ICED EARTH

Ipe · Post by **Ipe** » Thu Jul 31, 2008 11:31

Jukka wrote:
Ipe wrote:
Emeritus wrote:Jossei esim. Dante's Infernossa ole tunteikasta tulkintaa niin missä sitten?
A Question on Heaven on kappale, jossa mitattua tunnetta ei mikään kappale maailmassa ole lähelläkään.
Varma vinkki: Tällä uudella levyllä on viimeisenä biisinä (jos Epilogueta ei lasketa) rallatus nimeltä Come What May. Ollaan muuten aika lähellä.

Ei ainakaan yhden kuuntelun jälkeen tarttunut. Kokeillaan vielä toinen kierros, sitten "tuomitaan" lopullisesti, ennen levyn ostoa, levy.

Karpaasi · Post by **Karpaasi** » Thu Jul 31, 2008 13:54

Matt Barlow -keskusteluun liittyen, minua itseäni huvittaa hieman se tuhatkertainen tunnelataus, jonka Barlow laittaa jopa pieniin the-artikkeleihin

Mikäs siinä, oikeinhan se on laulaa tunteikkaasti. Jätkän äänestä kuitenkaan pidä. Tyylissä vain joku mättää, mutta pakko sanoa, että on silti omaperäinen laulaja. Tim Owensista pidän enemmän IE:ssa, lähinnä siksi, että The Glorious Burden on minulle se The IE-levy. Barlow'n levyt eivät ole koskaan kokonaisuuksina napanneet: hyviä biisejä siellä täällä, mutta kokonaisuus on liian geneeristen rallien, joista ei saa otetta, summa.

Rainmaker · Post by **Rainmaker** » Thu Jul 31, 2008 18:11

Owens edustaa juuri sitä geneeristä "korkealta ja kovaa koska ohjekirjassa näin sanotaan"-osastoa, joka jättää totaalisen kylmäksi. Teknisesti varmaan pätevä kaveri, mutta eipä se juuri mitään pelasta. Lisäksi live-esiintyminen ihan kamalan näköistä. Tosin asiaa ei IE:n osalta auta Glorious Burden, joka on suurimmalta osalta ihan paskaa. Sen jälkeen ei olekaan huvittanut juuri uudempia biisejä edes kuunnella, koska tyyli on tainnut jatkua samana.

En ole mikään suurin Barlow-fanipoika, mutta on miehellä sentään joku oma juttu jonka takia miestä jaksaa kuunnella. Toki itseäni miellyttää muutenkin IE:n vanha tyyli enemmän, jossa on raskautta ja synkkää tunnelmaa huomattavasti enemmän. Ja parempia biisejä.

Jukka · Post by **Jukka** » Thu Jul 31, 2008 18:26

Rainmaker wrote:Tosin asiaa ei IE:n osalta auta Glorious Burden, joka on suurimmalta osalta ihan paskaa.

Second that.

Meadow · Post by **Meadow** » Thu Jul 31, 2008 18:50

Itse pidän paljonkin Barlow'sta, niin voimakasta tulkintaa. Balladeissa kaverin ääni ei kuitenkaan mielestäni ole parhaimmillaan, etenkin jossain Watching Over Messa säkeistöt kuulostaa niin övereiltä että siirapit valuu korvista ulos.

Mitä itse yhtyeeseen tulee, niin onhan tuo mainio poppoo. Tuo ainainen sahauskuvio vaan pistää kyllästyttämään, mutta muuten ollaan reilusti plussan puolella. Parhaat levyt ovat ehdottomasti Burnt Offerings ja Horror Show. Jälkimmäinen jakanee mielipiteitä. Lyyriseltä anniltaan levy on kyllä täyttä paskaa ja biisien nimet mielikuvituksen huipentumia, mutta musiikillinen tarjonta korreloi.

