Dream Theater

[Penjami Breeg]

^Aivan. Portnoy on kova esiintyjä rumpujensakin takana. Oli ilo katsella herran rumputyöskentelyä. Hassu sanoa, mutta tuo rumpukapula sähläys oli jopa oman keikkakokemuksen kohokohtia. Tai lähinnä se miten sujuvasti Portnoy pääsi kiipelistä. Kapula kiinni ilmasta ja soitto jatkuu. Ou jea! Tilanteen huumassa loistavaa viihdettä.
LaBrie lauloi ja jopa artikuloi paaaljon paremmin mitä tulin odottaneeksi. Ei valittamisen sanaa sen puoleen. Mielellään tämän kokisi uudelleen, ehkä ensi kerralla Learning to Liven kera.

Enpä kerennyt Bigelfiin ennakkoon tutustumaan, joten se osuus illasta tuli myös positiivisena yllärinä. Todella hyviä biisejä.

[Lowerslave]

^Ei tuo minun silmääni sähläykseltä näyttänyt vaan lähinnä hauskanpidolta. Ensimmäisellä kerralla ei vain saanut heittoa kiinni.

Pistinpä ennakkotilaukseen Lifting Shadows -kirjan uusitun painoksen. Loppuvuodesta pitäisikin sitten kolahtaa luukusta .

[Wasted]

Hyvä keikka tosiaan. Settilista oli erittäin hyvin valittu. Ainoa kappale, mistä en hirveästi innostunut oli As I am ja sekin vain siksi, etten ollut sitä ennen pahemmin kuullut. Kohokohtia olivat A Rite of Passage, Erotomania ja Voices, sekä tietenkin The Count of Tuscany. Olin kentällä ja satuin kyllä harvinaisen huonoon rakoon näkyvyyden suhteen. Onneksi oli screenit. Taustalla pyörivät videot olivat todella tyylikkäitä. John Petrucci vakuutti livenä ihan eri tavalla studiossa. Kyllä maallikkokin näkee, että mies osaa soittaa. James LaBrie hoiti myös hommansa hienosti (kuten muutkin bändin jäsenet). Ei mitään aihetta valittaa.

Pari ei kovin hyvälaatuista videota keikalta:

Forsaken
As I am

[Lappis]

Hyvä keikka tosiaan. Settilista oli erittäin hyvin valittu. Ainoa kappale, mistä en hirveästi innostunut oli As I am ja sekin vain siksi, etten ollut sitä ennen pahemmin kuullut. Kohokohtia olivat A Rite of Passage, Erotomania ja Voices, sekä tietenkin The Count of Tuscany. Olin kentällä ja satuin kyllä harvinaisen huonoon rakoon näkyvyyden suhteen. Onneksi oli screenit. Taustalla pyörivät videot olivat todella tyylikkäitä. John Petrucci vakuutti livenä ihan eri tavalla studiossa. Kyllä maallikkokin näkee, että mies osaa soittaa. James LaBrie hoiti myös hommansa hienosti (kuten muutkin bändin jäsenet). Ei mitään aihetta valittaa.

Pari ei kovin hyvälaatuista videota keikalta:

Forsaken
As I am

Hienoa, että sinäkin sen huomasit. Ehkä me muutkin sen huomaamme jossain vaiheessa. J.Petrucci ei ole ikinä onnistunut meitä ketään vakuuttamaan studiossa. Paska kitaristi studiossa.

[Wasted]

^ Nyt varmaan pitäisi miettiä, että mikä osa tuosta oli sarkasmia.

John Petrucci on hyvä kitaristi studiossa. Riffit lähtee todella tiukasti. Tyylitaju ei ole Adrian Smithin luokkaa, mutta onhan miehellä hetkensä. Nyt sitten näin hänen soittoaan livenä ja vakuutuin, miten poikkeuksellisen tarkasti ja puhtaalla soundilla hän ne äänet kitarastaan kuulumaan sai. Erityisesti vähän rauhallisemmat ja melodisemmat kohdat olivat upeita. Turhia tiluja oli mukana paljon vähemmän kuin odotin. Eikä ne muutenkaan itseäni häiritse juurikaan. Ei tuo minun kommenttini mitenkään haudanvakava ollut. Jos havainnoissani on jokin pielessä, niin kerro ihmeessä.

