Oliko No Prayer oikea suunta Seventh Sonin jälkeen?

[darealjyra]

Vaikea on kyllä kuvitella sitä skenaariota, jossa Maiden olisi lähtenyt viemään Seventh Sonin taidehevityyliä vielä pidemmälle. Mitä siihen olisi vielä voinut lisätä? Mulle itelle on olemassa sellainen näkymätön yhteys Seventh Sonin ja Queensrÿchen kulta-ajan tuotosten välillä, joissa tunnelma on paikoitellen hyvin lähellä toisiaan. Olisiko Seventh Son-tyyliä vielä eteenpäin puskien menty soitannollisella että sovituksellisella tasolla vielä lähemmäs Rÿcheä, jossa Maiden ei ehkä kuitenkaan olisi omimmillaan ollut?

No Prayer on kirjoissani siitä hyvä levy, että siltä ei löydy aikaisemmille Maidenlevyille tyypillistä Harris / Smith-kulutustavarabiisejä(nojoo, Holy Smoke/Hooks In You nyt menee siinä rajoilla...). Tokihan mies teki myös hyvää jälkeä, mutta enemmän minua kiinnostaa tunnelmilla maalailu a'la No Prayer For The Dying tai Fates Warning kuin vaikkapa CIPWM tai Heaven Can Wait. Adrianhan oli "mukana" levyn sävellystyössä mutta mitä olen aikojen saatossa lukenut sen ajan tapahtumista, ei miestä tainnut kauheasti edes napata soittaa Maidenissa. Samoin kuin Brucen tapauksessa pari vuotta myöhemmin, hyvä vain että tiensä Maidenin kanssa erkani jotta nykyään ollaan näin hyvässä tilanteessa.

Tämä levy on viimeisen päälle syksylevy. Siis sellaiset fiilikset siitä tulee, etenkin nimikkobiisistä, joka on yksi Maidenin parhaista biiseistä koskaan. Tämä tunnelma on myös pitkälti koko levyn ajan, ja se on aina plussaa.

Oliko No Prayer oikea suunta? Kyllä, ehdottomasti oli. Vaikka ei nyt voidakkaan puhua oikeasta "suunnasta", sillä Maiden ei mielestäni SIT-SSOASS-kaksikkoa lukuunottamatta ole ottanut selkeätä suuntaa, vaan jokainen Maidenkiekko on kokeilua vähän eri suuntiin. Tuskin kukaan nyt voi sanoa, että kokeellinen Fear menee No Prayerin viitoittamaa suuntaa, tai The X-Factor Fearin. Ehkä Brave New World-DoD-AMOLAD-kolmikko noudattavat pisintä ja selkein€tä suuntaa Maidenin tuotannossa, sekä soundien puolesta että sävellysten monumentaalisuuden puolesta

[mika]

Itselle No Prayer For The Dying kolisee kuin metrinen halko. Paluu "juurille" oli loistava valinta, ei sorruttu ainakaan mihinkään "A.Smith and Project" musaan, kivaa leppard-rockia ja sopii Adrianille mutta ei pue Maidenia. ASAP-levystä huomaa millaista musaa AS halusi tehdä, kyllä No Prayer - on senttän heviä- ja Maidenia! Toki olisi voinut olla mahdollisuus myös että olisi sorruttu liialliseen kikkailuun ja biisit olisivat olleet niin mahtipontisia ettei niitä olisi voitu livenä toteuttaa. No, jossittelua kaikki mutta asiaan; On toki levyllä joitakin "fillereitä"...Hooks In You esim. Nimiraita soi kauniisti, samoin kaupalliseksi hitiksi noussut Bring Your Daughter toimii levyllä ja livenä se on mainio yleisön laulatus biisi. Jokaisella on makunsa ja kuten jo sanoin, minusta levy on hyvä. Tosin Public Enema ja Fates Warning biisit on levyllä sijoitettu liian lähelle toisiaan, toinen voisi olla vaikka lopetus raitana. Mother Russiaa kuunnellessa tulee todellakin fiilis, ettei ole leipää ja pitää juoda virtsaa kun mehua ei saa kaupasta ja ainut liharuokakin valmistetaan tsernobylin laitumilla laiduntaneiden lehmien vihreästä lihasta- niin onnistuneesti Harris on biisin säveltänyt-TOIMII!!! Holy Smoke on irvailua ameriikan jehova/ muille lahkolaisille, video on vaan surkea. Tailgunner on hieno veisu, toimi hyvin livenäkin, aloitus/intronauhana keikalla oli mm C64:n 1942 lentokonepelistäkin tuttu musa. Run silent, Run Deep-biisiä kuunnellessä tulee eittämättä fiilis että olisi jossain "das boot" veneessä ja pultit irtoilevat liitosten natistessa valtavan paineen alla. Assassin biisihän onkin sitten jo aika hyvin kirjoitettu kertomus palkkamurhaajan ajatusmaailmasta, eikä minusta toimi ihan normi Maiden-biisn tavoin, hyvä kappale. Itseltä löytyy kaikki Maiden levyt ja mulle tämä levy toimii-Paluu juurille oli onnistunut veto! Janick sopi bändiin heti kuin nyrkki silmään, energiaa tuli ja näki heti keikallakin että Dave sai lisää virtaa Janickin sekoilusta. Energiaa tarvittiin aneemisen tiluttelun sijaan.

