Maiden @ Sonisphere Pori 7-8.8.2010

[Deathrace King]

Mahtava keikka! Settilista ruletti, soundit kohdillaan, lavasteet/valot hienot ja bändi iskussa(varsinkin Bruce). Kannatti kastua!

Ja Hallowed Be Thy Name on tosiaan maailman paras livebiisi!

[rocker]

Upeatunnelmainen ulkokeikka, pilkkopimeää ja sumua Suomen kesäyössä...aika harvinaista herkkua. Screeniltä kun katseli valaistua yleisömassaa pimeässä tuli aika käsittämätön fiilis

Juuri näin. Vastaavaa tunnelmaa en itekkää ole tainnut kokea. Bändi ihan liekeissä, tolkuton settilista ja yleisö mahtavasti mukana. Soundeissa oli ajoittain häikkää, mutta se ei kokonaisuutta pilaa. Tämä keikka meni omalla kohdalla parhaaksi, mitä olen Maidenilta nähnyt.

[Hammer]

Eilinen oli kyllä ikimuistoisin festaripäivä, jonka olen kokenut. Kaiken hermoilun, jonottelun ja stressaamisen vastapainoksi saatiin Maidenilta sellainen show, että se maksoi kirkkaasti kalliin festarilipun takaisin. Voisin jopa nostaa tuon Sonisphere-keikan parhaaksi näkemäkseni Iron Maidenin keikaksi. Ainakin menee samalle viivalle '03 -vuoden Give Me Ed... -kiertueen vedon kanssa. Silloin menetin Maiden-poikuuteni, joten jos karsitaan tunnearvo pois tuolta ekalta keikalta, niin eilinen oli kaikista paras. Siinä ukkosmyrskyn aikana samaan aikaan nauratti ja vähän pelottikin. Porukka hoki yhteen ääneen kahvilajonossa hymyssä suin, että ”ei jumalauta”, kun vettä satoi kuin esterin perseestä. Pitkään pelotti, että Maidenin keikka perutaan tai että bändi vetää vain puolinaisen show:n. Onneksi lopulta saatiin kokea täyslaidallinen sitä kauan odotettua parhautta.

Soundit olivat lopulta yllättävän jämäkät ja hyvät. Lähinnä The Wicker Man kärsi puutteellisesta äänimaailmasta. Ei sitä soundia kerennyt niin paljon suremaan edes alussa, kun biisiä tuli hoilattua sellaisella antaumuksella, että varmasti muutamia vieressä seisoneita hirvitti. Itse bändihän oli loistavassa vedossa. Suorastaan ilmiliekeissä. Oli todellakin onnekas sattuma, että saatiin Maiden soittamaan juuri pimenevään yöhön. Tunnelma oli käsinkosketeltava ja valoshow pääsi pimeässä oikeuksiinsa kuin Hartwallin keikalla konsanaan. Yleisölle on annettava nyt kiitettävät pisteet. Hienosti jaksoi porukka innostua uudemmistakin biiseistä, eikä Tampereen keikoilta tuttua kädet taskussa seisoskelua (/hämäläistä hitautta) ollut havaittavissa. Luulisin, että osittain tuo trombimyrsky vaikutti yleisön innokkuuteen. Porukka pelkäsi, ettei Maiden tule lavalle ollenkaan. Sitten, kun saatiin sitä herkkua kaiken koetun jälkeen oli suurempi osa yleisöstä entistä riehakkaammin bändin tukena. Tai sitten jengi kerkesi ottamaan enemmän miestä vahvempaa, kun aikataulut venyivät ja paukkuivat.

Bruce Dickinson oli viime yönä maailman kovin jätkä. Uskomattoman hienoa esiintymistä, hauskoja ja oivaltavia välispiikkejä sekä erinomaisen eläytyviä laulusuorituksia. Mies tuntui saaneen vielä muutaman prosentin ylimääräistä energiaa kaikkien koettelumusten jälkeen. Karismaattinen nokkamies, jolle täytyi nostaa Blackhawksin Stanley Cup -lakkia useaan kertaan. Etenkin Dance of Deathin mies lauloi korviahivelevällä eläytyvästi.

Itse kyllä tykkäsin settilistasta paljonkin. Brave New World -levyn biisit toimivat erityisesti livetilanteessa. Kuulostavathan ne levyltäkin hyvältä, mutta livenä nuo biisit ovat timanttisia. Rock In Rio -fiiliksiin tuli päästyä eilen Porissa, kun BNW-helmet soivat Suomen kesäyössä. Blood Brothers veti sen verran herkäksi, että meinasi tulla tippa linssiin. Muista biiseistä täytyy ylistää The Reincarnation of Benjamin Breegiä, joka on tässä viime vuosina noussut ihan Maidenin ykkösbiisien joukkoon. Eilen kuultiin kyllä upea tulkinta tuosta AMOLAD-helmestä. Soundit olivat jämäkät, Bruce eläytyi joka säkeeseen elämää tyylikkäämmin ja itse lauloin mukana sellaisella antaumuksella, että saattoi vieressä olleista näyttää kuin laulaisin viimeistä Maiden-biisiäni ennen kuolemaani. Tottakai on kehuttava myös Hallowed Be Thy Namea, joka on edelleen yksi maailman parhaista biiseistä. Samaan syssyyn voisin fanipoikahehkuttaa kaikki Porissa kuullut Maiden-biisit, mutta jätän sen yksityiskohtaisemman hehkutuksen tällä kertaa muiden harteille. Sanottakoon kuitenkin, että eilinen Maiden-keikka oli varmasti itselleni yhtä avartava kokemus kuin jollekin uskovaiselle paras mahdollinen uskonnollinen kokemus. Maiden is more than religion.

Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa Sonisphere-festareille, niin aloitetaan jonottamisesta. Itse jonottelin ensin varmaankin 20 minuuttia eräälle kahvila-pisteelle ostaakseni pullon vettä. Kun oli minun vuoroni, niin edessä oli pikkuruinen lappu, jossa luki "vesi on loppunut". Miksei noin isolle festarille voi hommata niin paljon sitä vettä, ettei se kertakaikkiaan voi päästä loppumaan? Noh, siitä sitten suunnistin toiselle ja isommalle kahvila-pisteelle. Jonottelin lähemmäs puolituntia, jotta sain vedet ostettua. Paikalla oli vain kaksi asiakaspalvelijaa, vaikka siihen pisteelle oltaisiin hyvin voitu palkata neljä työntekijää. Kaiken lisäksi nämä kaksi neitoa palvelivat hitaasti kuin vanhainkoti-ikäiset rouvat. Juuri kun olin saamassa vedet, niin paikalle tuli joku Mötley Crüe -paitainen jantteri, joka kuvitteli kävelevänsä jonon ohi. Onneksi tajusin ärähtää ja sain passitettua kyseisen kaverin jonon hännille. Olisi tuon jonottamisen kestänyt, jos olisi saanut edes keskiolutta, mutta nestetasapainon ylläpitämiseksi moinen jonossahikoilu tuntui pöyristyttävältä. Anthraxin setistä menetin kolme ensimmäistä biisiä, kun turvatarkastus kesti kuin intissä hammaslääkäriin odottelu. Onneksi ehdittiin juosta Antisocialia katsomaan.

Paikalle eksyttiin sitten lopulta vain sunnuntaiksi, kun lauantain kattaus näytti ARIA:n ja Behemothin perumisten myötä varsin laimealta. Sunnutain muista esiintyjistä erityisesti Alice Cooper oli mainio. Show oli festarioloissakin näyttävä giljotiineineen kaikkineen. Parit kolmet Alice-kuolemat maistuivat herran musiikin ohessa enemmän kuin hyvin. Kaikkia mahdollisia teatteritemppuja ei nähty, kuten '09 Espoossa, mutta festarivedoksi tuo oli kerrassaan loistava. Myös Suomen lippu ja Ässien paita olivat hauska veto encoreen. Alicehan oli kuulemma tilannut Ässien paidan itselleen jo hyvissä ajoin. Pidän kyllä miehen musiikista, vaikka livenä huomio kiinnittyy usein enemmän itse esitykseen. Harvemmin Alice vetää livenä musiikillisesti (tarkoitan, että settilista ei ole omaan makuuni mikään elämää kovempi) mitään parasta mahdollista settiä, mutta teatraalisuudessa mies on yksi parhaista. Biisilistakin miellytti, kun klassikoiden vastapainoksi vedettiin myös parit hieman harvinaisemmat biisit. Anthrax oli myös kova. Livebändinähän Anthrax on thrash-yhtyeiden aatelia. Bello ei tosin moshannut samalla intensiteetillä kuin '06 Suomessa, mutta muutoin en löydä mitään valittamista 'thraxin festarisetistä. Slayer sen sijaan soitti liikaa sitä uudempaa osastoaan. Keikka alkoi niillä ok-biiseillä, joten vasta loppupuolella innostuin itsekin. Mandatory Suicide, South of Heaven ja ennen kaikkea Angel of Death olivat parasta A-ryhmää. Kerry King oli kyllä taas Mr. Karisma, mutta koko äijä unohtui viimeistään Maidenin astuttua lavalle. Mokomaakin tuli vilkuiltua. Ei liiemmin säväyttänyt, vaikka muutamista riffeistä ihan diggasinkin. Iggy and the Stooges toimi jopa akustisena. Pitää joskus tsekata bändin tuotantoa läpi.

Kiitos Wrathchild.:lle ja Paddylle matka- ja keikkaseurasta. Tuttujakin tuli jonkin verran bongailtua festareilla, mutta aika paljon jäi kavereita näkemättäkin. Maiden on elämäntapa ja Maiden-fanit ovat yhtä suurta perhettä, joten hienoa oli olla paikalla Maiden-henkisen jengin ympäröimänä. Erikoinen päivä kaiken kaikkiaan, mutta hauskaa oli joka tapauksessa. Eilinen Sonisphere-päivä menee osastoon "never forget" tai "priceless".

[Rainmaker]

Jos jotain kritiikkiä pitäisi antaa Sonisphere-festareille, niin aloitetaan jonottamisesta.

Lauantaina oli ilmeisesti sen verran vähemmän porukkaa (en tiedä mitkä viralliset yleisömäärät oli), mutta mihinkään ei tarvinnut jonottaa kahta minuuttia kauempaa. Esim. ruokakojuilla oli suorastaan hiljaista alkuillasta ja anniskelualueillakin oli hyvin tilaa. Sunnuntai olikin sitten jo vähän eri meininki tuon suhteen, mutta ilmeisesti viime vuonna oli vielä paljon pahempi tilanne.

[Osiris]

http://www.youtube.com/watch?v=SFXZqgZj ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Tälläistä videota löytyi, Maiden saapuu lentokoneesta Poriin.

[Backlet]

Huikeat pippalot oli kyllä kaikkine tapahtumineen. Keikka seurattiin eturivistä, keskeltä hitusen sinne Smithin ja Murrayn puolelle viistäen. Blood Brothers ja Dance of Death olivat odotetusti niitä keikan kohokohtia. Kiilaa kyllä henkilökohtaisten fiilisten osalta ihan sinne kärkeen Maiden-keikoista, tai keikoista ylipäätänsä.

[Wrathchild.]

ps. Hallowed Be Thy Name on edelleen se maailman paras biisi, piste.

Ja Hallowed Be Thy Name on tosiaan maailman paras livebiisi!

NÄIN!

En kyllä oikeesti pysty analysoimaan tota eilistä muuten ku toteamalla että olipahan ehkä paras keikka mitä oon ikinä nähny. KAIKKI biisit toimi, ja varsinkin Bruce oli ihan ilmiliekeissä. Siinä myräkässä meni kännykkä paskaks, ja lenkkarit sellaseen kuntoon et päätin lyyä ne suosiolla roskiin mut olipahan todellakin sen arvosta. Sitä kuuluisaa jäätävintä PARHAUTTA.

Ja tosiaan onneks päästiin lopulta aika vähällä ton myräkän kanssa ja niiden eilen kriittisessä tilassa olleiden tilakin on jo vakaa. Olis ollu ihan kunnon katastrofin ainekset jos ois kestäny pidempään, tai ollu vielä voimakkaampi toi syöksyvirtaus/trombi/myrsky tai mikä helvetti se ny sit mahto ollakaan.

