Albumikeskustelua ja äänestys: No Prayer For The Dying

[Assasin]

^Ja lisäksi musavideo koristaa biisiä loistavasti!

http://www.youtube.com/watch?v=15jC0GZd ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Hehehehe... Kallein ei aina ole paras. Parhaat naurut sai siitä, kun ne papit olivat tupakalla ja Dave vetää sooloa lammessa kumpparit jalassa.

Jostain taisin lukea, että kyseessä on kaikkien aikojen pienimmällä budjetilla valmistettu musavideo. Kallein ei todellakaan aina ole paras. Tämähän on aivan loistava video!

[nickorules]

^Ja lisäksi musavideo koristaa biisiä loistavasti!

http://www.youtube.com/watch?v=15jC0GZd ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Hehehehe... Kallein ei aina ole paras. Parhaat naurut sai siitä, kun ne papit olivat tupakalla ja Dave vetää sooloa lammessa kumpparit jalassa.

Minusta se näyttää kyllä enemmänkin Janickilta, mutta saatan olla väärässäkin.

Mutta joo, kyllä minullakin aiheutti 'lievät' naurut samaisessa musavideossa kun Bruce painaa jossakin mikälie rypsipellolla ja vääntelee naamaansa kameran edessä

Se on Dave siellä lammikossa. Davellä on ollut aina pitkät suorat hiukset, jotka ovat jännästi muuttuneet tummemmaksi ajan myötä. Janickilla on vaaleanruskeat kiharat. Helppo erottaa.

Ja Brucen paras juttu on siinä 2.08, kun hönkäisee ruutuun. Ja sitten käy vielä rätti kädessä kameran putsaamassa.

[Edward Mannerheim]

^Mukava kuulla, että Holy Smoke videoineen kelpaa nuoremmalle faniporukalle.

Omat ekat muistikuvat biisistä, sen videosta sekä NPFTD-levystä eivät ole saaneet vuosien saatossa kultareunusta. Holy Smoke oli aivan tajuttoman kova pettymys SSoaSS:n parhauden (sinkut, videot, koko levy kansitaiteineen + Maiden England vielä kaupan päälle) jälkeen, josta en ole vieläkään täysin toipunut vaikka vettä Aurajoessa on sentäs virrannut 20 vuotta.

Vituttaa vieläkin Holy Smoken paskuus, albumin keskinkertaisuus ja Adrianin lähtö bändistä.

[Varjis]

^Ja lisäksi musavideo koristaa biisiä loistavasti!

http://www.youtube.com/watch?v=15jC0GZd ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

Hehehehe... Kallein ei aina ole paras. Parhaat naurut sai siitä, kun ne papit olivat tupakalla ja Dave vetää sooloa lammessa kumpparit jalassa.

Minusta se näyttää kyllä enemmänkin Janickilta, mutta saatan olla väärässäkin.

Mutta joo, kyllä minullakin aiheutti 'lievät' naurut samaisessa musavideossa kun Bruce painaa jossakin mikälie rypsipellolla ja vääntelee naamaansa kameran edessä

Se on Dave siellä lammikossa. Davellä on ollut aina pitkät suorat hiukset, jotka ovat jännästi muuttuneet tummemmaksi ajan myötä. Janickilla on vaaleanruskeat kiharat. Helppo erottaa.

Ja Brucen paras juttu on siinä 2.08, kun hönkäisee ruutuun. Ja sitten käy vielä rätti kädessä kameran putsaamassa.

Ääh, huomasin vastauksesi vasta nyt, kun katsoin Holy Smoken videota uudestaan. Luulin siis että tarkoitit Daveytä Janickina, joka soittaa sooloa minikitaralla uima-altaassa. Minun virheeni, sori Kuuluu kyllä perustaitoihin herrat erottaa toisistaan.

[Rautapeto]

Nyt alkaa olla sellainen olo, että tämä analyysikierros alkaa pikku hiljaa ryydyttää. FotD-analyysi saattaa jäädä matkalle vähän pidemmäksi aikaa...

