Edit:WITHERIA
Painful Escape
Witheria on hyvä esimerkki bändistä, joka on kulkenut sen pidemmän polun, jonka varrelle ryhmä on ripotellut puolenkymmentä demoa. Bändi puhaltaa tänä vuonna synttärikakustaan kymmenen kynttilää. Juhlavuosi lähtee liikkeelle bändin toisella virallisella pitkäsoitolla.
Vuosien mittaan Witherian thrash on jalostunut vakaasti ja varsinaiset lastentaudit jäivät kelkasta jo ennen "Infernal Maze"-debyyttiä (2006). "Painful Escape" on levynä vaivaton, ei silti helppo. Witheria jaksottelee leyllään räyhäkkäämiä mättöosia ja teknisempiä melodianpätkiä jäntevästi, ja välillä yhtyeen ilmaisusta voi löytää jopa tyylille harvinaisempia proggressiivisia vivahteita. Levyn tuotanto ei tee oikeutta bändin sävellyksille ja pikemminkin jopa latistaa niitä, mutta kun Witherian asenne on kohdillaan, raivokkuus pystyy kaivautumaan kuitenkin esille.
Witheria pistää miettimään, miten vaikuttava levy "Painful Escape" voisi olla, jos soundit olisivat piirun verran suuremmat ja ilmavammat. Kannattaakohan ensi kerralla kokeilla ulkopuolista tuottajaa?
*Marko Säynekoski*
*3/5*
Ja Swampilta levy himaan ilman postikuluja;
http://www.swampmusic.com/product_details.php?p=963770" onclick="window.open(this.href);return false;
) bassosoolon sisältävä 
), vaan ennemmin tuli melo death -osaston bändeistä mieleen At the Gates. Thrash-tyylistä paahtoa on enemmän kuin bändin debyytillä. Näin muutaman kuuntelun jälkeen totean total wimposerina debyytin kuitenkin tuuman verran paremmaksi kokonaisuudeksi. Uutukaiselle on annettava kuitenkin tunnustusta erityisesti Tupen loistavista vokalisoinneista (vielä vihaisempaa ja parempaa äänenkäyttöä kuin aiemmin) ja päätösbiisistä Reflections, joka taistelee tasapäisesti Fire And Painin kanssa orkesterin parhaan sävellyksen tittelistä.