The Final Frontier albumikeskustelu

[Iivis]

Vielä yksi arvio Italiasta:

A friend of mine was at the pre listening party here in italy for The Final Frontier album.
He's a loyal Maiden fans from the early 90's and likes the post reunion albums too, usually he's quite reasonable when judging an album...he has similar tastes than me about Maiden.

Hope you enjoy it:

After 4 years maiden gets back on the shelves with their 15th album of their fantastic career.

Just one listen is never enough to judge any album, let alone such a long one (76 minutes and 37 seconds) which will need way deeper listening sessions. WE'll give you our first impressions and emotions anyway of this "The Final Frontier".

First thing we want to say is: the hardcore fans can relax: Maiden still love to play, and with this album they show they want to risk again, to experiment and to gift the fans with fantastic moments like just a few other groups can do.

As for the critics or those who haven't like the post reunion albums...well maybe them won't even listen to the album, committing a mistake since we are in front of one of the most interesting albums of the last decade.
There's a progressive side that emerges here and there, there are riffs and moments inspired by blues and seventies (Purple and Led Zeppelin are there, at times), there are 5 long songs in the second half of the album that are brilliant and make the listener to feel so involved in it.

There are less repeated chorus than in the past, less orchestrations compared to the last album, the guitars are starring in this album and the structures that the three axes put together are very enjoyable. Dickinson varies his singing a lot, using the medium-high frequencies less than in the past and globally the album is faster and with more rhtyhm thatn the previous "A matter of life and death".


The bad things? Well, first the single:
El Dorado is not representative of the mood of the album and could have been better if it was shorter. There are those 2-3 songs that could have been left out (all in the fist part of the album) that aren't really comparabile and up to the level of the songs that follow.
The slow intros and arpeggios in the beginning of the songs are standardised and even if functional to the songs they are now too predictables.

Difficult to understand why the songs on the tracklist where placed this way since the album really takes off and gets to a whole new level after the first 5 songs...but now we stop talking in general and let's focus on a proper track by track.

WE are aware these are just our opinions to take them with a pinch of salt...these are the emotions we felt during a one hour and fifteen minutes of listening.

1)Satellite 15...the final frontier:
We haven't understood a single thing in the first 4 and a half iminutes: a futuristic and effected drumming (we thought of "Eat the rich" by Aerosmith) with electronics effects opens the song, Bruce try to find a space singing while the song developos in a structured way that could remind us the Dream Theater of Metropolis part 2 especially when the alternation of snare drum and double pedals (or so it seemed although nicko used it only on face in the sand) makes us think of Petrucci and co. At half song starts the "Iron Maiden" like song, a classic mid tempo that has a Hard Rock feeling to it. 2 solos leads us the to last part of the song with has an ending that it's re-taken in the second one.
A great way to start the album.

2)El Dorado
we all now this one now and the beginning is the final of the previous track. Although being more metal, this song could have been better if it was shorter. The impact is very live, like the whole album anyway...and we know that the post reunion maiden have nowadays a live approach in the studio without too much clean sound.
Live this will be a great song, in studio we are happy to hear it ending.

3)Mother of mercy
This one has a arpeggio intro (one of the many we were talking about in the introduction)and as we said this is one of the songs that we could have easily lived without. This is a mid tempo that some nostalgic fan would define Heavy but that honestly doesn't take off due to an anonymous refrain.
The solo it's not bad but we find asking each other why this song occupies the third spot on the tracklist.

4)Coming home
This is a ballad that leads us to Bruce Dickinson solo, that has some familiar bits in "Man of Sorrow" style and that could have been under the hands of a Desmond Child...so you get an idea of it.
Globally it's a very well structured and thought song, with a nice refrain and overall is a good track although it's a fall in the rhythm of the album that doesn't make it take off yet.

5)The alchemist
Just by reading the tracklist we could guess that this would have been the fast track of the album. The rhythm is very fast indeed even if the song isn't aggressive or rageful.
This song makes us awake from the sleepy feeling we were starting to have although being at the fifth track we start to think that maybe this album is not much inspired.
The melodies and speed of The alchemist come to and end and luckily here we will discover that the REAL interesting part of the album is going to start.

