyksikin vielä

[OsmaGunner]

Millähän saatanan källillä mä saan noi Mission Editionin extrat toimimaan? En osaa. Pitäiskö jossain olla joku 'keleen koodi tai joku?

btw. El Dorado on kova.

Levyn takaa lainattu:

"To access extra bonus content go to http://www.ironmaiden.com/bonus" onclick="window.open(this.href);return false;"

Oliko tästä kyse?

Joo, kiitos. Vanha puusilmä ei taas ollut kartalla. Yritin tunkea cd:tä jos mihinkin vimpaimeen mutta eihän sieltä mitään saatana tullut

[Osiris]

On se promon hinta sitten jälleen noussu pilviin. Jos sitä oottelisi, että edes 2/3 tippuisi pois.

[Edward Mannerheim]

Pari huomiota tuotantopuolesta.

Ekaksi: Janick hyppää korville Alchemistin alussa, eli miksaus poikkeaa aika lailla muusta levystä.

Toiseksi: TMWWBK:n parin minuutin kohdalla taustamusa feidaantuu hiljaisemmaksi ja voimistuu taas Nickon lisätessä voimaa iskuihinsa, siis selvästi namiskoista vääntäen, ei soittajien jarrutellessa tai soittaen hiljempaa.

Oletteko kiinnittäneet moisiin huomiota? Omiin korviin nuo asiat iskevät aina kun eteen tulevat, kuulostavat jotenkin kököiltä.

[Blindman]

Kun en vieläkään saanut levyn bonuksia toimimaan, tulin tulokseen että levyssäni on jotain vikaa. Firefoxin, javan ja muut päivitin, mutta ei toimi. Lähetin viimein kyselyn tuolle Push Entertaimentille. Katsotaan miten asian hoitavat...

[Pertti Keinonen]

On se promon hinta sitten jälleen noussu pilviin. Jos sitä oottelisi, että edes 2/3 tippuisi pois.

Maksetaanko noista oikeasti noin paljon?