Albumikeskustelua ja äänestys: Fear Of The Dark

[Pertti Keinonen]

Be Quick Or Be Dead - miten ajankohtainen biisi onkaan! WinCapita, Bernard Madoff ja kumppanit ovat nousukaudella lukeneet läksynsä.

[maidenisti74]

Itse annoin kolmosen,koska kyseessä on sen verran epätasainen levy.Välillä huippubiisejä ja sitten ihan paskoja. Huippuja ovat Afraid the shoot stranger,Be quick or be death,Childhood end,Wasting love,Judas my guide sekä tietysti aivan upea nimibiisi eli Fear of the dark. Mutta sitten tällä levyllä on myös aivan huippusurkeita biisejä kuten Weekend warrior joka on ehkä Maidenin huonoin biisi.

[mentally blind]

Ihan jees levy, ei yllä kovin korkealle, mutta kuunneltavaa kamaa.

Mukaan mahtuu laatukamaa, kuten Be quick or be dead, parhaita Maiden-biisejä, jotenkin siinä on asennetta ja Afraid to shoot strangers. Mutta mukaan mahtuu myös huonoja biisejä muutamisen, kuten Fear is the key...

Kokonaisuutena 3 tähteä.

[Salamalla ratsastaja]

Ok, laitan nyt oman biisi biisiltä arvosteluni:

Be quick or be dead on kyllä ehdottomasti Maidenin levynavaajien top vitosessa. Tällä tavallahan se levynavaushomma hoidetaan. Heti vaan luulot pois hurjalla kiljaisulla ja nopealla A-luokan riffillä. Kertsi on tarttuva ja biisi on juuri sopivan lyhyt ja energinen. Tyyliveto! 5

From here to eternity edustaa sitten ihan eri tyyliä. Hieno riffi ja kiva soolo alussa. Brucen räkäinen laulanta sopii tähän. Biisi on tarttuvinta Maidenia sooloa myöten. Erinomainen rokkeri. 5

Afraid to sgoot strangers jatkaa loistavaa linjaa. Kaunis alku ja Bruce osoittaa ettei ole omistautunut kokonaan karjumiselle. Sitten ne riffit ja soolot. Kylmät väreet kulkevat käsivarsia pitkin. Pärjää jopa 7th sonin biiseille. 5

Fear is the key onkin sitten ensimmäinen kolhu upeasti alkaneella levyllä. Alku lupaa vielä hyvää, mutta sitten biisi lässähtää. Kertsi on ihan menevää kamaa, mutta... Soolon jälkeen vielä Dickinsonin ihmehourailut ja tylsä biisi on valmis. Todella mitäänsanomaton veto. 2

Onneksi Childhood's end pelastaa tilanteen pahenemiselta. Kaunis melodia ja hyvät sanat tekevät biisistä jo hyvän. Soolo on myös hienoa kuultavaa. 5

Wasting love alkaa myös lupaavasti. Säkeistö on kuitenkin vähän tylsä ja biisi alkaa puuduttaa loppua kohti. Kertsistä ropisee paljon pisteitä ja ilman sooloa biisi olisi saattanut olla jopa FITKn tasolla. 4

The fugitive on taas vähän erilainen veto. Hieno rankka alku. Biisin avautuminen kestää muutaman kuuntelukerran, mutta avautuessaan mahtava teos. Albumin aliarvostetuimpia biisejä. 5

Chains of misery on yksinkertaisuudessaan ehkä vähän heikompi loistavan Fugitiven jälkeen. Yksittäin biisi toimii loistavasti ärsyttävääv kertsiä lukuunottamatta. En tästä kuitenkaan luopuisi. 4,5

The apparition on sitten albumin pohjanoteeraus. Biisi on junnaava ja tylsä säkeistön järjettömän hokemisen väliin. Ehkäpä melodinen kertsi siellä sun täällä olisi auttanut asiaa. Piste tulee sooloista. Muuten kurja veto. 1

Judas be my guide nauttii kyllä ihan arvoistaan suosiota foorumilla. Upeat melodiat ja kertsi ovat kerrassaan mahtavia. Murray näyttää kyntensä sävellystyössä ja tämä onkin juuri parasta Murrayta. 5

Weekend warrior on vähän rennompi veto. Onneksi tämä ei ollut viimeinen biisi sillä albumista olisi saattanut jäädä vähän pahvin maku suuhun. Ihan ok biisi, mutta kertsiä toistetaan liikaa ja ehkäpä jopa vähän liiankin letkeä loistavien JBMGin ja FODin väliin... 3,5

No, jos vielä pitää mainita albumin päättäjästä jotain niin yksi Maidenin parhaita sanoituksia. Hyvä Harris! Fear of the dark on kyllä ansainnut keikkaklassikon asemansa. 5

Fear of the dark on kokonaisuutena hieman epätasainen (k.a. 4,16). Vähennän keskiarvosta 0,1 paikoitellen ärsyttävien soundien takia. Varsinkin Nickon virvelisoundi on näissä rauhallisemmissa biiseissä suorastaan ällöttävää. Joissain kohdin soundit ovat myös hieman ohuet.. Täyteläisyyttä kaipaan.

Ja ranking:
1.SIT 5++
2.SSOASS:5+
3.POM 5
4.PS 4,75
5.TNOTB:4,38
6.Killers:4,36
7.NPFTD:4,35
8.FOD:4,06
9.IM:3,94

X-factorin kuuntelua odotellessa...........

[Summerganon]

Be Quick Or Be Dead
Loistava avaaja, jossa on samaa meininkiä kuin Aces Highissä. Tiukka ja uskomattoman energinen fiilis pysyy mukana koko ajan, eli biisi ei missään vaiheessa menetä otettaan. Loistoavaaja. 5

From Here To Eternity
Sanoituksesta päätellen tässä nähdään Charlotten tarinan päätös... Sanoitus tuntuu vähän merkityksettömältä, ihan kuin Steve olisi vain halunnut tehdä Maidenin oman Highway To Hellin, sillä sitä henkeä tässä biisissä tosiaan on. Ihan toimiva biisi, joskin tätäkin olisi voinut "rikastaa". 3

Afraid To Shoot Strangers
Aivan mahtava kappale, jonka kuulisi mielellään vielä bändin keikoilla.. Jos tämäkin sitten "jäähyväisrundilla". Toimisi varmasti hyvin Brucen nykyäänellä. Vähintään To Tame A Landin veroinen teos. 5

Fear Is The Key
Kahden vaiheille jäävä biisi... Skippaus on usein tämän biisin kohtalo, kun tätä levyä kuuntelen, mutta "I remember the time... jne." kohdassa on asennetta. Sounditkin ovat upeita, siitä ei pääse minnekkään. Iso plussa soolosta. 2,5

Childhood's End
Taas niitä aliarvostettuja biisejä... Aivan mahtava kappale, ja rummut kuullostavat mahtavilta. Brucen Fearin aikainen äänikin istuu tähän biisiin loistavasti. Sanoituskin on upea. Yksi suosikki Maiden-biiseistäni. 5

Wasting Love
Tämäkin kuullostaisi varmaan hienolta Brucen nykyäänellä... Tuntuu vähän Brucen soolobiisiltä, mutta sehän ei ole mikään miinus.
Vähän hengettömän oloinen, mutta välillä suorastaan orgasminen kuuntelukokemus. 4

