Ei ollutkaan Stratovarius-cover, höhö. Hyvä biisi suoritustaan LOTF II:en kahden heikomman biisin jälkeen taas petranneelta Henjo Richteriltä.
Levyn paras ralli.
Ehkä top 3:ssa Empathyn ja Mother Angelin kanssa, joista jälkimmäinen on se paras. Ainakin nyt.
Molemmat noista erittäin kovia vetoja, kuten jo Gamma Ray topikissa raapustinkin niin toistaiseksi To The Metal ja No Need To Cry ovat levyn ainoat vedot mitkä ei putoa.
Freedom Call - Merlin-Legend Of The Past
Jo parin biisin jälkeen kuulostaa hieman paremmalta kuin edeltävä lätty, saas nähä kun loppuun asti päästään ja saadaan useampi kuuntelu alle että mihin sijoittuu freedom call tuotannossa tämä uutukainen.
Hese wrote:Freedom Call - Merlin-Legend Of The Past
Jo parin biisin jälkeen kuulostaa hieman paremmalta kuin edeltävä lätty, saas nähä kun loppuun asti päästään ja saadaan useampi kuuntelu alle että mihin sijoittuu freedom call tuotannossa tämä uutukainen.
No tuon jälkeen pitäisi aika pian olla ollutkin selvää; kuten (jostain syystä vielä julkaisemattomasta, eilinenhän meni jo) arviosta huomaatte. Kun ed. Dimensionshan on todella luvattoman heikko FC:n asteikolla & tämä LOTSK ei ainakaan häpeä minkään aikaisemman rinnalla.
ns: Axel Rudi Pell - Warrior
RIOT-coveria 2007 sen teeman mukaiselta lätyltä; tässä varmaan laudan kaikki viisi bändin fania pian hirttävät jos sanon, että tämä taitaa ansaita hyvin harvinaisen arvosanan: Parempi kuin alkuperäinen! Äärimmäisen hyvin onnistunut versio. Ei vähiten kiitos Johnny Gioelin. Mutta tällä DU:lla on näitä muitakin ylityksiä (Sisters Of Mercy-sivuprojekti(?) The Missionin Like a Child Again hakkaa myös aidon) ja mainioita versiointeja (Chris Rean Stone, akustiseksi sovitettu Love Gun, In The Air Tonight) löytyy muitakin.
Last edited by Jussi K on Sat Jan 30, 2010 13:44, edited 1 time in total.
Tätä albumia ei suotta pidetä asiasta jotain ymmärtävien keskuudessa klassikkona. Suomalaisen Death Metalin tärkeimpiä julkaisuja. Pitänee onkia jostain myös CD-muodossa haltuun. Vinyyli levyhyllystäni jo löytyykin (juu, tuli silloin aikoinaan ilmestymisvuonnaan tämäkin ostettua).
Perspektiiviä hakemassa taas TTM!:in sokaisemana, mikä vei kokonaisuutta tällöin huonompaan suuntaan aikaisemmasta (ja Majesticilla sama homma)? Mitä tehtiin nyt paremmin?
Hienot scrrreamit Kaitsulla kuitenkin tämän lopussa, as usual.
edit: From The Ashes on jo parempi, mutta tämä tuotanto haittaa jonnin verran.
Erinomaista fuusiojazzia. Sitähän tämä on, ja helppo on tätäkin albumia suositella pelottomille musiikinystäville. Ei tämä(kään) todellakaan kaikkia varten ole.
Melkoinen hyppy tullut taas tämän päivän musakuunteluissa aamupäivän brutaali-DM-hommeleista iltapäivän jazzailuihin. Mutta siinähän se monipuolisuuden idea onkin. Täysin toistensa vastakohtia olevat musiikkigenret tuntuvat jotenkin täydentävän toisiaan. Lempimusiikkiani on melkeinpä kaikki musiikki. Joistakin lajeista vain pidän toisia enemmän.
Parin h päästä bändin 1. keikalleni, vaikka vasta 2002 debyytistä asti on tullut seurattua & jokainen levy ostettua. Tämä on vielä ed. vuoden Refuge From Reality -demolta, eikä leadeja tietenkään laula Marco Hietala kuten albumilla sitten. Toivottavasti kuuluu settiin.