6)Isle of Avalon
The first big song of almost 10 minutes is one of the most beautiful song of the Final Frontier.
It starts with the trademakr slow intro that takes off with a uptempo part after 2 minutes and 40 seconds. Then the song surprises us with a a break at the fourth minute that reminds us of Rush with organ sounds under the solos in the middle part of the song. The ending reminds us of the Powerslave title track and the excitement now it's back at full force just thinking about how great this song is and how many interesting things the guys put in this track.

7)Starblind
Another adrenalinic song with prog rhythmics that shows a great Bruce Dickinson on medium high notes. A sort of Led Zeppeling riff gets in the song right after 4 minutes and introduces the solo part in which the rhythm changes several times.
A mood that reminds us of Infinite Dreams under the refrains of the last part makes us absolutely enjoy this song again, for another hit of the album that is now on a completely new level compared to the first half...these songs seems to come out from a jam session in which the guys really enjoyed surprising the usual Iron maiden fans.

8)The Talisman
Reminding us of "The Legacy" we start getting inside the eight track of the album. Dickinson narrates theatrically (with the usual slow intro) and then after 2 minutes the song becomes a strong up-tempo with an high register singing by Bruce. The classic maiden gallop is back, the fantastic refrain gets in getting along with the guitar melody until the six minutes mark when a Deep Purple break arrives. Another very interesting song.

9)After a sort of melodic power metal intro this song is then filled withanother strong up-tempo. A fantastic break after 4 minutes cuts what we have heard so far turning into a middle part almost blues with very well structured solos.
Excluding the big surprise at mid song the song is quite linear and it's another hit of this album that it's getting to end.

10)When the wild wind blows
To be the third longest song of Iron Maiden history the ending to the Final frontier must be something really special..and it is.
Blood Brothers and Dance of Death echoes follow each other until at three minutes and a half a Holy Diver-like riff kicks in. The song is played on mid-tempo with slow parts and unexpected changes of register and with a vocal line that surprises again after 7 minutes of song.
This song has a vintage and seventies atmosphere and it's a fantastic way to end the album.

This album is a work that it's a sort of Brave New world meets A matter of life and death, it's very free from pre-concepts and it's structured to be listened to many times as it's not immediate.
Who loves Iron maiden for their coherence and their post reunioh albums will be happy to have listened to The Final Frontier.
The final frontier will make people talk and will be considered another arrival point of this band that has been said to be dead too many times and that has always proved their critics wrong.
Ethernal respect for Iron Maiden, hoping the The Final frontier won't be their really last frontier but with the with that there will be more of them in the next few years

[scorpions]

Mitäs porukka enää hätäilee, että jos on Miadenin vika levy tämä uusin...johan sen on Steve kumonnut että ei ole viimeinen!

Lievästi huvitti lukea arvosteluista että taas on noita hitaita alkuja biiseissä, kuten legenda kertoo, että maiden on tehnyt saman biisin sata kertaa,niin eihän se ihan sataa vielä ole mutta 50 varmaan

No mutta mielenkiinnolla odotellaan lähinnä 5 viimeistä biisiä levyllä, sen verran on niitä hehkuteltu. Erittäin mielenkiintoista muuten nähdä saako uusin Maiden taas Kerrang lehdessä täydet pojot. Käsittääkseni kaikki levyt ovat Brucen paluun jälkeen saaneet 5/%, mikä on jokseenkin huvittavaaa, kun harva levy miltään pändiltä maailmassa on täysin koko levy kympin kamaa,saati sitten Maidenin 2000 luvun tuotokset jotka ovat suurimmalti osin varsin köykäöistä tavaraa. No eiköhän Rodi ole käynyt Kerrangin toimistossa pienen rahatukun kanssa, ja pistänyt sanat arvostelijoiden suihin.

[Summerganon]

Ah, nyt viimeistään näyttävät odotukseni BNW-AMOLAD -fuusiosta käyneen toteen. Nojaa, kyllä minusta 2000-luvun levyt ovat olleet viiden tähden arvoisia, tai nyt vähintään 4,5:en. Tai ehkä vain olen tällainen höperö pikku fanipoika, joka ei osaa suhtautua mihinkään kriittisesti...

