Paras aloitusbiisi?

[Salamalla ratsastaja]

Pakko sanoa Caught somewhere in time. Biisi nostattaa kylmät väreet ja syntikat ovat aivan uskomattomat. Heti kuunnellessa tuntee nousevansa pois maan pinnalta. Yksi Maidenin parhaita!

[Maz]

Pakko kompata edellistä: Caught Somewhere in Time. Se esittelee soundin ja kiteyttää koko mahtavan SIT-albumin hienosti ja näyttää heti kättelyssä miten kovasta levysta on kyse. Hyvänä kakkosena Invaders. Hieno räjähtävä alku hienolle levylle.

[Omar]

Caught somewhere in time tai Aces high.... hmmmm... Pakko sanoa Aces high, niin monta kerta kuunneltu mutta silti en koskaan tähän biisiin ole kyllästynyt, aivan mieletön biisi sekä startteri. Myös livenä oli aivan omaa luokkaansa Kakkosena siis Caught somewhere in time, joka on myös täydellisyyttä hipova kipale. Muut startterit väävätkin kauas taakse.

[Real Dead]

Sanon tähän että Murders In The Rue Morgue ja nimenomaan ilman introaan ,mitä käytettiin Early Days turneella, heti alkuun Nickon konepistooli ''tykitys'' alkuun niin se on siinä. Toimii jopa Aces Highia paremmin aloitusbiisinä, joka tulee hyvänä kakkosena.

[Masa93]

...

[Harhama]

Itse tykkään aloituskappaleena 2 minutes to midnight.. intron aikana Bruce voi puhua yleisölle ynnämuuta. (:

[asa]

Itse tykkään aloituskappaleena 2 minutes to midnight.. intron aikana Bruce voi puhua yleisölle ynnämuuta. (:

Julmetun kovat perustelut, ei voi muuta sanoa.

[Osiris]

Missäs tuo on muuten ollut aloitusbiisinä? Jollain yksittäiskiertueella?

[asa]

Missäs tuo on muuten ollut aloitusbiisinä? Jollain yksittäiskiertueella?

Ei millään.

[Harhama]

edit: anteeks nyt vaan ihan hirveesti väärinkäsityksestä.

Sanotaan nyt vaikka Aces High ettei mene ihan offtopikiksi. Ja perusteluna on, että se aloittaa vauhdikkaasti, mellevästi levyn ja sen jaksaa kuunnella loppuuun.

[AntiSmuli]

ja sen jaksaa kuunnella loppuuun.

Huvitti aluks, mutta kun itsekkin tarkemmin miettii, niin eipä ihtellä just tällä hetkellä ole paria levyä enempää joitten biisit jaksan kuunnella kokonaan. Muutenkin koko Maidenin diskorafia ollu kunnolla kuuntelussa kesän aikoihin viimeks.

[UTI]

^ ja ^^Ihan hyvä pointti, jos edes yhden suosikkibändin biiseistä jaksaa kuunnella loppuun asti. Sehän bändistä ehkä tekee paremman kuin jostain toisesta. Samaa mieltä.

[Jyyd]

Pakko kai sitä on tähänkin topikkiin vastata. Aloitusbiisien saralla Maiden osaa myös hommansa aika mallikelpoisesti, löytyy niin pitkää kuin lyhyttäkin jyräytystä levyn avaajaksi. Lähetääs listailemaan tämän hetken 5 suosikkia, eikä taaskaan muussa kuin vuosijärjestyksessä:

Where Eagles Dare (Piece Of Mind, 1983)
- Alun rumpufillistä lähtien täyttä tykitystä, ja tällä tavallahan levy pitääkin avata jos lähetään tällä tyylillä liikenteeseen. Kuusi minuuttia menee kuin siivillä tän biisin kanssa, eikä tempoakaan kovin lähdetä hidastelemaan. Mitäpä tästä muuta puhumaan, kyllähän kaikki tietää miten hienoa soittoa bändikin tässä esittelee.

Aces High (Powerslave, 1984)
- Aces High eroaa sitten jo vähäsen Eaglesistä, kun tempoa on lisätty entisestään, mutta eipä se menoa tässä haittaa. Nicko jatkaa tässäkin upeaa tykitystä, ja Brucen vokaalit ei kaipaa mitään lisäilyä, aivan saatanan kova veto vielä nykyäänkin livenä.

Moonchild (SSOASS, 1988)
- Uskomattoman kova avaaja tämäkin, oli upea homma saada tämä vielä livesettiin 20 vuoden tauon jälkeen. Alun introsta lähtien ollaan SSOASS- meiningeissä mukana. Tässäkin biisissä on jotain sellaista, mitä Maiden ei ole enää tän albumin jälkeen saavuttanut, pääasiassa soundipuoli on huikeaa, olen aina rakastanut SSOASS:ää ja sen äänimaailmaa.

