Halford

[scorpions]

Uutta halfordia, suht paholaiselta herra tässä kuulostaa.

Rob Halford - The Mower
http://blip.tv/file/3804062" onclick="window.open(this.href);return false;

[rocker]

^Todella kurabiisi. Kävi työstä kuunnella tuo tekele läpi

[CreepingDeath]

Todellakin, ihan hirveää paskaa. Eipä ole Roobertilta ilmestynyt soolona kuin yksi "ihan ok" -tason levy, loput kuraa. Voisi keskittyä Priestiin, ja jatkaa vaikka Angel of Retributionin kaltaisten levyjen tekoa.

[IndianaJones]

Mikäs tuossa nyt NIIN paskaa oli? Vähän tylsä veto, mutta melkeinpä tuo näin kertakuuntelulla fiksummalta kuulosti, kuin Priestin uusin levy. Ja Halfordista taiottu jotenkin taas niin järkyttävän tiukkaa laulantaa että oksat pois. Toi on just se kaikentappava turboskriimi joka muhun uppos kuin veitsi sulaan voihin ekoja kertoja Resurrectionia kuunnellessa, lieneekö herran ääni paranemaan päin vai onko tuo vain studion ansiota? Edelleenkään en ymmärrä miten Resurrection voi olla jonkun mielestä huono levy, kun oma mielipide on täysin päinvastainen. Tiukka levy, jolta ei varsinaisesti huonoja vetoja löydy laisinkaan.

Vähän junnaavahan toi uusi biisi oli tosiaan, mutta että hirveää paskaa? Hienoa kuitenkin että Angel of Retributionia muutkin arvostavat.

[Iron Constable]

Resurrection loksautti ilmestyessään vanhalta fanilta leuat auki ja on erittäin hyvä levy. Crucible sitävastoin oli pettymys. Tyypillisesti, ihan emobändin Priestin kaltaisesti, Resurrection oli puoleen välliin saakka todella kovaa kamaa, mutta lopussa latistuu hieman tasapäiseksi menoksi. Sinänsä hyvät biisit ovat liiaksi samankaltaisen kuuloisia ja hukkuvat hieman toistensa lomaan.

MUTTA, Resurrection, Made In Hell, Night Fall, Silent Screams ja Cyberworld ovat todella kovia biisejä, eikä varsinaista inhokkia ole ollenkaan.

Tässä uudessa biisissä Halford kuulostaa häiritsevän hyvältä, mutta biisi on mitäänsanomatonta junttaa, johon lähes koko Crucible hyytyi. Ei hyvä ollenkaan. Hyvä laulu ei riitä, jos biisi on pelkkää bulkkikamaa.

[rocker]

^Juuri näin. Resurrection oli erittäin hyvä levy, jossa oli hyviä sävellyksiä, dynamiikkaa ja Robin tolkutonta vokalisointia. Crucible kuulosti huonolta silloin ja kuulostaa edelleen. Tämä uusi biisi herättää samanlaisia tuntemuksia. Tylsää ja puuduttavaa. Kuuntelen Nostradamusta huomattavasti mieluummin kuin tällaista kamaa.

[Iron Constable]

^Mulla on Cruciblesta se mahtava kohokuvioitu painos niitteineen ja muine kilkkeineen. Sääli, ettei levy ollut presentaation tasolla. Edelleen, vuosien jälkeen, yksi karvaimpia pettymyksiä ikinä erinomaisen Resurrectionin jälkeen. Aina välillä yritän levyä kuunnella ja oppia pitämään siitä, mutta bollocks, ei onnistu. On siellä 3-4 asiallista biisiä, loput kymmenen mitäänsanomatonta huttua.

[Symbolic]

Hengetön ja tylsä. Oikea tarkoitushan tässä on (toisinkuin sillä edellisellä joululevyllä...), mutta kun toteutus on noinkin huono, niin mennään kyllä miinuksen puolelle ja reippaasti.