No Prayer for the Dying

Ostin tämän levyn nuorna miehenä käytettynä hyväkuntoisena vinyylinä. Harmi vain, että levysoittimeni oli soundeiltaan täysi susi, minkä takia levy jäi aika vähälle soitolle vuosikausiksi. Muutkin levyt kuulostivat huonolta levysoittimellani, mutta tämä aivan erityisen surkealta. Pidin tätä pitkään rupusoundisena, huonoja biisejä sisältävänä välityönä. Yleiskuva on siitä hiukan parantunut, mutta miksikään suosikiksi tämä ei ole noussut.

Tailgunner

Tunnelmallinen intro, basso ja kitarat lyövät kättä. Nicko kilisyttelee piristävästi. Säkeistöissä pidän kitarafilleistä, jotka kuulostavat vähän kuin kaartavilta ja syöksyileviltä hävittäjiltä - sitä fiilistä on varmasti haettu. Basso kohoaa niin ikään asiaan kuuluvasti kertosäkeessä: "Climbing to the sky..." Kitarasoolossa päästään kiihkeään taistelun sydämeen. Soolojen tausta on sopivan kiihkeä ja raskas. Tekstikin toimii, joskin toistuva "you're a tailgunner" kuulostaa vähän hassulta. Biisin lopetus kertosäkeiden jälkeen on vähän ponneton. Ei tämä aivan Hiroshimaa räjäytä, mutta toimiva biisi yhtä kaikki. 4

Holy Smoke

No, onpahan pudotus kakkosbiisiin. Eipä tule koskaan sellaista oloa, että haluanpa kuunnella tältä levyltä juuri Holy Smoken. Biisi on niin yhden tekevän simppeli ralli, että mitään ei jää käteen. Janick yrittää repiä taas ensimmäisessä kitarasoolossa kitaransa kappaleiksi, mikä on tietysti ihan hassun hauskaa. Kolmanteen säkeistöön mennessä biisi on aina kadottanut imunsa täysin ja mun huomio on jo harhautunut jonnekin muualle. 2

No Prayer For The Dying

Eipä paljon enempää voitaisi vaihtaa tunnelmaa, kun siirrytään Holy Smokesta levyn nimikkobiisiin. Kaunis intro. Harris on pukenut eksistentialisen tuskansa hienosti musiikin muotoon, hyvä tunnelma säkeistöissä. Kitarajutut sopivan minimalistisia. Säkeistöjen jälkeen tuleva kitaramelodia on yllättävän puhutteleva juuri siksi, että sitä ei ole tuplattu. Se herättää oikein kuuntelemaan, ikään kuin se sanoisi: "Adrian Smith on lähtenyt."

Soolo-osuutta on vaikea ymmärtää. Mitä sen on tarkoitus sanoa, jos ajattelee muun biisin tunnelmaa? Yhtäkkiä rääkätään särökitaroja kuin viimeistä päivää. Vaikka biisi saakin lähteä lentoon, hiukan tämä lyö yli rujoudellaan. Muuten loistava biisi menee tämän takia pilalle. Loppuhehkutus onkin sitten taas niin penteleen hyvän kuuloinen. 3

Public Enema Number One

Nyt noustaan levyn huippujaksoon. Sitä kestää kahden biisin ajan. Tämä on hieno rockveto Maidenin malliin. Hieno tempon vaihdos kertosäkeiden välissä. Instrumentaaliosa lähtee kertosäkeestä kuin ammuttuna ja Daven kitarasoolo johtuu siitä edelleen sujuvasti. Kerrankin sopivan pienieleinen soolo. Biisi kasvaa vielä hienosti viimeiseen kertosäkeeseen. Hyvin tehty, Bruce ja Dave! 4,5

Fates Warning

Ja Dave jatkaa itselleen hyvin tyypillisellä introlla. Biisin perussäkeistöissä on upean kohtalokas laulusävel eikä kertosäekään pöllömpi ole. Steve nostattaa fiilistä kertosäkeessä hienoilla bassofilleillä. Biisin c-osa on aivan upea, jylhä tunnelma. Kitarasoolo on sopivan lyhyt pyrähdys taustallaan raskaat kitarafillit ja Nickon tukeva komppaus. Sitä seuraa Maidenilta vähän erilaisen kuuloinen tuplakitaramelodia kuin mitä on totuttu. Sitten vielä toinen nätti soolo ja takaisin kertosäkeeseen. Toimii. 4,5