The Fugitive
Kuten jo näköjään todettu onkin, aliarvostettu kappale. Childhood's Endin tapaan Brucen ääni sopii tähän biisin loistavasti. Kertosäe ei innosta ylisanoihin, mutta hieno piisi, hieno piis... 4,5

Chains Of Misery
Yllättävän hyvä biisi, joka ei kuitenkaan ole sen kummoisempi kuin mikään muukaan bändin "ihan hyvä" kappale. Vaikea sanoa tästä juuri mitään... 3

The Apparition
Surkea ja hengetön veto, jota "näin kriittisesti kuunnellessa" tulee suunnaton halu skipata koko roska. Jokin piilovitsi tms. olisi nipinnapin oikeuttanut tämän biisin tunkemisen levylle, mutta kun sellaista ei ilmeisesti ole, niin tämä on 100%:n turha teos. 1

Judas Be My Guide
Kamala Apparition unohtuukin hetkessä tätä kuunnellessa... Muhkeat soundit, Brucen upealta kuullostava laulu tekevät Judaksesta Be Quick Or Be Deadin tapaisen lyhyen & täydellisesti kasassa pysyvän biisin, jonka voi lukea bändin parhaitten tuotosten joukkoon.. 5

Weekend Warrior
Levyn selvin väliinputoaja.. Ei sillä, että tämä olisi huono kappale, mutta (kuten edellinen arvostelija sanoikin) paikka Judaksen ja nimikkobiisin välissä on outo. Tämä kun olisi ollut Apparitionin tilalla, niin FOTD tuntuisi vähän eheämmältä kokonaisuudelta... From Here To Eternityn tapaan hengetön, mutta ihan toimiva ralli. 3

Fear Of The Dark
Ja nimikkobiisihän on live-vetojen legenda, kultalevyjen kuningasralli ja ties mitä muuta. Fear toimii kuin junan vessa, niin kliseiseltä kuin tämä kuullostaakin, niin totta se vain on...
5

Fear Of The Dark on ihan hyvä levy, ja tiettyjen jumallisten vetojen lisäksi albumilla on ihan kelvollisia kappaleita. Itse asiassa ainao, jonka olisi saanut levyltä suosiolla heivata on The Apparition, mutta kun Be Quick Or Be Dead, Afraid To Shoot Starngers, Childhood's End, Judas Be My Guide ja totta kai itse Pimeän Pelko ovat kappaleita Maidenin kataloogin kärkipäästä, niin sanoisn FOTD:ia ainakin The Number Of The Beastin tasoiseksi lätyksi. Miinuksia levy saa paikoin ohuista kitarasoundeista, vaikka No Prayerin tasolle ei ihan siinä vajottukaan, ja hengettömyydestä, joka vaivaa kaikissa biiseissä edellämainittuja huippuja lukuunottamatta.
Antaisin levylle arvosanan... 4

[Pertti Keinonen]

Onko jollain tiedossa Fear of the Darkin myyntilukuja? Onko albumi myynyt UK:ssa kultaa vai platinaa? Entäs Suomessa?

[Suotana]

^UK:ssa kultaa ainakin. Eikös täällä näin foorumilla ole pyörinyt lista josta näky paljonko mitäkäkin Maiden levyä on myyty Suomesa? Ainakin muistelisin, että vähän aikaa sitten näin semmotteen, mutta ei nyt pikasella ettinnällä löytynyt.

[Iron Constable]

Onko jollain tiedossa Fear of the Darkin myyntilukuja? Onko albumi myynyt UK:ssa kultaa vai platinaa? Entäs Suomessa?

No onhan mulla. Fear on aika vaikea, koska ei ole ollut niitä Maidenin suuria myyntimenestyksiä. Jotain kuitenkin löytyy.

USA: 438.000 (05/08), lienee lähitulevaisuudessa siis kultakamaa yli 500.000 myynnistä
UK: 100.000, kultaa, tarkempaa tietoa ei ole, myi tuon melkein heti ilmestyessään
KANADA: 50.000, kultaa
RANSKA: 175.900, kultaa, raja on 100.000
ITALIA: 50.000, kultaa
ARGENTIINA: 30.000, kultaa

Suomen myynnistä ei ole aivan tarkkaa tietoa, kerron kun tiedän, wait a minute Toni.

Sen verran uskallan sanoa, että minkäänlaista jalometallia ei Fear Of The Dark ole Suomesta saanut, metallia ovat vuolleet vain kuusi albumia, eli Piece Of Mind, Best Of The Beast, Brave New World, Eddie The Great ja Dance Of Death kultaa ja AMOLAD peräti platinaa. Tuskin Fear Of The Dark kovin kaukana kultarajasta on, joka tosin ilmestymisvuonna oli 25000 kpl, olihan älppy sentään ykkösenä listalla. Vanhojen mustiinpanojeni, muistatteko, sähkökirjoituskone, perusteella levy meni suoraan sijalle 1. ja oli 40-parhaan joukossa 13 viikkoa. Silleen.

[nickorules]

Be Quick Or Be Dead
Nopea avausjyrä. Paras kohta on se "I bet you won't fall on your face" jne. Soolot ovat ihan hullut. Ne muutamat loistavat fillit!
4,5

From Here to Eternity
Hiukan turhanpäiväinen renkutus, intron epävireiset kitarat ärsyttävät. Kertosäe onkin sitten kunnon sing-along. Soolot ovat biisin paras puoli.
3,5

Afraid to Shoot Strangers
Pitäisi olla vieläkin livesetissä. Kaunis intro ja rauhalliset säkeistöt, hiukan nopeammassa osassa kaksi hienoa riffiä. Sitten helvetti irti, kunnon soolo, Bruce karjuu biisin nimeä, toinen kunnon soolo. Ja taas hiukan rauhallisempaan osaan. Toimii loistavasti.
4,5

Fear is the Key
En ole koskaan erityisemmin pitänyt tästä riffin vuoksi ja muu on mennyt vähän huti. Kertosäe on hyvä. Vähän turhan hidas ja jotenkin pitkästyttävä.
2,5

Childhood's End
Vähän kummallinen biisi ja kertosäe on ihan hämärä, tulee joku irlantilainen kansanlaulu mieleen. Ihan kuunneltava kuitenkin, vaikka ei albumin parhaimmistoa.
3

Wasting Love
Kaunis kappale. Avautui pitkän ajan kuluttua, mutta nyt tajuan, miten hieno kappale on kyseessä. Soolo on niitä levyn harvoja ei-tiluja, mutta se sopii tähän hyvin. Bruce laulaa tämän mahtavasti.
3,75

The Fugitive
Intro on jännää rymistelyä. Säkeistön alku kuulostaa The Assassinin introlta. Perushyvä biisi.
4

Chains of Misery
Turha täytekappale. Maailma pyörisi paikallaan ilman tätäkin.
2

The Apparition
Ei välttämättä maailman paras sävellys, mutta sanat ovat hyvät. Hyvä soolo-osa.
3,5

Judas Be My Guide
Nopea biisi kahden keskitempoisen väliin. Melodisuus on hyvä asia. Sopii tähän väliin levyä.
4,25

Weekend Warrior
Tämä on melkein enemmän hard rockia kuin metallia. Jokin tässä vaan vetoaa minuun, varmaan AC/DC-tausta. Soolot kuuluvat ehdottomiin lemppareihini.
4

Fear of the Dark
Maailman musiikinhistorian ehdoton klassikko, kuuluu yleissivistykseen.
5

Ka. 3,70833=3,7. Jääkö tämä keskiarvojen perusteella jumboksi?

