Viimevuotisen Metal Nationin parhaimmistoa, ihan mieletön biisi! Muutenkin selvästi parempi levy kuin edellinen Curse of the Crystal Viper, yksi parhaita uusia bändejä tämä.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
^^ Ei tuo nyt voi olla Crystal Viperin vokalisti edit: No on kai se, mie vissiin olen metal archivesin bändikuvasta katsonut vasemmalta (tyttömäisen rumaa) jätkää rumaääniseksi vokalistikseen
ns: Sonata Arctica - The Truth Is Out There
The Days Of Grays jatkuu, eihän tätä kerralla eilen pystynyt, ehei (tai pikemminkin niin myöhään kerinnyt). Tämä taas on jo albumin parhaan pään biisejä, Apocalyptica-körmyn sello sopii hyvin ja sisältää siistejä vokalisointijuttuja.
Iron Constable wrote:Sanon vielä toiston nimissä hieman murtaen : Puusilimä
Constancia - Save Me
Ei ole huonoa tämäkään. Pikkasen enempi semmosta sen yhden värkin kostutusmusiikkia, mutta pätevää hard rockia kumminkin. Lost And Gone on levyn nimi, Mape oli tämänkin joutunut kuuntelemaan -> http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=9238. Jokseenkin samaa mieltä, mutta arvosanan suhteen en ehkä olisi yhtä ankara.
Hm, hyvän kuuloinen kuvaus kyllä, menee tuossa Mapen arviotulvassa ohitse näitä potentiaalisesti mielenkiintoisten arvioita vaikka säännöllisesti kaikki kiinnostavat tsekkaankin. Tämä David Fremberg on ainakin viimeksi ollut myös Richard Andersson's Space Odysseyn vokalisti uusimman Tears Of The Sun -levyn aikaan 2006.
^No mites sitten Crash The System ja levynsä Crowning, jossa laulavat kaikki kynnelle kykenevät hyvät ruotsalaisvokalistit, Göran Edman ja Mats Léven etunenässä, puhumattakaan Lande-kopiosta Janssonista. Ei ollut paha sekään. Miten sattuikin tohon kaverin lahjoittamaan 37 levyn pakettiin juuri näitä Mapen arvostelemia. Vai juuri sen takia ?
Iron Constable wrote:No mites sitten Crash The System ja levynsä Crowning, jossa laulavat kaikki kynnelle kykenevät hyvät ruotsalaisvokalistit, Göran Edman ja Mats Léven etunenässä, puhumattakaan Lande-kopiosta Janssonista. Ei ollut paha sekään. Miten sattuikin tohon kaverin lahjoittamaan 37 levyn pakettiin juuri näitä Mapen arvostelemia. Vai juuri sen takia ?
No oho tuokinhan kuulostaa todella lupaavalta, ei huonoa vokalistia mainittavanakaan! Tsekkaukseen ehdottomasti. Thomas Vikström ei vakuuttanut tässä ex-sonata-kiipparistin lestabändi Mehidassa, mutta pitänee tottua kun Therionissa nyt tulee jatkossa kuulemaan.
ns: Burning Black - Dangerous Game
No nyt soi minullakin tämä testissä; ja ylläoleva tuntuu parhaalta biisiltä tähän mennessä mitä ensikuuntelulla on korviin tarttunut. Jotenkin vokalistissa kuulee tämän kappaleen verseissä enemmän Kepa Salmirinnettä kuin puhuttua Halfordia.
Nimibiisikin on huippua tällä bändin paremmalla levyllä. Miten mie en kuullut tästä jo 2004, liian monen vuoden ajan ehti olla pimennossa!
edit: High Speed Breakout & Stare At Yourself; hitto nämä ovat loistavia, kuten koko albumikin. Harvoin viimeiset biisit ovat tällaista laatua ylipäätään.
Nerokas bändi. Ehkä kaikkein "tarttuvin" tämän tyylin yrittäjistä, tai ainakin ihan kärjessä. Hemmetti, että osaavat hemmot takoa huimia sävelkulkuja ja kertosäkeitä. Laulumelodiat ovat jostain Superglue-oppikirjasta, niin hemmetin hyvin tarttuvat rallatukset selkäpiihin. Tämä biisi yhtenä loistavana esimerkkinä uusimman Exit 49:n tasosta.
Nää pojat ovat kyllä osanneet joka levyllä vedellä oikeista naruista, mitä minuun tulee. Nam.
