The Final Frontier albumikeskustelu

[Varjis]

Nihkeilevän ennakkokuuntelijan ääni kellossa ja pulkan suunta muuttuvat, kun Starblind ajautuu korviin. Tulihan se sieltä! Vetävän takapotkuisen McBrain-biitin ja riffien rytmityksen imu kappaleen loppupuolella jo suorastaan vaativat stadionin yleisöä puimaan nyrkkiä ja huutamaan mukana... Tätä en mene vannomaan, mutta sessiossa kuulosti kuin Somewhere in Timen aikainen syntsakitara olisi tehnyt ainakin tilapäisen paluun Maideniin.

Tuota oli NIIIIIN mukava lukea. Ai että, kyllä nyt on odotukset ylittänyt mittarin jo yli 100 asteella! Ja kun sanotaan että loppua kohti vain paranee... Sanattomaksi vetää, ihan sanattomaksi! UP THE IRONS!

[K.F. Rehbinder]

Muuten Mapelta ihan mallikas tarina, mutta olisko ollut sen verran virvokkeita nauttinut, ettei huomannut, että demoefekti oli aika paljon suurempi eikä itse asiassa toiseksi viimeisintä The Man Who Would Be The Kingiä kuultu kuin pari minsaa alusta, mutta pätkä oli tosi lupaava ja niiin vuoden '86 Murrayta että...

[S.R.]

IRON MAIDEN Guitarist Janick Gers - "We're In A Progressive Stage
With The Band Now"

Wednesday, July 14, 2010

IRON MAIDEN guitarist Janick Gers spoke with Scott Mervis from Post-gazette.com recently about a number of topics including the band's new album, The Final Frontier, which was recorded over six weeks in the Bahamas, site of some of the band's classic recordings between 1983 and 1986.

The Iron Maiden's large cult following has been waiting four years for a new album, the longest the veteran British metal band has gone between records since debuting in 1980.

That album, "The Final Frontier," will hit the streets Aug. 17, which makes for tricky timing given that Maiden is on tour right now. The band has released one song, "El Dorado," which is turning up on the set list, but other than that, the new material will have to wait for a future tour.

Playing any more than that is "impossible," says Janick Gers, part of the band's three-guitar attack.

"Back in the early '80s you could probably do that, but now with YouTube and downloading, the songs would be all out before the album was out."

That would seem to set the stage for a greatest-hits tour, but that's not on Maiden's mind this time. When the band hits the First Niagara Pavilion Wednesday for its first show here in five years, the 16-song set list will focus heavily on the last three albums -- "Brave New World," "Dance of Death" and "A Matter of Life and Death."

"We did the 'Somewhere Back in Time' tour last time, and that kind of dealt with the '80s, and the time before that we did 'Life and Death,' just the one album we played on that tour," the guitarist says. "I think it's really important if you're going to remain a valid band that you play your new stuff because otherwise you become a kind of a parody of what you started out doing. You can't go out and play the greatest hits every time. It's important to play the newer songs because we really believe in them."

That may cause a little dissension in the ranks for fans wanting to hear more from albums like "The Number of the Beast" and "Powerslave," but the band has a rationale for that.

"We have so many kids coming to the gigs," the guitarist says. "When we do 80,000 people in Stockholm, I would say half of them are between 15 and 18. In Canada, it's been the same. That's the difference between us and a lot of other bands. There's a lot of youth getting into this band, and I'm talking kids with patches and all the gear on. Everywhere we go in the world, there's a tremendous amount of young people, and that's uplifting."

If that's the case, Iron Maiden is managing to draw young people despite the fact that the metal bands they've been growing up on, from Slipknot on, are much heavier than the British New Wave variety.

"My whole attitude towards music is it has to have a melody," Mr. Gers says. "Heavy music, I love it hard and I like that real powerful rock 'n' roll, but it has to have a melody, and if you lack melody, then you lose everything that it's about, and you play to a minority section of people. We play music that is very heavy but also has high and low points, and there are lots of melodies. We've got a great singer, an incredible singer, and we use him to his utmost. He sings his heart out every time we go out there."