One more dies one more lives
One baby cries one mother grieves

Be Quick Or Be Dead (Fear Of The Dark, 1992)
- Tää oli ehkä ensimmäinen kovin biisi FOTD:lta aikoinaan itelle, ehkä ton kovan jytinän ja raakuuden takia. Eipä tän hienous ole mihinkään kadonnut, biisi on hieno avaaja, ja vieläkin vertaan tätä Aces Highin ja Moonchildin sekoitukseksi, jossa on sitten silaus vielä uutta FOTD-soundia.

Sign of the Cross (The X-Factor, 1995)
- Kun hyvistä avaajista on puhetta, niin Sign Of The Crossia ei vaan voi jättää listalta pois. Pisin avaaja kaikista, mutta mammuttimaisuus ei pilaa avaajaa. Olisi ollut hienoa olla kokemassa tätä aikaa itse, voin kuvitella mitä fiiliksiä tuon ajan Maiden-fanilla on liikkunut päässä, kun munkkikuoro alkaa hymistä ja parin minuutin kuluttua homma jyrähtää käyntiin. Olen aina rakastanut myös tota väliosaa, ja siitä eteenpäin meno senkun paranee, huikeaa tykitysti taas, kylmiltä väreiltä ei vältytä. Tää on ehdottomasti paras avaaja mitä maiden on vuosien 1990-2006 saanut aikaan, ja se on kova saavutus. Harmi kun enää ei tälläsiä biisejä uskalleta laittaa avaajan paikalle, jotenkin on sellanen tunne mulla.

[rocker]

Jos nyt pistäisin Top-5, se menisi näin:

1. Aces High

Välillä tämä pääsi pikkaisen putoamaan omassa rankingissa, mutta SBIT-tourin jälkeen ottaa taas paikkansa ykkösenä. Oli yllätys kuinka vitun hienosti äijät tämän veti edelleen. Levyn-ja keikanavaajana täydellinen.

2. Moonchild

Tunnelma tässä on vaan niin katossa. Kun hitaan alun jälkeen räjähtää, se on menoa. Oli hienoa kuulla tämä vielä kerran livenä, vaikka soitettiinkin encorena kesällä.

3. The Wicker Man

Todellinen murhabiisi keikanavaajana. Kuuluu sarjaan biisit, johon en ikinä kyllästy. Ei ehkä musiikillisesti mikään neronleimaus, mutta tässä on sitä munaa.

4. Sign of the cross

Omalla kohdalla tämä veto aukesi vasta kauan X-factorin jälkeen. Paskat soundit pilasivat albumiversion, mutta keikalla totaalista jyräystä.

5. Caught somewhere in time

Rankka, energinen ja monipuolinen veto. Ei jaksa kyllästyä.

[SPD10]

Where Eagles Dare (Piece Of Mind, 1983)
- Alun rumpufillistä lähtien täyttä tykitystä, ja tällä tavallahan levy pitääkin avata jos lähetään tällä tyylillä liikenteeseen. Kuusi minuuttia menee kuin siivillä tän biisin kanssa, eikä tempoakaan kovin lähdetä hidastelemaan. Mitäpä tästä muuta puhumaan, kyllähän kaikki tietää miten hienoa soittoa bändikin tässä esittelee.

Sign of the Cross (The X-Factor, 1995)
- Kun hyvistä avaajista on puhetta, niin Sign Of The Crossia ei vaan voi jättää listalta pois. Pisin avaaja kaikista, mutta mammuttimaisuus ei pilaa avaajaa. Olisi ollut hienoa olla kokemassa tätä aikaa itse, voin kuvitella mitä fiiliksiä tuon ajan Maiden-fanilla on liikkunut päässä, kun munkkikuoro alkaa hymistä ja parin minuutin kuluttua homma jyrähtää käyntiin. Olen aina rakastanut myös tota väliosaa, ja siitä eteenpäin meno senkun paranee, huikeaa tykitysti taas kylmiltä väreiltä vältytä. Tää on ehdottomasti paras avaaja mitä maiden on vuosien 1990-2006 saanut aikaan, ja se on kova saavutus. Harmi kun enää ei tälläsiä biisejä uskalleta laittaa avaajan paikalle, jotenkin on sellanen tunne mulla.

Itse olen hyvinkin pitkälti samoilla linjoilla, nuo biisit ovat avausraitojen parhaasta päästä. Oma suosikkini on kuitenkin Caught Somewhere in Time. Introssa hieno tunnelma ja uudistunut soundi kuuluu heti. Sitten päästellään laukkakomppia, mikä ei tietenkään ole ikinä huono juttu Brucen laulu varsinkin kertosäkeessä on aivan mahtavaa ja biisin kruunaa loistava soolo. Mielestäni tässä biisissä on tiivistettynä kaikki se hienous, mitä koko albumi sisällään pitää.

