mariner wrote:
Ei ole Suomesta nauhoitettu mitään Be Quickia. Tähän hätään en muista mistä se on tuossa A Real Live Onessa.
no ei kait sitten...miten mulla on sellanen muistikuva että jollain '93 vuoden sinkulla olisi joku biisi nauhotettuna Hesasta?? mikä ei ole millään livelevyllä...
onko tietoa?
Ei ole. Tässä nyt ne b-puoli infot vuoden-93 singleistä kun siellä on noita live-versioita:
Fear of the Dark - Live
B-puolet:
7"
Tailgunner live - Recorded live at Patinoire de Malley, Lausanne, Switzrland. Semptember 4th 1992
CD:
Hooks In You live - Recorded live at Wembley Arena, London, England. December 17th 1990
Bring Your Daughter...To The Slaughter live - Recorded live at Ishalen, Helsinki, Finland. June 5th 1992
Hallowed Be Thy Name - Live
B-puolet:
7"
Wrathchild live - Recorded live at Ishalen, Helsinki, Finland. June 5th 1992 Tiedä sitten onko tuo totta mutta näin lukee tuon taka-kannessa...
CD:
The Trooper live
Wasted Years live
Wrathchild live
mariner wrote:
7"
Wrathchild live - Recorded live at Ishalen, Helsinki, Finland. June 5th 1992 Tiedä sitten onko tuo totta mutta näin lukee tuon taka-kannessa...
noni olihan siellä joku...en ollu varma biisistä mutta muistin että joku siellä oli...noni asia selvitetty!
"Forward!" he cried from the rear and the front rank died.
And the general sat and the lines on the map
moved from side to side.
Tulipa siinä faktaa yhdelle päivälle. Henkilökohtaiset faktat tiskiin: Live After Deathia äänestin. On vaan niin loistava levy. Biisilista ja kaikki muu... Aijaijai
KuoliO wrote:
ja veikkaisin että Raising Hell videon biisit on jälkeenpäin sijoitettu siihen järjestykseen missä ne on videolla...ku välillä Dickinsonilla on nahkatakki päällä ja välillä ei...
Oletko katsonut virallisen julkaisun vai jonkun räkäsen VCD/Divx-version, mistä on leikattu Simon Draken illuusiot pois?
Kylläpä se settilista on ihan oikeassa järkässä.
Äänestin Live After Deathia, yksinkertaisesti uskomattoman kova keikka ja legendaarisin live-tallenne. Koko live-nippu on sen verran mahtava, sisältää Revelationsin, Powerslaven ja Rimen, se melkeenpä jo riittääkin vastauksen syyksi.
Ohhoh, täytyy hankkia pyyhkimet monitoriin. Nauroin vedet silmissä tämän topicin sekoiluja, varsinkin tossa ketjun alkupuolella.
No, kunhan saadaan sivut toimimaan ja info-osiot kuntoon, niin kaipa sitten helpottaa. I hope.
Ennen topiccien perustamista kannattaa kyllä ottaa asioista selvää, kun tuo tietotaso porukan keskuudessa vaihtelee melkoisesti. Varsinaiset livelevyt ja pelkät video/dvd-julkaisut kannattaa varmaan erottaa toisistaan tai laittaa ihan kaikki samaan, muuten tää menee tälläiseksi.
Kolmen kärki eri muodossa julkaistujen Maiden live-esitysten kesken on seuraava:
1. Live After Death (nostalgia-arvolla ykköseksi)
2. Rock In Rio (parempi keikka kuin Lad, mutta se jokin puuttuu)
3. Maiden England (Mahtava versio Killersistä, nuhainen Bruce miinusta)
Valitsin nyt virallisten livelevyjen mukaan, muuten ykköspallin olisi vienyt The Big Heat (Tokio 1981) bootleg, joka on radionauhoitus ja ylivoimaisesti parasta Maidenia mitä olen koskaan kuullut. Myös Dynamo 2000 päihittää mennentullen väsyneen Rock In Rio vedon. Muut livelevyt ovat mielestäni ihan kivoja kurisioteettiarvon omaavia tekeleitä, ei missään tapauksessa korvaamattomia, melkein voisi sanoa jopa että välitöitä muutoin hiljaisen julkaisutahdin täyttämiseksi..