[Edward Mannerheim]

There are less repeated chorus than in the past, less orchestrations compared to the last album, the guitars are starring in this album and the structures that the three axes put together are very enjoyable. Dickinson varies his singing a lot, using the medium-high frequencies less than in the past and globally the album is faster and with more rhtyhm thatn the previous "A matter of life and death".

Tämä kuulostaa hyvältä....

The slow intros and arpeggios in the beginning of the songs are standardised and even if functional to the songs they are now too predictables.

...tämä ei niinkään. IrMan on nykyään pakko aloittaa melkein jokainen biisi hitaalla maalailevalla introlla, joka ei läheskään aina nivoudu loppubiisiin saumattomasti. Esimerkiksi Bennu Breegin radioversiota tulee kuunneltua paljon enemmän kuin nälkävuoden mittaista albumiversiota. IrMa:lla on omat tavaramerkkinsä joista bändin tunnistaa mutta noista lisääntyneistä introiluista bändi voisi luopua. Mikä mahtaisi olla TFF:n pituus ilman "venytettyjä" introja, 50-60 minsaa? Kunhan heitin ajatuksen ilmoille vaikken ole uutukaista vielä kuullutkaan.

[QazKFD]

Tai ehkä vain olen tällainen höperö pikku fanipoika, joka ei osaa suhtautua mihinkään kriittisesti...

Todellakin. Ei Brave New Worldista saatika sitten Dance of Deathista mitään huippualbumeita saa, vaikka kuinka asiaa vääntelis ja kääntelis. Oikeesti, pari tulevaisuuden klassikkoeeposta ei todellakaan tuo albumille "5/5"-leimaa, varsinkin kun sitä valitettavan mitäänsanomatonta roskaa mahtuu joukkoon yllin kyllin. Toistaiseksi uusin taasen on selkeä parannus tasoon, lähes kaikilla kappaleilla on jotain annettavaa ja suurin osa jopa mahtavia. Out of the Shadows nyt on aivan ehdoton turhake ja siltä vaikutti myös Different World alkuunsa, mutta siitä on jopa oppinut ajan saatossa pitämään.

Jännää huomata muuten, että sekä Ollila, että Herr Brigatti selvästi kehuvat tulevaa levyä aiempaa paremmaksi, ilmeisen huonosta alkuosioista huolimatta! Mikähän mahtaisi olla näiden herrojen arvosana sitten sille A Matter of Life and Deathille?

[Roskisdyykkari]

^^ Ei niissä maalailevissa hitaissa introissa itsessään mitään vikaa ole, kunhan ne on toteutettu jollain muulla tavalla, kuin vitossointuja näppäilemällä usein vielä C-D-E-sointukululla. Tuollaisia introja kun Maidenilla on oikeastikin varmaan useita kymmeniä. Pahin Maiden-klisee on vielä laittaa biisin varsinaisesti loputtua pieni pätkä alun näppäilyintroa loppuun. Kukahan jaksaisi laskea, monestako Maiden-biisistä tuollaista löytyy..? Fear of the Dark, No more lies, Blood brothers, Dance of Death.. näitähän riittää .
Sen sijaan esim The Legacyn intron kaltaiset akustiset tunnelmoinnit ovat hyvinkin tervetulleita. Tuo intro nimittäin on ehkä Maidenin hienoimpia kuvioita 2000-luvulla, tulee hieman vanha Genesis mieleen.

Ja sitten tuosta uudesta levystä... Tähän mennessä julkaistut biisit eivät ole suuremmin vakuuttaneet. El Doradosta tuli Brucen soolokama vahvasti mieleen, ja Final Frontier oli 2000-luvun Maideniksi hyvin yksinkertainen ja köyhä biisi vailla mitään kummempia jippoja. Nickon rummutuskin oli aika mitäänsanomatonta. Muutenkin biisit hieman ihmetyttivät, koska erilaisten kommenttien ansiosta olen odottanut melko progevaikutteista levyä, mutta nuo kaksi biisiä olivat hyvin peruskauraa. Suurin ongelma molemmissa biiseissä oli kuitenkin melodioiden puute. Kummassakaan biisissä ei tainnut olla ainuttakaan kitaraharmoniaa, vaikka nyt kun se kolmaskin kitara on bändissä niin luulisi melodiaa löytyvän. Se, että kaikki kolme soittavat ihan samaa riffiä on melko mielikuvituksetonta kolmen kitaran hyödyntämistä.