The guitarist promises that the range will be evident on "The Final Frontier," which was recorded over six weeks in the Bahamas, site of some of the band's classic recordings between 1983 and 1986. The 10-track album is filled with lengthy jams, including the 11-minute closer "When the Wild Wind Blows."

"We're in progressive stage with the band now," the guitarist says. "We're taking it to extremes. The new album, I'm really proud of it, 'cause the one song we released isn't indicative of the rest of the album -- there's so many different feels and ways of playing on the album. We go through some different attitudes and take you to different places. There's a lot of long thematic tunes on this album. And some very varied music."

"The Final Frontier" will be the band's 15th album during its 35-year career. Mr. Gers joined back in 1990 when Adrian Smith left and stayed on when the guitarist returned in 1999.

Did he foresee still being a part of Iron Maiden 20 years later?

"It's been fun, and as long as we enjoy it and it feels valid and the fans are still coming and we have great concerts, I'd like to carry on. And the minute I don't enjoy it and we don't deliver, I wouldn't want to carry on as a parody act doing a cabaret show.

"We're kind of intransigent. We never change. We know what we want. And it's in the music. We're never going to do a pop song, for instance. We're never going to do a song to try and get on the charts. We're just going to do what we think is right, and we did that through the '90s when grunge was popular and people wouldn't listen to rock anymore, and there were stations out there saying, 'We're not going to play any more rock 'n' roll.' We just kept on touring and stuck to our guns, and that's one of the reasons I think we're still around."

[Osiris]

Mukava haastis Jannelta. Eli vihdoin on bändiäkin alkanut nuo hitit kyllästyttää ja tuovat 2000-luvun kappaleita uudellee esille, toisin kuin Radio Rock kansalle sopivat Number de la bestiat ja toopelit. Toivottavasti hitit ensi kerran sitten viimeisellä kiertueella. Janick se näyttää edelleen olevan sitä mieltä, että on bändissä niin kauan kuin henki pihisee.

[QazKFD]

Muuten Mapelta ihan mallikas tarina, mutta olisko ollut sen verran virvokkeita nauttinut, ettei huomannut, että demoefekti oli aika paljon suurempi eikä itse asiassa toiseksi viimeisintä The Man Who Would Be The Kingiä kuultu kuin pari minsaa alusta, mutta pätkä oli tosi lupaava ja niiin vuoden '86 Murrayta että...

Mistäs mediasta saamme lukea sinun mietteesi ennakkokuuntelun perusteella?

[Jyyd]

Huhhuh, etenkin kuvailut Where the Wild Wind Blowsista nostaa jo nyt niskavillat pystyyn, jos kaks ekaa piisiä eivät ihan räjäyttäneet pankkia, niin levyn loppupuoli luultavasti tekee sen tämän perusteella, kuukausi vielä

[Nyateppi]

Joo, eipä tuo Final Frontier hirveämmin saanut jalkaa vipattamaan tai muuten innostumaan, ihan kiva video ja keskitasoa vähän kehnompi viisu. Nyt viitisen kertaa läpi kuunneltuna on vähän mukiinmenevämpi kuin ensimmäisellä kerralla, vähän samaan tyyliin kuin El Dorado. Jälkimmäisenä mainitusta pidin kuitenkin enemmän.

Mapen hehkutukset antavat kuitenkin aihetta odottaa kovia, yllätyksenä ei tietenkään tullut, että parhaat paukut on säästetty loppuun. Kyllähän tuosta voisi laittaa limited editionin ostoskoriin, miksei vaikkapa heti.

[darealjyra]

The Final Frontier kyllä kasvaa joka kuuntelulla paremmaksi biisiksi, jos alussa se tuntui vähän tylsältä ja junnaavalta. Kertsi tekee tehtävänsä, eli jää lähtemättömästi soimaan päähän, ja kuten jo mainittukin, säkeistön laulumelodiat ovat aivan helllvetin kovat. Ainoa mikä ei oikein iske on jokseenkin mitäänsanomaton soolosektio, Daven soolo nyt on niin tavaramerkkitilua kuin mieheltä voi vain odottaa, mutta Adrianin soolo on välistä aika haparoiva ja jokseenkin päämäärätön - ehkä se punainen lanka, mitä miehen sooloissa on totuttu kuulemaan, puuttuu?

