Toivon suuresti, että Jon Oliva's Pain saapuu suomeenkin tässä, olisin kyllä halukas mennä tsekkaamaan miehen livekuntoa, kun vielä elävien kirjoissa on. Tuskassa kuulemma veti hyvin, siihenkin nähden että oli koko kesärundin viimenen keikka. Ja eihän Jonin liveääni ole mihinkään hävinnyt.
Mercyful Mika wrote:Strange Wings on melkeinpä mun lempparibiisi tältä bändiltä, ihan tajuttoman hieno tekele, vaikka onkin vähän nössöhkö sinänsä. Toisaalta Hall Of The Mountain King on ainut levy jonka omistan ja ainut jota oon kuullu... Pitäs vissiin pari muutakin hankkia? Ebayssä näyttää taas olevan kyseisen levyn selkämerkki myynnissä, viimeksi meni käsittämättömään yli sadan dollarin hintaan.
Kyllä toi levyn nimikkobiisi iski aikoinaan kuin tuhat salamaa, se kitarariffi on vain niin upea. Toki Strange Wings, 24hrs Ago, Beyond The Doors Of The Dark, Legions ja vaikkapa Devastation ovat hyviä biisejä myös HOMK:lta. Jos haluaa muuhun Savatageen tutustua, niin lähtisin joko Streetsin tai Gutter Balletin kautta, se on varmastikkin se paras tie, ainakin itelle toimi huikean hyvin
Ok, Gutterilla ja Streetsillä on pikkasen enemmän pianoa ja konsepti-albumin tyyliä, mutta ohan noillakin upeita vetoja, niin rankoissa vedoissa kuin niissä balladipainotteisissakin. Gutter Balletin avaaja, Of Rage And War on esimerkiks kova veto, sieltä pitää nostaa myös nimikkobiisi, When the Crowds are Gone, ja sit tykkivedot She's In Love, Hounds ja The Unholy. Tuo viimenen kolmikko on upea, etenkin Hounds on ollut _aina_ mun top-5 suosikkibiisejä Savatagelta, silkkaa parhautta koko biisi, upea tunnelma ja sanat antaa kylmät väreet joka kerta. Ja ohan tolla myös Summer's Rain, joka tuo aina mieleeni jotenkin Criss Olivan muiston, koskettava ja rankka biisi siis hyvässä mielessä.
Streets omaakin sit vieläkin pidemmän biisilistan, sielläkin monia todella hyviä vetoja, toki on sielläkin niitä vähän väliinputoajiakin. Soundit tällä levyllä olis voineet olla ajoittain paremmatkin(?). Streetsin ekat 4 biisiä on aina toimineet mulle, kuten myös Can You Hear Me Now?, New Your Doesn't Mean Nothing, Ghost In The Ruins ja Believe (taas sellanen Criss Olivan muisteluun sopiva biisi, vaikka mies oli tällä levyllä mukana, sanat koskettaa silti).
Sit jos nuo levyt ei toimi ihan niin hyvin mitä HOMK, niin Dungeons Are Calling tarjoaa rankempaa ja rosoisempaa matskua tyyliin HOMK. Se on toki seitsemän biisin levy, mutta siinä on monia kovia vetoja. Sit myös Edge Of Thorns (1993) uuden laulajan (Zak Stevens) kera on tsekattavan arvoista materiaalia, varsin hyvä levy tuokin.
Anyways, Savatage on pirun hieno bändi, taas se on sanottava. John ja Criss oliva oli sellanen tehokaksikko parhaimmillaan, että biisit oli silkkaa mestariteosta. Sit kun yhdistetään Johnny Lee Middleton bassoon ja Steve "killdrumz" Wacholz rumpuihin niin se on menoa. Criss on pirun kova kitaristi, livepätkiä paljon kattoneena on pakko nostaa kädet pystyyn ja ihmetellä miehen talenttia, se korostaa entistäkin enemmän sitä lahjakkuuden määrää, minkä musiikkimaailma menetti tuon miehen mukana.
päällimmäisenä Tonight He Grins Again. Voi perkele edelleen...
Tuo on kyllä niin totta monen hyvän bändin kohdalla. Pitänee joskus muuttaa Saksaan.
