Primal Fear

[Sugar Daddy]

^Tolla läpällä on vaan niin historiallinen status täällä (ja varmasti Lappiksen lähipiirissä vieläkin suurempi), että itseäni ainakin repeilytti ihan huolella.

np. Thin Lizzy - Soldier of Fortune

[S.R.]

Kyseinen livepätkä tuli nähtyä Live In Eindhoven-kokoelmalta kymmenisen vuotta sitten, pientä repeilyä aiheutti ja niin tekee vieläkin

http://www.youtube.com/watch?v=TskmfccpJxM" onclick="window.open(this.href);return false;

[Haba]

Tarttuvuudellahan on tuo sama "jää mieleen" -lopputulos niin mie en dissaa; Acceptin Metal Heartissakaan ei välttämäti ole niinkään melodiaa, mutta tarttuva se kyllä on. Toki PF:lla esim. Seven Sealsin tai Angel In Blackin kertsit ovat aika laulumelodiariippuvaisia, niin tarkoittanet juuri sitä.

Niin, en melodian perään väkisin huutele, tämän videobiisin tylsä junnaavuus kertsissä(kin) ei vain iske. Kun riffit tai soolokaan eivät ole hääppösiä, niin en tästä oikein mitään erikoista löydä. Livenä yhteishuudoissa biisissä on ehkä jotain ideaa, nyt ei sytytä. Autopilotilla PF tämmöisiä biisejä ja riffejä kyhää, Karlssonistakaan ei tällaisessa paljoa irti saa.

[Lappis]

^Tolla läpällä on vaan niin historiallinen status täällä (ja varmasti Lappiksen lähipiirissä vieläkin suurempi), että itseäni ainakin repeilytti ihan huolella.

np. Thin Lizzy - Soldier of Fortune

Juuri näin. Hienoa, että löytyy vielä näitäkin, jotka tajuavat. Koko läpän syntyminen on jo sinänsä todella hauska tarina, mutta sen kertominen ja jutun kliimaksin löytäminen ei onnistu netissä. Nämä jutut pitää kertoa face to face, pienissä oluissaan demonstroiden ankarasti

[Lappis]

Kyseinen livepätkä tuli nähtyä Live In Eindhoven-kokoelmalta kymmenisen vuotta sitten, pientä repeilyä aiheutti ja niin tekee vieläkin

http://www.youtube.com/watch?v=TskmfccpJxM" onclick="window.open(this.href);return false;

Hah! No toi on just se samainen livepätkä, mistä koko läppä juontaa juurensa. Ja se on Wackenista.
Koko bändin olemus on jo niin koominen, että ei tarvita edes volyymeja.

[S.R.]

Kyseinen livepätkä tuli nähtyä Live In Eindhoven-kokoelmalta kymmenisen vuotta sitten, pientä repeilyä aiheutti ja niin tekee vieläkin

http://www.youtube.com/watch?v=TskmfccpJxM" onclick="window.open(this.href);return false;

Hah! No toi on just se samainen livepätkä, mistä koko läppä juontaa juurensa. Ja se on Wackenista.
Koko bändin olemus on jo niin koominen, että ei tarvita edes volyymeja.

En oo tätä topiccia juuri seurannut sattuneesta syystä.
No eikai tuo haittaa että postaa hyvän videon?

[Iron Constable]

Hieman epätyypillinen Primal Fear-junttaus, mielenkiintoinen valinta ensijulkaisuksi. Kohtuullisen hyvä veto, riffi toimi kaikessa yksinkertaisuudessaan rumpalin tukemana oikeastaan aika hyvin, kertosäe oli edelleen tavanomaisuudesta poikkeava ja vienon mukaansatempaava, ynnä sopivan monipuolinen. Hieman ennen kolmea minuuttia menoon tuli Heaven & Hell-fiiliksellä varustettua raskautta, erittäin mielenkiintoinen vivahde. Kitaristien Priest-pastissit naurattivat, hyvä pojat. Sanotaanko, että fiilikseltään biisi liikkui ehkä eniten perinteisen ja Ripper Owensin aikaisen Priestin välimaastossa, kuulostaen oikeastaan hyvin vähän siltä, mitä Primal Fearilta on totuttu kuulemaan.

Perusrockerista tuo oli mielestäni erityisen kaukana, sopassa oli aivan liikaa mausteita vähän joka suuntaan, että tuosta mitään perushuttua olisi saanut. Tämän perusteella lienee odotettavissa bändin historian monipuolisin levy, kuten ennakot ovat jo antaneet osviittaa. Hyvä aloitus, suorastaan ajatuksia ja odotuksia herättävä.

