Maiden @ Sonisphere Pori 7-8.8.2010

[Symbolic]

Eikä mennytkään kuin tunti tätä kirjoitellessa. Jaksoiko joku oikeasti lukea?

EHDOTTOMASTI! Tähän asti olen lukenut kaikki topiciin postatut sonisphereen liittyvät viestit, kun on niin mielenkiintoista settiä. Josko sitä itsekin raapustelisi hieman kattavamman raportin tuosta jumaleissönperkeleen kovasta keikasta vaikka huomenissa, jos töiltä ja bändireeneiltä jää ylimääräistä aikaa...

[jar^]

- These Colours Don't Run: Jos joku biisi olisi pitänyt vaihtaa settilistasta, niin tämän tilalle olisi voinut lätkäistä vaikkapa Trooperin, Mercenaryn tai Rainmakerin. Oli jotenkin (itselleni) vaisu veto ja semmoinen pieni hengähdystauko.

Tuli tosta Trooperista mieleen, että luulivatkohan monet (edes hetken aikaa) että soittavat trooperin. Sen verran samannäköisyyttä noilla lakanoilla on. Ainakin itse ajattelin sekunnin murto-osan ajan kun lakanaa siihen vedettiin, että troopper tulee, vaikka aivan hyvin tiesin ettei se settiin kuulu

[AntiSmuli]

Unohtui edellisestä viestistä vielä, että Villehän kärsi lauantaina poskiontelotulehduksesta. Mutta nousi kuitenkin lavalle. Propsit siittä.

Ja tuohan oli arvattavissa, että jossakin vaiheessa alkaa tulla näitä "sade pilasi meikit" -provoiluja.

[Gravehill]

Hesari 10.8.2010 "Rautaneito ei ruostunut rankkasateessa"

Aamulehti 10.8.2010 "Rautapeto Iron Maiden taisteli loppuun saakka"

Kuvan alla lukee "View original picture" sitä klikkaamalla näet kuvan isompana.

[\../Juho\../]

- These Colours Don't Run: Jos joku biisi olisi pitänyt vaihtaa settilistasta, niin tämän tilalle olisi voinut lätkäistä vaikkapa Trooperin, Mercenaryn tai Rainmakerin. Oli jotenkin (itselleni) vaisu veto ja semmoinen pieni hengähdystauko.

Tuli tosta Trooperista mieleen, että luulivatkohan monet (edes hetken aikaa) että soittavat trooperin. Sen verran samannäköisyyttä noilla lakanoilla on. Ainakin itse ajattelin sekunnin murto-osan ajan kun lakanaa siihen vedettiin, että troopper tulee, vaikka aivan hyvin tiesin ettei se settiin kuulu

Ainaki mun vieressä oli iso jengi joka alko huutaan kauheena troopperia ja sitte ku joku sano et ei tuu ku these colours niin porukka hiljeni

[- - AcesHigh - -]

Tunnelmaltaan oli ehdottomasti paras keikka tähän asti. Settilista prkeleen kova!!! Varsinkin Dod, Breeg, Ghost of the.., Blood Broth, BNW...
Pimeys ja sumu keikan loppupuolella lisäsivät mahtavaa tunnelmaa!
Olin tällä kertaa tarkotuksella aika kaukana lavasta, mutta kyllä porukka jakso sielläkin ihan kiitettävästi hoilotella mukana. Ja screenint näky sinne ihan mainiosti.

Ainoa ongelma oli ainakin niissä pienemmissä kaljapisteissä törkeä jonottelu. Muuten toimi järjestelyt ihan ok.

Kiitos Maiden!!

[Varjis]

- These Colours Don't Run: Jos joku biisi olisi pitänyt vaihtaa settilistasta, niin tämän tilalle olisi voinut lätkäistä vaikkapa Trooperin, Mercenaryn tai Rainmakerin. Oli jotenkin (itselleni) vaisu veto ja semmoinen pieni hengähdystauko.

Tuli tosta Trooperista mieleen, että luulivatkohan monet (edes hetken aikaa) että soittavat trooperin. Sen verran samannäköisyyttä noilla lakanoilla on. Ainakin itse ajattelin sekunnin murto-osan ajan kun lakanaa siihen vedettiin, että troopper tulee, vaikka aivan hyvin tiesin ettei se settiin kuulu

Ainaki mun vieressä oli iso jengi joka alko huutaan kauheena troopperia ja sitte ku joku sano et ei tuu ku these colours niin porukka hiljeni

Sisko sanoi ihan samaa kun oli kauempana kattomassa, porukka meni ihan villiks ja sitten kun These Coloursin intro pärähti soimaan niin ilmeet oli just jotain tyyliin WTF?
Ihmettelin muuten että mikä biisi tulee kun näin No More Liesin taustalakanan. Ikinä ennen sellasta nähnyt. Aavistin kuitenkin että se jossain vaiheessa settiä tulee

[maidenisti74]

Aluksi pelotti hetken että tuleeko Maiden ollenkaan kun tuli se rajumyrsky. No siitä selvittiin ja lava saatiin kuntoon suhtkoht hyvin eli keikka vedettiin kaksi tuntia myöhässä.