Kuitenkin ajatus siitä, että nuo kaksi biisiä olisivat levyn heikoimmasta päästä, lohduttaa mukavasti. Noita arvosteluja lukiessa kyllä kasvaa taas mielenkiinto uutta Maidenia kohtaan, kun koko yhtyettä ei ole tullut erityisemmin kuunneltua viime Suomen keikan jälkeen. Itseäni ei todellakaan haittaa, jos levystä tulee AMOLAD:iakin kokeellisempi ja progressiivisempi levy. Arvosteluissa mainitut folk-vaikutteet ja äänimaisemien maalailut kuulostavat erittäin lupaavalta. Maiden kun on aina taitanut noiden progempienkin biisien väsäilyn varsin mallikkaasti.

[Edward Mannerheim]

Sen sijaan esim The Legacyn intron kaltaiset akustiset tunnelmoinnit ovat hyvinkin tervetulleita. Tuo intro nimittäin on ehkä Maidenin hienoimpia kuvioita 2000-luvulla, tulee hieman vanha Genesis mieleen.

Totta, Legacyn intro on eri maata kuin mainitsemasi E-D-C -sointukuviot, mutta täytyy todeta että kyseinenkin intro on onnistuttu pilaamaan liiallisella pituudella. Eikö se kestä jotakin kolme minuuttia? Pari sointukiertoa siitä olisi voitu tiputtaa surutta pois eikä biisi olisi kärsinyt yhtään.

No, mielipiteitä on moneksi.

Suurin ongelma molemmissa biiseissä oli kuitenkin melodioiden puute. Kummassakaan biisissä ei tainnut olla ainuttakaan kitaraharmoniaa, vaikka nyt kun se kolmaskin kitara on bändissä niin luulisi melodiaa löytyvän. Se, että kaikki kolme soittavat ihan samaa riffiä on melko mielikuvituksetonta kolmen kitaran hyödyntämistä.

Samaa asiaa olen ihmetellyt viimeiset 10 vuotta. Mihin IrMa oikeasti tarvitsee kolmea kitaristia? Keikoilla ja kolmella viimeisimmillä studiolevyllä on kuultu todella mielikuvituksettomia kitarasovituksia, tuskinpa TFF tulee tekemään poikkeusta tällä rintamalla.

[Ipe]

The Final Frontier -kappale on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava kappale. Biisin kertosäkeen laulumelodiat ovat parhaimpia bändiltä aikoihin. Ei se toisto, vaan miten sitä toistetaan! No More Lies hyvä esimerkki tästä kertosäkeen toiston huonoudesta. Myös säkeistöt ja soolot toimivat paremmin kuin hyvin. Albumiversiota odotetellessa.

The Finall Frontier -kappele pesee todella mitäänsanomattoman El Doradon 10-0. Edes livenä El Dorado ei kuulostanut hyvältä, oikeastaan voisin sanoa, että kyseessä on Maidenin huonoin kappale.

[Pertti Keinonen]

Tai ehkä vain olen tällainen höperö pikku fanipoika, joka ei osaa suhtautua mihinkään kriittisesti...

Todellakin. Ei Brave New Worldista saatika sitten Dance of Deathista mitään huippualbumeita saa, vaikka kuinka asiaa vääntelis ja kääntelis. Oikeesti, pari tulevaisuuden klassikkoeeposta ei todellakaan tuo albumille "5/5"-leimaa, varsinkin kun sitä valitettavan mitäänsanomatonta roskaa mahtuu joukkoon yllin kyllin. Toistaiseksi uusin taasen on selkeä parannus tasoon, lähes kaikilla kappaleilla on jotain annettavaa ja suurin osa jopa mahtavia. Out of the Shadows nyt on aivan ehdoton turhake ja siltä vaikutti myös Different World alkuunsa, mutta siitä on jopa oppinut ajan saatossa pitämään.