Kaiken kaikkiaan biisi kyllä toimii, jos tässä on levyn heikointa antia, niin eipä siinä kuin loppua levyä odotellessa...

[Wrathchild.]

Iron Maiden: The Final Frontier -albumin ennakkokuuntelu

The Talismanin kuvaus kuulostaa vähän liian kovalta. Mää en ehkä selviä kuukautta, mut onneks on kuitenkin Sonisphere siinä välissä helpottamassa

[mikkemies]

16.8 näyttääpi olevan maanantai. Eikös nuo uutuudet ilmesty marketteihin yleensä jo perjantaina? Mietin, että miten mahtaa olla esim. Äx:n kanssa, toimittavatko ennakkotilauksen vasta maanantaiksi, vaikko jo perjantaiksi? Play.com:sta tilatessa menee tod.näk. jonnekin 17-18-päivän tienoille. Onkos muilla millaisia kokemuksia noitten ennakkotilausten kanssa?

[K.F. Rehbinder]

Muuten Mapelta ihan mallikas tarina, mutta olisko ollut sen verran virvokkeita nauttinut, ettei huomannut, että demoefekti oli aika paljon suurempi eikä itse asiassa toiseksi viimeisintä The Man Who Would Be The Kingiä kuultu kuin pari minsaa alusta, mutta pätkä oli tosi lupaava ja niiin vuoden '86 Murrayta että...

Mistäs mediasta saamme lukea sinun mietteesi ennakkokuuntelun perusteella?

Konsernin henkilökuntalehdestä ja extranetistä

[trooper]

16.8 näyttääpi olevan maanantai. Eikös nuo uutuudet ilmesty marketteihin yleensä jo perjantaina? Mietin, että miten mahtaa olla esim. Äx:n kanssa, toimittavatko ennakkotilauksen vasta maanantaiksi, vaikko jo perjantaiksi? Play.com:sta tilatessa menee tod.näk. jonnekin 17-18-päivän tienoille. Onkos muilla millaisia kokemuksia noitten ennakkotilausten kanssa?

Äx lähettää levyt siten että ovat julkaisupäivänä tilaajan postilaatikossa. Tässä tapauksessa lähetys on perjantaina, joten maanantaina on Iron Maidenia postilaatikossa uunituoreena!

[mikkemies]

Eli ei taida olla keinoa saada uutukaista käsiinsä ennen 16.8. Ennen aikaan maanantai-julkaisupäivän lätyt tulivat myyntiiin jo perjantaina hyvinvarustelluihin myymälöihin. Taitaa olla eri käytäntö näinä päivinä? AMOLAD:han haettiin kaupasta jo klo 00.02

[Pertti Keinonen]

Naputtelen kolumnit-osastolle vielä ihan kunnollisenkin tarinan, mutta tässä muistiinpanoni muutamalla lisäkommentilla The Final Frontier albumin ennakkokuuntelusessiosta EMIn konttorilla 7.7. Sain tänään vasta luvan jotain pukahtaa materiaalista. Kokonaisuutena voisi sanoa, että materiaalia on ihan perkeleesti ja levy toimisi varmasti älppärinä paremmin, koska tauon tuohon keskivaiheille jollain tapaa tarvitsee. Tykkäsin, että soundit olivat todella hyvät ja etenin kitarasoundit olivat monipuoliset ja kirkkaan kuulaat. Jollain tapaa SIT tunnelmat tulivat, mutta tätäkin mietin, että kuinka paljon mielikuvaan vaikuttaa joku käsittämätön pääni sisäinen matematiikka Bahaman studioiden vaikutuksesta. Tällaista määrää materiaalia on vaikea analysoida yhdellä kuuntelukerralla, joten ei saa hirttää munista, jos joku onkin ihan toiselle tapaa ja varaan oikeuden takin kääntöön ja mielipiteen muuttamiseen ! Summaisin kuitenkin, että ehkä paras levy sitten Seventh Sonin.