[Hammer]

Vallan hyvältähän tuo uusi biisi kuulosti, vaikka jotain siitä tuntui puuttuvankin. En nyt ihan heti ensi kuuleman jälkeen keksi, että mitä olisin kaivannut lisää. Kuitenkin erityisesti vokaaleissa oli sellaista asennetta, että oksat pois. Jos tuollaisia vokaaleita on tarjolla, niin perushyvätkin biisit riittävät. Tämä The Mower saattaa kasvaa lisäkuunteluilla todelliseksi timantiksi. Todella potentiaalinen grower.

Nostradamusin vähättelyä en ymmärrä. Levyhän on todellinen mestariteos. Monipuolinen, upeasti vokalisoitu ja tunnelmallinen. Löytyy taitavaa oopperatyylistä laulua, mutta myös screameja. Biisimateriaali vaihtelee eeposten, tunnelmapalojen, popimman Turbo-Priestin ja metallimman ilmaisun välillä äärimmäisen onnistuneesti. Kaikki biisit ovat vähintään hyviä, mutta suurin osa räjäyttää tajunnan joka kuuntelulla. Halfordin vokaaleille Nostradamusilla on annettava täysi kymppi. Mielestäni toiseksi paras Judas Priest -levy. Vain Painkiller menee edelle karvan mitalla.

Itse tykkään myös Cruciblesta. Soundimaailma ei ole ihan se mieleisin, mutta biisit ovat hyviä. Resurrection puolestaan onkin aivan käsittämättömän kova lätty. Pesee mielestäni melkein kaikki Judas Priestin levyt.

[Symbolic]

Nostradamusin vähättelyä en ymmärrä. Levyhän on todellinen mestariteos. Monipuolinen, upeasti vokalisoitu ja tunnelmallinen. Löytyy taitavaa oopperatyylistä laulua, mutta myös screameja. Biisimateriaali vaihtelee eeposten, tunnelmapalojen, popimman Turbo-Priestin ja metallimman ilmaisun välillä äärimmäisen onnistuneesti. Kaikki biisit ovat vähintään hyviä, mutta suurin osa räjäyttää tajunnan joka kuuntelulla. Halfordin vokaaleille Nostradamusilla on annettava täysi kymppi. Mielestäni toiseksi paras Judas Priest -levy. Vain Painkiller menee edelle karvan mitalla.

Tummennettu kohta: mitä tälläisiä biisejä on Nostradamuksella? Ei ainakaan tule itselläni mitään mieleen. Tosin en olekaan sitten ilmestymisvuotensa tuota juurikaan kuunnellut. Niin tylsä levy se vain mielestäni on.

[Hammer]

Nostradamusin vähättelyä en ymmärrä. Levyhän on todellinen mestariteos. Monipuolinen, upeasti vokalisoitu ja tunnelmallinen. Löytyy taitavaa oopperatyylistä laulua, mutta myös screameja. Biisimateriaali vaihtelee eeposten, tunnelmapalojen, popimman Turbo-Priestin ja metallimman ilmaisun välillä äärimmäisen onnistuneesti. Kaikki biisit ovat vähintään hyviä, mutta suurin osa räjäyttää tajunnan joka kuuntelulla. Halfordin vokaaleille Nostradamusilla on annettava täysi kymppi. Mielestäni toiseksi paras Judas Priest -levy. Vain Painkiller menee edelle karvan mitalla.

Tummennettu kohta: mitä tälläisiä biisejä on Nostradamuksella? Ei ainakaan tule itselläni mitään mieleen. Tosin en olekaan sitten ilmestymisvuotensa tuota juurikaan kuunnellut. Niin tylsä levy se vain mielestäni on.

Onhan niitä parikin. En nyt tähän hätään muista, että mikä toinen niistä oli nimeltään, mutta hyvänä esimerkkinä popimmasta ja Turbo-tyyppisestä Judas Priestistä käyköön Visions. Biisihän kuulostaa melkein enemmän Turbo-kamalta kuin Turbo-levyn biisit itse.

[rocker]

Mitä Nostradamukseen tulee, omalla kohdalla Alone, Pestilence&plague ja Future of mandkind ovat kurkobiisejä ja samalla myös Priestin koko tuotannon kärkikaartiin sijoittuvia biisejä.