[Osiris]

Itse pidän pintani vielä siinä, että No Prayer For The Dying kuuluu Maidenin Top 5: listaani!
Toki olihan se varmasti melkoinen järkytys faneilleen, kun odottivat vieläkin eeppisempää kuin SSOASS ja kun Holy Smoke Sinkku tuli myyntiin. Ei ihme että se vaikutti heti lippujen myynnissä ym... Luulivat sinkkua varmaan joksikin vitsiksi...

[Fender]

^Kyllähän koko heviskenen suosio ja "muodikkuus" alkoi laskea 90-luvun alussa, kun kaikki Grunget sun muut pomppasivat pinnalle. Aika aikaansa kutakin, ei sillä.

Tähän keskusteluun en olekaan vielä ottanut kantaa, joten eiköhän senkin aika liene nyt.

On totta, että periaatteessa Maiden oli ajanut itsensä umpikujaan; enää pitemmälle eeppisessä materiaalissa ilman "ylilyöntejä" ei olisi paljon päässyt, ja siinä mielessä linjan tarkistus oli ihan paikallaan. Ja sekin varmaan pitää paikkansa, että parhaasta levystä suunta voi olla vain alaspäin. Se, että No Prayer For The Dying on omissa kirjoissani maidenin selvästi heikoin levy, jota en ole halunnut/edes pystynyt kuuntelemaan varmaan reiluun puoleen vuoteen, johtuu paluun perusmeininkiin toteutuksesta ja tuloksesta. Siihen vaikutti parikin asiaa: Maidenin biisimateriaali ei ollut enää yhtä simppelin jyrämaista kuin debyytin ja Killersin aikaan, vaan oli pikemminkin sitä tyypillisempää, ei niin "punk-vaikutteista", taiteellisempaa tavaraa, mikä kyllä suoraan sanottuna vaatii enemmän esimerkiksi Somewhere In Time-tyylisiä soundeja kuin lähes rujoja "autotallisoundeja". Ja omasta mielestäni biisimateriaaliin verrattuna soundit ovatkin lähinnä valjut kuin jyrät. Voisin melkein väittää Iron Maidenia parempisoundiseksi levyksi, koska se suunnaton energia tunkee niin loistavasti (tosiaan vähän puutteelliseten soundien läpi) läpi musiikista. Kuunnelkaapa vaikka Prowler.

Alunperinhan bändin piti "sulkeutua" Steven Essexin kartanoon kolmeksi kuukaudeksi rauhassa kirjoittelemaan tulevan levyn biisejä sekä luomaan hyvä ja innostunut fiilis äänityksiä varten. Kävikin niin, että jo parin viikon päästä päätettiin Rollareiden studio tilata paikalle ja pistää biisit narulle, jonka takia Adrian sitten alkoi epäillä omaa panostaan. Biisit eivät olleet valmiina ja idea Killersin uudestaan tekemisestä ei houkutellut. Adrianin varamies sitten löydettiin heti ensimmäisestä "onneaan koettaneesta" ja koko levy pistettiin samantien purkkiin. Jos tosiaan Killers meinattiin tehdä uudestaan, silloin voidaan puhua epäonnistumisesta No prayerin suhteen. Esimerkiksi Bring Your Daugter To The Slaughterin kohdalla alkuperäinen versio on helvetisti parempi kuin vanha. Eli pointtina vieläkin se, että soundit häiritsevät ihan helvetisti.