Jännää huomata muuten, että sekä Ollila, että Herr Brigatti selvästi kehuvat tulevaa levyä aiempaa paremmaksi, ilmeisen huonosta alkuosioista huolimatta! Mikähän mahtaisi olla näiden herrojen arvosana sitten sille A Matter of Life and Deathille?

Tykkään edelleen AMOLADista todella paljon ja se eksyy edelleen säännöllisesti soittimeen. Alku ja loppu eivät vaan osu mun makusuoneen. 3,5 - 4 tähteä antaisin AMOLADille.
DoDilta vain pari kolme eli DoD, Paschendale ja Face in the Sand ovat muodostuneet rakkaiksi, Rainmaker, Montsegur ja Journeyman ovat sarjassa ok ja muut aika heikkoja. Kokonaisuutena 3 tähden levy nippa nappa. Uusin vaatii kuuntelua pirusti ennen kuin todellinen luonto selviää, mutta soundimaailma miellytti kovasti, eikä ne pitkät introt tuntuneet niin häiritseviltä. Eniten mietityttää kokonaiskesto. Kahdeksan parasta biisiä parhaine ideoineen ja loput sinkkujen B-puolille, niin olisi taas 80-luvun tasoisia sinkkujulkaisuja. Josta pääseekin helposti keskusteluun sinkkupolitiikasta. Mikä järki tässä nyt on, että sinkkuja ei ilmeisesti julkaista lainkaan? Sieltä on ilmeisesti tulossa kuitenkin jotain tekemistä faneille seuraavaan sinkkuun ja sen videoon liittyen, mutta en tiedä, että julkaistaanko sitäkään fyysisesti cd:llä. Final Frontier olisi minusta ollut kelpo sinkun b-puoli, josta tulee vähän Reach Out mieleen, mutta ei oikein albumin avaajana mielestäni toimi parhaiten. Lisäksi puhelivat miehet levy-yhtiössä, että tämän albumin promootiossa jostain ihmeen syystä säästellään kovasti. Ei edes julisteita ole vielä saatu ja promo cd:t ovat piukassa paidoista puhumattakaan.

Noiden uusien biisien pohjalta voisi kuvitella melko mielenkiintoisia areena konsertteja ensi vuoden puolelle. Sellaisesta suusta lipsahti pienessä nousussa muutama sana ensi vuoden Suomen keikoista, että uskoisin yhteen tai kahteen Hartwall Areenan keikkaan. Mielenkiintoista seurata, vieläkö suksee kestää Maidenilla niin, että voi laittaa ensi yhden illan myyntiin ja meneekö se siten loppuun, että voi lisätä uuden keikan seuraavalle päivälle.

[Varjis]

Oikeasti, nyt olen jo täysin sanaton. Ai että mitä herkkua on luvassa kuukauden kuluttua!
Kiitos Brigatille arvostelusta!

[Pertti Keinonen]

Oikeasti, nyt olen jo täysin sanaton. Ai että mitä herkkua on luvassa kuukauden kuluttua!
Kiitos Brigatille arvostelusta!

Kiitos kiitos! Nyt täytyy sitten muistaa, että yks tykkää äidistä ja toinen isistä eli nämä ovat aivan henkilökohtaiseen tuntemukseen perustuvia juttuja ja palttiarallaa yhden kuuleman perusteella tehtyjä havaintoja, joista osa voi mennä ihan metsään ja osa muuttuu, kun saa tavaraa omaan soittimeen lisäkuunteluun ja jokaisella tulee olemaan oma yhtä oikea mielipide biiseistä. Mutta hyvillä fiiliksillä voi odotella uutta levyä jokainen Maiden fani, koska tuskinpa kenenkään mielestä mitään floppia sieltä on tulossa.

