The Final Frontier albumikeskustelu

[Iivis]

Kyllä ton koko matkan jälkeen toi When the Wild Wind Blowsin viimeinen säkeistö vetää aika herkäks. Huh huh.

Joo, täällä on tullut tippaa huolella linssiin, kun noita sanoja lukee. Muijakin tirautti, kun luki sanoja samalla. Tuo biisi senkun vaan jaksaa kasvaa.

Starblind, Talisman ja Wind kovimmat biisit!

[puolisukeltaja]

Kolme kuuntelua takana (lisää tarvii vielä), ja niiden perusteella muutamia huomioita:

-Intro on ok, laulun tullessa mukaan tulee ainakin meikäläiselle ihan mukava scifi-tunnelma. Nimibiisi puolestaan... Noh, on se vähän nostanut osakkeitaan, mutta edelleen varsin keskinkertaista huttua sooloja myöten. El Dorado onkin sitten levyn eka tappobiisi. Keikkakokemuksen jälkeen tykittää ihan kunnolla, vaikka aluksi tämäkin tuntui keskinkertaiselta.

-Mother of Mercy on varsin tunnelmallinen biisi ja hyvää Maiden-tasoa, mutta ei mitään elämää suurempaa. Coming Home taas on ehkä paras näistä Maidenin balladi-tyylisistä biiseistä ja pesee ainakin edellisen levyn viritelmän 666-0. The Alchemist tasapainottaa rauhallisemman Coming Homen jälkeen mukavasti, mutta se jokin jää biisistä uupumaan. Ihan ok-tason Maiden-rocker kuitenkin.

-Isle of Avalon onkin sitten vähän kimurantimpi tapaus. Periaatteessa biisissä kaikki kohdallaan ja loistava tunnelma, mutta taas jotain puuttuu. Se viimeinen niitti ja kliimaksi jää biisistä uupumaan, puhumattakaan ylipitkästä kestosta. Soolo-osuus / väliosa on hieno, muttei riitä huipennukseksi.

- Starblind taasen, huh mitä laulumelodioita! Ainoa biisi, joka iski ihan täysillä ekasta kuuntelusta lähtien. Jumalauta noita Adrianin (?) kitara-ilotteluita tonne laulujen alle. Soolo-osuus ja sen aikaiset jamittelut myös parhautta. Tässä on nyt viimein edes vähän (no olihan tossa edellisessäkin biisissä ripaus) sitä paljon mainostettua progea, jota nyt esim. edelliseltä levyltä ei oikeasti löydy lähestulkoon yhtään.

- The Talisman ja Man Who Would Be King eivät taas oikein lähde kumpainenkaan. Hienoja osia (soolo-osuudet jälleen) löytyy molemmista kappaleista, mutta kokonaisuutena kumpikaan biisi ei oikein ns. lähde lentoon. Molemmissa samanlaisten osien toistoa liikaa. Jotenkin tuntuu, että syy tähän Maidenin mammuttibiisi-syndroomaan on ylipitkät sanoitukset. Vielä pitää sinne biisin loppuun saada tungettua pari verseä, vaikka musiikillisesti kappale pärjäisi ihan hyvin ilman niitäkin. The Talismanille pisteet loistavasta vinguttelusoolosta ja leadeista, sekä sen jälkeisestä riffistä, josta tulee etäisesti mieleen 70-luvun suuruudet (Sabbath ym.). MWWBK:ssa taas todella tyylikäs lopetus ja hienot loppumelodiat.

- Paljon (ehkä liikaa) hehkutettu While the Wild Wind Blows on tosiaankin erittäin mainio kappale haikean tunnelmansa tähden, mutta intro on taas vähän pitkä ja muistuttaa liikaa edellisen levyn For the Greater Good of Godin introa. Melodiat toimii läpi biisin ja Brucen tulkinta on ikimuistoista. Tässä on nimenomaan biisi, joka kertoo tarinan ja todellakin nivoutuu myös musiikin puolesta tarinan tunnelmaan ja draamankaareen.