01. Satellite 15.....The Final Frontier 8:40

- Pitkä intro, noin 3,5 minuuttia
- Muhkea kitarasoundi ja rumpuvalli, joista tulee “mitä helvettiä?!” –fiilis
- Intro ehkä aavistuksen liian pitkä, mutta todellakin jotain uutta Maidenille
- Itse biisi kuulosti jo ekalla kerralla Smithin kynäilemältä ja varsin helpolta mid-tempo rockerilta, jossa kaksi ihan kelpo sooloa
- Levyn heikoin biisi, jolle arvio ekan kuuntelun perusteella 2½ tähteä viidestä

02. El Dorado 6:49

- Kaikille jo tuttu, mutta kunnon stereoista kuulosti paljon paremmalta ja crash ending -alku sopi edellisen biisin jälkeen mainiosti.
- 3½ tähteä viidestä eli astetta parempi

03. Mother Of Mercy 5:20

- Noin 1,5 minuutin intro, joka muistuttaa Brucen soololevyiltä tuttua Jerusalemia, koska jonkinlainen brittiläinen ylänköjen vihreä ja aava kuva mielikuvitukseen muodostui
- Kun laukkakomppi lähtee ja biisi todella alkaa, ensimmäinen havainto on VITUSTI KITARAA!!!
- Kertsi vedetään kovaa ja korkealta ja sanat menevät jollain tapaa ”mother of mercy – angel of death, mother of mercy – angel of pain” (älkää lynkatko, jos ihan päin persettä)
- Bruce laulaa paremmin kuin AMOLADilla, jotenkin rennommin, kypsemmin, soololevymäisemmin
- Täydet 5/5 tähteä (ja on fanipoikalasit silmillä annettu)

04. Coming Home 5:52

- Ekalla kuulemalla jostain syystä tuli mieleen veikkaus Gers / Dickinson yhteistyöstä, mutta sittemminhän on tullut tietoa, että biisi on Smith / Harris / Dickinson kolmikon tuotos
- Itse biisi on slovarimainen, jossa kaksi sooloa, joista arvaisin yhden kuuleman perusteella, että Gers vetää ekan ja se on aivan killerisoolo ja Smith toisen soolon, joka ei ole yhtään hassumpi sekään
- Kertsissä lauletaan ”Coming Home, far away...” monta kertaa
- Alun ja lopun rähinät muistuttavat Out of the Shadowsia, mutta tuli myös Children of the Damnedia jostain mieleen.
- Bruce loistaa todellakin tässä, mutta vähän jäi jotain hampaan koloon, en osaa selittää, että mitä. Tosin yhdellä kuulemalla ei mitään syväanalyysiä voi tehdäkään.
- 4 tähteä viidestä

05. The Alchemist 4:29

- Up tempo rocker a la Man on the Edge
- Triplakitaraharmonioita, menoa ja meininkiä
- Gersin (?) soolo mallia hieman rävellystä mukana
- 4/5

06. Isle Of Avalon 9:06

- Eka biisi, josta ei voi millään laittaa numeraalista arviota, koska kyseessä pitkä eepos, josta voi saada irti vasta monen kuuntelukerran jälkeen jotain
- Kirja Avalonin usvat, johon biisi perustuu on minulla juuri parhaillaan luennan alla. Kirja 100% fantasiaa, jossa jumalattaret, papittaret ja muut kumppanit touhuavat keskenään rituaalimenojen ja taikavoimien maustamia sekstailujaan ja sotailujaan
- Maalaileva, unimainen alku, josta tulee aivan kirjan mielikuva venematkasta Avalonin saarelle usvan läpi, jonka vain papitar saa vedettyä sivuun
- Mukana on aivan Seventh Son of a Seventh Son biisin väliosan kaltainen kohta, joka kuulostaa todella hyvältä
- Paljon tutunkaltaisia hyviä juttuja vuosien varrelta
- Ukkosen jyrinääkin mielestäni jossain välissä mausteena
- Paljon sooloja, joista eka mielestäni Dave Murrayn Paschendalen (?) kaltainen
- vanhalenmainen jazzmetalliväliosa?!
- proge-eepos, jota ei yhdellä kuulemalla nielaista, mutta siitä jäi todella nälkäinen olo, tätä on saatava lisää!
- Crash Ending!!!