Ja Hammerille ja Paddylle tosiaan kiitokset matkaseurasta. Melkoista kolloilua se matka oli harhailuineen, ja taisinpa siinä takasin lähtiessä koittaa saada auton käyntiin pyörän avaimellakin

[iron666]

Oli kyllä kova keikka ei voi muuta sanoa. pojat oli hyvässä vireessä ja hauskaa näytti olevan.
yleisökin oli hyvin mukana ja sehän on hyvä juttu!!!

[Mercenary]

Vaikka onkin kyse Maidenista, niin jotkut keikat vaan jää mieleen paremmin ku toiset. Oon täysin varma, että eilinen keikka ja kaikki siihen liittyvä elää muistoissa vielä piiiiiitkään. Keikka oli todellinen vaikeuksien kautta voittoon. Tuntu siltä, että bändi haluaa palkita kärsivällisen yleisön, mutta yleisön keskuudessa tunnelma oli samanlainen: otetaan perkele kaikki irti ku bändi lopulta lauteille saatiin. Tämä vetää vertoja Milanon 2006 keikalle, joka on meikäläisellä paras Maiden-muisto ikinä.

Meitsi tervehti settilistaa ilolla, vaikka Paschendalea jäin parilta jenkkikeikalta kaipaamaan. Varsinki Dod ja Benjamin Breeg muodosti sellaisen kolossaalisen kaksikon, että herkkäpoju pääsi taas vaihteeksi tirskauttamaan. Ja Brave New Worldistahan on huomaamatta tullu takuuvarma yleisönhuudattaja. Encoressa Numberia ja Hallowedia on kieltämättä aina hoilata livenä, vaikka biisit tuntuuki puhki kalutuilta. Kyllä se livetilanne vaan tuo noihin semmosen latauksen, että nuppi tärisee. Running Free oli hauska veto pitkästä aikaa. Ehkä paras Maiden-closeri ikinä. Sen jälkeen onki sit hyvä vihellellä ja lauleskella always look the bright side of life...

Ne, joilla on mahdollista saada käsiinsä tän päivän (maanantain) Satakunnan Kansa, kannattaa ehdottomasti tsekata Sonisphere-aukeamalta löytyvä toimittajan kommentti. Siinä toimittaja kehuu bändejä duunarin asenteesta ku tullaan lavalle lainakamoilla, eikä jäädä hotellihuoneeseen itkemään ku on väärän värisiä karkkeja kulhossa kuten joillain maailmantähdillä on tapana. Ehkä tuosta tuli mieleen eräs toinen bändi, mutta ei siitä sen enempää.

[AntiSmuli]

Maiden! Maiden! Kovahan se oli taas. Ja oikeestaan paras näkemistäni Maiden-keikoista. Settilistasta en valita mistään. The Wicker Man nimenomaan oli startterina niin kuin pitikin. Maailman kovin livebändi, ei voi mitään. Syöksyvirtauksen takia tullut viivähdyskin loppupeleissä lisäsi Maidenin aikana fiilistä, kun puolen välin aikoihin tullut hämärä ja sumu vaan yltyi, eikä lopussa näkynyt 2-lavan rippeitä enään ollenkaan. Slayer tietenkin toimii livenä aina. Eilinen keikka ei vaan ollut näistä näkemistäni parhain. Kuten jo todettu, niin Araya näytti välillä siltä ettei homma oikein kiinnosta, mutta hyvin se veti. Äänikin toimi mukavasti. Ja päälavalla heitä ennen soittanut Anthrax hakkas Slayerin aika hyvinkin. Indians + Heaven And Hell päivän hienoimpia hetkiä.

Lauantain HIM oli kans suht pitkän odottamisen arvoinen. Mötley Crüen peruutus tietenkin harmitti aluksi, mutta eipä tuo Maidenin keikan jälkeen enään edes muistunut mieleen. Ja ensi vuoden Sonispheressähän nuot sitten näkee, mikäli vielä varmistamattomat tiedot pitävät paikkaansa.

[OsmaGunner]

Settilista oli ehkä paras/toimivin mitä yhtye on soittanut (jopa parempi kuin 2008), vaikka epäilin ennen keikkaa setin toimivuutta juuri noiden useiden pitkien/eeppisten vetojen takia. Nehän ne sytytti kaikkein eniten. Täällä on jotkut kommentoineet tiettyjä biisejä settilistassa, niin pistänpä minäkin lusikkani soppaan.

- The Wicker Man: menee helposti Maidenin 2000-luvun top-5 biisien joukkoon ja yhdeksi kaikkien aikojen keikan avaajista, eli aivan nappiratkaisu.

- Ghost of the Navigator: Tää biisi uppoaa mulle levyversiona ihan helvetin kovaa ja toimi livenäkin hienosti.

- Wrathchild: Jotenkin tuntuu, että Bruce ei saanut itsestään kaikkea irti tämän aikana, kun siinä oli se yksi tohelo nitomassa niitä pyyhkeitä kiinni. Viimeistään tässä vaiheessa alkoi vituttaa että sitä lavaa ei voitu kuivata just ennen keikkaa. Sen sijaan siellä oli kyllä joku muija roikkumassa esiripusta yhdellä kädellä puolentunnin ajan, mutta tähän hommaan ei saatu riittävästi porukkaa. Onneksi Brucelle ei käynyt pahemmin siinä alun liukastelussa. Ja itse biisistä - toimii aina livenä.

- El Dorado: Ei löydy sanoja...aivan HUIKEA biisi livenä. Tuntui uppoavan muuhunkin yleisöön hyvin.

- Dance of Death: Samat kuin edelliseen. Aivan käsittämättömän kova veto. Bruce oli aivan liekeissä.

- The Reincarnation of Benjamin Breeg: Päätti ehkä koko keikan kovimman kolmikon, eli samat kuin edelliseen.

- These Colours Don't Run: Jos joku biisi olisi pitänyt vaihtaa settilistasta, niin tämän tilalle olisi voinut lätkäistä vaikkapa Trooperin, Mercenaryn tai Rainmakerin. Oli jotenkin (itselleni) vaisu veto ja semmoinen pieni hengähdystauko.