The Assassin

Vihasin tätä biisiä nuorempana syvästi. Taisin joskus aikanaan Maiden Finland -foorumilla kirjoittaa, että jos tämä biisi olisi ollut sinkku, kanteen olisi pitänyt piirtää Eddie jonnekin kerrostalon katon reunalle kiikarikivääri toisessa kädessä ja suulle kohotettu megafoni toisessa. Megafonista puhekupla: "Better watch out!"

No, en edelleenkään pidä kertosäkeestä, vaikken sitä enää niin pahana tyylirikkona pidäkään. Voisihan tuo assassiini varoittaakin itsestään, kun ei vaikuta muutenkaan olevan enää täysin raiteillaan. No, joka tapauksessa on harmillista, että kertosäe laskee biisin tasoa, sillä muutenhan tämä on mitä tunnelmallisin biisi. Biisi alkaa salamyhkäisellä hiippailulla ja kasvattaa jännitettä, kunnes purkaa sen tyhjiin kertosäkeissä. Sooloissa noustaan taas uuteen vauhtiin, ja tähän repivä tyyli sopii täydellisesti. 3

Run Silent Run Deep

Introssa kuuluu hyvin tyypillinen Harrisin kädenjälki. Dickinson on puolestaan kynäillyt kelpo tekstin. Sisällöltään se ei ole kummoinen, mutta mainiota merisodankäynnin kuvailua ja tunnelmointia se silti on. Kertosäe erottuu musiikillisesti edukseen. Hieno bassokuvio sooloon johtavassa instrumentaaliosuudessa. Ekan soolon tausta kuulostaa vähän Deep Purplelta. Kelpo biisi. 4

Hooks in You

Edellisen biisin hieno tunnelma haihtuu hetkessä, kun tämä rokkiveto pääsee vauhtiin lehmänkelloineen. Tämä on väärässä seurassa tällä levyllä. Bruce kuulostaa kamalalta koko biisin ajan, ja näköjään hänkin osaa ahtaa säkeistöön liikaa sanoja aivan kuin Harris pahimmillaan. Etenkin biisin alussa laulu on enemmänkin kiireistä höpötystä. Kertosäe toimii paljon paremmin. Kitarasoolojen jälkeen Bruce rääkäisee ja se kuulostaa siltä, kuin miehen kituset olisivat lähellä hirttää kiinni. Ihan hirvittävää kähinää. Smithin nimi on toisena tekijänä, mutta kai tämä on enemmän Brucen biisi, kun on päätynyt levylle Smithin lähdettyä. Parempi osoite olisi ollut jonkin sinkun b-puoli. 1,5

Bring Your Daughter... to the Slaughter

Tässä biisissä Bruce taas kuulostaa hyvältä, etenkin biisin nimi irtoaa kertosäkeessä upeasti. Jopa Aaaa-aaa-aaa-korina saa synninpäästön, vaikka Bruce(i)lla on siinä todella outo soundi. Niin kuin Hooks in You, tämäkin biisi poikkeaa jonkin verran levyn perusrangasta, mutta tämä laajentaa levyn tunnelmia tyylikkäästi. Pidän myös biisin dynamiikasta: ekojen kertosäkeiden jälkeen pudotetaan pelkän basson ja rumpujen soittamaan komppiin ja siitä lähdetään taas kasvattamaan. Rujoa kitarasooloa seuraa suvantokohta ja sitten lähdetään taas nousemaan kohti viimeisten kertosäkeiden nostatusta. Vaikka biisistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, ei se nouse parhaiden Maiden-vetojen rinnalle. Se menee tyylillisesti hiukan ohi siitä, mikä minulle bändin tuotannossa parhaiten maistuu. 3,5

Mother Russia

Tästä biisistä tulee sellainen olo, että tätä olisi voinut vielä vähän rakennella, kasvattaa ja räknätä uudemman kerran. Alussa on todella mahtipontiset kitarat, kuulostaa jylhältä. Sitten rauhallisempi osa piirtää esiin mielikuvan moskovalaisista kaduista, joilla lumi hiljakseen leijailee. Kitarasoolot puolestaan repii yhtäkkiä äiti venäjää rikki, kaduilla vyöryy tankkeja, saatana!