Keikka oli jälleen kerran yhtä parhautta. Itse olin todella tyytyväinen settilistaan. Ymmärrän kyllä jos monet nuoremman sukupolven fanit pettyivät kun ei saatu Trooperia eikä montaa muutakaan 80-luvun hittiä,mutta itselleni setti kelpasi oikein hyvin sillä vedettiinhän nuo viimekiertueella ja en nyt tietenkään samanlaista settiä odota ja nyt 2000-luvulla on bändi tehnyt hienoja albumeja joista tämä keikka oli muistutus. Setti oli vähän niinkuin Rock in Rion setti,johon mahtui Brave New Worldin helmiä sekä myös monta helmeä Dance of Deathiltä sekä AMOLAD:ilta. Itse olisin tosin kaivannut settiin AMOLAD:ilta biisiä For The Greater Good of God. Mutta ei minulla mitään tuota These Colours don't run:ia vastaan ollut. Herkän hetken koki kun Bruce muisteli Ronnie James Dioa ja totesi että "kuningas on poissa" tai jotain sinnepäin ja omisti Blood Brothersin Diolle. Fear of the dark oli varma yleisön"laulatus" biisi joka toimii aina ja iskee kybällä. Ei mikään ihme että tämä pysyy lähes aina settilistassa. Hieman maistiaisia tuli koettua tulevalta albumilta ja hienolta kuulosti! Running free:tä en ole ikinä livenä kuullut joten nyt on sekin korjattu ja iski kyllä kybällä ja sopi hyvin lopetusbiisiksi.

Ja muista asioista jos hieman kommentoisi,niin aikataulujen kuseminen oli harmillista mutta positiivista siinä oli se että kun Maiden aloitti keikan,oli jo pimeää ja näinollen valot pääsivät hyvin oikeuksiinsa ja tunnelma oli muutenkin hypnoottinen kun oli pimeää,sumuista ja se "luurangoksi" hajonnut kakkoslava loi myös tiettyä aavemaisuutta. Lavarekvisiitta oli hienoa ja yleensäkin se Battlestar Galactica-teema oli todella hienoa. Alien-Eddie oli hyvä Brucen välispiikit oli hauskoja ja kyllä mieheltä huumorin taitokin löytyy. Jaksoi nauraa sille liukkaalle lavalle.

[S.R.]

Lounais-Suomen uutisissa juttua Sonispherestä, mukana myös Brucen kaatuminen kohdassa 0.02.58

http://areena.yle.fi/video/1193805" onclick="window.open(this.href);return false;

[_maiden_]

Oli kyllä toi sunnuntai yksi elämäni ikimuistoisimmista päivistä. Kun sen myrskyn, epätietoisuuden ja odottelun jälkeen tuli Maiden vihdoinki lavalle oli ihan tajuton fiilis! Tuli oltua about viidennessä rivissä koko keikka. Yleisö oli kyllä hyvin mukana myös 2000-luvun biisien aikana, vaikka vähän epäilytti muakin ennen keikkaa miten tommonen festariyleisö reagoi kun setissä oli näinkin paljon uudempaa materiaalia. Tosin kaikkihan sinne oli Maidenia tullu kattomaan, niin ei kai siinä sitten niin suurta eroa ollu oliko oma keikka vai festari.
Toi settihän oli aivan tajuttoman kova! Ehkä Wildest Dreamsin tilalle olis saanu omasta mielestäni vielä jonkun hieman kovemman biisin, mutta vaikkei tota levyltä kovin usein jaksa kuunnella niin onhan se livetilanteessa kuitenkin ihan hyvä ralli. Jos jotain yksittäisiä biisejä nostaa esiin, niin keikan kohokohtiin kuului ainakin kaikki Brave New World-levyn kappaleet ja Running Free.
En osaa sanoa, mikä nyt näkemistäni Maidenin-keikoista on se kaikkein kovin, mutta ihan tajuton kokemushan tää taas oli, ei pysty oikeen edes sanoin kuvailemaan.

[Wasted]

Ihmettelin muuten että mikä biisi tulee kun näin No More Liesin taustalakanan. Ikinä ennen sellasta nähnyt.

Samaa lakanaa käytettiin Dance of Death -kiertueella. Suosittelen ostamaan Death on the Road DVD:n.

Melkoinen kokemus tämä Sonisphere tosiaankin oli. Rautaneitolaisten fanibussilla pääsi kätevästi Poriin ja takaisin. Kiitos järjestäjille! Heaven and Hellin valitettavan peruuntumisen takia Maiden oli itselleni ainoa todella kiinnostava bändi festareilla. Mötley Cruen olisi kyllä ihan mielellään katsonut, mutta ei peruuntuminen minua suuremmin harmitakaan. Aika huonoa käytöstä oli, etteivät edes käyneet tervehtimässä faneja. Alice Cooper oli katsottava visuaalisesti hienon shown takia, mutta totuuden nimissä artisti oli minulle musiikillisesti varsin yhdentekevä.