- Blood Brothers: Toimi ihan mallikkaasti, vaikkei ehkä allekirjoittaneen suosikkibiiseihin kuulukaan. Ihmettelen oikeastaan mikä tässä mätti, kun Rock in Rion liveveto toimii tosi hyvin. Ehkä mulla oli joku pieni halvaantuminen päällä näiden kahden viimeisimmän biisin aikana.

- Wildest Dreams: Sanokaa mitä sanotte, yksi keikan parhaista vedoista. Toimii ehdottomasti livenä paremmin kuin levyllä ja tuli oikeastaan hyvään saumaan, kun setti kaipasi tällaista pientä rockrepäisyä.

- No More Lies: Mulle edustanut aina DoD-albumin heikoimpia biisejä, mutta nyt suorastaan heikotti - hyvällä tavalla. Siis aivan käsittämättömän kova veto. Ei mulle Death on the Roadin livekään uppoa albumiversiota kummemmin, mutta voi herranen aika että nyt iski. Yksi illan kovimpia, no doubt.

- Brave New World: Mulle ei ole tämä biisi vielä tähänkään päivään mennessä iskenyt kovimmalla mahdollisella tavalla, eikä tehnyt vieläkään poikkeusta. Oikeastaan aloin jo odottelemaan Fear of the Darkia tässä kohtaa.

- Fear of the Dark: Taattua livekamaa, helvetin kova taas kerran.

- Iron Maiden: Levyltä en kuuntele juuri koskaan, mutta livenä tämä toimi taas kerran. Ei mikään erityinen biisi millään tavalla, mutta kyllä tämä kelpaa livenä kuunnella.

- The Number of the Beast: Ai että, ehkä paras veto mitä koskaan missään olen kuullut tästä biisistä, tai sitten se vain tuntui siltä kaiken sen fiiliksen keskellä. Helvetin kova.

- Hallowed Be Thy Name: Kaikki oleellinen kerrottu, ja kaikkea komppaan, paitsi että tämä EI ole Maidenin paras biisi.

- Running Free: Hyvä valinta päätösbiisiksi. Mielestäni sopisi päättää vaikka aina tähän biisiin, vähän samanlainen meininki kun Metallicalla on Seek & Destroyn kanssa.

Kaiken kaikkiaan ehkä kovin keikka mitä olen yhtyeeltä todistanut, sama koskee settilistaa. Tere tulemast Poriin ensi vuonnakin, en panisi pahakseni. Tosin ei näytä todennäköiseltä, kun albumirundilla pusketaan varmaan Hartwallille, eikä ilmeisesti sovi muutenkaan kuvioihin.

[RealMaiden]

Olen aivan sanaton...Mahdottoman upea keikka! Eipä haitannut se hirmuinen myrsky mitään vaikka vaatteet kastuivat niin että ei kuivaa paikkaa löytynyt, kengistä voi vain tyhjentää vedet ja muutenkin koko festarialue tuntui hetken aikaa täydeltä kaaokselta... Laadittiin kavereiden kanssa suunnitelma ja mentiin heti myräkän mentyä ohi mahdollisimman lähelle lavaa, kun tiedettiin ettei siellä ainakaan tarvitse palella.. Ja odotettiin siellä sitten Maidenin keikkaa alkavaksi.. Saatiin venata bändiä jotain kuusi tuntia, mutta odotus taatusti palkittiin. Taju meinasi lähteä kun pojat aloittivat, oli meinaan sellaista kyytiä ettei voi sanoin kuvailla! Mieleenpainuvimmat piisit olivat Dance of death ja Blood Brothers jonka bändi omisti Ronnielle, tosin en olisi mitään tuosta setistä jättänyt pois.. Ihan parhautta koko bändi!!
Ja yleisö oli tosi ihanaa väkeä, kaikki pysyivät yllättävän rauhallisina vaikka jouduttiin odottamaan ensinnäkin jo tietoa siitä, että onnistuuko Cooper ja Maiden saamaan kamoja kasaan, että voivat yleensä soittaa.. Oli kyllä paras keikka mitä tähän asti olen nähnyt ja eipä se Brucekaan säästänyt kehujaan yleisölle ja heidän henkilökunnalleen... Suuri kiitos vain heille ja heidän sitkeydelleen.. Moni muu bändi olisi luovuttanut... Tässä se taas tuli heidän lojaalisuus fanejaan kohtaan todistettua!
Nyt vain odottelemme uutta levyä ja keikkoja tänne päin... Up The IRONS!!

[asa]

HEAVY METAL THUNDER!

Huikea reissu. Lauantai oli silkkaa paskaa Arian peruutettua, ja saavuimmekin vasta Alice in Chainsin aikaan festarialueelle. Lauantain bändeistä ei mitään (positiivista) sanottavaa, ja HIM oli totaalinen pohjanoteeraus. Ville Valolla on kuolleen lahnan karisma, eikä saanut kyllä minkäänlaista otetta yleisöön. Ärsytti välispiikit ja bändikaverien kanssa sisäpiirijuttujen höhötys. Lienee vetänyt hieman liikaa hamppua Bam Margeran kanssa ennen keikkaa? Bändi soitti poppendaaliaan tiukasti, varsinkin kaasu on huikea rumpali, mutta koko paletti kaatui Valo-hiirulaiseen.

Anthrax oli vitun kova (kuka vitun Bush!?!?!), Slayer hieman pettymys (paskat saundit ja settilista, Hannemanin säälittävä räpellys, eikö mies enää treenaa?), ja Alice Cooper hyvä. Iron Maiden oli parhaassa iskussa sitten 1999 keikan. Keikan alussa tuli musiikki helvetin hiljaisella, rummuista ei kuulunut juuri mitään, mutta se mennee soundcheckin väliin jäämisen piikkiin. Saundiongelmat korjautuivat parissa biisissä, ja loppukeikasta volyymi ottikin jo korviin, varsinkin yleisön huutaessa. Saundista ei olisi uskonut että lainakamoilla vedettiin, ihan samalta se pitkälti kuullosti kuin muillakin keikoilla.
Settilista oli lähes täydellinen, ainoastaan olisi vaihtanut No more Liesin vaikka Montseguriin (tai oikeastaan ihan mihin tahansa biisiin DoDilla). No more lies on tylsä levyllä, oli tylsä 2003 kiertueella, ja oli tylsä nytkin. Eikä sitä voi oikeastaan edes laulaa mukana, kun ei yllä Brucen sfääreihin, eikä oktaavia alempaa laulettuna ole mistään kotoisin. No... pääasia kai että huutaa edes jotain kurkku suorana, which I did.

