Että sellanen reissu sitten!
En tiedä onko sitä vieläkään kykeneväinen ulostamaan mitään järkevää koskien jenkkilän visiittiä mutta kaiken kaikkiaan tuli oltua todistamassa viisi aina toinen toistaan parempia keikkoja, matkustettua yhteensä n. 13000km, nähtyä Las Vegasin loisto, Hollywoodin glamour ja ja ja ja.. Helvetin paljon kiitoksia Iivikselle, joka jälleen jaksoi nähdä vaivaa jotta saatiin suomipojat tien päälle, kiitokset A.Kivelle varsin yleissivistävästä reissusta ja samoin kiitokset Tipille ja Pasille jotka valitettavasti piti jatkaa takaisin Suomeen jo Denverin jälkeen, oli lystiä!
Ei tätä tahdo vieläkään oikein käsittää, reissu meni kaikin puolin just eikä melkein ja verrattuna viime vuotiseen Floridan visiittiin meikäläinenhän suorastaan rakastui tuohon maahan! Lännempänä odotti täysin toisenlainen maailma verrattuna itärannikkoon (tiedoksi Qaz, vitun jenkkejä ei kuultu missään vaiheessa!) Missä ikinä olimmekaan niin aina otettiin avosylin vastaan ja porukka diggasi ihan helvetisti siitä kun ollaan Suomesta!
Dallas:
+ TV-sarja, Cliff Barnes!!
+ JFK
+ Six Flags huvipuisto, HEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIiiiiiiiii!
- Siinäpä ne sitten olikin, niin kuin joku paikallinen taisi jollekin sanoa ettei Dallasissa mitään ole, heillä kävi vain tuuri että Kennedy murhattiin siellä!
Keikka:
+ 1. keikka
+ Settilista!! (El Dorado, Blood Brothers, Ghost of the Navigator, 1000 Suns mikä tuli pienenä bonuksena kun sitä ei enää kiertueella kuulla)
- Soitto ei kulkenut vielä kovin hyvin, mokia siellä täällä
Houston:
+ Nyt alkoi jo näyttämään Amerikan Yhdysvalloilta!
+ Space Center
+ 3 irkkupubia joista yksi oli kauempana, toiseen ei päästäneet sisälle koska Tipillä oli hihaton paita mutta kolmas oli oikein viihtyisä ja mukava missä tavattiin Janick ja Bruce! Mielenkiintoinen yksityiskohta: A.Kivi kysäisi Janickilta ohimennen että onko mahdollista kuulla Dance of Deathia kiertueella, tähän Janick vastasi: YES!
Keikka:
+ Settilistan vaihto (1000 Suns/Wrathchild, Paschendale/Dance of Death). Aina tuosta Wrathchildista jaksetaan mussuttaa mutta niin kuin A.Kivi totesi onhan se ihan perkeleen kova livebiisi ja vie settiä eteenpäin! 1000 Suns olisikin ollut jo melko raskasta nieltävää muutenkin jo niin raskaassa setissä.
+ Dance of Death!! Jumalauta rankkaan tän kyllä korkeammalle kuin Paschendalen, ainoa mitä tämä biisi kaipaa on Brucelle naamari ja viitta a'la Dod-rundi mutta siitä vain pieni miinus.
+ Introvideo käytössä ensimmäisen kerran (intromusa on sama kuin AMOLAD-kiertueella, mutta pidempi versio)
- Edelleen pieniä mokia siellä täällä + pari aika huomattavaakin mm. These Coloursissa
- Yleisö
San Antonio:
+ West is where I go!! Erittäin meksikolaishenkinen pitäjä, Houstonissa taidettiin vinkata että jos luulitte että heillä ollaan ystävällisiä niin odottakaahan kun päästään San Antonioon. Paikkaansa piti, pirun mukavaa sakkia!
+ Alamo/Riverwalk
+ Teksasin mestoista suosikkini!
Keikka:
+ Yleisö!! Jumalaton mökä!
+ Aina vaan paranee, huomattiin bändin vaihtelevan Paschendalea ja DoDia!
