Elokuvista, kolmannen kerran

[Jazz78]

Ja taitaapi olla, että kolmosen jälkeen jokainen osa on tehty suoraan dvd-levitykseen eikä elokuvia ole teattereissa nähty.

Juu näin taitaa olla. Ainakaan Suomessa ei kolmosen jälkeen olla teattereissa nähty.

[poolrules]

Crank 2
Viime viikolla näkemäni Crankin innostamana vuokrasin sitten tämän jatko-osan. Pakko sanoa, että tämä ei kyllä toiminut yhtä hyvin kuin ensimmäinen osa, vaikka yksittäisiä loistokohtauksia löytyykin, kuten aivan randomit Godzilla-tribuutit sekä Kaylon tourettes-veli. Toiminta oli hyvää, mutta sähköllä toimiva sydän ei toiminut lähellekään niin hyvin kuin ykkösen adrenaalinisekoilu. Kyllä tämä viihdytti hyvin överiydellään, mutta kyllä tästä huomasi, että vanhoja ideoita käytettiin, mm. panokohtauksessa laukkaradalla. Ehkä odotukset olivat loistavan ykkösosan jälkeen liian korkealla.

Mike Patton on nähtävästi tehnyt musiikit.

Tuli itsekin vilkaistua tuo alkuviikosta ja aika samaa mieltä ole. Ehkä hivenen sekopäisempi vielä tuo 2 kuin ensimmäinen osa, mutta elokuvana ei toimi aivan samalla tasolla. Kyllä mä silti tuosta "saagasta" vielä kolmannenkin osan mielellään vastaan ottaisin.

[The_Air_Raid_Siren]

Kyllä mä silti tuosta "saagasta" vielä kolmannenkin osan mielellään vastaan ottaisin.

Todellakin! Mutta siitä hieman eri mieltä, että kyllä tuo sähkösydänkin toimi ideana mielestäni varsin hyvin. Aivan loistava kohtaus kun Chev rysäyttää autollaan betoniporsaaseen ja lentää tuulilasin läpi. Latinot tulevat kyselemään "Are you allright, ese?". Chev siihen "Never better. Can you give me a jump?". Latinot kaivavat starttikaapelit esiin ja katsovat vuoroin Cheviä ja Chevin romuttunutta autoa. Chev tähän "Just juice me". Toinen kaapeli kiinni rintaan, toinen kieleen ja sitten mentiin.

[Loveri]

"Whatever the problem is...Clint Eastwood is gonna fix it!"

Where Eagles Dare eli samma på svenska: Kotkat kuuntelevat tulee huomenna 12.1 TV2:selta kello 22.05

[Iron Constable]

Katsoin äsken erinomaisen suomalaisen elokuvan. Sen nimi on KÄSKY. Siinä suomalaiset tappavat toisiaan kansalaissodan loppumainingeissa, ihmiset ovat ikäviä toisilleen ja meno on kaikin puolin käsinkosketeltavaa ja erittäin taitavasti kerrottua. Eero Aho tuomari Hallenbergin roolissa on pysäyttävä. Eräässä suuressa maassa tuosta olisi jo jaettu Oskari.

Ei varsinaisesti sotaelokuva, vaikka ammutaankin suht runsaasti. Enemmän tiukkaa henkilödraamaa. Jos et ole nähnyt, suosittelen. Tämä elokuva pistää ajattelemaan. Erityismaininta vielä kahdelle muulle pääosan vetäjälle, Vauramolle jääkärinä ja Viidalle "susinarttuna". Todella hienoa työtä. 10/10.

[Karpaasi]

Aivan loistava kohtaus kun Chev rysäyttää autollaan betoniporsaaseen ja lentää tuulilasin läpi. Latinot tulevat kyselemään "Are you allright, ese?". Chev siihen "Never better. Can you give me a jump?". Latinot kaivavat starttikaapelit esiin ja katsovat vuoroin Cheviä ja Chevin romuttunutta autoa. Chev tähän "Just juice me". Toinen kaapeli kiinni rintaan, toinen kieleen ja sitten mentiin.