Katselin keikan lavan vasemmalta puolelta anniskelualueen aidalta hyviltä paikoilta. Dave oli uskomattoman liekeissä, en ole millään muulla keikoilla nähnyt noi upeita soolojuoksutuksia. MUTTA pitääkö sen Daven soolojen olla AINA kymmenen kertaa kovemmalla kuin Adrianin tai Janickin?!?!?!?!?!?! Toki sijaintini vuoksi kuulin Daven kitaran paremmin (on panoroitu vasempaan PA:han), mutta mä en koko keikan aikana kuullut kunnolla yhtäkään H:n sooloa!!! Janickin kuulin kyllä ihan ok. Ihan vitun perseestä, kun bändissä pitäisi kuitenkin olla 3 tasaveroista kitaristia. Muutenkin Janin "räpellys" ei haitannut lainkaan, kun ei tällä kertaa raiskannut niitä klassikkosooloja, vaan soitti omiaan yllättävänkin uskollisesti levyversioihin nähden. Bändin soitossa oli ihan uutta ilmavuutta, kun ei ollut rutiinimaista "vedetään nyt taas tuhanteen kertaan ne samat vanhat biisit" -skenaariota. Jokaikisen biisin temmot olivat juuri kohdillaan, ei liian laahaavaa, eikä liian kohellusta, vaan erittäin jämäkkää ja heviä soittoa.

Brucen spiikit olivat hauskoja, ja kerrankin mies oli vähän puheliaammalla tuulella. Yleisö jäi hieman pettymykseksi, ennätysyleisöstä huolimatta ei yleisö saanut Brucelle jauhoja suuhun, tai hiljaiseksi "Maiden, Maiden!" huudoillaan. Toki
40 000 ihmiseen mahtuu näitä vähemmän fanaattisia Radio Rock urpoja, jotka eivät uskalla eläytyä ja heittäytyä hevikeikalla, kun joku voi vaikka nähdä ja rupeaa sitten nolottamaan.

Festarialue oli hyvä, ja järjestelyt pelasivat ihan mallikkaasti. Mihinkään ei tarvinnut kohtuuttomasti jonottaa, ja vesipisteeltäkin sai vettä pulloon parin minuutin jonottamisella. Se nyt tietty oli perseestä, ettei festarialueelta päässyt kerran sisään mentyään enää ulos, olisi ollut kiva vaihtaa kuivaa päälle myrskyn jälkeen.

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu, josta riittää kerrottavaa jälkipolvelle. Harmi ettei nähnyt ihan kaikkia kavereita, tai ehtinyt kaikkien kanssa juttelemaan tarpeeksi. You're shit, and you know you are!

EDIT:
Tärkein unohtui kiireessä, eli SUPER ISO KIITOS PIRJOLLE, joka järkkäsi meille mahtavan majoituksen kahdeksi yöksi. Kiitos kaikesta!

[AntiSmuli]

^Noista kitarajutuista samaa mieltä, Daven soolot kuuluivat huomattavasti kirkkaammin ja kovemmin. Sijaintini oli kans lavan vasemmalla puolella, aika liki Daven edessä, mutta muutama frendi päivysti tismalleen samoilla paikoilla, mutta lavan toisella puolella ja sanoivat täysin samaa, kun kommentteja vaihdeltiin jonottaessa ulos.

Valon touhusta kans, että karismapuoli oli totaalisen hukassa. Raivostuttavan kuulosia spiikkejä ja ne hitsin sormien napsuttelut biisien aikana kuin misäkin lavatansseissa. Tosin mitään rankkaa meininkiä en odottanutkaan, mutta jotain rotia silti, kun metal-sanan alla soitetaan omien sanojen mukaan. Enemmän olutta, vähemmän colaa.

Vesipisteille jonotus oli hyvin hoidossa ja pullot sai täytettyä 5min sisällä joka kerta. Bajamajojen suhteen olikin aivan toinen juttu, ainakin meikäläisen kohdalla. Cooperin keikkaa ennen sain kyllä ajan kulumaan hyvin, kun schaisselle sai jonottaa kolmessa eri paikassa yhteensä noin 35min. Veljelläni sama homma päälavan vieressä kalia-alueella, kun jonotteli suht kauan aikaa ja juuri kun pääsemässä sisään, niin paska-auto kurvaa tyhjentämään majoja.

[Sameli]

Mieletön, ikimuistoinen ja päräyttävä reissu! Matkaseura oli mitä parhain eikä festari kyllä jättänyt paljon valittamisen varaa, omat juomatkin sai ihan naurettavan helposti sisään (0,33 kalja 5e, mitä vittua?) ja nälkä ei tullu ku seurueen naiset huolehti että ruokaa riitti.

Jos Iron Maiden oli ihan vitun kova, niin jumalauta että myöskin Alice in Chains, Anthrax ja The Cult potkivat munille ja kovaa. Meinasi itku tulla Roosterin aikana, Belladonna oli yllättävän kovassa tikissä ja Heaven and Hellile isot respectit sekä tietty Cult. Astbury sen jo sanoikin eli Cult oli festarien seksikkäin bändi. Hattua täytyy nostaa myös Iggylle ja Alicelle, kun Irman lisäksi vielä soittivat maailmanlopun myrskyn jälkeen. Iggy vaan oisi voinut soittaa akustisuuden kunniaksi The Passengerin. Suurin pettymys oli Slayer ja suuri haistakaavittu Mötley Crüelle, vanhat homodiivat sitten lähti itkien kotiin. Onneks Brucekin pääsi vähän vittuilemaan asiasta.

Sunnuntaina meikäläinen heilu sen vanhan Live After Death Rautaneito-paidan kanssa, mutta en bongannu ku muutaman toverin. Missä vitussa kaikki oli? Venasivat 10 tuntia lavan edessä?

