Taisi käydä niin, että Ullevin keikka otti ja täräytti meikeläisen listakärkeen näistä näkemistäni neljästä Suomen ja Ruåtsin keikasta. Tokihan Olympiatsadionilla oli mahtimeno, mutta jotenkin vaan...
Paikkanahan Ullevi on upea, varsinkin näin ensi kertalaisen silmissä. Kaverin kanssa hiivittiin stadionille vasta joskus kahden aikaan iltapäivällä, mutta kentälle jonottaneita oli ainakin sen kymmenen kertaa vähemmän kuin mitä Hesassa. Hiukan ihmetytti. Siinäpä vajaa tunti notkuttiin varjossa ja juteltiin muutamien innokkaiden skandinavimun fc:n tyyppien kanssa, kunnes jono porteilla alkoi tiivistyä ja pihalla istuksineet alkoivat työntyä kohti portteja. Samaan rysään mentiin mekin ja siinä sitten porottavan aurinkon alla seisoskeltiin kuin sillit suolassa sellaisen tunnin verran. Turvatarkastus meni ok, mutta lipun tarkastuksessa meinas tulla kylmä rinki perseen alle, kun ukko kopissa näyttää, että viivakoodinlukija ei tunnista lippua. Sama juttu toisella kopilla. Ja kumpikaan ei näistä jäppisistä ees puhunu englantia. Onneksi tämä jälkimmäisen kopin kaveri viittoili meitä reunimmaisen kopin suuntaan, jossa joku paikallinen emäntä oli läpppärin kanssa (ilmeisesti) varmistamassa lippujen oikeellisuutta. Lopulta meidän lippuja ei vedetty viivakooditunnistimen läpi vaan revittiin. ihme hommaa, Tukholmassa ei näin käyny. Tosin, onneksi olivat tilanteeseen varautuneet.
Em. sählingin vuoksi kerettiin jo luulla, että etukarsinaan ei oo asiaa, mutta eipä mitä, sinne mentiin ja rannekkeet ranteisiin. Pirullisen kesäflunssan jälkitaudista ja muusta johtuen en yrittänytkään rynniä kovinkaan lähelle lavaa. Kaveri meni menojaan, mutta minä asetuin noin keskivaiheille hiukan etukarsinan puolenvälin taakse. Täytyy todeta, että paikasta näki ja kuuli setin todella hyvin. Aiemmat kolme keikkaa kun tuli riehuttua ihan etutohinoissa (ja Treellä FTTB), niin täytyy todeta, että Ullevin keikan seuraaminen em. paikalta oli ihan fantastista. Karvat pystyyn nostattavin oli hetki, jolloin ilta oli jo pimennyt ja valokattaus pääsi oikeuksiinsa. Siinä ihmismeren keskellä tuli koettua hyvinkin suuria tunteita, kun ympärillä 54 000 ihmistä hoilasi täysillä Fear Of The Darkia. Ei jumankauta, tommosella keikalla en oo ollu ikinä, vaikka monella oon ollutkin. Kaiken kokemani jälkeen täytyy sanoa, että en mää mihinkään eturivin puristukseen olis edes tolla keikalla halunnutkaan ahtautua!
Ulleville on pakko päästä uudestaankin!
Näitä keikkoja, joilla olisin suonut itseni olevan mukana... Kyllä ne swedukit nyt vaan vie meitä tässä asiassa.
. GO GÖTEBORG!