[Jyyd]

Pitäähän tuo uus levy tsekata pian, toivottavasti siellä on sopivan monipuolista kamaa. Tuo uusin musavideobiisi vaikuttaa ihan hyvältä, mutta eihän tuo parhaimman PF:n tasolle vielä tällä kuuntelulla yllä. Toivosin muutamaa rehtiä power-metal jyräystä ja poljentoa sinne levylle myös, kiitos. Jokos kehuin Ralffin laulajan kykyjä? On omassa kastissaan ihan tän musiikkityylin parhaiden laulajien kanssa, ei epäilystäkään. Pystyy vetämään niin korkealta kuin sielu sietää (etenkin Gamma Ray aikoina) ja myös matalalta ja raaemmin = i love it.

[Iron Constable]

Perusteellinen arvostelu RevelationZ-sivustolta. Kokeellista, monipuolista, äkkiseltään erinomaista, pitemmän päälle vain hyvää. Nuclear Fireä ikävä. Siinä tiivistettynä linkin takana oleva pitkähkö arvostelu.

http://www.revelationz.net/index.asp?ID=2901

[Iron Constable]

Mielenkiintoinen arvostelu Imperiumista. Samoja kommentteja olen kuullut muualtakin. Käsillä on mitä ilmeisimmin Primal Fearin uran monipuolisin levy, jossa killeribiisejä on riittämiin, eikä kummempia huteja lainkaan, mutta muutama kunnon yllätys.

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=9006

Tänään pääsee sitten vihdoinkin muodostamaan oman mielipiteen, kun Cdon sai toimitettua levyn tänne periferiaan.

[Jyyd]

Oho, oho. Ite olen parit biisit testimielessä kuunnellut ja ei toi nyt niin sukkia vielä laittanu jaloissa pyörimään, mutta ei se mitään kuraakaan missään nimessä ollut. Aukenisi kun olisi aikaa ottaa kunnolla kuunteluun, tässä päivien saatossa pitää kyllä paneutua tuohon.

[Iron Constable]

Jaa on se hyvä. Helevetin hyvät soundit, kertakaikkiaan. Dennis Ward kun lukee papereissa että on levyn touhunnut niin se on AINA laatua. Ihme velho.

Tosi monipuolinen pläjäys, aika vähän "perinteistä" PF:ää, osaksi Accept-tyyppistä riffijyrää, hieman modernia otetta, ripaus Magnus Karlssonin vaikutteita, hyviä kertsejä ja Ralffilta aika laiska/harkittu suoritus. Ei todellakaan mitään Metal Is Foreverejä tällä levyllä. Aika raspia ja rauhallista, pitäisikö alkaa huolestua ?

Vaatia kuuntelua ihan tuhottamasti, mutta yleisilme on selkeästi plussalla 4-5 kuuntelun jälkeen. Useampi erinomainen veto, muutama melkein ja pari vähän arveluttavampaa, mutta ei yhtään kunnon hutia. Slovaripuoli on todella hyvin hallinnassa, hienoja biisejä.

Aivan ylivoimaisesti bändin monipuolisin tuotos tähän saakka, Lappiskin joutuu pettymään, sillä vaikka tuttuja sointukulkuja on muutamassa biisissä, huomattavasti useammin bändi yllättää touhuillaan todella puun takaa. Selkeästi jokin nahanluomisvaihe menossa.

Hieno levy, hieno bändi. Suosittelen. Ehkä tyrkkään tarkemman arvion jossain vaiheessa, nyt ei jaksa. Vaikka onhan se vähän helmiä sioille, kun ei täällä pahemmin hyvän päälle ymmärretä.

[Jussi K]

TAAS mie oon IHAN VASTA kirjoittanut tuosta, enkä näemmä alati laiskistuvana välitä nyt kirjoittaa samaa sanan-pari sinnetänne vaihtamalla, joten:

En osaa oikein kattavasti jäsennellä vielä. Mutta pitää sanoa, että parilla ensimmäisellä kuuntelulla (pitkiä aikoja mennyt nyt näissä 5-6 kerrassa, levytulvaa suorastaan pukannut) vaikutti samojen ongelmien kohteelta kuin loistavan Seven Sealsin (missäs Mape oli silloin, taisi nyt kumminkin olla osaksi vain sopiva sauma* PF:n kuuntelulle ) jälkeen pudottanut sillisalaattinen ja kovin epätasainen New Religion.