[AntiSmuli]

^Kyseisiä homodiivoja kyllä yritettiin tietojen mukaan saaja päälavalle, mutta tuohan nyt ei ollut mitenkään mahdollista kaikkien korjauksien, selvittelyjen ja neuvottelujen lomassa ja noin tiukalla aikataululla, kun Alice ja Maiden piti saada lavalle. Herää myös kysymys, että miksi se Alice oli niin pakko saada lavalle, kun Mötleykin vaihtoehtona. Itse olisin antanut suuremmat kädet Mötleylle, johtuen jo siittä, että Alicen Theatre Of Death oli encorea lukuunottamatta yksiyhteen-keikka viime vuotisen Oulun keikan rinnalla.

[Nyateppi]

Jeah, eiköhän tosta keikasta ole jo päällimmäiset sanottu muiden toimesta, ahdistus kyllä rupesi myrskyn jälkeen hiipimään puseroon, mutta Cooper ja tietysti Maiden huuhtoivat pois suurimman osan sunnuntain negatiivisesta puolesta. Mötikkäfanien puolesta toki harmittaa, mutta ei voi mittään. Anthrax oli jees, paska soittoaika ja setin lyhyys tosin latistivat tunnelmaa. Slayer oli myös ihan pätevä, soundit olivat tosin päin persposkia.

Iggylle täytyy antaa propsit, ei ihan joka jamppa tulisi vetämään akustisesti jo valmiiksi turhautuneen yleisön eteen. Saksofonisoolo oli mehevä. Cooper oli ihan hyvää kamaa myös, vaikka mikään fani en olekaan. Hitit toki tiedän.

Kyllähän se Maiden oli kova, ei käy kieltäminen. Kokemusta tosin oli ennen tätä keikkaa vain yksi aikaisempi, SBIT-kiertueen Tampereen keikka. Meno sielläkin oli eturivissä hyvä, mutta eilen koko yleisö oli Maidenin takana vahvasti. Bändikin näytti vetävän täydet sata lasissa kärsivälliselle yleisölle. Keikan kohokohtia olivat henkilökohtaisesti Ghost of the Navigator, Dance of Death, Brave New World ja aina yhtä iskevä Hallowed Be Thy Name. Myös El Dorado sai yleisön hyvin, oikeastaan yllättävänkin hyvin liikkeelle. Varsinkin livenä oiva biisi.

Summa summarum, myrskyä lukuunottamatta mukava kokemus, mitä nyt kusi ja paska haisivat vuorotellen mutavellissä seisoessa, mutta ongelmista huolimatta hyvin selvittiin. Seuraavaa Suomen TFF-päivämäärää odotellessa.

[Sameli]

^^ Siis itsekin jopa odotin Mötleytä lavalle, pari kavereista tuli jopa vartavasten heitä katsomaan. Vitutti vaan siinä kohtaa kun neiti juontaja peruuntumisesta kertoi. Tuli vaan koko meidän porukassa samanlainen diiva-meininki mieleen. Aivan varmasti yrittivät saada lavalle, mutta kuka ajatuksesta sitten ekana luopui? Sitä tuskin kukaan saa ikinä tietää. Olisivat nyt edes vetäneet Kickstart My Heartin vaikka playbackkina ilmakitaroilla, mutta ei. Vähän haiskahtaa diivailulta, ihan jo vaikka Brucen sanojen takia.

[Hammer]

Näitä postauksia lukiessa rupeaa tulemaan sellainen perinteinen vitun idiootti -olo. Itse en edes muistanut koko vesipisteen olemassaoloa, enkä myöskään nähnyt ko. tankkauspaikkaa. Kivuttomammin olisi selvinnyt kuin kahvilajonossa 2,5 euron vesipulloja odotellessa.

Valon touhusta kans, että karismapuoli oli totaalisen hukassa. Raivostuttavan kuulosia spiikkejä ja ne hitsin sormien napsuttelut biisien aikana kuin misäkin lavatansseissa. Tosin mitään rankkaa meininkiä en odottanutkaan, mutta jotain rotia silti, kun metal-sanan alla soitetaan omien sanojen mukaan. Enemmän olutta, vähemmän colaa.

Itse en HIM:n vetoa nähnyt, mutta Valohan on nykyään täysin absolutisti. Taisipa tehdä jopa sen ainoan vähän heavymman levynsä eli Venus Doomin selvinpäin. Eli ei se olut siihen metallisuuteen tai karismaan välttämättä vaikuta tuon kaverin kohdalla. Dokailuaikoinaanhan Valo puski ulos mm. niinkin metallisia levynkansia kuin Razorblade Romancella on.

HIM:n Digital Versitale Doom DVD:n perusteella voin kyllä komppailla, että Valon lavakarismassa on puutteita. Onhan mies maininnut useaan kertaan kärsivänsä jonkinasteisesta stagefrightista. Liekö jännittänyt Maiden-fanina, että buuaavatko muut Maiden-fanit miehen lavalta? Valon live-esiintymisiä puolustelkoon kuitenkin sillä, että mies laulaa livenä melkoisen mahtavia matalia vokaaleita (tämä siis sen live-DVD:n perusteella). Parhaimmillaan kuulostaa jopa demoniselta. Saisi käyttää niitä matalia enemmänkin, eikä pelkästään satunnaisena tehokeinona. Paniikkihäiriöstä muinoin kärsineenä tiedän, että jos lavalla rupeaa liikaa jännittämään (lue: ei pysty rentoutumaan), niin eihän esiintymisestä tule sitten yhtikäs mitään. Tiedä sitten onko Valolla, joka on kertonut paniikkikohtauksistaan julkisesti, asian kanssa ongelmia lavalla. Kaikilla paniikkihäiriöisillä on ne tietyt tilanteet/paikat, joissa on alttiimpi kohtauksille.

^Kyseisiä homodiivoja kyllä yritettiin tietojen mukaan saaja päälavalle, mutta tuohan nyt ei ollut mitenkään mahdollista kaikkien korjauksien, selvittelyjen ja neuvottelujen lomassa ja noin tiukalla aikataululla, kun Alice ja Maiden piti saada lavalle. Herää myös kysymys, että miksi se Alice oli niin pakko saada lavalle, kun Mötleykin vaihtoehtona. Itse olisin antanut suuremmat kädet Mötleylle, johtuen jo siittä, että Alicen Theatre Of Death oli encorea lukuunottamatta yksiyhteen-keikka viime vuotisen Oulun keikan rinnalla.