07. Starblind 7:48

- Tämä biisi kuultiin kahteen kertaan ja varovainen arvio 4 tähteä viidestä
- Kyseessä on aivan häröbiisi, jossa ihme komppi ja riffi
- Alku rauhallinen, jossa kitarointi, synat ja Brucen laulua
- Helvetisti rytminvaihdoksia ja erilaisia kitarasoundeja, sooloja ja pysähdyksiä
- Todella paljon potentiaalia kasvaa yhdeksi fanien suosikiksi
- Kestää todennäköisesti kuuntelua hautaan asti
- Erikoismaininta Adrian Smithin Somewhere In Time vaikutteisesta blues soolosta!

08. The Talisman 9:03

- Tämäkin kappale tuli kaksi kertaa, ja sille oli erittäin helppo antaa täydet viisi pistettä
- Pitkä akustinen intro taas. Tällä albumilla eivät pitkät introt tunnu häiritseviltä, koska biisit ovat niin pitkiä, että kuulija oikeastaan tarvitsee hengähdystaukoja
- Mukana folk-vaikutteita!
- Muistuttaa The Legacyä, mutta on sata kertaa parempi
- Kun laukkakomppi lähtee ja biisi itsessään oikeasti starttaa, vanha fani on pelkkää hymyä
- Fanien suosikki 100 % varmuudella
- Säkeistöt lauletaan suht korkealta ja kertsit, joita tuntuu olevan kahtakin eri sorttia lauletaan herkästi ja toinen korkealta. Kertsissä kysytään toistaen ”Where´s ...”
- Haisi Harrisille jo kaukaa, yllätys, että myös Gers mukana.

09. The Man Who Would Be King 8:28

- Taas pidempi intro, jossa kitarointia aivan Somewhere In Timen hengessä, olisko ollut lonelinessofthelongdistancerunnermainen Murrayn luritus.
- Biisin alku kuultiin kahteen kertaan, mutta levyssä oli vikaa, eikä koskaan päästy loppuun asti eli ei voi antaa pointseja. Vaikutti kyllä hyvältä alulta.

10. When The Wild Wind Blows 10:59

- Mitä tästä voisi sanoa... Kuultiin kerran ja veti niin hiljaiseksi, että huh.
- Muistiinpanoissa lukee vaan isoilla kirjaimilla TIMANTTI!
- Jotain samankaltaisuutta voi kuvitella, kun Alexander The Greatin risteyttää Dance of Deathin ja Fear Of The Darkin kanssa, mutta ei se kuitenkaan ole samanlainen kuin mitä Maiden on koskaan tehnyt. Pitkä intro, jossa tuuli suhisee
- Useita erilaisia rytmejä, soundeja
- Rento ja kypsä
- Kun albumi päättyy tuulen ääneen, tuli pakosti mieleen, että jos Maiden näin päättää 15 studioalbumin uransa, niin kyllä loppuu tyylillä
- Kuusi pistettä viidestä

[Hilguma]

^ Kuulostaa loistavalta

[Symbolic]

When the Wild Wind Blowsia kuvataan jokaisessa arviossa suunnilleen maailman parhaaksi biisiksi. Että odotankin levyä innolla! Varsinkin jos kerran folkvaikutteita löytyy, niin levy ei voi olla huono.

[S.R.]

