Accept & U.D.O.

[Killeri]

ui saatana! onpa kova setti!!! midnight mover! paremmalta näyttää ku viimevuoden oulunkeikan setti. nyt toistamiseen katsomaan ouluun! onko meillä mukavaa? onko!? jes on todellakin...

[Zapper]

Laitetaas vielä soittoajat elmun sivuilta.'

Showtimes: Sinamore 19.30, Primal Fear 20.20, UDO 22.20

Nuo ainakin viittaisivat siihen, että Primalilla olisi vähintäänki puolentoista tunnin setti, joten eiköhän Udollakin ole silloin vähintään saman mittainen. Ilmeisesti soittoajat ovat pidentyneet alkukiertueesta, jolloin settilistat olivat selkeästi lyhyempiä.

[Iron Constable]

Todellakin näyttää paljon paremmalta toi setti, kuin alkukiertueen. Noin monta Accept-klassikkoa ja vieläpä noin kovaa kamaa. Soittoajatkin näyttää tosiaan siltä, että tulee kova iltapuhde. Helvata soikoon. Asiaa.

[P.K.]

Hyvä keikka! Vaikka vähäsen rutiinilta vaikutti. Jengiä ei ollut kovin paljoa. Viime kerroilla on ollut enemmän porukkaa. Midnight Mover oli nannaa kun Accept ei sitä 2005 itse vetänyt. Nam.

Primal Fear oli totaalista paskaa. Meinasin nukahtaa lukemattomia kertoja setin aikana. Kiva että "bravuuri" tuli suoraan alkupäässä. Hyi saatana.

[Iron Constable]

^Näytitkin siltä, että olisit ollut ihan väärässä paikassa. Olisi kannattanut tulla vasta just ennen Udoa, että olisit säästynyt kärsimykseltä.

Udo oli ihan ok, toki itsellä meni osa settiä ohi, koska nämä viime vuosien levyt eivät ole kaksisesti hallussa. Setti painottui yllätävänkin paljon tuoreempaan materiaaliin. No, sinänsä ymmärrettävää, kun kerran Mastercutoria promotoidaan. Tulipa aulasta lähdettäessä ostettua tuo uutukainen, hinta kohtuulliset 13 euroa. Täytyy tässä lähitulevaisuudessa päivittää kokoelma täydelliseksi, kyllähän Udon perusjuntta on aina toiminut tännepäin.

Yllättäen itselle toimivat keikalla parhaiten ne vanhat, eli Midnight Mover, Breaker, Metal Heart, Princess Of The Dawn, Balls To The Wall ja Fast As A Shark. Tuo lopetuskaksikko kävi kieltämättä kunnon päälle... Eniten ihmettelin setissä sitä, että esim. Mean Machine ja Faceless World sivuutettiin kokonaan. Onneksi sentään ekalta tulivat Animal House ja They Want War, jotka toimivat noiden Accept-klassikoiden lailla.

Udosta tuli välillä mieleen, että noinkohan kestää keikan loppuun, mutta kestipä kuitenkin. Ääni on, niin, Udon ääni. Säilynyt samana rähinänä läpi vuosien. Lemmyn ohella toinen uskomaton esimerkki laulajasta, jonka kurkusta ei periaatteessa enää pitäisi kuulua pienintäkään pihinää.

Porukkaa oli tosiaan vähänlaisesti, vaikkei se tunnelmaa eturiveissä latistanut. 300 lippua oli myyty ennakkoon, eli varmaankin puolillaan paikka oli, jos ovelta myytiin jotain. Yhtä kaikki, hyvä fiilis jäi keikasta.

[Deathrasher]

Helvetin kova keikka kyllä! Ei ollut tuo uudempi UDO tuotanto kovinkaan tuttua, mutta hyvinhän se toimi ainakin livenä. Klassikot tietty klassikoita, pää sai räjähtää ihan huolella kun Accept klassikot ja sooloista esim Animal House lähtivät.

En sitten tajunnut kuitenkaan ottaa sitä USB-tikkua keikasta mukaan, sattuiko kellekkään muulle mukaan?

[P.K.]

Olisi kannattanut tulla vasta just ennen Udoa, että olisit säästynyt kärsimykseltä.

Joo, olis voinut miettiä pari kertaa lisää mutta minkäs tekee.

En sitten tajunnut kuitenkaan ottaa sitä USB-tikkua keikasta mukaan, sattuiko kellekkään muulle mukaan?

Tää olis kiinnostanut muakin enemmän! 25€ antoi edes pienelle harkinnalle todella kylmää kyytiä. Liekö missä formaatissa edes ollut, jos mp3 niin sietääkin jäädä ostamatta.