Onhan Alice Cooper livenä nyt ehkä 666 kertaa enemmän metal kuin joku Mötley Crüe. There's something about the show. Viime kiertueen Alicen show oli niin hyvä, että mielelläni katsoin saman uudestaan.

[asa]

Mötikät eivät voineet soittaa, kun sade pilasi meikit.

[Karpaasi]

Itse olisin antanut suuremmat kädet Mötleylle, johtuen jo siittä, että Alicen Theatre Of Death oli encorea lukuunottamatta yksiyhteen-keikka viime vuotisen Oulun keikan rinnalla.

Itse hieman veikkailisin, että Mötley olisi ollut Rattlesnake Shakea sekä Ten Seconds to Lovea lukuun ottamatta yksi yhteen kuin Sauna Open Airissa 2009, miinus festarisetin aikarajoituksen verran biisejä. Mutuilua, mutta itse odotin melko rutinoitua settiä, jossa samat JD-pullon kierrätykset ja muut prätkän pärisyttely -eleiden kaltaiset "sponttaanit" jutut toistuisivat. Ei siinä mitään, kyllähän Kickstart My Heart, Wild Side, Dr Feelgood, Live Wire jne. on mukava livenä kuulla.

[Hammer]

Mötikät eivät voineet soittaa, kun sade pilasi meikit.

Aivan.

[asa]

Tossa hyvää kuvaa Porilaisesta hulluudesta:
http://www.youtube.com/watch?v=s3jHBAvsZEw" onclick="window.open(this.href);return false;

[bultsi]

Huh huh! Olipa Sonisphere Pori 2010 taas näitä "Once in a Lifetime" -kokemuksia. Sanattomaksi vetää.

Lauantaina saavuttiin Poriin pienen kaveriporukan kanssa festarijunalla siinä n. klo 12. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, missä suunnassa festarialue olisi, eikä jaksettu jäädä asemallekkaan ihmettemään. Ainoa tieto oli se, että festarialue olisi parin kilsan päässä assalta. Porukka vain tuntui menevän yhteen samaan suuntaan joten sinnehän mekin sitten lähdettiin.

Missään lähellä ei tuntunut olevan kauppaa, joten porukkamme alkoi huolestua nestehuollon pelaamisesta. Yksi R-Kioski bongattiin, mutta niillä hinnoilla ei osta kukaan muu kuin Jyrki Katainen. Jonkin ajan kävelyn jälkeen kuitenkin tuli "Kirjurinluoto" -kyltit vastaan. Samalla löytyi myös Sale, joka oli kivenheiton päässä festarialueesta. Mukaan tarttui tavaraa kaksin käsin.

Seuraavaksi leirintäalueelle telttaa pystyttämään. Hirveän kauaa ei leirintäalueen jonossa tarvinnut olla, noin 10 min. Itse alueella telttaa oli toinen toisensa perään, meinasi tulla jo tunne ettei paikkaa löytyisi. Kuitenkin paikka löytyi juuri sopivasti bajamajojen ja vesipisteen vierestä.

Päivä kului bisseä juodessa ja korttia pelatessa. Illalla bändeistä itseä kiinnosti vain HIM, mutta kavereiden kanssa tulin katsomaan myös Volbeatin. Volbeat oli melkoista kuraa. Samaa junnausta alusta loppuun. Meinasin oikeasti nukahtaa jossain vaiheessa keikkaa. Oli oikeasti sairaan tylsää. Kun bändi viimein lopetti, palasimme teltoille odottamaan HIMiä. (Tai siis minä, olin ainoa jota HIM kiinnosti)

HIM toimi hyvin, itsellä keikan kohokohdat olivat hitit, Rip out the Wings of a Butterfly, Join Me in Death, Killing Loneliness, Funeral of Hearts. Valokin taitaa edelleen olla raitis, kun ei enää röökiä polta eikä juo, vai kuinka? Kokista näytti vetävän.

Tuli ostettua Maidenilta 2 t-paitaa, Nordic ja Final Frontier kansipaita. Muuta krääsää en nyt viitsinyt ostaa vaikka olisikin ollut varaa rahaa laittaa.

Mentiin tosi aikaisin nukkumaan, kun ei enää oikein innostanut. "Ehkä huomenna tulee sitten se TRUE festarifiilis." Yöllä joskus kahden aikaan taisi porukka alkaa vetää Maiden -chantteja jonkin aikaa. Ei meinannut nukkumisesta siis mitään. Noh, ei haitannut yhtään kun tiesi mitä on tulossa.

Aamulla noustiin ylös joskus yhdeksän aikaan ja ulkona näytti olevan jo kova meno päällä. Suurin osa ei ilmeisesti ollut nukkunut ollenkaan? Itsellä ei oikein turnauskestävyyttä ollut. Mentiin paikalliselle Subwaylle syömään patongit. Ja ai että kun oli hyvää! Itse olin ensimmäistä kertaa ko. lafkassa eikä taatusti viimeinen. Siellä odotettin varmaan puoli tuntia vessaan kun oli mukavat jonot. Tai no ei itseasissa pitkät, ihmisillä kesti vain niin sairaan kauan.

Mentiin sitten Salen kautta hakemaan täydennystä juomavarastoon. Heti huomattiin että jono meni lähes koko kaupan ympäri. No, ei siinä mitään, festareilla ollaan!! Takaisin teltalle nauttimaan juomista vielä hetken ajaksi ennen Slayeria.

Kaverit eivät olleet ns. "HC-osastoa" joten menin yksin n. puoli kahden aikaan ottamaan asemia Slayeria varten. Paikalla soitteli silloin Antrax, joka ei omiinkorviin kuulostanut oikein miltään. Ei siinä periaatteessa ollut todellakaan mitään vikaa, ei vaan iskenyt. Keikan loputtua pääsi helposti toiseen riviin. Eturivin paikkaa kytätessä...

Slayer oli SAIRAAN kova. SAIRAAN KOVA. SAIRAAN KOVA. World Painted Blood, Hate Worldwide, MANDATORY SUICIDE (!) (Erityismaininta tälle biisille ) + tietysti hitit. Uskomatonta tykitystä toinen toisensa perään. Ei yhtään heikkoa, saati tylsää biisiä. No ehkä Beaty Through Order, se menee siihen välimaastoon. Ääni tuli huudettua jo tässä vaiheessa hyvään kuosiin.

