KISS 28.5.2008 HELSINKI
ALL RIGHT HELSINKI!!!!
Lainatakseni heti alkuun ystävääni Lauri Eerolaa:
MYÄ HALUTAAN PARASTA JA MYÄ SAAHA SE! (wanha Kymiläinen sanonta)
Paljoa ennakkoon ei ehtinyt fiilistellä ensimmäistä KISS-keikkaani. Arki piti otteessaan tiivisti ihan keikkapäivään asti, kunnes n klo 15 kellokortti naksahti. Siitä meni n 30 min kun oli kylmä bisse kourassa ja kovat KISS-keskustelut päällä kotiterassilla Tormentorin kanssa. Alkoihan siinä keikkafiilis nousemaan KISSin soidessa taustalla. Parin tunnin kuluessa muu keikkaryhmä kasaan ja vankkuri oman vaimon luotsaamana kohti Hesaa.
Hartwall Areenalla tulin tavattua muutamia Rautaneito- ja Kiss Army Finland-tuttuja ennen keikkaa. Tämä onkin yksi suola näissä isoissa keikoissa. Terkkuja vaan kaikille tapaamilleni tutuille. Stay Safe My Friends!
Settilistaa en ihan tarkkaan muista, mutta keikkahan otti heti otteeseen Deucen ja Strutterin voimin. Nuo biisit on todella parasta rokkia mitä ikinä tehty! Livenä sen huomaa erityisesti, että KISSillä on taito tehdä menevää bailauskamaa. Edellä mainittujen biisien lisäksi “C'mon And Love Me" "She" "100,000 Years" "Black Diamond" "Cold Gin" "Rock And Roll All Nite" “Shout It Out Loud” olivat ihan tappokamaa. Bailauskannan otin itsekin keikkaan enkä alkanut rokkipoliisiksi, vaan keskityin oleelliseen…. I Wanna Rock And Roll All Night!
(Kriitiikin ystäville KISS kaikkine ikä- , motivaatio- ja Gene $-ilmiöineen tarjoaa kyllä hyvän pesän missä mellastaa, mutta miksi vaivautua tonkimaan kaikkea jos biisit kulkee keikalla ja jengi diggaa rokista).
Tommy ja Eric olivat hienoja energisiä esiintyjiä Genen ja Paukan ottaessa rauhallisemmin. Varsinkin Eric Singer teki vaikutukset vahvalla kannuttelullaan ja laulullaan. Voihan se olla, että Paul oli vielä toipumassa ääniongelmistaan ja mahdollisesta flunssastaan. Kokonaisuudessaan keikkaa mielessä kelatessa Paukka tuntui olevan normaalista poiketen hieman poissaoleva.
Perusetin ja encoreiden välissä oli käytävä hakemassa kalja+jekku paristo omaan koneeseen. Encoret I Love It Loud, Love Gun, I Was Made For Loving You, Detroit Rock City toimivat mielestäni helvetin hyvin kaikkinen temppuineen mm Genen lento ja bloody-bublipaksit. Paukan lentäminen yleisön toiseen laitaan vetämään Love Gun on tosiaan oikea kulttuuri-ja kunniateko faneja kohtaan. Tulipa siinä itsekin katsottua ukkoa läheltä ekaa kertaa. Hieno mies.
Vaikutti, että encoret vasta lisäsivät ja nostivat fiilistä hallissa samaan tasoon kuin se oli parin ekan biisin aikana vai kuvittelenko vain?
Mainituista hyvistä biiseistä ja fiiliksistä huolimatta alkoi pieni taantuminen hiipiä hetkittäin kroppaan kun tasapaksut ja toisiaan muistuttavat ”Got To Choose" "Hotter Than Hell" "Nothin' To Lose" seurasivat toisiaan + myöhemmin Let Me Go Rock 'N' Roll. Järjestyksestä en ole varma, mutta ei ihan iskenyt nuo biisit täysillä. Huipputunnelmaa söi myös kitara-ja rumpusoolojen pituus sekä 100 000 Years biisin huudatusvenytykset. Venyttämiselta se tuntui. Tämä nyt on henkilökohtainen fiilis asiasta. Ymmärrän jos joku haluaa nähdä nostalgianälässä Acen soolon raketit lähtevän Tommyn ”lavasta”. Minusta ei tarpeellista, kun ei ole Ace puikoissa.
Kentällä mahtui hyvin liikkumaan ja melko lähelle lavaa keskelle (n. 10 m) pääsi vaikka viime tipassa saavuin ennen aloitusta. Vaikka kerran poistuin, niin pääsin samoille rajoille vaivatta takaisin. Välillä katselin ympärilleni ja ihan sellasta hurmosta en muissa katsomo-osissa havainnut kuin mm joillakin muilla kokemillani keikoilla. Vaikuttaa, että keikalle oli tultu tietty bailaamaan, mutta myös hartaasti katsomaan ”nuoruuden suosikkia” ja fiilistelemään ”aikuisten rauhassa”. Tämä on minusta ihan luonnollista näinkin kauan ”monille genreille kelpaavaa rokkia” soittaneelle bändille joka kerää uteliakin ”ei niin tuotantoa tuntevaa porukkaa” keikoille. Nuoriso ja Hard Core Fanit jaksaa tietty moshaa ja hyppiä keikan läpeensä. Ihmiset ympärillä näyttivät hymyilevän ja nauttivan kukin tyylillään. Sellasta me-henkeäkin oli selkeesti ilmassa.... Varsinainen ja toivottu totaalinen katsomon rähähdys parven ”tömistelyineen” jäi kuitenkin tulematta.
Settilista tyydytti jo edellä mainitut asiat poislukien. Sooloja ja turhia jollotuksia tiivistämällä olisi saatu komeasti tilaa ainakin kuudelle biisille kasariajan tunnelman räjäyttäjälle. Materiaalihan KISSillä on. Pakko tunnustaa, että KISS jos joku on mulle se bändi jolta haluaisin kuulla keikalla sellaisen ”The Best Of”-setin, ei niinkään liikaa tiettyyn aikaan (Alive I) rajoittuvan settiä, varsinkin kun nytkin kiertueella on vedetty biisejä ohi alueen.
Soundeista kuulin moitteita tiistain keikasta, mutta keskiviikkona soundit olivat aivan täydelliset. Parhaat suorastaan mitä Hartwallilla olen itse kokenut, ainakin kentälle tuntui näin.
Efektit oli kohdallaan pommeineen, pyroineen ja paperisilppua ampuvine tykkeineen. Toveri Juhana ennen keikkaa kohdatessamme ”varoitteli” kovista pommeista. Kovimmat olikin, mitä mun kohdalle oli sattunut.
Pisteet muuten Makelle (Make#34) joka oli pienen pojan kanssa katsomassa keikkaa. Terkkuja teille molemmille!
Tässä tälläinen musiikin ystävän raportti keikasta. Kun en ole ennen KISSiä keikalla nähnyt niin eipä ole juuri vertailupohjaa.
-Peken MusaCorner, Karhulan Metallitehdas-
Paul Stanley 28.5.2008: "We are honoured to be here toninght, with the KISS ARMY OF FINLAND”