Chaasrainer · Post by **Chaasrainer** » Thu Jul 31, 2008 22:22

Olen samaa mieltä etenkin tuossa Watching Over Me:ssä. Muutenkin koko Something Wicked This Way Comes -albumia vaivaa liiallinen toisto varsinkin kertosäkeissä. Melancholy (Holy Martyr), Watching Over Me ja Blessed Are You ovat kaikki samanlaisia biisejä joissa Barlowin laulu ampuu jotenkin yli. Vaikka itseni jonkunlaiseksi Barlow fanipojaksi laskenkin. Sanoituksissa ei noissa biiseissä varsinkaan ole mitään järkeä, paitsi Watching Over Me:ssä ja sekin vain sen takia että siinä on Schafferilla jotain henkilökohtaista. Ilman Something Wicked -trilogiaa lopussa tällä levyllä olisi ehkä yksi hyvä biisi. Ehdottomasti yliarvostetuin IE-levy, en tajua miksi sitä kehutaan niin paljon.

Jukka · Post by **Jukka** » Fri Aug 01, 2008 9:34

Watching Over Me:sta olen samaa mieltä, se on jokseenkin turha rallatus, joskin allekirjoittanutta se henkilökohtaisuus lähinnä nyppii. Mutta eihän nuo muiden biisien sanoitukset nyt mitään kovin kryptisiä ole, Melancholyn aiheena oli muistaakseni Jeesus, ja Blessed Are You nyt on laimennettu verio Manowar-estetiikasta. Eiväthän nämä nyt mitään salatiedettä ole?

Chaasrainer · Post by **Chaasrainer** » Fri Aug 01, 2008 9:40

Tarkoitin, että ne sanoitukset vaikuttavat jotenkin turhanpäiväisiltä ja väkisin väännetyiltä. Itselläni eivät ainakaan herättäneet minkäänlaisia mielipiteitä tai tunteita. Noiden biisien kertosäkeet varsinkin alkavat vielä vituttaa pidemmän päälle, eniten ehkä Watching Over Me, ja Barlowin "oh I know, oh I know"-huudot. Ei tuota levyä jaksa kyllä kuunnella putkeen kuin todella harvoin. Ehdottomasti huonoin IE-levy.

E: Ei kyllä toisaalta mullekaan uppoa nämä kuolleiden kavereiden/sukulaisten/minkälie muistolle tehdyt biisit tai niiden sanoitukset, mutta en nyt rupea tuota mitenkään dissaamaan. Ehkä Scafferin piti sitten jotenkin muistaa kaveriaan ja mikäs siinä, mutta olisi mun puolesta voinut tehdä sen jollain muulla tavalla. Hyväksytään tuo nyt kuitenkin.

Jukka · Post by **Jukka** » Fri Aug 01, 2008 9:43

No näin. Noihin IE:n lyriikoihin kyllä on välillä mahtunut melkoinen annos huttua mukaan, varsinkin The Glorious Burdenilla (joka on muuten se huonoin IE), jonka patrioottijulistusta kuunnellessa tulee todella vaivaantunut olo.

Ja jos nyt tuosta WOM:sta sen verran, että aiheessahan ei ole mitään vikaa, sen olisi vaan voinut hieman tyylikkäämminkin toteuttaa.

Chaasrainer · Post by **Chaasrainer** » Fri Aug 01, 2008 9:50

Nyt täytyy häpeäkseni myöntää, että en ole The Glorious Burdenia edes kokonaisuudessaan kuullut, jotain biisejä vain. Niihin biiseihin mahtuu parempia (Attila, Declaration Day), huonompia (The Reckoning, Hold At All Costs) ja ärsyttäviä (When the Eagle Cries). Mutta kyllä yksin Ripperin huudot Attilassa nostavat tämän Something Wicked...in yläpuolelle. Paskoja sanoituksia tuollakin kyllä on, varsinkin When the Eagle Criesissa. Olihan se 9/11 joo ikävä juttu ja sitä rajaa, mutta jotenkin aina pistää huvittamaan tuo "the sleeping giant is asleep no longer" yms. Kolmella ensimmäisellä levyllä oli parhaat sanoitukset, ja ne ovat muutenkin kolme parasta levyä, järjestyksessä uusimmasta vanhimpaan.

