Satellite 15
Erittäin mielenkiintoinen tunnelmapläjäys, erikoinen ettenkö sanoisi. Kuullosti ekalla kuulemalta ihan hyvälle, vaan jaksaako useampaa kuuntelua?
Final Frontier
Edelleen erittäin hyvä biisi, paranee joka kuuntelulla.
El Dorado
Sama kuin FF:ssä, joskin hieman heikompi näistä kahdesta.
Mother of Mercy
Huh. Ei lainkaan "nyky-Maidenin muotilla" vedetty biisi, hienoa kuulla että bändi osaa vielä venyttää omia rajojaan näin vanhoilla päivillään. Hieman kaikuja Brucen soolokamasta. Kertsin laulut hieman kireitä, muutama lisäotto ei olisi ehkä ollut pahaksi, tai jotain stemmoja päälle. Tykkään erittäin paljon. Saundit pelittää helvetin hyvin!!!
Coming Home
Hieno alkuriffi. Jälleen ei niin tyypillistä Maidenia, mutta silti tunnistaa sekunnissa Maideniksi. Mukava bluesjuoksutus Davelta, jonka jälkeen juuri sellainen soolo josta H tunnetaan, upeaa! Puolislovari Out of the Shadows hengessä.
The Alchemist
Alku kuullostaa ihan ARIALTA
Kunnon rockeri, jossa kunnon riffejä vaihteeksi. Minuutin kohdalla tulee riffi kuin suoraan X-factor jämälaarista. Hieman Gates of Tomorrow kaikuja biisissä. Ei huono, paranee useammalla kuuntelulla? Janickilta taas alkuun perussoolo, jonka jälkeen hieno melodia. Outo loppu.
Isle of Avalon
Alussa hieman Longest day kaikuja, jopa hieman ACDC-mainen. Tunnelmaa niin saatanasti. 2.53 kohdassa lähtevä riffi ei oikein istu sovitukseen, vähän töksähtää kokonaisuudessa. Outoa groovailua ja jammailua ajassa 4.20. Outo mutta hyvä biisi.
Starblind
Ensimmäinen biisi, jossa ns perinteinen Maiden alku, onneksi lyhyt, alle minuutin. Säkeessä hieman kömpelö rumpukomppi, ehdottamasti menevämpi komppi olisi ollut tarpeen. Kertosäkeessä hieno ja yllättävä sävellajin vaihto, vaikka muuten kovin keskinkertainen kertsi onkin. Tähän astisista huonoin veto.
The Talisman
Akustinen alku, kaikuja The Legacysta. Samankaltaista atonaalisuutta soinnuissa, mikä kiehtoo ainakin minua. Ei ainakaan tyypillistä voimasoinnun näpyttelyä, ála vaikka Dance of Death. Alun jälkeen biisi räjähtää käyntiin hienolla riffillä. Ensimmäinen E C G D sointukierto bongattu, joskin ehkä onneksi eri sävellajissa, sentään hieman eri sävyjä siihen loppuunkaluttuun sointukiertoon. Biisissä (hyvä) melodia joka voisi olla yhtä hyvin Virtual XI albumilta. Biisissä komeaa rummuttelua Nickolta ennen sooloja.
The man who would be king
Upea alku! Lyhyen akustisen johdatuksen jälkeen lähtee sellainen introriffi että tukka lähtee päästä. Säkeistö valitettavasti hieman lässähtää alun nostatuksesta. Ei jaksa nyt sen kummemmin luonnehtia, alkaa jo väsy painamaan. Ei helppo biisi, erittäin polveileva.
When the wild wind blows
Out of the Silent planet tyyppinen alku, akustisesti tosin. Alunperusteella olisi voinut olla jo Brave new Worldilla. Komeaa riffittelyä, erittäin heviä paikoitellen Maideniksi.
Ensikuuntelulla käsissä on albumi, joka lunastaa odotukset helposti. AMOLADISTA on menty vielä askel eteenpäin, eikä tyydytty maalailemaan vanhoilla pensseleillä. Levy on sopiva sekoitus Brave new Worldin ja AMOLADIN tunnelmia, ennakkoon hehkutettua Somewhere in Timea en tästä juurikaan löydä. Nähtäväksi kestääkö biisit ajan hammasta kuten AMOLAD, vai käykö kuten DoD:ille, joka alkuinnostuksen jälkeen ei ole jaksanut enää innostaa niin paljoa tai usein. Brucea on laulatettu maltillisesti, eikä raukkaparan tarvitse revittää rekisterin rajoilla koko aikaa, mikä rasittaa hieman AMOLADILLA. Tällä levyllä on vihdoin hyvät saundit, jotka tekevät biiseille oikeutta, jopa näin kämäisenä ämpäreinä kuunneltuna. En malta odottaa että omat levyt saapuvat Playsta!
UP THE IRONS!
