Up the Jalkameri!
Pirun hieno reissu oli vaikka telttailu tuppasikin välillä hatuttamaan, mutta se kuuluu asiaan. Pistetääs jonkinlaista bändikohtaista raporttia:
Festarit aloittanut Tesla veti yllättävän kovan vedon, vaikka tiedän näiltä tasan yhden biisin eikä sitäkään kuullut. Muuta en muista kuin että hyvä fiilis jäi.
Behemothia tsekkailtiin pari biisiä ja sitten olikin Ynkän vuoro. Jätkä nyt on sen verran legenda/ikoni/pelle, että pakkohan se oli katsoa. Olisi nyt vielä käyttänyt 10 minuuttia keppinsä sytyttämiseen niin veto olisi ollut täydellinen.
Saxon oli aika hajuton ja mauton. Kyllä Biffillä on eräs parhaista äänistä ja kovia biisejä tuli, mutta fiilis vaan jäi vähän laimeaksi.
Symphony X ei ollut tuttu kuin setissä olevien biisien osalta, mutta pitäisi kyllä ottaa kuunteluun. Allen todisti olevansa kaikkien kehujen arvoinen. Hyvät fiilikset jäi.
Def Leppard katsottiin sivusilmällä screeneiltä ihan vaan yleissivistyksen takia, mutta itse vedosta ei jäänyt kyllä oikein mitään mieleen. Toimihan sen ajankuluna.
Sitten tuli festareiden ainut paha päällekkäisyys Testament ja Nile, jonka T lopulta vei. Koko keikka kyllä meni kunnon paikkaa etsiessä ja veto meni oikeastaan ihan ohi. Kyllä se olisi sittenkin pitänyt mennä katsomaan se Nile, vaikken matskua juuri tunnekaan.
Whitesnake samalla mentaliteetilla kuin Leppard, mutta harmittaa oikeastaan, että tulin varsinaisesti vasta puolessa välissä mukaan. Sai välillä vähän wtf-elämyksiä, kun huomasi jonkun radiobiisin olevan w-sheikin käsialaa. Hyvä livebändi, ei siinä muuta.
Morppareita katsottiin neljä ekaa biisiä, ja olisi viihtynyt enemmänkin, mutta halusin varmistaa hyvän paikan Priestiin. Eihän tuo matskukaan niin kovin tuttua ole. Ministryäkin kävin katsomassa noin minuutin ajan ihan vaan sen takia, että on ilmeisesti niiden viimeinen rundi ja voi sitten sanoa nähneensä nekin, jos tulee joskus tarvetta päteä.
Pappi kruunasi päivän. Tiptonin puolella jossain kymmenennessä rivissä oltiin ja edessä oli vielä allekirjoittanuttakin lyhyempää tyyppiä, jotain näkyvyys oli erinomainen. Keikasta jäi kuitenkin puuttumaan sellainen ultimaattikliimaksi vaikka Lain Rikkomisella lähellä käytiinkin. Mutta ei siinä mitään, hyvä keikka oli.
Lauantain avasi Sabaton, josta ei ollut mitään hajua etukäteen. Itseasiassa luulin pitkään ennen festaria, että se on joku 80-luvun nelosdivarin jenkkirässibändi

. Mutta ei tosiaan ollut ei, vaan ruotsalaista sotametallia. Itse musiikki nyt ei toimi täällä päässä ollenkaan, mutta jätkät vetivät sellaisella intensiteetillä, että viihdyttävyys oli huipussaan. Eturivin ruotsalaislössillä voi tietysti olla osansa siinä asiassa.
Sitten oli viimein festareiden odotetuimpiin kuuluva Forbidden, mutta täytyy kyllä myöntää, että jäi vähän pettynyt maku. Itse keikka oli sinällään täyttä rautaa ja yleisökin ihan hyvin mukana, mutta jotain vain puuttui. Ehkä odotukset sitten vaan oli niin korkealla, tiedä häntä. Step By Step olisi pitänyt tulla.
Toinen pikku päällekäisyys oli Dying Fetusin ja Agent Steelin kanssa, mutta Agenttia sitten mentiin lopulta katsomaan Ipen hehkuttelujen takia. Taisin kyllä katsoa vain puolet keikasta, mutta mitä siitä nyt jäi käteen, niin perustylsää rässiä.
Sonata katseltiin muonakojuilta käsin. Paska bändi, mutta tulipahan nähtyä. Full Moon oli ihan hyvä veto.
Iced Earthia sitten jäätiin odottelemaan siihen keskiaitaan kiinnittyneenä. Alkoi kyllä keikka niin puun takaa, yhtäkkiä ilman mitään introja starttasi Dark Saga. Jonkun neljä ekaa biisiä oltiin hyvin mukana, mutta sitten iski joku ihme väsymys päällensä, joka kestikin keikan loppuun saakka. Osansa oli varmaan setillä joka oli kyllä harvinaisen paska. Ei edes Questionia tai Watching Over Me:tä tullut, mutta sen sijaan jotain jämä-Vengeance Is Minea pidetään setissä. Kaikkea ei voi näköjään saada.
Immortalia katsottiin pari piisiä, niin saahan silläkin joskus päteä. Huomasin jopa pitäväni siitä, mistä olin varsin yllättynyt

. Pitäisi joskus tutustua enemmän.
Cavalera Conspiracy sitten vetikin ihan festareiden parhaita vetoja. Koko keikan ajan oli älyttömän hyvä meininki ja ihan yllättäen tullut Inner Self räjäytti pankin, vaikka taisivat soittaa vain puolet siitä. Ihan mahdoton meininki kyllä oli, nyt vaan odotellaan sitä Sepulturan paluuta, joka taitaa olla vain ajan kysymys.
Helmet katsottiin ihan vaan San Adreaksessa olevan yhden hyvän biisin perusteella, ja tulihan sekin sieltä lopulta. Eivät taida olla kovin suosittuja, kun eturiviinkin pääsi ihan ilman, että tarvitsi ottaa keneenkään mitään kontaktia.