Maidenia paikalle oltiin kuitenkin menty katsomaan, eikä juoduttu pettymään. Olin onnistunut välttelemään settilistan näkemistä paria biisiä lukuunottamatta, joten siinäkin suhteessa oli mielenkiinto huipussaan. Odotin, että 2000-luvun biisejä soitettaisiin, mutta ihan näin suureen määrään en olisi uskonut. Pidän 2000-luvun Maidenista, joten setti kelpasi mainiosti. Valittamista ei oikeastaan ole mistään valinnasta. Esim. Wildest Dreams oli hyvää vastopainoa tunnelmallisemmille kappaleille, enkä muutenkaan pidä biisiä ollenkaan huonona. Ihmetyttää vaan, miksi Wrathchild roikkuu niin usein mukana. Parantamisen varaa olisi kuitenkin ollut siinä mielessä, että vaikka kaikki setin biisit ovat hyviä, niin todellisia kohokohtia oli vain yksi: Dance of Death. Olisi ollut jo melkoinen parannus, jos jokin AMOLADin kolmesta mestariteoksesta (Brighter Than a Thousand Suns, For the Greater Good of God ja The Legacy) olisi soitettu. Maidenilla näitä ns. ylimmän kastin kappaleita löytyy niin suuri määrä, että mahdollisuuksia olisi rakentaa aivan järjettömän kovia settilistoja, mutta bändi ei ole oikein koskaan osannut hyödyntää läheskään kaikkea potentiaaliaan settilistojen suhteen.

Keikan parhaisiin hetkiin lukeutui, jumalaisen Dance of Deathin ohella, Blood Brothers spiikkeineen. Ronnie James Dion muistaminen sai mielen herkäksi ja hienoa oli huomata, että Dio-huutoja kantautui useista suunnista. Koska vanhoja hittejä käytettiin säästeliäästi, niistäkin jaksoi paremmin innostua. Onhan noita mukava laulaa mukana. Varsinkin Hallowed Be Thy Namen haastavien säkeistöjen laulaminen oli tällä kertaa erityisen kivaa. Hienoa oli huomata, kuinka bändi nautti meiningistä. Myrsky ja kaikki se säätäminen vain lisäsivät keikkafiiliksiä ja tekivät tapahtumasta unohtumattoman.

[Dark Rider]

Noniin tulinpa nyt parinvuodentauon (?) jälkeen nyt taas kirjoittelemaan tännennäin. (maiden fanitus silti ei ole laantunut minnekkään). Oli muuten upea keikka! Jännitti paripäivää ennen sunnuntaita että pääsenkö ollenkaan, kun olin puita pilkonnut takapihalla ja löin kirveellä varpaaseen. Parin sentin syvynen haava isoonvarpaaseen kynnen viereen ja kuus tikkiä. Onnionnettomuudessa silti, kun jos se olis vähän huonomminkin osunut johonkin muualle tai syvemmälle olis keikka peruuntunut. Varvas oli kyllä sunnuntaina kunnossa ja oli varmuudeks turvakengät jalassa kun löyty onnekkaasti sellaset meiltä kotona Settilista oli huippu paljon parempi kuin kaksivuotta sitten (kun olin tampereella) ja puhumattakaan yleisöstä, koska tampereella se yleisö oli vaisu... Oli kyllä niin kiva riehua siellä ja ottaa kaikki siitä keikasta irti , kun siellä oli niin loistava tunnelma. Mulla ite fiilikset parani koko ajan keikan kuluessa. Varsinkin Blood Brothers - kipaleesta lähtien se tunnelma viimeistään oli aivan huippua Se oli vaan hyvä kun soittivat 2000-luvun biisejä sais luvan soittaa samantyyppistä jatkossakin
Harmi kun en ehtinyt muistoksi ostaa Maiden paitaa tai mitään muuta Maideniin liittyvää (kun 1.5 tuntii meni iha sujahtaen jonottamisiin) mutta jäipä ainakin itelle tuo Alice Cooperin heittämä helmikoru vaikken kyseistä bändiä paljoo yhtää kuuntelekkaa

[seinaryijy]

Enpä ole tällä foorumilla paljoa pyörinyt, mutta pistänpä omat fiilikseni tänne tuolta sunnuntailta.

Heti festarialueelle päästyäni ostin Maidenin pohjoismaiden kiertuepaidan, vaikka en niin paljon kuvasta tykännytkään. Mukaan tarttui myös kiertuekaulaliina ja juliste uuden levyn kannella. Päivän eka bändi Insomnium oli positiivinen yllätys, bändin melodiat olivat aika kauniita. Profane Omen oli sellaista kakkaa ettei sitä jaksanut katsoa. Anthrax oli helvetin kova. Aiemmin en ole juuri bändiä kuunnellut, mutta nyt on kyllä otettava bändi tehokuunteluun, kunhan Maidenin fiilistelyltä kerkeää. Erittäin energistä soittamista. Biiseistä toimi parhaiten varmaankin se Heaven & Hell coveri, joka kyllä kuulosti mahtavalta. Metal Thrashing Mad oli kanssa enemmän kuin jees. Mokomaakaan en mennyt katsomaan, vaan kävin siinä välissä hakemassa itselleni terveellistä festariruokaa a'la kebab ranskalaisilla.