[nickorules]

Mahtava bändi! Images & Words ja Awake ovat loistavia levyjä. Löytyy niiltä muiltakin hyviä biisejä. Portnoy on arvatkaapa kenen ohella minun lempirumpali.

[womenintheuniform]

Onkos tyypit kuulleet tämän 2010 uuden DT biisin jonka tekivät God of War III peliä varten?

Raw Dog: http://www.youtube.com/watch?v=ELkXUQkm-sI" onclick="window.open(this.href);return false;

Omasta mielestäni ainakin kauheta proge pelleilyä ja huonompi kuin mikään biisi Black Cloudsilta

[darealjyra]

Onkos tyypit kuulleet tämän 2010 uuden DT biisin jonka tekivät God of War III peliä varten?

Raw Dog: http://www.youtube.com/watch?v=ELkXUQkm-sI" onclick="window.open(this.href);return false;

Omasta mielestäni ainakin kauheta proge pelleilyä ja huonompi kuin mikään biisi Black Cloudsilta

Juup, eipä mikään ihmeellinen biisi, mut eipä yllätä kun kuuleman mukaan on tehty BC&SL-lätyn ylijäämäriffeistä. En tiedä miten sopii pelissä taustalle tosin...

[nickorules]

Ei perkele. Yritin eilen kuunnella Six Degrees of Inner Turbulence-biisin kokonaan. Ei vaan pysty. Musiikinkuuntelussa olen yleensä kärsivällinen, mutta tämä on jo niin överiksi vedettyä jöötiä, ettei todellakaan kykene. Nostan hattua sille, joka tuon "teoksen" pystyy kuuntelemaan keskittyen alusta loppuun. Itse hajosin The Test that Stumped Them All-osassa.

Pakko tätä on kommentoida. Kerran kuuntelin enkä toista kertaa sitä tee. On sillä hetkensä, About to Crash, Test That Stumped Them All ja Solitary Shell, mutta ei se kokonaisuutena minulle toimi.

[nickorules]

^V*ttuun Hollow Yearsit, kun puhutaan kauneimmasta Dream Theateristä!

Ompi poistettu, sano mikä olis ollut.

[AntiSmuli]

^I Walk Beside You. Kertosäe etenkin hieno ja erittäin kaunis.

[nickorules]

Jaa. Jos muistan oikein, niin minusta se kuulostaa lievästi U2:lta. Kylläkin edellisestä kuuntelukerrasta on aikaa.

[nickorules]

Nyt minä kuitenkin sanon, että Dream Theaterin kaunein kappale on Lifting Shadows Off a Dream. Piste.

[nickorules]

Tuli tuo Scenes From a Memory hankittua ja reaktio oli jälkeen päin, että vau. Ipe on tämän levyn jonnekin tänne arvostellut, joten minä en tee sitä suoraan, vaan wikipedian (english) ja omien havaintojen perusteella laitan tarinan kulkua (tämähän on konseptialbumi).

Hahmot:

Nykyisyys:
Nicholas
Hypnoterapeutti
Vanha mies

1928:
Victoria (Metropolis)
Senaattori Edward Baynes (The Miracle)
Julian Baynes (The Sleeper)

Regression
Lähdetään hypnoterapeutin sohvalta. Nicholas rentoutuu ja joutuu jonnekin mielensä sisälle. Kuulemma kappaleessa voi kuulla taustalta pätkän Homesta ja The Spirit Carries Onista (pitää kuunnella tarkemmin). Aivan lopussa Nicholas tervehtii Victoriaa.

Overture 1928
Instrumentaali, joten tarinallisesti en voi kertoa mitään. Kappaleessa kuullaan pätkiä muista levyn kappaleista ja kitarasoolon alku on otettu Metropolis pt.1:n loppupuolen laulumelodiasta.

Strange Deja Vu
Nicholas painuu yhä syvemmälle. "Uni" (ei tavallinen vaan hypnoottinen transsi) jatkuu, että Nicholas menee polkua pitkin taloon ja sen yläkertaan ja näkee tytön peilissä. Paikka tuntuu hänestä tutulta.

Hän kysyy Victorialta "Young child, won't you tell me why I'm here? Victoria ei anna suoraa vastausta, mutta antaa ymmärtää, että jokin "repii hänen sieluaan" (hänen epäselvissä olosuhteissa tapahtunut murha).

"I'm not the one the Sleeper thought he knew"

Viittaa kolmiodraamaan, sillä hän on ilmeisesti kahden miehen, Miracle ja Sleeper loukussa. Hän oli siis ilmeisesti Julianin kanssa, mutta käynyt vieraissa Edwardin luona. Saippuasarjamaista.