[Hammer]

^ Alone on kyllä yksi Judas Priestin parhaita biisejä minunkin listoillani. Muita suosikkejani Nostradamusilta ovat ainakin Pestilence & Plague, Persecution, Exiled, Visions, Revelations ja Nostradamus. Ylipäätään koko levyn tunnelma on niin upea, että on hieman epäreilua ryhtyä poimimaan yksittäisiä suosikkibiisejä irti kokonaisuudesta. Nuo edellä mainitut olisivat kuitenkin tällä hetkellä valintani.

[WhiteRabbit]

Yhdyn Hammerin ylistykseen! Kokonaisuus toimii, eikä levyä voi kuunnella muuten kuin alusta loppuun. Kaiken yllämainitun hehkutuksen lisäksi Nostradamus -levyllä on parhaat Priest soundit ikinä! IKINÄ! Jokainen "taso" erottuu hyvin kokonaisuudesta; kitarat, basso, rummut, laulu, taustalaulut ja orkesteroinnut ymsyms...

[Justice]

Noni alkaahan niitä positiivisia mietteitäki tulemaan. Nostradamuksen kuultuani oon pitäny sitä heti Priestin toisiks parhaana levynä. Loistavia riffejä ja Halford kuulostaa edelleen hyvältä.
Turhaa itkemistä et olis muka "tylsä."

[Hese]

Noni alkaahan niitä positiivisia mietteitäki tulemaan. Nostradamuksen kuultuani oon pitäny sitä heti Priestin toisiks parhaana levynä. Loistavia riffejä ja Halford kuulostaa edelleen hyvältä.
Turhaa itkemistä et olis muka "tylsä."

Paska levy missä mittakaavassa vaan and that's all I have to say about that.

[Finnish Eddie]

No eiköhän se seuraava Priest-levy tule olemaan taas "tuttua ja turvallista" old school-jyystöä kuten ennenkin ... Nostradamus käsittääkseni oli vain tarpeeksi houkuttelevan hyvä(?) aihe teemalevyä ajatellen. Nyt kun se on tehty voidaan taas palata "perusasioiden" äärelle ...

[Justice]

No eiköhän se seuraava Priest-levy tule olemaan taas "tuttua ja turvallista" old school-jyystöä kuten ennenkin ... Nostradamus käsittääkseni oli vain tarpeeksi houkuttelevan hyvä(?) aihe teemalevyä ajatellen. Nyt kun se on tehty voidaan taas palata "perusasioiden" äärelle ...

Eli tekemään sitä 70-luvun paska-Priestiä?

[rocker]

No eiköhän se seuraava Priest-levy tule olemaan taas "tuttua ja turvallista" old school-jyystöä kuten ennenkin ... Nostradamus käsittääkseni oli vain tarpeeksi houkuttelevan hyvä(?) aihe teemalevyä ajatellen. Nyt kun se on tehty voidaan taas palata "perusasioiden" äärelle ...

Eli tekemään sitä 70-luvun paska-Priestiä?

Ovatko Sad wings of destiny, Stained class ja Killing machine paskaa?

[Symbolic]

No eiköhän se seuraava Priest-levy tule olemaan taas "tuttua ja turvallista" old school-jyystöä kuten ennenkin ... Nostradamus käsittääkseni oli vain tarpeeksi houkuttelevan hyvä(?) aihe teemalevyä ajatellen. Nyt kun se on tehty voidaan taas palata "perusasioiden" äärelle ...

Eli tekemään sitä 70-luvun paska-Priestiä?

Ovatko Sad wings of destiny, Stained class ja Killing machine paskaa?

Toi jätkä on aina vähän haissut trollilta ja tuo viesti varmisti sen. Vitsi, vitsi. Mutta, miten kukaan oikeesti voi väittää jotain Stained Classia paskaksi? Tarvin perusteluja.

[Hammer]

Mutta, miten kukaan oikeesti voi väittää jotain Stained Classia paskaksi? Tarvin perusteluja.

