The Final Frontier albumikeskustelu

[RealMaiden]

Odotukset on aika korkeella uuden levyn suhteen, sillä AMOLAD osoitti että bändi menee just oikeeseen suuntaan ja jätkät taitaa edelleen loistavien biisien teon.
Voinemme luottaa mr. Harrisiin siinä suhteessa ... Herra kun osaa tehdä mun makuuni sopivia biisejä... Taitaa olla tulossa melkoisen paras levy jos vanhat merkit paikkansa pitää..
Tiedä vaikka jätkät vetäis ässät hihastaan ja keksivät kokonaan uuden teeman ...

[Edward Mannerheim]

Maksimimitaksi 40 minuuttia ja siinä ajassa veisataan 8 biisiä. Takaisin perusasioihin sen suhteen. Tietenkin sitten jos biisikynä terävöityisi tarpeettomien venytyksien ja toistohokemishomostelujen sijaan kohtuumittaisiin mutta silti paikoitellen eeppisiin biiseihin vaikkapa jonkin Piece Of Mindin tapaan, niin hyvä olisi.

Juurikin näin. Hokemat helvettiin, ei IrMa sentään mikään Pulttibois ole.

AMOLAD-kamaa miinus se pakollinen Out of the Shadows. Ainoa hieman heikompi rallatus levyltä. Mulle kelpaisi vaikka vieläkin pidemmät biisit kuin edellisellä, tai tyyliin yksi 15-minuuttinen ja muutama 7-8 minuutin rykäisy ja sitten niitä 5-minuuttisia puolirokkereita.

Itse olen täysin päinvastaista mieltä, enemmän 4 minuutin tiukkoja vetoja kuin leikkaa/liimaa -biisejä, joissa kaikissa täytyy olla ne pakolliset 2 minuutin introt ja jankkaavat kertosäkeet. Seitsemän, kahdeksan 3-5 minuutin repäisyä ja yksi pitempi eeppisempi biisi.

Jopa OOTS on mielestäni liian pitkäksi venytetty biisi vaikka AMOLADin lyhyimmästä päästä onkin. Kuuluu silti levyn parhaimmistoon.

[Icarus666]

Meikäläistä mielyttävin vaihtoehto olisi paluu juurille tyyliin:Piece of Mind.. Ei missään nimeessä mitään uutta No prayeriä, se on nähty ja heikoksi havaittu.. H voisi jatkaa Steven kanssa noiden eeppisten biisien parissa ja Murray/Gers akseli tempaista jokusen reipas tahtisen rock palan. Sanoitukset saisi Bruce hoitaa noin 80%:ti, sen verran priimaa on viime vuosina syntynyt..

[Jyyd]

Toivon että AMOLAD:in yli 7 minuutin biiseistä siirryttäisiin nyt enemmän erilaiseen maastoon. Toki pituutta biiseillä saa olla, mutta tuo pieni progressiivisuus voisi jäädä vähemmälle, vai mikä lie onkaan. Vaikka AMOLAD onkin rakastettu levy maidenilta minulle, tekisi nyt vaihtelu hyvää.

- Ensinnäkin avausbiisi voisi olla pitkästä aikaa joku yli viisiminuuttinen pläjäys, jossa pistetään heti kättelyssä kuitenkin pasmat sekasin kuuntelijoilta, ei silti jotain Sign Of The Crossin kokoista pitkien introjen kera, vaan jotain sieltä välimaastosta. Ripaus jotain uutta pitää jo ekalla biisillä kuulua, en tiedä mitä se sitten voisi olla.

- Nopeutta vähän enemmän biiseihin samalla, minusta AMOLAD:issa Nickon rummutusnopeus on hidastunut sitten DoD:in, vaikka livenä irtoaa vielä Aces Highinkin kaltainen nopea rummuttelu kuin entisestään.

- Joku raskaamman puoleinen biisi voisi olla mukana, mutta myös Out Of The Shadowsin tyylinen biisi on tilauksessa täältäpäin, mutta ehkä jonkun rytminvaihdoksen voisi pistää kehiin tyylillä No prayer for the dying tai Infinite Dreams. Nämä kaksi biisiä ovat mahtavia esimerkkejä tuon tyylin biiseistä Maidenin käsialalla.

