^ vain Hocus Pocus-jollotuksen Helloweenin coveroimana kuultuakin voin vain ihmetellä että noin on käynyt
ns: 3 Inches Of Blood - Preacher's Daughter
3IOB on nelimiehiseksi kutistuttuaan joutunut yksinkertaistamaan biisejään, nyt kun kitaristi hoitelee harvinaisemmiksi käyneet korinat taustalta aiempaa tylsemmin. Onneksi tältä uudelta Here Waits Thy Doomilta löytyy kuitenkin muutoin kantavaa ideaa suurimmasta osasta kappaleita. Grunge-mies Jack Endinon tuotanto päihittää kuitenkin edellisen Fire Up The Bladesin Joey Jordisonin äänimaailman, ja näemmä Century Media on laittanut rahaa näihin Roadrunnerilta pois loikanneisiin.
Jussi K wrote:^ vain Hocus Pocus-jollotuksen Helloweenin coveroimana kuultuakin voin vain ihmetellä että noin on käynyt
Joo, niinhän sitä minäkin ihmettelisin, ellen tietäisi, että Hocus Pocus on täysin bändin kaikesta muusta tuotannosta poikkeava biisi, josta tuli vahingossa iso hitti joskus 70-luvun hämärissä.
Jotakin hyvää ja uutta (tai no) tämän vuosikymmenen loppupuolelta eli WOLFMOTHER : Wolfmother. Varsin hienon esikoisen pojat pyöräyttivät tuossa muutama vuosi sitten. Tosin sen myötä näyttääkin olevan sitten seuraavan teossa ongelmia.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Uusi biisi tulevalta lätyltä. Mitähän tästä nyt sanoisi? Periaatteessa ok biisi mutta toi moderni ja melko alavireinen kitarasoundi ei sovi tälle bändille ollenkaan. Ainakaan mun mielestä. Ketä ne oikein yrittää kosiskella tuolla muka-raskaalla soundilla? Tosin tällaista tämä on ollut jo pari edellistäkin levyä. Jaksaakohan tätä edes tsekata loppupeleissä. Jos pysyisi jatkossa vaan Last Fair Dealissa ja sitä aikaisemmissa.
Risto Malinen wrote:Jotakin hyvää ja uutta (tai no) tämän vuosikymmenen loppupuolelta eli WOLFMOTHER : Wolfmother. Varsin hienon esikoisen pojat pyöräyttivät tuossa muutama vuosi sitten. Tosin sen myötä näyttääkin olevan sitten seuraavan teossa ongelmia.
Uusi levy Cosmic Egg julkistumassa ensi kuussa. Wikipedia sanoo 26. päivää, levykauppa X neljättätoista. Tulossa joka tapauksessa ihan kulman takana.
Np. Sebastian Bach - Children Of The Damned Crowbar - Remember Tomorrow
Slave To The Power -coverkokoelma soimassa. Suurimmalta osin hyvinkin päteviä vetoja. Etenkin tämä Remember Tomorrow on kova versiointi.
Aah. Ei vaadi selityksiä. Parhautta joka jäi aikoinaan aivan turhaan edeltäjänsä, toki myös nerokkaan Dark Side Of The Moonin varjoon.
"The distance between insanity and genius is measured only by success." "I shall not waste my days in trying to prolong them. I shall use my time." Ian Fleming
Ei tämän bändin loistavuutta voi sanoin kuvailla. Luulenpa, että huomenna saattaa hyvinkin lähteä Jäänsärkijästä Megadethin ja Porcupine Treen uusimpien mukaan myös Oh By the Way -boksi. Katsotaan.
On muuten aivan loistava levy tämä uusin A matter of life and death!
Tämä lienee paras biisi kyseiseltä albumilta, joten pistinpä sen vuoksi kyseisen biisin soimaan.
"Ei se ole siitä kiinni kuka haluaa maata kanssasi, vaan siitä kuka haluaa maata kanssasi uudelleen" - David Lee Roth
Tulipa tämäkin levy bongattua hyllystä ja ei ole tullut kuultua biisiä 3-4 vuoteen. Hyvältähän tämä Dave Mustainen sivuprojekti-levy kuullostaa, vaikka tämä The Craving-levy onkin remaster (Lee Ving on korvattu laulussa Mustainella ja huuliharput on korvattu kitaralla alkuperäisten nauhojen puuttuessa).