Slayer oli lievä pettymys. Soittaminen kuulosti kyllä hyvältä, mutta esiintyminen oli jotenkin tylsää. Vähän turhan rutiininomainen meininki oli bändillä. Sen sijaan kyseinen keikka oli aivan mahtava mosh pitin ansiosta. Tuli pyörittyä siinä aika paljon, ja kyllähän siinä melkein pelotti välillä. Kävi vähän sääliksi yhtä pikku poikaa joka jäi taklaukseni kohteeksi kun en häntä ajoissa huomannut - mahtoi tuntua kivalta kun 190cm jätkä juoksee suoraan päin.

Sitten tulikin se myräkkä ja olihan se aika hurja. Ensin nauratti se kaikki vesisade ja tuuli, sen jälkeen ei kun näin kuinka myyntikojut lentelivät ihmisten päälle ja hetken päästä siellä olikin verilammikko. Enpä ole ennen kokenut moista. Kastuin kyllä niin märäksi kuin olla ja voi. Meinasin laittaa sen sateen alkaessa kertakäyttösadetakin päälle, mutta en laittanut, koska luulin sitä vain kuuroksi. Ehkä olisi pitänyt. Maiharini olivat ihan täynnä vettä, jalat olivatkin illalla aika ihanassa kuosissa illalla kello 24 aikoihin kun sain ne viimein pois jalasta... Lavat olivat kieltämättä aika erikoisessa kunnossa sen jälkeen. Mötley Crüe tuli todistettua livenä viime vuoden Sauna Open Airissa, joten heidän perumisensa ei liiemmin vituttanut, vaikka olisinkin ihan mielelläni bändin katsonut uudestaan. Kun siinä viime viikolla katselin säätiedotuksia, jotka lupasivat ukkosta sunnuntaille, sanoin mesessä _maidenille_, että eikö olisikin hauskaa jos Maiden peruttaisiin kun sinne alueelle iskisi sellainen ukkonen että keikka jouduttaisiin perumaan. Ei kyllä paljoa hymyilyttänyt se tilanne silloin siellä festareilla kun se lava oli siinä kunnossa missä oli. Oli kieltämättä hiukan epävarma fiilis siitä että soittaako Maiden vai ei. Onneksi Bruce tuli sitten ja kertoi että he soittavat.

Iggyn akustinen keikka oli kyllä aivan uskomaton. Miehen lavakarisma täysi 10, ja äänikin oli helvetin hyvässä kunnossa. Mutta se tapa, millä se keikka soitettiin oli kyllä hienoa. Tuli kuvattua kyseinen minikeikka kokonaan digikamerallani, äänenlaatukin on harvinaisen hyvä kun ei ole bassoa särisyttämässä ääntä.

Alice Cooper oli ihan hyvä. En ole ukkoa liiemmin kuunnellut, eikä tuo musiikki pahemmin iskenyt tuolla keikallakaan. Vitutti vähän, kun aurinko paistoi suoraan silmiin kun siellä lavan takana ei ollut niitä "verhoja" myrskyn takia. Viihdyttävyys asteikolla aika kova keikka, oli ihan hauska katsoa sitä Alicen tappamista, vaikkakin se meni välillä komedian puolelle. Poison oli kyllä erittäin hieno kuulla livenä, etenkin kun yleisö oli siinä kohdin niin hyvin mukana. Sainpa muuten napattua yhden niitä Alicen heittämistä rihkama helmikoruista, vaikka eipä se mikään kumma saavutus ollut kun mies viskeli niitä niin julmetusti. Siltikin ihan kiva muisto keikalta.