Sen jälkeen loppu onkin jo aika legendaarista. Yhdistetty rae-sade-ukkoskuuro. Trombi (vai mikä vitun syöksyvirtaus nyt virallisesti olikaan.) meinasi viedä kuulemma teltan. Onneksi kaverit olivat kuitenkin asemissa teltalla ja saivat pidettyä sen kiinni. Toisilla ei kuulemma ollut niin hyvä tuuri. Taisi yksi jos toinen bajamaja (ja paljon muutakin) kaatua myös. Itse oli edelleen toisessa rivissä ilman mitään kertakäyttösadetakkia, joka olisi ollut erittäin helppo tuoda mukaan, mutta kun ei viitsinyt (wink wink ) Aika epätodellinen olo oli sinä aikana kyllä.

Seuraavat tunnit olivatkin sitten yhtä tuskaa. Ainoa asia mikä sai pysymään siinä oli tietysti Maiden. No, ei siitä sen enempää, eiköhän kaikki siinä olleet tiedä mikä oli fiilis.

Iggy ja porukat oli muuten kova! Oikein veikeää meininkiä. Propsit heille kun tulivat silti soittamaan edes jotain.

Aliisa oli ihan ok, mutta ei oikein innostanut. Säästin kaiken energian mitä jäljellä oli Maideniin. Teatteri-show oli paljon kovempi kuin muusiikki. Viimeisen biisin aikana olleelle Suomen lipulle plussaa, ässien paidalle ei! Biisien aikana tuli enemmänkin kytättyä lavan sivuun, kun siellä Steve seurasi ainakin pari biisiä.

Lopulta kun viimein saatiin se Doctor Doctor ulos kajareista ulos, oli fiilis jossain tuon puoleisessa. Intro (Mikä mars nyt olikaan) oli loistava. The Wicker Man, ihan ok tason ralli. Ei oikein biisinä innostanut, mutta kyllä sitä tuli huudettua ja heiluttua tietysti kuten avausbiisin aikana pitääkin.

Ghost of the Navigator olikin sitten se pankin räjäyttäjä. Sairaan kaunis intro, koko biisi täydellinen.

Wrathchildista ei kuultu omaan korvaan sitä parasta live-versiota mutta kyllä tuo on ehdoton live-biisi joka kuuluisi omasta mielestä pitää setissä.

El Dorado. Keikan kohokohtia. Vaikka albumiversio ei iskekkään niin livenä biisi pääsee oikeuksiina. Nopeampi tempo pää syynä.

Dance of Death... huh huh. samaan kategoriaan kuin Navigaattori. Bruce oli todella tunnelmallisesti mukana.

Reincarnation... Intro täydellinen, muuten aika keskinkertaista huttua. Meni mulla pääasiassa huilatessa.

These Colours Don't Run toimi loistavasti. Melkoinen yleisön huudatusbiisi. Väliosa herkkua!!

Blood Brothers!! Keikan paras biisi ehdottamasti! Gersin soolo-osio!! ......... sanattomaksi vetää.

Wildest Dreams. Sanokaa mitä ikinä tahdotte, oli muuten yksi keikan helmistä. Aliarvostettu biisi muutenkin.

No More Lies. Tylsää toistoa. Meni huilatessa. Ainahan näitä voisi kierrättää setissä, mutta kun Maiden on Maiden.

Brave New World. Toimi itsellä hieman paremmin kuin Lies. Muuten samaa tylsää toistoa, mutta intro ja outro suoraan sanoen mahtavia!

Fear of the Dark. Ehdototon livebiisi. Taisi muukin yleisö innostua viimeistään tässä kohdassa?

The Iroon.....Maiden! Yksi meikäläisen suosikeista. Toimii kuten junan vessa.

666. Nämä ovat näitä pikkuasioita, mutta miksi Maiden tekee sillain että encoren välissä taukoa vain 30sek eikä vaikka 5min? Porukka ensin luulee että "Tämä oli tässä, mennään" Mutta sitten Wou to you... Tällä keikalla sen kyllä ymmärtää ajallisesti, kun alkoi kello painaa päälle, mutta eikö Maiden tee näin muillakin keikoilla?

Hallowed. Henk. Koht. suosikkibiisi ikinä. Toimii aina.

Running Free. Lopetusbiisien ja yleisön huudatusten äiti. Sai varmasti jokaisen huutamaan viimeisenkin äänirippeensä pihalle.

Ehkä paras keikka ikinä missään. Lähelle menee. Paras Maiden kokemus jokatapauksessa. About 10 tuntia seisoskelua paskassa mutta kyllä sen silti tekisi uudestaan. On se Maiden vain niin kova.

Helvetillisen vittumaisen VR-kokemuksen jälkeen olin lopulta himassa tasan klo 07.00. Suihkun kautta nukkumaan. Ensi vuonna uudestaan?

Eikä mennytkään kuin tunti tätä kirjoitellessa. Jaksoiko joku oikeasti lukea?

[Tumppa]

Itse en HIM:n vetoa nähnyt, mutta Valohan on nykyään täysin absolutisti. Taisipa tehdä jopa sen ainoan vähän heavymman levynsä eli Venus Doomin selvinpäin. Eli ei se olut siihen metallisuuteen tai karismaan välttämättä vaikuta tuon kaverin kohdalla.

Itse asiassa Valo hakeutui katkaisuhoitoon vasta levyn äänitysten jälkeen, mutta tuskin sitä levyä kännissä äänitettiin (en tiedä sitten, miten ne biisit syntyivät ). Mutta joo, vaikka HIM onkin yksi lempibändeistäni, niin aika tylsä livebändi on kyseessä (soitannollisesti hyvää, mutta tylsää katsottavaa).

Eipä itseäni paljoa harmita, vaikken tuonne Sonisphereen eksynytkään, vaikka olisihan se Maiden ollut mukava nähdä livenä. Tuskin ensi vuonnakaan pääsen katsomaan, mutta viimeistään sitten joskus 2012, kun tulee 18v täyteen.