[Iron Constable]

Toi Usb-kariutui hintaan. Maksoin yht. 33 e PF-paidasta ja Udon uusimmasta levystä, joten 25 eukkia livekeikasta tikulla ei oikein enää mahtunut budjettiin. Idea on kyllä mielenkiintoinen ja näkisin siinä huikean markkinaraon muillekin. Näinä aikoina kai lisätienestiä on keksittävä mistä milloinkin.

[Deathrasher]

Jaa, en kyllä tajunnut edes kattoa tuota hintaa kun ei ollut kuin pari euroa mukana. En kyllä tuolla hinnalla olisi itsekkään sitä ottanut, mutta idea on kyllä hyvä.

[Lord_Hypnos]

Huhhuh. U.D.O. oli ihan törkeän kova, settilista osui todella nappiin. Pelkkä Midnight Mover/Metal Heart/Fast As A Shark-kolmikko olisi ollut jo suurta juhlaa, mutta siihen lisättynä Thunderballit, Animal Houset ja Balls To The Wallit = parhautta! Ja vaikka kuinka olikin "Double headliner tour", niin Primal Fear ei tuntunut juurikaan tavallista pidempää soittoaikaa saanutta lämppäriä kummemmalta. Scheepersin ääntä lukuunottamatta bändi oli täysin eri tasolla kuin Udon porukka.

Toivottavasti Mr. Dirkschneider tulee pian takaisin Suomeen imitoimaan sirkkeliä. YOU KNOW WE WANT IT - 24/7!

[HuJOs]

Keikka oli kova, etenki Balls to the Wall. Eturivissä ei meinannut aina kuulua udon ääntä, mutta eipä se menoa haitannut. Ne iän ikuiset kitara- ja rumpusoolot voisi jättää väliin. Mukaan tarttui jovinon rumpukapula.

[Iron Constable]

^Kuten muutkin vanhat starbat, Udo tarvitsee hengähdystaukonsa. Ei sitä sirkkeliäkään soiteta tauotta. Notta kyllä noi soolot tulevat pysymään setissä niin kauan, kuin sedät jaksaa heilua.

[IndianaJones]

Yritetäänpäs puhaltaa Accept-topikkiinkin hieman uutta eloa, luulisi että melkein kaikille Maiden faneille yhtye kuitenkin jotenkin toimisi. Tai ilmeisesti ei, kun on näinkin hiljaista ollut, vaivaiset kolme sivua tekstiä, vaikka kyseessä onkin yksi perushevin kuninkaista.

Kolme levyä löytyy itseltäni, Balls to the Wall, Metal Heart ja Russian Roulette, joista jokainen on hyvä. Pakkohankintoina ostoslistalla roikkuvat Breaker ja Restless and Wild, molemmilta löytyy sen verran kovaa kamaa. Lisäksi pakko mainita ehdottoman tiukka livepläjäys Staying a Life, jolla bändi soittaa uskomattoman saumattomasti yhteen älyttömän kovalla tatsilla. Vielä kun livellä sattuu olemaan timanttiset saundit, niin eihän sitä voi kuin suositella.

Muutenkin Acceptissa miellyttää saundipolitiikka kummasti. Levyt potkivat kunnolla, mutta soittimet pystyy vaivatta poimimaan sieltä seasta. Tukkoisuudesta ei ole tietoakaan. Kitarasaundit ovat yksi asia, mikä tässä bändissä myös kiehtoo, aivan täydellistä meininkiä. Itselle kun saisi samalta kuulostavat pelit, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen. Muutenkin kitarointi on erittäin tyylitajuista ja riffit elämää suurempia.

Klassikkolevyjen ulkopuolelta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, eli Russian Rouleten jälkeistä musisointia en ole nuottiakaan kuullut. Eivät taida olla muutenkaan kovin kovassa huudossa nämä post-Udo levytykset, missään piireissä.

[WhiteRabbit]

Itse olen juuri onnistunut löytämään Acceptin. Balls To The Walls ja Metal Heart -levyt turi *krrhm* waretettua muutama päivä sitten. Biisit potkii lujaa, joten kai nuo teokset on hommattava ihan CD -formaatissa.

Udon vokaalit ovat omaperäiset ja juuri nuo Jonesin mainitsemat soundit miellyttävät meikäläisenkin korvaa.

[Backlet]

Pitkään on pitänyt tutustua kuten 345 muuhunkin bändiin. Balls to the Wall ainakin hankittava pikimmiten, nimibiisi on sellanen jytä ettei tosikaan.