- Yli minuutin pitkiä introja vähennettävä. Vaikka ne voi joillekkin olla hienoja, en itse enää pidä siitä jos ainakin puolet levyn biiseistä omaa yli minuutin alkuintron. The X-Factor oli ensimmäinen levy maidenilla jossa tätä alkoi todella ilmetä, ja AMOLAD oli sitten lähinnä seuraava.

- Meno ei saa mennä kuitenkaan liian mahtipontiseksi, ja uskon että sinne päin ei olla enää tässä vaiheessa uraa menossa. Toivottavasti ryhmä tietää jo noiden vuosien kokemuksella, mikä uppoaa yleisöön.

- Miksei palattaisi tuttuun kahdeksan biisin koostumukseen, jossa jokainen biisi on erilainen. Kolmikolla Powerslave-SIT-SSOASS tämä oli onnistunut homma, mutta veisikö se uuden levyn tyylin liian uudelleen kertaavaksi, sitä en tiedä. Minulta tulee kuitenkin ehdoton ei jos biisejä on yli 10, silloin on aina suurempi mahdollisuus löytää seasta huteja, vaikka kyseessä onkin Iron Maiden.

- Lähtisin tekemään biisilistaa näillä biisien pituuksilla ja tyyleillä:

1. Se ehkäpä yli viisiminuuttinen ralli, joka erottuu viime levyjen aloitusbiiseistä ajoittain selvästikkin, vaikka niissä on sitä perus IrMa:n aloitusbiisien menoakin seassa. Mutta joka tapauksessa pasmat pistetään hyvällä tapaa sekaisin kuuntelijalta heti.
2. Meno ei saa laantua miksikään balladiksi, vaan pistettäisiin ehkä vähän rankempi biisi, hitaammalla temmolla kehiin. Pituutta jotain 5-7min. Joku Ghost Of The Navigatorin tyylinen levyn jatko siis.
3. Tähän joku yllättävän nopeastikkin alkava ralli, joka muuttuu kuitenkin eeppisemmäksi mitä pitemmälle mennään upeiden kitaratulkintojen kera. Joku 7minuuttinen ralli jossa tuodaan uusia puolia esiin 2000-luvun lopun maidenista.
4. Nyt se Infinite Dreamsin tai NPFTD:n tyylinen, ehkä hieman synkkä biisi. Ja tässä vaiheessa viimeistään kuuntelijalla on "pakko kuunnella lisää!" fiilikset.
5. Nopea, The Mercenaryn tyylinen veto tähän paikkaan. Tai jos ihan lyhyttä haetaan, voidaan Judas Be My Guiden tyylillä mennä. Tästä voisi lohkaista jopa hittisinkun.
6. Nyt joku No More Liesin tyylinen, kokoajan kasvava biisi joka tuo väistämättä kylmät väreet selkään kun biisi todella käynnistyy.
7. Nyt onkin jo vaikea miettiä, minkä tyylinen biisi tähän sopisi, ehkä joku vähintään viisiminuuttinen The Pilgrimin tyylinen veto tähän voisi sopia.
8. Viimeistä edeltävässä biisissä kuullaan nimikkobiisi, jotain Brave New Worldin tyylistä. Viimeistään tässä tuodaan uusia tuulia esiin.
9. Jos levyn julkaisuvuosi on 2009, on yhdeksän biisin levy siihenkin ihan sopiva. Päätösbiisi on sekoitus Face In The Sandia, Lord Of The Lightia, Brighter than Thousand Sunsia ja jotain tälläisiä. Mutta mitään uutta Rime of The Ancient Marineria ei lähdetä hakemaan, vaikka jonkinlainen väliosuus tässä voisi ollakkin, ja biisin pituudeksi kertyy semmoiset 9 minuuttia .