Prowler ansaitsee myös maininnan, loistavat riffit, melodiat ja tolkuttoman kova soolo pitävät otteessaan koko biisin ajan. Ehkä Maidenin kovin ilmakitara-biisi

[Joona]

Aces high on kyllä kovin alotuspiisi. Ihan vitun tykki piisi ja brucen laulu iha loistavaa vielä nykyäänkin. kylmiä väreitä menee aina ku kuuntelee. Muita kovia mm. Different world, Where eagles dare, wicker man. Oikeastaan maiden on kova sama millä ne alottaa

[Siren]

Ehdottomasti Aces High on paras levyn aloittaja on se vaan semmosta ryminää ekan kerran kun kuulin kappaleen intron niin aina Skippasin koko kappaleen. En kyllä tiedä miksi mut sil ei enää ole väliä koska se vain on niin mahtava biisi.

Wicker Man tulee sitten toisena, oli muuten eka kuulemani Iron Maiden kappale joka sai mut ostamaan Brave New Worldin ja kaikki muutkin albumit. Enkä kadu yhtään. Wicker Man alkaa aivan mahtavalla riffillä ja sitten räjähtää. Tässä biisissä kaikki on kohdallaan. MAHTAVAA!!!

[Varjis]

Vaikea... Maidenilla on lähes kaikissa levyissä paras biisi ollut avaajana Sanotaan nyt että parhaat ovat Aces High, Different World, The Wicker Man ja Caught Somewhere In Time. Parhausjärjestykseen en näitä pysty laittamaan, mutta viimeisenä mainitussa alun kitarat tuntuvat menevän selkäpiitä pitkin.

[IronBrother]

Aces High

Perustelut: Te taisitte jo mainita ne kaikki.

[nickorules]

Ööf... Se on joko Prowler tai Aces High. Kolmas on Be Quick Or Be Dead. Loistavaa riffittelyä, laulua, basson soittoa ja rumpujen soittoa ja tietty hyvät soolot. Tottakai lähes kaikki avausbiisit ovat loistavia.

[Vekkuli]

Vastaanpa piruuttani, tuli jostain syystä fiilis analysoida nämä omaksi iloksi - vaikka muuten en juuri tälläisistä topikeista välitäkkään