Ei se mikään erityisen mainio levy ole, vaan äärimmäisen yliarvostettu albumi perushyvää '70-luvun heavya. Saman aikakauden levyistä Killing Machinekin on paljon kovempi paketti. Elämää suurempia biisejä ovat mielestäni vain Beyond the Realms of Death, Better By You Better Than Me ja Exciter. Loput ovat sitten niitä ihan jees -osaston biisejä. Hyviä hetkiä siellä täällä, mutta myös silkkaa tylsyyttä mahtuu sekaan. Halfordin vokaalisuorituskin on monilta osin todella mitäänsanomatonta peruslaulua. Vain screamit ja korkeat laulut toimivat, kun taasen se British Steel -levyltäkin tuttu perusääni hallitsee liikaa. Nostradamusilla on aivan eri tason laularaidat kuin Stained Classilla. On Stained Class hyvä levy, mutta harvemmin sitä jaksaa kuunnella ajatuksella alusta loppuun saakka. Joskus 5-7 -vuotta takaperin yritin useammankin kerran saada levyä aukeamaan (kun oli kuulemma niin kovan luokan klassikkolevytys), mutta aina diggasin samasta yllä mainitsemastani biisikolmikosta.

WhiteRabbitin kanssa täysin samoilla linjoilla levyn soundipuolesta, sekä siitä, että kaikki soittimet erottuvat levyllä kerrankin edukseen.

[Journeyson]

Mutta, miten kukaan oikeesti voi väittää jotain Stained Classia paskaksi? Tarvin perusteluja.

Ei se mikään erityisen mainio levy ole, vaan äärimmäisen yliarvostettu albumi perushyvää '70-luvun heavya. Saman aikakauden levyistä Killing Machinekin on paljon kovempi paketti. Elämää suurempia biisejä ovat mielestäni vain Beyond the Realms of Death, Better By You Better Than Me ja Exciter. Loput ovat sitten niitä ihan jees -osaston biisejä. Hyviä hetkiä siellä täällä, mutta myös silkkaa tylsyyttä mahtuu sekaan. Halfordin vokaalisuorituskin on monilta osin todella mitäänsanomatonta peruslaulua. Vain screamit ja korkeat laulut toimivat, kun taasen se British Steel -levyltäkin tuttu perusääni hallitsee liikaa. Nostradamusilla on aivan eri tason laularaidat kuin Stained Classilla. On Stained Class hyvä levy, mutta harvemmin sitä jaksaa kuunnella ajatuksella alusta loppuun saakka. Joskus 5-7 -vuotta takaperin yritin useammankin kerran saada levyä aukeamaan (kun oli kuulemma niin kovan luokan klassikkolevytys), mutta aina diggasin samasta yllä mainitsemastani biisikolmikosta.

WhiteRabbitin kanssa täysin samoilla linjoilla levyn soundipuolesta, sekä siitä, että kaikki soittimet erottuvat levyllä kerrankin edukseen.

Hammerin kanssa täysin samaa mieltä Stained Classilta, paitsi että itselle lisäksi nimibiisi erottuu edukseen noiden kolmen mainitun lisäksi. Loppumateriaali enemmän tai vähemmän ailahtelevaa eikä Robkaan vedä mitenkään erityisemmin tuolla levyllä. 70-luvun levyistä Sin After Sin on oma suosikkini, järjettömän aliarvostettu levy, jolta ei filleriä löydy. Sad Wings Of Destiny on myös loistava.

Kyllähän se niin kuitenkin on että Nostradamus on neljänneksi paras Priest-levy Painkillerin, Angel Of Retributionin ja Defenders Of The Faithin jälkeen. Todella tiivis ja tunnelmallinen kokonaisuus.

Uutta Halford -biisiä en ole kuullut vielä.

[Symbolic]

Mutta, miten kukaan oikeesti voi väittää jotain Stained Classia paskaksi? Tarvin perusteluja.