Yhteensä levyn mitaksi tulisi n. 50-55minuuttia jos tolla kaavalla mentäisiin. Anteeksi kun tuli pitkä (ja turha) viesti, mutta ei kai se mitään kun ei parenpaakaan tekemistä ole.

[Karpaasi]

Dance of Death ja Brave New World -linjaa kiitos. Sellasta kivaa ja pirteää easy going -musiikkia. Vaihtoehtoisesti SIT-tyylistä kamaa syntikoilla, mutta luulenpa ettei kuitenkaan, koska syntikat muutetaan kuitenkin DoD-AMOLAD -tyylisesti köyhiksi orkesterityylisiksi vedoiksi. Mutta lievästi näitä orkesterisyntikoita voi olla, mutta DoD-BNW tyylinen levy toimisi parhaiten.

[Pluto]

No mulle toi AMOLAD ei kolahtanut oikein millään tavalla, joten toivon bändin palaavan iskeviin 4-5 minuutin biiseihin. Ei ne pidemmät kappaleetkaan mitään haittaa, kunhan koko levy ei ole täynnä sellaisia.

Niin ja pitkät biisit, jotka perustuvat lievin variaatioin yhteen ja samaan sointukiertoon eivät ole progea.

[Troop3R]

AMOLAD-levylle saa tulla mun puolesta jatkoa. Ensimmäistä kertaa kun kuuntelin kyseisen levyn, niin ajattelin että wtf... mutta kerta toisensa jälkeen alkoi maistumaan paremmalta ja paremmalta

[Nargrot]

Tulipa sieltä mitä tahansa niin veikkaan että en pety. Ei mielellään mitään uutta Seventh Sonia vaan enemmänkin sitä Piece Of Mind-osastoa. Tosin AMOLAD kolahti perkeleen kovaa joten en pistäisi pahakseni jos tulisi samanlaista tavaraa. Olihan kiekko täynnä hyviä biisejä ja ainoa joka oli huono oli Out Of The Shadows..IMO!

[Nyathep]

Itselleni mieluisin painos olisi SIT-SSOASS -aikakauden tyyliin rakennettu kokonaisuus syntikoita hyväksi käyttäen. En toki panisi pahakseni, jos levy olisi tehty TNOTB-POM -tyyliin. En erityisemmin ihastunut AMOLADiin, joten jos vain mahdollista, levy tehtäisiin vanhojen normien mukaan.

[bultsi]

Räväkkyyttä mukaan kuten No Prayer/Fear of the Dark-levyillä. Samalla eeppisyyttä tyyliin Somewhere ja Seventh-levyt. A Matter of Life and Death on hyvä levy mutta ei ehkä paras mahdollinen mun tyyliin.

Avausbiisi tyyliin Be Quick or Be Dead. Tommonen biisi joka saa haukkomaan henkeään ja pistää verenkierron pysähdyksiin heti alusta on puuttunut 2000-luvun Maidenista.

Pari eeposta, muutama nopea ralli sekä pari erikoisempaa kokonaisuutta.

[childofthedamned]

Se olisi itseasiassa mukavaa, että jokaista vaihtoehtoa pystyttäisiin "sekoittamaan" levyllä. Eeppiset ja syvät kappaleet ovat melkein parhainta, mitä tiedän, mutta sitä "klassikkobiisimenoakin" kaivataan. Mun puolestani levyllä saisi olla joidenkin raskaiden kappaleiden lisäksi myös jotain hieman rennompia tai rauhallisempiakin kipaleita. 8>

[Joona]

AMOLADin tyylinen lätty olis aika nannaa. Tykkäsin sen raskaudesta ja synkkyydestä ja progemaiduudesta. melodistaki se saisi olla tottakai. uutta meininkiä lisää ettei tulis taas liikaa samaa Em D C sointukulkuun meneviä piisejä. levyltä saisi löytyä tasapuolisesti nopeita ralleja ja pitkiä eeppisiä kipaleita. Ja tietysti kansikuvaki vois olla ihan kiva

[jere]

Muuten aika sama, kunhan biisejä olisi korkeintaan 10, minuutteja alle 60 ja pitkiä rauhallisia introja korkeintaan kolme. Tietysti vauhtia voisi olla hieman enemmän kuin AMOLAD:lla.