Aikamoista kuraa se kyllä olikin.
Sitten viimein Kiss. Setin alku ja erityisesti loppu oli täyttä rautaa. Tästä nyt ei juurikaan voi enää rock show teknisessä mielessä parantua. Olihan se nyt legendaarista nähdä ihan omin silmin Genen veriorgiat ja Paulin lentelyt, mutta yleisö oli kyllä aivan uskomattoman paska, kun ottaa huomioon, että kyseessä oli kuitenkin pääesiintyjä. Edes encoren aikana ei tuntunut olevan minkäänlaista elämää, mutta oli shöy nyt joka tapauksessa viihdyttävyydessään huippuluokkaa.
Lauren Harris sai silmät sopivasti auki sunnuntai-aamuna. Zakk Wylde-imitaattorilta tuli napattua plekukin. Rotting Christia katsottiin pari biisiä, ei se vieläkään oikein iskenyt.
Rose Tattoo sitten veti aussirokkia hyvällä meiningillä, livenä toimii kuin häkä, mutta muuten ei aiheuttanut suurempia tunteenpurkauksia. Apocalyptica aiheutta taas totaalisen lamaannuksen, kämäiset 'Tallica-koverit eivät juuri auttaneet asiaa. Propsit siitä, että uskaltavat vetää täysin omanlaistaan kamaa, mutta ei toimi täälläpäin.
Soilwork piti käydä tsekkaamassa, mutta jäi jostain syystä väliin. Sen sijaan BFMV:n aikana löysin itseni kolmannesta rivistä, koska suunnittelin jääväni siihen odottelemaan Maidenia ja tsekata At the Gatesin sitten Ruisrockissa, mutta lähdin kuitenkin pois Valentinen jälkeen. Se nyt on niin puhdasta emoa kuin vaan voi olla, ja siitä syystä aivan helvetin viihdyttävää. Ja olihan lavalla sentään pari Jacksonia silmänruokana, ei bändi voi silloin olla läpeensä paha.
Primordialia pari biisiä ja shoppailemaan metal markettiin. Sitten Avenged Sevenfold ja siitä nyt ei ole juuri muuta hyvää sanottavaa kuin Walk. Mutta no, katselihan tuon.
Sitten taas odotetuimpia keikkoja At the Gatesin muodossa. Eikä pettänyt. Ainakin 6 biisiä tuli SotS:lta eli keikka ei juuri voi olla kuin ultimaattista parhautta. Sääli, että bändi pistää pillit pussiin kiertueen jälkeen.
Sitten toteuttamaan suunnitelmaa, että Fleimareitten aikana tungetaan niin eteen kuin mahdollista brittiretkuetta varten. Koko keikka meni siinä kyllä ihan ohi, mutta eipä tuo mitään. Kova työn tuloksena oltiin keikan lopulla siinä toisen rivin tuntumassa ja eikös siinä sitten käy uskomaton munkki, tyyppi siinä edessä lähtee eturivistä pois ja siihen vaan tilalle, aidassa kiinni Daven ulokkeen kohdalla.
Tuo oli oikeastaan aivan unelmapaikka, painetta ei ollut juuri nimeksikään ja kaikkien kanssa sai otettua katsekontaktia enemmän tai vähemmän lukuun ottamatta Nickoa. Lava oli tosin sen verran korkea, että välillä tapahtumat näki kunnolla vain screeniltä. Mutta ei siitä paljoa enää fiilikset parane, kun Steve soittaa vaikkapa jonkun 2 Minutesin kokonaan siinä muutaman metrin päässä. Muutenkin Harrisin kanssa oli kontaktia yllättävän paljon ja taisi tuo yrittää heittää hikinauhansakin mulle, mutta joku toinen sen kuitenkin nappasi. Kaikenkaikkiaan aivan uskomaton kokemus, nyt ei tarvitse jännittää niin paljoa Suomen FTTB:ien kanssa, vaikka tokihan se olisi aivan pirun hienoa päästä vielä toistakin (tai vaikka kolmattakin) kertaa eteen.
Sitten olisi ollut vielä AC/DC (Action In DC), mutta Maideni vei kaikki mehut eikä tuota jaksanut muutamia biisejä enempää seurailla. Whole Lotta Rosien kuulin, niin muuta ei juuri kaivannutkaan.
Top 333.
1. Maiden
2. At The Gates/Cavalera Conspiracy
3. Priest/Forbidden/Kiss
Kokonaisuutena oli oikein onnistunut reissu ja festarit eivät olisi voineet olla kovinkaan paljon paremmin järjestetyt. Mitään anniskelualueita ei ollut, joten alaikäistenkin oli mahdollista saada alakomahoolia, mutta miten, onkos se ihan laillistakin tuolla? Ainoat varsinaiset miinukset menevät sisälavojen ilmalle, joka oli aivan älyttömän huonoa, hyvä että siellä sai edes kunnolla hengitettyä. Mutta kaikkia ruoka- ja juomapisteitä oli sen verran, että kovin kauaa ei tarvinnut jonottaa missään vaiheessa, eikä hintatasokaan nyt mitään ylitsepääsemätöntä ollut. Jos ensivuoden kattaus on edes lähelle samaa luokkaa, niin pitää kyllä harkita uusintareissua.
Jaksoiko joku muka lukea kokonaan?