[Salamalla ratsastaja]

Afraid to Shoot Strangers
Pitäisi olla vieläkin livesetissä. Kaunis intro ja rauhalliset säkeistöt, hiukan nopeammassa osassa kaksi hienoa riffiä. Sitten helvetti irti, kunnon soolo, Bruce karjuu biisin nimeä, toinen kunnon soolo. Ja taas hiukan rauhallisempaan osaan. Toimii loistavasti.
4,5

Miksi kuitenkin puolikas piste jäi uupumaan... Mitään miinuksiahan tuon biisin kohdalla ei kuitenkaan arvostelussasi ollut. Tässä kyllä huomaa miten jokainen kokee tuon arvosteluasteikon hieman eri tavalla.

[nickorules]

Afraid to Shoot Strangers
Pitäisi olla vieläkin livesetissä. Kaunis intro ja rauhalliset säkeistöt, hiukan nopeammassa osassa kaksi hienoa riffiä. Sitten helvetti irti, kunnon soolo, Bruce karjuu biisin nimeä, toinen kunnon soolo. Ja taas hiukan rauhallisempaan osaan. Toimii loistavasti.
4,5

Miksi kuitenkin puolikas piste jäi uupumaan... Mitään miinuksiahan tuon biisin kohdalla ei kuitenkaan arvostelussasi ollut. Tässä kyllä huomaa miten jokainen kokee tuon arvosteluasteikon hieman eri tavalla.

Se toimii loistavasti, 5 on täydellisesti.

[Justice]

Afraid to Shoot Strangers
Pitäisi olla vieläkin livesetissä. Kaunis intro ja rauhalliset säkeistöt, hiukan nopeammassa osassa kaksi hienoa riffiä. Sitten helvetti irti, kunnon soolo, Bruce karjuu biisin nimeä, toinen kunnon soolo. Ja taas hiukan rauhallisempaan osaan. Toimii loistavasti.
4,5

Miksi kuitenkin puolikas piste jäi uupumaan... Mitään miinuksiahan tuon biisin kohdalla ei kuitenkaan arvostelussasi ollut. Tässä kyllä huomaa miten jokainen kokee tuon arvosteluasteikon hieman eri tavalla.

Se toimii loistavasti, 5 on täydellisesti.

[Masa93]

^Mitä ihmettelemistä tossa nyt muka on?
Monesta biisistä on vaikea löytää huonoja puolia(ainakin itsellä), mutta ei se niistä vielä täydellisiä tee.
Täydellisessä biisissä olennaisempaa on sen hyvät puolet kuin huonojen puolien puuttuminen.

[OsmaGunner]

Siis mikä helvetin kitinä täällä on nyt yhdestä arvostelusta? Mä tiedän varmaan tusinoittain biisejä, joissa ei ole niin suuria puutteita, että niitä tarvitsisi alkaa listailemaan. Esimerkiksi Afraid to shoot strangers. Onko se silti minusta viiden pisteen biisi? Ei, koska en saa siitä sellaisia fiiliksiä kuin joistain viiden pisteen biiseistä. Esimerkkeinä Metallican Thing that should not be tai Dickinsonin Darkside of Aquarius. Minusta on muutenkin vähän väkisin väännettyä arvostella joku biisi plussien ja miinuksien kanssa, biisistä joko tykkää kokonaisuutena tai sitten ei, harvemmin missään biisissä on niin huonoa osiota, että se yksin aiheuttaisi numeron tippumisen. Onhan toki sellaisiakin, esimerkkinä Angel and the Gamblerin järkyttävä kertosäkeen renkutus.

Sama juttu levyjen kanssa: Metallican Ride the Lightningissa on varmasti paikoin omat puutteensa, samoin Iron Maidenin 7th Sonissa, mutta silti ne on kokonaisuutena viiden tähden levyjä (mulle).

Fiiliksen mukaan mä ainakin biisit arvostelen ja nickorulesin perustelu kaikessa lyhykäisyydessään osuu aika lailla asian ytimeen.

EDIT: Masa93:n viimeisessä lauseessa on kyllä vinha perä. Noinhan se menee.

[Disciple_]

Onhan tämä ihain hyvä levy. Monia hyviä biisejä, mutta mukaan mahtuu niitä turhia sitten myös. Kolme ekaa ovat todella kovia. Sitten iskee keskinkertaisen puolelle. Wasting Lovesta olen oppinut pitämään, hyvä biisi. Sen jälkeen taas tylsää, kunnes tulee Judas Be My Guide. Jumalauta, se on Afraid To Shoot Strangersin ohella levyn paras biisi. Sitten Weekend Warrior, joka kuuluu levyn paskimpiin. Ja levyn lopettaa nimikappale, joka on jokseenkin puhkukulunut. Livenä tosin menee.

[Flanker]

Suomen myynnistä ei ole aivan tarkkaa tietoa, kerron kun tiedän, wait a minute Toni.

Sen verran uskallan sanoa, että minkäänlaista jalometallia ei Fear Of The Dark ole Suomesta saanut, metallia ovat vuolleet vain kuusi albumia, eli Piece Of Mind, Best Of The Beast, Brave New World, Eddie The Great ja Dance Of Death kultaa ja AMOLAD peräti platinaa. Tuskin Fear Of The Dark kovin kaukana kultarajasta on, joka tosin ilmestymisvuonna oli 25000 kpl, olihan älppy sentään ykkösenä listalla. Vanhojen mustiinpanojeni, muistatteko, sähkökirjoituskone, perusteella levy meni suoraan sijalle 1. ja oli 40-parhaan joukossa 13 viikkoa. Silleen.

Tarkkaa tietoa ei ole kellään, koska useimpien vanhojen levyjen myyntilukuja ei ole päivitetty vuosiin. Levymyyntiä ei muutenkaan kovin tarkasti syynätty siihen aikaan vaan katsottiin paljonko levyä oli toimitettu kauppoihin. Tämän vuoksi esim. Matti Nykänen sai kultalevyn. Levy taisi olla kaksi viikkoa Suomen listalla mikä viittaisi muutaman tuhannen kappaleen myyntiin. Loput Nykäsen "kultalevymyynnistä" tapahtui sitten vuosien mittaan markan koreista. Tai sitten ne vain heitettiin lopulta roskiin kun eivät kellekään kelvanneet, minne ne kuuluivatkin.

Tuo IFPIn kultalevyhaku on täysin vanhentunutta tietoa. Sen mukaan esimerkiksi Piece of Mindia olisi myyty 25 000 kappaletta. Kultalevy myönnettiin 1990, jolloin kultalevyraja oli sattumalta juuri tuo 25 000. Eli IFPIn mielestä PoMia ei olisi tuon jälkeen myyty yhtään kappaletta vaikka siitä on sen jälkeen ilmestynyt kaksi uusintapainosta, digipakit jne. Terve järki sanoo muutenkin että jotain Edward the Greattia ei takuuvarmasti ole myyty enemmän kuin vaikka Powerslavea. Monihan osti vinyylin (tai kasetin) lisäksi sitten vielä cd-version eli nuo 80-luvun levyt on myyty "kahdesti". Lisäksi äänitemyynti 80-luvulla oli noin 50% suurempaa kuin nykyään, tämäkin on varmasti heijastunut noihin vanhoihin myyntilukuihin. Todennäköisesti kaikkia X-factoria edeltäviä Maiden-levyjä on myyty Suomessa se vanha kultalevyraja eli vähintään 25 000. Suosituimpia luultavasti ainakin 50 000.