En kyllä odottanut, että molempien leffojen hauskimmaksi jutuksi melkein nousisi itselleni niinkin simppeli laini kuin "FUCK YOU CHELIOS!!!" jota pahikset toistavat aika tappiin saakka joka välissä.

[IndianaJones]

Joo, ei oikein osannut suhtautua Where Eagles Dareen mitenkään, toisaalta ihan hyvä, mutta toisaalta aika heppoista meininkiä. Jäätävän helposti sinne linnaan loppujen lopuksi mentiin, eikä joissain jutuissa ollut logiikan hiventäkään. Miksi hitossa Smith loikkasi laittamaan sitä pommia sen "hiihtohissin" päälle? Miten kaverit ajelivat rauhassa läpi kylän poksautettuaan yhden vajan? Järkyttävän helposti pääsivät karkuunkin. Olivatko kaikki 60-luvun lopun leffat yhtä hutaisten tehtyjä? Ei nyt tule mitään tuon ajan leffaa mieleen mitä olisin nähnyt. No saipahan vähän nauraa, kun auto, joka työnnettiin mäkeen räjähti ilman mitään kummempaa syytä. Myös räjähteiden määrä ja pohjaton reppu aiheuttivat hieman hilpeyttä. Onhan se kätevää sodassa, että on reppu, josta löytyy aina tarpeen tullen joko konepistooleja tai räjähteitä, eikä se hupene koskaan.

Kyllähän tämän katseli, vaikka juonikin oli vähän epälooginen. Voihan olla, että meni multa ohi leffan hienous, kun en yleensäkään kauhean vanhoista elokuvista perusta. Esimerkiksi mustavalkoisuus aiheuttaa melkeinpä automaattisesti haukottelua.

Avatar oli ihan siisti, ennemmin tämmöistä katselee kuin vaikkapa Transformersia. Juoni oli vähän tavanomainen, mutta melkeinpä se miljöö pelasti homman. Noin hienoa planeettaa katselisi vielä vähän geneerisemmälläkin juonella.

[poolrules]

^Huomasitko, että kyseessä oli elokuva, ei dokumentti?

[Viper]

Kyllähän tämän katseli, vaikka juonikin oli vähän epälooginen. Voihan olla, että meni multa ohi leffan hienous, kun en yleensäkään kauhean vanhoista elokuvista perusta. Esimerkiksi mustavalkoisuus aiheuttaa melkeinpä automaattisesti haukottelua.

Meikäläisellä taas nousee karvat pystyyn aina kun kuulee lauseen tyyliin "mustavalkoisuus aiheuttaa haukottelua". Saatana nyt.

[WhiteRabbit]

^Miten ihmeessä voi katsoa sellaisia upeita elokuvia, kuten esim Casablanca tai Maltan Haukka, jos ei voi sietää mustavalkofilmiä?

[IndianaJones]

^Huomasitko, että kyseessä oli elokuva, ei dokumentti?

No ehkä just just. Pääpointtina oli ihmetellä, että ovatko kaikki tuohon aikaan tehdyt elokuvat samalla tavalla kehittymättömiä tämmöisten suhteen. Lieneekö realistisuus ollut tuolloin paljonkin enemmän taka-alalla kuin nykyään, tämmöiset elokuvat kun nyt yleensä tuppaavat olemaan vähän vähemmän räikeitä. Meinasi mennä komedian puolelle, mutta ehkä se johtuu siitä, etten ihan täysin osaa sijoittaa leffaa kontekstiinsa.