Kokonaisuutena levyltä ei oikein löydy yhtää heti iskenyttä tapporiffiä, mikä oli pieni pettymys (vrt. AMOLAD:n 1000 suns, Benjamin Breeg, Lord of Light, etc.), mutta laulumelodiat ovat aivan loistavia läpi levyn. Täytyy myös allekirjoittaa Nickoa kohti kohdistunut kritiikki. Edellisellä levyllä miehen soitto oli paljon ilmavampaa ja kuultiin vaihtelevia fillejä, vaikka kompit olivatkin enimmäkseen sitä samaa vanhaa. Tällä levyllä mies taas jättää fillit monissa paikoissa soittamassa, missä niitä AMOLAD:lla olisi kuultu, ja vaikka muutama ihan omaperäinenkin kikka löytyy, niin kokonaisuutena todella aneemista soittoa.

Kokonaisuutena levy on tässä vaiheessa plussan puolella, mutta ainakaan AMOLAD:n kärkisijaa 2000-luvun parhaimpana ei helposti tällä tekeleellä horjuteta. Varmaan kasvaa vielä kuuntelujen myötä ja never say never, mutta nyt tuntuu tuolta.

edit/ Olenko ainoa, jolla tulee MWWBK:n intron (laulu)melodiasta mieleen Kansasin Carry on You Wayward Sonin ekan versen laulumelodiat? Eihän ne nyt tarkemmin kuunneltuna nyt niiiin samalta kuulosta, mutta ekaa kertaa kun tota Maidenin biisiä kuunteli, niin alkoi soida päässä vaan Carry on You Wayward Son. Siinä nyt muuten sitä progea niille, jotka luulee, että Maiden on tosi progee vain pitkien biisien puolesta.

[darealjyra]

Joku laittanut youtubeen itse re-miksaamansa version WTWWB-kappaleesta, kuullostaa aika hyvälle, ja saa toivomaan että Maiden olisi jo aikaa sitten vaihtanut uuden tuottajan Cavemanin tilalle. Uusinta en ole vielä kuullut levyversiona, mutta netistä ladattu jättää paljon toivomisen varaa, kuten kaikki Shirleyn tuottamat levyt.

http://www.youtube.com/watch?v=qfpgMBAJ6h4" onclick="window.open(this.href);return false;

Itelle ei kyllä uppoa tämä versio ollenkaan, korostettu yläpäätä mun makuun aivan liikaa, pahiten tietty pellit iskee korvaan. Mietin vain, että onkohan tuolle varsinaisesti tehty minkäänlaista miksausta, vaan nopeutettu ja ajettu jonkun EQ:n läpi? Noh, enpä kyllä tarpeeksi noista jutuista tiedä, että voisin väittää mitään, mutta eipä tuo mitenkään erikoiselta kuulostanut, enemmänkin joltain demotason miksaukselta mun korvaan.

[Parza]

Joku laittanut youtubeen itse re-miksaamansa version WTWWB-kappaleesta, kuullostaa aika hyvälle, ja saa toivomaan että Maiden olisi jo aikaa sitten vaihtanut uuden tuottajan Cavemanin tilalle. Uusinta en ole vielä kuullut levyversiona, mutta netistä ladattu jättää paljon toivomisen varaa, kuten kaikki Shirleyn tuottamat levyt.

http://www.youtube.com/watch?v=qfpgMBAJ6h4" onclick="window.open(this.href);return false;

Itelle ei kyllä uppoa tämä versio ollenkaan, korostettu yläpäätä mun makuun aivan liikaa, pahiten tietty pellit iskee korvaan. Mietin vain, että onkohan tuolle varsinaisesti tehty minkäänlaista miksausta, vaan nopeutettu ja ajettu jonkun EQ:n läpi? Noh, enpä kyllä tarpeeksi noista jutuista tiedä, että voisin väittää mitään, mutta eipä tuo mitenkään erikoiselta kuulostanut, enemmänkin joltain demotason miksaukselta mun korvaan.

En kyllä just keksi että mitä muuta tuolle voisi hirveästi tehdä, kun hieman epäilen että noita raitoja ei erikseen ole käytössä..