Iron Maidenia olinkin odotellut jo aamu kello 8.30 asti siellä Porissa (lähdin Imatralta ajamaan sunnuntai yönä kello 2.30). Sitä kun saikin odotella niin kauan, niin kyllähän se oli ihan uskomaton fiilis kun bändi tuli lavalle. Näin bändin vasta nyt ekaa kertaa livenä, vaikka olen vuodesta 2000 sitä kuunnellut ja jo vuonna 2003 harkitsin keikalle menemistä. The Wicker Man oli kyllä helvetin toimiva avausbiisi. Hirvitti vähän se Brucen kaatuminen siinä biisin alussa, onneksi ei käynyt pahemmin - olisi voinut vituttaa ihan kivasti jos keikka olisi siihen jäänyt. Siitä märästä lavasta tulikin ihan hauska puheenaihe Brucelle keikan ajaksi (sen lavankuivaajan nopea perspano oli enemmän kuin hauskan näköistä). Dance of Death oli kyllä illan parhaita vetoja, vaikka levyltä en ole biisistä koskaan pahemmin tykännyt. These Color's Don't Run lakanan tullessa esille oli se yleisön reaktio kyllä hyvä. Mielummin minä sen kuuntelin kuin Trooperin - hiton kova biisi livenä. Diolle omistettu Blood Brothers pisti allekirjoittaneelle tipan linssiin ja oli tunteella vedetty. Yleisö oli koko keikan ajan ihan helvetin hyvin mukana, ainakin siltä se siinä 5. rivin tienoilla tuntui. Mutta kun Fear of the Dark pamahti soimaan, yleisö heräsi lopullisesti. Oli Maidenin keikan kannalta onnenpotku, että se myöhästyi, sillä sen ansiosta saatiin pimeys ja vieläpä erittäin tunnelmallinen paksu sumu, joka sai valoshow'n näyttämään käsittämättömän upealta. Siinä melkeinpä unohtui ihastelemaan vain sitä mitä näki niin, ettei meinannut tajuta laulaa mukana. Eddie oli tällä kertaa erittäin hieno, varmaankin cooleimman näköinen ikinä. Number of the Beastin ja Hallowed Be Thy Namen karjuminen keikan lopuksi oli enemmän kuin loistavaa, mutta en kyllä kaivannut settiin vanhoja biisejä yhtään enempää. Running Free ei ollut ehkä mikään paras mahdollinen lopetusbiisi, mutta siltikin ihan hyvä. Kaikenkaikkiaan viime sunnuntai on varmasti elämäni ikimuistoisimpia. Ja Iron Maidenin konsertti oli kyllä paras mitä olen koskaan nähnyt, vaikka kyseinen bändi olekkaan suosikkibändini - kauas se ei kyllä tuon keikan ansiosta jää. Keikan jälkeen lähdin ajelemaan takaisin Imatralle, kotona olin joskus kello 6. Tuli ihan kivasti valvottua: lauantai aamu kello 11 - maanantai aamu kello 7...

[mikko93]

Olipahan keikka! Menee valonnopeudella '08 Helsingin keikan edelle.

Kiinnostaisi kovasti tietää mitä se Rod keikasta kirjottelee maidenin sivuilla joten olisi kiva jos joku fan clubin jäsen viittisi sen tänne kopioida. Ei jaksaisi kahta viikkoa odotella.

[S.R.]

Olipahan keikka! Menee valonnopeudella '08 Helsingin keikan edelle.

Kiinnostaisi kovasti tietää mitä se Rod keikasta kirjottelee maidenin sivuilla joten olisi kiva jos joku fan clubin jäsen viittisi sen tänne kopioida. Ei jaksaisi kahta viikkoa odotella.

Ei vielä löydy Rodin päiväkirjoista niin tuoretta tapausta kuin Suomen keikka. Kiinnostaisi muutenkin tietää mistä tuo Rodin Porin kommentti on alunperinkään otettu?

[maidenpoker]

Loistava keikka Maidenilta, jää 2008 Stadikan veto kyllä helposti toiseksi vaikka sekin oli mahtava kokemus. Bändi palkitsi fanien kärsivällisyyden ja mielestäni festariyleisö otti yhtyeen uudistuneen setin todella hyvin vastaan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun pääsin todistamaan Maidenin valoshown mahtavuuden,joten kahden tunnin myöhästymisessä oli sentään jotain hyvää.

Bändistä Bruce veti selvästi esiintymisessä pisimmän korren, aivan loistavaa ja energistä menoa ja laulupuoli toimi siinä sivussa selvästi paremmin kuin monille kuulemillani Maiden-keikoilla. Muu bändi hoiti tietenkin lähes yhtä hienosti oman osuutensa ja erityismaininta tulee Gersin hyvästä soitosta mikä varmasti johtui uudempiin biiseihin painottuvasta setistä. Smithin kitarasoundi oli ainakin omaan korvaani valitettavan huono mutta muuten herran loistavaa työskentelyä oli jälleen todella mukava seurata. Tosin,kun keikka kaikkien vaikeuksien jälkeen kuitenkin vedettiin hienosti niin ei viitsi tarttua pieniin kauneusvirheisiin.

Loistava keikka siis kaikilta osin ja lisäarvoa tälle tuovat tietenkin todella huonot ja vaikeat olosuhteet, joista huolimatta Maiden saatiin kuitenkin lauteille.

[metal invader]

Jaa-a, kai sitä voisi taas aktivoitua täällä tuon keikan jälkeisen huuman taktia. Edellisistä kirjoitteluista taitaakin olla jo yli vuosi aikaa .

Näin alkuun on heti väitettävä, että kyseessä oli paras Maiden-keikka, minne allekirjoittanut on "eksynyt". En muista ikinä olleeni niin täpinöissäni KOKO keikan ajan. Tähän tunteeseen on tietenkin suuri syyllinen vallinneet olosuhteet ja pelko keikan peruuntumisesta. Eipä tuntunut edes niinkin kulunut biisi kuin Number of the Beast ollenkaan vain setin täytteeltä. Keikan hienoimmat hetket olivat ehdottomasti Dance of Death, Blood Brothers sekä henkilökohtaiseksi Maiden-suosikikseni noussut Hallowed be thy Name. Tottakai myös Fear of the Darkin "alkuräjähdys"on aina uskomaton kokemus. El Dorado kuulosti livenä paljon parempana kuin studioversiona, mitä uumoilin jo biisin ensikuuntelussa. Oli kerrassaan mahtava tunne nähdä bändi pirteänä sen myräkän jälkeen, ja kuinka Bruce otti alun sinänsä huvittavan liukastumisen ammattimiehen lailla huumorilla. Kyseessä oli myös ainoa ulkoilmakeikka, jossa on ollut oikeasti fiilistä pimeyden ja toimivan valoshown ansiosta. Jos jostakin aion valittaa, niin se on sitten hetkittäin turhan hiljaa kuulunut soitto, mikä ei minusta ole ollenkaan suuri ongelma. Keikan jäljiltä kurkku on vieläkin kipeä, pohkeissa on komeat hiertymät ja mukana olleet farkut riekaleina. Näin.