Ja tämä tosiaan johtuu varmasti siitä, että mustavalkoisen ja värillisen (oliko kotkapätkä muuten jälkeenpäin väritetty? IMDB:ssä kuvat ovat ainakin mustavalkoisia) välissä menee minulla yleensä se kipukynnys. En ole antanut vanhoille elokuville kyllä paljoa mahdollisuuksiakaan, mutta kyllä siinä rahisevan, huonosti kuuluvan ääninauhan ja tuhruisen mustavalkokuvan yhdistelmässä on jotain luotaantyöntävää. Etenkin vanhat suomalaiset elokuvat ovat omiaan tuudittamaan varomattoman uneen. Sitten jos saadaan värit mukaan niin kyllä jaksan katsoa vähän vanhempaakin tavaraa.

Mie muuten kaiken hyvän lisäksi vihaan Uunojakin, eiköhän siitäkin löydy eriäviä mielipiteitä.

[Jussi K]

Lieneekö realistisuus ollut tuolloin paljonkin enemmän taka-alalla kuin nykyään, tämmöiset elokuvat kun nyt yleensä tuppaavat olemaan vähän vähemmän räikeitä

Eivät olleet, katso vaikkapa realistinen (kananmuniensyöntikohtausta lukuunottamatta, heh) ja mahtava Cool Hand Luke (1967) tai muuten vain upea Butch Cassidy And The Sundance Kid (1969), Paul Newman rulz
raindrops keep falling on my head...

Mie muuten kaiken hyvän lisäksi vihaan Uunojakin, eiköhän siitäkin löydy eriäviä mielipiteitä.

Kukapa ei, en voi syyttää. Minä vielä vihaan kaikkea kotimaista elokuvatuotantoakin ylipäätään. En katso.

[Jyyd]

Kaikenlaista kommenttia olen leffoihin liittyen elämäni aikana lukenut, mutta tää oliki sit eka kerta kun saan lukea kuinka joku vihaa mustavalko-filmejä ihan mustavalkoisuuden ja sen ajan laadun takia. Mutta ei niitä tarkoituksella "huterasti" tehty, oli sillonkin jotkin rajat olemassa, ei sillon mitään huikeita efektipläjäyksiä väännetty ihan tosta vaan. Nämä ja pari muuta faktaa on hyvä pitää mielessä, jos nuo haittaa katselunautintoa. Eihän cheesyt 80-luvun "aivot narikkaan" action-pätkätkään ole mitään realistisuuden riemuvoittoja, mutta silti ne jaksaa viihdyttää, ja se on elokuvissa pääasia. Noissakin jos rupeaa joka ampumakohtauksessa miettimään, että "aijai! Nyt pitäs kyllä jo olla panokset loppu ja silti ampuu, onpas ihan hutasten tehtyä shaissea", niin huhuh. Itselle tuo mustavalkoisuus sit on vain hieno lisäjuttu, otetaan esimerkkileffaksi Sunset Boulevard, joka on yks niistä leffoista joita ite en oikein osais kuvitella värillisenä. Tuo efekti antaa siis hienosti lisää tunnelmaa. Vielä parempana esimerkkinä on Psycho, jonka jatko-osakin meinattiin 80-luvulla kuvata mustavalkona, mutta ei mennyt hanke läpi.

Ja tämä tosiaan johtuu varmasti siitä, että mustavalkoisen ja värillisen (oliko kotkapätkä muuten jälkeenpäin väritetty? IMDB:ssä kuvat ovat ainakin mustavalkoisia) välissä menee minulla yleensä se kipukynnys. En ole antanut vanhoille elokuville kyllä paljoa mahdollisuuksiakaan, mutta kyllä siinä rahisevan, huonosti kuuluvan ääninauhan ja tuhruisen mustavalkokuvan yhdistelmässä on jotain luotaantyöntävää. Etenkin vanhat suomalaiset elokuvat ovat omiaan tuudittamaan varomattoman uneen. Sitten jos saadaan värit mukaan niin kyllä jaksan katsoa vähän vanhempaakin tavaraa.

No tuonkin ajan suomileffat nyt on eri kastissa mitä hollywoodin "vähän" isommalla budjetilla tehdyt. Tältä pohjalta en siis lähtis vertailemaan.