[darealjyra]

Joku laittanut youtubeen itse re-miksaamansa version WTWWB-kappaleesta, kuullostaa aika hyvälle, ja saa toivomaan että Maiden olisi jo aikaa sitten vaihtanut uuden tuottajan Cavemanin tilalle. Uusinta en ole vielä kuullut levyversiona, mutta netistä ladattu jättää paljon toivomisen varaa, kuten kaikki Shirleyn tuottamat levyt.

http://www.youtube.com/watch?v=qfpgMBAJ6h4" onclick="window.open(this.href);return false;

Itelle ei kyllä uppoa tämä versio ollenkaan, korostettu yläpäätä mun makuun aivan liikaa, pahiten tietty pellit iskee korvaan. Mietin vain, että onkohan tuolle varsinaisesti tehty minkäänlaista miksausta, vaan nopeutettu ja ajettu jonkun EQ:n läpi? Noh, enpä kyllä tarpeeksi noista jutuista tiedä, että voisin väittää mitään, mutta eipä tuo mitenkään erikoiselta kuulostanut, enemmänkin joltain demotason miksaukselta mun korvaan.

En kyllä just keksi että mitä muuta tuolle voisi hirveästi tehdä, kun hieman epäilen että noita raitoja ei erikseen ole käytössä..

Tämä itelläkin oli mielessä, joten pieni kusetuksen maku jos remixistä puhutaan.

[Iivis]

Joku laittanut youtubeen itse re-miksaamansa version WTWWB-kappaleesta, kuullostaa aika hyvälle, ja saa toivomaan että Maiden olisi jo aikaa sitten vaihtanut uuden tuottajan Cavemanin tilalle. Uusinta en ole vielä kuullut levyversiona, mutta netistä ladattu jättää paljon toivomisen varaa, kuten kaikki Shirleyn tuottamat levyt.

http://www.youtube.com/watch?v=qfpgMBAJ6h4" onclick="window.open(this.href);return false;

Jeps, vaikka onkin nopeasti väsätty remixi, niin jo tuossa Brucen ääni kuullostaa paremmalta, tosin onhan biisiä nopeutettu hieman, joten ilmankos Bruce kuullostaa nuoremmalta. Tuo loppupuolen setti on tosin paremman kuuloinen hieman nopeutettuna, tulee sitä napakkuutta lisää.

Siis kertokaa vielä mikä tuossa miksauksessa oli parempaa kuin Luolamiehen miksauksessa??? Akira Takasakin pändin sota vai se, että Bruce kuulosti Mikki Hiireltä?

No, ainakin tempoa oli lisää. Kuulostaa aavistuksen vauhdikkaammalta. Ihan jees tuokin.

[Karpaasi]

Tuli katsottua tuo When the Wind Blows -leffa Youtubesta (mitä nyt siitä puuttui X minuuttia 6. ja 7. osan väliltä) Aika passelisti When the Wild Wind Blows -biisin lyriikat tukevat tuota animaatiota, mitä nyt nähtävästi kappaleessa ydintuhoa ei vielä tapahdu, eikä täten loppu-twistiäkään ole elokuvassa. Pommisuoja on vähän laajemman mittakaavan projekti kappaleessa. Kaiken kaikkiaan aika helvetin masentava elokuva oli kyseessä. Mitä itse kappaleeseen tulee, kehtaisin väittää, että vaikka riffillisesti When the Wild Wind Blows ei olisikaan aivan timanttisinta kärkeä Maidenin katalogissa, on sen lyriikat ja ennen kaikkea niiden luomat mielikuvat jotakuinkin Maidenin parhaat. Voin sanoa omasta puolestani, että ikinä ei ole ollut lähelläkään silmäkulmien kostuminen aikaisemmissa Maidenin kappaleissa, mutta tämän kappalen yhteydessä se on vielä parinkin kuuntelun jälkeen ihan faktaa. Se on jo jotain. Melodiat ja lyriikat kulkevat aivan helvetin hyvin käsi kädessä, ja Bruce on täydessä iskussa.

Helvetin hieno kappale. Tällaista kappaletta on tullut odotettua Maidenilta sitten Dance of Deathin, ehkä jopa Thin Line Between Love and Haten. 5/5.

[Symbolic]

On tämä levy vain aivan uskomaton. Löytyykö harvinaisen typerän ja irroitetun kuuloisen intron jälkeen enään yhtäkään huonoa tai turhaa hetkeä? Vastaus on ei.