Muista Sonispheren bändeistä katselin aivan mukavan pirteän, ja juuri siksi loistavan herätyksen antaneen Anthraxin, hieman rutiininomaisen Slayerin, hetkeksi mieltä piristäneen Iggyn tynkä-setin "väliajalla" sekä perusvedon Alice Cooperilta, jonka show ei ollut aivan omimmillaan kirkkaassa ilta-auringossa. Hyvä maku jäi lopulta koko festarireissusta!

[IndianaJones]

Joo... huhhuh.

Olihan se Iron Maiden taas jäätävän kova ja settilista parista selkeästä mokasta huolimatta timanttinen ja mielenkiintoinen hitti-renkutusten loistaessa taas vaihteeksi poissa-olollaan. Settilista ei ollut entuudestaan tuttu, joten miellyttävää oli huomata ettei Troopperia ja Run to the Hillsiä väännetty, mitä nyt Wrathchild ja Fear of the Dark soitettiinkin luoja ties kuinka monetta kertaa. Masentavaa oli tänään kaverilta kuulla, että alkukiertueesta mukana oli ollut niinkin paljon mielenkiintoisempia biisejä, kuten Paschendale ja Brighter Than a Thousand Suns, joiden soittamatta jättäminen on aivan käsittämätöntä.

[Skippaa tämä osio, jos et halua lukea kritiikkiä.]

En todellakaan ymmärrä mitä helvettiä bändin mielessä liikkui, kun Brighter korvattiin miljoona-kertaa-jo-kuullulla Wrathchildilla. Olisi osoittanut selkärankaa treenata biisit kuntoon, eikä hylätä niitä pienoisten alkukankeuksien takia. Ja melko pelottavaa ajatella, mitä olisi tapahtunut jos Paschendalen olisi kuullut jälleen soitettavan, kun keikka oli melkeinpä paras Iron Maidenin konsertti millä olen ollut ja ehdottomasti noinkin timanttinen biisi olisi ehdottomasti nostanut tarjoiltua parhautta vielä hipun verran kovemmalle tasolle.
Jotenkin luulen, että kyseisten biisien tiputtaminen setistä on nimenomaan bändin laiskuutta. Mielestäni herrojen puheet siitä, ettei bändi oikeastaan kauheasti treenaa yhdessä, vaan jokainen ottaa osiot haltuun kotona, näkyy pienoisena epävarmuutena heittää settiin juurikin noita hieman haastavampia kappaleita. Live-soitosta olen jo jossain topikissa vähän bändiä kritisoinutkin, ja edelleen olen sitä mieltä, että teknisesti jätkät ovat löystyneet aika paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana, erityisesti pari viimeisintä kiertuetta ovat tietyllä tapaa kielineet treenaamisen vähyydestä. Ei lähtenyt McBrainilta basarit samalla tatsilla kuin Rock In Riolla (tai vaikka DoD-kiertueella) ja Adrian (juu kyllä, jopa mr. Smithistä löydän kritisoitavaa, vaikka järjettömän isot Maiden-lasit löytyykin) vetelee sooloissa älyttömän paljon samoja likkejä nykypäivänä. Kai Smithin soolojen "uudelleensovittamisen" voi nähdä positiivisenakin asiana, mutta itselleni on jäänyt mielikuva, ettei Smith vain jaksa treenata sooloja, vaan kohdat jotka eivät ole lihasmuistissa korvataan samoilla vanhoilla jipoilla, jotka ovat olleet jo monta vuotta käytössä.

[Eiköhän siinä ollut tarpeeksi pahaa sanottavaa.]