Järkyttävän helposti pääsivät karkuunkin. Olivatko kaikki 60-luvun lopun leffat yhtä hutaisten tehtyjä? Ei nyt tule mitään tuon ajan leffaa mieleen mitä olisin nähnyt..

Ensin mietit, että onko kaikki 60-luvun leffat noin heikosti tehtyjä, ja sitten pläjäytät ilmoille että et edes ole nähnyt 60-luvun leffoja, ainakaan mairittelevaa määrää. Pelkän Where Eagles Daren (tai suomileffojen) pohjalta en lähtis koko vuosikymmenen leffoja lyttäämään. Löytyyhän sieltä esim yksi elokuvahistorian parhaimmista leffoista, eli The Good, the Bad and the Ugly. Ainakin länkkärileffojen aatelia tuo on, yleissivistykseen kuuluva leffa. Niin ja Cool Hand Luke mainittiinkin jo aiemmin. 2001: A Space Odyssey (1968) on pakko mainita kans, tuohan oli aikaansa edellä oleva leffa ja Kubrickin taidonnäyte, kuinka hienoja elokuvat voivatkaan olla. Tässäpä sitä listaa 60-luvun kovimmista leffoista vielä selvennykseksi: http://www.imdb.com/chart/1960s" onclick="window.open(this.href);return false;

[IndianaJones]

Ihmeellisen kova haloo näemmä nousee, kun pikkasen kritisoi Where Eagles Darea.

Tämä ei ole mikään hyökkäys mustavalkoelokuvia tai 60-lukua vastaan. Enkös minä nimenomaan kysynyt, että ovatko kyseisen vuosikymmenen leffat samantapaisia? Juuri siltä pohjalta, ettei tuolloin äkkiseltään tullut mieleen samaan aikaan tehtyjä leffoja jotka olen nähnyt? Omasta mielestäni kyllä, jos kynänjälki on kauhean harhaanjohtavaa, niin siitä toki syytän vain itseäni. Ehkä parit hymiöt olisi pitänyt laittaa, etten olisi leimautunut mustavalkoleffojen vihaajaksi. Toki hyvä leffa on hyvä oli se väreissä tai ei, mutta itse olen aina vähän karsastanut mustavalkoisuutta. En vihannut, todennut sen vain itselle vieraaksi ja epämieluisaksi.

Noista Jyydin mainitsemista leffoista on Psycho, The Good, the Bad and the Ugly ja 2001:A Space Odyssey nähty, ja erinomaisiksi rankkaisin. Kaikki ovat myös ammattimaisemmin ja paremmin mielestäni tehty, kuin Where Eagles Dare. Psychon näkemisestä on kyllä älyttömän pitkä aika, en kuollaksenikaan olisi muistanut että kyseessä on mustavalkoinen elokuva. Televisiosta joskus vuosia sitten tuli tihrustettua, kun tulivat kaikki Psychot. Ensimmäinen ylivoimaisesti paras. Hyvät Pahat ja Rumat oli järisyttävä kokemus, kun sen kirjastosta lainasin. Eeppinen lienee oikea sana kuvaamaan sitä leffaa. Avaruusseikkailukin toimii pysäyttävänä, melkein hengellisenä kokemuksena tietyssä mielentilassa. Aika tosin on kuluttanut sen lopun efektikikkailun vähän köppäsen näköiseksi, mutta muuten toimii hienosti koko kestonsa ajan.
Näissä ei mielestäni ole laisinkaan niin laiskaa realismin laiminlyöntiä tai silkkaa epäloogisuutta kuin kotkapätkässä.

Ja niissä 80-luvun action pläjäyksissä ei hetkeäkään odota realismia, vähän sama kuin koko perheen elokuvissa ei odota näkevänsä järkyttävää määrää gorea. Ehkä kuitenkin odotin vähän realistisempaa kuvausta sotaelokuvalta.