Musiikkihan puhuttelee aika hyvin, esim. tästä alun viisikosta ainoastaan tuo Where Is Your God? ei oikein toimi, mutta nämä keskitempoisemmat mahtijyrät kuten tämä ja Guardians Of Asgaard toimivat sitten ihan hemmetin hyvin. Tuo mörinäkin menee siinä sivussa, kun musa on näin koukuttavaa. Onhan pojat perinteisen hevinsä kuunnelleet. Riffimatoista jne. tulee välillä erittäin elävästi mieleen eräskin Running Wild.
Heh, tämän julkaisua ennen itse asiassa ehdittiinkin kaveriporukassa (ok, olihan teemaa soitettu jo Bodomin livelevyllä 1999 Laihon ja Wirmanin toimesta, mutta sen potentiaalihan oli jo selvää leffan ensinäkemästä) miettiä, kuka on ensimmäisenä niin fiksu että ymppää biisiinsä The Rock -leffan Nick Glennie-Smithin & Hans Zimmerin säveltämän upean pääteeman. Tai, olihan tuo jo tämän Beyond Realityn introssa (The Dawn) ja sitten nopeutettuna tässä kantavana rakenteena.
Voiko näin paskaa ollakaan. Eläkeläiset ovat paras, mikä kertonee tasosta aika paljon. Tietysti kansa valitsee Amadeus Lundbergin jatkoon todnäk mikäs sen biisi olikaan, joku anustacia...
Hese wrote:Freedom Call - Merlin-Legend Of The Past
Jo parin biisin jälkeen kuulostaa hieman paremmalta kuin edeltävä lätty, saas nähä kun loppuun asti päästään ja saadaan useampi kuuntelu alle että mihin sijoittuu freedom call tuotannossa tämä uutukainen.
No tuon jälkeen pitäisi aika pian olla ollutkin selvää; kuten (jostain syystä vielä julkaisemattomasta, eilinenhän meni jo) arviosta huomaatte. Kun ed. Dimensionshan on todella luvattoman heikko FC:n asteikolla & tämä LOTSK ei ainakaan häpeä minkään aikaisemman rinnalla.
Nyt kun on useampi kuuntelu alla niin onhan vaan perkeleen hyvä lätty tämä LOTSK. Pyyhkii kyllä edellisellä Dimensionsilla lattiaa joka tosiaan on se heikoin tekele FC tuotannossa. Taitaa tämä uutukainen olla suosikkini Crystal Empiren kanssa.
Klassinen Alive '95 pitkästä aikaa soitossa, tulee ihan se lukion ykkösen syksy mieleen kun tämän sain vasta '98 ostettua. Tämä helmi oli mukava yllätys (kenties oikeastaan suurin sellainen, Follow Me & Fire Below kun olivat "uuden levyn biisejä" silloin = ihan loogisia kuultavia, mitä ei valitettavasti sen jälkeen ole saatu) bändin setissä Nosturin keikalla 2001.
Kain soolo on tässä yksi mahtavimpia, mitä GR:lle on soittanut!
Nostradamuksen päätin hetken mielijohteesta laittaa soimaan. Hieman keskinkertainen levy paikoin mutta parhaat biisit toimivat niin loistavasti, että kyllä tämä mainettaan parempi levy on selvästi.7-8/10 on mielestäni oikea arvosana Nostradamukselle, joten onhan tätä ihan mukava kuunnella vaikkei Priestin parhaiden kannsa ole mitään jakoa.
Yömyöhällä maistuu Excalionin pari uutta biisiä Myspacesta kuunneltuna
Emännän kautta bändiin tuli joskus tutustuttua, kun saman kotikunnan pojatkin omaavat. Edellisestäkin levystä tykkäsin, tämä kuulostaa vielä huikeammalta. Voisi maistua jollekulle hyvän hevin ystävälle täälläkin
Metalliliitosta kuulin jonkun piisin vuonna 1992 tai 1993, on se jossain vielä tallellakin
Eipäs naureskella siellä! Rippikoulu on aivan Saatanan kovaa tavaraa. Ja Musta Seremonia demo on nyt uudelleen julkaistu CD:nä ja LP:nä Svart Recordsin toimesta. Eilen tuli ja soinut aikalailla siitä lähtien (välissä uutta Goatpenistä), on vaan ainakin 6666666666 kertaa tykimmät soundit kuin missään kälyisessä mp3-kurassa. Vaikka Rippikoulu jäi vaan kahden demon jälkeen sikseen niin joka tapauksessa ehdoton death/doom edelläkävijä mm. Goatlordin lisäksi. Ja vaikka bändin nimi on Rippikoulu niin mitään jeesustelua tämä ei ole, päinvastoin.
