Aika vahvat Bad Company -höyryt tässä biisissä ja se ei ole huono juttu. Rhett Forresterin aikaiset levyt on jääneet ihan syyttä suotta kuuntelematta, nämähän on todella hienoa hårdrockia.
Forrester on laulanut näköjään myös ex-Virgin Steele -mies Jack Starrin soololevyllä, jolla on hintaa nykyään ihan mukavasti.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
^ Olikohan se tuo Out Of The Darkness '84 sitten, mitä löytyi Rovaniemen Rautatieaseman (vinyyli)levydivarista LP:nä parilla eurolla.. eikun opiskelijanrötjö-lipulla hakemaan, tulee kai silti halvemmaksi Vaikka CD-painoshan tuossa tietysti on nyljennän kohteena.
ns: All Ends - I'm Sorry
Niin minäkin, että kuuntelen tätä. In Flamesin Björn Gelotten kieltämättä sievä sisko toisena laulajattarista, ja vanha jeesuslookalike on Jesper Strömbladin kanssa tehnyt kuulemma taustalta käsin biisit. Vaikka vanhaa melodiatajua saattaisi välillä löytyäkin, hukkuu se lahjattomaan bändiin. Tuottajatäkykin mm. Ragessa & Axel Rudi Pellin bändissäkin kymmenisen vuotta sitten vaikuttaneen Christian Wolffin myötä oli yhtä tyhjän kanssa.
Ihan helvetin kova ja niihin harvoihin onnistuneisiin covereihin kuuluva hitti.
Vetävät ehkä jopa paremmin kuin itse Jumala, Ronny James Dio.
Biisissä on ihan mahtava fiilis varsinkin tuossa "Hey you, you know me, you've touched me, I'm real, I'm forever the one that lets you look and see and Feel me, I'm danger - I'm the stranger" kohdassa.
Soolokin vedetään ihan mahtavasti.
Biisi hipoo jo äärirajoja.
Tätä bändiä tullut kuunneltua koko viikonloppu ja tänään jatkuu. Noussut yhdeksi parhaimmista bändeistä mitä on vastaan tullut. Joka kerta kun bändiä kuuntelee, tulee jotain uutta vastaan. Aiemmin soi Test For Echo, jota olen pitänyt yhtenä bändin huonoimmista, mutta huomasin, että sehän onkin aika hyvä levy. Sama tämän levyn kanssa, paljon loistavia biisejä, mm. One Little Victory, Ghost Rider, Earthshine, Secret Touch ja Sweet Miracle.
Muutenkin on tullut enemmän kuunneltua uudempaa Rushia, eli Prestosta eteenpäin. Vaikka ne parhaimmat levyt ovatkin siellä 70- ja 80-luvulla, myös monet uudemmat levyt toimivat loistavasti. Uusin studiolevy onkin sitten parhainta mitä ovat tehneet sitten Grace Under Pressuren. Pidän sitä ihan kärkipään levynä.
On näissä herroissa vaan jotain maagista...
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Aivan tajuttoman vaikuttavaa settiä. Käsittämättömän hienossa tasapainossa örinää, raskasta junttaa, kaunista maalailua ja puhdasta laulua. Kuten kaveri eräänä ryyppyiltana bändiä kuunnellessamme totesi, paljon lähemmäs taidetta ei musiikilla pääse.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
Jos maailma olisi oikeudenmukaisempi, ja jos enemmän ihmisiä olisi 80-luvulla tajunnut oikeastihyvän musiikin päälle kaikenlaisten nopeasti unohdettavien kertakäyttöisten konepopulosteiden sijasta, olisi Big Countrysta tullut valtava stadionrockryhmä aivan U2:n tapaan. Tämä tosiasia on ikuisesti yksi rockhistorian suurimmista vääryyksistä. Ainakin näin fanipojan mielestä. Edelleenkin bändin kolme ensimmäistä albumia pitäisi kuulua jokaisen hyvien biisien ja taidokkaan soiton ystävien levyhyllyyn. Tälle bändille ei vielä tänä päivänäkään löydy vastinetta. Big Country kun kuulosti vain ja ainoastaan itseltään. RIP Stuart Adamson 1958-2001.