Hereillä Nicholas huomaa, että hän ajattelee ainoastaan Victoriaa ja hänen kohtaloaan ja haluaa selvittää, mitä oikeasti on käynyt.

Through My Words
Nicholas tajuaa, että hän oli Victoria entisessä elämässään, ja siten hän tajuaa, miksi hänen täytyy ratkaista tämä juttu.

Fatal Tragedy
Nicholas on kotona. Hänellä on vaikeuksia saada unirauhaa.

("When I sleep at night
I hear the cries
What does this mean?")

Myöhemmin hän tapaa vanhan miehen. Hän kertoo kaiken, mitä tietää Victorian murhasta.

Nicholas tajuaa, että hän ei saa rauhaa, ennen kuin on selvittänyt jutun. Kappale loppuu, kun hypnoterapisti puhuu.

Beyond This Life
Nicholas näkee sanomalehdestä mitä oli tapahtunut.

"Murder, young girl killed
Desperate shooting at Echo's Hill
Dreadful ending, killer died
Evidently suicide."

A witness heard a horrifying sound
He ran to find a woman dead and
Lying on the ground

Standing by her was a man
Nervous, shaking, gun in hand
Witness says he tried to help
But he'd turned the weapon on himself

His body fell across that poor young girl
After shouting out in vain
The witness ran to call for assistance
A sad close to a broken love affair

Silminnäkijä oli Edward, ja tässä Juliania pidettiin syyllisenä.

Victorian ja Julianin eron syy oli Julianin persous päihdeaineisiin ja uhkapeliin.

Paikalta löytyy merkkejä tappelusta ja yllättäen myös stiletti. Todisteena pidettiin myös Julianin taskusta löytynyttä itsemurhaviestiä, jossa hän kertoi, että mieluummin ottaa itseltään hengen kuin elää ilman Victoriaa.

Through Her Eyes
Nicholas aikoo vierailla Victorian haudalla, ja niin hän myös tekee. Hän on surullinen, sillä hän ei voinut tehdä mitään ja myöskin hän tiesi, että heillä on sama sielu, eli hänellekin oli käynyt niin.

Kun hän saapuu haudalle, hän tulee todella surulliseksi. Jopa hänen hautakivessään lukee, että hän oli viaton, mukava tyttö, jolta vietiin elämä liian aikaisin. Hänestä tuntui, että tuo kuolema tuntui hänen omaltaan. Lopussa Nicholas tajusi, että kun hän oli surrut vähän aikaa kunnolla, hän pystyi taas jatkamaan.

Minua häiritsee se, että Mike Portnoy soittaa tässä sähkörumpuja, mikä ei sovi yhtyeen tyyliin.

Kappale feidataan, ja näin päättyy näytös yksi.

Home
Lauluosuuden alussa äänessä on Julian. Hän puhuu uhkapeli- ja huumeriippuvaisuudestaan (Lines take me higher) ja rappiostaan, jonka vuoksi Victoria lähti.

Sitten äänessä on Edward, joka kertoo Victorian itkeneen eron jälkeen hänen olkapäätään vasten, ja tunnusti ihastuneensa häneen, mutta tunsi myös syyllisyyttä, koska hän oli oman veljensä tyttöystävä. Lopulta ihastus vei voiton.

Kappaleesta löytyy lyyrisiä viittauksia Metropolis pt.1:n, selkein on:

"Victoria watches and thoughtfully smiles/she's taken me to my home"

Joka meni alunperin:

Metropolis watches and thoughtfully smiles/she's taken you to your home"

Eli Victoria on Metropolis.

Kappaleessa on 8.20. kohdilla kohta, johon on miksattu rakastelun ääniä ja kasinon ääniä. Eli luultavasti Julian veti kokaiinia ja pelasi kasinossa, kun Edward hoiteli Victoriaa.

The Dance of Eternity
Kuten me kaikki muistamme, Metropolis pt.1. loppuu sanoihin "Love is the dance of eternity". Joten tämä kappale saattaa kertoa (jos instrumentaali voi kertoa jostain) Victorian ja Edwardin rakastelusta.

Kappaleen alussa on Metropolis pt.1:sta pari kohtaa käännettynä takaperin.