[WhiteRabbit]

^Nuo vanhat sotaleffathan on aikalailla korkkarimeininkiä, etenkin tuo Kotkat kuuntelevat. Tarina ei ole kovin hyvin aikaa kestänyt, onhan nykyään monta hyvää sotaleffaa joissa juoni on entistä ovelampi jne. Mutta Kotkissa on se vanhan ajan korkkarimeininki ja tietysti Clint Eastwood. Nykyään ei enään näe noita ns. korkkarileffoja, joiden tarkoituksena olisi VAIN viihdyttää katsojaa. Sillä kaikissa sotaleffoissa on nykyään draamaa yllinkyllin ja sotaa pyritään aina esittämään realistisesti ja niin raakana kuin se todellisuudessa oli jne. Nekin rupeavat pitkän päälle pännimään (ja juuri sen takia Tarantinon Kunniattomat Paskiaiset oli erittäin piristävä).
Enkä nyt mitenkään hyökkää Jonesin kimppuun. Ei kaikista leffoista tarvi tykätä, ja saa olla erimieltä... (vaikka minun mielipiteeni onkin parempi kuin sinun)

Ja lopuksi vielä kuluvan viikon leffahankintoja:
Battle Royale
Hyvät, pahat ja rumat
New Police Story
RAMBO (2 disc edition)

New Police Story oli aika virkistävä elokuva, verrattuna noihin Jackien uusimpiin jenkkipätkiin...

[Iron Constable]

Pysyy elämän karut realiteetit mielessä, kun katsoo välillä kunnon mustavalkoista rainaa, jossa hiukset vllkkuvat filmin pinnassa, ääniraita huojuu ja leikkaus hypähtelee. Siitä puheenollen, tsiigailin eilen ennen nukkumaanmenoa vajaan tunnin Komisario Palmu: Tähdet Kertovat (1962). Taitaa olla juuri 100% sitä kamaa, josta Jones saa näppylöitä. Onhan se aika karua ja paljon on maailma muuttunut noista ajoista, ei voi muuta sanoa. Esim. se 17v Lättähattujen kiertopalkintoa esittävä tyttö ja hänen dialoginsa on tänä päivänä niin kornia katsottavaa, että meinaa mennä ruisleipä väärään kurkkuun. Perusmeininki pollareilla on kyllä ihan sama kuin tänä päivänä Tässä sarjan osassa tapahtuu mielestäni jonkinlainen notkahdus, kun Matti Raninin roolihahmo nousee päälliköksi. Mielestäni hän oli paljon parempi selkeästi vähän yksinkertaisena oppipoikana, kuin pätemään yrittävänä päällikkönä. Epäonnistunut hahmon kehitys, IMO.

Muutenhan meno on totutun letkeää Palmun johdolla.

[Emeritus]

2001: A Space Odyssey (1968) on pakko mainita kans, tuohan oli aikaansa edellä oleva leffa ja Kubrickin taidonnäyte, kuinka hienoja elokuvat voivatkaan olla. Tässäpä sitä listaa 60-luvun kovimmista leffoista vielä selvennykseksi: http://www.imdb.com/chart/1960s" onclick="window.open(this.href);return false;

On muuten 2001:ssä erikoistehosteet ja yleinen atmosfääri harvinaisen hyvin tehty, ja etenkin kun leffa on tullut teattereihin vuonna 1968, ei voi kuin nostaa hattua.
Nykyäänkin täysin kuranttia tavaraa, ei ole muuttunut ollenkaan "noloksi", niinkuin monet vanhojen scifi-leffojen jutut. Toisaalta, onhan tuo tieteiselokuvien ehdottomasti 'realistisinta' kastia muutenkin, jo alkaen avaruuden vakuumin realistisesta äänettömyydesta. Kertokaa muuten paremmin tietävät, onko missän muussa leffassa äänetöntä avaruutta? Minulle ei tule mieleen.