Nicole - Sivu Syyttömistä
Tämän päivän ole kuunnellut tätä ja Suljetut ajatukset-albumia. Muuten varsin toimivaa kamaa, puhtaat laulut vaan menee välillä vähän metsään. Ja laulajan tyyli lausua R-kirjain ns. Tampereen murteella ärsyttää kyllä melkoisesti. Ei vaan kuulosta mun korvaan kovin hyvältä.
Kohta puoli vuotta olen tämän omistanut ja nyt vasta on ollut kunnon tehokuuntelussa. Tästä paljastuikin aivan loistavaa mitälie Proge/Poweria DC Cooperin äärimmäisen hienolla laulannalla. Täyttä neroutta on Silent Screamin vaihtuminen It's Overiin. Kylmät väreet aivan joka kuuntelukerralla.
Restless and Wild on kuuntelussa ja nyt on päästy viimeiseen ja yhteen levyn suosikkibiisiini saakka. On kyllä kertakaikkisen hieno biisi ja koko levykin on äärettömän mainio. Nostan ihan sinne Balls to the Wallsin ja Metal Heartin rinnalle kovimmaksi Accept levyksi. Accept!!
Vähän myöhässä tuli levy ostettua, mutta pitää nyt keikan lähestyessä paikata tehokuuntelulla. Muutaman kuuntelun perusteella vaikuttais olevan tasainen kokonaisuus, ei fillereitä mutta ainoastaan Atom And Evil ja Bible Black nousevat todella muiden biisien yläpuolelle. Hyvän levyn ovat herrat kyllä aikaan saaneet, vaikka Heaven And Hellin ja Mob Rulesin tasolle ei aivan päästäkään.
Amorphis - From The Heaven Of My Heart
Myspacesta uusia biisejä tsekkailen. Enpäs tietä, ei oikeen lähe. Tosin ei nää pari aiempaa lättyä oo muutenka meikälle niin kovasti iskeny, vaan en kyllä ole hirveän paljoa kuunnellutkaan. Ehkä tarttis vielä antaa mahollisuus, sen verran on kuitenkin levyjä kehuttu...
Megadeth - Youthanasia
Nyt vihdoin ensikuuntelussa. On kyllä suoraan sanoen melkoinen pettymys loistavien Rust in Peacen ja Countdown To Extinctionin jälkeen. Mutta ehkä tämäkin vielä aukenee kun on useampi kuuntelukerta takana, ei sentään niin huono ole etteikö uudemman kerran soittimeen päätyisi.
Running Wildia ihan normaalisti soitossa. Näin tenttiinluvun ratoksi.
SPD10 wrote:Megadeth - Youthanasia
Nyt vihdoin ensikuuntelussa. On kyllä suoraan sanoen melkoinen pettymys loistavien Rust in Peacen ja Countdown To Extinctionin jälkeen. Mutta ehkä tämäkin vielä aukenee kun on useampi kuuntelukerta takana, ei sentään niin huono ole etteikö uudemman kerran soittimeen päätyisi.
Heh, oikeastaan ainoa Megadeth-levy, joka oli joskus nappulana aikamoisessa tehokuuntelussa. Tommonen temmoiltaan rauhallisempi ja melodinen meininki toimi niin pirun hyvin. Muistan kun yritin lauleskella Train of Consequensesia joillain ihan siansaksalyriikoilla, kun ei kauheasti ollut tuota englannin taitoa.
Huippubiisi, jäänyt monesti BHI-keskusteluissa vähälle huomiolle, mutta uskomattomine melodioineen ollut aina eräs albumin parhaista minulle.
ns: Mötley Crüe - Chicks = Trouble
Taas yksi kolmeminuuttinen osanen (ovatko ne pitäneet tuottajasetien kanssa jotain mittasapluunaa näille, kaikki max. 3:30 min?) loppupuolella möyrivää Saints Of Los Angeles-kokonaisuutta, vaikka kantaa biisi toki omillaankin.
Vähään aikaan ei ole tullut tätäkään pyöriteltyä ja perhana kun iski taas lujaa. Jeff Scott Soto aivan älyttömän kova laulaja ja maestro itsekin on kovassa vireessä.
Vaikka CD-painoshan tuossa tietysti on nyljennän kohteena.
