Scream for Me Tampere! Scream for Me Finland!
Pakko hehkuttaa, koska Maiden vain oli aivan uskomattoman loistava. Papat vetivät elämänsä kunnossa koko keikan läpi ammattitaitoisesti soittaen ilman virheitä sekä itse show oli kertakaikkisen mahtava pyroineen, räjähdyksineen. Paljon ei siis veteraaniyhtyeellä lonkat vaivaa!
Olin keikalla siis nyt ensimmäistä kertaa kahden vanhemman siskoni sekä toisen siskon avomiehen kanssa. Tultiin stadionille noin viiden aikoihin, ja aika pian Lauryn Harris sitten aloittikin oman settinsä mikä oli lyhyt mutta maittava. Sitten kun Lauryn lopetti odotin innolla Avenged Sevenfold, joka vetikin aivan loistavan lämmittelykeikan sekä sai ansaitusti yleisöltä kunnon suosionosoitukset. Avenged Sevenfold settilista taisi olla tyyliin:
1. Critical Acclaim
2. Afterlife
3. Tuntematon biisi; varmaan joku vanhemmasta tuotannosta tai sitten aivan uusi biisi
Pieni Tauko
4. Beast and the Harlot
5. Gunslinger; M. Shadows piti hienon välispiikin sodasta ennen tätä
6. Bat Country
7. Almost Easy
Asiallinen setti siis. Soittivat kaikki lempibiisiini sekä muutenkin esiintyivät reippaasti. Nostan hattua erityisesti M. Shadowsille jylhistä vokaaleista sekä rumpali The Reville korkeista äänistä, jotka hän lauloi loistavasti. Menen varmasti katsomaan Avenged Sevenfoldia, jos he tulevat joskus tässä Suomeen keikalle. Niin tyylikkäästi sekä itsevarmasti he vetivät, että ei voi olla pitämättä.
Avengedin jälkeen alkoikin valtaisa Maidenin odotus. UFO:n Doctor, Doctor taisi soida jossain välissä sekä myös Iron Maidenin Transylvania, jonka jälkeen kiertuehenkilökunta repäisi nopsaan peitteet lavasteiden päältä pois, kun Aces High lähti soimaan. Lava olikin huikaisevan hieno.
Pari ekaa biisiä menikin vähän sekavassa olotilassa: ei voinut aivan uskoa silmiään, että nyt sitä sitten ollaan Maidenin keikalla. Pikku hiljaa kuitenkin pääsin meininkiin mukaan. Lauloin kaikki biisit läpi sekä löin kättä ilman sekä myös taputin aina jossain välissä. Elin siis aivan mukana, ja vielä tänäänkin tuntuvat sisälläni Maidenin keikat jälkijäristykset.
Maidenin settilista oli täydellinen. Yllätyksiä muun muassa: Revelations, Can I Play wit Madness, Fear of the Dark sekä ennen kaikkea Moonchild sekä The Clairvoyant, koska luulin, että Moonchild jätettäisiin tämän kiertueen ohjelmistosta pois ja se olisi seuraavan klassikkokiertueen aloittavan biisinä. Mukana olivat siis kaikki biisit, jotka pitivät olla sekä vielä ekstrana Moonchildin kaltaiset yllätysnimet.
Dareljyra sekä Dante olivat kai ainoat, jotka selvästi tunnistin rautaneitolaisiksi. Itse asettauduin toisen turvakaiteen sisäänkäynnin läheiseen kaarteeseen. Minulla oli musta paita, jossa luki "Ässät" päällä. Olin hyvin meiningissä mukana yhden minua päätä lyhemmän Maiden-fanaatikon kanssa. Tiedä sitten, onko kyseinen tyyppi heilunut täällä Rautaneidossa laisinkaan.
Kuitenkin ensimmäinen oikea keikka elämässäni sekä aivan loistava. Eilen sain lopullisen varmuuden siitä, että Iron Maiden on raudanluja live-bändi. 666-kertainen hatunnosti vielä uskomattomassa kunnossa olleelle Bruce Dickinsonille sekä Nicko McBrainille, joka oli todellinen kone vaikka onkin jo lähemmäs 60-vuotias. Keikalta jäivät ikuisesti mieleen Bruce Dickinsoin loistavat välispiikit, joissa hän muun muassa lauloi hieman jazzia sekä ennen Rime of the Ancient Marineria veti loistavaa läppää albatrosseista sekä näytti taivaalla, stadionin yli lentäneen lokin olleen sama lintu, joka oli perjantaina lentänyt Olympiastadionin ylitse, ja vielä "tilauksesta".

Jään siis innolla odottamaan, jos vaikka tästä Somewhere Back in Time -kiertueesta tehtäisiin kunnon live-dvd, jossa olisi vielä mukana tuo Tampereen keikka. Ainakin kamerat olivat käynnissä, joten toivoa sopii. Mutta siihen asti:
Up the Irons!