Paras Maiden-levyjen nimibiisi?

[Moonkiller]

Fear of The Dark tai Caught Somewhere In Time, jos se lasketaan nimikko biisiksi. FOTD on sen live toimivuuden takia yks parhaista.

[Tumppa]

Vaikea sanoa, joskus tekisi mieli sanoa Fear of the Dark, joskus Powerslave, joskus Caught Somewhere in Time tai vaikkapa Seventh Son of a Seventh Son. Taidan kuitenkin tällä hetkellä vastata Brave New World, mukava kappale, jota jaksaa aina kuunnella.

[Beast Doctor 661]

Powerslave on paras ja kakkosena tulee Killers. Powerslavissä kiehtoo egypti tyyppinen aihepiiri ja myös siihen liittyvät sävelkuviot ja erilaiset osat jotka on hyvin soitettu ja riipaiseva nopeahko soolo. Lisäksi piisissä on myös hidaskohta vaikkakin aika lyhyt. Se on klassikko ja toimii levyllä ja livenä hyvin.

[Fender]

Mun silmät palaa.

[WhiteRabbit]

Mun silmät palaa.

Kävin ostamassa polarisoidut aurinkolasit.

[Masa93]

Paras nimibiisi on Powerslave ja perusteluja on tullut jo senverran edellisillä sivuilla etten itse viitsi pistää koska tulisi vaan turhaa toistoa.

[Fender]

Jotenkin meinaa mennä pelkäksi vittuiluksi koko topic, mutta olisi silti ihan kiva kuulla mitkä niistä jo luetelluista perusteluista vetoavat suhun.

[Masa93]

Powerslave on noussut omalla kohdalla ehdottomaksi ykköseksi. Se on täydellinen biisi. Tunnelma, Brucen vokaalit, maailman paras kitarasoolo...

Tämä kertoo aikalailla omat ajatukset biisistä.

[Osiris]

Powerslave on noussut omalla kohdalla ehdottomaksi ykköseksi. Se on täydellinen biisi. Tunnelma, Brucen vokaalit, maailman paras kitarasoolo...

Siin on yhet perustelut jotka kertoo jo aika paljon

Ihan ihailen innostustasi kirjoittamaan omastasi lemppari nimibiisistä!

Ja jos nyt ei mene Offiksi itselläni on tällä hetkellä noussut aika korkealle Dance Of Death. Mukavaa soinnuttelua kolmen minuutin ajan, kunnes lähteekin albumin nimibiisi. Kappaleen melodisuus tulee hyvin esiin gersin soolon molemmin puolin. Kaikin puolin yksi tämän hetkisistä Maiden kappaleistani.

[chippo]

Ihan ihailen innostustasi kirjoittamaan omastasi lemppari nimibiisistä!

Niin niin ja look who's talking

[Jyyd]

Maidenilta löytyy iso määrä kovia nimikkobiisejä, joita on kyllä todella vaikea lähteä listaamaan järjestykseen. Mutta pistetään nyt tältä hetkeltä ne 5 biisiä, jotka tuntuu iskevän eniten, eikä nämä ole missään muussa kuin vuosijärjestyksessä:

Killers (1981)
- Tässä on sitä alkuajan Maidenin raakuutta parhaimmillaan. Di'Anno vetää huikeat vokaalit, mutta Brucenkin liveveto on huikea. Tämä on kuultu livenä viimeksi EdHunter-tourilla, jos oikein muistan. Sais tulla useammin livenä.

Powerslave (1984)
- Todellakin niitä parhaimpia nimikkobiisejä, ja biisejä yleensä Maidenilta. Upea Powerslave-tunnelma tässä käsillä, ja jokainen pala loksahtaa soitossa kohdalleen, ei voi kun ihailla.