Ei se mikään erityisen mainio levy ole, vaan äärimmäisen yliarvostettu albumi perushyvää '70-luvun heavya. Saman aikakauden levyistä Killing Machinekin on paljon kovempi paketti. Elämää suurempia biisejä ovat mielestäni vain Beyond the Realms of Death, Better By You Better Than Me ja Exciter. Loput ovat sitten niitä ihan jees -osaston biisejä. Hyviä hetkiä siellä täällä, mutta myös silkkaa tylsyyttä mahtuu sekaan. Halfordin vokaalisuorituskin on monilta osin todella mitäänsanomatonta peruslaulua. Vain screamit ja korkeat laulut toimivat, kun taasen se British Steel -levyltäkin tuttu perusääni hallitsee liikaa. Nostradamusilla on aivan eri tason laularaidat kuin Stained Classilla. On Stained Class hyvä levy, mutta harvemmin sitä jaksaa kuunnella ajatuksella alusta loppuun saakka. Joskus 5-7 -vuotta takaperin yritin useammankin kerran saada levyä aukeamaan (kun oli kuulemma niin kovan luokan klassikkolevytys), mutta aina diggasin samasta yllä mainitsemastani biisikolmikosta.

Loistavat perustelut taas teikäläiseltä! Vaikkakin väärä mielipide. Itseasiassa mulle juurikin tuo sinun dissaamasi Halfordin laulutyyli tällä levyllä on yksi tärkeä elementti, minkä takia levystä pidän. Esimerkiksi Exciterissä ja Invaderissa mennään jo pelottavan korkealle. Toinen elementti on sitten tietysti se biisimateriaali, josta ei löydy kuin kaksi sellaista vähemmän hyvää biisiä. Better By You Better Than Me on mulle varmaankin se levyn "heikoin" kappale. (ei todellakaan huono biisi, mutta olisi sopinut paremmin vaikkapa edelliselle heikohkolle Sin After Sinille) White Heat Red Hotkaan ei tarjoile mitään elämää suurempaa.

En oikeastaan osaa päättä kumpi on parempi levy, tämä vai seuraajansa Killing Machine. Viimeksi mainitulta nimittäin löytyy bändin paras biisi Hell Bent for Leather ja yksi ikisuosikki Running Wild, mutta vastapainoksi on tälläkin kaksi hajutonta ja mautonta biisiä; Take on the World ja nimikko. Kummatkin on klassikoita ja ehdottomasti bändin top-5:ssä jos aletaan levyjä järjestykseen pistämään.

[Hammer]

Hyvä, että perustelut kelpasivat, vaikka en jaksanutkaan ruveta juurta jaksaen perustelemaan. Varmaan kaikki oleellinen tuli levystä kuitenkin sanottua. Hyvä levy, vaikka yleensä käytänkin vähän skip-nappulaa levyä kuunnellessani. Pitää taas joskus kaivaa Stained Class hyllystä pölyttymästä ja katsoa, että kuulostaako levy paremmalta pitkän tauon jälkeen.

Esimerkiksi Exciterissä ja Invaderissa mennään jo pelottavan korkealle.

Kuten totesin, niin kyllähän ne Halfordin korkeat vokaalit maistuvat vallan mainiosti. Exciter on legendaarinen, mutta jostain syystä diggaan biisistä vieläkin enemmän liveversiona. Tuntuu siltä, että Metal God vetää biisin livetilanteessa vieläkin paremmin ja jopa korkeammalta. Unleashed in The Eastin versio on enemmän minun makuuni. Myös '05-vuoden Suomen keikalla muistan silmät suurina ihmetelleeni, että mistä ja miten se Rob vielä vanhoilla päivillään vetää ne Exciterin screamit.

Itse pidän '70-luvun Priest-lätyistä parhaana juurikin Killing Machinea/Hell Bent For Leatheria. Lempparibiisejä muiden muassa Hell Bent For Leather, Rock Forever, Running Wild (The Wicker Manin esi-isä), Burnin' Up ja Before the Dawn.

P.S. Pitäisi varmaan jatkaa Priest-jutustelua bändin omassa topicissa?

[The Prisoner]

P.S. Pitäisi varmaan jatkaa Priest-jutustelua bändin omassa topicissa?

Juuri näin.