Iron Constable wrote:Dreamland - So Weak, So Feeble
Nerokas bändi. Ehkä kaikkein "tarttuvin" tämän tyylin yrittäjistä, tai ainakin ihan kärjessä. Hemmetti, että osaavat hemmot takoa huimia sävelkulkuja ja kertosäkeitä. Laulumelodiat ovat jostain Superglue-oppikirjasta, niin hemmetin hyvin tarttuvat rallatukset selkäpiihin. Tämä biisi yhtenä loistavana esimerkkinä uusimman Exit 49:n tasosta.
Nää pojat ovat kyllä osanneet joka levyllä vedellä oikeista naruista, mitä minuun tulee. Nam.
Uudet Tarot -hankinnat kuuntelussa. Aikaisemmin ei löytynytkään hyllystä kuin debyytti sekä kaksi uusinta. Vanhempaa materiaalia oli tullut kuunneltua ainoastaan Undead Indeed -dvd:ltä. Helvetin toimivaa heavy metaliahan tämä vanhempi Tarotkin on. Sakun kitarointi ja Marcon laulu toimivat aina.
Seuraavaksi voisi pistää stereoihin pyörimään The Hauntedin The Dead Eye & Versus -kaksikon, loistavia lättyjä molemmat.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
Suotana wrote:^36 senttiä! On nää nettikaupat hienoja.
Nyt puhut vähän, mutta asiaa.
np. Overkill - Feel The Fire
Taidanpa laittaa jonnekkin varauksen vetämään tämänkin kokoonpanon uusimmasta. Muistaakseni se IC:n jonnekin postaama maistiainen oli varsin pirteää matskua.
Trust - Antisocial
Jotenkin tulee euroviisut tms. mieleen laulajan suorituksesta, mukavasti kyllä piristää päivää Vasta nyt sain aikaiseksi kuunnella tämän alkuperäisen version. Laulajalle extrapojot komeesta hirttosilmukka-paidasta
Tässä on ilta mennyt Helloweenin ja Masterplanin parissa. Tälläistä tarttuvaa menoa kuulisin mielelläni sillä tulevalla Masterplan-levylläkin.
Loistava biisi, lieköhän MKII:en parhain jopa? Eiköhän Rolandilla ole jokunen melodia takataskussa, eikä Jörn niiden esiintymistä ainakaan vastusta
ns: Andre Matos - Back To You
Mentalizen balladi on jo viidentenä biisinä levyllä, tyylikäs on, joskin kovin perinteinen.
edit: Powerstream päättää virallisen euroversion aikas vauhdikkaasti, mikäs sen parempaa. Kyllä 12 biisiä on aivan riittävästi (vrt. japanin 15).
Synkintä Paradoxia, mitä mä olen kuullut. Hyvä biisi, mutta eiihan Paradoxin terävintä kärkeä http://www.myspace.com/paradoxbangers" onclick="window.open(this.href);return false;
& Into The Mirror Black, 1990. Siinä missä debyyttinsä Refuge Denied muistutti Dave Mustainen läsnäolosta huolimatta paikoin Crimson Gloryn samanaikaisesta upeudesta; on tämä kakkoslevy parempaa jatkoa CG:n kahdelle ekalle tunnelmaltaan kuin jopa oma Strange And Beautifulinsa heti seuranneena vuonna (1991).
Vaihtuu > Seasons Of Destruction -Warrel Dane on terässä!
Viime aikoina on tullut lähinnä tämän boksin sisältämää kuutta levyä pyöriteltyä. Onpahan vain kummasti muistunut mieleen se, miksi Hassisen Kone oli jo kauan sitten ja on edelleen mielestäni ylivoimaisesti paras suomenkielistä rockmusiikkia esittänyt bändi kautta aikain (ja sekin, miksi Jussi Kinnunen on yksi suomalaisista bassosankareistani). Huh huh. Kovaa kamaa alusta loppuun ja viiden tähden boksi.
Australiasta kajahtaa. Tätä One Step Beyond-levyä on kehuttu/haukuttu vain keskinkertaiseksi, ihan hyvältä maistuu kuitenkin. Sen sijaan levyä A Rise To Power on kehuttu ältsin hyväksi vähän joka puolella, täytynee hoitaa jostain Limb Music-laarista haltuun, koskapa on mennyt täysin ohi, mutta esim. tämä Alex Machinen arvostelu vuosien takaa antaa kyllä odottaa sellaista mannaa, että heti mulle tänne nyt. Laulaja on tosiaan erinomainen ja tällä heikommaksikin mainitulla levyllä homma skulaa soiton sun muun puolesta erinomaisesti. Nämä coveritkin osuvat ja uppoavat tässä lopussa oikein hyvin.