Sitten olikin jo aika vaihtaa maisemaa. Lämmöllä lemmityt suomipojat nousivat mukisematta lentokoneeseen kohdatakseen Suomen kesän Yhdysvalloissa! Denver, Colorado siis seuraava etappi ja piruvie siellähän oli hieman vilpoisempi kuin mitä Teksasissa. Meikäläinen sai pienen nuhan jonka myöhemmin tartutti A.Kiveen (ei varmaan tuo vastustuskyky enää riittäny kun Teksas valloitettiin!) Kalliovuoret kohosivat kaukana horisontissa, joten tuli nekin nähtyä. Denverin visiitti olikin pikainen sellainen, sillä seuraavaksi osa meistä tulisi jatkamaan ja osa poistumaan.
Denver:
+ Ihmiset edelleen erittäin ystävällisiä (joka tyypistä tuli mieleen joku South Parkista!)
+ Coyote Ugly, ihania naisia, vittu mie rakastan naisia! (Tommi

)
- Kylmyys/viileys
Keikka:
+ Nyt pääsimme siihen vaiheeseen kun settilista on selvillä ja istumapaikkojen myötä pystyi fiilistelemään keikan kokonaan.
+ Valoshow on ihan tajuton! Rod on ilmeisesti antanut sijoittaa muutamaan uuteen väriin ja efektiin!
+ Blood Brothers, El Dorado, Dance of Death nousivat ylitse muiden tällä kiertueella. Blood Brothers toi joka keikalla vähintään yhden tipan silmäkulmaan!
edit: Hauska yksityiskohta: Intronauhassa ilmeisesti jotain ongelmaa, Doctor Doctorin jälkeen hetken hiljaisuus, kukaan ei tiedä mistään mitään, joten Adrian paikkaa aloittamalla Wicker Manin suoraan!
Tämän jälkeen ja matkan ensimmäisen vaiheen läpikäytyämme olikin aika heittää jäähyväiset Pasille ja Tipille joiden oli palattava Suomeen. Sen sijaan allekirjoittanut, Iivis ja A.Kivi suuntasimme kolmeksi päiväksi huilimaan (suora leikkaus: Autiomaa, korppikotkat, Iivis herää puolialastomana kaktus pakarassaan, kaivaa puhelimensa taskustaan, hakee A.Kiven puhelinnumeron, yrittää soittaa tuloksetta. "Mishä vhituss mä oonn". Samaan aikaan A.Kivi jatkaa kasinolla voittoputkeaan, silmät turvonneina kolmen päivän valvomisen tuloksena häviten/voittaen/häviten/voittaen -noidankehää toistaen. Tuore happi ja kellojen puute ovat sekoittaneet hänen ajan- ja paikantajunsa!) Eivaiskaan.. Mieletön paikkahan Vegas on, kuten Iivis sanoikin: Vegasia ei voi selittää, se pitää kokea!
Hyvin levänneinä olikin sitten aika vaihtaa maisemaa vielä kerran. Las Vegasin loistosta siirryimme Los Angelelesiin, mikä oli meikäläiselle se kovin paikka. Hieman viileä ilma, auton vuokraus ja pääsinhän minä vihdoin ja viimein ajelemaan jenkeissä! Hotelliin tsekkaus ja pienet päiväunet Kiven kanssa rankan 55min lennon johdosta (vai olikohan se 20h valvomisesta.. mene ja tiedä!). Tonight Show with Jay Leno käytiin tsekkaamassa ja olihan makee kokemus nähdä show-maailmaa noinkin läheltä! Ilta menikin sitten kierrellessä ja kaarrellessa pitkin Sunset stripia ja Hollywood Hillsiä. Seuraavana päivänä kävimme oikein varta vasten kyyläämässä julkkisten kämppiä ja ajelemassa pitkin kukkuloita. Näköala oli päätä huimaava mitä korkeammalle päästiin! Illalla tulisi olemaan keikka San Bernardinossa! 100km taitettiin keikkapaikalle jossa näkymä oli jotain mitä en itse ole koskaan ennen todistanut: varmaankin n. 1,5km jono! En ole koskaan nähnyt niin paljon jengiä jonottamassa, tunnelma oli käsinkosketeltava, joka autossa soi Maiden joten aina yhden auton ohitettuaan musa jatkui toisessa!
Los Angeles
+ Ehdoton suosikkipaikka!
+ Sunset Boulevard, Strip jne, baarikulttuuri, rokkipiirit!
+ Hollywood
+ Jay Leno show
+ Ronnie James Dion hauta
+ Santa Monica beach (Tie 66:n loppu)
Keikka:
+ Ylivoimaisesti parhain keikka, bändi oli tikissä, Adrianilla uudet kuteet, yleisö oli uskomaton!