Toisaalta sama se mitä me täällä spekuloimme, yli 70 minuutin järkäle useammalla 8-10 minuutin biisillä sieltä kuitenkin on tulossa. En usko, että Maidenia enää kiinnostaa "vähemmän on joskus enemmän" -periaate. Täytyy vain toivoa, että tuleva levy on vähintään yhtä hyvä kuin AMOLAD, joka on 2000-luvun paras kokonaisuus bändiltä.

[Bombo]

Toivoisin kevyempää kuin AMOLADista mutta kumminkin Raskaampaa kuin BNW ja DoD.
Sekä muutamaa pitkää eeposta levylle, kuten The Rime, seventh Son ja Afraid...
Myös nopea tempoiset kappaleet olisivat nannaa.

[Yrms_]

^Miten määrittelet keveyden/raskauden? Omasta mielestäni ainakin BNW ja DOD on Maidenin raskaimpia levyjä noin soundillisesti/soitannollisesti, AMOLAD taas on vähän kevyempi ja lopputulos "ilmavampi".

Toivottavasti tulevalla levyllä soundit on taas luokkaa Brave New World jossa kitarat olivat sopivan teräviä ja rummut iski, ei AMOLAD-muhjua.

[jere]

^Miten määrittelet keveyden/raskauden? Omasta mielestäni ainakin BNW ja DOD on Maidenin raskaimpia levyjä noin soundillisesti/soitannollisesti, AMOLAD taas on vähän kevyempi ja lopputulos "ilmavampi".

Kysymys ei ollut minulle, mutta vastaan omasta puolestani. AMOLAD on mielestäni tunnelmaltaan kokonaisuutena raskaampi ja synkempi kuin BNW ja DOD. Siellä on myös muutamia todella painavia riffejä, kuten Brighter Than A Thousand Suns:in ja Benjamin Breeg:in pääriffit. Tietyst esim. DOD:n Pachendale pääsee yksittäisenä biisinä samoille raskausasteille, mutta nyt puhuttiin levykokonaisuuksista.

Mielestäni raskaudesta puhuttaessa on hyvä erottaa toisistaan jykevät soundit ja itse biisien raskaus. On totta, että BNW:n ja DOD:n soundit potkivat hiukan enemmän kuin AMOLAD:n, mutta jos mietitään itse biisien tunnelmia, sovituksia ja riffejä, niin voisi sanoa viimeksi mainitun levyn olevan raskaampaa osastoa. Samalla tavalla voi sanoa, että The X-Factor on raskaampi levy kuin BNW ja DOD, vaikka se ei ole soundeiltaan niin massiivinen. Tietysti on myös henkilökohtaista mitkä asiat musiikissa määrittelee raskaiksi elementeiksi. Siksi tähän ei varmasti ole täysin yleispätevää vastausta.

Takaisin itse aiheeseen. Minuakaan ei haittaisi jos uuden levyn soundit menisivät enemmän BNW:n ja DOD:n suuntaan. Eli siis masterointi takaisin, kiitos. AMOLAD:n dynamiikassa ja ilmavuudessa oli tietysti omat hyvät puolensa, mutta ehkä silti olisi hyvä tulla vähän takaisinpäin soundimaailmassa.

[Stratocaster]

^ Ylläolevan kanssa ehdottomasti samaa mieltä mitä raskauteen tulee. Tosin omasta mielestäni AMOLAD:lla on parhaat soundit sitten Somewhere in Timen, eli samoilla linjoilla jatkaminen sopisi vallan mainiosti. Levyn soundi on hyvin dynaaminen ja kaikki soittimet erottuvat kokonaisuudesta selvästi.

[Pertti Keinonen]

Toivon että AMOLAD:in yli 7 minuutin biiseistä siirryttäisiin nyt enemmän erilaiseen maastoon. Toki pituutta biiseillä saa olla, mutta tuo pieni progressiivisuus voisi jäädä vähemmälle, vai mikä lie onkaan. Vaikka AMOLAD onkin rakastettu levy maidenilta minulle, tekisi nyt vaihtelu hyvää.