Mutta kyllähän noin on väärin sanoa, vaikka vähän sinnetänne-matskua taas riittääkin (en mie kaipaa niihin kahden ekan tai Black Sunin monotonisempiin aikoihinkaan kyllä). Aggressiivisempi on tämä: Smith & Wesson (mie tykkään! ei nyt toki mikään albumin paras, mutta hyvähän se on jos kertsi saa -osittain kiitos lyriikoiden- hymyn aikaiseksi), Under The Radar (perinteinen, ihan ok) & The Exorcist (kahden edellisen "yhdistelmä").

Rauhallisemmat Black Rain (juurikin Seven Sealsin hiturikollegansa mieleentuovana), No Smoke Without Fire & Hands Of Time (yllätti minutkin, olisin kyllä karsinut vokalistien määrää, mutten kuitenkaan pelkkään Ralfiin) ovat myös hyviä. Avausbiisi liian kuiva jopa minunkin makuuni ja tuo Night After Night on kyllä paska. Itse asiassa bonari Cry Havoc olisi tuon voinut korvata vars. albumilla, mutta tämä toinen on kyllä yhtä turha kuin SS:in limitedin kaksikkokin; oikeita valintoja tehneet karsiessaan.

Mutta kuten määrästä alkaa itsekin huomaamaan niin tämähän olikin NR:ia parempi! Eli askel oikeaan suuntaan taas.


*16.6:a väheksymättä, kuten yltä näkyy.

[Jussi K]

Magnus Karlssonin jäätyä kaksospoikien myötä isyyslomalle, on Alex Beyrodt kuulemma taas vaihteeksi tuuraamassa. Henny Wolteriakos se oli silloin viime Nosturin keikankin aikaan paikkaamassa, mutta Stefan Leibing taas lähti rundin jälkeen.. ääh, noissa pysy mukana

EDIT: Äänestys uusiksi, kaikki viisi aktiivia äänestämään. Pakko pistää ääni uutukaiselle, sen verran monipuolinen pläjäys on kyseessä. Primal goes Adult. Tai jotain sinnepäin.

[Iron Constable]

^Ihan kiva, että niillä on tommonen kaveri, joka pystyy hyppäämään "hätä"tilanteessa kehiin. Ihan pätevä kitaristihan tuo on, vaikka lavamaneerit aiheuttivat allekirjoittaneessa jonkin verran karvojen nousua. Eikä se ollut positiivista se.

16.6 ranking today:

1. Under The Radar
2. 5.0/Torn
3. Black Rain
4. Hands Of Time
5. Riding The Eagle
6. No Smoke Without The Fire
7. Cry Havoc (digibonus)
8. Scream (digibonus)
9. 16.6
10. Night After Night
11. Killbound
12. Smith & Wesson
13. The Exorcist
14. Soar

EDIT: Äänestys uusiksi, nyt kaikki viisi aktiivia äänestämään. Pakko laittaa ääni uutukaiselle, sen verran monipuolinen pläjäys on kyseessä. Primal Fear goes Adult tms.

[Hammer]

On muuten kerrassaan mainio levy tämä Primal Fearin uutukainen. Levyltä löytyy sekä heavy metal -biisejä, että tunnelmallisempia sävellyksiä sopivassa tasapainossa. Vähemmän on selkeämpiä power metal -ralleja kuin esimerkiksi parilla aiemmalla PF-lätyllä (niitä vanhempia levyjä en ole kuullut kokonaan). Kokonaisuutena 16.6. (Before the Devil Knows You're Dead) on niin hyvä, että joudun ensimmäistä kertaa Primal Fearin innostamana levyostoksille. Parhaat biisit eivät ole tällä uutukaisella sen parempia kuin noilla edellisilläkään levyillä, mutta kerrankin bändi on säveltänyt kokonaisen levyllisen toimivaa materiaalia. Onkohan tuo Karlssonin tulo bändiin ollut se kaivattu piristysruiske? Kun ei ole alkuperäistä levyä vielä kourassa, niin en tiedä mitkä soolot mies vetää tai onko osallistunut sävellyksiin jne. Ehdottomasti käyn hankkimassa levyn lähiaikoina myös aitona, niin pääsen kuulemaan nuo bonusraidatkin.