+ Blood Brothers omistettiin Ronnie James Diolle jolloin kaikilla nousi pirunsarvet kohti taivasta ja alkoi mieletön DIO! DIO! DIO! -huudatus. Tippa tuli linssiin! Mukava yksityiskohta ennen keikkaa taukomusiikin soidessa: Rainbow in the Darkin alkaessa yleisö antoi raikuvat aplodit ja lauloivat mukana!
+ Adrian veti ehkä parhaimman soolon Wicker Manissa, jumalauta!!
+ Bruce oli kovassa vireessä, pelleili, noteerasi yleisössä olleita (mm. yhtä nänniään esitellyttä miestä, tyttöä joka piteli kylttiä ilmoittaen että tahtoo nähdä Nickon jne). Iivis kertoi hänen vaimonsa olevan paikalla joten ilmankos sitä pitikin näyttää astetta enemmän

+ Paras keikka itselleni sitten Milano -06 toisen illan.
Näistä tunnelmista siirryimme suurin piirtein kaulakkain autolle ja matkalle kohti hotellia. Yhdet kaljat ja kunnon yöunet, meillä olisi edessä vielä yksi täysi päivä Losissa.
Viimeisenä päivänä oli vielä yksi pakollinen juttu hoidettavana, nimittäin viimeiset jäähyväiset Ronnie James Diolle. En muista koko reissun aikana milloin sitä oltaisiin niin hiljaista poikaa oltu. Löysimme Dion haudan ja jokainen vuorollamme kävimme jättämässä jäähyväiset mestarille. Olo oli liikuttunut, tyhjä ja jotain siltä väliltä. Olin kuitenkin iloinen siitä että oli mahdollisuus käydä!
Näistä tunnelmista hieman iloisempiin, siirryimme kohti Santa Monicaa ja rantaa, maisemanvaihdos oli todella hurja! Yhtäkkiä kaikesta siitä glamourista ja hollywood meiningistä pääsimme alueelle, missä elämäntapaintiaanit vaelsivat, hipit toivoivat rauhaa, isot mustat miehet pelasivat korismatsia satojen ympäröimänä. Aivan mieletön paikka! Ei oikein tiennyt miten päin siellä olisi pitänyt olla! Illan suussa kävimme nauttimassa mereneläviä viimeisen illan kunniaksi ja kävimme reissua läpi. Upea matka ollut, ehkä jo pientä väsymystä havaittavissa mutta ei tekisi mieli vielä lähteä! Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Päästyämme hotellille vapautimme Iiviksen kuljettajan roolista ja ykköset yllä painuimme kohti keskustaa ja legendaarista Rainbow kapakkia vielä yksille oluille! Aikaa tosin ei ollut kuin puoli tuntia pilkkuun joten oluet juotuamme palasimme jälleen hotellille nauttimaan pitkät yöunet, seuraava päivä tulisi olemaan the longest day...
Viimeisenä päivänä heräsimme suht. varhain sillä tekemistä olimme suunnitelleet viimeiseen asti! Universal Studiot Losissa nimittäin. Paikka oli itselleni tuttu Orlandosta joten tiesi mitä odottaa, mielenkiintoinen lisä oli kiertoajelu pitkin studio-aluetta missä on kuvattu lukuisia elokuvia ja tv-sarjoja. Päivä siis meni oikein rattoisasti ja ennen kun huomattiinkaan huomasimme että kello on jo paljon, nyt kaasua jotta keretään palauttaa auto klo 19:00! Kello oli minuutin yli kun saavuimme perille joten nou hätä! Sitten vaan bussiin ja lentokentälle ja matka kohti Suomea alkoi!
Summa Summarum: Niin kauan kun Maiden jatkaa kiertämistä, jatkan myös minä teidän kanssa! Tunnen oloni etuoikeutetuksi päästessäni reissuun tuollaisten ystävien kanssa ketkä oikeasti ovat ystäviä! Jengi on upeaa, ja Maidenin todistaminen livenä teidän kanssa on jotain sellaista mitä ei muualta saa! Maailman paras reissu, maailman upeimmat ystävät ja maailman paras bändi! Kiitos ja kumarrus, Euroopassa nähdään!!
edit: Intronauhan puuttuminen olikin Denverissä, ei San Antoniossa kuten aiemmin väitin! Kiitokset Iivikselle oikaisusta!