Olen tykännyt soitella tämän biisin kitaraosia. Vähän kankeasti tämä kuitenkin törmäilee osasta toiseen. Laulun osuus tässä biisissä on mielenkiintoisen yksinapainen: on vain perussäkeistö - ei mitään muuta. Sanoitus on sinänsä ihan kiinnostava: Harris antaa Venäjän kansalle vapauden, mutta missä määrin he ovat vapautensa todella saavuttaneet, onkin toinen juttu. 3

Yhteenveto:

Minusta on arvostettavaa, että eeppisten synalevyjen jälkeen on päätetty palata perusasioiden äärelle. Siitäkin huolimatta, että itselleni SiT ja Seventh Son on sitä parasta Maidenia. Suunnan valinta on selkeä osoitus siitä, että Harris on halunnut säilyttää bändin taiteellisen vapauden irrallaan fanien odotuksista. Harmi vain, että Smith on lähtenyt samaan saumaan. Se korostaa muutosta liiaksi ja jättää kokonaissoundin turhankin rujoksi. Janick ei ole tässä vielä hitsautunut bändiin ja hänen tyylinsä on lähes antiteesi Smithin soitolle.

Mielenkiintoista, että Bruce on nyt niin suuressa roolissa biisinikkarina ja vielä monella biisillä yhteistyössä Harrisin kanssa, kun toissa levyllä Brucen tekeleet eivät kelvanneet ollenkaan levylle saakka. Onneksi Murraykin on kantanut riffejä parin biisin edestä. Brucen laulutyyli kelpaisi minulle, mutta hetkittäin se menee vain pahasti pieleen. Panin merkille, että mitä huonompi biisi on kyseessä, sitä huonommin myös Bruce laulaa... Näillä asioilla on ehkä joku yhteys (tai sitten se on vain minun päässäni).

Kaiken kaikkiaan levy avautui minulle tällä kuuntelukierroksella ihan uudella tavalla. Levyn parhaat biisit kuulostivat entistä paremmilta, mutta myös heikkoudet erottuivat selkeämmin. Mitään helppoa tämän levyn biisien arvosanojen määrittely ei ollut. Oli vaikea linjata niitä edellisten levyjen biisien kanssa samalle asteikolle.

Levyllä on hyvä selkäranka biiseissä kuten Tailgunner, Public Enema Number One, Fates Warning, Run Silent Run Deep ja Bring Your Daughter... to the Slaughter. Harmi, että eeppisemmät jutut eivät ole aivan loksahtaneet kohdalleen. Holy Smoke ja Hooks in You olisi pitänyt siivota sinkuille. Tästä olisi saanut napakan ep:n?

Keskiarvo 3,3 kuulostaa yllättävänkin hyvältä. Sillä mennään näköjään tasoihin debyytin kanssa, olkoonkin että debyytin pyöristämätön keskiarvo oli aavistuksen parempi. Tässäkin vertailussa herää epäilys, onko arviointiperusteeni hiukan muuttunut jo kierroksen alusta. Maidenin ja Killersin kohdalla pihtasin ylimpiä arvosanoja, mutta nyt ne ovat jo aika herkässä.

Arvosanat aikajärjestyksessä:

No Prayer 3,3
Seventh Son 4,5
Somewhere in Time 4,5
Powerslave 4,4
Piece of Mind 4,1
The Number 3,6
Killers 2,9
Iron Maiden 3,3

[Summerganon]

^Loistavaa tekstiä jälleen. Varsinkin nimibiisin ja Mother Russian suhteen olen aivan samoilla linjoilla.