[metal invader]

Enpä olekaan tainnut tänne kirjoittaa mitään... Korkea aika korjata virhe!
Accept on varmasti Maidenin ja Manowarin ohella yksi tärkeimpiä bändejä mulle. Joskus Reunion-kiertueen aikoihin (kesä 2005) kuulin bändistä ensi kertaa, mutta ennakkoluuloisena en viitsinyt tutustua bändiin sen kummemmin... Myöhemmin samana vuonna kuulin sattumalta Metal heartin, ja pakkohan se oli mennä ostamaan se itselle samana päivänä. Sen kuuntelukerran jälkeen hyllyyn on eksynyt tasaisin väliajoin lisää Acceptia ja U.D.O.:a. Väliajat johtuvat siitä, että on monia muitakin hyviä bändejä ja niiden levyjä, mitä pitäisi ostella. Tarkoitus olisi kuitenkin saada molempien bändien tuotanto (tarkemmin sanottuna studio- ja livelevyt) hyllyyn.
Bändin parhaaksi tuotokseksi voisin sanoa Balls to the wallia. Kovia riffejä, biisejä ja "köörilaulua". Tällaiselta hevin pitääkin kuulostaa! Kaiken kruunaa yksi hienoimmista balladeista, Winter nigths. Täydellinen levy yksinkertaisesti sanottuna. Nuo bändin muut klassikkotuotokset osuvat melko lähelle myös, eli parhaimmillaan bändi on kyykyttänyt heikompiaan mennen tullen .

[Jussi K]

Klassikkolevyjen ulkopuolelta minulla ei ole minkäänlaista kokemusta, eli Russian Rouleten jälkeistä musisointia en ole nuottiakaan kuullut. Eivät taida olla muutenkaan kovin kovassa huudossa nämä post-Udo levytykset, missään piireissä.

Eipä niitä ilman Udoa ole kuin yksi, Eat The Heat, 1989. Siitä taas olen varmaankin harvinainen, tykkäävä outoilija. Hieman kahden edellisen (MH & RR) vanavedessä kulkeva ryhdikkään konemainen soundi (toki noilla ei käytetty konerumpuja, eli paljon steriilimpi tunnelma tällä) ja Hoffmannin, Baltesin & Kaufmannin biisintekotaito ensinmainitun melodiatajuineen ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. Nyt pystyivät vain tekemään David Reecelle aikaisempiakin (mestariteoksia) limaisempia tukkahevi-balladeja parisen kappaletta, jotka eivät koskaan ole haitaksi -muutoinkin Reece ei ole ollenkaan kehno laulaja, vaikka Accept onkin Udon keuloittama instituutio. Tämän todistaa jo vähän myöhempi Bangalore Choirin albumi On Target; hård rock vm. 1992

Reunion/comeback Objection Overruled (ei muista onko 1992 vai '93, no kuitenkin) taas on myöskin melkoisen hyvä. 11 biisillä homma pysyy kasassa ja suurin osa on todella päteviä, esimerkiksi All Or Nothing-metallihymni, tarttuva I Don't Wanna Be Like You, räyhäkkä Sick Dirty And Mean, takuu-Wolf:mainen Just By My Own-instrumentaali ja balladiensa korkeaan kastiin helposti menevä Amamos La Vida.

1994 Death Row taas haukkaa meikän mielestä tuon ajan albumeille tyypillisesti ylipituuden kiveä. Muutoinkin yksinkertaistetumpien räyhäämisrallien linjoille aikaisemmista lähtenyt materiaali tuntuu (ja varmasti onkin, julkaisutahtia ajatellen) nopeammin rykäistyltä. Toki ei A-levyä ilman helmiä, ja näille kahdelle onkin mukavaa vaihtelua tuova piirre tuon yksinkertaisemman tyylin myötä, miten HOFFMANN soittelee salamanäppisenä rinkiä muun bändin ympärillä. Kuin ratapyörä vespaa vastaan! Välillä jää vain kuuntelemaan tuota näytöstä, varsinkin soolojen aikaan.

1996 Predator taas ansaitsee usein nähdyn paikkansa heikoimpana levynään kahden ekan kanssa.. todella väsynyt ja jotain kertoo sekin, miten konehöystöiset ja Peter Baltesin laulamat tai Udon kanssa duetoimat biisit ovat parhaimmistoa. On siellä jotain perinteisempääkin, vaikka nyt levyn paras, Run For The Night. Udo-Wolf-Peter -trion kanssa jäljellä on enää paljon ETH:ia pahemmin (l. rasittavammin) säksättävä rumpukone, joka jostain syystä Michael Cartelloneksi on aina kreditoitu.

[IndianaJones]

^Jussi tuntuu nyt vastailevan mulle kokoajan, kiitokset siitä. Piti Metal Archivesista hieman katsella noita myöhempiä levyjä, ja tein sen harmikseni vasta postauksen jälkeen. Pieni ylläri oli, ettei ilman Udoa tosiaan oltu tehty kuin yksi levy, jotenkin olin mieltänyt, ettei noiden klassikoiden jälkeen herran kanssa tehty mitään studiossa.