Todella vaikea sanoa mikä näistä Maidenin live-esityksistä on paras koska kaikissa on jotain mitä muilla ei ole. Ääni meni Rock In Riolle koska DVD yksinkertaisesti räjäyttää pään jokaisella katselu/kuuntelukerralla. Live After Death on taas parempi siinä mielessä että vanhoja "kulta-ajan" biisejä on enemmän, pelkästään Powerslaven oleminen settilistassa saa vedet silmiin...
No okei, A Real Live/Dead One ja Live At Donington ovat huonoja, ainakin Maidenin tasolla mitattuna. Periaatteessa täysin turhia livetaltiointeja täynnä olevat levyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
"Get yourself together, drink 'till you drop
Forget about tomorrow and have another shot!"
-Ale Pupi, Kuopio-
Paras live-lätty minkä ovat ulostaneet niin on ehdottomasti BEAST OVER HAMMERSMITH. Mielestäni mikään ei voita sitä meininkiä mikä tuolta löytyy, kuten myös paras versio Hallowedista. Run to the Hills ja kaikki tuon aikaiset biisit kuulostavat entistä pirteämmiltä ja paremmilta kun Bruce juuri astunut bändin riveihin. Vaikka se hevifalsetti nyt on hieman turhan korkea välillä niin itseeni se iskee ja kovaa.
Perässä tuon jälkeen tulee Maiden England -video.
Muussa tapauksessa itselläni olisi varmasti sama tilanne kuin asalla eli muutama uskomattoman hyvä soundboard-bootti pyyhkii noilla liveillä lattiaa. Ihan jo siksi että Harris on täysi käsi noiden editoimisessa.
mariner wrote:Paras live-lätty minkä ovat ulostaneet niin on ehdottomasti BEAST OVER HAMMERSMITH. Mielestäni mikään ei voita sitä meininkiä mikä tuolta löytyy, kuten myös paras versio Hallowedista. Run to the Hills ja kaikki tuon aikaiset biisit kuulostavat entistä pirteämmiltä ja paremmilta kun Bruce juuri astunut bändin riveihin. Vaikka se hevifalsetti nyt on hieman turhan korkea välillä niin itseeni se iskee ja kovaa.
Amen tuolle.
Brucen ääni oli tuohon aikaan todella raaka ja erilainen, kuin nykypäivänä. Aivan älyttämän hyvän kuuloinen!
Laulutekniikka ei ollut sitä, mitä se on tänä päivänä, mutta jostain syystä tykkään aivan älyttömästi tuosta "hiomattomasta timantista", miksi voisi sitä sen aikaista Brucen lauluääntä kutsua...
mariner wrote:Paras live-lätty minkä ovat ulostaneet niin on ehdottomasti BEAST OVER HAMMERSMITH. Mielestäni mikään ei voita sitä meininkiä mikä tuolta löytyy, kuten myös paras versio Hallowedista. Run to the Hills ja kaikki tuon aikaiset biisit kuulostavat entistä pirteämmiltä ja paremmilta kun Bruce juuri astunut bändin riveihin. Vaikka se hevifalsetti nyt on hieman turhan korkea välillä niin itseeni se iskee ja kovaa.
Perässä tuon jälkeen tulee Maiden England -video.
Muussa tapauksessa itselläni olisi varmasti sama tilanne kuin asalla eli muutama uskomattoman hyvä soundboard-bootti pyyhkii noilla liveillä lattiaa. Ihan jo siksi että Harris on täysi käsi noiden editoimisessa.
Eipä tähän ole juuri mitään lisättävää. Kolmantena listassani tulisi Live after death.
Se on se LAD kuten tulikin jo sanottua, mitä äänestin, uskomaton fiilis.Melkein samalla tilalla on BOH, kerrassaan loistava live ja Bruce huippukunnossa.
