Livelevyt

[reptile]

Vedotkaan eivät mitään ylivoimaisen upeita ole, brucen äänessä on jotain outoa, en oikein tiedä...

Tais mies olla hiukan flunssassa tuolla keikalla.

Eikös Bruce ollut melkein koko 7th Son Of A 7th Son -kiertueen flunssassa?

Aika lailla joo, Donintonin livevedoista sen kuulee vielä paremmin. Soitannollisesti noi Doningtonin vedot on helvetin kovia, ei siinä paljon Brucen flunssa haittaa.

[Ruusubokseri]

Meikäläisen lempilevy on kyllä ehdottomasti Death on the road. Se on vain niin upea, ja siinä on niin upea kappale. Olipa se ensimmäinen livelevykin jonka Iron Maidenilta näin. Harmi vain, kun siinä ei ole juurikaan Brucen loistavia höpinöitä.

[Masa93]

Meikäläisen lempilevy on kyllä ehdottomasti Death on the road. Se on vain niin upea, ja siinä on niin upea kappale. Olipa se ensimmäinen livelevykin jonka Iron Maidenilta näin. Harmi vain, kun siinä ei ole juurikaan Brucen loistavia höpinöitä.

Mikä jos saan kysyä

Edit: ^Huomasin just että oli eka viesti joten Tervetuloa vaan foorumillle

[Omar]

Onhan tuo death on the road ihan mahtava live myös, leikkaus vaan on turhan nopeaa dvdssä.

[Journeyson]

Miten Rock In Riolla on noin vähän ääniä, minusta ylivoimaisesti paras. Jättiyleisö tekee livestä vielä paremman, mutta tärkeintä on bändin into ja timanttinen settilista.

Pitääpä myös ihmetellä Live At Doningtonin suurta äänimäärää, minusta Maidenin väsynein ja kehnoin live.

[Omar]

^ samaa mieltä doningtonista. Legendaarinenhan se on, ja settilistaltaan upea, mutta kuten sanoit, väsynyt ja jotenkin tylsä veto.

[Osiris]

Pitääpä myös ihmetellä Live At Doningtonin suurta äänimäärää, minusta Maidenin väsynein ja kehnoin live.

Oiskos se että siellä oli Donington 92' Festarit menossa ja Maiden tunnetusti pääesiintyjänä?

[Journeyson]

Pitääpä myös ihmetellä Live At Doningtonin suurta äänimäärää, minusta Maidenin väsynein ja kehnoin live.

Oiskos se että siellä oli Donington 92' Festarit menossa ja Maiden tunnetusti pääesiintyjänä?

Todennäköisesti tuon takia. Sehän ei kuitenkaan yhtään muuta asiaa esimerkiksi Brucen väsyneestä ja jotenkin kyllästyneestä laulusta, jota kuunnellessa tuntuu siltä ettei Mr. Dickinson ole todellakaan halunnut antaa kaikkeansa tuohon esiintymiseen. Plussaa livelle tuo kuitenkin Adrian Smithin vierailu Running Freen aikana.

[Osiris]

Sehän ei kuitenkaan yhtään muuta asiaa esimerkiksi Brucen väsyneestä ja jotenkin kyllästyneestä laulusta, jota kuunnellessa tuntuu siltä ettei Mr. Dickinson ole todellakaan halunnut antaa kaikkeansa tuohon esiintymiseen.

Ei Bruce kovin innollaan vetänyt noita viimeisen tourneen keikkoja kun oli kääntänyt katseen omien sooloalbumien suuntaan. Mutta kyllä tuo minusta kuulostaa ihan perus ysärin live-levyltä. Soundit nyt on mitä on.

[Masa93]

Sehän ei kuitenkaan yhtään muuta asiaa esimerkiksi Brucen väsyneestä ja jotenkin kyllästyneestä laulusta, jota kuunnellessa tuntuu siltä ettei Mr. Dickinson ole todellakaan halunnut antaa kaikkeansa tuohon esiintymiseen.

Oliko toi Donington muuten ennen vai jälkeen Brucen ero-ilmotuksen?
Eikö se niin menny, että sen jälkeen kun kaikki tiesivät erosta niin alko taso laskea

[Omar]

^ taisi olla ennen tuo doningtonin keikka...? Voin olla väärässä mutta muistelisin kuulleeni tälläista.

[P.K.]

Se oli tuon rundin jälkeen. Erosta ilmoitettiin '93 ja silloinen jäähyväisrundi oli vielä perseempi ja sitähän kuulee A Real Dead Onella.

[Summerganon]

Valinta oli vaikea... Noista äänestysvaihtoehdoista pohdin pitkään vanhan kunnon LAD:in ja Rock In Rion välillä, mutta LAD:ille annoin ääneni ja sen se sai tiettyjen mahtivetojen perusteella... Rime, Revelations, Children Of The Damned, Phantom ja Flight Of Icarus ovat kaikki kympin vetoja..
Kyllä Riollakin noita yksittäisiä huippupaloja piisaa, kuten Sign Of The Cross, Brucelta yksi parhaista TETMD:ista koskaan ja miehen hienot tulkinnat Troopperista ja Hallowedistä ovat parempia kuin millään muulla livellä.. Tosin Lento 666 live-lätty saattaanee vähän muuttaa tilannetta.