Kävin tuolla kuuntelureissulla motarilla täältä jumalan selän takaa ja päivän aikana tuli mopon mittariin jotain 700 kilsaa, kun eksyin matkalla ja olin sen takia vielä tunnin myöhässä kuuntelukemuista. Matkalla funtsin, että voi perse, jos jää nyt myöhästymisseikkailujen takia tämäkin väliin, mutta onneksi muut olivat vaan syöneet ja juoneet ekan tunnin ja soittivat ennen Maidenia jotain uudelta CMX:ltä, joka muuten varmasti uppoaa niiden faneille taas pitkästä aikaa, ja mukana oli selvä Radio Nova hittikin (henk. koht. ihan EVVK) ja jotain suomalaista uutta stoneria, muistaakseni nimeltä The Mama King. Hieno kokemus, mukana oli isäntäväkeä, kauppiaita ja toimittajia. Osa oli melko tuiskeessa loppuehtoosta, kun tarjolla oli kossua, viskiä, kaljaa, lonkkua ja vaikka mitä eikä kaikki niin Maidenia ollut tullut kuuntelemaankaan. Toivoisinkin Rautaneito.comin arvoisalta Juryltä diplomia ja rastia seinään, että jätin hyvät perseet vetämättä . Joku vois ajatella, että vielä ihan ilmaisetkin, mutta ei ne koskaan ole ilmaisia.

[QazKFD]

Josta pääseekin helposti keskusteluun sinkkupolitiikasta. Mikä järki tässä nyt on, että sinkkuja ei ilmeisesti julkaista lainkaan?

Älä ny viitti? Just muutama sivu taaksepäin tästä oli jutustelua, johon itekkin totesin, että "nou hätä, eiköhän ne tule!". Aika villiltä tosiaan vaikuttaa jos ei sinkkua tule CD:nä olleskaan.

Osa oli melko tuiskeessa loppuehtoosta, kun tarjolla oli kossua, viskiä, kaljaa, lonkkua ja vaikka mitä eikä kaikki niin Maidenia ollut tullut kuuntelemaankaan.

Jumaleissön! Mä haluun samanlaisiin bileisiin!

Toivoisinkin Rautaneito.comin arvoisalta Juryltä diplomia ja rastia seinään, että jätin hyvät perseet vetämättä . Joku vois ajatella, että vielä ihan ilmaisetkin, mutta ei ne koskaan ole ilmaisia.

Hah, eikös tästä oo vitsikin? Teekkarin ja insinöörin erottaa siitä, että insinööri tietää ettei kaikki ilmainen viina ole tehty juotavaksi!

[Jyyd]

Nettikauppa amazonin bestsellers-listalla Final Frontierin deluxe edition pärjäilee jo hyvin:

Amazon Bestsellers Rank:
#4 in Music (See Top 100 in Music)
#1 in Music > Hard Rock & Metal
#3 in Music > Rock
#3 in Music > Pop

Play.comin pre-order listalla Final frontier on myös hienosti sijalla 2.

Pistetäänhän tämä sitten suomessakin listaykköseksi

[QazKFD]

Näkyshän toi Play.comin ennakkotilauslistalla olevan kans, Deluxe sijalla kaksi ja tavis sijalla seitsemän.

[Beast Doctor 661]

Toi Tonin tekemä arviointi on hienoa luettavaa. Varsinaista mannaa fanille. Voi olla hyvinkin että, levy on paras sitten Seventh Sonin. Ite oon ajatellut jo noin kuukauden, että sieltä tulee ulos kova levy. Ehkä kovin mitä koskaan Maideinin historiassa on kuultu. Mutta levyt on tietysti kokonaisuuksia ja sen takia ei nykyisiä levyjä kannata verrata 80 luvun levyihin tai päinvastoin. Silti jos se osoittautuu yhtä hyväksi, kun mitä on povattu niiden taholta jotka ovat kuulleet muutakin kuin maistiaiset, niin odotukset NOUSEVAT VAAN YHÄ KORKEAMMALLE.Jään innoissani odottomaan kuukauden päästä ulos tulevaa levyä ja uskon että en tule pettymään vaan päinvastoin innostun todella tästä levystä. Niin, kuukauden päästä + muutamat lähipäivät päälle kaikki tietävät kantansa paremmin.