Nimistartteria vihasin silloin kun se julkaistiin, ainoastaan kertosäkeen jankkauksen tähden, mutta nyt sekin on auennut. Kertakaikkisen upeat laulumelodiat säkeistöissä ja tilutussoolot ovat oikein maukkaat, vaikkeivat edustakaan ihan sitä totaalista parhautta mitä Maidenin kitarasankareilta on totuttu kuulemaan. Wicker Manin jälkeen ehdottomasti paras 2000-luvun aloittajabiisi, joka onnistuu hyvin luomaan levyllä, melkein koko pitkän mittansa ajan vallitsevan, avaruustunnelman.

En pitänyt myöskään ekasta singlejulkaisusta "El Doradosta", mutta sen jälkeen kun livenä sen kuulin, mielipide muuttui radikaalisti. Ei se edelleenkään ihan kärkeä edusta, mutta loistava, astetta rokkaavampi ja lyyrisesti kerronnallisempi biisi siitä huolimatta. Etenkin Steven kolinabasso aiheuttaa aikas kovat nostalgiasävärit sieltä 80-luvun uumenista.

Allekirjoittaneelle hieman X-Factorin ajat, ei niin musiikillisesti, mutta sanoitustensa puolesta, mieleen tuova "Mother of Mercy" kuulosti heti liki täydelliseltä hevibiisiltä. Hitaasti ja painostavasti alkava kappale räjähtää kuin tykinlaukas kovaksi hevirypistykseksi. Jos jostain täytyisi vähän nipottaa niin se voisi olla kertosäe, jossa Brucen ääni joutuu jo huomattavasti liian korkealle, josta johtuen ääni kireytyy ja kuulostaa vähän väkinäiseltä. Ei tuo niin suuri miinus ole, että se yhtään laskisi biisin kovuutta.

Levyn astetta rauhallisempaa puolta edustava "Coming Home"kin vielä jaksaa helposti pitää levyn kovaa tasoa yllä. Monet ovat esimerkiksi täällä Rautaneidon puolella tätä kehuneet Dickinsonin soolotuotannon kaltaiseksi, mutta itse kun en ole miehen sooloja hirveästi kuunnellut, niin en pysty noihin kommentteihin kovin yhtymään. Ei tämä kyllä todellakaan ole mikään tyypillisen Iron Maidenin biisi. Jos johonkin pitäisi alkaa vertaamaan, niin se voisi olla Wasting Love, jossa siinäkin on sekä rauhallisia, että hieman raskaampia osia, jotka sulautuvat toisiinsa saumattomasti aiheuttaen oikein hyvän ja miellyttävän kuuntelunautinnon.

"The Alchemist" on se levyn todellinen ilopilleri ja varmasti se perinteisintä heviä edustava biisi. Aluksi kappale kuulosti auttamattomasti väliinputoajalta ja päättömältä kohkaajalta, mutta kun biisi vain eteni ja eteni nopeatempoisena hevirallina, niin sitä suhtautui hieman myönteisemmin ja lopulta kappaleen loputtua tajusin kuinka nerokasta oli pistää tähän, ikäänkuin välisoittona, erottamaan albumin ns. "perusbiisit" noista eeppisistä loppulevyn teoksista. Hyviä melodioita ja monet fanit ovat yhdistäneet tämän X-Factorin Man on the Edgeen. Minä teen samoin, koska ei vain voi mitään, että tämä hieman etäisesti sävellykseltään muistuttaa sitä...