Maiden Englandkin on loistava, se on kolmanneksi paras, erinomainen settilista ja visuaalisesti komea(erit. SSOASS).Brucella on joissakin biiseissä pienoisia ongelmia, mutta se siitä...Rio on vähän kylmä esiintymisen kannalta mielestäni, mutta silti ihan kova ja varteenotettava uusi liveplatta...
ARLDO ja Donington eivät ole ihan samaa kaliiberia edellämainittujen kanssa, mutta silti ihan siistejä livelevyjä...Martin Birchin olemassaolo olis ehkä niitä hieman parantanut, mutta heikkoa aikaahan tuo oli Maidenilla muutenkin, etenkin ARLDO:lla, Doningtonissa mennään vielä suht koht kovaa...
Kukaan ei oo vielä maininnut BBC Archivea...sekin on mun mielestä ihan asiallinen kokoelma, vaikkei se nyt ihan kokonaan live olekaan, hyvät soundit, mutta showt eivät ole kokonaisia, siksi en sitä enää kuuntelekaan niin paljoa
No, tässä on mun ranking:
1.Live After Death
2.Beast Over Hammersmith
3.Maiden England
4.BBC Archives
5.RIR
6.Donington
7.ARLDO
Siinä se...
Last edited by Late on Wed Jun 29, 2005 0:02, edited 1 time in total.
1. Maiden England ( Ylivoimaisesti paras setti )
2. Live After Death ( Myös loistava setti ja keikkana vedetty todella hyvin)
Kolmatta on vaikea enää sanoa mutta se on joko Beast over Hammersmith tai Live at Donington.
Nostalgian ja loistavan settilistan vuoksi. Tuo oli toinen maiden-levy FOTD:n jälkeen, jonka ostin. Sattuupa olemaan vielä niillä alkup. valkoisilla kansilla.
Oon noista kuullu vaan Live After Deathin ja Rock In Rion, mutta ääni Live After Deathille loistavasta settilistasta ja se saa myös nostalgiapisteitä, koska se oli ensimmäinen Maiden-levyni jonka ostin. Tosin Bruce voisi kyllä laulaa joitakin kappaleita paremminkin.
Kyllä se Live After Death on. Kun on katsonut videon ja kuunnellut lp:n, ei voi muuta sanoa että kaikkien aikojen paras Maiden-livepaketti. Rock In Rio käy nopeammin tylsäksi, mutta Live After Deathia jaksaa kuunnella, kiitos sen vanhoista klassikoista joita ei kovin usein tätä nykyä kuule. Vaikka onhan siinä niitäkin joita kuulee joka keikalla.
TompSa wrote:
Oletko katsonut virallisen julkaisun vai jonkun räkäsen VCD/Divx-version, mistä on leikattu Simon Draken illuusiot pois?
Kylläpä se settilista on ihan oikeassa järkässä.
Olen nähnyt ihan normi video version missä on kaikki taikatemput ja sen sellaiset.
Jotenkin vaan tuntuu että setti ei olisi oikeassa järjestyksessä, ku en nyt muista mikä biisi oli enne Heaven Can Waitia ja siinä Dickinson lauloi ilman takkia ja biisi ku loppu, nii seuraavassa kuvassa Brucella olikin taas takki päällä ja taustalla meni HCW intro...
no tiedä sitten...
"Forward!" he cried from the rear and the front rank died.
And the general sat and the lines on the map
moved from side to side.
trooper wrote:^Taisit enhanced levystä katsoa nuo?
Maiden ei nimittäin ollut '93 Helsingissä, joten tuo Iron Maiden -biisi voi ollakin '92 kertueella. Nuo levyt johtavat piru vie harhaan Ja muutenkin noissa '98 levyjen bookleteissa on todella paljon virheitä
Juu, eniten virheitä on kuvissa, sillä esimerkiksi World Slavery tourin aikaisia kuvia on lipsahtanut muistaakseni Killersin vihkoseen. Löytyypä sieltä kirjoitusvirheitäkin. Hassua sinällään, sillä paketit ovat muuten niin laadukkaasti kasatut ekstroineen kaikkineen.