[Riivinrauta]

^Jeps. Mutta silmille olisi parempi, jos listaisit lopussa levyt pistemäärän mukaan. Veikkaan jokaisen foorumilaisen tietävän niiden aikajärjestyksen. Helpottaisi hieman.

[Rautapeto]

^ Kyllähän sekin onnistuu. Tähän asti olen vain latonut aina viimeisimmän kiekon kasan päällimmäiseksi ajatellen, että järjestän ne paremmuusjärjestykseen sitten joskus, kun kierros on pidemmällä. Yleisön pyynnöstä sen aika voisi olla vaikka seuraavassa arviossa.

Itse katson mielelläni noita tuossa kronologisessa järjestyksessä. Siitä hahmottaa yhdellä vilkaisulla laatukaaren suhteessa bändin historiaan.

[Hatebreeder]

Kuuntelinpa sitten tämänkin. En ole turhan useasti tätäkään huudattanut, ja vähän pelotti biisilistan pituus (Fear of the dark seuraavaksi.. glups), mutta biisit ovat oikeastaan melkein kaikki 4 minuuttia ja vähän päälle. Jos Mother Russiasta heitettäisiin minuutti Holy Smokelle, kaikki olisivat 4 minuuttisia Nyt on paitsi pitkät biisit, niin novellit (ainakin tämän arvostelun osalta) jääneet taakse:

Tailgunner:

Kuten aiemmissa arvosteluissa mainittu, alkaa vähän "tykitysmaisella" riffillä, tasaista jyystöä, jonka päälle basso ja kitara vähän aikaa vuorottelevat, kunnes kitara valtaa kokonaan. Tosissaan, Aces High tunnelmissa mennään, käsittääkseni samaisesta pikku kähinästä kyse. Riffit toimii, hyvä livenä myös (Real live dead one). Kertosäe mukava, vedetty hitusen korkealtakin, mutta ei mitään Aces Highin kaltaista. Mukavaa vaihteeksi kuunnella yksinkertasempia soundeja SSOSS:n jälkeen. Juurille paluu ei ainakaan tätä kipaletta huononna. Pirteä levyn starttaaja, mukavan nopea tempoinen ja hyvin vedetty biisi. 4 pistettä.


Holy Smoke:

Holy shit! Yli-iloinen intro kajahtaa ilmoille. Varsin ilonen rykäsy, jossa haukutaan telkkarisaarnaajat maan rakoon. Säkeistöt ihan jees, kertosäe ei niin hyvä. Sanoituksissa koemme järkytyksen - "Shit" peräti KAKSI kertaa. Herraisä! Ei... ei Maidenissa kiroilla! Soolot on taas jotain absraktia tumputusta, ainakin ensimmäinen. Ei tästä paljoa voi sanoa... Jännä veto, itse tykkään biisistä. 4+, eli 4.25 pistettä.


No Prayer For The Dying:

Alkaa hienolla ja rauhallisella melodialla. Säkeistöt soittettu puhtaana, hitaasti ja tunnelmallisesti. Mitä nyt biisistä olen saanut selvää, lauletaan jonkin laisesta "angstauksesta"; "when will my prayers be answered" "please tell me who I am", tai sitten ei. En tiedä. Kertosäkeitä ei ole, mutta aina säkeistöjen välissä soitettava "rankempi" kohta toimii. Alun hienoa melodiaa toistetaan uudestaan, ja biisin tempo nousee. Sinäänsä ihan odotettavissa oli. Pari kertaa barreilla riffitellään ja soolot alkaa. Perus tilutteluja. Loppuun vielä laulua ja soittoa. Biisi loppuu täydellisesti alun melodiaan. Lempi biisejäni Maidenilta, 5 pistettä.


Public Enema Number One:

En ole koskaan tajunnut alun möläytystä. Välillä tulee mieleen joku kana... joo... Alun riffi on taas vaihteeksi hieno, ja säkeistöt mukavan raskaita. Kertosäkeestä tykkään myös. Kaikesta tyylikkyydestä huolimatta kovin tasapaksu mättöbiisi. Ei oikein iskenyt kovaa. 3+, 3.25 pistettä.