Miksei tietoja ole päivitetty ja Maidenille myönnetty Suomessa ~10-15 kulta/platinalevyä lisää? Siksi että kultalevyä pitää itse hakea (tai ainakin ennen piti) ja se maksaa. Piece of Mindille haettiin kultalevyä luultavasti ihan vaan promotarkoituksessa. Muistaakseni kultalevyn myöntäminen tapahtui No Prayerin promotilaisuudessa...

[Varjis]

Ajanpuutteen takia ja kovan kirjoittamishalun puuttumisen takia vähän lyhyempää arvostelua tällä kertaa.

1. Be Quick Or Be Dead
Melkonen levynavaajajyrä. Jotenkin semmonen 'evil-meininki' tossa kitarariffissä ja Nickon alkurummuissakin on asennetta. Bruce laulaa mukavasti hiukan karjuvasti. Kertsi on vähän laimeahko, mutta ihan jees. Soolot ovat ihan kivat. Tämä olis kyllä kiva nähdä joskus livenä. 4½

2. From Here To Eternity
Hyvin jännä intro. Tässä oikein huomasin tätä kuunnellessa miten Brucen laulutyyli on muuttunut tästä TFF:ään . Joka tapauksessa kertosäe on turhan tylsä, vaikkakin erilaisuudessaan ihan kiehtova. Aika killerit soolot. Lopussa aivan liikaa turhaa toistoa. Jää selvästi huippuhyvästä avausraidasta. 3

3. Afraid To Shoot Strangers
Ja nyt päästään käsiksi levyn ensimmäiseen timanttiin. Aivan uskomattoman kaunis kitaraintro, jonka päälle Bruce alkaa laulaa virkistävän erilaisesti hiljaa, jopa vähän kuiskaavasti. Kauniit sanat. Näin jatketaan ilman kertosäettä, kun yhtäkkiä kitarat alkavat rakentaa volyymin koventuessa aina vain hienompia melodioita, kun kappaleen nimeä aletaan toistaa samalla. Ja sitten, kuin salama kirkkaalta taivaalta, PAM. Jumalausti, kun tulee vitun hieno osa! Miten tällänen keksittiinkin laittaa tähän?? Aivan sairaan nopea ja vihainen jyräriffi, ja Janickin huippusoolo vielä päälle. Aivan kuin sodan keskellä, sanojen mukaan. Bruce alkaa taas laulaa edeltäjäbiisien malliin, mutta kyllä upeasti. Daveynkin soolo on huippluokkaa. Biisi lopetetaan sitten samantyyppisiin kitaraharmonioihin kuin alussa. Tän voi typistää vain yhteen sanaan: unohtunut klassikko. Ja minäkin jouduin pukemaan sen kahteen. 5+

4. Fear Is The Key
Tämä on samaa kastia From Here To Eternityn kanssa, ei mikään kovin erikoinen. Intro on vähän outo. Bruce laulaa läpi kappaleen ihan hyvin. 3 minuutin kohdilla vähän erikoista menoa. Sen jälkeen tulee hyvä melodia, mutta tämän jälkeen tulee kyllä tahdinmuutos jonka olisi saanut jättää poiskin. Aika mitäänsanomaton luritus, I'm sorry. 3-

5. Childhood's End
Tässäkin erikoinen intro. Sen jälkeen mennään Nickon rumpujen tahdissa hienosti. Bruce laulaa tässäkin ihan hyvin. Kertosäe on vähän tylsä. Toisen kertosäkeen jälkeen tulee kuitenkin hyvä Maidenmäinen nopeampi kohta. Soolot ovat hyvät, ja tämän jälkeen mennään taas Nickon hakatessa rumpuja alun malliin. Loppuu tympeästi, mutta kenties parasta Nickoa koko albumilla. 3+

6. Wasting Love
Ja tässä toinen 'se aliarvostettu'. Unohtumattoman kaunis intromelodia, ja senkin jälkeen tulevat hienot kitarat vievät mennessään. Bruce laulaa aivan taivaallisesti. Maybe one day I'll be an honest man... Kertosäe on taas jotain niin upeaa mitä harvoin tällaisilta heavy bändeiltä näkee balladeissa. Bruce laulaa sen aivan upeasti, melkein miehen paras kertosäe koko Maiden aikana, ja muutenkin tämän biisin laulumelodiat ovat kyllä miehen parhaimmistoa. Ennen sooloja kuullaan vielä hienoa intromelodiaa ja pieni interlude. Soolo on äärimmäisen kaunis sekin, ja biisi päätetään kertosäettä laulellen taustalla soiden pieni soolonpoikanen. Taas niitä törkeän aliarvostettuja Maidenilta, ehkä myös faneilta. 5

7. The Fugitive
Vihainen intro, jonka perään laitetaan outoja hiljaisempia kohtia. Tyhmimmältä kuitenkin kuulostaa kun rumpuintro laitetaan siihen vielä toiseen kertaan. No, Bruce laulaa ihan hyvin. Kertosäe on myös ihan hyvä, vaikka I am the fugitive toistoa on ehkä vähän liikaa. Janickilta ihan hullu soolo, Davey vetää myös perushyvin. Samaa tasoa kuin Childhood's End, ei mitään kovin erikoista. 3+

8. Chains Of Misery
Aijjuu, tää oli tää, kun mietein joku päivä missä Maiden biisissä oli tämä intro. Tässä on kyllä tarttuva kertsi, ja pre-choruksen takana soiva kitaratilutus on kyllä aika perus Daveyta. Mukavan tunnelmallinen soolon alku. Samoilla linjoilla mennään, alkaa paikotellen huolestuttaa jo biisien taso! 3+

9. The Apparition
Epämaidenmäinen alku, Bruce aloittaa laulun heti. Aika temmotonta menoa ekaan sooloon asti, jossa tahti edes vähän kovenee, ja toinenkin soolo on ihan hyvä, mutta sen jälkeen mennään taas tylsässä tahdissa. Nyt mennään jo Fear Is Tke Keyn tasolle. Voivoivoi. 2½

10. Judas Be My Guide
Pieni päännosto taas tylsähköstä perustasosta. Introon alkaa pikkuhiljaa kyllästyä, mutta kyllähän se hieno on, ja sen jälkeen tuleva soolokin. Bruce laulaa ihan hyvin. Kertosäe on taas sellaista mannaa mitä ei ole vähään aikaan saatu sitten Wasting Loven. Erinomaiset laulumelodiat siinä! Toisen kertsin jälkeen kiva pieni kitaramelodia. Soolo ihan hyvä tässäkin. Lopussa taas pieni soolofilli kertsin takana. 4+

11. Weekend Warrior
Ompas Brucen äänessä vihaa miehen aloittaessa laulun! Turhan rockimainen meno taukoineen sointujen välissä. Sooloista iso plussa, ja niiden välissä olevasta melodiasta! Muuten aika tylsähkö tämäkin. 3

12. Fear Of The Dark
Ja sitten niihin klassikoihin... Ei kai tästä muuta voi sanoa. Yksi maailman legendaarisimmista riffeistä (introssa, ja miksei sen jälkeenkin). Klasu Flamingin sanoin tämänkappaleen myötä pimeän pelko taitaa olla maailman tunnetuin pelko klaustrofobian yms. edellä. Bruce laulaa niin legendaarisesti, ja livenähän tämä on täyttä parhautta. Paljon hyviä melodioita (vihdoinkin!), hyvät soolot... Tykkään! Jos ei Maidenin tunnetuin niin ainakin yksi niistä. Täydellinen levynpäättäjä. 5

Keskiarvo: 3,75. Huonoimpien biisien parhaimpia aineksia olisi voinut yhdistellä, niin olisi saanut muutaman mallikkaan kappaleen. Maidenin yksi huonoimpia lättyjä, miltä kuitenkin hienojakin hetkiä löytyy.

[Rautapeto]

On taas aika nostaa yksi levykeskustelu etusivulle...

Fear of the Dark

Hurahdin Maideniin vuonna 1993, jolloin tämä oli heidän tuorein studiokiekkonsa. Ehdin hommata ensimmäiseksi kuitenkin A Real Live Onen, jonka kautta suuri osa tämän levyn biiseistä kävi jo tutuksi. Se väritti aika paljon suhtautumista tähän levyyn silloin. Ihan hulluna kuuntelemani liveversiot olivat jo muuttuneet "oikeiksi" versioiksi näistä biiseistä. Studiovedot jäivät jotenkin ponnettomiksi niiden rinnalla. Ja loppu levy olikin suureksi osaksi valjumpaa kamaa.

Hommasin tämän jälkeen SiT:n, joka iski aivan eri kaliiberilla ja syrjäytti tämän välittömästi levylautaselta. Sittemmin olen tietysti kuunnellut Pimeän Pelkoakin, mutta ei tämä niin kauheasti ole napannut muutamaa biisiä lukuun ottamatta. Mutta annetaan kiekolle mahdollisuus!

Be Quick or Be Dead

Nicko laukoo meidät liikkeelle ja heti pärähtää aggressiivista riffiä eetteriin. Janick tekee hyvän sisääntulon Maideniin säveltäjänä. Aika kipakka biisi, johon Bruce on kynäillyt sopivat sanat, jotka hän sylkee valtaapitävien silmille oikein antaumuksella: "I bet you won't fall on your face / Your belly will hold you in place" Ha, loistavaa.

Saman tien käy selväksi, että levyn soundeissa on jotain pielessä. Etenkin tässä biisissä pitäisi olla voimaa ja instrumentit pitäisi pystyä erottamaan toisistaan, mutta kokonaisäänikuva on pehmeää mössöä. Ainoastaan kitaroissa on sopivaa ätäkkiä ja säröä.

Tämä on muuten eka Maiden-biisi, jonka muistan koskaan kuulleeni. Tuli joskus aikanaan Radiomafiasta. Vuosi oli silloin 1992. Muistan, että pidin laulajan ääntä silloin liian rujona... Kyllähän se Bruce aika erikoiselta tässä kuulostaakin, mutta ote on biisiin sopiva. 3,5

From Here to Eternity

Oho, kierroksen suurin yllätys. Ajattelin, että tämä on ihan täytekamaa. En muistanut, että tämä olisi näinkin sujuva rockralli. Erityisesti kertosäe saa hyvälle tuulelle, hieno meininki, kuoro toimii. Kitaristit vetävät mainiot vongutussoolot. Mitä se Bruce niin kovasti höpisee suvantokohdassa ja aivan lopussa? Ihme mölinää. 3

Afraid to Shoot Strangers

Eeppisen meiningin onnistunut paluu. Tämä osastohan ei oikein sujunut No Prayerilla. Hmm... tämä biisihän on melodioiltaan itse asiassa No Prayer -biisin kierrätys. Uusi yritys toimii paljon paremmin. Alkupuoli kuulostaa enemmänkin modernimmalta fiilistely-Harrikselta ja loppupuoli taas enemmän klassiselta instrumentaali-Harrikselta.

Biisin alkupuolella on hurjan tiheä tunnelma. Sanoitus ja Brucen tulkinta osuvat maaliinsa. Siellä sitä värjötellään hiekka-aavikolla ja odotetaan kauhulla tulitaistelua. Tätä biisiä on helppo laulaa, mutta vaikea saada mukaan se juuri oikea ote kuhunkin säkeeseen - toteaa tämä toistaitoinen mukana hoilottaja.

Kitaramelodiat ovat kirkkaat ja selkeät, tämä on Maidenia, ja soolotkin luovat tunnelmaa, vaikka aikamoisia vauhtiräpellyksiä ovatkin. Ekasta soolosta tulee sellainen fiilis, että taivaalle ammutaan yhtäkkiä vitusti tulta ja pimeä maasto räjähtää kirkkaisiin välähdyksiin. Soolojen välinen biisin nimen toistaminen tuntuu hieman liialliselta.

Onnistunut eepos, joo, mutta ihan tästä ei sellaisia kiksejä irtoa kuin toivoisi. Vähän kankea tämä on verrattuna todellisiin Harriksen mestariteoksiin. 4

Fear Is the Key

Tämä näyttää jatkavan temaattisesti Be Quickin tunnelmia. Biisissä on mainiot riffit ja hienoa kitaroiden vuoropuhelua. Bruce on jälleen kynäillyt kiinnostavan sanoituksen. Hän kuulostaa todella kiukkuiselta - tällä kertaa ympäröivää ihmismassaa kohtaan: "You're outnumbered by the bastards till the day you die." Vaihteeksi saadaan hitaampi, mutta sopivan levottomasti polveileva kitarasoolo. Musiikillisesti tämä on aika kokeellisen kuuloista Maidenia, hyvässä mielessä. Hienoa että välillä voidaan käydä peruskaavan ulkopuolella. 4,5

Childhood's End

Kaunis ja haikea intromelodia. Todella ponnettomat soundit Steven ja Nickon yhteisessä rytmiosuudessa. Niin huonot, että pitää melkein kuvitella, kuinka hyvältä tämä voisi oikeasti kuulostaa. Nyt siitä saa vain viitteitä. Rytmiosuuden päällä soiva kitaramelodia ei ole kauhean kummoinen. Väliosan kitaramelodia on puolestaan erittäin onnistunut ja Dave tarjoilee sen perään hyvän soolon, josta lähdetään taas upeaan tuplakitaramelodiaan.

Biisi on hyvä, mutta jotain jää puuttumaan. Säkeistöt ovat ihan ok, mutta kertosäkeen laulu on vähän halju. Steven sanoitus on kaikkiaan ympäripyöreää pahaaoloa maailman murheista ilman sen kummempia oivalluksia tai osuvia säkeitä. Tällaisen tekstin kanssa Brucen on paha vakuuttaa. 3,5

Wasting Love

Bruce on saanut tehdä balladin tapaisen. Mikäs siinä. Jos rakkaudesta ja muista herkistä tunteista pitää laulaa, niin Brucen hiukan "verhottu" ja epäsuora tyyli toimii Maidenille. Tykkään biisissä erityisesti "Dream on brothers..." kohdasta. Pääkitaramelodia on kohtalokas. Kertosäe on puolestaan turhan suoraviivainen jollotus. Jotain koukkua jää kaipaamaan. Biisin väliosa ennen sooloa on hauskan minimalistinen. Tulee jo hiukan X-Factor-fiilis. Biisi kasvaa ihan hienosti viimeisissä kertseissä, mutta edelleen ne tuntuvat turhan suoralta kiskomiselta. No, tässä olisi voinut käydä paljon huonomminkin. 3

The Fugitive

Jännä intro, hyvää tomien taputtelua Nickolta. Olkoonkin, että ne kuulostavat taas todella ohuilta. Tunnelmallinen laulumelodia perussäkeistössä. Kertosäe laskee fiilistä. Erityisesti "I am a fugitive" kuulostaa lattealta. Hyvä kitarasoolo Davelta (oletan), jota seuraa ihan hyvä fiilistelyosa. Nyt harhaillaan jossain sumun peittämän joen partaalla. Gersin soolo ei ole ihan niin hyvä. Sitten vielä nopeasti yksi säkeistö ja kertosäe ja se on siinä. Kertosäettä lukuun ottamatta ihan ok biisi, joka jää kuitenkin turhan pidätellyn kuuloiseksi. Kun ei lähde, niin ei lähde. 2,5

Chains of Misery

Muistelin, että tämä biisi olisi jotain aivan kamalaa, mutta muistin vain kertosäkeen - joka ei mikään helmi olekaan. Lähinnä ongelma kuorossa, joka mölisee biisin nimen. Säkeistöt toimivat silti ihan hyvin, yksinkertaisessa riffissä on munaa ja bridgen Dave-lead toimii. Suvantovaihe ennen sooloa on tunnelmallinen ja Dave jatkaa siitä mainioon sooloon. 3

The Apparition

Hei, onko tämä vitsi? Aika puolivillainen tekele, jossa on kauhea määrä höpinää ja osa on ihan lööperiä onnenkeksitekstiä. Soolojen välissä ja niiden jälkeen mennään ihan Killers-tunnelmiin. Ei siinä mitään, mutta kummalliselta aikatripiltä tämä tuntuu. Olisiko ollut mahdotonta kirjoittaa tähän edes kunnollista, selkeästi esiin nousevaa kertosäettä? Minusta tämä ei vaikuta likimainkaan valmiilta biisiltä, vaan aihiolta - josta olisi saanut huonon biisin. 1

Judas Be My Guide

Pohjalta noustaan saman tien huipulle. Judas on helposti levyn paras biisi. Edellisen levyn Public Eneman ja tämän perusteella Dickinson ja Murray saisivat lyödä useamminkin biisejä kaksistaan kasaan. Biisi lähtee kohtalokkaalla kitaralla liikkeelle. Dave vinguttaa hienosti läpi biisin. Kertosäe on yksinkertainen mutta tehokas. Upealla kitaramelodialla mennään c-osaan ja siitä kitarasooloon. Sekin on plussaa, että kerrankin bändi lopettaa biisin kolmen minuutin kohdalla. 5

Weekend Warrior

Akustinen alkuriffi tuo heti mieleen viikonlopun, rento meininki. Säkeistöjen taustalla soiva riffi kuluu aika nopeasti loppuun. Joillekin biisin sanoitus on ongelma, mutta minusta se on ihan luonteva valinta bändille tietäen jätkien futisinnostuksen. Minusta Harris piirtää aika hyvin viikonloppusoturin luonteenkuvan.

Kertosäe on taas turhan suora läpijuoksu. Soolojen välinen melodia on vähän erilainen kuin mitä bändiltä on tottunut kuulemaan. Soolot pelittävät. Hiukan turhan pitkään tämä jatkuu, kun ottaa huomioon kuinka keposilla riffeillä ollaan vauhdissa. Ihan positiivinen fiilis jää, mutta en mä tätä koskaan kuunnella jaksa edes soolojen takia. Tässäkin biisissä on jo vähän enemmän kuin vähän X-Factor-otetta. 2

Fear of the Dark

Eipä irtoa tästä enää samanlaisia säväreitä kuin vuonna 1993. Silloin se Helsingissä äänitetty liveversio veti minut kertakuulemalta bändin pauloihin. Siinä oli suuruutta, oli synkkyyttä. Sittemmin on alkanut väsyttää, kun saman biisin saa kuulla joka kerta - ja aina yleisö osallistuu täsmälleen samalla tavalla, hoh-hoijaa. Tätä studioversiotakaan ei pysty enää kuunteleman ilman mielikuvaa yleisöstä vetämässä melodiaa...

On tämä silti monella tavalla hieno veisu. Nopean osan riffi on tyly, kitaramelodiat ovat tunnistettavinta Maidenia. Soolo-osa toimii, siinä on hyvä tausta. Varsinainen biisi, säkeistöt ja kertosäe ovat minusta aika maanläheistä ja tavallistakin kamaa verrattuna muihin osiin. Tulee vähän sellainen mielikuva, että tämä on ihan ok biisi, joka on kasvatettu eepokseksi lisäilemällä sinne hiukan erilaisia, upeita osia. Tavallisesta on väkisin tehty suurta - ja toki onnistuttukin. 4

Yhteenveto:

Miksi Bruce päätti lähteä kävelemään tämän jälkeen? Hän on selvästi saanut tilaa ideoilleen, sen verran useasti hänen nimensä esiintyy säveltäjälistalla. Ehkä hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen - tai on kokenut Harrisin kampeavan koko ajan toiseen suuntaan. Täytyy sanoa, että tämä analyysikierros on herättänyt kiinnostuksen siihen, mitä näiden vanhojen levyjen tekemisen taustalla on tapahtunut. Täytynee hommata biografioita käsiin. Tunnen hyvin huonosti erityisesti näitä bändin keskivaiheen tapahtumia.

Jotain jännitteitä tässä on ollut. Lopputulos ainakin tempoilee lukuisiin eri suuntiin sekä tyyliltään että tasoltaan. Kokonaisuutta pitää oikeastaan kasassa vain temaattinen fiilis: pelkoon ja pimeyteen kietoudutaan toistuvasti eri biiseissä - mutta sekään fiilis ei kata läheskään koko levyä. Eniten kokonaisuutta hajottaa heikko soundimaailma. En ole hifisti enkä kovin hyvä erittelemään tuntemuksia äänikuvasta, mutta liian pehmeäksi ja epäselväksi tämä levy jää. Se taittaa terän monesta biisistä.

Välillä on myös sellainen olo, ettei kitaristeilla ole ollut oikein ideaa, miten biisit saataisiin lentoon. Riffit voivat olla ihan hyviä, samoin melodiat, mutta mitään hienosyisempää kuorrutetta ei ole keksitty. Ei ole irronnut mitään hienoja fillejä tai muita temppuja. Poikkeuksiin kuuluu esimerkiksi Fear is the Key, joka nousi minulle yllättävänkin tärkeäksi biisiksi tällä kertaa. Siinä on hyvää soittoa.

Keskiarvoksi tuli 3,25. Aiempaan tapaani pyöristän sitä mielivaltaisesti, tällä kertaa alaspäin, koska onhan tämä kokonaisuutena aika ankea kiekko, josta olisi ollut varaa pudottaa pari biisiä pois. Lopputulos on 3,2.

Kiekot paremmuusjärjestyksessä:

Seventh Son 4,5
Somewhere in Time 4,5
Powerslave 4,4
Piece of Mind 4,1

The Number 3,6
Iron Maiden 3,3
No Prayer 3,3
Fear of the Dark 3,2

Killers 2,9

[IndianaJones]

^Jes, näitä lisää! Mielenkiintoisia pointteja ja hyvää omakohtaisten tuntemusten läpikäyntiä. Ja tämä siis jokaisesta Rautapedon arviosta, ei pelkästään Fear of the Darkista. Pitkästä aikaa jaksaa innostua näitäkin lirpakkeita lukemaan lävitse, ja saapa nähdä josko itsekin tulisi ainakin kuunneltua Maidenin tuotanto jossain välissä taas vähän tarkemmin kokonaisuudessaan läpi. Erityisesti No Prayer-Fear-levyt ovat mulla jääneet turhan pitkäksi aikaa hyllyyn seisoskelemaan.

Saa nähdä, jos itsekin innostuisi vääntämään arvosteluja joskus, tuntuu vain että menisi liikaa hehkuttamisen puolelle. Esimerkiksi The Apparitionia en uskaltaisi lytätä laisinkaan, aina soljunut ihan mukavasti sekin biisi korvista alas. Nojoo, myönnetään suoraan että pidän biisistä. Ehkä jos jättäisi arvosanat kokonaan pois, ja keskittyisi tuntemusten kuvailuun...

Pointti kuitenkin oli, että mielenkiintoista luettavaa tännekin taas pukataan ja vieläpä todella asiallisesti kirjoitettuna. Taisi olla jonkinnäköinen toimittaja-taustakin herralla?

[Rautapeto]

Saa nähdä, jos itsekin innostuisi vääntämään arvosteluja joskus, tuntuu vain että menisi liikaa hehkuttamisen puolelle. Esimerkiksi The Apparitionia en uskaltaisi lytätä laisinkaan, aina soljunut ihan mukavasti sekin biisi korvista alas. Nojoo, myönnetään suoraan että pidän biisistä. Ehkä jos jättäisi arvosanat kokonaan pois, ja keskittyisi tuntemusten kuvailuun...

Eipä kai tässä ole sen kummempia sääntöjä, miten arvioita tulisi tehdä. Tai onhan tuolla alun perin ollut ketjut aloittaneen Starstruckin ohje, miten menetellä, mutta se jättää vielä paljon pelivaraa. Anna tulla ilman arvosanoja, jos siltä tuntuu. Mulle näiden levyjen matemaattinen järjestykseen laittaminen on osa tämän touhun (kieltämättä outoa) viehätystä.

Itse olen välillä miettinyt, että alkaako joku itkeä jostain, kun välillä tulee joitain biisejä murjottuakin, mutta nämä ketjut on jo sen verran kauan sitten kylmenneitä, ettei kukaan kovin äkkiä ala parkua. Foorumin vakiväki on sitä paitsi varmaan nähnyt jo niin monenlaisia näkemyksiä näistä samoista biiseistä, ettei mikään outokaan veto juurikaan enää hetkauta... Tärkeintä lienee, että on rehellinen mielipiteissään ja perusteluissaan. En minäkään mitään runno vain siitä ilosta, että saan runnoa.

Pointti kuitenkin oli, että mielenkiintoista luettavaa tännekin taas pukataan ja vieläpä todella asiallisesti kirjoitettuna. Taisi olla jonkinnäköinen toimittaja-taustakin herralla?

Joo, se on mun leipätyö. Mutta älköön tuomittako minua toimittajana näiden tänne kirjoittamieni poukkoilevien analyysien takia tai niitä sen takia, että olen toimittaja. Tahtoo vain sanoa, että ne ovat kaksi eri asiaa, joita en halua sotkea toisiinsa.

[IndianaJones]

^ Juu, tuon esilletuomisen idea oli lähinnä löytää syy keskivertokäyttäjää monimuotoisempiin ja sujuvammin luettaviin viesteihin. Välillä ihan kadehdittavan hyviä kielikuvia ja helpontuntuisesti eteenpäin soljuvaa tekstiä, vaikka näitä arvosteluja tuskin samalla tavalla hiotkaan kun vaikkapa lehtiartikkelia samaisesta yhtyeestä.

Tuli eilen tosiaan pyöräytettyä Fear of the Dark lävitse ja tosiaankin, vieläkin se Apparition vaan toimi. Ei mikään mestariteos, kuten ei ole suurin osa Fearista muutenkaan, mutta ihan hyvin eteenpäinpuskeva kappale kuitenkin. Tuonhan jaksaa kuunnella jo ihan Harriksen bassolinjojen ja parin groovemman riffin takia.

Saundeista taidan olla Rautapedon kanssa aika samoilla linjoilla, jotenkin vähän tuhnut. Soolokitarasaundi sensijaan toimii omiin korviin vallan mainiosti, samaten kitarat ylipäätään. Rytmiryhmään vaan kaipaisi jotain enemmän

[nickorules]

Tuli eilen tosiaan pyöräytettyä Fear of the Dark lävitse ja tosiaankin, vieläkin se Apparition vaan toimi. Ei mikään mestariteos, kuten ei ole suurin osa Fearista muutenkaan, mutta ihan hyvin eteenpäinpuskeva kappale kuitenkin. Tuonhan jaksaa kuunnella jo ihan Harriksen bassolinjojen ja parin groovemman riffin takia.

En olekaan ainoa, joka tykkää Apparitionista! Noin 60% on tainnut antaa jotain 1-1,5:ta ja lopuistakaan harva yli 2,5:n. Ei mikään mestariteos ei, mutta hyvä silti.

[Rautapeto]

Saundeista taidan olla Rautapedon kanssa aika samoilla linjoilla, jotenkin vähän tuhnut. Soolokitarasaundi sensijaan toimii omiin korviin vallan mainiosti, samaten kitarat ylipäätään. Rytmiryhmään vaan kaipaisi jotain enemmän

Kiteytit vielä paremmin sen minunkin kokonaiskuvan soundeista: jotenkin vähän tuhnut. Kitarat pääasiassa toimii, basso ja rummut ei sitten millään. Ja Bruce toki tulee ihan hyvin esiin.

[Hatebreeder]

Tulee aina semmonen fiilis, että Rautapeto on Seventh Son ja minä No Pray Rautapeto on kirjoitusalan ammattilainen, itse taas peruskoulussa käyvä juntti, joka vetää ehkä vähän itseään toistavia romaaneja, juuritasolta ja aina heti Rautapedon perään.

Mutta nyt on tullut aika arvostella Fear of the Dark. Ajattelin sen tähän rykäistä, vaikka sisälläni ääni huusikin "ei sitä kukaan lue! voit käyttää 58 minuuttia paremminkin! mee pelaa seeässää!". Kyseessä on ensimmäinen Maiden albumini, mutta ei mikään rakas levy. Annetaan arvostelun puhua puolestaan:

Be Quick or Be Dead:

Biisi potkastaan käyntiin rytinällä, kunnon riffittelyllä ja kiljasulla. Säkeistöt "ihan jees", kertosäe ei oikein nappaa. "YACK" rääkäsy on kovaa kuultavaa. Brucen pitäisi kirkua ja karjua ja mylviä enemmän. Soolot on perustylsiä, muutama hieno vingahdus mahtunut toki mukaan. Sopivan lyhyt, siitä pisteet. Ei tätä pitempää jaksaisi. Harmillisen tylsä veto loppujen lopuksi. 3 pistettä.


From Here to Eternity:

Alun kitarointi on kaikin puolin onnistunutta. Säkeistöt perushuttua. Kertosäe sen sijaan, sanotuksiin puuttumatta, on tyylikäs. "HELL, aint a bad place, hell is from here to eternity". Brucen ääni on todellakin muutettu sitten SSOSS, räkänen rääkyminen joka kohdassa. Vähän rock-maisempaa menoa. Soolot on taas vaihteeksi perustiluja, 8 levyn jälkeen vähän tylsähköjä; ei jokaiseen biisiin ole pakko sitä tilutusta pistää. Tämän todistaa vaikkapa Gengis Khan tai Megadethin Countdown to Extinction. Takaisin biisii: taas mukavan lyhyt veto, ihan jees, 3,5 pistettä tulee.


