Ehkä ne soundit voisivat olla hieman vähemmän pinnalla, mutta toisaalta ymmärrän hyvin mitä ratkaisulla on haettu. On olemassa vanha klisee siitä, että levyn halutaan kuulostavan siltä kun bändi soittaisi kuulijan kanssa samassa huoneessa. Tällä kertaa siinä ainakin onnistutaan. Lähteehän siitä vähän ylimääräistä säröä, kun kasataan jumalaton määrä Mesa Boogieita päällekkäin ja pistetään overdrive kympille. Metallicaa on aina arvosteltu, että kitarat hautaavat muun alleen, mutta tuostahan se bändin tavaramerkkisoundi kumpuaa. Itse en odota Metallican albumilta samanlaista hifistely-elämystä kun joltain Dire Straitsilta. Raskaaseen musiikkiin raskaat soundit, eikä sillä niin väliä jos vähän hienosäätö nyanssit särkyy ja musiikkialan suositukset ylittyy. Varovainen pitää toki olla oman kuulonsa kanssa, koska tälle levylle riittää puolet pienempi volyymi kuin joillekin AC/DC:n 80-luvulla painetuille levyille. Meinasi kattoa lähteä talosta, kun vaihdoin alkuperäisen Blow Up Your Videon Death Magneticiin, josta skippasin suoraan Cyanideen. That Was Just Your Lifessa on varmaan juuri siksi tuollainen rauhallisempi pahaenteinen intro, että kuulija ehtii vielä säätämään voimakkuuksia ennen kuin räjähtää. Death Magneticilla volyymitasojen nostaminen toimii minusta ihan hyvin, vaikka toivon silti ettei tapa leviä muiden ja vähemmän taitavien bändien levyille. Levyhyllystä löytyy varoittavana esimerkkinä Running Wildin 20 Years In History-kokoelma, joka osoittaa mihin tämä uusien tekniikoiden käyttö poropeukaloiden käsissä johtaa. Rähisevä kolme kertaa normaalia voimakkuutta äänekkäämpi tussukitara särkee kaiken, ja tekee kuuntelusta helvettiä.Emeritus wrote:Mutta-mutta, eikö kenenkään muun korvaan täällä ole särähtänyt levyn hirveä volyymi ja äänen särkyminen?
Vai onko minulla ollut vain paska säkä ja saanut sen maanantaikappaleen?
Koskaan en ole miksikään hifistiksi tai audiofiiliksi itseäni tunnistanut, mutta DM:n soundit vain sattuvat korviin. TDTNC:n loppurypistys on ehkä levyn karsein osuun soundillisesti. Ensimmäinen ikinä kuulemani levy mikä on oikeasti tuskallista kuunnella.
Death Magnetic on niin hyvä levy, että ostaisin ihan mieluusti siitä vielä toisenkin version eri masteroinnilla. Ei sillä etten pitäisi nykyisestä, mutta ihan mielenkiinnosta. Kun levystä kerran on kaksi eri versiota, joista toinen siinä pelissä, niin miksi niitä ei olisi voinut myydä samassa paketissa tuplaversiona kuluttajille alunperinkin? Vai voisiko se olla, että ne toiset versiot ovatkin niitä Super Deluxe Special-editioiden demoja?
Hyviä biisejä tuohon koosteeseen kuitenkin tuli kun sen kesällä katselin, Harvester of Sorrow ja No Remorse näytettiin ainakin.
Pitää pistää mietintään.
