Nyt on
Whitesnake Good to Be Bad lättyä pyöritetty sen verran, että uskaltaa jotain sanoa.
Todella hyvin toimii sävellyskynä kaksikolla Coverdale/Aldrich. Herrat on saaneet aikaan hyvää settiä, josta löytyy reilusti wanhan Whitesnaken aineksia ja myös uutta. Doug Aldrich blues-mieltymyksineen pääse hyvin Coverdalen kanssa duunaamaan rakastamaansa juttua myös säveltäjänä, eikä vaan esittajänä.
Kaksikon kemiat toimivat hyvin yhteen ja tuloksena kova kokonaisuus Whitesnake-fiilistelyä. Mielikuvia syntyy kaikilta aikaisemmilta aikakausilta. Aldrich kutoo mielikuvat tyylillään oman näköisekseen upealla soittotyylillään ja sävellyksillään. Tätä miestä ei väsy hehkuttamaan
Parhampia hetkiä tarjoilee biisit Best Years, Can You Hear the Wind Blow, All I Want All I Need, All for Love, Good to Be Bad.
All For Love biisistä tulee minullekkin väistämättä Thin Lizzy-tunnelma iholle, aivan lostava kappale. All I Want All I Need on minusta ihan omassa tunnelmassaan ihan kunnon slovari, eikä muistuta liikaa mm Is This Love-biisiä. Jäbät, opetelkaakas sanomaan DC:n äänellä "all I want is spend my life with ... you", kuten Can You Hear the Wind Blow biisissä David tekee... sen jälkeen rakkautta tulee.. se on varmaa jos joku on varmaa.
Lay Down Your Love, A Fool in Love, 'Til the End of Time ovat myös hyviä biisiä, joista henkii paljon vanhan Whitesnake-tunnelma.
Call on Me ja Summer Rain eivät ihan "keskiarvolle" pääse, ei ainakaan vielä näillä kuunteluilla.
Got What You Need jäänee mun riman alle. Got What You Need riffin on aika tarkkaan pöllitty AC/DC:n Let There Be Rockista...
( no varmaan sata rokkibiisii menee samaan tapaa, mutta mua hieman häiritsi asia tämän tason kynäilijöiltä).
Yhteenvetona on sanottava, että perkeleen viehättävä lätty.
Todellakin tunnistettava WHITESNAKE levy! 