Terminator X · Post by **Terminator X** » Fri Aug 01, 2008 10:42

Something wicked on omallakin kohdalla se tylsin IE-levy. Kokonaan ei meinaa millään jaksaa kuunnella vaan mieluiten pysyttelee levyn parhaimmistossa eli Burning Times, Disciples of The Lie, My own Savior ja loppukolmikko. Balladeista varmaan Consequences on paras ihan sen tunnelmansa puolesta. Dark Sagakin on hieman tylsähkö kokonaisuus, mutta sieltä löytyy onneksi nuo tietyt helmet myös, joista Question of Heaven on ehkä yksi parhaita biisejä ikinä, eikä sitä herkkyyttä ole vedetty ihan överiksi. Yleisesti ottaen kuitenkin nämä kaksi levyä on hieman keskivertokamaa, jotka pysyvät pinnalla lähinnä noiden huippubiisien ansiosta. Itseä hieman harmittaa se kuinka Burnt Offeringsin jälkeen bändi siirtyi huomattavasti suorempaan ilmaisuun. Vasta Horror Showlla bändi onnistui taas lähes täydellisesti, mutta ei sitäkään iloa kauaa kestänyt. Glorious Burden on taas sitä keskivertokamaa viimeistä kolmea biisiä lukuunottamatta. Niissäkin tosin ärsyttää tietyt jutut, mutta kokonaisuutena tuo trilogia on reilusti plussan puolella. Sitä uudempiin tuotuksiin en ole enää jaksanut hirveästi edes tutustua. Sanotuksissa ärsyttää eniten se, että Burnt Offeringsilla vielä dissailtiin uskontoa ihan kunnolla, mutta nyt myöhemmillä levyillä on käynnissä hirveä patrioottimeininki, mikä on ihan samaa skeidaa kuin pahimmat hihhulijulistukset. Jumala vaan eri.

Ane · Post by **Ane** » Fri Aug 01, 2008 18:42

Chaasrainer wrote:Tarkoitin, että ne sanoitukset vaikuttavat jotenkin turhanpäiväisiltä ja väkisin väännetyiltä. Itselläni eivät ainakaan herättäneet minkäänlaisia mielipiteitä tai tunteita. Noiden biisien kertosäkeet varsinkin alkavat vielä vituttaa pidemmän päälle, eniten ehkä Watching Over Me, ja Barlowin "oh I know, oh I know"-huudot. Ei tuota levyä jaksa kyllä kuunnella putkeen kuin todella harvoin. Ehdottomasti huonoin IE-levy.

E: Ei kyllä toisaalta mullekaan uppoa nämä kuolleiden kavereiden/sukulaisten/minkälie muistolle tehdyt biisit tai niiden sanoitukset, mutta en nyt rupea tuota mitenkään dissaamaan. Ehkä Scafferin piti sitten jotenkin muistaa kaveriaan ja mikäs siinä, mutta olisi mun puolesta voinut tehdä sen jollain muulla tavalla. Hyväksytään tuo nyt kuitenkin.

Puit paljon sanoiksi asioita joista itse olen ajatellut samaan tapaan. Ehkä nämä pienet seikat ovat vaikuttaneet etten hirveeksi fanipojaksi ole tullut. Toki hieno bändi kyseessä, mutta ei ihan kirkkaimpia suosikkeja. Kun kuuntelin ekoja kertoja Alive in Athenssia pisti tuo jatkuva sahaaminen korvaan, mutta ei se kyllä haittaa. Nämä vain omia tuntemuksia, joten älkää IE-fanit hermostuko

.

Peke · Post by **Peke** » Fri Aug 01, 2008 22:12

Terminator X wrote:Something wicked on omallakin kohdalla se tylsin IE-levy. Kokonaan ei meinaa millään jaksaa kuunnella vaan mieluiten pysyttelee levyn parhaimmistossa eli Burning Times, Disciples of The Lie, My own Savior ja loppukolmikko.

Itse taas diggaan paljon ko lätystä. Ei se nyt paras ole mutta IE TOP5 joukossa ainakin. Todellakaan tylsäksi en mitenkään saa lättyä. Parhaiten jyrää The Prophecy.

Relic · Post by **Relic** » Sat Aug 02, 2008 0:53

Chaasrainer wrote:Niihin biiseihin mahtuu parempia (Attila, Declaration Day), huonompia (The Reckoning, Hold At All Costs) ja ärsyttäviä (When the Eagle Cries).

Väärä mielipide! Gettysburg -trilogia on täydellinen!