Jotta Maiden olisi pysynyt Maidenina, oli minunkin mielestäni ihan hyvä ratkaisu palata takaisin autotallityyppiseen perussoundiratkaisuun. Eli loppujen lopuksi tyylinmuutos oli oikeastaan ihan luonnollinen kehityskulku, vaikka No Prayer heikohko levy onkin. Siitähän sitten lähdettiin tavallaan rakentamaan uudestaan hommaa eteenpäin, ja X-Factorilta löytyykin jo erittäin eeppisiä kappaleita. Ihan hyvä ratkaisu.

[cuomi]

No Prayer oli aikoinaan niitä ihka ensimmäisiä Maiden-levyjäni, se, joka koki kohtalonsa kun rakas siskoni sittemmin istua rysähti sen päälle. Biisimateriaali on ailahtelevaa, mutta siltikin ainoa suoranaisesti huono kappale on Smithin väliaikainen joutsenlaulu Hooks In You. Jopa The Assassin sisältää järkystä kertsistään huolimatta sen verran hyvää että sen voi laskea ylittävän nuo syvimmät pohjayrjöt. Etenkin Murray loistaa mielestäni tällä levyllä ja molemmat biisit kuuluvat miehen ehdottomaan top-vitoseen.
Soundipolitiikan olisi toki Harris maanläheisyyden kaipuussaan voinut hoitaa paremminkin mutta on siinä hienoisessa rupisuudessa toisaalta aina se oma viehätyksensä.

Ja tosiaan joo, sinänsä oikein toimiva ratkaisu tämä Post-SSOASS pelkistäminen, olisi siinä voinut muuten pojilta synat ryöstäytyä käsistä.

Loistavat
No Prayer For The Dying
Fates Warning
Public Enema Number One
Run Silent Run Deep

Hyvät:
Tail Gunner
Holy Smoke
Mother Russia
The Assassin
Bring Your Daughter

Huonot:
Hooks In You

[Peke]

Minusta No Prayerin "paluu juurille"- teema on aika väkisin haettua jos katsoo pelkkää albumia. Biisit ei kuulosta miltään roots-maidenilta mallia debyytti taikka Killers, ei myöskään Beast taikka POM tule mieleen. No Prayer kuulostaa vaan ihan uudelta ja omalta ajan jaksolta, "ysäriltä".

Tietty lavashow ja levyn miksaus pelkistettiin enemmän alkuaikoja vastaavaksi, mutta sekö tämä paluu juurille sitten oli


Hyvä levy kuitenkin... sitä ei käy kieltäminen.ä Tosin ilmestyessään en oikein diggaillut, enkä pitkään aikaan siitä. Viime vuosina kuitenkin olen näiden fanittajien kautta alkanut löytämään sitä koukkua levystä.

[Jyyd]

Äänestysvaihtoehtoihin olisi pitänyt lisätä tälläinen neutraali mielipide, sillä itse olen tällä kannalla. Eihän No Prayeri ole huono levy minusta, koska kyllä itsellekkin sieltä löytyy monia hyviä biisejä, joten miksi sitten kutsuisin sitä huonoksi levyksi. Toki kun katseet käännetään SSOASS:n, niin siinä vertailussa se häviää eittämättä.

Ehkä nuo levystä ei-niin paljoa pitäneet ihmiset olisi pitäneet levystä enemmän jos "paluu juurille" tyylinen muutos olisi tapahtunut hitaammin, sillä voihan suuret muutokset melko pienessä ajassa olla isojakin paloja nieltäväksi joillekkin kuuntelijoille jotka rakastivat viimeistään Powerslavelta alkanutta kultakautta. Saatettiin varmasti ihmetellä, että missäs ne yli 7 minuuttiset biisit täältä on edes?