Ja Wolf on tosiaan aivan ilmiömäinen kitaristi, selkeästi parhaita klassisen musiikin ja metallin yhdistävistä tyyleistä mitä olen kuullut. Tarkkaan on mietitty jokainen nuotti, ja aina kuulostetaan omalta itseltään. Onse kova jäbä, ei miehen kitarasoolokaan niin paljoa haukotuttanut tuolla livelevyllä, kuin kuiden.

Ja hemmetti kun on Midnight Mover kova kappale, samaten veljensä Midnight Highway.

[Jussi K]

Jussi tuntuu nyt vastailevan mulle kokoajan, kiitokset siitä.

Ihmekös tuo, kun nostelet kiinnostavia aiheita!
Ainahan tuossa voi yrittää keskustella metallicoista, lautalaisten demobändeistä tai progesta = not interested.

[Relic]

Eivät taida olla muutenkaan kovin kovassa huudossa nämä post-Udo levytykset, missään piireissä.

Eipä niitä ilman Udoa ole kuin yksi, Eat The Heat, 1989. Siitä taas olen varmaankin harvinainen, tykkäävä outoilija.

Eat the Heat on todella kova levy eikä vähiten Reecen ansiosta. On U.D.O.:lla sentään pieni rooli Turn the Wheel -biisissä. Myöhemminhän U.D.O. koveroi X-T-C:n ja Generation Clash löytyy kierrätettynä versiona jo Death Row:lta.

Gypsy Rose, ruotsalainen bändi, jonka uudella Another World -levyllä Reece laulaa, veti taannoin Sweden Rockissa hienon keikan. Eniten lämmitti silti encorena kuultu Hellhammer.

[Bombo]

Aika hyvä bändi, itse omistan vain Metalheart LP:n
Nyt juuri soi kyseinen levy, ja biisinä Midnight Mover, ei vittu mikä kertsi!

[HuJOs]

^Helvetin kova myös livenä, kuultu viime vuonna Nosturissa U.D.O.n keikalla mistä muistona rumpalin rumpukapula. Acceptilta löytyy hyllystä I'M Rebel, Balls to the Wall, Metal Heart, Russian Roulette ja Udolta 24/7 EP. Ei ole vaan pitkään aikaan eksynyt soittimeen vaikka ehkä syytä olisikin kun on kumminkin sen verta kova laulaja/bändi kyseessä.

[Killeri]

Jos joku on nähnyt sen uuden udon live dvd/cd:n niin voisko heittää tänne jotain kommenttia?

[Joonasmän]

Aivan loistava bändi! Itse tykkään valtavasti kyseisestä bändissä, jossa on asenne, laulu, soitto, biisit, kaikki(!) kohdallaan.

Udo omistaa ainutlaatuisen upea ääni (Tästä voidaan olla mainstream popittajien kanssa erimieltä)
Ja herra on kokoajan vaan painanut lisää ja lisää musiikkia ja laatukin on aina ollut lähes täydellistä. Arvostan kyseistä heppua todella paljon niin muusikkona kuin laulajana. Ehkä ihmisenäkin, jos opin kyseisen hepun tuntemaan.

Muita muusikoita kyseistä bändistä en ala ylistyslaulua tekemään, mutta kyllä Wolfi-poika on oikein mainio kitaristi.

Nonii nyt asiaan: Siis, oma "Äksept" Fanitukseni lähti käyntiin vuonna 2005, kun kuulin että kyseinen bändi tulee Tuskaan. Itse en päässyt sitten loppupeleissä Tuskaan paikalle, mutta olin ehtinyt ostaa tutustumislevyksi "Balls to the Walls"in ja se imaisi minut kokonaan mukaansa! Olin aivan hurmioitunut bändistä. Kyseisen albumin kuuntelun jälkeen oli pakko ostaa lisää ja tällä hetkellä levyhyllystä löytyy "Metal Heart" ja "Restless And Wild ja se kuuluisa "Balls to the walls"
Ylistykset voitte lukea tuolta ylhäältä

Accept-fani Joonas on puhunut!

[Voimanorja]

Uusi kiertue ja levy tuloillaan, bändi näyttää tältä vuosimallia 2009:

Wolf Hoffmann: Guitar
Peter Baltes: Bass
Herman Frank: Guitar
Mark Tornillo: Vocals
Stefan Schwarzmann: Drums

"Balls To The Wall": Audio Stream, MP3 Download
"Flash Rocking Man": Audio Stream, MP3 Download

Uutinen Blabberissa: http://www.roadrunnerrecords.com/blabbe ... mID=120207" onclick="window.open(this.href);return false;