Ei kyllä malta odotella että kuulee nämä 4 kipaletta levyltä sitten kuukauden kuluttua, nämä nimittäin nousseet jo parissakin muussa arvostelussa hyvinkin pidetyiksi:

06. Isle Of Avalon 9:06
07. Starblind 7:48
08. The Talisman 9:03
10. When The Wild Wind Blows 10:59

Huhhuh, sitä hetkeä kun soittimeen laitetaan ensi kertaa The Final Frontier

Siltikään en vielä koe että levy mitenkään voi olla se viimeinen, tai eihän sitä tiedä mutta aina voi toivoa lisää matskua

[Hevari]

^^^Jessus vieköhön. Nyt on virallisesti jumalattomat täpinät päällä

[Universe]

Huh huh.. Kylläpä alkaa levyn odotus olla kärsimätön tuon arvostelun jälkeen. Oikein kylmiä väreitä meni selässä muutamien biisien kohdalla.

[Jyyd]

Voi jumalauta mitä arvosteluja noille loppupuolen biiseille, EN MALTA ODOTTAA! Jos arvostelussa mainitaan Man on the Edge, Alexander the Great ja FOTD niin ohan tää siistiä, huuhhh

[Iivis]

Yksi arvio lisää levyn kuuntelusessiosta:

"The Final Frontier is good. Very good. I've been listening to Maiden for 26 years, and I know a good or bad Maiden album when I hear it. And based on the listens I had, my initial reaction is to rank it alongside Brave New World. Not necessarily a reinvention, but a reassertion of just how driven and inspired the band continues to sound eleven years after Bruce Dickinson and Adrian Smith returned to the fold. At 76 minutes, there's a whole heckuvalot to digest, but this isn't a case like Metallica where they use the 79 minute running time of a CD as an excuse to egotistically cram whatever subpar material they can using the excuse that they want to "give their fans as much as possible." These ten songs hold up, or at least it feels like they will upon further listens. Each one is memorable.

I like how the album is sequenced. After the absolutely insane intro "Satellite 15", which is the heaviest piece of music Iron Maiden has ever put on record, the first few songs settle into a very strong 70s hard rock groove. Not surprisingly, Adrian Smith is behind these catchy riffs, and he and Steve Harris unapologetically admit the heavy UFO and Thin Lizzy influences they had fun exploring. "The Final Frontier", as you probably know by now, is a great little tune, a fantastic way to kick off the album, and "El Dorado" is a solid galloper that's already turned into an exceptional live song. "Mother of Mercy" is darker but still just as concise (with a very catchy chorus, it still buzzes in my head), while "Coming Home" slows things down just a touch, and while it's not exactly a ballad, it's still a wistful look back at the Flight 666 tour, Dickinson's lyrics inspired by his view from the cockpit of the big plane.

After the John Dee-inspired "The Alchemist" (probably the weakest or plainest song on the album), things really get interesting. Songs get longer, more labyrinthine, a little more experimental. "Isle of Avalon" is wickedly good, highlighted by a theatrical crescendo, dissonant guitars that add tension, a cool break led by Harris, and the best guitar solos on the album. "Starblind" revisits the synth-infused sounds of Somewhere in Time and is led by a powerhouse performance by Dickinson. "The Talisman" is quintessential Maiden, the one songs that pushes all the buttons that fans have grown accustomed to: slow build, explosive tempo change, big chorus. Formulaic, but unlike some past songs, it doesn't feel tired. You can tell "The Man Who Would Be King" came from a Dave Murray idea, you can tell those melodies of his from a mile away. The biggest surprise is saved for last, as "When the Wild Wind Blows" is an eleven minute Steve Harris epic, but not in the vein of "Rime of the Ancient Mariner" or "Sign of the Cross". Over the years Harris's solo songwriting has tended to wear on me. The fact is, he can get predictable, and in our interview he admitted that...on a Harris song, you always know what's coming next, he's been using the same template since "Alexander the Great" or even earlier. So "Where the Wild Wind Blows" comes across as a bit of a shock, because for once Harris bucks the trend completely with a song that's more understated than grandiose. It's built around a very simple yet memorable melody, but while it does build up here and there, it never bursts into those gallops we expect, instead keeping the same controlled pace. Dickinson follows suit, too, his singing not over the top, instead much more disciplined, Harris's lyrics an elegiac character sketch that touches on severe paranoia. It closes the album on a very melancholy note rather than a big final flourish.