Ehdoton suosikkini Maidenin live-tallenteista on kuitenkin Maiden England, vaikka Bruce laulaakin vähän räkäisesti.. Show on aivan mahtava, ja settikin on lähes täydellinen. Mitä nyt Children Of The Damned olisi voinut korvata 666:sen tai Revelations Die With Your Boots Onin, mutta mitäpä tuosta, kun mukana on sellaisia harvinaisuuksia kuin The Prisoner ja Still Life. Seventh Sonin materiaalista nyt puhumattakaan. Olisi kyllä hieno jos Maiden jäähyväisrundilla uusisi 7th Tourin shown vielä isommassa mittakaavassa
Kunniamaininta myös Beast Over Hammersmithille Brucen tajunnanräjäyttävästä Killers tulkinnasta.

[Peke]

Pitääpä myös ihmetellä Live At Doningtonin suurta äänimäärää, minusta Maidenin väsynein ja kehnoin live.

Oiskos se että siellä oli Donington 92' Festarit menossa ja Maiden tunnetusti pääesiintyjänä?

Todennäköisesti tuon takia. Sehän ei kuitenkaan yhtään muuta asiaa esimerkiksi Brucen väsyneestä ja jotenkin kyllästyneestä laulusta, jota kuunnellessa tuntuu siltä ettei Mr. Dickinson ole todellakaan halunnut antaa kaikkeansa tuohon esiintymiseen. Plussaa livelle tuo kuitenkin Adrian Smithin vierailu Running Freen aikana.

Jaa...... minusta Bruce vetää Donnyllä kyllä ihan kelpo esityksen kotiyleisön edessä, jota olen moneen otteseen erikseen kehunutkin. Yleisö otetaan hienosti haltuun ja Afraid To Shoot Strangers alkuspiikkeineen on silkkaa fiilistä parhaimmillaan. Väittäisin jopa niin, että vaikea Donnyn perusteella uskoa, että ukko mietti bändin jättämistä. Niin.... ja tuohon vässykkä-aiheeseen: huvittipa taikka ei niin tuskin Bruce pro-jäbänä olisi pilannut (motivaation puuttesta) kuvattavaa ja äänitettävää keikkaa, jonka tiedettiin jo kuvatessa päätyvän tuleviin LP-CD-C-ja VHS-tallenteisiin.

Rock On!

[Summerganon]

^Eikös Bruce noihin aikoihin kehunut keikkaa myös (omasta mielestään) parhaimmaksi, mitä Maiden on koskaan tehnyt?

[SPD10]

Meitsillä on ensikuuntelussa juuri Live at Donington, ja kyllä jo tässä vaiheessa (Can I Play With Madness) menee helposti Real Live Dead Onen edelle. Live/Deadilla on muutamat mainiot vedot, mutta isompi osa on kyllä aika väsynyttä menoa. Mielestäni Live/Deadilla kuuluu selkeesti enempi tuo Dickinsonin gonahtaminen.

[QazKFD]

Kuuluuko se A Real Live Onellakin selvästi? Eli ykköslevyllä?

[SPD10]

Kuuluuko se A Real Live Onellakin selvästi? Eli ykköslevyllä?

No mun mielestä ainakin Prowler ja Remember Tomorrow menee "vähän sinne päin". Toki siihen voi vaikuttaa että ovat alunperin Paulin laulamia veisuja ja on meitsin listoilla ihan kärkipäässä noista Di'anno-ajan veisuista. Esim. Where Eagles Dare ja toiselta levyltä vaikkapa Fear of the Dark rullaa aivan pirun nätisti. Eli epätasaisuus vaivaa näitä livejä mielestäni. Tosi täytyy mainita etten ole kumpaakaan levyä mitään hurjan paljoa kuunnellut, muutama kuuntelukerta vasta takana. Mielipiteeni perustuu siis enemmänkin ensivaikutelmaan minkä noista levyistä oon saanu.

[P.K.]

Niin mutta ei nuo Prowlerit yms ole Live Onella vaan Dead Onella missä biisit on sieltä '93 rundilta. Live One on '92 rundilta missä ääni voi olla jo kulahtanut (dokaamisen, biletyksen, äänen väärinkäytön yms takia) mutta suoritus ihan eri luokkaa vielä.

[SPD10]

^Meitsillä on ainakin Prowlerit ym ykköslevyllä. Hitto vie, sekaisinhan näissä menee kun ei levyissä selkeästi lue kumpi on Live one ja kumpi Dead one Eli siis CD 1 on (ainakin mulla) Dead one ja CD 2 Live one.

[P.K.]

Se remasteri voi olla hämäävä kun levyjärjestys on päinvastainen. Toisaalta remasterin nimikin on A Real Live Dead One, oikeasti nuo julkaistiin erikseen vuoden viiveillä.