- Ensinnäkin avausbiisi voisi olla pitkästä aikaa joku yli viisiminuuttinen pläjäys, jossa pistetään heti kättelyssä kuitenkin pasmat sekasin kuuntelijoilta, ei silti jotain Sign Of The Crossin kokoista pitkien introjen kera, vaan jotain sieltä välimaastosta. Ripaus jotain uutta pitää jo ekalla biisillä kuulua, en tiedä mitä se sitten voisi olla.

- Nopeutta vähän enemmän biiseihin samalla, minusta AMOLAD:issa Nickon rummutusnopeus on hidastunut sitten DoD:in, vaikka livenä irtoaa vielä Aces Highinkin kaltainen nopea rummuttelu kuin entisestään.

- Joku raskaamman puoleinen biisi voisi olla mukana, mutta myös Out Of The Shadowsin tyylinen biisi on tilauksessa täältäpäin, mutta ehkä jonkun rytminvaihdoksen voisi pistää kehiin tyylillä No prayer for the dying tai Infinite Dreams. Nämä kaksi biisiä ovat mahtavia esimerkkejä tuon tyylin biiseistä Maidenin käsialalla.

- Yli minuutin pitkiä introja vähennettävä. Vaikka ne voi joillekkin olla hienoja, en itse enää pidä siitä jos ainakin puolet levyn biiseistä omaa yli minuutin alkuintron. The X-Factor oli ensimmäinen levy maidenilla jossa tätä alkoi todella ilmetä, ja AMOLAD oli sitten lähinnä seuraava.

- Meno ei saa mennä kuitenkaan liian mahtipontiseksi, ja uskon että sinne päin ei olla enää tässä vaiheessa uraa menossa. Toivottavasti ryhmä tietää jo noiden vuosien kokemuksella, mikä uppoaa yleisöön.

- Miksei palattaisi tuttuun kahdeksan biisin koostumukseen, jossa jokainen biisi on erilainen. Kolmikolla Powerslave-SIT-SSOASS tämä oli onnistunut homma, mutta veisikö se uuden levyn tyylin liian uudelleen kertaavaksi, sitä en tiedä. Minulta tulee kuitenkin ehdoton ei jos biisejä on yli 10, silloin on aina suurempi mahdollisuus löytää seasta huteja, vaikka kyseessä onkin Iron Maiden.

Sulla oli paljon hyviä pointteja, joita itsekin olen miettinyt. Tiivistettynä siis hieman lisää tempoa, vähemmän pitkiä maalailevia introja, kahdeksan biisiä, raskaampaa osastoa vielä lisää, vastapainona herkkiä kohtia ym. Riman pitäisi olla korkealla. Tekisivät tosissaan ne kaksitoista biisiä, joista 8 albumille ja loput voisi sitten jättää sinkkujen b-puolille ja japsipainokseen kunnon bonuksina, eikä todellakaan mitään 16. liveversiota Wrathchildista.

Vaikka ei liitykään varsinaisesti musiikilliseen sisältöön, niin toivoisin, että Maidenilla muhii jo idea kokonaisteemasta. AMOLAD oli tosi hyvä kokonaispaketti, joka oli tarkkaan mietitty markkinointi, ulkoasu, lava, settilista, oheisDVD jne. Aika lähellä nappisuoritusta. Muistuu edelleen mieleen, kun kesälomalla keskellä yötä oli herättävä kuuntelemaan kuulokkeilla 10 kertaa putkeen niitä uusia biisejä, joita ripoteltiin kolme zipaletta. Ja fiilikset, jotka menivät kuin vuoristorataa, kun Different World ei ollutkaan ihan toivottua tasoa. Brighter sitten taas räjäytti potin.

Teemoista sota on nyt käytetty aika loppuun. Kuolema olisi toistoa. Jalkapallo oli ihan hirveä hairahdus. Olisiko vuoro kauhulle tai jollekin muulle mystiselle pientä mieltä kiehtovalle aiheelle?