Kappaleessa on yli sata tahtilajin vaihdosta (en viitsi kirjoittaa mihin se voi mahdollisesti viitata).

Kappaleen tunnetuin kohta tulee kahden ja puolen minuutin kohdalla, kun Jordan Rudess soittaa "soolon", joka kuulostaa mykkäelokuvien musiikilta. Niin, ja kappaleessa on se pakollinen bassosoolo (Metropolis pt.1:ssakin oli).

One Last Time
Nicholas on jälleen terapiassa. Hän ei ole vakuuttunut tähänastista todisteista, ja erityisesti hän haluaa tietää, miksi Victoria jätti myös Edwardin.

"One last time, we'll lay down today."

Eli Victoria sanoi, että he tapaavat viimeisen kerran.

Nicholas etsii johtolankoja talosta "unessa". Hän jostain syystä kuulee naisen kirkuvan ja miehen anovan armoa. Hän ei saa vielä täysin selvää, mitä tapahtuu, mutta epäilee Edwardin olevan murhaaja.

The Spirit Carries On
Nyt Nicholas on hereillä. Hän menee viimeisen kerran hypnoterapiaan. Hän tietää nyt, että kuolemaa ei pidä pelätä, sillä sielu siirtyy toiseen vartaloon (?).

Nicholas suunnitteli paljastavansa totuuden, mitä tapahtui 70 vuotta sitten.

Victoria ilmestyy (?) hänelle ja kertoo, että hän täytyy jatkaa elämäänsä, kun asia on selvinnyt, mutta hänen täytyy muistaa Victoria.

Finally Free
Hypnoterapeutti herättää Nicholaksen, ja hän lähtee autolla pois. Luultavasti automatkan aikana hän kertaa, mitä menneisyydessä oli tapahtunut.

Victoria tahtoi tavata vielä Julianin, sillä hän rakastaa häntä oikeasti. Tapaaminen piti järjestää salassa, sillä Edward tappaisi Julianin, jos saisi tietää.

Edward kuitenkin ilmestyy paikalle, ja aloittaa tappelun Julianin kanssa. Julian tiputtaa viinapullon, ja vetää veitsen taskusta. Edward kuitenkin ampuu hänet. Victoria huutaa. Edward käskee Victoriaa avaamaan silmät, ja ampuu hänetkin. Julian ryömii henkitoreissaan, sanoo viimeiset sanansa "One last time...", ja kaatuu Victorian päälle.
Edward lavastaa Julianin murhaajaksi, ja tekeytyy silminnäkijäksi.

Nykyisyydessä Nicholas saapui kotiinsa helpottuneena, nimittäin hän oli viimein vapaa selvitettyään jutun. Hän laittoi radion päälle ja sulki sen (?), kaatoi itselleen juotavaa, ja laittoi levysoittimen soittamaan juhlallista musiikkia. Hän kuulee, että joku tulee sisälle. Hän sanoo "Open your eyes, Nicholas". Nicholas karjahtaa, levysoitin saa iskun ja pysähtyy, ja levy loppuu staattiseen paperinrutisteluääneen.

Eli hypnoterapeutti (Edwardin reinkarnaatio) murhasi Nicholaksen, ja mysteeri jäi piiloon.

Nicholaksella oli poika ja vaimo.

She wasn't given any choice
Desperation stole her voice
I've been given so much more in life
I've got a son, I've got a wife

(Through Her Eyes)

Kiitos, jos jaksoit lukea.

[Wasted]

^ Kiitos paljon! Enpä ollut ennen kovin tarkasti perehtynyt tuohon tarinaan, niin tuli yllättävän paljonkin uutta tietoa. Upea levy!

[nickorules]

Oleppa hyvä! Hieno levy kyllä on, enkun kielisestä Wikipediasta otin noita juttuja, mutta laitoin vähän omaakin mukaan.

[Toxic Enema]

Harmi vaan kun tuon levyn jälkeen katosi lyyrinen juoni äijiltä. Musiikkikaan ei niin täyskympissä ole ollut kuin tuolla levyllä.

