Tässä sitten se lupailemani Solid Ball Of Rock -arvio.
Kehun levyä melkoisen paljon, mutta se on melko ymmärrettävää: tämä on yksi omia suosikkejani Saxon -tuotannosta. Ainoastaan
Crusader ja
The Inner Sanctum pistävät paremmaksi.
SAXON - SOLID BALL OF ROCK (1991)
Nauhoitettu: 1990
Julkaistu: 1991
Tuottaja(t): Kalle Trapp ja Saxon
Kesto: 44:49
Levy-yhtiö: Charisma Records
1. Solid Ball Of Rock (B. Tchaikovsky/M. Broad Bent)
2. Altar Of The Gods (Nibbs Carter)
3. Requiem (We Will Remember) (Biff Byford/Graham Oliver/Nibbs Carter/Nigel Glockler)
4. Lights In The Sky (Biff Byford/Paul Quinn/Paul Johnson)
5. I Just Can't Get Enough (Biff Byford/Paul Quinn/Paul Johnson)
6. Babtism Of Fire (Nibbs Carter)
7. Ain't Gonna Take It (Biff Byford/Graham Oliver/Nibbs Carter/Nigel Glockler)
8. I'm On Fire (Nibbs Carter)
9. Overture In B-Minor/Refugee (Biff Byford/Nibbs Carter)
10. Bavarian Beaver (Nibbs Carter)
11. Crash Dive (Nibbs Carter)
Bonusbiisit:
12. Requiem (We Will Remember) (Single Version)
13. Reeperbahn Stomp (Nibbs Carter)
SAXON:
Biff Byford - laulu
Paul Quinn - kitara
Graham Oliver - kitara
Tim ''Nibbs'' Carter - basso
Nigel Glockler - rummut
LEVYN TAUSTAA:
Niitettyään mainetta 1980-luvun alussa julkaistuilla klassikkoalbumeillaan Saxon alkoi ennen kasarin puoliväliä tippua kelkasta. Saxonin kuudennen studioalbumin
Crusader (1984) jälkeen yhtye tajusi asian ja päätti muuttaa tyyliään paremmin myyväksi ja kappaleita tarttuvimmiksi.
Innocence Is No Excuse (1985) oli jo askel kohti hard rockia, mutta levy oli Saxonin suurin floppi sitten debyytin.
Yhtye koki kovan iskun kun basisti Steve ''Dobby'' Dawson poistui yhtyeestä Innocencen jälkeen. Yhtye äänitti
Rock The Nations -levyn (1986) ilman basistia, bassottelun jäädessä Biff Byfordin taakaksi. Rock The Nations oli enemmän rock'n'roll -tyylinen kuin yksikään edellinen levy eikä menestynyt. Levyn jälkeen Saxonin basistiksi tuli Paul Johnson.
Rumpali Nigel Glockler lähti vuonna 1987 yhtyeestä ja korvaajaksi tuli Nigel Durham. Tällä kokoonpanolla Saxon julkaisi
Destiny -albumin (1988). Levy oli Saxonin ylivoimaisesti pehmein ja popahtavin levy, mutta se oli jo todella paha epäonnistuminen kaupallisesti ja EMI tiputti Saxonin listoiltaan vedoten siihen että Saxonin suosion päivät olivat jo takana ja yhtye oli menneen talven lumia. Tim ''Nibbs'' Carter korvasi Johnsonin basson varressa ja Nigel Glockler palasi rumpuihin.
Yhtye sai uuden levytyssopimuksen Charisma Recordsilta ja julkaisi vuosikymmenen vaihteessa kaksi livealbumia. Pian olikin jo aika äänittää studioalbumi.
Solid Ball Of Rock ilmestyi alkuvuodesta 1991 ja oli menestys Keski-Euroopassa. Se oli yhtyeen paluu alkuaikojen NWOBHM -meininkiin popahtavimpien levyjen jälkeen.
ARVOSTELU:
Solid Ball Of Rock alkaa erikoisella basso-kitara- jammailulla. Kyseessä on adaptio vanhasta rock'n'roll -biisistä. Ja kyllä toimii! Asennetta riittää paljon ja kertosäe on helvetin tarttuva! Yksi viime syksyn parhaita bilebiisejä itselleni. Yksi parhaista.
Solid ball of rock
Solid ball of rock
Solid ball of rock
Crashing out of the sky
Shakin' all over
But he don't know why
Carter pääsee esittelemään biisintekotaitojaan kakkosbiisissä
Altar Of The Gods. Nopeaa riffittelyä ja tempokin on kova. Tämä on 100 % mosh -kamaa. Sanoitukset kertovat uhkapelurista joka häviää kaiken peleissä ja ajautuu ahdinkoon. Ennen sooloja mystistä puhetta ja kertosäkeessä Biff pääsee esittelemään ääntään kunnolla. Näin puhtaalta Biffin ääni ei ole kuulostanut kasarin alun jälkeen. Mahtava biisi.