Fates Warning:

Alusta tulee mieleen Infinite Dreams. Ai miksikö? En tiä. Syntikoita taas taustalla, toinen kitara näppäilee jotain ja toinen sooloilee, jonka jälkeen luonnollisesti nopeatempoinen ja raskaampi riffi. Aika perhanan kova biisi raskailla riffeillä höystettynä. Soolot ja melodiat yllättävän lopussa. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä soolon jälkeiselle kertsille. Kiva biisi, 4 pistettä.


The Assasin:

Aika nopealla puhtaasti soitetulla alkaa, johon toinen kitaraa tulee paukuttamaan säröjen kera riffiä. Yleensä en kiinnitä paljoa huomiota rumpuihin, mutta kitaroiden soittaessa melodioita taustalla oleva rummutus on tyylikästä. Säkeistöjen soitto myös natsaa. Kertosäe.. on.. munkkikuoro? No ei vaan, koko bändihän se on taas äänessä, tai sitten Brucen ääntä monistettu. Ihan... jännä. Soolot taas normi vinguttelua. Ihan mukava biisi, ei parhaimmistoa. 3,5 pistettä.


Run Silent Run Deep:

Kestää muuten sekunnilleen saman verran kuin edellinen. Alkaa taas rauhallisesti puhtaana. Veikkaan että kohta lyödään kovaa riffiä päälle. Kyllä, näin pääsi käymään. Säkeistöt peruskamaa, kertosäkeestä pidän. Soolot taas peruskamaa... Laukkaakin löytyy, sitä ei sentään jätetty pois. Loppu on hieno, mutta ei pelasta biisiä.. tylsähkö veto, 3+, eli 3.25 pistettä.


Hooks in You:

LehmänkellO! Alku vaikuttaa taas vähän iloselta. Säkeistö perus... vois alkaa copy pastettaa edellisistä biiseistä näitä.. Nohjoo, kertosäe ihan menevä. Väli kohdan kertsintapainen on hieno, eteenkin taustalla soivat kitarat. Ja kuulemme MAHTAVAN kirkaisun! ASIAA! Mutta muuten... taas perusveto. Lopun "hooks in you" on kyllä kova, siitä lisäpisteitä. 3,5 pistettä.


Bring your daughter... To the slaughter:

Alku on kova. Basso jumputtaa, Bruce laulaa ja kitarat menettävät neitsyyttään väkivaltaisesti. Kertosäe on taas vaihteeksi toimiva. Maiden on hyvä kertosäkeissä. Säkeistöt on myös kovia basson ja rummun jumputusta. Soolojen jälkeinen väli osa on kova, eteenkin sen ihme ulinan kanssa. Hyvä veto, 4 pistettä.


Mother Russia:

Tulee tosiaan heti mieleen pimeä talvi, venäjällä kuinkas muuten. Alun riffi on hieno, tosin olisi ehkä sopinut vähän vähemmän "juuri"soundit. Siitä lähdetään puhtaasti eteenpäin, hienolta kuulostaa. Riffit on perhanan kovia tässä kipaleessa. Instrumentaali kohta ekan säkeistön jälkeen on perhanan hienon kuulonen, ja syntikat taas tekemässä tunnelmaa. Biisissähän ei lauleta juuri ollenkaan. Loppuu rauhallisen tyylikkäästi. Hieno veto, 4,5 pistettä.


Keskiarvo: 3,925, eli 3,9. Ei niin huono kuin olisin odottanut.

Ja ne levyt tähän asti:


1. Somewhere in time - 4,5
2. Number of the beast - 4,5
3. Powerslave - 4.3
4. Seventh son - 4.1
5. Piece of Mind - 4.0
6. No Prayer - 3.9
7. Killers - 3,8
8. Iron Maiden - 3,6

[Peke]

Bring your daughter... To the slaughter:

Alku on kova. Basso jumputtaa, Bruce laulaa ja ......

Hihih... Kyll se siitä... Rock On Brothers!

[Hatebreeder]

Tullut kuunneltua enemmän, ja aina vaan paranee.