Ane · Post by **Ane** » Sat Aug 02, 2008 10:15

Relic wrote:
Chaasrainer wrote:Niihin biiseihin mahtuu parempia (Attila, Declaration Day), huonompia (The Reckoning, Hold At All Costs) ja ärsyttäviä (When the Eagle Cries).
Väärä mielipide! Gettysburg -trilogia on täydellinen!

Gettysburg on aivan loistava. Pitkä kuin mikä, mutta niin hyvin tehty ettei yhtään minuuttia liikaa. Historialliset aiheet on muutoinkin mieleen ja tämä on vielä äärimmäisen tyylikkäästi tehty. Lyriikat ovat tässä kappaleessa mahtavat ja ei Ripperin työtä voi kuin ihailla.

"We're almost there my boys, I've never served with finer, We must push forward boys and bayonet the yankee tyrants. To the copse of trees we charge to crush the union center and when they turn and run an open road leads us to freedom". Tuo kohta säväyttää aina monen muun ohella kuten Leen ja Longstreetin keskustelu ennen kolmannen päivän hyökkäystä sekä Hold at all costs alun kuvaus Hancockin ja Armisteadin ystävyydestä.

Terminator X · Post by **Terminator X** » Sat Aug 02, 2008 12:24

Peke wrote:
Terminator X wrote:Something wicked on omallakin kohdalla se tylsin IE-levy. Kokonaan ei meinaa millään jaksaa kuunnella vaan mieluiten pysyttelee levyn parhaimmistossa eli Burning Times, Disciples of The Lie, My own Savior ja loppukolmikko.
Itse taas diggaan paljon ko lätystä. Ei se nyt paras ole mutta IE TOP5 joukossa ainakin. Todellakaan tylsäksi en mitenkään saa lättyä. Parhaiten jyrää The Prophecy.

Ei se nyt varsinaisesti tylsä levy ole, mutta meikäläisen mieleen vähiten kiinnostava IE-levy. Voi toki johtua lähinnä siitä, että tuo levy on mielestäni heikoiten kestänyt ajan kulumista. Aikoinaan se olikin kova lätty, mutta nykyään harvemmin jaksan sitä kokonaan kuunnella. Nykyään useimmiten IE:N tuotannosta soittimeen päätyy jostain syystä Days of Purgatory-kokoelma. Seuraavina tulee sitten Burnt Offerings ja Horror Show.

Peke · Post by **Peke** » Sat Aug 02, 2008 12:51

^Itsella kokemusta bändistä on "vain" 3 vuotta, että voihan se ollakkin, että vuosien saatossa tuollaisia asioita sitten huomaa. Kuten itse olen huomannut mm Maidenin, Dion, Priestin ym osalta.

IE Rocks

Viper · Post by **Viper** » Mon Aug 04, 2008 0:13

Ai puhetta Iced Earthin sanoituksista. Varsin kehnoja ne tosiaan suurimmaksi osaksi ovat, vaikka toisinaan ihan mukavia tunnelatauksia sisällään pitävätkin, kuten nyt Watching Over Me ja I Died For You. Mutta sitten on juuri näitä Blessed Are Youta ja muuta lannoitetta. Hevimetal kliseitä ja äijäilyä, joka on jossain määrin ihan hauskaa ja "coolia", mutta alkaa pidemmän päälle kenkuttaa. Night Of The Storm Riderkin mättää aikalailla siellä lyriikkapuolella, vaikka muuten hyvää mättöä onkin.

Omat lemppari-IE sanoitukseni:

Dante's Inferno

Ei mitään kovin runollista tai highbrowta ole, mutta hyvä lyhennelmä Herra Alighierin runoelmasta (jokahan on varsin kovaa mättöä myöskin).

Watching Over Me

Tunteikasta ja syvältä riipaisevaa, vetoaa ehkä eniten, jos tekstiin osaa samaistua.

Suurin osa Horror Showsta (miinus tylsä Im-Ho-Tep ja ylisentimentaalinen Ghost Of Freedom)

Turha sitä nyt aina on filosofinen olla, möröt ja monsterit ovat toisinaan ihan tarpeeksi.

Gettysburg-trilogia

Hold At All Costs vähän tylsä, mutta siinäkin on ne pari aika hyvää kohtaa. Ei hassumpi historian luoento.