[Parza]

Metal Hammer ennakkoa, kyllä tulee kehuja joka suunnasta nyt..

IRON MAIDEN The Final Frontier Track-By-Track

Somewhere between the dark and menacing war stories of A Matter Of Life And Death and the prog-tinged melodic bombast of Brave New World, albeit with a vast amount of fresh ideas thrown in for good measure, The Final Frontier is every bit as strong as the last three Maiden albums. The difference between this one and its predecessors is that these songs repeatedly take the Brit metal legends into uncharted territory. This is a demanding album, but one that most Maiden fans are going to absolutely adore…

SATELLITE 15…THE FINAL FRONTIER

Everyone has heard the album’s title track by now, and it’s a straightforward and infectious slab of muscular hard rock that seems destined to open Maiden shows for the foreseeable future…but it’s the first part of this bi-polar album opener that is going to blow fans’ minds. A disorientating maelstrom of swirling distortion, thudding double kicks and bizarre spectral vocals, Satellite 15 is undoubtedly the weirdest thing the band have ever recorded. It’s heavy, it’s left-field and it’s utterly unexpected.

EL DORADO

Opinion seems to be divided about whether El Dorado is simply a solid, straightforward Maiden tune or something genuinely special. In fact, it’s a bit of both; a bold and boisterous seven-minute epic with an infectious chorus and a few deftly-executed twists and turns, all custom-built to go down an absolute storm live.

MOTHER OF MERCY

A dark and menacing song that could easily have been on A Matter Of Life And Death, this is one of those archetypal horrors-of-war anthems that Maiden do so well. It starts with a faintly proggy intro – a whiff of Steve Harris’ beloved Jethro Tull, perhaps – before morphing into a brooding, slow-motion gallop, not a million miles from Stranger In A Strange Land (from Somewhere In Time), but with a much more sinister overall vibe. “Sick of all the killing and the reek of death…” sings Bruce at one point.

COMING HOME

A bombastic, lighters-in-the-air ballad with a difference, Coming Home marries a giant, sing-along chorus to some subtly progressive riffs and a typically adventurous arrangement. Undeniably sentimental, this is plainly Bruce Dickinson’s song, as he sings about returning home and seeing the lights on the runway as his plane descends to Earth. Not many bands could pull this off without setting off the cheese alarm. Maiden do it brilliantly. A live classic in the making.

THE ALCHEMIST

Arguably the most old fashioned song on the album, this punchy four-minute burst of speed, energy and irresistible Lizzy-esque lead guitar harmonies would have fit neatly onto Fear Of The Dark and nimbly ticks all the necessary boxes to please the die-hards. Interestingly, this has the same title as a song from Bruce Dickinson’s classic solo album Chemical Wedding. The two songs are utterly dissimilar, however.

ISLE OF AVALON

Possibly the finest thing on The Final Frontier and certainly one of the strongest songs Maiden have produced in years, Isle Of Avalon takes the band into unfamiliar melodic territory, with a few unconventional time signatures and proggy detours adding to the intense freshness that pervades throughout its nine minute duration, and a simply enormous chorus that will surely translate extremely well live. There’s a vague hint of Paschendale (from 2003’s Dance Of Death) and a nod or two to Maiden’s Somewhere In Time album here.

STARBLIND

Another song that is full of surprises, despite Maiden’s unmistakable sound, this is another epic that brims with great riffs, melodies and subtle textural touches. Almost psychedelic in places, Starblind has a genuinely otherworldly feel, particularly during its intricate midsection which boasts a phenomenal bluesy lead break over some sumptuous, mellow guitar work from the Three Amigos.

THE TALISMAN

Another song that would have fit on A Matter Of Life And Death, The Talisman is dark and complex, but it also flows beautifully, spreading out from its folky intro into a powerful main verse riff and a seriously explosive chorus with Bruce bellowing at the top of his not inconsiderable lungs. Despite being nine minutes long, this one whizzes by in what seems like half that time.