Caught Somewhere In Time (1986)
- Ehkä yksi kovimmista avaajista tämä ja myös nimikkobiisien joukossa kova biisi. Nickon rummuttelu alkaa tässä olemaan todella huikeaa luokkaa, pitää tässäkin nautiskella tuosta tykityksestä mitä muutkin jannut iskee kehiin. Bruce ei aikoinaan livenä ehkä päässy ihan noihin korkeisiin osiin esim. kertsissä, mikä saattaa olla yksi syy, miksi tätä ei myöhemmin soiteltu, en tiedä.

No Prayer For The Dying (1990)
- Ihan saakelin kova nimikkoveto tämäkin. Tässä vedossa sanat on ne tärkeimmät jotka iskee joka kerta suoraan sydämmeen, todella kaunista. Ei noista muistakaan osa-alueista ole valittamista, biisi kasvaa sopivasti ja lopussa rypistetään jo eri tavalla.

And if you would tell me
Just what my life means
Walking a long road
Never reaching the end


Brave New World (2000)
- Hassua huomata, että NPFTD:n ja Braven välillä on kymmenen vuotta eroa, ja kumpikin pääsee listalleni. BNW edustaa minulle sitä 2000-luvun Maidenia parhaimmillaan, tulee loppuosion kitarasooloista aina kylmiä väreitä. Soundipuoli on puhdasta ja Bruce on tikissä tässä, myös Nickon bassorumputyöskentely on uskomatonta alun jytinästä lähtien, ei tässä kahta pedaalia tarvita

BNW ja Caught pääsi ainakin listalle siksikin, että noita on tullut hakattua rummuilla monta kertaa vuoden aikana.

[Siren]

Ehdottomasti paras nimibiisi on Seventh Son Of A Seventh Son koska se on mahtavaa lauluineen pävineen paras kohta on kuitenkin vasta laulun jälkeen, siinä on sitä jotain

[Harhama]

Powerslave! Siinä on jälleen uskomaton melodia. Egypti aihe on hyvä ja kappaleesta voi tunnistaa sen aiheen. Aivan mahtavaa yhteisyötä kitaristeilta! Kappale on vauhdikas, ja siihen hurmaantuu heti

[joku]

Kyllä se vaan on Seventh son of a seventh son. Siitä ei voi kappale enää paljoa paremmaksi mennä!

[Paha-Lurkki]

Kyllä se vaan taitaa olla tuo Seventh Son Of A Seventh Son. Siinä on kaikki niin viimeisen päälle kohdallaan! Kohtalokkaat sanoitukset (iskee ainakin tähän romanttiseen hölmöön, kenestä tällainen eeppisyys on aina paikallaan)! Kitarointi iskee salamaa, soolot on kerrassaan huikeita, vaikken niistä mitään ymmärräkään! Dickinson on pahaenteisen okkultti laulussaan ja vangitsee biisin tunnelman loistavasti. Lisäksi tällaista mm. progen ystävää lämmittää biisin loppupuolen kimurantti kikkailu. Toimii vaan aina kuin tonni tiiliä päin pläsiä!

[Omar]

Tänne jo aiemmin kaipa vastannut jo mutta miellipiteet muuttununeet ajan saatossa! Itse pidän maidenin parhaana nimi ja myös ehkä sinä Maidenin parhaimpana biisinä Fear of the darkia joka aina vaan jaksaa sytyttää pimeimpinäkin hetkinä. Erinomaisia nimibiisejähän Maidenilla on lähes jokainen (paitsi Seventh son, josta en välitä erityisesti) kirkkaimpana Fearin kanssa No prayer for the dying, Powerslave ja Caught somewhere in time jotka ovat kaikki täyttä timangia alusta loppuun, noista sitten seuraavaksi Number of the beast, Killers,Brave new world ja Dance of death jotka ovat myös erinomaisia, mutta eivät niin hyviä kun edellä mainitut ja heikoimmat nimibiisit jotka eivät säväytä ovat Iron maiden ja Seventh son, vaikka seventh son toimiikin joskus. Eli paras on: Fear of the dark.

[Jukka]

Ihan ihailen innostustasi kirjoittamaan omastasi lemppari nimibiisistä!

Ja jos meinaat täällä vielä jatkossa vittuilla, niin opettele kirjoittamaan a) suomeksi b) oikein.

[Sir]

Ihan ihailen innostustasi kirjoittamaan omastasi lemppari nimibiisistä!

Ja jos meinaat täällä vielä jatkossa vittuilla, niin opettele kirjoittamaan a) suomeksi b) oikein.

Siitä saattaisi tosiaan olla apua...


<offtopic>
(Yleensä muuten pyrin välttämään tätä tämän foorumin fanipoikaosiota, koska moni teksti saa minussa aikaan pakonomaisen tarpeen lopettaa itseni. Valitettavasti.)
</offtopic>

[Infinite_93]

Seventh Son Of A Seventh Son

Kappaleen tunnelma on hämyisä ja se sopii täydellisesti levyn kansikuvaan. Alun kiipparit ovat mahtavat. Brucen laulu kuulostaa taivaalliselta. Kitara kaiut biisin puolivälissä kuulostavat hyvältä. Lopussa kitara soolot ovat hienoja. Yleensä en välitä pitkistä kitara sooloista, mutta tähän biisiin ne sopivat. Onhan nitä muitakin hyviä levyn nimibiisejä kuten Dance Of Death, Iron Maiden ja Fear Of The Dark mutta SSOASS on kyllä paras.

[First Son Of A Fourth Son]

Tulipunainen Corvette Stingray -74, 200km/h mittarissa Minä ratissa, vieressä Janina Fry minihameessa tunnustamassa rakkauttaa minua kohtaan Penny Flamen antaessa suuhoitoa...

Tuolta kuulostaa Seventh Son Of A Seventh Son.

[Varjis]

Pahapaha... Näitä on kyllä niin monta. Pitäisikö sitten verrata levyjen muiden biisien tasoon?

Jos laitetaan nimikkobiisit parhausjärjestykseen niin ne menisivät suurin piirtein näin:
Powerslave
Fear of the Dark
Dance of Death
Seventh Son of a Seventh Son
The Number of the Beast
Iron Maiden
Killers
Brave New World
No Prayer for the Dying

Powerslave on kolahtanut vasta viime aikoina. Kertosäe oli aluksi mielestäni karmea, mutta oppi siitäkin tykkäämään tosi paljon, kun kuunteli monta kertaa. Siinä on sitä egyptimäisyyttä. Kakkososa on todella hieno!

Fear of the Dark taas on aivan legendaarinen. Loistava kappale kaiken kaikkiaan.

Dance of Death on monipuolinen ja mielestäni 'espanjamainen' kitarointi. Levyn tasoon nähden todella kova kappale. Tässäkin kakkososa on kuumaa kamaa.

Seventh Son of a Seventh Son. Mahtipontinen, kuten jo mainittu. Syntentisaattorit ovat kuin luotu tähän biisiin. Soolo on loistava, ja kokonaisuudessaan loistava kappale.

The Number of the Beast, legendaarinen, alkupuhe tuo kylmät väreet. Kuitenkin liian monta kertaa kuunneltuna alkaa jo puuduttamaan, ja siksi putoaa nimibiisien listalla vasta sijalle 5.

Iron Maiden, hieno kitaraintro. Kertosäe yksi Maidenin tarttuvimpia.

Killersin bassointro on myös kylmät väreet tuova. Di Annon 'Yeah!' huudot ovat miehen parhaimmistoa! Intron jälkeen kuitenkaan biisi ei oikein enää nappaa.

Brave New Worldin soolo loistava, muuten ei kovin erikoinen.

No Prayer for the Dying, muun levyn tapaan tämä jää auttamatta nimikkokappaleiden listalla viimeiseksi, vähän vaatimaton, eikä iske.