GLAM stands for Gay LA Metal. I mean, if you have to dress up like a chick on stage to get people comin to check you out, you gotta ask yourself. First, you got unsolved issues. Second off, is your music really that good? -Dave Mustaine
Piti laittaa sama biisi soimaan Tuubista originaalina kun tuli puheeksi. Tuo alkuperäinen kuulostaa kummalta kun näin hiukan nurinkurisesti on perehtynyt MD.45:een remasterin parissa.
The Beatles - The Word (remaster)
Onneksi joku on jo nyt uploadannut kaikki nämä uunituoreet kauanodotetut remasterit youtubeen, ja vieläpä HD-laadulla. Kyllähän näistä huomaa sen kirkkaamman ja dynaamisemman soundin, vaikkei mikään hifistelijä olisikaan. Nyt lieneekin hyvä aika alkaa keräämään noita puuttuvia levyjä hyllyyn, kun ne remastereina vihdoin löytyy. Vielä kun osaisi päättää, ostaako mono- vai stereoversioita ..
Aivan loistava levy! Siinä jää Stratojen uusin kakkoseksi (joka sekin on erittäin onnistunut tapaus) ja Sonatankin uusin saa olla aika pirun hyvä, että tämän voittaa. Kotipelto vetää todella hyvin ja biisit potkii oikein mainiosti. Yksi iloisimpia yllätyksiä tänä vuonna.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Nyt tarvitaan Ripperiä ennen yöpuulle menoa. Oli Iced Earthinkin hetken genrensä kärjessä, kunnes antoivat miehelle potkut. Sääli. Hieno levy tämä Sometihing Wicked Pt.1, eikä vähiten Ripperin takia.
Päräytinpä aamun kunniaksi soimaan: Pink Floyd - The Dark Side of The moon albumin.
Loistavaa materiaalia joka saa aina hyvälle tuulelle ja eritoten kappale jonka kauneuteen olen rakastunut on nimeltään The Great Gig In The Sky.
"Ei se ole siitä kiinni kuka haluaa maata kanssasi, vaan siitä kuka haluaa maata kanssasi uudelleen" - David Lee Roth
RIVERSIDE: ANNO DOMINI HIGH DEFINATION
Älyttömän kova levy, eritoten viimeiset kaksi kappaletta edustavat sitä kuuluisaa parhauden parhautta. Livenä sitten koko levy alusta loppuun, please?
Tällä hetkellä näyttää vuoden 2009 parhaat levyt tältä: (ei järjestyksessä)
¤ HIBRIA: THE SKULL COLLECTOR
¤ SÓLSTAFIR: KÖLD
¤ RIVERSIDE: ANNO DOMINI HIGH DEFINATION
¤ DESTRÖYER 666: DEFIANCE +Isis, Illusion Suite, Mastodon, Shining, Spiritus Mortis, Candlemass
Toki paljon tuttua mukana, mutta onpa mukavan monipuolinen levy musiikillisesti tämä Kuu Kaakon Yllä. Välillä jopa yllättävänkin kovaa runttausta, vaikka Viikate-soundi paistaa läpi koko ajan. Kuitenkin välillä ainoastaan kuun lailla kajastaen Kitara-osasto on kyllä maukas, kertakaikkiaan. Äkkiseltään sanoisin, että lähes yhtyeen parasta tuotantoa.
Hieno debyyttisoolo loistavien jazzareiden kanssa. Paljon upeita biisejä, jotka heräsivät vielä paremmin henkiin siinä Bring On The Night livelevyllä/VHS-nauhalla.
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Eniten olen viime aikoina tätä Rushin levyistä kuunnellut. Avautumisestaan asti ollut yksi parhaista Rushin albumeista. Ei yhtään heikkoa vetoa mukana, jopa instrumentaalit jaksaa säväyttää.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Tolkun rytinää Indonesiasta. Oli kyllä kovaa settiä Tuskassa 08, milläkohän mallilla bändin nykytilanne mahtaa olla. Mielellään näkis uudestaankin elävänä.
Joo, niinhän sitä minäkin ihmettelisin, ellen tietäisi, että Hocus Pocus on täysin bändin kaikesta muusta tuotannosta poikkeava biisi, josta tuli vahingossa iso hitti joskus 70-luvun hämärissä. 
..
Kitara-osasto on kyllä maukas, kertakaikkiaan. Äkkiseltään sanoisin, että lähes yhtyeen parasta tuotantoa.