Ensimmäisen eeppisen jyrän kimppuun. "Isle of Avalon" todellakin on eeppinen sanan varsinaisessa merkityksessä. Alkaa kappaleen nimelle uskollisesti hieman usvaisissa ja mystisissäkin merkeissä. Ensimmäisellä kuuntelukerralla minua häiritsi suunnattomasti tuo laulumelodia, mutta kun antoi tälle pari kuuntelukertaa lisää, niin mielipide muuttui kuin taikaiskusta. Tuo melodiahan on juuri nerokas, selvästi yritetty hakea sellaista taianomaista tunnelmaa kitarannäppäilyllä ja juurikin edellämainitulla laulumelodialla. Sanat voisivat olla kuin suoraan joltain eeppistä fantasiapowermetalia esittävältä bändiltä, mutta musiikillisesti tämä on kaukana siitä. Enemmänkin tuo alku tuo mieleen 70-luvun progressiivisen rockin pioneeribändit Genesiksen, Yesin ja jopa Jethro Tullin. Kappaleen ainoaksi kompastuskiveksi voisi mainita ehkä hieman liian pitkän pituuden, joka etenkin loppupuolella biisiä hieman pistää häiritsemään ja puuduttamaan, mutta onneksi kerrassaan upeat soolo-osuudet korvaavat tuon pikkuvian.

"Starblind". Jos käskisitte minua nimeämään yhden Iron Maidenin biisin, mikä jättää minut täysin sanattomaksi, mainitsisin tämän. Alkaen lyhyellä introlla, joka tuo nostalgian viileän tuulahduksen suoraan vuodelta 1986 ja jatkuen jyräävällä riffillä, mikä jättää allekirjoittaneen täysin monttu auki. Bruce laulaa luonnollisella ja aina upealla äänellänsä nerokkaita sanoituksia sellaisella tunnelatauksella, että heikomman puntti tutisee. Minä olen tämän biisin rinnalla heikko, joten punttini tutisee kuin haavan lehti Positiivisessa mielessä tietenkin. Oikeastaan koko kappale on melodista kertosäettä myöten kuin suoraan vuoden 1986 klassikolta, Somewhere in Timelta. Ja olenko kenties kuulevinani synakitaran? Härö tunnelma sopii tähän mainiosti ja keskikohdalla tuleva yhtäkkinen riffi vaikutti ekalla kuuntelulla täysin päälleliimatulta, mutta ei se oikeasti sellainen ole. Smithin ja Harrisin oikea taidonnäyte, johon ensiksimainittu kitaravelho on loihtinut sellaiset kitararevittelyt, ettei voi muuta kuin vain olla hiljaa ja ihmetellä miten nero joku vaan voi olla.

Seuraava biisi oli aivan ensimmäinen suosikki tältä uutukaiselta. "The Talisman" ja kunniakas Janick Gers säveltäjänä. Alkaa folkahtavalla akustisella introlla, joka joidenkin mielestä on liian pitkä, muttei minusta. Folk-fanina nyt ainakaan ei voi koskaan saada tarpeeksi akustisista tunnelmoinneista. Bruce laulaa matalalta alun, mikä sopiikin täydellisesti hänelle nykypäivänä vanhuuden painaessa päälle. Kun akustisesta alusta isketään viimeinen sointu ja lähestulkoon nyrkit ilmaan heittävä ja pään heilumaan pistävä riffi pärähtäää soimaan olen enemmän kuin vain myyty mies. Kertosäe on aivan täyttä parhautta. Ja lyriikat ovat ehkä parhaimmat koko levyllä, vai mikä voi olla parempaa kuin tuskaa ja kuolemaa täynnä oleva purjehdus Euroopasta(ko?) Amerikkaan(ko?)? Joka tapauksessa iskee kuin se tunnettu tuhat volttinen.

Levyn ainoaa Murrayn säveltämää biisiä edustaa tämä, näistä eeppisistä proge-eepoksista se ehkä heikoin, "The Man Who Would Be King". Vai pitäisikö sittenkin sanoa "vähiten hyvä"? Loistokkaat melodiat alussa ja huomaa heti, että on Daven käsialaa, kun sen verran monimutkaiselta tuo vaikuttaa. Loistava laulumelodia tuossa cleanissa introssa, mutta onhan se intro nyt yleisesti ottaen aivan liian pitkä ja ilmankin olisi pärjätty. Kun varsinainen biisi alkaa, niin ei vielä ihan aiheuta hurraa-huutoja, vaikka varsin mallikasta riffittelyä heti alkuun tarjoillaankin. Eipä tuo laulumelodiaakaan huonompi ole, mutta ehkä vähän tavanomainen... Lisäksi jos nyt kunnolla aletaan rutisemaan ja valittamaan, niin biisi on aivan liian pitkä siihen nähden mitä se tarjoilee. Saman olisi hieman soveltamalla mahduttanut esimerkiksi kuuteen minuuttiin. Kertosäe on hyvä, siitä ei mitään valittamista, mutta entäs soolot? Vähän turhan kauan kestävät. Väliosa on yksi suuri tekijä siinä miksi tämä nousee vielä kategoriaan "hyvät biisit".