1. Sign of the Cross
Valinta kahden ekan välillä oli työläs, mutta joudun silti taipuun tähän. Äärimmäisen rohkea levynavaus uudella vokalistilla - ja kyllä muuten toimii. Itselle yksi kovimpia Maiden-ralleja ikinä. Soundit voisivat kitaroissa olla tylymmätkin, mutta ei se itse biisiä huononna.
2. Caught Somewhere in Time
Ehkä Maidenin parhaan levyn julmetun nerokas avausraita. Osia ja pituutta löytyy, mutta kun se on tälläistä musiikillista orgasmia niin ei auta valittaa. Livesettiin vaan mukaan, pahus soikoon.
3. Where Eagles Dare
Tällä levyllä ja kappaleella puolestaan esiteltiin uusi rumpali ja millä tavalla! Biisin poljento on kerrassaan mainio, omasta mielestäni tämä kuuluisi soittaa livenä albumiversiona, kiertoja välistä poistamatta. Rakastan.
4. Aces High
Se legendaarinen levynavaaja. Joo, o. On tämä vielä tänäkin päivänä kova, ja albumiversio nostaa väreet. Ei oikeastaan mitään valittamisen aihetta vieläkään, ei vain itselle yhtä kova kuin edellä mainitut.
5. Be Quick Or Be Dead
Näitä nopeampi levynavausrypistyksiä, ja potkii persiille. Levyversioita miettien ehkä omasta mielestäni paras biisi Fear of the Darkilla. Ei ole liikaa löysyyttä liveversioihin nähden (kuten esim. nimibiisissä) ja Brucen räkäisempi rokkilaulu toimii.
6. Virus
Hah, tajusinpa ottaa mukaan. Aivan tolkuttoman kova biisi, etenkin livenä. Eräs kaverini pitää tätä jopa Maidenin kovimpana kappaleena, itse en mene aivan niin pitkälle, mutta kyllähän tämä toimii. Tässä biisissä tiivistyy oikeastaan kaikki parhaat elementit Blazen ajalta. Toimii silti paremmin Blazen soolobändin sovituksena.
7. Prowler
Sitten aletaan jo menemään hankalampiin valintoihin. Soundipuoli tökkii debyyttialbumilla, mutta eipä anneta sen vaikuttaa biisien arviomiseen. Prowler on aina ollut jostain syystä äärettömän läheinen kappale itselle. Main-riffi summaa bändin alkuaikojen räkäisyyden, Paulin ääni sopii mainiosti ja biisi itsessään groovaa kuin hirvi.
8. Moonchild
Joutui vähän pohtimaan tämän ja Prowlerin paikkaa. Moonchild on musiikillisesti kyllä terävämpi veto, mutta fiilispuolella Prowler nyt vain nousee ohi. Lisäksi vaikka onkin ihan messevä veto niin kappale ei edusta levyn parasta puoliskoa.
9. Different World
Brucen paluun jälkeisten levyjen selkeästi paras (imo) startteri. Suht hyvät voksut, musiikki, s ja rakenne, mutta kuitenkin kokonaisuus jää jotenkin vähäsen vajaaksi. Ihan kuin jotain jäisi vielä uupumaan. Ehkä ei ole tullut kuunneltua kylliksi tms. mutta fiilis on, että biisi ei oikein lähde lentoon niin hyvin kuin se voisi. Jos Blazea varten olisi jo kuulunut bändin pudottaa virettä niin kyllähän se Bruceakin varten olisi paikallaan, mies kuulostaa hetkittäin pingottavan ääntään liikaa.
10. Futureal
Perus-Maiden startteri levylle. Ihan kiva, mutta se viimeinen draivi omasta mielestäni puuttuu. Blazen soolobändin soittaessa saa kuvan miltä tämän kappaleen olisi kuulunut kuulostaa jo tällöin.
11. The Wicker Man
Hyvä riffi, ihan kiva ja näin päin pois. Perusrakenteellaan toimiva biisi, joka nyt ei vain kuitenkaan yllä edes oman levynsä kärkikahinoihin.
12. Tailgunner
Vähän sama vika kuin edellisessä. Oikeastaan taas tämmöinen oman aikakautensa rokkiote toimii, mutta biisi nyt vain ei ole kyllin hyvä.
13. Wrathchild
Mainio bassokuvio, varsin ok biisi kaikinpuolin. Mutta ei ole kestänyt kuuntelua kyllä tarpeeksi. Niin ne teinivuodet joutuvat tämän biisin kohtaloksi Livesettiin ei tarvisi enää tunkea. Positiivista kyllä, että biisi on sopivan kompakti, ei pääse varsinaisesti vituttamaan vaikka keikalla tulisikin, mitä nyt tietty miettii miksei jotain muuta lyhyttä menopalaa -esim. be quick or be deadia- ole laitettu tilalle.
14. Invaders
Perusrallatus, ei herätä isompia tunteita suuntaan eikä toiseen. Ylisoitto ei ole onneksi pilannut, joten jos esim. baarissa kuulee niin ihan hymyssä suin kuuntelee. En kyllä ole varmaan vuosiin laittanut itse soimaan.
15. Wildest Dreams
Maidenin huonoin kappale. Ärsyttää, ärsyttää, ärsyttää. Enemmän kuin mikään mitä bändi on tehnyt ennen tai jälkeen. Herättää toki sentään tunteita, toisin kuin Invaders, mutta ei saatana.

Tollanen sitten tuli. Jos purkaa nyt jälkikäteen, niin kyllä mä taidan olla Maidenin suhteen näitten eeposbiisien suuntaan kallellaan. No, olipa biisi lyhyt tai pitkä ei sillä oikeasti ole niin väliä. Kunhan on hyvä(tm).

[beast in black]

Ehdottomasti paras aloitusbiisi on Sign of the cross. Kerrankin musiikillisesti jotain kunnianhimoisempaa, yleensä kun yritetään saada mahdollisimman raju aloitus. Minun mielenkiintoni herättää rauhallisuus, joka auttaa syventymään musiikkiin, ja sitä jää siksi kuuntelemaan.

[Disciple_]

Aces High on varmaankin se kovin levynstartteri. Neljä ja puoli minuuttia aivan loistavaa Maiden -tykitystä. Ei mitään vikaa koko kappaleessa, aina jaksaa kuunnella. Toinen kova levynavaaja on Where Eagles Dare.

[\../Juho\../]

Sign Of The Cross ehdottomasti. Todella hyviä melodiota, sooloja ja RIR:olla toimii hyvin livenäkin. Haastetta antaa CSIT joka oli ennen ykkönen ennen kun kuuntelin SOTC.

[asa]

En ole näköjään tähän topiikkiin vastannut. Menee hieman arvonnaksi kahden biisin välillä, Aces High ja Moonchild. Moonchild aloittaa maailman parhaan levyn, mutta Aces High´ssa on astetta enemmän nostetta. Tässä mielentilassa vastaukseni on Aces High.