Löytyyköhän äijiltä edelleen munaa soittaa koko levy putkeen keikoilla?

[Stratocaster]

Löytyyköhän äijiltä edelleen munaa soittaa koko levy putkeen keikoilla?

Toivottavasti! Itse luotan 100% siihen että bändi osuu vielä kerran urallaan häränsilmään ja pyöräyttää AMOLAD:n tapaan uransa parhaimmistoon lukeutuvan albumin. AMOLAD:n soittaminen kokonaan livetilanteessa oli paras settilistaratkaisu IKINÄ, ja todisti että Maidenilla on kuin onkin pokkaa jättää tarvittaessa hittisetti soittamatta.

[Jazz78]

Löytyyköhän äijiltä edelleen munaa soittaa koko levy putkeen keikoilla?

Toivottavasti! Itse luotan 100% siihen että bändi osuu vielä kerran urallaan häränsilmään ja pyöräyttää AMOLAD:n tapaan uransa parhaimmistoon lukeutuvan albumin. AMOLAD:n soittaminen kokonaan livetilanteessa oli paras settilistaratkaisu IKINÄ, ja todisti että Maidenilla on kuin onkin pokkaa jättää tarvittaessa hittisetti soittamatta.

Totta, mutta kyllä se settilista kahdesti kuultuna peräkkäisinä päivinä (onneksi en enää lähtenyt Tampereelle) maistui jo puulta.

[asa]

Totta, mutta kyllä se settilista kahdesti kuultuna peräkkäisinä päivinä (onneksi en enää lähtenyt Tampereelle) maistui jo puulta.

Ihme homma, kun mä näin Milano, Tukholma, Hellsingit ja Tampere-keikat, eikä settilista käynyt missään vaiheessa tylsäksi.

[Jazz78]

Totta, mutta kyllä se settilista kahdesti kuultuna peräkkäisinä päivinä (onneksi en enää lähtenyt Tampereelle) maistui jo puulta.

Ihme homma, kun mä näin Milano, Tukholma, Hellsingit ja Tampere-keikat, eikä settilista käynyt missään vaiheessa tylsäksi.

Makuja on monia. Itse kaipasin vaihtelua settiin...

[Viper]

Totta, mutta kyllä se settilista kahdesti kuultuna peräkkäisinä päivinä (onneksi en enää lähtenyt Tampereelle) maistui jo puulta.

Ihme homma, kun mä näin Milano, Tukholma, Hellsingit ja Tampere-keikat, eikä settilista käynyt missään vaiheessa tylsäksi.

Makuja on monia. Itse kaipasin vaihtelua settiin...

Eihän sitä vaihtelua olisi ollut muutenkaan. Maiden ei tunnetusti pahemmin settiään sekoittele ensimmäisen keikan jälkeen.

[Jazz78]

Totta, mutta kyllä se settilista kahdesti kuultuna peräkkäisinä päivinä (onneksi en enää lähtenyt Tampereelle) maistui jo puulta.

Ihme homma, kun mä näin Milano, Tukholma, Hellsingit ja Tampere-keikat, eikä settilista käynyt missään vaiheessa tylsäksi.

Makuja on monia. Itse kaipasin vaihtelua settiin...

Eihän sitä vaihtelua olisi ollut muutenkaan. Maiden ei tunnetusti pahemmin settiään sekoittele ensimmäisen keikan jälkeen.

Sepä se. Muistan kun Metallica veti Helsingissä -96 kaksi keikkaa perättäisinä päivinä, niin settilista oli erilaiset. Se oli sitä jotain.

[Yrms_]

^Mietihän jos menisit vaan kahdesta keikasta sille jälkimmäiselle ja olisit kuullut kaveriltasi kuinka 45 000 henkeä hoilasi hurmiossa eilisiltana Alexander The Greatia, Seventh Sonia ja Dejavuta. Sitten tällä jälkimmäisellä tulisi Wrathchild, Sanctuary ja Run to The Hills näiden sijasta