Omasta mielestä NPFTD sisältää n. 6 kuunneltavaa tai hyväksi luokiteltavaa biisiä omasta mielestä, muut ei sitten ihan sille tasolle pääse. Ja kun SSOASS levyllä niitä heikkoja biisejä ei ollut kuin CIPWM? niin sikäli alaspäin tultiin. Mutta kun on avoin mieli niin tuon keikkailmeenkin ja uudet lavasteet saattoi kokea virkistävänäkin muutoksena, näyttihän bändikin vähän erilaiselta jo (mm. Brucen verkkopaita ja nahkatakki jne). Ja mitä Bruceen tulee, hänen laulutyylin muutoksesta tälle levylle en sitten pitänyt, tuo vähän vihaisempi laulaminen joissakin biiseissä ei iskenyt.

Minusta No Prayerin "paluu juurille"- teema on aika väkisin haettua jos katsoo pelkkää albumia. Biisit ei kuulosta miltään roots-maidenilta mallia debyytti taikka Killers, ei myöskään Beast taikka POM tule mieleen. No Prayer kuulostaa vaan ihan uudelta ja omalta ajan jaksolta, "ysäriltä".

Jep, etenkin Bring Your Daughter... on hyvin kasarin lopun tyylinen biisi, joka yllätys yllätys sitten sinkkuna menestyikin, luulisin että syynä tähän oli se, että alunperin Bruce teki biisin A Nightmare On Elm Street 4:seen, mikä elokuvasarjana edustaa kyllä sitä kasaria musiikit mukaan lukien. Ja onhan biisissä hyvä kertsi minkä pitäisi kyllä jo ekalla kuuntelukerralla jäädä mieleen.

Mutta kuten joku jo sanoikin, olisi Fear Of The Darkin ja NPFTD:n yhdistämällä saatu huippualbumi, joten tällä tavalla tästäkin levystä olisi voinut tulla ehdoton klassikkolevy Maiden-kategoriassa ja muutos uuteen tyyliin olisi tällä tavalla tehty onnistuneeksi. Mutta sitä se ei ihan taida nyt olla.

[Maiden pekko]

Prkl..NPFTD on aivan huippu levy.Kyllä se vielä Seventh sonille häviää mutta kyllä se minusta oli aivan oikea päätös.Lato-soundit on toimivat ja muutenkin hyvä tunnelma levyn alusta loppuun,vaikkakin Hiukan Bring your daughterit ja Hooks in yout hiukan sitä latistavat.
Eli No prayer on vielä huippu levy mutta seuraava tuotos on kirkkaasti Maidenin huonoin.Fear of the darkilla on pari hyvää,loput siedettäviä,kun taas No Prayerillä se on aivan toisin päin.NPFTD:lla on hienointa juuri se että levy alkaa ja loppuu aivan totaallisen loistavalla biisillä.Tai no,ainakin päättyy.Mother russia on yli-voimaisesti koko lätyn huikein kappale.Ei ehkä monelle kolahda mutta minulle se iskee aina kuin "Hammer smashed face".Hehheh.
Eli aivan oikea ratkaisu maidenilta.Ja No prayer on the road kiertueen pelkistetty lava-rekvisiitta näytti toimivan ihan kympillä.

[Iron "Dude"]

No Prayer For The Dying olisi voinut olla hiukkasen parempi. NPFTD oli huono johtopäätös laittaa mahtavan Seventh Son Of A Seventh Sonin jälkeen.
Niinkuin Meadow ajatteli, että jos yhdistäisi Dear Of The Darkin ja No Prayer For The Dyingin niin tulisi mahtava albumi. NPFTD on Maidenilta (Brucen laulamista) huonoin albumi.

Hyviksi biiseiksi jäivät ainoastaan:

TailGunner
Holy Smoke
Run Silent Run Deep

Kelpo biiseiksi:

Hooks in you
Mother Russian

Ekan kuuntelun jälkeen hyvä tokan jälkeen huono:

Bring Your Daughter... To the slaughter

Loput biiseistä olivatkin aika huonoja (hyviä, mutta Maidenin muihin verrattuna huonoja).