Ja sitten se levyn ehdoton kliimaksi, "When the Wild Wind Blows". Jo alkuun pitää todeta, että kappale on ehdottomasti bändin paras 2000-luvun kappale ohittaen jopa uskomattoman "Dance of Deathin". Kelttivaikutteista päämelodiaa ei vain voi olla kehumatta liikaa. Koskettava, tarttuva, kaunis, nerokas, adjektiivit loppuvat kesken. Brucen äänessä on sellaista tunnetta jota vain harva voi saada aikaan ja alun laulumelodia on niin kaunis, että allekirjoittaneelle, joka luulee olevansa kovakin jätkä, tipahtaa kyynel jos toinenkin. Ja silloin potti räjähtää, kun sama harras melodia muuttuu äkisti raskaaksi, mutta silti edelleen koskettavaksi. Loistavia lyriikoitakaan ei voi unohtaa. Ekalla kerralla koin traumaattisen hetken kun tuo melodia muuttui yhtäkkiä hieman tavanomaisemmaksi Maidenjuntaksi, mutta nopeasti tajusin kuinka loistavasti se soveltuu tuohon väliin, koska jos tuo alun melodia olisi jatkunut, niin siihenhän olisi pian kyllästynyt. Pitkät kitarasoolot ovat ihan sitä ihteään eli juuri sitä täydellisintä mitä olemme tottuneet kuulemaan herroilta Adrian Smith, Dave Murray ja Janick Gers vuosien varrella. Loppuun vielä alun sama haikea tunnelmainen melodia ja kovakin karju herkistyy...

Tässä oli nyt tämän hetken tunnelmat levystä. On se vain upea ja sanattomaksi jättävä teos, jota uskon kuuntelevani vielä seuraavat kymmenen ja taas seuraavat kymmenen vuotta aktiivisesti kuten kaikkia muitakin tämän bändin levyjä. Kiitos muuten jos jaksoitte lukea.

[Peke]

Onko levyarvosteluja bongattu vielä muualla medioissa? Olis kiva lukea mitä ns ammattikriitikko on levystä mieltä.

[illi]

Starblind ja Wind ehdottomat kohokohdat mulle tällä levyllä kolme kertaa kuuntelun jälkeen.

Wind on kyllä niin uskomaton...emännänkin 1 biisi(ehkä koko tuotannosta).

Starblindin kitarat kyllä on mahtavat,liekä herra H löytäny jonku dikitaali härpäkkeen soittimeensa lähtee kyllä niin makeet saundit sooloissa että ei paremmsta väliä.

Levy kokonaisuutena oli kyllä aika yllättävä

Mutteikohan tämä tästä

[Peke]

Ei pitäis koskaan näköjään kommentoida mitään ennenkun on täysillä perehtynyt aiheeseen. Oon kuunnellu tänään levyjä ilman sanavihkosen tsekkaamista. Se vaan on mun tapa, että eka otetaan musiikki haltuun ja sitten lyriikat.

Mainitsin tossa aikasemmin, että WTWWB ei oikein aukee hypetyksestä huolimatta. Nyt sitten kuuntelin When The Wild Wind Blows kappaleen kuulokkeilla sanoja bookletista samalla tavaillen ja -click- tajusin se herkkyyden ja hienouden josta olette hehkuttaneet. Biisi kasvoi metrin tällä kuuntelulla.

[Flanker]

Joku laittanut youtubeen itse re-miksaamansa version WTWWB-kappaleesta, kuullostaa aika hyvälle, ja saa toivomaan että Maiden olisi jo aikaa sitten vaihtanut uuden tuottajan Cavemanin tilalle. Uusinta en ole vielä kuullut levyversiona, mutta netistä ladattu jättää paljon toivomisen varaa, kuten kaikki Shirleyn tuottamat levyt.

Maidenin levyjen tuotannolliset heikkoudet eivät johdu Shirleystä, vaan bändistä itsestään: eivät jaksa enää kyhnyttää studiossa kuukausitolkulla ja sekä biisit että suoritukset jäävät hiukan raakileiksi. Lisäksi Stevellä ei ole oikein näkemystä tuotantopuoleen mikä kävi hyvin ilmi Blaze-ajan levyistä. Tuskinpa kukaan muu tuottaja saisi enää bändiin ryhtiä - kaksi viimeistä Birch-levyäkin olivat soundillisesti aika ankeaa tavaraa.

Ja katsoppa vaan vaikka Metallicaa, huipputuottajat käytössä, viimeisemmällä itse Rick Rubin. Miten kävi...?

[QazKFD]

http://www.youtube.com/watch?v=qfpgMBAJ6h4

Itelle ei kyllä uppoa tämä versio ollenkaan, korostettu yläpäätä mun makuun aivan liikaa, pahiten tietty pellit iskee korvaan.

No ei ihme ettei uppoa. Ilmiselvästi nopeutettu sen verran että pitch kasvaa korviinkuultavasti ja ilmeisesti pakattu sen verran, että ylä-äänet (esim. pellit) lyö korville. Aivan, vittu, mahdototonta, paskaa.

[QazKFD]

Maidenin levyjen tuotannolliset heikkoudet eivät johdu Shirleystä, vaan bändistä itsestään: eivät jaksa enää kyhnyttää studiossa kuukausitolkulla ja sekä biisit että suoritukset jäävät hiukan raakileiksi. Lisäksi Stevellä ei ole oikein näkemystä tuotantopuoleen mikä kävi hyvin ilmi Blaze-ajan levyistä. Tuskinpa kukaan muu tuottaja saisi enää bändiin ryhtiä - kaksi viimeistä Birch-levyäkin olivat soundillisesti aika ankeaa tavaraa.

Olet kyllä oikeassa. Levyn takakannessa lukee produced by Kevin Shirley, tämän voi suomentaa seuraavasti; potikoita väänteli Shirley. Co-produced by Steve Harris, eli ulosannista vastasi Harris. Näkemystä puuttuu, se on aivan oikea sanavalinta tässä vaiheessa. Ei se vittu voi olla sattumaa, että bändi kohtasi uransa huipun 16 biisin voimin kahdella albumilla 80-luvun puolivälin jälkeen! Kyllä siinä on tuottajan visio ollut aivan varmasti suuressa osassa, sen ymmärtää vasta parin viimeisimmän levyn jälkeen.

Älkääkä ymmärtäkö väärin, A Matter of Life and Death menee itellä ihan kärkikastiin, tälläkin sinne olisi selvästi eväitä, koska potentiaalia on vaikka millä mitalla. Kyllä tämä on edelleen sama bändi, sama rytmiryhmä ja samat saatanan sankarit, mitkä kirjoittivat suuren osan heavy metallin historiaa 80-luvulla! EHKÄ, ehkä, jos jollain olisi parempi visio siitä miltä metallin tulisi kuulostaa, tämä voisi olla jopa bändin paras levy.

[Hevari]

Pitää edelleen hehkuttaa tuota WTWWBsia. Todella surulliset lyriikat on kyseessä, ja erityisesti tuo loppusäkeistö vetää hiljaiseksi. Myös Isle of Avalon rupeaa avautumaan juuri nyt, helvetin loistava kappale kyseessä.

[OsmaGunner]

Millähän saatanan källillä mä saan noi Mission Editionin extrat toimimaan? En osaa. Pitäiskö jossain olla joku 'keleen koodi tai joku?

btw. El Dorado on kova.

[Hevari]

^ite kokeilin eilen tota spessu editionin bonus hommaa. Laitoin levyn sisään mutta mitään ei tapahtunut neljään minuuttiin, kun sanoi lataavansa

[contra]

Millähän saatanan källillä mä saan noi Mission Editionin extrat toimimaan? En osaa. Pitäiskö jossain olla joku 'keleen koodi tai joku?

btw. El Dorado on kova.