[Hese]

2001: A Space Odyssey (1968) on pakko mainita kans, tuohan oli aikaansa edellä oleva leffa ja Kubrickin taidonnäyte, kuinka hienoja elokuvat voivatkaan olla. Tässäpä sitä listaa 60-luvun kovimmista leffoista vielä selvennykseksi: http://www.imdb.com/chart/1960s" onclick="window.open(this.href);return false;

On muuten 2001:ssä erikoistehosteet ja yleinen atmosfääri harvinaisen hyvin tehty, ja etenkin kun leffa on tullut teattereihin vuonna 1968, ei voi kuin nostaa hattua.
Nykyäänkin täysin kuranttia tavaraa, ei ole muuttunut ollenkaan "noloksi", niinkuin monet vanhojen scifi-leffojen jutut. Toisaalta, onhan tuo tieteiselokuvien ehdottomasti 'realistisinta' kastia muutenkin, jo alkaen avaruuden vakuumin realistisesta äänettömyydesta. Kertokaa muuten paremmin tietävät, onko missän muussa leffassa äänetöntä avaruutta? Minulle ei tule mieleen.

On muuten ihan järkyttävää paskaa tämä leffa, leffassa ei ole mitään hienoa. Ainut leffa minkä aikana olen oikeasti nukahtanu kesken kun oli niin saatanan tylsä pätkä. Huonoimpia leffoja ikinä. Mutta makuasioitahan nämä ovat.

[Karpaasi]

Magnolia
Tuli katsottua Yle Teemalta tänään. Aivan järkyttävän kova elokuva: meni varmaan suoraan sinne kymmenen parhaan elokuvan joukkoon. Leffahan kertoo erilaisten ihmisten tarinoita, joista suuri osa punoutuu tavalla tai toisella toisiinsa kiinni. Pari kertaa oli kyllä lähellä, ettei itku tullut, kun oli niin kauniita kohtauksia tehty. Yleisestä surullisesta fiiliksestä huolimatta elokuvasta jäi kuitenkin todella positiivinen jälkifiilis. Hyviä roolisuorituksia kautta linjan, erikoismaininta Luis Guzmanille joka esittää hyvin Luiz Gusmania. Suosittelen ja paljon.

[Jussi K]

^ Minua tuossa ei ole viehättänyt koskaan kuin Cruisen Tompan hieno rooli 'machoilun evankelistana' (kuten Kalevan leffakriitikko hienosti kuvasi)

Tänään voisi katsoa TV2:elta, jos muistaa, Viggo Mortensenin History Of Violencen. Ollut tässä tarkoitus joskus vuokratakin tuo, mutta jäänyt sitten. Nyt ei tarvis.

[Ane]

Tuli viikonloppuna vuokrattua Stieg Larssonin kirjan Miehet jotka vihaavat naisia pohjalta tehty elokuva. Kyseistä kirjaa en ole lukenut. Leffan valitsin, kun oli saanut lähes jokaisesta eri medioiden arvosteluista 4 tai 5 tähteä. Ajattelin, että pakkohan tuo nyt on katsoa ja selvittää onko tähtiensä arvoinen. Kaiken lisäksi vielä ruotsalainen tekele mikä lisäsi kiinnostavuutta.

Täytyy sanoa, että elokuva ylitti kaikki odotukset. Todella koukuttava pätkä. Koukuttavuuden merkki on myös se, että elokuvan tapahtumia tuli kelattua vielä elokuvan jälkeenkin. Piti otteessaan koko 2,5 tuntia ja oli sellainen olo, että toivottavasti ei loppuisi ollenkaan. Samanlaisia tuntemuksia minussa herättää lähinnä vain Kummisedät joissa sitä hienoa tunnelmaa voisi katsoa tuplatenkin. Varsinainen dekkarifani en ole, mutta tämä toimi hienosti. Elokuvasta löytyi myös muutakin pohdintaa ja syvyyttä kuin itse mysteerin ratkominen. Varsinaiseen loppuratkaisuun edetään onnistuneesti. Mielestäni dekkarileffoissa ratkaisun paljastaminen on vaikeaa tehdä siten ettei kaikki ole liian valmiiksi pureskeltua ja jättää sopivasti koko ajan katsojalle pohdittavaa. Elokuvana sen tyyppinen, että suurimman osan ajasta täytyy seurata tarkkaan, jotta saa juonesta kaiken irti.