Afraid to Shoot Strangers:

Aah.. jotain rauhallista vihdoin. Alun melodia on kauni... anteeksi, siistiä. Akustinen alku ja säkeistöt toteutettu hyvin, ja ei edes perus sointukululla! Brucen laulukin on rauhallista, eikä niin "räkäistä" kun kahessa aiemmassa. Kyllä nyt on pojille römpsää herunut Särökitarat tulevat toki mukaan, mutta rauhallisella melodialla. Todella, todella hienoa melodiaa. Sen jälkeen lähtee nopeampi riffi, ja sitäkin nopeampaa otelautamasturbointia a lá Janick. Syntikat taas tekevät tehtävänsä. Biisin nimi täytyy toki käydä hokemassa johonkin väliin, ja näin tehdään. Uutta sooloa, ja meno rauhottuu melodiaan. Hienoa, mahtavaa, kyllä tämä sen 5 pistettä saa.


Fear Is the Key:

Alun riffi luo jotenkin epämiellyttävän tunteen... eikä säkeistöt paranna sitä yhtään. Jotenkin... puuduttavaa... tylsää, mälsät riffit, tylsät vinguttellut. Kertosäe.. jatkaa samaa linjaa.. Jotkut kantaa ottavat sanotukset kyseessä kenties? "Fear is the key, to what you want to be".. Jotain poliitikkojan diktatuuria? Paikallisen gangsta jenging pomoutta? Päälle päin näkyvää homoutta? en tiedä... Todella kuiva biisi, ansaitsee tähän asti huonoimmat arvosanan: 2 pistettä.


Childhood's End:

Alkaa hienolla melodialla, syntikoiden pauhatessa. Ja pidot sen kun paranee seuraavassa riffissä. Ja päälle vielä taustalla paukuttavat rummut. Säkeistöt taas vähän peruskamaa. Kertosäe taas pitkästä aikaa hieno, eikä vähiten taustalla olevan riffin vuoksi. Taas kuullaan ikään kuin kiroilua, "just what the hell is going on?", herregud! Keskikohdan pakollinen melodia+soolo(t)+melodia alkaa. Melodia ihan menevä. Soolo on kaikessa nopeudessaan tyylikäs. Ja kuten sanoin, melodia soolon jälkeen, ihan menevä tämäkin. Levyn parhaimmistoa, 4,5 pistettä.


Wasting Love:

Alun melodiavingutteluriffi on taas vaihteeksi hienoa. Säkeistöt toimii kaikessa hiljaisuudessaan. Kertosäe taas ihan kiva. Mukavan rauhallinen veto taas, riffit toimii ja säkeistöt kanssa. Brucen laulu ei ehkä ihan parhaimmillaan tässä biisissä. 4-, eli 3,75 pistettä.


The Fugitive:

Alkaa jotenkin uhkaavalla riffillä. Vähän tylsähkö taas. Tylsien riffien jälkeen alkaa säkeistö, joka kuulostaa... hienolta. Ei uskoisi. Se toimii jopa kun kitarat tulevat kunnolla mukaan. Kertsi peruskamaa, ei niin huono kuin luulin. Eka soolo on aika itseään toistava ja lyhyt. Vähän turhan tylsä biisi, mutta 3 pistettä kahmii silti.


Chains of Misery:

Alkaa vähän mielenkiintoisemmalla riffillä. Pre-choruksen kitarointi oli jännän kuulosta. Kertosäe toimii, ja taas kuullaan koko bändin yhteismylvintää. Soolo on pitkästä aikaa mielekästä kuultavaa. Sopivan lyhytkin, vihdoinkin. 3,5 pistettä.


The Apparition:

Alkaa kuin seinästä. "Pam" ja säkeistöä mennään. Täynnä ok riffejä, kivaa solottelua ja silleen. Ei oikein mitään mieleen jäävää, mutta ei myös niin paska kuin sanotaan. Kyllä tämä sen 3-, eli 2,75 saa.


Judas Be My Guide:

Riffi kuulostaa heti mielenkiintoisemmalta. Ja jumaliste, sitähän se onkin. Heti alkuun hienoa sooloilua. Säkeistö.. toimii, pre-chorus, joo, kertsi, aamen. Vihdoinkin valoa tunnelin päässä. Soolot toimii hyvin. Kiitos Dave, nostit juuri levyn arvosanaa tuntuvasti. 4,5 pistettä.


Weekend Warrior:

Rauhallinen alku.. joka tosin loppuu nopeasti. Alun rääkästyt sanat on hienoa mutta... meh, taas samaa latteaa säkeistöä. Pre-chorukset on kyllä hyviä. Eikä kertseissäkään nyt valitettavaa ole. Vähän tasapaksu silti, soolo ihan kiva. Liian pitkä. Aivan liian pitkä. Muutenkin turhan tylsä veto kaikesta huolimatta, 3-, eli 2.75 pistettä.


Fear of the Dark:

Onko tämä pakko kuunnella? Oikeasti? En tahdo. Eli tosissaan kuultu on satamiljoonaseiskytkolmepistekaks kertaa.

Lähtee käyntiin hienolla riffillä mutta rauhottuukin akustiseen soitantaan. Todella hyvä veto ottaa ensin sähkösiä ja sitten akustinen hidas intro a lá Maiden. Kitaramelodia toimii. Hetken päästä alkaa nopea riffi, hieno ja erottuu muuten levyn perhanan tylsistä riffeistä. Säkeistöt on sopivan nopeatempoisia, erottuu sekin edukseen muusta levystä. Sama koskee kertsiä. Välin melodia on hienoa, ja soolotkin jaksaa kuunnella. Sen jälkeen tulee vähän yleisön huudatusta, turhaa mutta toimivaa jankkausta (voimme aistia Virtual Xi:n tulemisen). Biisi viedään heinosti loppuun asti, ja loppuu alun akustisuuteen. Hieno veto se silti on, vaikka sata kertaa kuultu. Kyllä tämäkin olisi kiva olla itse todistamassa livenä. 4,5 pistettä.


Keskiarvo: 3,5625, eli 3,6, mutta koska pyöristetty ylöspäin, häviää debyytille.

Nyt on Fear of the Dark lusittu, ja lopuksi voisin sanoa että jumalauta. En kuuntele toista kertaa. Tylsiä riffejä, tylsää sitä ja tätä ja tota. En tykkää. Se oli kamalaa. Vihaan tätä. Vihaan elämääni. Päätä särkee.


Levylista loppuun:

1. Somewhere in time - 4,5
2. Number of the beast - 4,5
3. Powerslave - 4.3
4. Seventh son - 4.1
5. Piece of Mind - 4.0
6. No Prayer - 3.9
7. Killers - 3,8
8. Iron Maiden - 3,6
9. Fear of the Dark - 3,6

FotD ansainnut paikkansa.

[puolisukeltaja]

Nyt on Fear of the Dark lusittu, ja lopuksi voisin sanoa että jumalauta. En kuuntele toista kertaa. Tylsiä riffejä, tylsää sitä ja tätä ja tota. En tykkää. Se oli kamalaa. Vihaan tätä. Vihaan elämääni. Päätä särkee.

Hmm, jos levy on oikeesti noin huono, niin ansaitsikohan se huonomman arvosanan kuin 3,6/5? Kouluarvosana-asteikolla ajatellen tuo olisi vahva kasi, lähempänä kasi puolta kuin kasia oikeastaan (=hyvä).