[SPD10]

^Näin justiinsa. Asia oli kyllä tiedossa, mutta kun QazKFD kysyi että "Kuuluuko se A Real Live Onellakin selvästi? Eli ykköslevyllä?", niin siinä vaiheessa multa meni livet ja deadit jo sekaisin

[Pertti Keinonen]

Niin mutta ei nuo Prowlerit yms ole Live Onella vaan Dead Onella missä biisit on sieltä '93 rundilta. Live One on '92 rundilta missä ääni voi olla jo kulahtanut (dokaamisen, biletyksen, äänen väärinkäytön yms takia) mutta suoritus ihan eri luokkaa vielä.

Erään turkulaisen mentorini sanoin 95 % keskittyminen on 50 % suoritus . Brucella ei tainnut tuolloin enää olla edes 50 % keskittymistä. Muistan ja on vielä nauhalla (VHS?!) Headbanger´s Ballin Maiden special, jossa jätkät Portugalissa treenailivat ´93 kiertuetta varten, kun Bruce oli pudottanut pommin, että hänellä on melko vaikea tilanne, kun toisaalta pitäisi vetää kunnon keikkaa, mutta toisaalta mitä porukka tuumaa, jos vedät aivan 110 lasissa, mutta olet ilmoittanut lähteväsi lätkimään. Paradoksaalinen tilanne. Äänikin oli kyllä aivan loppu, mutta ei siellä mitään kovaa yritystäkään enää ollut. Olis mielenkiintoista tietää, että oliko sillä ja Smithillä loppumassa rahat ´98 vai oliko pätäkkää patjassa niin paljon, ettei sen takia tarvinnut laulu- ja soittohommeleista paljoa välittää. Maideniin takaisin liittymisen silloisista motiiveista tuskin koskaan kuullaan aivan rehellistä lausuntoa.

Mitä sanoo Rautaneidon raati tästä?

[Peke]

Olis mielenkiintoista tietää, että oliko sillä ja Smithillä loppumassa rahat ´98 vai oliko pätäkkää patjassa niin paljon, ettei sen takia tarvinnut laulu- ja soittohommeleista paljoa välittää. Maideniin takaisin liittymisen silloisista motiiveista tuskin koskaan kuullaan aivan rehellistä lausuntoa.

Mitä sanoo Rautaneidon raati tästä?

Eiköhän pättäkkää ole tullut 80-luvun kiekoista jo pelkästään loppuiäksi noille herroille, mutta tuskin kuitenkaan samassa määrin, mitä tämä nykyinen reunionin jälkeinen suksee on tuonut. Varmaan Bruce ja Adrian haistoivat myös rahan ja helpottaahan se päätöstä mennä vanhaan bändiin jos ja kun ovet olivat avoinna.

Kuitenkin minusta tuntuu, että suurin motiivi oli se, että jäbät tiesivät pystyvänsä yhdessä tekemään vielä uutta ja hyvää maiden musaa. Motiivina vielä Harriksen leirissä Maidenin nostaminen suosta taas isoille lavoille uuteen suosioon ja uusien fanien kiinnostuksen saaminen. Noinhan se suunnilleen menikin sitten ....

Mitä tulee tähän "ei rahasta vaan rakkaudesta lajiin", niin minusta ukot on olleet aika vilpittömia duunareita haastatteluissa ja kaikessa esiintymisessään. Myös faneja on huomioitu mukavasti... eli pääsyy paluuseen oli musikaaliset syyt.

[Pertti Keinonen]

^Dickinsonia taisi ainakin vituttaa pienille yleisöille esiintyminen, vaikka miehen senaikainen matsku olikin jopa parempaa kuin Maidenilla.

Toi duunarius, minkä otit esiin, on mielenkiintoinen juttu, että miten sitä imagoa on edelleen saatu näin hyvin ylläpidettyä. Tässä tapauksessa duunari tarkoittaa asennetta, koska haalareita ei varmaan ole vähään aikaan vaikka joku Smith kokeillut . Kyllä se on yksi iso osasyy suosioon. Ja sellainen tietty vastakohtaisuus esimerkiksi amerikkalaisuuden kanssa. Kyllä se just jostain Murrayn hymystä ja Harrisin katseesta lähtee se matalan profiilin perusasenne.

Reunionin tuomaa suosiota olisi joskus mukava pohtia vähän enemmänkin, koska ei se nyt niin sanottu ole, että kaikki välttämättä olisi mennyt niin kuin nyt on mennyt. Jos ajatellaan 92 vedettiin meilläkin 3500 ihmiselle ja 95 taisi enää 1500 ihmistä käydä Kultsalla, niin mistä syystä 99 kaikki räjähti taas valtavaan nousuun, vaikka periaatteessa samalla kokoonpanolla kuin 1992 soitettiin. Mikä merkitys esimerkiksi pelkästään Smithin takaisin tulolla oli suosioon? Toki Dickinsonkin tuli takaisin bändiin aivan eri vireessä.