Beast Over Hammersmith todellakin. Jos olisi ollut vaihtoehdoissa niin olisin äänestänyt sitä enkä Real Live Dead Onea...
Mahtava settilista, vaikkei sisälläkkään Troopperia tai Fear of the Darkia. Ja kuten Shogun sanoi niin Brucen ääni oli ihan erilainen kuin nykyään.
Hienot muuten ne pirut siellä taustalla Iron maiden biisin aikana.
NightTrain wrote:Jos Maidenin parasta liveä kysytään niin se on tottakai Live After Death. Real Live/Dead Onet ja Rock In Rion olen kuunnellut, mutta en edes vaivautunut ostamaan. Ehkä joskus, kokoelman täydennyksen merkeissä. Mielestäni LAD on joka osa-alueella täyttä rautaa, biisilistassa vain vanhaa Maidenia (luonnollisesti). Hyvä meininki.[/img]
Voi hyvänen aika. Näistä livelevyistä voisi muutaman tarkennuksen tehdä, kun tuntuvat asiat joillakin olevan hieman hakusessa..
Live after death ei ole taltioitu yhdellä keikalla, vaan yhteensä neljältä keikalta Long Beach Arenalla, Kaliforniassa 1985 ja viimeiset viisi biisiä neljältä eri keikalta Hammersmith Odeonissa, Lontoossa 1984.
Levy äänitettiin noissa paikoisa siksi, että tuottaja/äänittäjä Martin Birch katsoi järkeväksi nauhoittaa suunniteltua livelevyä varten ne keikat, joita on useampi peräkkäin samassa paikassa. Tarkoituksena on tietysti ollut saada narulle parhaat mahdolliset soundit. Lisäksi tämä antaa paljon enemmän liikkumavaraa, kun ainoastaan yhden keikan kanssa taistelu. Näin mokat jne. voitiin jättää korjaamatta, ja ottaa vaan toisena iltana vedetty biisi tilalle. (ei esimerkiksi syntynyt vastaavanlaista polemiikkia, kun RIR:n copy/paste-junailut)
Lähes 20 vuotta sitten yleisimpänä tallenneformaattina toimi LP-levy, joka asetti levyjen kestolle omat rajoituksensa. Iron Maiden-leirissä suunniteltiin alunperin jopa kolmois-LP:n tuottamista.
Täysimittainen World slavery-rundin keikka kun oli hieman lyhyt jo tuplalevylle, päätettiin settiin ottaa muutamia sellaisia biisejä, joita kiertueella ei muuten soitettu.
Live after deathin viisi viimeistä biisiä eivät olleet vakiokamaa tuolla kiertueella. Joitakin yksittäisiä biisejä soitettiin siellä täällä ja ainoastaan 22, Acacia Avenuella oli jonkinlainen kestävämpi kiinnitys setissä.
Hammersmithissa ollessa kuitenkin oli tiedossa, että Birch äänittää ja bändi soitti Lontoon keikoilla muuten ihan perus Slavery-setin, mutta 1-3 biisiä "ekstraa" per keikka. Tarkoituksena oli saada rundin perusohjelmistoa enemmän materiaalia, että tulevalle levylle (oli se sitten tripla tai tupla) saadaan täytettä. Näistä Hammersmithissa nauhoitetuista keikoista tuli sitten lopulta levyn "neljäs" puoli.
A-,B- ja C-puolet ovat puolestaan nauhoitettu Kaliforniassa. Materiaali koostuu neljällä keikalla soitetuista biiseistä, joista on levyä varten poimittu parhaat palat. Levy on miksattu kuulostamaan yksittäiseltä keikalta. Kolmelle puolelle ei kuitenkaan mahtunut ihan koko keikka, vaan Losfer words ja Sanctuary jouduttiin jättämään sinkkujen b-puoliksi. (Tässä vaiheessa triplalevyajatuksesta oli jo luovuttu.)
Hammersmithissä soitettiin kerran myös Murders in the Rue Morgue, jota käsitykseni mukaan ei tuolla rundilla soitettu, kuin tuon kerran. Päätyi sitten Running free-livesinkulle.
LAD-videolla puolestaan Sanctuary löytyy. Johtunee siitä, että VHS-kasetteja eivät koske samat kestorasitteet, kuin LP-levyä.
Live after death on siis kokoelma kahdeksalta Iron Maiden-keikalta. Minua aina pännii, kun joku sanoo, että siinäpä vasta on upea keikka. Lisäksi todettakoon vielä, että videolla ja levyllä on eri iltojen biisejä. Esim. Rime of the ancient marinerista löytyy videolta ja levyltä kaksi eri versiota.
Maiden England-video on taltioitu kahdella keikalla Birmighamissa, Seventh tourin viime metreillä. Settiin on vaihdettu alkukiertueella olleiden Trooperin ja Wrathchildin tilalle Killers, Still life ja Die with your boots on. Encoret (RTTH, Running free ja Sanctuary) on jätetty videolta pois, koska ne ovat täsmälleen samat, kuin kolme vuotta aiemmin ilmstyneellä LAD:illa. Maiden Englandkaan ei siis ole yksi keikka.
Tarkkaavaisimmille tiedoksi, että videota editoidessa on kikkailtu aika kympillä. Harris on esimerkiksi ottanut Killers-biisin soolossa äänen toiselta keikalta ja kuvan toiselta. Murray itsekään ei ollut kuulemma huomannut mitään. Tästä luin huvittuneena joskus haastattelun.
Ja vielä siitä Suomen keikasta 1992: Unohtakaa, ihmiset, se merkintä levyn kannessa, jonka mukaan FOTD-kiertueen Suomen keikka olisi ollut kesä (vai oliko se heinä)kuussa. Ei ollut. Se on virhe, joka eksyi ihan alkuperäistenkin livejulkaisujen kansiin. Suomen keikka oli elokuussa 1992. Samaan syssyyn voi todeta, että keikkapaikkakin on päin persettä. Miksi siihen on pitänyt se ishallen laittaa. Jos jäähalli ei ääkkösten takia silloin käynyt, olisihan sen voinut kääntää englantilisittain ICEhalliksi, kun hölmöksi ruotsalaishenkiseksi ishalleniksi.
"When Gabriel lies sleeping,
This child was born to die"
^Tässä ei voi kuin kumartaa noin mahtavalle selitykselle LAD:stä, mutta sen tässä kuitenkin vielä annan infona että Hammersmithin viimeinen ilta ei ollut ainut kerta kun soitettiin Murders in the Rue Morgue. Se soitettiin myös 18.09.1984 Ipswichissä. Kahdella keikalla siis.
Wrathchild info olisi myös mukava että otettiinko se oikeasti joltakin Hammersmithin keikalta vai muualta Englannista (ensimmäisen Hammersmith illan biisilista on aika tuntematon koska bootlegiä ei taida olla). Kun ainakin Sheffieldissä soittivat sen myös.
^Joo, kiitoksia Rue Morgue-tiedosta. Mullakin oli semmonen kipinä, että joku on joskus sanonut, että soitettiin sitä jossain muuallakin. Bruce kuitenkin sanoo buutsilla jotain sen suuntaista, että:
"Tuo oli ainoa kerta, kun tuo biisi soitettiin tässä maassa (in a land), joten jos sen joskus jollain levyllä kuulette, voitte olla varmoja siitä, että missä ja milloin se on äänitetty."
Jotenkin noin.
Wrathchild-asiaan en osaa sanoa mitään muuta, kun että levyn kansissa lukee kaikkien biisien olevan Hammersmithistä. Ehkä se vedettiin sitten sillon ekana iltana. Tuo oli yllätys, että soittivat sen Sheffieldissä. Luulin, että sitä soitettiin LAD-sessioiden lisäksi vain Japanissa tuolla rundilla.
Miten ne päivämäärät meni? Olivatko Ipswichin ja Sheffieldin keikat ennen vai jälkeen Hammersmithia? Sillonhan ne voisi helposti mieltää "harjoitus"vedoiksi levytystä silmälläpitäen.
"When Gabriel lies sleeping,
This child was born to die"