Heavy metal -diggareille suosittelen näitä levyn raskaimpia vetoja: Killbound, Six Times Dead (16.6), Smith & Wesson ja The Exorcist. Soar on myös rankempi rypistys, mutta biisinä levyn tylsimpiä. Jos Ralfin äänenkäyttö ei ole punainen vaate, niin rohkeasti testaamaan ainakin noita edellä mainitsemiani kappaleita (eivät ne ole rankkoja sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta selkeästi perus heavya, eikä europoweria). Tällä uudella levyllä Ralf laulaa omasta mielestäni monipuolisemmin kuin ennen. Niitä kaikkein överimpiä kiljaisuita mies säästelee, mutta kyllä mainioita korkeitakin löytyy (esim. Killboundin lopusta). Herran raspilaulut ja "Halford-wannabe-vokaalit" lähtevät kyllä tyylillä. Raspikorkeat ovat myös mainioita, kuten Scheepersillä aina. Onhan mies "hivenen" koominen persoona, mutta oikein hyvä laulaja.

Vaikuttaisi muuten siltä, että olen Konstaapelin kanssa lähes täysin eri mieltä levyn biisien paremmuusjärjestyksestä. Itselläni tosin vasta pari kuuntelua takana, joten mielipide saattaa vielä muuttua radikaalistikin lisäkuunteluiden myötä. Kärkisijoille nostaisin jo tuon aiemmin mainitsemani raskaampien biisien nelikon, mutta ykköspaikalle sijoittaisin varmaankin hivenen kliseisen, mutta tunnelmallisen mestariteoksen No Smoke Without Fire. Kertakaikkiaan upea biisi tunnelmaltaan, joskin sanoituksiltaan sitten ilmeisesti astutaan hieman kliseiden maailman (tosin lyriikat vielä lukematta ja analysoimatta). Uppoaa tuo No Smoke Without Fire samalla tavoin kuin edellisen PF-levyn tunnelmapala Fighting the Darkness, joka on yksi Primal Fearin parhaista biiseistä omaan makuuni. Uuden levyn biiseistä on nostettava esiin myös Helloween-henkinen Night After Night, sillä se kolahtaa selkeäksi power-ralliksi aivan loistavasti. Under the Radar ja Riding the Eagle sen sijaan jäävät toistaiseksi astetta tylsemmiksi vedoiksi, joskaan eivät ole huonoja nekään. Pari-kolme aika selkeää "euroviisuhevibiisiäkin" levyltä löytyy: Black Rain, 5.0./Torn ja Hands of Time. Black Rain ja 5.0./Torn ovat kyllä hyviä, kun slovari Hands of Timen pelastaa tylsyydeltä lähinnä Ralfin hieno laulusuoritus. Helkkari, että Mr. HAIJEMAA vetää yllättävän hyvin matalammalta ja raspilla myös hidasta tunnelmointia.

Ennen kuin porukka tulee tänne huutamaan " HAIJEMAATA " -kilpaa, niin suosittelen antamaan Primal Fearin uutukaiselle mahdollisuuden (varsinkin jos esim. Accept, Judas Priest ja Gamma Ray kolahtavat, eikä pieni ripaus tuku-tuku-poweria ja euroviisuheavya saa oksentamaan). On nimittäin parasta, mitä bändi on saanut aikaiseksi (uskallan väittää näin, vaikken ole Primal Fearin ensimmäisiä levyjä kuullut kokonaan). Seven Seals ja New Religion ovat ihan jees- levyjä, mutta laadun tasaisuudessa uusin levy pesee niillä lattiaa.

Kun en ole sanoituksia vielä nähnyt, niin on pakko kysäistä PF-diggareilta, että mistä tuo 16.6. -nimi muuten juontaa juurensa?

[Iron Constable]

^Varmaan havaitsit, että Hands Of Timen laulavat vuorotellen kaikki bändin jäsenet rumpalia lukkunottamatta. Varsinaisissa säkeissä laulavat Magnus, Mat ja Henny. Ralf tulee mukaan vain kertosäkeessä. Että silleen. Laulujärjestyksen voit sitten tsekata sietä alkuperäisen levyn vihosta

[Haba]

Slovari Hands of Timen pelastaa tylsyydeltä lähinnä Ralfin hieno laulusuoritus. Helkkari, että Mr. HAIJEMAA vetää yllättävän hyvin matalammalta ja raspilla myös hidasta tunnelmointia.

Tuossahan biisissä myös muu bändi vetää leadilauluja Randya lukuunottamatta, joten ei se Ralfikaan monipuolisuudellaan ihan ihmemies ole . Levy on kyllä kokonaisuutena varsin pätevä, loistaviin Seven Sealsiin ja New Religioniin on ehkä hieman matkaa, muttei paljoa. Tylsimmät vedot itselleni ovat taas nuo hieman junnaavat ja hitaammat biisit, kuten Six Times Dead, No Smoke Without Fire, Smith and Wesson ja Killbound. Ei vain oikein jaksa. Bonaribiisit kannattaa kyllä tsekata, ihan pirteitä perushölkkiä ovat. Tuosta nimen päivämäärästä ei kyllä ole tietoa, joku bändille tärkeä päivämäärä kuulemma on, kai tuo pienellä googletuksella selviäisi.

Edit: Go, IC.

[Hammer]

^Varmaan havaitsit, että Hands Of Timen laulavat vuorotellen kaikki bändin jäsenet rumpalia lukkunottamatta. Varsinaisissa säkeissä laulavat Magnus, Mat ja Henny. Ralf tulee mukaan vain kertosäkeessä. Että silleen. Laulujärjestyksen voit sitten tsekata sietä alkuperäisen levyn vihosta

En havainnut, vaan oletin, että Ralf vetää tyylillä myös itselleen vieraammilta äänialoilta. Mutta jahka sen alkuperäisen levyn tässä piakkoin hommaan, niin selvitän ainakin välittömästi kuka bändin jäsenistä vetää ne parhaat matalat vokaalit Hands of Time -kappaleessa. Vähän samoja sävyjä kuin Mille Petrozzalla Endorama-levyllä, jonka vokaalisuorituksia on pakko kehaista, vaikken muuten kyseisestä levystä niin välitäkään (Golden Age ja Tyranny toki rokkaavat!).

[Jussi K]

Mutta jahka sen alkuperäisen levyn tässä piakkoin hommaan, niin selvitän ainakin välittömästi kuka bändin jäsenistä vetää ne parhaat matalat vokaalit Hands of Time -kappaleessa.

Mat Sinnerillä on ainakin kokemusta, tuostakin puuttuu lopusta 2-3 uusinta albumia

Onko tämänkuuloinen setä?

[Hammer]

^ Kyllä luulisin, että on sama kaveri, joka vetää hyvät vokaalit Hands of Timessa. Kävin myös kuuntelemassa youtuben kautta paria muutakin Sinner-biisiä ja kuulosti melkoisen hyvältä. Koko bändi on mennyt itseltäni jotenkin ohi, vaikka on näköjään julkaissut jotain viitisentoista studiolevyä ja tyyliksi kerrotaan ainakin Metal Archivesissa Heavy/Traditional metal. Eli vaikka menee hieman ohi topicin aiheen, niin mistä Sinner-levyistä olisi paras aloittaa bändiin tutustuminen?

[Jussi K]

Ei kai se kovinkaan ohi aiheen mene, PF kun on kuitenkin Sinnerin "päälle" perustettu ja 90% miehistöstä on aina samaa -nykyistä tai ex- jommassakummassa. Ralfkin lauleli noilla viimeisillä S-levyille ennen liittymistään ja kai näihin päiviin saakka taustalauluja = käytännössä sama asia

On tuolla taaempanakin topicissa puhetta Matista, mutta pari mainintaa olen tehnyt nytsoi-lankoihinkin haun perusteella:

ns: Sinner - Congress Of Deceit

Mat-sedän harrastamat Thin Lizzy-vaikutteet kuuluvat jo tällä v. 2000 The End Of Sanctuaryn keskitason biisillä, lopussa vielä Maidentakuu-kohta. Rummuissa vieraili sessiomiehenä Uli Kusch & taustalaulajana tässä vara-Primal Feariksi degeneroituneessa kakkosbändissä Ralf Scheepers.

edit: Sinner - Broken World

Ehkäpä levyn paras biisi nimikon kanssa. Kuinkahan moni muu(kin) on käyttänyt tämän päämelodia-kitaratilua. Eipä se Alex Beyrodt ollut kyllä lookiltakaan mitenkään originelli..

ns: Sinner - Devil's River

Saksa + hevi = hyvä. Levynä The Nature Of Evil, 1998.

ns: Primal Fear - All For One

On tämä 'toissalevy' Seven Seals ihmeen laadukas, ei kärsi edes suht mittavasta pituudesta eikä näistä useammasta 7-8 -minuuttisesta biisistä keskellä. Tämä yhtenä niistä silkkaa ässää!

edit: a Question Of Honour Onneksi, perkeles, tästä Sinner-helmestä tehtiin tämäkin versio. Voisi ehdottaa bändille X-määrää lisääkin, niitä kuitenkin riittää ja todistettavasti saavat vain lisää virtaa & eloa runkoonsa. Ralfin ansiota tai sitten ei, mitenvain.