NP: Kadonneet jumalat
"Jokaisella sielulla on oikeus rakentaa oma valtakuntansa"
condemned wrote:
Eipäs naureskella siellä! Rippikoulu on aivan Saatanan kovaa tavaraa. Ja Musta Seremonia demo on nyt uudelleen julkaistu CD:nä ja LP:nä Svart Recordsin toimesta. Eilen tuli ja soinut aikalailla siitä lähtien (välissä uutta Goatpenistä), on vaan ainakin 6666666666 kertaa tykimmät soundit kuin missään kälyisessä mp3-kurassa. Vaikka Rippikoulu jäi vaan kahden demon jälkeen sikseen niin joka tapauksessa ehdoton death/doom edelläkävijä mm. Goatlordin lisäksi. Ja vaikka bändin nimi on Rippikoulu niin mitään jeesustelua tämä ei ole, päinvastoin.
NP: Kadonneet jumalat
"Jokaisella sielulla on oikeus rakentaa oma valtakuntansa"
Vois kyllä tsekkailla parit maistiaiset netistä, enpä muista yhtään minkälaista doomahtavaa paahtoa tuo Rippikoulu oli. Ja naureskelin lähinnä tuolle että jotain vanhoja Metalliliiton lähetyksiä on tallella, vois kyllä fiilistellä niitäkin joku päivä kun kerkee.
En kyllä tuon lähetysajankohdan jälkeen ole missään muualla törmännyt kyseisen bändin juttuihin, kenties jossain Metal Arhivesissä (http://www.metal-archives.com/band.php?id=18921" onclick="window.open(this.href);return false;) sattui toki silmään kun suomi-bändejä kattelin.
Ja onhan tuo ihan selvästi hyvä kulttuuriteko että vanha demo on saatu uudelleenjulkaistua.
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
Depeche Mode - Hole to Feed
Uusimmalta DM-levyltä, Sounds of the Universelta, ihan mukava biisi. Pitäisi tänään tämä poppoo nähdä Hartwall Areenalla. Odotukset on ihan korkealla. Toivottavasti olisi hyvä valoshow.
Jussi K wrote:Gamma Ray - Abyss Of The Void (live)
Klassinen Alive '95 pitkästä aikaa soitossa, tulee ihan se lukion ykkösen syksy mieleen kun tämän sain vasta '98 ostettua.
On muuten ihan kova levy tuo, mainiosti välittyy se live-fiilis. Kai vetäisee aika jäätävät vokaalisuoritukset Future Worldin viimeisessä kertosäkeessä, ihanhan siinä heikompi säikähtää kun mennään yli sen kertosäkeen maagisen korkeimman äänen. Heal Me menee ihan sinne bändin kovimpaan kastiin hivenen samaa sarjaa olevan The Silencen kanssa. Aivan maagisia Queen-viboja, mutta samalla niin Gamma Raytä kun vain voi olla. Tuommoisia kappaleita vaan lisää.
Rush - Snakes & Arrows
Jokunen hetki taukoa onkin ollut tämän levyn kanssa, kuulostaa paremmalta kuin muistinkaan. Kovimpia vetoja Far Cry, The Way the Wind Blows ja instrumentaalit.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Toimii edelleen kuin saatana, vaikkei nyt olekaan ihan sitä yhtyeen kärkisettiä. Kyseessähän on siis tuo remasteri, jossa on mukana Live ?!*@ Like a Suicide, ja nyt on menossa tuo varsin menevä Rose Tattoo coveri "Nice Boys". Vaikka tällä Suicide puolella onkin loistavia nopeatempoisia ja räkäisiä menoralleja, niin ei tämä kuitenkaan pärjää tuolle oikeasti pirun loistavalle akustiselle puolelle.
Toimii edelleen kuin saatana, vaikkei nyt olekaan ihan sitä yhtyeen kärkisettiä. Kyseessähän on siis tuo remasteri, jossa on mukana Live ?!*@ Like a Suicide, ja nyt on menossa tuo varsin menevä Rose Tattoo coveri "Nice Boys". Vaikka tällä Suicide puolella onkin loistavia nopeatempoisia ja räkäisiä menoralleja, niin ei tämä kuitenkaan pärjää tuolle oikeasti pirun loistavalle akustiselle puolelle.
Alunperinkin originaali-julkaisusta lähtien siinä oli mukana tuo live-puoli (Live ?!*@ Like a Suicide).
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett