Bullshit. Kaikkien aikojen kovin leffa.WhiteRabbit wrote:Christopher Nolanin Mementon tsekkasin tuossa pari päivää sitten, eikä leffa ollut yhtään hullumpi. Jos joku ei tiedä leffan asetelmia, niin voin hiukan valaista: Leffan päähenkilö, Leonard, kärsii lähimuistin menetyksestä, eli hän ei pysty muistamamaan yhtäkään uutta muistoa. Hän valokuvaa ja tatuoi itseensä tärkeitä ja muistettavia asioita, jotta muistaisi ne jälkeenpäin.
Leffa sisältää todella toimivan aikajanan, ja leffan aikana katsojalle tulee parikin "ahaa" -elämystä. Leffa piti hyvin otteessaan, eikä tylsää hetkeä nähnytkään. Nolan hämää katsojaa pariinkin otteeseen, koska kaikki ei ole sitä miltä se ensin vaikuttaa. 4/5.
Huomaa muuten selvästi, että Nolan on ohjannut sekä The Prestigen että Mementon. Toki ihan eri tarinat elokuvissa, mutta Mementon jälkeen The Prestige oli kuin Mementon pikkuveli idealtaan.
..Candy ja Requiem for a Dream -leffoissa sama ilmiö, vaikka eri ohjaat elokuvissa. Candy-elokuva ei kertakaikkiaan vain tuntunut miltään, vaikka hyvää näyttelyä olikin. Jotenkin aivan käsittämätön Candyn loppukohtaus. Ei näin. Missä se epätoivo ja loppukliimaksi? Jos elokuva olisi loppunut toisiksi viimeiseen kohtaukseen, olisi leffa ollut osittain Requiemin tasoa. Ei näin, ei todellakaan näin.
Heath Ledgerin leffoja kuin on katsonut, suosittelen katsomaan Brokeback Mountainin, ja huomaamaan miten loistavasti ja erilaisesti Ledger näyttelee elokuvassa, jos vertaa The Joker -hahmon ruolisuoritukseen.
Äsken katsoin vittuillakseni The Devil Wears Prada -leffan, joka yllätti. Yleensä nämä draama ja komedia -yhdistelmät pistävät lähinnä haukotuttavat, mutta ihan mielenkiintoisesti elokuvassa kuvattiin "kuin Pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden" -ilmiötä. Keskitasoa parempi elokuva, ja ehdottomasti eliitti-tasoa draama ja komedia -yhdistelmässä.