Sinner - Heart Of Darkness

Rippaa muuten plösö-Mat (tai pikemminkin Magnus Karlsson) ihan surutta G. Mooren Thunder Risingia tämän melodioissa, mutta mitä se haittaa, huonompaakin biisiä voisi Kyllä tällä Crash & Burnilla edellisen Mask Of Sanityn tapaan ne Thin Lizzyn melodiat ja maneeritkin kuuluvat, ettei linjaa nyt sentään Garyn suuntaan modernisoimaan menty.

edit: - Connection

Tämä se on sitä Lizzyä, enemmän kuin Kai Hansenin fraseerauskaan LOTF2:en Leaving Hellissä.

Ja kun tuota tuotantoa on noin paljon, tuolla 1990-lukua luotaavalla NB:n foliokantisella kokoelmalla on ehkä ihan hyvä tsekata noita, esimerkiksi joitakin yllämainittuja biisejä jos tulee vastaan.

1980-luvun Noisen aikaisista vanhemman pään matskuista suht vaikeasti kai saatavissa olevat (saattaa tulla wanhoissa midprice-hyllyissä vastaan tai netistä toki) Danger Zone & Touch Of Sin taitavat olla parhaat, seuraaville kahdelle mentiin enemmän syntikan & pop-orientoituneempaan suuntaan; vaikka onhan Comin' Out Fighting (1986, mukana mm. kohta U.D.O.on hypännyt Mathias Dieth & Don Airey) todella hyvä myös. Eikä nämä mitkään nyt mitään mestariteoksia ole, sellaisia enemmän tai vähemmän seiskan levyjä aina joillakin todella helmibiiseillä, uudemmista kai tuo The End of Sanctuary on tasapainoisin. Tai sitten vanhoilla päivillään jo kovin thinlizzyksi menneet kaksi uusinta, jos tunnelmasta pitää valmiiksi.

[Hammer]

^ Kiitos suosituksista! Lisäilen nuo kolme mainitsemaasi '80-luvun levyä ja tuon myöhempien aikojen Best offin liki päättymättömän ostoslistani jatkoksi. Ne muutamat kuuntelemani youtube-biisit lupailivat hyvää, joskaan eivät vielä räjäyttäneet tajuntaa. Kuitenkin vähintään tutustumisen arvoiselta yhtyeeltä vaikuttaisi. Pitänee kuunnella lähiaikoina ainakin yksittäisiä Sinner-biisejä juuri vaikkapa youtubesta, jos osuisi niitä todellisia helmiä vastaan.

[Jussi K]

Siis ei nuo kasarilevytkään sinällään niin huippuja/mestariteoksia ole, jos sitä odotat. Päteviä kasarihevi-LP-kokonaisuuksia vain tarttuvilla biiseillä, mutta sitä voidaan sanoa esim. 80% Pretty Maidsin tuotannostakin. Melkein tyystin eri bändi nuo em. vuosikymmenellä vs: 1992 > (tuoreempi toki heavy metallia, jollaisena useimmat sen käsittävät).

Ralffilta tulossa sitä soololevyä joskus, levy-yhtiö ei ole ylläri eikä myöskään tuottaja. Saa nähdä, miten tuo eroaa sitten merkittävästi PF:stä. Saammeko kuulla 2010-versiot Scheepers-klassikoista Free Time & Formula One?

PRIMAL FEAR frontman Ralf Scheepers has inked a deal with Frontiers Records for the release of his debut solo album, tentatively due in 2010. The singer states, "I'm still collecting ideas and riffs... and I can't wait to start the production together with Mat [Sinner, PRIMAL FEAR bassist]. We will make this happen during the coming months. I will welcome a lot of interesting guests and if my plan will come reality, it's a dream come true with a killer concept and strong songs!"

[Hammer]

Nyt on ollut kohta viikon verran tuo Primal Fearin uutukainen hyllyssä ja bonusbiisitkin ovat tulleet viimein tutuiksi. Molemmat bonusvedot ovat muuten erittäin hyviä. Cry Havoc jopa yksi levynsä parhaista biiseistä! Cry Havocista on aistittavissa paljon Judas Priest -henkeä, mutta hetkittäin kitarailoitteluista tulee mieleen myös Iron Maiden (tosin hieman powerimmilla soundeilla). Scream omaa myös hyvän riffin ja olisi mielestäni mahtunut levylle sekin.