Tuntuu, että nämä dekkarit toimivat ruotsalaisten tekeminä. Jotenkin nämä ovat Hollywood-leffoihin nähden paljon uskottavampia ja maanläheisempiä. Elokuva oli monella tapaa todella synkkä ja tietyllä tavalla ahdistava. Ahdistavuutta korostaa juuri tuo maanläheisyys ja se, että elokuvassa tapahtuvia asioita tapahtuu maailmassa ihan oikeasti. Tuntuu nykyisin, että tulee suhtauduttua rankkoihin asioihin ihan eri tavalla, kun on omia lapsia. Muutoin ruotsalainen maisema ja tietynlainen kylmyys/karuus sopi elokuvan tunnelmaan erinomaisesti.

Kirjan voisi lukaista tän perusteella joskus. Tietysti vähän kaduttaa, kun tuli leffa nähtyä ensin. Jatko-osatkin tarvinnee varmaan tsekata pikapuoliin. Onko kukaan muu nähnyt? Minkälaisia mielipiteitä?

[KTULU]

Toi eka osa oli kyllä aika fiksu ja viihdyttävä leffa. Ei nyt kyllä lähellekkään NOIN hyvä, mutta melkeen joku neljä tähtee vois antaa.

Jatko-osa taas oli viihdyttävä, muttei todellakaan fiksu. Epärealistinen ja typerä. Kamaan hei, joku ihmeen mutanttiukko (tai jotain) joka ei tunne kipua ollenkaan..? Just. Ihan OK idea johkin paskaan JCVD-leffaan muttei kyl mihkään kunnianhimoiseen Ruotsi-dekkariin.

[Ane]

Toi eka osa oli kyllä aika fiksu ja viihdyttävä leffa. Ei nyt kyllä lähellekkään NOIN hyvä, mutta melkeen joku neljä tähtee vois antaa.

Jatko-osa taas oli viihdyttävä, muttei todellakaan fiksu. Epärealistinen ja typerä. Kamaan hei, joku ihmeen mutanttiukko (tai jotain) joka ei tunne kipua ollenkaan..? Just. Ihan OK idea johkin paskaan JCVD-leffaan muttei kyl mihkään kunnianhimoiseen Ruotsi-dekkariin.

Laski kyllä tuo mainintasi jatko-osasta odotuksia. Olin kyllä kuullutkin ettei ole niin hyvä. Katsotaan kuitenkin.

Joo tuli hiukan hehkutettua liikaakin tuota ykkösosaa. Jäi vain positiivisesti mieleen, kun aluksi pohdin, että mahtaakohan tämä olla mitenkään perus-Wallanderia kummallisempaa. Elokuva oli silti harvinaisen koukuttava. Ei ole tullut vastaavaa vastaan vähään aikaan joka olisi saanut noin kovin odottamaan loppuratkaisua. Eihän tuo kyllä sellainen ollut, että jaksaisi kovin montaa kertaa katsoa.

Omalta kohdalta antaisin sen neljä tähteä ihan vain viihdyttävyyden vuoksi. Eihän tuo nyt elokuvana täydellinen ole, mutta itselle tämän kohdalla merkkaa se, että oli nautinnollinen katsomiskokemus. Olen vähän sellaista sorttia etten oikein jaksa kovin monista elokuvista innostua etukäteen ja aika vähän tulee edes hetken mielijohteesta mitään katsottua. Liian usein tulee etukäteen aiheen perusteella tuomittua elokuvat. Tällaiset positiiviset yllätykset miellyttävät aina.

[overkill]

Toi eka osa oli kyllä aika fiksu ja viihdyttävä leffa. Ei nyt kyllä lähellekkään NOIN hyvä, mutta melkeen joku neljä tähtee vois antaa.