Niinkuin tuli sanottua, ehkä paras Irma-keikka jolla olen ollut, ja olen joka-ikisestä bändin keikasta tykännyt kuin hullu puurosta. Tyttöystävä sanoi, että oltiin kaveriporukan kanssa kuin lapset jouluaattona, ja uskon sen täysin. Yhteensoitto oli bändillä loppujen lopuksi erittäin tiukkaa ja saumatonta, vaikka tietyistä teknisistä suorituksista jaksan napistakin. Mitään oikeasti tähdellistä ei bändi mokaillut, vaan loppujen lopuksi pienet epätarkkuudet ja laiskuudet eivät kokonaiskuvaa romuttaneet juuri ollenkaan. Benjamin Breegin intro mentiin tismalleen Daven tahtipuikon mukaan, ja oli ilo huomata miten tarkasti Janick Gers kitarakumppaniaan seurasi. Muutenkin kyseinen biisi oli järkyttävän kova, samaten kuin These Colours Don't Run, vaikkakin AMOLADin heikommasta päästä onkin. Livenä veisu toimi samalla höyrykoneen voimalla kuin levyrundillakin Hartwallilla, ja olisi ollut todella suuri harmi jos tämän tilalla olisi kuultu The Trooper.
Bändi, ja erityisesti Bruce oli kyllä liekeissä. Tai ainakin hurja energia tuntui välittyvän itselleni lavalla heiluvista sankareista. Kohokohtia itselleni olivat ehkä Brave New World, Blood Brothers, Dance of Death, Benjamin Breeg ja jäätävän kovaa tykittänyt avaus Wickerman. Mainittakoon nyt että koko setti toimi todella hyvin, enkä todellisuudessa ollut harmistunut Wrathchildista tai Fear of the Darkista paikanpäällä laisinkaan, vasta jälkikäteen on tullut mietittyä, että jos niiden tilalla olisi kuullut Paschendalen ja Brighterin.

Äh, tuntuu että muut ovat tuoneet jo ihan tarpeeksi hehkutusta settilistasta, esiintymisestä ja tunnelmasta tähän keskusteluun, ehkäpä tämä riittää omalta osaltani. Tätä keikkaa en olisi halunnut missata mistään hinnasta, loppujen lopuksi päälle satanen tuosta ei ollut niin paha.

Anthrax oli kova, vaikka ehkä itse olisin mieluumin kuullut Antisocialin ja Got the Timen tilalla jotain Amongilta tai Spreadingilta. Erittäin hyvä keikka tämäkin silti, vanhat klassikot sytyttivät hemmetin hyvin. Indians odotetusti keikan parasta antia avauksen ohella.
Slayer tuli katseltua vähän taaempaa, mutta rautainen ammattitaito välittyi kyllä sinnekin asti. Kova oli, vaikkei kaikki biisit ihan tuttuja olleetkaan. Lombardolle erityispisteet, samaten kuin Benantelle, hienoa oli nähdä tarkkaa ja tiukkaa paukutusta.
Alice Cooper oli yllätys, sillä keikka paljastui yhdeksi festarien parhaista keikoista. Ei haitannut vaikkei paljoa Cooperin musaa ole tullut kuunneltua, moni tuntematon biisi tuntui ihan yhtä klassiselta kuin Schools Out tai Feed My Frankenstein. Tähän hemmoon on pakko tutustua tarkemminkin. Järisyttävän hyvä fiilis tuli kun pieni pelko perseessä odoteltiin mitä tuleman pitää myräkän jälkeen, ja lopulta Alice ja bändi nousi lavalle ja soitti erinomaisesti auringonpaisteeseen sopivaa rockiaan. Tuli vaan helvetin hyvä fiilis kun esirippu tipahti ja bändi soitti vahvistimiensa päällä Schools Outtia.

Kaikenkaikkiaan hyvä festarireissu, hyvää seuraa ja sunnuntaina monta hyvää esiintymistä. Lauantai ei kauheasti sytyttänyt, The Cult oli ihan jees kamaa, Alice In Chains pieni pettymys, muistelin että oli kovempaa kamaa.

[\../Juho\../]

Voisko joku laittaa tänne niitä Brucen välipuheita kuten se mitä se puhui siitä keikasta ja suomesta yms. kun en itse niitä niin ajatellut kun olin niin haltioitunut ainut jonka muistan on tuo: "The stage over there is completely fucked. Mötley Crüe have gone home as their stuff is fucked and our stuff is fucked, but we don’t care. We’re not going home until you go home."

[Symbolic]

Heti alkuun täytyy mainita, että Iron Maiden oli aivan jumalattoman kova! Vasta toinen kerta, kun bändin näin ja olihan tämä rutkasti parempi kuin parin vuoden takainen olympiastadionin keikka.

Neljännessä rivissä keikkaa todistin (sori kaikille, että änkesin väkivoimin sinne takaisin paikoilleni, kun Alice Cooperin aikana yllätti paskahätä ja kun aamusta asti oli siinä edessä odotettu, niin ei oikein tehnyt mieli luovuttaa paikkaa ja katsella keikkaa jostain kilometrin päästä) Vähän alkoi kärsivällisyys jo loppu, kun eivät alkaneetkaan soittamaan kello 21:45, kuten näytöllä lupailivat, mutta kun Doctor Doctor pärähti soimaan niin iho meni kananlihalle ja fiilis nousi kattoon jo siinä hetkessä. Doctorin jälkeen tulevassa avaruusteemaisessa introssa, missä punaiset valot välkkyivät kirkkaina olin jo niin täpinöissäni, etten meinannut pysyä paikallani.

Onneksi intro loppui pian ja Wicker Man pärähti soimaan. Voi jumankauta sitä tunnetta, kun bändi rynni lavalle. En olisi villeimmisäkään unelmissani kuvitella näkeväni sankarini Adrian Smithin niin läheltä. Tai koko bändin ylipäätään. Brucen liukastumista en nähnyt, koska jotkut känniset mulkut änkivät juuri silloin eteeni. Onneksi lähtivät nopeasti pois, että pystyin nauttimaan keikasta täysin rinnoin.