Levyn takaa lainattu:

"To access extra bonus content go to http://www.ironmaiden.com/bonus" onclick="window.open(this.href);return false;"

Oliko tästä kyse?

[mika]

Nyt on eilisestä aamusta alkaen luukutettu työpäivän rattona ja muu aikakin uutta levyä. (Ja pari päivää ladattua versiota) .Yleisesti: joistakin biiseistä hehkuu progevaikutteet.Eikä ole lainkaan paha. Biisit on minusta hyvin rakennettu ja samoin ne laitettu hyvään järjestykseen levylle. Final Frontierin kuuntelu on kuin seksiä harrastais; ensin kauhealla kiimalla kimppuun ja sit tulee orgasmi. Hemmatin kiihkeällä introlla levy käyntiin, sit tulee hieman herkistelyä Coming Home:n tyyliin. Loppu on, kuten täällä jo on hehkutettukin- mahtavia teoksia toinen toisensa perään. Itse en osaa sanoa mikä näistä itselle kolahtaa eniten mutta Isle of Avalomista When The Wild Wind Blowsiin uppoaa meikään kuin metrinen halko. Levy toimii joka kuuntelulla paremmin ja sehän on plussaa. Nyt alan seuraavaksi jännittää mitä ne soittavat livenä Eldoradon lisäksi. Kiitos taas Maidenille yhden mestariteoksen synnyttämisestä.


MH

[Blindman]

Kun The Man Who Would Be Kingin intro loppuu ja tuo melodinen kitarariffi alkaa, niin tulee kyllä niin mieleen Rainbown Kill The King. Melodinen riffi yhdistettynä samanlaiseen sointukulkuun, ja Nickolta vielä samantyyppistä filliäkin tomeilla...
Ja olin myös kuulevinani The Final Frontierin introssa ja jossain muuallakin vähän akustisen kitaran rämpyttelyä taustalla. Todella hiljaa kuuluu, mutta kuuluu kuitenkin.

Ja nyt kun nousi muillakin esiin ongelmia bonus contentin kanssa, lainaan tähän jo vanhaa viestiäni:

Mitenkäs saitte tuon bonus-contentin toimimaan? Onko kellään muulla esiintynyt sellaista ongelmaa, että ei toimisi? Valitsin Euroopan version, pökkäsin CD:n sisään ja painoin OK:ta, mutta ohjelma ilmoittaa kerta toisensa jälkeen: Your CD cannot be validated, please try again. Olisiko jotain kikkaa tähän, ettei tarvitsisi alkaa pommittamaan Push Entertaimentia tulikivenkatkuisella palautteella?

[Oppenheimer]

nyt rupes vaivaamaan toi Starblindin kertosäe, joka kulkee suoraan Infinity Dreamsin sointukulun mukana. Aluksi biisi tuntui levyn parhaimmalta mutta nyt sitä kuunnellessa kuulee kertsin aikana vaan Infinity Dreamsin...karua

[Justice]

^ite kokeilin eilen tota spessu editionin bonus hommaa. Laitoin levyn sisään mutta mitään ei tapahtunut neljään minuuttiin, kun sanoi lataavansa

Joo eli siis jos Mozillaa käytätte niin se pitää olla 3.5 uudempi versio.

[Journeyson]

Pari kuuntelua takana ja kyllä potkii! Käsittämättömän upea albumi, jolta ei heikkoa lenkkiä löydy. Paras biisi on ehdottomasti When The Wild Wind Blows, joka on yksi parhaita Maiden-biisejä ikinä ja 2000-luvun paras Iron Maiden -kappale. Jumalallinen kappale.

Muut suosikkini ovat loput 4 loppupuolen biisiä sekä El Dorado. Näin parin kuuntelunkaan jälkeen ei kyllä mitenkään päihitä A Matter Of Life And Deathia, mutta top 3:seen tulee syöksymään .

[Hevari]

Kattelin tuon bonusvideon. Ihan mukava oli kuulla noit haastatteluja

[Edward Mannerheim]

Kattelin tuon bonusvideon. Ihan mukava oli kuulla noit haastatteluja

Joko se haastattelu näkyy kokonaan vai hyytyykö se 15 minuutin kohdalle edelleen?