Jatko-osa taas oli viihdyttävä, muttei todellakaan fiksu. Epärealistinen ja typerä. Kamaan hei, joku ihmeen mutanttiukko (tai jotain) joka ei tunne kipua ollenkaan..? Just. Ihan OK idea johkin paskaan JCVD-leffaan muttei kyl mihkään kunnianhimoiseen Ruotsi-dekkariin.

Laski kyllä tuo mainintasi jatko-osasta odotuksia. Olin kyllä kuullutkin ettei ole niin hyvä. Katsotaan kuitenkin.

Joo tuli hiukan hehkutettua liikaakin tuota ykkösosaa. Jäi vain positiivisesti mieleen, kun aluksi pohdin, että mahtaakohan tämä olla mitenkään perus-Wallanderia kummallisempaa. Elokuva oli silti harvinaisen koukuttava. Ei ole tullut vastaavaa vastaan vähään aikaan joka olisi saanut noin kovin odottamaan loppuratkaisua. Eihän tuo kyllä sellainen ollut, että jaksaisi kovin montaa kertaa katsoa.

Omalta kohdalta antaisin sen neljä tähteä ihan vain viihdyttävyyden vuoksi. Eihän tuo nyt elokuvana täydellinen ole, mutta itselle tämän kohdalla merkkaa se, että oli nautinnollinen katsomiskokemus. Olen vähän sellaista sorttia etten oikein jaksa kovin monista elokuvista innostua etukäteen ja aika vähän tulee edes hetken mielijohteesta mitään katsottua. Liian usein tulee etukäteen aiheen perusteella tuomittua elokuvat. Tällaiset positiiviset yllätykset miellyttävät aina.

Koko trilogia tuli itse katseltua aika putkeen tuossa vähän aikaa sitten. Koukutti kyllä ihmeellisesti, vaikka en mikään leffafriikki yleisesti ole.

Ykkönen ja kakkonen mielestäni molemmat loistavia, joten kannattaa se toinenkin katsella ehdottomasti (vaikka tuo Ktulun mainitsema ruotsin Arnold Schwarzenegger aika huvittava hahmo onkin). Kolmas tuli ihan leffassa käytyä katsomassa, mutta se oli kyllä aikalailla pettymys. Ei ollut enää samaa hohtoa, ikäänkuin väkisin saatettiin tarina päätökseen.

Kirjatkin löytyis hyllystä (tyttöystävän ostamana tosin), mutta saa nähdä tuleeko niihin tartuttua. Ainakin toi viimeinen olis kirjana varmasti parempi. Elokuvassa kun ilmeisesti oltiin aikalailla mutkat vedetty suoriksi. Kirjojahan olisi vielä lisääkin tullut, ellei Stieg Larssonilla olisi sydän pettänyt.

Mutta hienoja leffoja kyllä, suositukset täältäki päin!

[Bahamut]

Tekken-leffan traileri. Hmhjöm...karua, todella karua. Muttei ehkä loppupeleissä kuitenkaan ihan niin äärettömän karua kuin voisi kuvitella näiden pelileffojen saralla.

Indie, ei Hollywood-leffa kyseessä. Vaikka budjetti matalamman puoleinen onkin, osaltaan tämä mahdollistaa edes vähän suuremman lähdemateriaalin kunnioituksen tekijöiden osalta kuin esim. suuremman koneiston Street Fighter-pökäleissä. Plussaa siitä että suuri osa hahmoista näyttää sentään esikuviltaan (paitsi miksi juuri pääosanesittäjä-Jinin pitää olla noin kuikelo?? Salisessiolle sanon minä, ja mikä ihmeen Jin-Christie paritus) Niin ja kunhan juonen jättävät taka-alalle mutta esikuvaansa kunnioittaen ja päästävät mättämisen suurimpaan osaan niin ehkä tästä melkein katsottava leipoutuu. Mortal Kombat ykkösen tasolle voi silti olla pitkä matka tässä genressä.

Matalat odotukset, ne palkitaan useammin.