Chaasrainer · Post by **Chaasrainer** » Mon Aug 04, 2008 19:34

Relic wrote:
Chaasrainer wrote:Niihin biiseihin mahtuu parempia (Attila, Declaration Day), huonompia (The Reckoning, Hold At All Costs) ja ärsyttäviä (When the Eagle Cries).
Väärä mielipide! Gettysburg -trilogia on täydellinen!

Noh, loppua trilogiasta en ole kuullutkaan, ehkä se siellä välissä voisi mennä. Aluksi en tykännyt esim. Nevermoren The Sorrowed Manistakaan, mutta tuon In Memory EP:n lopussa se kuulostaa paljon paremmalta. Katsoo sitten, mutta tuollaisenaan tuo IE:n biisi on mielestäni auttamattoman tylsä.

Akiman · Post by **Akiman** » Thu Aug 14, 2008 19:19

Iced Earthin "The Crucible of Man" Korroosion arviossa

Chaasrainer · Post by **Chaasrainer** » Thu Aug 14, 2008 20:51

Tuli muuten kuunneltua tuo vasta hankkimani I Walk Among You EP, ja olin kyllä jopa olemattomilla odotuksillani pettynyt. Barlow toki kuulostaa ihan omalta itseltää, siitä plussaa, mutta jokin vain puuttui. En pidä, en ollenkaan. Levy tulee kai kaikesta huolimatta hankittua, josko se aukenisi joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta on kyllä Iced Earth parhaat päivänsä nähnyt, se on varma

Onko tuo I Walk Alone muuten joku helvetin jatko-osa Infiltrate and Assimilatelle, on meinaan niin samanlaiset kertosäkeet että aluksi luulinkin kuulevani Barlown versiota ko. biisistä

Maz · Post by **Maz** » Sat Sep 06, 2008 0:52

Ostin tässä hiljattain Iced Earthin ensimmäisen levyn (omistin ennestään kaikki muut) ja täytyy sanoa että mielestäni paras k.o. bändin levy! Aivan uskomattomia biisejä. Gene Adam ei ehkä taivu ihan samaan kuin Barlow, Owens tai Greely, mutta riffit ovat yksinkertaisesti parhautta. When the Night Falls on parasta mitä Schaffer on ikinä tehnyt!

Jussi K · Post by **Jussi K** » Sat Sep 06, 2008 12:13

Miekin olen aina tykännyt siitä & varsinkin Written On The Wallsista, vokalisti on nyt on osa biisien persoonaa & luonnetta. Huonompi minulle se uusilla lyriikoilla (& nimellä) versioitu Cast In Stone Days Of Purgatorylla on, vaikka kuinka olisi Barlowia.

Penjami Breeg · Post by **Penjami Breeg** » Sat Sep 06, 2008 19:56

Iced Earth pisti nyt pystyyn ihan oman Fan Clubin nimeltään Minions of the Wicked.

20$/vuosi. Sisältää kaikenlaisia arvontoja (esim. nimmaroitua sälää), online sisältöä (uutisia, foorumi...) sekä FC T-paidan joka vaihtuu vuosittain. T-paidan saa sekä liityttyä että uudelleenliityttyä.
T-paidasta pieni preview: https://www.fansiteproductions.com/iced ... product/64

Tuossa saisi ihan sopuhintaisen Iced Earth paidan, mutta taidan jättää väliin kun ei paidan kuvitus miellytä mitenkään erityisemmin. Nimmaroidut rumpukapulat hommaan henkilökohtaisesti jos tulee tilaisuus ja Iced Earth foorumiksi riittää minulle Rautaneito, IMFC-boardi ja random googletukset.
Mutta, liekö muu porukka kiinnostunut?

Jussi K · Post by **Jussi K** » Sat Sep 06, 2008 23:52

Revelationz.netin arvostelu, just tämmöistä mie ensi keskiviikkona odottelenkin:

Iced Earth led their ride into glory and metal immortality with the amazing power/thrash masterpiece, "Something Wicked This Way Comes". The disc put them on the map and instantly made them a major contender in the arena of all things hard and heavy. Their albums that came before were also fairly top notch, the best being a disc dedicated to the story of comic book character Spawn. But after "Wicked", the band took a few stumbling steps into silliness. They wrote a loose concept album where each song dealt with movie monsters, lost their "voice" Barlow, and did an album based more on historical warfare than dark fantasy.