[Karpaasi]

Dream Theaterista harvemmin jaksan innostua, mutta luettuani tuon Metropolis pt 2:n juoniviritelmän, tuli kuunneltua suurinpiirtein kerran levy läpi Spotifysta lyriikoita lukien, ja kyllähän tuo vaikuttaa varsin hyvältä levyltä. Musiikki vaikuttaa pyörivän ihan järkevän rajoissa, ja konsepti on mainio, vaikkakin hieman kornin oloinen. Muutenhan bändiltä on kuultu Images & Words, Awake sekä Change of Seasons. Voisi tuota hieman enemmän pyöritellä tuota Metropolista, ja palata sitten vaikka Awakeen digimuodossa. Bändillä on kuitenkin paljon hyviä juttuja, joten pitää katsoa, alkavatko ne "huonommatkin jutut" toimia paremmin.

[nickorules]

Jos nyt tästäkin kirjoittelen juttuva.

Kuuntelu alkoi viime vuoden joulukuussa, kun tuolloinen rumpuopettajani suositteli bändiä minulle. Spotifysta katsoin, että tälläinen biisi on kuunnelluin kun Pull Me Under. Ekan kuuntelun jälkeen ajattelin, että onpa harvinaisen hyvä biisi. Sittemmin lähes koko tuotanto on tullut kahlattua läpi.

Ja levy levyltä:

When Day and Dream Unite

Ihan laadukas debyytti, vaikka tuo Dominici ei niinkään hyvä laulaja ole. Parhaiten kappaleista iskevät Status Seeker, Only a Matter of Time ja Ytse Jam.

E:Varsin mukava levy, vaikka soundit kuulostavat vähän tönköiltä.

Images & Words
Palaset loksahtivat kohdalleen LaBrien tultua. Bändin toiseksi paras. Tarkempaa arvostelua Long Beach Arenassa.

Awake
Bändin paras. Sopivasti synkkyyttä, ei yhtään täytekappaletta. Parhaat biisit ovat Erotomania, Scarred, synkät The Mirror ja Lie sekä kaunis Lifting Shadows off a Dream.

A Change of Seasons
Nimikappale on uskomaton sävellyksenä. Cover-biiseistä Perfect Strangers ja Led Zeppelin-medley nousevat yli muiden.

Falling into Infinity
Askel taaksepäin. Materiaali ei ole niin heviä kuin ennen. Ihan jees levy silti. Parhaat biisit ovat voimaballadi Peruvian Skies, kaunis Hollow Years, bändin paras kappale Lines in the Sand ja Just Let Me Breathe, jossa on kunnolla meininkiä.

E:Viime perjantaina tuli pyöritettyä päätä levy tahtiin niin, että niska oli koko seuraavan päivän kipeä. Eihän tällä mättöä ole, mutta loistavia riffejä ja tarttuvia rytmejä.

Metropolis pt.2. Scenes from a Memory
Katso ylemmäs sivulle.

Six Degrees of Inner Turbulence
Levyllä on lempparini bändiltä, 14-minuuttinen tykitys The Glass Prison . Sitä seuraava Blind Faith on myös hieno biisi ja samoin The Great Debate, joka vaatii muutaman kuuntelun sisällepääsyyn. Loppu on aika mitäänsanomatonta (Misunderstood on ihan jees lukuun ottamatta lopun koskettimien raiskausta ja nimibiisissä on pari hyvä osaa).

E:The Glass Prison on hiukan pudonnut ja Misunderstood on todella hyvä, vaikka outro on edelleen aika turha.

Train of Thought
Rankin levy, mutta ei paras (sori Hese). Parhaiten biiseistä iskevät komea Endless Sacrifice (joka menee aika pelleilyksi instrumentaaliosassa), Honor Thy Father ja As I Am.

Octavarium
The Root of All Evil, These Walls ja Panic Attack sekä Never Enough hyviä, nimibiisi tylsä (alun soolottelut... hooh). Eikä I Walk Beside Youkään oikein iske. Kansikuva on hieno. Tältäkin on vain pari biisiä kuulematta.

Systematic Chaos
A-puolelle läntätty parhaat kappaleet, b-puoli mitäänsanomaton. Forsaken on aivan loistava kappale, joka potkii kunnolla. Constant Motion on paikoin Metallica-vittuilua (kosketinsoitinsoolo), mutta todella hyvä biisi. The Dark Eternal Night on hienoa riffittelyä sisältävä kappale, mutta soolo-osa on paikoin todella outo, ja soolo on yksi huonoimmista koskaan. B-puolen ainut keskinkertaisuudesta nouseva kappale on The Ministry of Lost Souls, joka on kuitenkin ylipitkä.

E:In the Presence of Enemies pt.1!