THE MAN WHO WOULD BE KING

An eerie, unsettling intro leads into some crushing, doomy chords before this sprawling epic switches direction and heads into a superbly catchy and muscular verse riff and another big chorus. Like many songs on The Final Frontier, The Man Who Would Be King seldom does exactly what you would expect, and yet it all makes perfect sense by the time its rambling, harmony-packed intro fades gently away…

WHEN THE WILD WIND BLOWS

Based on author Raymond Briggs’ grim post-nuclear fallout graphic novel (When The Wind Blows), the final track on Maiden’s 15th album is every bit as bleak and unnerving as its subject matter would seem to demand, and yet this is as musically fascinating and lyrically brave as anything the band have recorded. Densely-layered and uncompromising, this one will take a few listens to sink in, but there is an insane amount of atmosphere and countless inspired melodic touches on display here. A stunning finale.

[Terminator X]

Odotukset alkaa nousemaan. Sen verran innostavaa hehkuttelua. Kummasti se alkaa aina Maiden-kuume nousemaan ennen uuden levyn julkaisua, vaikka muuten levyjä ei nykyään niinkään tule odoteltua. Kyllä se teini-ikäinen fanipoika aina jostain tulee esille näissä tilanteissa

Tässäpä muuten taas todella "onnistunutta" uutisointia:
http://viihde.fi.msn.com/article.aspx?c ... =154142606" onclick="window.open(this.href);return false;

[Summerganon]

Tässäpä muuten taas todella "onnistunutta" uutisointia:
http://viihde.fi.msn.com/article.aspx?c ... =154142606" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuo kuva...

[QazKFD]

The Finale Frontier on Iron Maiden viidestoista studioalbumi. Seikka on saanut fanit kavahtamaan. Is this the End of Iron Maiden? Levyn nimikin antaa viitteitä ja kitaristi Janick Gearsin tuore lausunto, jonka mukaan "homma jatkuu niin kauan kuin soittaminen on kivaa ja spontaania".

On kyllä aika legendaarista scheissea.

[Jyyd]

Janick Gears pudotti Millonkohan Top Gearin vieraana

[asa]

Kyllähän toi nimen väärinkirjoitus on vielä suht´ pieni moka (vaikkakin kiusallinen), mutta väärän bändin kuva artikkelissa on anteeksiantamatonta ja todella noloa.

[Viper]

Onpas se Bruce ukkoutunut tuon kuvan perusteella. Ja mikä ihmeen kouluasu Smithillä on päällä, joku keski-iän kriisi iskenyt?

[Mercenary]

Ei jukoliste voi ku ihmetellä miten AC/DC:n kuva voi eksyä Iron Maidenista kertovaan juttuun. Käsittämätöntä.

Ku Brucen viimesin soolo tuli ulos olin erään maakuntalehden toimituksessa hommissa. Kattelin siinä illalla valmiita sivuja ja huomasin, että Brucen uusinhan on arviossa. Kuvakin oli. Kuvateksti tiesi kertoa, että Iron Maidenin laulaja hra Dickinson on julkaissut uutta soolomatskua. Ei siinä mitään, bändikin kuvassa oli Maiden, mutta kuva oli vuodelta -98 joten arvatkaa vaan kuka sanoi vuoropäällikölle, että soitapas painoon minä ettin uuden kuvan. Mut toi nyt oli vielä siinä mielessä ymmärrettävää, että asiaan vihkiytymätön oli vaan naputellu arkistoon kuvahauksi Iron Maiden ja napannu ekan jossa laulaja näkyy. Mutta toi moka on jo ihan toista maata. Ja jatkuvat kirjoitusvirheet kertoo kyllä törkeestä huolimattomuudesta. Jos et ole varma nimestä, TARKISTA!

[Varjis]

^ Aika legendaarinen tuo kuvamoka. Ja ei pelkästään Janickin nimi ollut väärin vaan uuden albuminkin nimi.

np. Ghost of the Navigator

[vitonen]

WHEN THE WILD WIND BLOWS

Based on author Raymond Briggs’ grim post-nuclear fallout graphic novel (When The Wind Blows)

Näyttäs olevan 8.osaisena piirrettynä juutuupisa toi kirja http://www.youtube.com/watch?v=6EbsrJuAoQo" onclick="window.open(this.href);return false;