Power is the name
To stay on the top your aim
Money rules the game
The winner takes the gain
Sitten päästäänkin täydellisyyteen. Levyn hittibiisi
Requiem (We Will Remember) alkaa rauhallisella kosketinsoitinintrolla ja rokkaavalla riffillä. Pian alkaa haikea kitaramelodia ja keskitempoinen biisi lähtee käyntiin kunnolla. Säkeistöt ovat kasvattelevat ja koskettavat. Kertosäe on yksi parhaita ikinä, jumalattoman kaunis ja haikea, melkein kyynel tulee silmäkulmaan. Sanat käsittelevät viimeisten kahdenkymmenen, kolmenkymmenen vuoden aikana kuolleita rock -muusikoita ja tämä biisi kunnioittaa heitä mahtavasti. Kitarasoolokin on kaunis ja niin myös bridge-kohta lopussa. Saxonin top 5 -biisi ja levyn paras.
We will remember
They were born to rock and roll
We will remember
woo-hou
Lights In The Sky alkaa kunnon heviriffeillä ja laukkakompilla. Destinyn ylijäämäbiisi raskaammalla kädellä toteutettuna. Avaruuteen suuntavat nämä lyriikat. Kertosäe on rullaava ja mainio. Biff laulaa mahtavasti, tämä levy kuuluukin kokonaisuutena miehen parhaisiin laulusuorituksiin mm. Lionheartin ohella. Mainio biisi hyvän soolon kera.
Did we see a rocket ship
From another star
Shooting through our galaxy
Coming from afar
I shee your lights
Shining in the sky
Shining in the sky
I Just Can't Get Enough omaa helvetinmoisen draivin. Biisi on rytmillisesti erittäin onnistunut. Destinyn ylijäämää tämäkin, kertosäe on jumalattoman tarttuva. Säkeistöt sisältävät mukavia huudahduksia. Mukavaa hevirokkia, jatkaa levyä erinomaisesti.
I just can't get enough of you
I do anything that you want me to
I just can't get enough of you, oh no
I just can't get enough of you
I do anything that you want me to
I just can't get enough of you tonight
Oh no!
Nyt on Nibbs liekeissä. Nuori basisti on säveltänyt seuraavan biisinkin. Nopea tempo, rankat riffit. Nuorta voimaa bändi kaipasikin, ja tässä sitä onkin energiaa!
Babtism Of Fire -huudot kuulostavat mahtavilta. Biisi iskee oitis takaraivoon. sävellyksenä erittäin hyvä. Tarttuvaa kamaa! Tässä vaiheessa levy ei ole osoittanut yhtään tasonlaskun merkkejä.
Welcome to the nightmare
Let the show begin
Baptism of fire
Seuraava biisi lähtee hitaalla temmolla ja raskaalla vaihteella liikkeelle. Riffi rokkaa jälleen. Kuitenkin biisi laahaa pahemman kerran ja kertosäekin on kovin laiskan kuuloinen. Toisen kertosäkeen jälkeen erikoinen akustinen välike, josta lähtee soolo. Levyn ainoa pieni väliinputoaja, mutta ei nyt ihan huono biisi kuitenkaan.
Ain't Gonna Take It on siis nimi.
I ain't gonna take it
Take it no more
'Cause when push comes to shove
This can't be love
So I ain't gonna take it no more
Biffin huudahdus, lehmänkello ja mahtava riffi. Tempo ei päätä huimaa, mutta tämä biisi toimii todella hyvin! Kertosäkeessä on äärimmäisesti voimaa ja se jää pyörimään päähän. Meininki mahtava. Yksi omia suosikkejani levyltä. Sanoituksissa pientä huumoria, mutta biisi on vakava. Näin!
I'm On Fire
I'm On Fire
Somebody rescue me
I'm On Fire
Overture In B-Minor on lyhyt kitaramelodiaintro, josta lähtee levyn balladi liikkeelle. Saxonin paras slovari on kyseessä. Säkeistö on yhtä vaikerointia, josta lähtee mielettömän hyvä, akustisin tuettu kertosäe.
Refugee on erikoinen nimi ballaadille, mutta hällä väliä. Väliosassa piiitkä sooloilu, josta pienen välikkeen kautta lähtee kertosäe mahtavampana kuin koskaan. Tämän kun kuulisi livenä!
You'll be sailing home before the storm
Through the night into the dawn
On the wind, I hear your voice calling
Sailing home before the storm
Bavarian Beaver on lyhyt bassosooloilu viimeisen biisin introksi. Hyvin toimii, vaikka pituutta ei olekaan kuin minuutti.
Groovaava ja rankka bassonintro alkuun, josta lähtee nopeatempoinen rokkeri. Sanoitukset vauhdikkaat myös. Biffin laulu on revittelevää, kunnes päästään kertosäkeeseen, jossa rummut lyövät kunnon tempoa ja lopuksi Biff lausuu biisin nimen (
Crash Dive). Kolme minuuttia kestoa on sopiva tähän hienoon lopetusbiisiin.
You're going down
Out of control
You're on a crash dive baby
YHTEENVETO:
Saxonin paluu juurilleen onnistui yli odotusten. Tuloksena yksi yhtyeen uran parhaimmita levyistä, jonka tason yhtye ylitti vasta 16 vuoden kuluttua, vuonna 2007.
Arvosana:
9+/10
:
tuolle viiksiveikolle kannessa, olkoonkin kuinka historiallinen hlö tahansa (WW1). No, ainakaan sieltä ei tullut taas yksi logo/vaakuna/emblem-split.