Mutta, huomasinpa tässä, että kansilehtisessä Holy Smoken sanotuksissa viimeisen kertsin kohdalla tulee... No Prayer For The Dying kipaleen "God give me meaning to my life" jne hokemat lopusta Ja NPFTD biisin sanotukset tulee muuten vasta seuraavalla sivulla. Eli, onko muilla näin? Vai pitelenkä käsissäni arvokasta ja harvinaista vahinkokappaletta (osto ja myynti palsta, here I come!)? Kyseessä siis tämä remasteroitu 1998 versio.

[S.R.]

Tullut kuunneltua enemmän, ja aina vaan paranee.

Mutta, huomasinpa tässä, että kansilehtisessä Holy Smoken sanotuksissa viimeisen kertsin kohdalla tulee... No Prayer For The Dying kipaleen "God give me meaning to my life" jne hokemat lopusta Ja NPFTD biisin sanotukset tulee muuten vasta seuraavalla sivulla. Eli, onko muilla näin? Vai pitelenkä käsissäni arvokasta ja harvinaista vahinkokappaletta (osto ja myynti palsta, here I come!)? Kyseessä siis tämä remasteroitu 1998 versio.

Yleinen moka noissa remastereissa. Eli ei mikään harvinaisuus kuitenkaan.

[nickorules]

Tullut kuunneltua enemmän, ja aina vaan paranee.

Mutta, huomasinpa tässä, että kansilehtisessä Holy Smoken sanotuksissa viimeisen kertsin kohdalla tulee... No Prayer For The Dying kipaleen "God give me meaning to my life" jne hokemat lopusta Ja NPFTD biisin sanotukset tulee muuten vasta seuraavalla sivulla. Eli, onko muilla näin? Vai pitelenkä käsissäni arvokasta ja harvinaista vahinkokappaletta (osto ja myynti palsta, here I come!)? Kyseessä siis tämä remasteroitu 1998 versio.

Toiseksi legendaarisin remasterimoka.

Ai mikä on legendaarisin? Katsos tarkkaan A Real Live Dead Onen takakantta!

[Emeritus]

Ai mikä on legendaarisin? Katsos tarkkaan A Real Live Dead Onen takakantta!

Keikkakuva 7th Sonin ajoilta?

[nickorules]

Ai mikä on legendaarisin? Katsos tarkkaan A Real Live Dead Onen takakantta!

Keikkakuva 7th Sonin ajoilta?

En muista, näkyikö H kuvassa, mutta jäävuoria siinä ainakin oli.

[AntiSmuli]

^Onko meikäläisen aivot jäässä, vai miksei oikein sytytä?

[nickorules]

^Onko meikäläisen aivot jäässä, vai miksei oikein sytytä?

No se takakannen keikkakuva on 7th Tourilta. Itselläni ei nyt ko. levyä ole, mutta jostain sen aikanaan luin ja kyllä siinä näkyy 7th Tourin lavasteita, kun tarkkaan katsoo.

E:Sepä se. Eipä sitä välttämättä tajuaisi.

[AntiSmuli]

Eli siis pointti se, että Live/Dead-tourilla nauhoitetussa tallenteessa on 7th Tourin photo? Empä tuota ennen ole ajatellut minään mokana vaikka tuota on tullut jo muutama vuosi kahtottua.

[Summerganon]

Varmaan olleet tietoisia siitä, että nyt menee takakanteen kuva "väärältä" kiertueelta, mutta kun kyseessä on kuitenkin tavallaan "live-kokoelma", niin antoivat olla noin. Jos kyseessä olisi tietty keikka, ratkaisu olisi kyllä ihan käsittämätön.