I'd like to hear the album again just to see how it holds up, but like you, I have to wait until August 17th. Aside from a couple of listening sessions, that's it as far as advance music goes, there won't be any promo copies serviced in an effort to protect their product, so I wouldn't expect this album to leak at all, the security is that tight. But at the very least I can say that a little over a month from now, the wait will have definitely been worth it."

[\../Juho\../]

Odotukset on kyllä korkeat kun nuita arvosteluja lukee mitä tossa on jo pari tullu. No onneksi Porin on välissä niin ei odotus kävisi niin pitkäksi

[Bruusbruus]

Näitä ennakkokuunteluarvioita lukiessa alkaa jo vanhempaakin ei-enää-niin-Maiden-fania innostaa. Toki nuo on kerran tai kahdesti kuullun jälkeen kirjoitettuja kommentteja joihin toki vaikuttaa innostus mutta toisaalta Maidenin pitkät ja polveilevat biisit eivät parilla kuuntelulla avaudu eli mielenkiintoinen levy on luvassa. Pysyn kyllä housuissani, jos mainitaan että levy on Brave New Worldin veroinen, joka mielestäni on Maidenin huonoin Dickinsonin ja Smithin reunionin jälkeen. Mutta se, että levy olisi parasta sitten 7th Sonin on hienoa mikäli näin tosiaan olisi. 7th Son on loistava levy ja sen jälkeen alkoikin sitten alamäki.

Mielenkiintoista, että Maiden nykyään pistää levyn alkuun heikoimmat kappaleensa eli juuri päinvastoin kuin kaikki muut. No osoittaapa sitä, että bändi haluaa tarjota albumin mittaisen elämysmatkan kokonaisuudessaan eikä vain parin hitin ympärille kyhätyt pakolliset 9 kappaletta.

Toivoa sopii, että bändi tulee talvella (valojen takia) sisähalliin Suomessa. Tuntuu, että voisi olla mielenkiintoinen keikka luvassa toisin kuin viimeiset: AMOLAD oli tylsä kuin mikä ja Somewhere back in time kalpea kopio siitä kun nuo biisit vedettiin ensimmäisen kerran. Itse asiassa Ed Hunter reunion keikka oli viimeisin Maiden keikka, joka pisti veret kiertämään. Mutta niin kuin jo aiemmin mainittu, olen en-enää-niin-Maiden-fani.

[Edward Mannerheim]

Aika ylistäviä kommentteja on irronnut varsinkin levyn loppupään kappaleista. Kokonaisuuden kannalta lienee parempi että kurkobiisit löytyvät loppupäästä, muuten levyn kuuntelu voisi tyssätä X Factor -tyyppisesti levyn alkupäähän. Silti kappaleiden pituudet pistävät mietteliääksi, mahtaako levy kantaa kokonaisuutena täyden mittansa 76 minuuttia? Todella harva tuon mittainen levy niin kuitenkaan tekee.

Enää kuukausi ja saa tehdä omat johtopäätökset!

[Wrathchild.]

Ei kyllä malta odotella että kuulee nämä 4 kipaletta levyltä sitten kuukauden kuluttua, nämä nimittäin nousseet jo parissakin muussa arvostelussa hyvinkin pidetyiksi:

06. Isle Of Avalon 9:06
07. Starblind 7:48
08. The Talisman 9:03
10. When The Wild Wind Blows 10:59

Luotto on kova, että tulevat olemaan uskomatonta herkkua, parempaa herkkua ku mitä toffeetyynykarkit oli pikkupoikana, paljon parempaa Pitäs tosin ehkä vähän pienentää noita levyn loppupuoliskoon kohdistuvia odotuksia, jotka kuitenkin on noussu vaan muiden mielipiteiden perusteella. En kyllä perkele vieköön pienennä, optimismi on kivaa