[Osiris]

[quote="Iron "Dude""]No Prayer For The Dying olisi voinut olla hiukkasen parempi. NPFTD oli huono johtopäätös laittaa mahtavan Seventh Son Of A Seventh Sonin jälkeen.
Niinkuin Meadow ajatteli, että jos yhdistäisi Dear Of The Darkin ja No Prayer For The Dyingin niin tulisi mahtava albumi. NPFTD on Maidenilta (Brucen laulamista) huonoin albumi.

Hyviksi biiseiksi jäivät ainoastaan:

TailGunner
Holy Smoke
Run Silent Run Deep

Kelpo biiseiksi:

Hooks in you
Mother Russian

Ekan kuuntelun jälkeen hyvä tokan jälkeen huono:

Bring Your Daughter... To the slaughter

Loput biiseistä olivatkin aika huonoja (hyviä, mutta Maidenin muihin verrattuna huonoja).[/quote]

Hetkinen! Jos sanoit, että Fear Of The Dark levy oli huono ja No prayer olisi voinut olla parempi niin miten muka susta ne yhdistämällä saat mahtavan albumin? Jos itseltäni kysytään, niin nuo ovat mahtavia maidenien levyjä ja niistä tulisi mahtava kokonaisuus yhdistämällä, mutta jo aluksi väität että levyt olivat huonoja ym. niin mitä vittua sä oikein säädät?!

[Fender]

^Jos Airon Duud tarkoitti kokonaisuuksina huonoja? Muutamia hyviä biisejä löytyy, mutta "täytteet" pilaavat albumin yleiskuvan? Lähinnä käsitin asian niin, että molemmilta levyiltä parhaat biisit yhteen nippuun ja huonommat helvettiin. Tulos: yksi albumi pihalla, ei täytteitä.

Näin..?

[Osiris]

^Jos Airon Duud tarkoitti kokonaisuuksina huonoja? Muutamia hyviä biisejä löytyy, mutta "täytteet" pilaavat albumin yleiskuvan? Lähinnä käsitin asian niin, että molemmilta levyiltä parhaat biisit yhteen nippuun ja huonommat helvettiin. Tulos: yksi albumi pihalla, ei täytteitä.

Näin..?

No hänen listassa hyviä biisejä kyllä puuttui vielä valtavasti. Missä Public ja NPFTD?

[Stratocaster]

No Prayer for the Dying on minulle ehkä jopa koko Iron Maidenin diskografian hienoin yksittäinen kappale.

[Fender]

^Kyseinen veisu ei ehkä parhaimmistoon lukeudu, mutta levynsä parasta antia ehdottomasti.

^Jos Airon Duud tarkoitti kokonaisuuksina huonoja? Muutamia hyviä biisejä löytyy, mutta "täytteet" pilaavat albumin yleiskuvan? Lähinnä käsitin asian niin, että molemmilta levyiltä parhaat biisit yhteen nippuun ja huonommat helvettiin. Tulos: yksi albumi pihalla, ei täytteitä.

Näin..?

No hänen listassa hyviä biisejä kyllä puuttui vielä valtavasti. Missä Public ja NPFTD?

Oletko koskaan kuullut mielipide-eroista tai makuasioista?

(Pakollinen hymiö: .)

[Osiris]

^Kyseinen veisu ei ehkä parhaimmistoon lukeudu, mutta levynsä parasta antia ehdottomasti.

^Jos Airon Duud tarkoitti kokonaisuuksina huonoja? Muutamia hyviä biisejä löytyy, mutta "täytteet" pilaavat albumin yleiskuvan? Lähinnä käsitin asian niin, että molemmilta levyiltä parhaat biisit yhteen nippuun ja huonommat helvettiin. Tulos: yksi albumi pihalla, ei täytteitä.

Näin..?

No hänen listassa hyviä biisejä kyllä puuttui vielä valtavasti. Missä Public ja NPFTD?

Oletko koskaan kuullut mielipide-eroista tai makuasioista?

(Pakollinen hymiö: .)

Tietenkin olen, mutta se vain jäi aivolohkojen toiselle puolelle silloin. Toki jokaisella on omat mielipiteensä biiseistä, mutta jatkuva epäröinti/mikä tahansa muu alkaa välillä ärsyttämään... Maanantai on nyt vaan huono päivä.

[Osiris]

No Prayer for the Dying on minulle ehkä jopa koko Iron Maidenin diskografian hienoin yksittäinen kappale.