Fans came and went, and when the band finally announced that they would be doing a fleshed out version of the much loved trilogy "Something Wicked" and turning that three part song into a double album and without Barlow to sing it... let's just say things took a downslide. Not that "Framing Armageddon" was a steaming pile or anything. It had its moments of mediocrity, and themes that just themed themselves into annoyance. Schaffer was trying for a movie majesty, soundtrack kind of disc, but that left it too long winded and reeking in its own rechurned debris. Ripper never quite won the audiences over either, despite a few great performances on his part. He just wasn't Barlow, and that was enough to keep the disc feeling like a bird with clipped wings. It wanted to fly, but circumstances just kept holding it down between an absent vocalist and Schaffer's blinded quest for epic metal immortality.

And now for the second part of the act, called "The Crucible of Man", Matt Barlow is back in the band and Ripper is nowhere to be seen. He has been kicked to the curb and probably feeling a bit deja vu about it all since the same happened the last time he had secured a seemingly rosy gig (the whole Judas Priest debacle, that would be the reference). His voice was powerful indeed, but lacked the warmer subtleties that Matt can invoke with such ease. It was this soul that "Framing" sorely lacked, as Ripper was more sterile perfection than raw bleeding honesty.
An album tangling out-of-this-world story threads of alien races, a seemingly doomed to destruction Earth, spook show mummys that suck souls, and the teetering balance of everything. Well that's much more Iced Earth than mining the pages of our own reality's history. And where "Framing" faltered, "Crucible" shines like an illuminated graveyard on a thunder sky's night. Barlow's dark cries and aggressive vocals growl just as passionate as the music itself, stomping, thrashing and thunderous. The guitars are electrified, the story is B-level Sci-Horror ridiculous, and the band just clicks. You can hear it in the musicians, and also in the song structures. This isn't a band that's rehashing the past because it's profitable, they are doing it to raise their musicianship to another level and just land a massive album in the hands of the listeners.

"The Crucible of Man" is almost everything an Iced Earth fan could desire, others may be a little lost at what all the hooplah is about, as the album is not "great" by any stretch, but is decent enough to satisfy and satiate the starved. Some may keep checking under the rug to see if there are more speedy/thrash bits hiding under there, but as it is, "Crucible" concerns itself with melody, story and the return of Barlow's voice.

"Behold the Wicked Child" flashes a bit of "Framing" before our eyes to set the scene and mood before whipping out some of Schaffer channelling Savatage's wicked riffing and from then on out it's all about metallic mastery. "Divide and Devour" in its crunch and thunder, the Egyptian exotic mysticism of "Sacrificial Kingdoms" (which is one of the few quick favorites here), the anthemic "Minions of the Watch", the grandiose ballad "Gift or a Curse", it's all quite melodic and destroyer worthy heavy.

"Harbringer of Fate" is a mellower piece that throwsback to "Watching Over Me" from "Something Wicked" back ten years prior. The band has slid back into their proper place, and guitarist Schaffer just seems more comfortable around Matt's vocals, the songs seem to just burst with that touch of brilliance again. As much as "Framing" was enjoyable, this is the Iced Earth that everyone pined for. However, it's difficult to recall individual riffs or songs even. As you listen to the album, you are enveloped with this warm feeling of familiarity, a sense of "rightness", but the aftershocks once the curtain has closed are a bit disconcerting.

It's battleships in space and Egyptian mummies, a twist on the Stargate movie schtick put to music. There is none of the distracting overdone instrumentals that crippled the previous disc, this one is more streamlined and all the better for it. Iced Earth fans will be pleased, and likely will everyone else. Though it can be silly lyrically at times, the performances are convincing enough to overlook that. Some songs do drag out too long and lose their welcome as ideas falter and riffs recycle, and others seem clipped and too short in general. This is not an album that trumps the diamonds of their past. No one is going to confuse this for "Something Wicked This Way Comes", it's just not up to that standard, but who really expected it to be? The important thing is that they truly are back in form and now that their epic has been put to closure, we can only wonder what they will attempt next.

Rating: 7.5/10

Written by Alanna