Olin viime lauantaina katsomassa Rööperin. Yleensä en suomalaisista elokuvista hirveästi pidä, mutta tämä oli oikeasti hyvä. Suomalaisissa leffoissa on usein vikana se, että käytetään aina niitä samoja naamoja näyttelijöinä ja tarinat ovat aina sitä samaa. Joku Jasper Pääkkönen on alkanut oikein toden teolla ärsyttämään. Näyttelijänä en kyllä arvosta juuri nimeksikään. Miten tuollainen kaveri on vielä ollut hyvin erilaisissa rooleissa eri elokuvissa...
Rööperikin on loppujen lopuksi tarinaltaan aika tyypillinen, mutta onnistuu olemaan tarpeeksi vakava ja liika huumorilla mässäily ei ole suomipätkille tyypillisesti pääosassa. Leffalle plussaa on se, että se kuvaa hyvin tuon ajan Suomea. Eihän nuo tuon ajan rikolliset mitään "pahoja" poikia olleet. Tekivät vain kansalle palveluksen myymällä viinaa ja, jos tappelivat niin tekivät sen keskenään. 60-luvullahan yks sun toinen harrasti laittomuuksia jossain määrin. Erityismaininta elokuvassa täytyy antaa Franzenille joka näyttelee päihdeongelmaista erittäin uskottavasti. Elokuvassa on saatu vangittua myös 60-70-lukujen miljöö ja tunnelma hyvin (vaikka en kyllä oo elänyt tuolloin

). Kannattaa antaa tälle leffalle mahis vaikka onkin Selinin tuottama.
Offtopiccina tuli mieleen, että ennen Rööperin alkua pyöri mainos uudesta Vaalean punainen pantteri leffasta. Olin tyttöystävän kanssa revetä, kun näin, että elokuvan näytteijäkaartiin kuuluu Jean Reno... Olen vain aina nauranut ja vitsaillut muijalle, että Ranskaan liittyvää tai USA/Ranska tuotantoa olevaa leffaa ei voi tehdä ilman, että Reno on mukana. Äijän naamataulu on alkanut sekä vituttamaan että huvittamaan. Onhan se ihan OK näytteiljä, mutta kai maailmassa on muitakin ranskalaisia näyttelijöitä.