Niin minullekkin... Mahtava aloitus Davelta ja soolot on jotain aivan käsittämätöntä.

[Jarrumies]

Omasta mielestä loistava levy!
Kyllä, kuulun juuri tähän porukkaan, joka on syntynyt NPFD:n jälkeen, ja ei ole kuullut levyjä järjestyksessä. Alotin itseasiassa BNW:sta.
Levyllä on vahvoja biisejä, kuten Bring Your Daughter.. To The Slaughter, joka on mielestäni aivan mahtava hardrock-radiohitti. Ei ihan Maidenin tapasta, mutta silti just niin Maidenia. Muita kovia raitoja: Public Enema #1, nimibiisi. Run Silent Run Deep ja tottakai: The Assassin. Loput levystä perus ok:ta tai vähemmän ok:ta.

Vaikka tykkään tosi paljon näistä aikamatkailuista ja Seventh Sonin syntikoista(SSOASS varmaan paras heavy metal levy koskaan), niin silti tuo enempi raaka, perus bluesahtava hardrock/perushevi iskee eniten. Ei Maidenin tapauksessa, mutta yleisesti ja sitäkautta tälle levylle myös helpompi hyväksyntä.

En lukenut koko topiskia läpi, joten voi olla, että tää on jo todettu:
Omasta mielestä luonnolinen veto SSOASSIN ja muiden loistoalbumeiden jälkeen. Jos Maiden ei olisi siirtynyt tommoseen suoraviivasempaan hardrockimpaan suuntaan, niin luulen että lopputulos olis ollut jotain Helloweenin yms. tyylistä. Powermetallia, vai mitä se on. Maidenista tuli _ISO_ bändi vasta näiden vuosien jälkeen, joten olis hyvin ollut mahollista, ettei Maidenista olis koskaan tullut niin isoa, kuin se nyt on. Vaan olisi jäänyt juuri Helloweenin tapasten bändien tasolle. Eli ei Rock In Riossa pääesiintyjänä, katsojia se 'bout 250000, ei noin menestyksekästä "comebackia" eikä noin suurta kannattajakuntaa.

Jeps, sorry. Sekavan tekstin takia en saa kaikkia oikeita mielipiteitäni ulos juuri sillä tavalla, kuin haluaisin. Väsymyksen piikkiin.
Randy kuittaa.
I'll get me a coat.

[Salamalla ratsastaja]

Ei ollut oikea valinta ollenkaan. Sinänsä juurille paluu oli hyvä idea, mutta NPFTD ei ole mielestäni lainkaan onnistunut juurilleen paluu. Ajatella, jos Maidenin 90-luku olisi ollut samanlaista kunnianhimoista Seventh sonia. UPEAA!

[maidenpoker]

^Hienoahan se olisi ollut mutta Seventh Sonista ei vain voi viedä musiikkia enää parempaan suuntaan, joten jos Maiden olisi jatkanut samaa linjaa olisivat seuraavat levytykset flopanneet joka tapauksessa. Ja No Prayer on muuten todella hieno levy.

[Real Dead]

Samoja tuntemuksia täälläkin päin, olisi luultavasti ollut todella hankalaa pistää enää Seventh Sonia paremmaksi,vai olisivatko herrat sittenkin kyenneet siihen? -tiedä häntä, mutta No Prayer on todellakin hieno levy ,joka on ehkä turhankin aliarvostettu.

[Salamalla ratsastaja]

Seventh sonia parempaan Maiden pystyi vuonna 2006. Helposti ois saman tempun voinu tehdä tuolloinkin. Nää on taas näitä mielipideasioita.....

[OsmaGunner]

No Prayer for the Dying on minulle ehkä jopa koko Iron Maidenin diskografian hienoin yksittäinen kappale.

Niin minullekkin... Mahtava aloitus Davelta ja soolot on jotain aivan käsittämätöntä.

Minustakin No Prayer on yksi hienoimmista Maiden-biiseistä, mutta itse vertailen tätä kyseistä kappaletta usein FOTD:n Afraid to Shoot Strangersiin (aika saman tyylinen kappale, jne.) ja mielestäni "se jokin" joka jää osittain puuttumaan No Prayerilta, jalostuu täydelliseksi Afraidilla.