[IndianaJones]

^ Tuskinpa, siellä on ollut vaan urpoja tekemässä remasterien kansilehtiä. Taitaa se "legendaarisin" moka noissa kuitenkin olla se, että se selkämyksistä muodostuva ensimmäisen albumin Eddie harvoin toteutuu, kun remastereissa kuvien järjestys haistattaa pitkät logiikalle. Näistähän nyt on aikaisemminkin joku valittanut, mutta pistetään nyt vielä kerta kiellon päälle. Miten helvetissä voi olla niin vaikeaa tehdä simppeli ja toimiva remasterisetti? Helppo vertailukohta on esimerkiksi Judas Priestin vastaavat, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan toimivia. Seventh Sonilta eteenpäin remastereille on vieläpä jostain syystä ängetty älyttömän paljon kuvia ja editoitu ne todella tökerösti yhteen. Mitäs vikaa siinä aikaisemmassa, simppelimmässä ja hienommassa tyylissä oli? Äh, ehkei tässä valittamisessa ole järkeä, kaikkihan nuo kömmähdykset voivat omista levyistään katsoa.

[Hatebreeder]

Kylhän niissä on logiikkaa. Live at doningntoni vasempaan reunaan ja siitä aikajärjestyksessä debyyttiin. Ei mulla ollut ainakaan ongelmaa, tietysti loogisempaa ois ollu pistää alkamaan debyytista.. Megadeth on sentään onnistunu noissa hyvin.

[IndianaJones]

Kylhän niissä on logiikkaa. Live at doningntoni vasempaan reunaan ja siitä aikajärjestyksessä debyyttiin. Ei mulla ollut ainakaan ongelmaa, tietysti loogisempaa ois ollu pistää alkamaan debyytista.. Megadeth on sentään onnistunu noissa hyvin.

Eli näistä on mahdollista saada toimiva kuva? Tätähän vähän epäselvästi tuossa yritin kysyä, kun ainakin parilla kaverilla on samaa ongelmaa kuin itselläni. Omissa remastereissa kun sattuu olemaan selkämykset ihan päin honkia. Esimerkiksi Doningtonissa sama osa kuvasta kuin Killersillä jne. Ei vaan toimi vaikka miten vääntelisi ja kääntelisi. Toisaalta voihan nuo jotkut olla eri vuosien remasteripainoksia, en kauhean tarkasti niitä ostaessa seuraillut, kun voisi kuvitella että noinkin yksinkertainen juttu pystyttäisiin hoitamaan kunnialla.

No eipä tuo musiikkia huononna, mutta kyllä se vähän berberistä on, jos ei viitsitä levyjen ulkonäköön tuon vertaa panostamaan.

[Summerganon]

Eli näistä on mahdollista saada toimiva kuva? Tätähän vähän epäselvästi tuossa yritin kysyä, kun ainakin parilla kaverilla on samaa ongelmaa kuin itselläni.

Joo siis niistä pitäisi tulla debyyttialbumin Eddie-pärstä. Kun levyt sitten laittaa niin, että Donny on vasemmalla laidalla ja debyytti oikealla, pitäisi sen kuvan näkyä selkämyksissä. Toki systeemin voi kääntää niin, että debyytti on vasemmalla, mutta silloin selkämyksen pitää olla "seinään päin". Toki niissä voi olla jotain virheitä, että väärä kuvanpätkä on päätynyt väärään levyyn yms, en ihmettelisi yhtään. Tosin se kuva näyttää joka tapauksessa aika hiton rumalta, eikä oikein ole sopusoinnussa uudempien albumien selkämysten kanssa. Ne kököttävät kaikki vierekkäin, kun en satu noita selvästi mielenkiintoisempia 95-remastereita omistamaan Seventh Sonia lukuunottamatta.

No eipä tuo musiikkia huononna, mutta kyllä se vähän berberistä on, jos ei viitsitä levyjen ulkonäköön tuon vertaa panostamaan.

I agree.

[QazKFD]

Ne kököttävät kaikki vierekkäin, kun en satu noita selvästi mielenkiintoisempia 95-remastereita omistamaan Seventh Sonia lukuunottamatta.

Noi vuoden 1995 painokset eivät ole remastereita.

[Summerganon]

Ne kököttävät kaikki vierekkäin, kun en satu noita selvästi mielenkiintoisempia 95-remastereita omistamaan Seventh Sonia lukuunottamatta.

Noi vuoden 1995 painokset eivät ole remastereita.

Tosiaan, joo. Totta. Menee vaan senat sakasin ja tulee puhuttua 98/95-"remastereista".