Black Clouds & Silver Linings
A Rite of Passage ja Wither eivät iske (jälkimmäinen on hyvää unilääkettä). The Shattered Fortress on hyvä, vaikka se on vähän muiden AA-sarjan osien apinointia. The Count of Tuscany on kirkkaasti levyn paras biisi. Mielenkiintoinen tarina, perustuu muistaakseni aitoon kohtaamiseen. A Nightmare to Rememberin alku potkii kyllä kunnolla. Kappale on kyllä hyvä. Best of Times erottuu keskinkertaiselta levyltä selkeästi, upea kappale.

Niin ja special editionin kakkoscd:llä on loistocover To Tame a Landistä. Soitettu kylläkin d-vireestä. Ja vokaalit on melko keskinkertaiset.

E: STARGAZER!!!

E2:Ei perkele miten noloa kamaa tässä ennen oli.

[nickorules]

Tuplapostaus, mutta tämä ei liity edelliseen.

DT:hän vaihtelee paljon livesettejä, mutta mitä kappaleita ei olla koskaan soitettu? Ainakin nämä tiedän:

Space-Dye Vest
You Not Me (ketään ei haittaa).

Ja ainakin I & W ja Metropolis pt.2. on vedetty kokonaan.

Heittelen vielä arvailuja:
Innocence Faded (E: on vedetty Awaken rundilla)
Hell's Kitchen
Disappear
Never Enough
Prophets of War
The Count of Tuscany

[av]

^Innocence Faded löyttyypi myös Scorelta, Count of Tuscany tuli vuosi sitten jäähallillaki, Hell's Kitchenistä en tiedä mutta luulisi että sitä on joskus soitettu ysärillä ennen Lines in the Sandia(??), varmaa tietoa ei minulla ainakaan ole. Ah päteminen on parasta !

Edit: Jostain muistan myös lukeneeni Portnoyn sanoneen että Best of Timesiä ei tulla soittamaan livenä.

[nickorules]

^Ai löytyy IF. Joo, eikun huomasin, että löytyy joltain Awaken rundin "lailliselta bootlegiltä".

Count of Tuscanyn heitin muuten vaan, ainakin sinkut on vedetty Black Cloudsilta.

E:Juu, Best of Timesin meinasin heittää myös.

[darealjyra]

Disappear
Prophets of War

Disappear löytyy ainakin Live at Budokanilta, jälkimmäistä vetivät viime rundilla. Vähissäpä nuo DT:n livenä soittamatta olevat biisit ovat.

[nickorules]

Eli siis näin:

Space Dye-Vest (bändi ei halunnut soittaa kappaletta ilman Moorea)
You Not Me (sama juttu kuin Metallican Escapen kanssa)
(Hell's Kitchen (kappaleenhan oli tarkoitus olla osa Burning My Soulia. Onkohan vedetty osana ko. kappaletta?))
The Best of Times

Livelevyjen ulkopuolelta tiedän, että Burning My Soul ja Anna Lee on molemmat vedetty. Burning My Soul taidettiin vetää Once in a LIVEtimen keikalla, mutta se ei päätynyt levylle. Saman levyn Caught in a Web on eri keikalta. When Day and Dream Unitelta ei löydy tietoa parista biisistä, mutta melkoisen varmasti kaikki on vedetty Dominicin aikana.

Awakeltä 6:00:sta ja Lifting Shadows off a Dreamista ei löydy noilta tunnetuilta livelevyiltä versiota, mutta jälkimmäinen löytyy Tokion 1995 keikan lailliselta bootlegiltä. Uskoisin kuitenkin, että 6:00 on soitettu. Juutuubista löytyi liveveto kappaleesta.

Six Degrees on vedetty kokonaan, myös nimikappale (Score). Tai hetkinen... Blind Faith, ainiin, Chaos in Motion.

Train, Budokanilla on viisi kappaletta, Vacant löytyy Scorelta... Jäljelle jää Honor Thy Father. Juutuubissa on video.

Octavariumilta on vedetty kaikki kappaleet, Never Enough poistuu listalta. SC on soitettu kokonaan. Ja Black Cloudsilta ei siis ole soitettu The Best of Timesia.

Elikkä lopullinen lista on viestin alussa.

Av:n sanoin: päteminen on parasta.

E:Hell's Kitchenia on vedetty neljällä keikalla, olikohan se 2000.

[av]

No hiiva! Tiesin että kovin montaa biisiä ei oo jätetty soittamatta mutta noin pientä määrää en osannut odottaa!