Luvattoman pitkä aika oli päässyt kulumaan edellisestä kuuntelusta. Onhan tämä vaan niin törkeän kova levy, koittakaas Vekkuli saada tämä nyt vihdoinkin Suomeen.
Vanha kunnon Kingston Wall toimii aina. Tällä ykkösellähän meininki on vielä aika rehellistä rokkenrollia, progemausteilla toki. Myöhemmillä levyillä onkin sitten enemmän kaikenlaista trippailua ja ties mitä kokeiluja.
"The distance between insanity and genius is measured only by success." "I shall not waste my days in trying to prolong them. I shall use my time." Ian Fleming
Ei mene kyllä yhtään jakeluun Hold Your Firen dissaaminen, hieno levy jolta löytyy monia bändin parhaita biisejä. Kyllä Rush on vain parhautta jokaisessa tyylissä mitä ovat uransa aikana soittaneet.
Uuden levyn viimeistä biisiä viedään. Täytyy myöntää, että on kyllä yllättävän kova levy tämä uusi. Enpä olisi uskonut että näinkin hyvän levyn pystyy vielä tekemään. Omat odotukset siis ainakin ylittyi ihan reippaasti, uskoin vahvasti että on todella puolivillaista turhaketta tulossa. Mutta mitä vielä, Meatin ääni on oivassa kunnossa ja biisit sävellyksinä toimii vähintäänkin hyvin. Hieno homma.
Pitkästä aikaa kuulee tätä levyä. Ei tämä ihan Savatagen kärkilevyjä minulle ole, mutta sisältää omat ikimuistoiset hetkensä (erityisesti Believe ja Ghost in the Ruins). Albumin tarinasta en ole oikein jaksanut innostua, vaikka teemalevyjen ystävä yleensä olenkin.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
Kevyesti Saltin kovin biisi. Tarttuvaa parhautta kertsissä, humpahtavaa menoa, ja muuta mukavaa. Monipuolista on Wuthering Heights. Jotenkin kuitenkin veikkaisin että Far from the madding crowd säilyy omana WH-suosikkinani.
np: Ihsahn - After CD. Helposti tämän vuoden kovimpia. Helkkarin tunnelmallista ja Ihsahnin ääni on loistava, etenkin nämät puhtaat vokaalit. Kansikuvakin vielä suht tyly.
np: Ihsahn - After CD. Helposti tämän vuoden kovimpia. Helkkarin tunnelmallista ja Ihsahnin ääni on loistava, etenkin nämät puhtaat vokaalit. Kansikuvakin vielä suht tyly.
Toimii tuo kansi ainakin minulle. Nimenomaan tunnelmallinen, ei niinkään kaunis. Vai pitäisikö aina olla heviörkit kannessa riehumassa ja luomassa "pelottavaa" tunnelmaa?
No ei ole tarkoituskaan olla kaunis vaan juuri ''hyvin tehty'' tunnelmallinen ja rujo kuten esim summoningin levykannet ovat jo ihan eri tasoa tunnelmassaan
Jahas, tästähän saatiin jo vähän kinaakin aikaseks. Mitäpä pienistä. Tunnelmallinen (imo) kansi kyseessä, ei sen vakavempaa, Terminator X:hän sen jo totesi puolestani.
np: Obituary - Second Change
"His mindless unholy music of random creation and destruction"
Parasta musiikkia tällä hetkellä. Ei pelkästään Accelerated Evolution, vaan kaikki mihin herra Townsend on koskenut.
np: Depth Charge
Uuh, todellakin! Vasta vähän aikaa sitten onnistuin sukeltamaan Devin Townsendin musiikin ihmeelliseen maailmaan.
Pitääkin pistää vähän jytää soimaan! np. By Your Command
"ZILTOID!!!"
"Killing two birds with one stone, it’s particularly violent but it works in metal." - Rob Halford
Voihan helevetti. Nyt on kaikki kuultu. Tää on varmaan joillekin tuttu, onhan tämä viiden laulajan ja rumpalin a cappella hevibändi jo pari levyä tehnyt. Tällä uudelle Tribe Of Force-levyllä on sitten coverina tämä aika tuttu biisi.
Mutta joo, ihmisäänillä bassot ja kitarat sun muut. Ei tää kyllä huono ole, edes tämä bändi ei pystynyt vesittämään näin hienoa biisiä. Vaikea on kyllä sanoa mitään järkevää tästä. Kuunnelkaa ite.
Sunnuntai-illan löysässä hirressä roikkuminen ja unihan ei tietenkään tule. Silloin on paikallaan kuunnella Dumaria, joka laskettelee kuulijan eteen tuttuja tylyjä elämän tarinoita. Levy on paikoitellen aika "iskelmällinen" mutta se ei haittaa pätkääkään. Tuomarin laulu ja sanoittaminen, ilmeisen omakohtainen sellainen, on koko lailla huipussaan. Kyllähän tätä kuuntelee vallan mielellään. Erityismaininta biisille Tonnin stiflat, oululainenkin tykkää.
"The distance between insanity and genius is measured only by success." "I shall not waste my days in trying to prolong them. I shall use my time." Ian Fleming
Merging Flare - in The Line Of Fire
Vihdoin sain aikaseksi ottaa kuunteluun tämän Blaze-lämppärin. Tämän tyylinen musiikki ei meikäläisellä kovin hyvin hallussa ole, eikä ole ihan sitä mun ominta kamaa, mutta onhan tämä kuitenkin aivan toimivaa. Myspacessa mainitut vaikutteet (Helloween, Rage, Running Wild, Judas Priest, Gamma Ray, Symphony X, Accept) kyllä huomaa. Jos noista diggaa niin mikseipä tästäkin?
Miks tätä aina dissataan? Loistavaa riffittelyä, ja näin kokonaisuutena muutenkin paljon parempi kuin vaikkapa edellinen Raging Fire. Ainoa mikä vähän töksähtää on tuo kertosäe, jota on hieman liikaa venytetty. Muuten parhautta.
^ Miksi kukaan ikinä missään dissaisi mitään mikä löytyy Port Royalilta? Mielestäni levyllä ei heikkouksia ole missään kohtaa. Yksi hienoimmista heavy-lätyistä koskaan.
Accept - Teutonic Terror
Jaa a, aika äijäilyä, vokalisti toimii toki paremmin omaa materiaaliaan tulkitsemassa kuin vanhoja klassikoita, joissa kaikuu Udo korvissa vaikka miten yrittäisi antaa mahdollisuuden. Saundit nyt ovat taattua Accept-laatua, eli selkeää ja hemmetin toimivaa perusjunttausta. Ihan ok-biisi, ja vokalisti veti pari törkeän kovaa Eric Adams-screamia, eli pakkohan tälle mahdollisuus on antaa, vaikka viisu kokonaisuudessaan vähän tylsähkö onkin.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...