Loputkin setin biiseistä toimivat täydellisesti, parhaimpina Blood Brothers, Dance of Death, Fear of the Dark, Brave New World, Number of the Beast ja Running Free. Wildest Dreams oli ihan perseestä, vaikka livenä toimikin paljon paremmin kuin levyllä. Myös These Colours Don't Runs hieman latisti omalla kohdallani tunnelmaa, enkä jaksanut riehua biisin aikana juuri ollenkaan.

Bruce ja koko bändi oli oikein hyvällä tuulella. Samoin yleisöstä ei mitään valitettavaa. Ainakaan etukarsinan yleisöstä, tiedä sitten niistä jotka tiiristelivät kauempaa...

[Osiris]

Voisko joku laittaa tänne niitä Brucen välipuheita kuten se mitä se puhui siitä keikasta ja suomesta yms. kun en itse niitä niin ajatellut kun olin niin haltioitunut ainut jonka muistan on tuo: "The stage over there is completely fucked. Mötley Crüe have gone home as their stuff is fucked and our stuff is fucked, but we don’t care. We’re not going home until you go home."

Multa löytyy lähes kaikki spiikit hd:nä. Laitan niitä juutubeen jahka kerkiän.

[Suotana]

Settilista oli ehkä paras/toimivin mitä yhtye on soittanut (jopa parempi kuin 2008), vaikka epäilin ennen keikkaa setin toimivuutta juuri noiden useiden pitkien/eeppisten vetojen takia. Nehän ne sytytti kaikkein eniten. Täällä on jotkut kommentoineet tiettyjä biisejä settilistassa, niin pistänpä minäkin lusikkani soppaan.

- Wildest Dreams: Sanokaa mitä sanotte, yksi keikan parhaista vedoista. Toimii ehdottomasti livenä paremmin kuin levyllä ja tuli oikeastaan hyvään saumaan, kun setti kaipasi tällaista pientä rockrepäisyä.

Nämä on kyllä aivan totta. Settilista paras, jonka itse olen livenä todistanut ja Wildest Dreams oli täydellinen veto tuohon kohtaan.

Itse en mitään tarkempia analyyseja keikasta jaksa kirjoittaa. Myrsky oli vittumainen, mutta tämän ansiosta Maiden aloitti soittamisen hyvään aikaan eikä tunnelmasta ollut puutetta. Silkkaa parhautta.

[nickorules]

[Skippaa tämä osio, jos et halua lukea kritiikkiä.]

En todellakaan ymmärrä mitä helvettiä bändin mielessä liikkui, kun Brighter korvattiin miljoona-kertaa-jo-kuullulla Wrathchildilla. Olisi osoittanut selkärankaa treenata biisit kuntoon, eikä hylätä niitä pienoisten alkukankeuksien takia.

Joo, 1000 Suns olisi pitänyt olla, vaikka kuten usein on todettu, Wrathchild on hieno tunnelman nostaja. Jos ameriikkalaiset eivät tykkää, niin oma moka! Paschendalesta en ole liveversiota kuunnellut kokonaan, mutta varmasti hieno livebiisi.

Kuitenkin setti oli niin kova, että korkeintaan Wildest Dreams olisi minusta pitänyt tiputtaa.

Toivottavasti pääsen vielä Maidenin keikalle ennen kuin lopettavat.

[Lizardo..]

Vaikka olenkin sitä mieltä että mötikät diivailivat tms niin tosiasia on se että Maidenilla on takanaan vähintään yhtä tinkimätön tiimi kun mitä itse bändinä ovat! En oikein tiedä olisiko ollut aikataulullisesti mahdollista ahtaa Mötiköitä sekaan kun otti kuitenkin aika tovin saada Maidenin kuviot haalittua kasaan ja lupaa jatkamiseen joutui odottelemaan päivystävältä poliisimieheltä, lavat aiemmin tarkastanut taho ei olisi paikalle ehtinyt.

Keikka oli LOISTAVA, joka Rob Smallwoodhan yltyi kehumaan sitä parhaaksi tällä kiertueella vaikka suurin osa efekteistä ym jäi puuttumaan. Ja ensi vuonna tulevat takaisin, näin kertoi Maidenin kanssa vuosia työskennellyt kaveri (joiden kone meni kele rikki...)

Seuraavaa keikkaa odotellessa

[\../Juho\../]

Miks kaikki valittaa Wildest Dreamista!? Sehän oli mulle henk.koht yks keikan kohokohta. Tämähän on loistava nopsakka biisi hienolla soololla, tarttuvalla kertsillä ja prechorucsella vai mikä onkaan se joka tulee ennen virallista kertsiä(en meinaa säkeistöä ) ja niskakarvoja nostattavalla rauhallisesemmalla väliosalla joka on ainakin Death on the roadilla parempi kun siinä on se laulukin mitä ei nyt näköjään sonipissa kuultu. Vaikkei tämä levyllä toimi paskaakaan niin livenä on aivan sairaan kova Piste